lauantai 21. huhtikuuta 2012

Päivitystä pitkästä aikaa

Tässä on taas eletty hetki sen verran kiireistä elämää, ettei ole ollut aikaa edes blogia päivitellä. Eihän sitä aikaa olisi nytkään, tämäkin aika pitäisi vääntää kouluhommia.

Meille ei kuulu juuri mitään uutta. Omien selkäongelmieni vuoksi juoksemiset ja pitkät lenkit ovat tauolla, joten meidän seniori-parka on hitusen vähällä tekemisellä. Pari kertaa viikkoon pyrin Wäinöäkin treenaamaan, useammin jos jotain tehdään niin pojalla kaatuu kuppi nurin. Ollaan keskitytty ihan vaan tokoiluun, mutta agia olisi kiva päästä tässä piakkoin ottamaan. Nuutin kanssa yritetään tehdä treeninpoikasta sen viitisen kertaa viikossa, varsinkin nyt kun liikunta on aika vähällä. Kyllä tuosta kakarasta huomaa, että jos ei ole kunnon treenejä tai vapaana juoksemista, niin alkaa energiaa pikkasen patoutumaan.

Kävästiin Nuutin kanssa kokeilemassa avo-luokkaa, ja surkeastihan se meni. En oikeen tiedä mikä siinä on, mutta kisakehään kun päästään niin koira napsahtaa ihan lukkoon. Mikään muu kuin itsensä rapsuttelu ei onnistu.

Paikkamakuussa koira pysyi paikallaan, mutta tarvitsi kaksoiskäskyn maahanmenoon ja piippaili ja vaihteli lonkkaa. No, pääasia että pysyi eikä mennyt häiräämään toisia koiria.
Seuraamisessa tuli välillä ihan kivaa pätkää, mutta tuli myös paljon sijaistoimintaa. Alkuun rapsuteltiin, seuratessa haisteltiin maata, sitten taas rapsuteltiin.
Maahanmeno meni nollille, koska seuraamisesta ei tullut mitään. Annoin varmaan miljoona lisäkäskyä pienelle pätkälle seuraamista. Itse maahanmeno oli nopea, ja nousi sivulle istumaan.
Luoksetulo oli kiva, ehkä pikkasen valui pysähtymisessä. Ei paha kuitenkaan.
Seisomisessa oli taas surkeaa seuraamista, mutta nätti pysähdys ja siinä se tapitti niin kauan että pääsin sivulle.
Kaukot olisi muuten mennyt hyvin, mutta se rapsuttelu... Nuutti rappasi itseään varmaan yli minuutin, enkä siis saanut sitä sivulle. Nollille meni, mutta sitten kun sain sen sivulle, Nuutti teki ihan kivat vaihdot. Ensimmäiseen istumiseen tarvitsi pari käskysanaa, muuten meni hyvin. Ei ottanut edes häiriötä liikkurista.
Noudossa sen sijaan otti. Heti kun menin sanomaan että valmis, Nuutin pää kääntyi liikkuria kohti. Eipä se auttanut kun lähettää poju noutamaan, ja Nuutti juoksikin kapulalle liikkurin kautta. Liikkurin kohdalla ehkä tajusi, että työt ovat kesken, ja meni kapulalle, jonka sitten toi häntä heiluen liikkurille. No, tajusi kyllä onneksi ilman lisäkäskyä että ihan sinne sitä kapulaa ei tarvinnutkaan viedä, ja toi sen sitten minulle. Palautti vielä makuuasennosta. Että tosi hyvä.
Hypyssä ei mitään ihmeellstä, kympin liike avossakin.

Eli ei ehkä ihan sitä mitä oltaisiin toivottu. Tämä on hiukkasen kurja tilanne, koska treeneissä poju vetää kympin liikkeitä palkalla ja ilman. Kokeenomaisissa treeneissä toimii hyvin, mutta jotenkin tajuaa kokeessa että nyt jänskättää. Kehän ulkopuolella taas toimii, kehässä ei. Jonkinlainen ratkaisu tähän tilanteeseen pitäisi keksiä, me ei ikinä saada ykköstä jos tuo koira vetää tuommoiset paineet kisakehästä. Seuraavana kokeillaan vierasta kenttää, jos ei auta, niin sen jälkeen jätetään paikkamakuu välistä. Ehkä se rikkoo vähän tätä kisarutiinia, ja Nuutti ei tajuaisi jännittää. Meillä on kuitenkin mahkut ykköseen ilman paikkistakin, jos koira vaan suostuu toimimaan.

Treeneissä taas kaikki muut paitsi paikkis toimii. Paikkiksessakin koira kyllä pysyy, mutta on tosi levoton. Aloitetaan vissiin taas treenaaminen alusta, tyyliin 10 sekunnin paikkamakuita.

Ja koska avointa on niin tylsää jankata, ollaan nyt treenattu enemmän voittajaa. Nyt ollaan saatu ruutu kohtuullisen toimivaksi, vaikka vähän turhan reunaan se juoksee. Pitää ottaa vielä namialustaa, että saadaan paikka keskemmälle. Maahanmenon ennakointi on pysynyt lähes kokonaan pois.
Liikkeestä istuminen on ihan hyvä, ainoa vika on sama mitä muissakin jäävissä, eli seuraamisessa kontaktin pudotus. Sitä pitäisi hioa, jos vaan ei ohjaaja olisi niin laiska.
Hyppynoudossa ei ole ainakaan vielä ilmennyt ongelmaa, ei puukapulalla eikä metallilla. Toistaiseksi on hypännyt kivasti takaisinkin päin, vaikka kapulan heittäisikin vinoon.
Seuraamisen askelsarjat onnistuu, mutta niitä Nuutti on treenannut pienestä pitäen. Treeneissä on ihan sama, mihin suuntaan kuljen, niin koira seuraa kyllä kivasti vasenta jalkaa. Kisoissa tietty asia on ihan eri.
Luoksetulossa maahanmeno onnistuu, muttei ole kovin hyvä. Valuu varmaan metrin verta. En tiedä, miten menisi käsiavulla, ei olla koitettu. Kokonaista luoksetuloa ei olla otettu.
Metallia noutaa yhtä hyvin mitä puista, joten metallinoudossakaan ei mitään ihmeellisyyksiä ole. Ei edes mäklää metallia, toisin kuin puukapulaa.
Tunnaria treenataan hyvin laiskasti. Mulla ei oikeen riitä kärsivällisyys siihen, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että parempi kun ei treenata ollenkaan. Jos tuolle menee suutahtamaan siitä, että se napsasee suuhunsa väärän kapulan haistelematta, pian se ei nappaa mitään kapuloita ollenkaan ikinä. Ja koska Nuutilla oli hyvä tunnari vielä syksyllä, hermostun joka kerta kun se sen väärän kapulan ottaa. Joten ei siis tätä treenata kun hyvin harvoin, ja vain silloin kun itse olen ihan zen-mielentilassa.
Kakeista ollaan otettu vaan liikerataa. Pitäisi varmaan tätä alkaa seuraavana harjoittelemaan.
EVL:stä ollaan otettu metallihyppynoudon lisäksi oikeestaan vaan merkkiä ja ohjattua. Ohjatussa lähetän sen merkille, ja siitä kapulalle. Välimatkat on aika lyhyitä, joten laitan varmaan uudelleen namialustat, että saan pojan irtautumaan.

Tokon lisäksi ollaan otettu hiukkasen agilityä. Koska minun selällä ei kamalasti juosta, ratoja on otettu vähän. Ollaan yritetty painottaa kontakteja ja otettu esteitä mitkä menee heikommin. Renkaasta se hyppää nykyisin ihan hyvin, harvemmin edes yrittää mennä sivusta. Keinua ollaan treenattu ahkerasti, se on edelleen pelottava mutta Nuutti menee sen avustettuna ihan kivasti. Onneksi se on niin ahne, että syö siinäkin vaiheessa kun keinu menee alaspäin. Keppejä yritetään myös saada paremmaksi, ja nyt pitäisi keskittyä siihen oikeaan sisäänmenoväliin. Muuten kepit menee kivasti, kunhan on ottanut koiran hallintaan ennen keppejä. Muussa tapauksessa Nuu alkaa oikomaan. Ne radat mitä ollaan otettu, ollaan yritetty pitää Nuutille kivoina. Eli siis paljon juoksemista ja vähän ohjauskuvioita. Nyt Nuulla on tosi kiva motivaatio tähän lajiin, ja se jopa palkkautuu ihan pelkästä lelusta. Ei haluta mennä pilaamaan tätä, joten aletaan vaatimaan lisää vasta kun olen varmempi siitä, ettei se tapa penikan intoa.

Muuten me ollaan ihan vaan humputeltu menemään kaikkea turhaa. Olen opettanut Nuutille tokon alo-luokan liikkeet oikealta puolelta, ainoa mikä ei mene on luoksetulo, jossa herra menee väkisinkin vasemmalle. Ehkä ihan hyvä niin, kisoissa olisi kurjaa jos koira yhtäkkiä olisikin väärällä puolella. Oikeaa puolta ollaan harjoiteltu paitsi sen takia, että Nuutti käyttää lihaksiaan monipuolisemmin, myös siksi, että oppisin taas ohjaamaan koiraa väärältä puolelta agissakin. Vähän ikävää sinänsä, että Nuu seuraa paremmin oikealla mitä vasemmalla. Johtuu varmaan siitä, että oikealla seuraamiseen ei ole ikinä ollut paineita. Tämä koira olisi NIIIN hyvä, jos sillä olisi paineensietokykyä.

Oi vitsit, kohta pääsee tekemään jälkeä. :) Pellot on kivasti jo sulana, mutta sen verran märkää siellä vielä on, ettei olla päästy jälkikautta aloittamaan. Tässä talven aikana on treenattu keppejä, jotka tuo nykyisin ilmaisee ihan hyvin menemällä maahan. Wäinökin saa aloittaa jälkikauden. Jäljen ajaminen voisi olla ihan hyvää aivojumppaa tuolle, ei ainakaan pitäisi olla liian nostattavaa toimintaa. Wäinökin on joskus ennen Nuutin tuloa jälkeä ajanut, mutta eipä me päästy suoraa makkarajälkeä pitemmälle, kun oli meille molemmille ihan uusi harrastus.


Maailman kaunein pieni shetlantilainen <3
Wäinö pitäisi varmaan viedä fyssarille. Se käyttää huonosti oikeaa etustaan, joustaa ranteesta liikaa eikä tykkää hyppiä esimerkiksi terassilta alas. Ei se kuitenkaan sinänsä kipeän oloinen ole, Nuutillekaan ei ärhentele juuri lainkaan. Jostain syystä pelkään kamalasti että sillä olisi jotain häikkää nivelissä. Mutta tyytyväinen herra on elämäänsä, välillä se vaan makaa keskellä lattiaa tarkkailemassa ja heiluttamassa häntäänsä, enkä muista milloin viimeksi se olisi leikkinyt yhtä paljon mitä nykyään.