Hiljaiseloa... Vielä toistaiseksi

Nyt alkaa Nuutissa näkymään ehkä pientä suuntaa parempaan. :) Tänään otettiin pitkästä aikaa tokoa, ja jaksoi se penikka keskittyäkin jonkin verran. Pitkää treeniä ei tehty, treenattiin ruutua ja siinähän se aika nopsasti väsähti kun juosta piti. Merkkiä otettiin jokunen kerta, alussa Nuutti tahtoi sen kaataa, mutta aika nopeesti muisti että se on kiertämistä varten. Ruudun kanssa ongelmana oli se, että Nuu tahtoi vähän turhan paljon hivutella kulmatörppöä, joten sitä lähdettiin nyt korjaamaan. Muuten ei ollut oikeen treeneissä mitään ongelmaa, hyvin se tekee ja hyvällä asenteella, kunhan ohjaaja muistaa lopettaa ajoissa. Jos me tästä lähettäisiin taas liikkeelle, katsellaan miten koira jaksaa ja pikkuhiljaa lisätään treenikertoja. Varovaisesti pitää kuitenkin edetä, jos tuota koiraa sairaana treenaa niin se tappaa kyllä kaiken treeni-innon siltä.

Nyt kun on hetki töistä vapaata, niin tultiin käymään pohjoisessa. Ensin käytiin pitkästä aikaa koirapuistossa. Nuuttia melkeen kiinnosti enemmän meri ja aallot mitä muut koirat. Wäinöä taas kiinnosti ihmiset. Tänään sitten otin joukon jatkeeksi Unon, ja käytiin uimassa. Uno yllätti ihan reippaudellaan, niiden viiden vuoden aikana mitä se on porukoilla ollut, se ei ole ikinä käynyt uimassa. Nyt se tykkäsi läträtä vedellä, ja kävi se pienen pätkän uimassakin. Nuutti nyt oli ihan touhussa, ja nyt se menee uimaan vaikkei välttämättä lelua olisikaan, ja hakee lelun pidemmältä matkalta. Huono uimistyylihän sillä välillä on, pitäisi melkeen hommata pelastusliivit ja kokeilla uisiko se niillä paremmin. Nämä luustovammaset Uno ja Wäinö puolestaan tyytyvät enemmän kahlailuun, ja uivat sitten huomattavasti vähemmän.

Kamera ulkoili meidän mukana, joten kuvia vesipedoista ja maakravuista:

Koirarintamalta ei mitään uutta

Meillä on koirarintamalla aika samat kuviot mitä viime päivityksen aikaankin. Ei juuri treenata, Nuutti kärsii edelleen pissavaivoista ja Wäinö on oma onnellinen itsensä. Omistajan töissä on niin hulinaa, ettei töistä päästyä jaksa oikeen tehdä mitään.

Nuutin pissavaivoista sen verran, ettei auttanut Cystaidkaan. Nyt pitäisi siirtää elukka takaisin S/O-ruualle, mutta koko kaupungista ei saanut pussiakaan. Ensi viikon alusta pitää taas lähteä etsimään, josko silloin irtoaisi pussillinen. Nuutti oireilee aika vaihtelevasti. Välillä tuntuu ettei mitään vaivaa olisikaan, välillä pissaa sisälle kun ollaan puoli tuntia sitten tultu ulkoa. Nuutti pudottaa myös kaiken päälykarvan. Tätä vauhtia kun karvaa tippuu, se on viikon päästä ihan kalju (no, sen jälkeenpä ei ole enää karvaa pudotettavaksi).

Wäinö voi pääasiassa hyvin. Kerran on takajalat menneet alta, mutta kipulääkkeillä meni sekin ohi. Selkä on siis ollut tosi hyvänä verrattuna talveen. Päivittäisestä kipulääkityksestä ei tietoakaan, ja koira on hirmu onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Mietin tuossa, että pitäisi napata Wäinö kainaloon ja lähteä talveksi etelään. Ollaan molemmat sen verta kesäpersoonia.

Treenipuolella on siis hyvin tylsää. Tokoa ollaan molempien kanssa otettu aina vähäsen, treenit pidetään lyhyinä ja helppoina. Mitään uutta ei olla otettu, hiottu vaan vanhaa. Edistystä Nuutilla on ehkä tapahtunut seuraamisessa, jossa kontakti ei enää tipu ensimmäisellä askeleella, vaan se pysyy koko matkan. Kisoista ei jakseta edes haaveilla, ensin pitää saada poika terveeksi. Sitten ongelmana on se perhanan arkuus.

Muutama kuva vielä postauksen päätteeksi:

Turkiseläin