tiistai 22. toukokuuta 2012

Terveyspäivitystä ja ihan vähän treeniä

Treenirintamalla ollaan vietetty viime aikoina hiljaiseloa. Nuutti on pääsääntöisesti sairauslomalla, mutta ihan pikkusen koitetaan välillä treenatakin. Meidänhän oikeasti pitäisi keskittyä seuraamisessa putoavaan kontaktiin, mutta koska se on molemmista tylsää (ja tämän koiran kanssa ei ikinä edetä) niin ollaan tästä lintsattu. Sen sijaan ollaan treenattu paikkamakuuta ja ylempien luokkien liikkeitä. Kaukojen liikerata on ihan kivalla mallilla, sitä ollaan otettu jumppaamisen yhteydessä enemmän mitä tokoillessa. Kaket menee jos olen itse ihan lähellä, tyyliin metrin päässä koirasta. Jos siitä menen kauemmas, niin koirakin alkaa liikkua. Luoksetuloon ollaan alettu lisäämään maahanmenoa. Nuutille se on kohtuu helppo, koska maahanmeno on sillä niin vahva. Ruutu on mennyt sen verta kivasti, että ollaan ruvettu harjoittelemaan ensin merkille lähettämistä ja siitä sitten ruutuun. Tuo menisi varmaan paremmin, jos muistaisin merkin käskysanan. Ei siinä muuta ongelmaa ole, kunhan Nuutti saa selvää mitä sille yritän sanoa. Merkkiä pitää kyllä vahvistaa ohjaajallekin. Kohta ollaan molemmat sekaisin, kun ties millä käskysanalla koitan että menisköhän koira nyt sinne. Ohjattu nouto menee silloin hyvin, kun muistan taas merkin käskysanan. Jos sekoilen siihen alkuun, niin siinä vaiheessa kun koira on merkillä, se ei lähde kapulalle. Jos taas saan sen ensimmäisellä käskyllä merkille, se juoksee kyllä kapulallekin. Eli siis merkkiä lisää, ja se käskysana kirjoitetaan vaikka käteen jos ei sitä muuten muista. Ja okei, seuraamista myös. Sitä otetaan sitten kun koira on parantunut.

Wäinön kanssa kävästiin viime viikolla agiepiksissä. Tarkoituksena oli ihan vaan piristää eläkeläistä, ja mentiin putkiluokkaan koska hypyissä ei ollut korkeutta eikä ollut kontakteja. Täydellinen  rata selkävammaiselle. :) Wäinö olikin hyvin fiksuna radan ulkopuolella, eikä radallakaan kuumunut yli. Kyllä vaan pojasta huomaa ettei vauhti ole sitä mitä se nuorenpana oli, minäkin jopa pysyin perässä. Oli sitä vauhtia kuitenkin sen verran, että toiseksi tultiin. Wäinöllä oli kyllä kivaa, ja oli tosi kivaa viettää pitkästä aikaa laatuaikaa kahdestaankin.

Terveysjutuista sen verran, että nyt ollaan taas pari kertaa käyty lääkärissä Nuun kanssa. Nuutilla näkyy siis virtsastixissä ja sedimentissä tulehdusmuutokset, mutta viljelyssä ei kasva bakteeria. Ajateltiin sitten että se bakteeri on ureaplasmabakteeri, joka ei tavallisessa viljelyssä kasva. Siihen sitten saatiin ab-kuuri, joka ei kuitenkaan lähtenyt vaikuttamaan. Sivuvaikutuksena tuli kova väsy, eli Nuutti alkoi heräillä ensimmäistä kertaa päivälle vähän ennen iltalääkettä. Iltalääkkeen jälkeen taas meni nukkumaan. Kontrollinäytteestä huomattiin, että tulehdusmuutokset pysyy, joten viikon oli tuolla lääkkeellä, jonka jälkeen vaihdettiin taas Synoluxiin. Nyt sitten tänään taas stixasin penikan, ja ainakin ihan yhtä pahat muutokset stixin mukaan. Oireetkin ovat jatkuneet, koira pissailee jatkuvasti ja pissa haisee voimakkaalta. Sovittiin kuitenkin lääkärin kanssa, että pidennetään tarvittaessa kuuria ja jos ei auta, niin sitten takaisin lääkäriin. En minä vaan tiedä mitä ne enää keksii, jos ei auta laajakirjoinen antibiootti eikä täsmäantibiootti. Toivottavasti tämä tulehdus jollain saataisiin paranemaan. Turhauttaa ihan sekin, että ei pysty kummankaan kanssa oikeen tekemään mitään. Juoksulenkitkin pitää käydä yksin, Wäinö ei tykkää juosta ja Nuutti ei pysty. Ei viitsi treenata tokoa tai agiakaan, ettei vaan Nuu yleistä pahaa oloaan treeneihin. Voi miten tylsää.

Meillä olisi reilun viikon päästä taas muutto edessä. Ihan melkeen harmittaa, vaikka tässä ei olla asuttu kuin puoli vuotta niin tähän kämppään on kuitenkin jo kotiuduttu. Onneksi pojat ovat muuttaneet sen miljoona kertaa elämiensä aikana, niin ei tarvitse miettiä, että sopeutuuko ne. Seuraava muutto olisikin sitten vajaan kolmen kuukauden päästä, eli seuraavaan kämppään ei oikein ehditä kotiutua.

Mutta hei! Kuvia! Jopa kohtuu tuoreita!






 

On ne niin nättejä kumpikin. :)

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Koiranpennut sairastaa osa kuusimiljoonaakaksisataakahdeksan

Koska kevät on jo siinä vaiheessa, että pellot on kuivaneet, ollaan aloitettu jälkikausi. Molemmat herrat ovat ajaneet peräti yhdet jäljet (juu, olen laiska, anteeksi pojat). Ens viikolla napataan itteämme niskasta kiinni ja tehdään ainaskin Wäiskille lisää jälkeä. Koska Wee ei ole jälkeä ajanut sitten vuoden 2009, tämän vuoden ensimmäinen oli hyvin helppo perusjälki. Ihan vaan suoraa, joka askeleelle nami. Vähäsen liian lyhkänen jälki tuli, koska heti kun koira alkoi keskittyä jälki päättyi. Pitäisi vaan tehdä Wäinöllekin suoraan pidempiä jälkiä, käy vaan ikävästi selän päälle tuo joka askeleelle namin laitto.Nuutti sai tehdä myös kohtuu helpon perusjäljen, onhan siitä nyt aikaa kun viimeksi on jälkeä tehty. Pituutta oli alle 100 m, rasioita kolme, kulmia kaksi, alkuun 15 askelta namin kanssa, tyhjiä askelia max 10 putkeen, ei janaa. Kertaalleen vähän pyöri siinä jäljen vieressä, mutta hyvin se töitä kuitenkin teki. Vähän tarkkuutta toivoisin lisää, koska pellolla tuon homman pitäisi kuitenkin olla tarkempaa mitä metsässä. Purkit kuitenkin löytyi ihan hyvin. Tästä sitten vaan pituutta lisää ja nameja vähemmäksi. Keppejä pitäisi vielä ilmasta jonkun verran jäljen ulkopuolella, sitten niitäkin saisi lisäillä. Ihan tyytyväinen kuitenkin olen.

Muuten on ollut treenipuolella hiukan hiljaisempaa. Tokoa ollaan vähäsen treenattu ulkona. Se on vaan niin turhauttavaa, koska koira tekee treeneissä oikeastaan kaiken hyvin, ellei jopa loistavasti. Seuraamista voisi kyllä vähäsen hioa, saada kontaktia paremmaksi. Ajatuksena oli, että Nuutille tehdään kaikki liikkeet niin vahvaksi, että se pystyy ne suorittamaan kisatilanteessakin. Ongelmana on vaan se, ettei ne tunnu tuosta enää vahvistuvan. Se tekee nyt niin hyvällä asenteella kun vaan pieni koira voi tehdä. Se on treeneissä itsevarma ja sillä on kivaa. En vaan saa siirrettyä sitä asennetta kisakentille. Möllitokot olisivat olleet tänään, mutta ei sairasta koiraa viittinyt sinne viedä.

Eli siis Nuutti näyttäisi olevan taas kipeänä. Ei pysty pidättämään yötä ja lenkeillä pissailee tiheästi, ja stixin nappasin jossa protskut ja leukkarit ylhäällä. Toki nuo stixit on iänpäivän vanhoja, voi ne valehdellakin, mutta jotenkin tuntuu että oireet on selvät. Lääkäriin mennään taas perjantaina.

Treenien sijasta me ollaan lähinnä lenkkeilty ja leikitty kavereiden koirien kanssa. Wäinöhän on ihan liekeissä, kun lenkit on taas lenkkien mittaisia. Jokaisen yli kymmenen kilometrin lenkin jälkeen annan pojalle Rimadylin ihan varmuuden vuoksi, mutta toistaiseksi ei ole kipua oireillut. Eihän se juuri leiki muiden koirien kanssa mitä Nuutin, väistelee vaan. Eipä herra onneksi aggreilekaan.

Wäinö pääsee uudestaan sydäntutkimuksiin. Se on alkanut yskimään limaa ylös, ja vaikka se tekee sitä harvoin, vien sen nyt kuitenkin lääkäriin. Parempi viedä se sinne turhaan, mitä antaa sen alkaa keräämään nestettä keuhoihin. Ja kun kerta lääkäriin oli tarvetta muutenkin, niin Wäinö nyt pääsee mukaan.

Ollaan Nuutin kanssa jostain syystä päätetty ilmottautua kaksiin tokokokeisiin. Ensimmäiset saadaan luultavasti perua, koska meillä on silloin hyvin mahdollisesti ab-kuuri joko päällä tai vasta loppunut, eli doping-sääntöjä rikottaisiin. Ei kyllä harmita yhtään perua sitä koetta, jotenkin nyt ei inspaa kisaaminen yhtään. Mutta kunhan tuon pojan saa paranemaan, aletaan treenaamaan agilitya, ja katellaan että meniskö sen lajin kisaaminen vähän tuskattomammin mitä tokon.

Tylsä postaus, enkä edes kuvia jaksa alkaa lisäilemään. Nyt taas netti kiinni ja OpenOffice auki ja tuhoamaan koulutehtäväpinkkaa.