Pikkupennusta nuoreksi neidiksi

Kerrankin kun on semmonen ilta, että ulkona tarkenee olla jopa ilman takkia, niin me ollaan yritetty olla mahdollisimman paljon ulkona. Ollaan uitu ja vähän treenattukin. Varsinainen lenkkeily on kuitenkin jätetty aika vähälle.

Tiistaina Nuun tokot palasivat kesätauolta, ja treeneihin otin Kertunkin mukaan. Nuutti teki kisanomaisesti luoksetuloa ja hyppyä. Luoksarissa ensinnäkin jätin koiran vinoon ja annoin vielä pysähtymiskäskynkin liian myöhään. Siihen päälle vielä Nuu valui. Hypyssä ei ollut ongelmaa. Nuutin perusasennot on vaan kauheen vinot. Se on niin pieni, että sen on pakko mennä vinoon että se pystyisi pitämään katsekontaktin. Nyt kun se on karvaton, se perusasento näkyy vähän turhankin hyvin. Mutta kaikki maailman asennepisteet Nuutti ansaitsee, kyllä se vaan tekkee niin ilosesti. :)

Kerttu pääsi tauoilla tekemään jotain ihan perusjuttua. Hälinää oli, ja vähän häiriötä Kerttu siinä otti. Kuitenkin teki riittävän hyvin, kun tajusin vaatimuksia vähän puottaa.

Nuutin treenien jälkeen piti taas vetää treenit, ja sitten ruvettiin Kerttusen kanssa treenaamaan. Kaikki alon liikkeet käytiin läpi. Normaalisti Kertun jäävät on noin miljoona kertaa paremmat mitä Nuulla, mutta nyt se pysähty hitaasti, ja otti molemmilla etusilla yhdet askeleet. Vähän otettiin nopeita pysähdyksiä ja sitten taas rupesi toimimaan. Luoksetulossa Kerttu menee herkästi maahan kun jätän sen, joten otetaan nyt vähän aikaa tuota istuulleen jäämistä. Muuten kaikki toimii ihan loistavasti, ei mitään valittamista. Palkkautupa se jopa lelullakin.

Keskiviikkona mentiin vapaan kunniaksi uimaan, ja koirat polskivat varmaan sen pari tuntia. Nuu oli ihan vesipetona, Kerttu tyytyi kahlailuun. Vesipetoilu väsytti niin koko porukan, että jätettiin Kertun näyttelytreenit välistä ja kentälle mentiin vasta Nuutin agiliteihin. Aksassa treenattiin päällejuoksua, ja Nuutti oli taas kauheen hieno. Ite taas en. Treenien tauoilla otin taas Kertun tokoilemaan, ja nyt ei välitetty yhtään vieressä juoksevista koirista. :) Muutenkin treenit meni taas hyvin. Keskiviikkona Kertulle tuli myös ikää 8 kuukautta.

Perjantaina taas polskittiin, ja saatiin seuraksi Riimi-sisko omistajineen. Nuutille oli varsinkin rankka reissu, koska joutui pysymään aussieitten vauhdissa hyvin lyhyillä jaloilla. Kivaa niillä silti oli koko porukalla, ja loppupäivänä maistui taas uni.

Kertullakin alkoi perjantaina ensimmäiset juoksut. Mitenkään hirveesti se ei oo sotkenut, yksi tippa verta on löytynyt lattialta ja toinen sängyltä. Iso tyttöhän tuo alkaa olla, murkkuiluki vähentyny huomattavasti. Vielä se vähäsen mörköilee, muttei oikeen muuta. Vietit sillä on heränneet, ja se on luonteeltaan ihan aussie. Se vahtii aika paljon (ei ongelmaksi asti kuitenkaan, oikeestaan just sopivasti), se on pidättyväinen vieraita kohtaan (välillä vähän liikaakin, välillä ei lainkaan. Riippuu vieraasta, paikasta ja tilanteesta), se on energinen mutta off-nappi löytyy ja sillä on hyvät hermot (ainakin tähän asti). Vähän se on herkkis, eikä ole kaikista rohkein versio koirista, mutta pääasiassa olen tyytyväinen luonteeseen. Katsotaan miltä homma näyttää juoksujen jälkeen, nythän tuo ei ihan oma itsensä ole. Nyt se vaan kyyhöttäisi sylissä jos se saisi päättää. Vähän rauhallisempikin se nyt on mitä normaalisti. Saa nähdä miten juoksut vaikuttaa treenimotivaatioon. Tiistaina meidän treenit palaileekin tauolta, niin sittenhän se selviää.

Mutta hei, koska kirjottaminen ei inspaa niin laitetaan kuvia:

Mikä kokoero?

Laiskottelua

Otsikko kuvaa aika hyvin meidän kulunutta viikkoa. Tai siis näin koirarintamalla, koska omistajahan on ahertanut töissä vähintäänkin riittävästi. Tulejo kesäloma!

Ei se tahallaan mennyt uimaan, vaan tippu laiturilta

Tiistaina piti kuitenkin käydä vetämässä tokotreenit, joten nappasin omatkin koirat mukaan ja treenasin vähäsen. Nuutin kanssa tehtiin ihan perusjuttua, lähinnä keskityttiin hyvään fiilikseen. Nuutti tekee nykysellään tosi innokkaasti, mutta sitten tuo tekninen puoli kusee. Toisaalta otan sen mielummin näin päin, mitä sitten virheettömän teknisen suorituksen, ja käsittämättömän paineistumisen. Pääasia että Nuulla on kivaa. En tiedä että lähdenkö ollenkaan korjaamaan virheitä, vai annanko Nuutin elää siinä kuvitelmassa että se tekee kaiken loistavasti. 

Kerttu taas tekee kaiken aika loistavasti. Se tekee teknisesti lähes virheettömät suoritukset (esim. jäävissä se pysähtyy heti kun käsky käy, eikä ala korjailemaan jalkojen asentoa, ja se pyrkii itse korjaamaan jos se edistää seuratessa), ja sillä on hyvä vire. Se nykyään myös palkkautuu hyvin lelulla, eli leikkiminen on tehnyt vaan hyvää. Sille voisi alkaa tässä opettamaan pikkuhiljaa palkkaamattomuutta, mutta antaa sen vielä olla lapsi. Se kyllä palkkautuu ihan sosiaalisestakin palkasta, että voi olla että palkattomuus olisi tälle aika helppo juttu, ainakin jos vertaa Nuuttiin (toisaalta mikä tälle ei olisi helppo opettaa, verrattuna Nuuttiin?). Kertulla on myös kentällä karkailu onneksi vähentynyt tuntuvasti. Laitoin sille kentällä liinan perään (sama liina mitä jäljellä, mutta kaulapantaan kiinnitettynä), ja pentu iski nenänsä maahan, eikä nostanut sitä sieltä ennen kun liina irtosi. Kerttu-parka, luuli että jäljelle päästäisiin. Liina ei siis enää tässä ongelmassa toimi, joten jos karkailu jatkuu niin kehitellään jotain uutta.

Vähän agiakin käytiin ottamassa. Nuutin kanssa otettiin vähän pientä pyöritystä. Opittiinpa taas sen verran, että Nuu kyllä menee ne kepit, jos ohjaaja ei ole blokkaamassa koiran tietä. Tämä sama ongelma on tuttu edellisistäkin treeneistä, mutta jotenkin tuntuu ettei se mene jakeluun. Tuohon pitää muistaa oikeasti kiinnittää huomiota tulevaisuudessa, ei me ikinä saada nollia jos en päästä koiraa suorittamaan keppejä. Kerttu pääsi kuokkimaan Nuutin treeneihin, ja otettiin sen kanssa hyppyjä (rimat maassa) ja putkea pienenä ratana. Nyt se on sitten tapahtunut, Kerttu on kasvanut niin isoksi ja nopeeksi etten pysy sen perässä radalla. En vaan saa sitä ohjattua, kun katon vaan sen vauhtia suu pyöreenä. On se vaan nopee, ja jos sillä olis kunnon ohjaaja, niin kyllä se olis tykki. 

Nuutti on taas alkanut arkailemaan arkielämää. Se ei lähtisi mielellään ulos, paitti sillon jos meijän treenireppu lähtee mukaan. Ulkona se on sitten niin jännittynyt, että peitsaa koko ajan. Se on nyt saanut päivittäin Rimadyliä, eli katotaan jos ongelma häviäisi tällä. Jos Rimadyl-kuuri ei auta, niin sitten jatketaan Zylkenellä taikka mahdollisesti hommataan uusi resepti Clomicalmiin. Harmittaa vaan kovasti tämä sen takapakki, kun hetken se oli ihan niinkuin oikea koira. Sen takia vähän mietin, että jos se oireilisi jotain kipua. Takajalathan tuolla voisi olla kipeät, se aina välillä potkasee oikealla takasella, mutta sekin oireilu on hyvin harvinaista.

Kertun arkielämä on taas yhtäkkiä vallan huoletonta. Se on niinkun ei mitään murkkuilua koskaan olisi ollutkaan, ja käyttäytyy melkosen mallikkaasti. Mutta eiköhän se pikku-murkku vielä nosta päätään ja vie mun hermot. Vähän se kyllä vie mun hermoja muutenkin tuolla hemmetin silppuamisella. Toki pitäisi olla kiitollinen siitä, ettei tuo tuhoa mitään oikeeta tavaraa kuten seiniä, lattiaa tai kattoa, mutta kun tulee töistä kotia ja kämppä on kuin pommin jäljiltä, niin oloa ei voi sanoa kovin kiitolliseksi.

Kakara sai itselleen myös näyttelyremmin. :D Näyttelytreeneihin olisi tarkoitus mennä keskiviikkona, ja viimeksi huutia tuli siitä ettei Kertulla ollut hommaan sopivia varusteita. Tarkotus olisi lähteä harrastus-H:n metsästykseen mahdollisimman pian, että pientä kokoa ja massattomuutta (onko se edes sana?) voisi selittää nuoruudella. Kerttu ei ihan varauksettomasti rakasta kaikkia tuntemattomia (tuttuja kyllä, ja joitain tuntemattomiakin), joten en usko että käsittelytreeni ainakaan kauheen pahaa tekisi.

Olenpa miettinyt vähän myös Wäinön käyttämista vetskukehässä. Kuitenkin olen ehkä sitä mieltä että vähän turhaa hommaa. Tiiänhän mie jo valmiiksi, että Wäinö on rotunsa paras, ja jos tuomari on eri mieltä niin sittenhän se on puusilmä, ja rahat on menneet hukkaan. Voipi olla siis todennäköistä, että jätämmä nuo näyttelykehät muille.

Ostin koirillekin uutta ruokaa, Sam's Fieldia. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen, Kertunkin jätösten määrä on vähentynyt ehkä viidesosaan. Seuraavan kerran vaan tilaan ihan kotiovelle asti, enkä lähde raahaamaan enää postista kotia. Herranen aika miten on edelleen joka lihas yläkropasta kipiänä.

Maalla on mukavaa

Mulla oli pari päivää vapaata töistä, joten nappasin Nuutin ja Kertun mukaan ja tultiin kattomaan miten Wäinö jakselee. Hyvinhän sillä täällä tuntuu elämä rullaavan, ihan superilonen pikkumies se on. Sitä aina unohtaa että kuinka mahtava persoona se on, kun nytkään ei olla pariin kuukauteen nähty. Se on alkanut hyväksymään Kertun osaksi laumaa, joten tässä jo vähän uhkailin että joku päivä minä tulen ja vien Wäinön kotia. Sen verta hyvin se ei kuitenkaan tule vielä tuon aussikan kanssa toimeen, että veisin se jo nyt. Molemmilla kun on taipumusta tuohon resurssiaggreen, joten yhteen on jo kertaalleen otettu. Eihän tuo yhteenotto ollut karvojen pölläyttämistä pahempaa, mutta kun toisen selkä on paskana ja kokoeroa melkeen kymmenen kiloa, niin ei viittisi mitään riskejä ottaa. Katsellaan nyt rauhassa hetkinen että mihin suuntaan noiden välit menee.

Täällä ollessa ollaan käyty koko koiraporukan kanssa uimassa. Nuuttihan näistä on ainoa joka ui, ja uikin muuten huomattavasti pidempää matkaa mitä viime kesänä. Muut kolme tyytyivät vaan kahlailuun ja päättömään juoksemiseen kuivalla maalla, ja mie istuin laiturilla nakkaamassa keppiä ja mietin että onpa ihanan helppoa tämä koirien liikuttaminen. Ja kyllä pittää sanoa että tuommonen pitkäkoipiaussie pisti ihan erillailla liikettä näihin shetukoihinkin.


Muuten me ei olla täällä tehty mitään, ei etes treenattu. Ollaan vaan syöty vähän liiankin hyvin. Wäinö on pesty nyt ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, ja Kertun kanssa ollaan ihan vaan leikitty. Meillon nyt Kertun kanssa leikkisulkeiset, aletaan noutoa trenaamaan leikin kautta. Eikä tuo "ylimääränen" leikkiminen varmaan tee pahaa meidän väliselle suhteellekaan. Me tullaan kyllä harvinaisen hyvin toimeen (mulla menee yleensä pitkään ennen kuin lämpenen uudelle pennulle, tämän kanssa ei mennyt), mutta tuo murkkuikä kyllä kiristää mun hermoja aina väliin. Treenatessa ei ole mitään ongelmaa, se tekee mielettömällä innolla, vaikka olisinkin sen vahingossa ruokkinut ennen treenejä (joskus ne treenit muistaa tasan just sillon kun sinne pitää lähteä), mutta arkielämässä pinna kiristyy. Tuo on muka NIIN teiniä että. Ihmisiin suhtautuminen on välillä vähän niin ja näin, kun sille päälle sattuu niin mielellään murraisi vähän kaikille. Kävästiin alkuviikosta sitten turisteina agikisoissa, ja siellä sitten likka käyttäytyi ihan niinkun pitääkin. Töissäkin se pyörähti mukana, ja oli pieni enkeli joka rakastaa kaikkia. Lenkillä se kuitenkin välillä pöhisee ja murraa ja kotia pitää välillä vahtia. Nyt kun ollaan porukoiden luona, se vahtii ohi menevää tietä. Sitten tuo pöljäke vahtii leluja ja ruokakuppia toisilta koirilta. Multahan tuo ei vahdi mitään, kaiken se mulle antaa kun pyydän, ja sen eteen tehtiin penikkana paljon töitäkin. Mutta eipä tuo itseensä ota multa saamastaan negatiivisesta palautteesta, vaikka kuinka sille suuttuisin. Eikä niitä juoksuja näy, eikä meidän urokset (Uno ja Wäinö) ole milläänlailla siitä kiinnostuneita, että saatetaanpa joutua niitä juoksuja odotelemaankin hetki. Mutta onhan tuo sinällään helpompi mitä Nuutti tai Wäinö ihan pelkän hermorakenteen takia. On siinä haastavuutta erilailla mitä sheltissä, mutta toisaalta sen kanssa eläminen on ihanan yksinkertasta. Murkkujenhan pitääkin koetella hermoja, siinä Kerttu onnistuu monesti poikkeuksellisen hyvin. Välillä sitten meneekin pitkän aikaa ilman yhtään mitään ongelmaa, se suhtautuu ihmisiin ja eläimiin hyvin ja jättää vahtimiset Nuutille ja on kiva kaikessa. Lenkkipöhinät on ehkä nyt se suurin ongelma, eikä sitäkään tapahdu kun kerran-pari viikossa. Kuitenkin välillä tuntuu että pitäisi lenkittää taas koiria erikseen, koska Nuuttihan reagoi ympäristöön vahvasti, ja välillä Kerttu ottaa mallia ja välillä ei. Sitten mikä kiristää mun hermoja on sisälle pissaaminen (käytännssä on sisäsiisti, stixit puhtaat, ei pitäisi olla mitään fyysistä vikaa ja sitten se menee ja lorottaa sisälle tunti sen jälkeen, kun ollaan ulkoa tultu) ja tavaroiden hakeminen pöydältä silputtavaksi. Onneksi se vielä kasvaa aikuiseksi eläimeksi, en mitenkään malttaisi odottaa että se järki tulisi siihen sievään pieneen päähän.

Treenattu ollaan melko vähän, eikä mittään uutta. Seuraamisessa Kertulla on ehkä paikka pikksen turhan edessä, sitä pitäisi lähteä korjailemaan. Luultavasti poikittelutkin jää, kunhan paikka korjaantuu. Jäljestetty ollaan myös, ja hyvin menee Kertulla ja Nuutilla. Viime jälki tallottiin futiskentälle, eli häiriöhajuja oli varmasti. Nuutille laitoin nameja vaan kulmiin, ja kulmia taisi olla kolmisen kappaletta. Jäljellä mittaa oli suunnilleen 150 metriä. Ihan hyvin veti, loppuun saakka päästiin, mutta nameja olisi saanut olla ihan hitusen enemmän. Mitään esineitä ei jäljelle laitettu. Kertun jälki oli pikkasen lyhyempi, oliskohan ollut jotain 100 metrin luokkaa. Siitäkin löyty pari-kolme kulmaa, ja nameja oli viiden askelparin välein. Hyvin meni, ensimmäinen suora oli vähän höskäystä mutta kulman jälkeen se taas muisti mitä ollaan tekemässä. Kauhea kiire sillä tuli jäljelle jo siinä vaiheessa, kun valjaat iskettiin päälle. Virheenhän minä siinä tein, että päästin sen jäljelle, olisi pitänyt vaan ottaa käskyn alle ja sen jälkeen vasta päästää jäljestämään.

Huomenna hypätään taas junaan ja lähetään kotia ja lauantaina heti aamusta töihin. Ihan supertylsää, koirilla on ollut kauheen kivaa täällä. Toisaalta kun päästään kotiin niin tulee ehkä vähän enempi tehtyä näitten elukoitten kanssa, kun ne eivät siellä väsytä itseään leikkimällä pihalla tai uimalla. Tokojen kesätaukokaan ei enää kestä ikuisuuksia, ja Nuutinkaan kanssa mitään tokoihin viittaavaakaan olla tehty, ja Kertunkin kanssa hyvin vähän. Ehkä se on vaan hyvä niin, saivatpa koiratkin vähäsen kesälomaa, vaikkei sitä kumpikaan tunnu tarvitsevan. Ja onhan Nuulla agit ja Kertulla pk-tottikset, että ei ihan ilman ohjattuja treenejä olla menty.

Uusien ruokien ostot olisi Kertulle ja Nuutille edessä. Nuutin ruuan pitäisi olla jotain superkevyttä, kun tuntuu että se nykyään lihoo ihan vaan ruokaa nähdessään. Kovalla työllä sen paino on saatu tippumaan kuudesta kilosta 5,4 kiloon kesän aikana. Kertulla taas ongelma on päinvastainen, se syö kun hevonen ja on laiha kun mikä, eikä paino tunnu pysyvän 15 kilossa mitenkään. Tuohan on läpipaskoja, kaikki mitä menee sisään tulee myös ulos, paitsi lihat. Jätösten määrä pienenee huomattavasti sitä mukaa, kun laittaa lihoja kuppiin. Raakaruokinnalle me ei lähdetä ainakaan ihan heti, koska en tiedä siitä tarpeeksi enkä omista tarpeeksi isoa pakastinta (plus olen laiska, raksut on helpompi vaan nakata kuppiin). Eiköhän sieltä kuivaruokapuoleltakin löydy jotain syöttämisen arvoista.

 

 

Hyvin onnistuu lenkki neljän ääliön kanssa kolmella hihnalla.

 

  

  

 

Tukkajumala

 

Kerttu otti verisesti yhteen sääsken kanssa, mutta selviytyi taistelusta voittajana

 

Minishelttien vieressä Kerttukin näyttää melkeen normaalikokoselta

 

Leirielämää

Viikonloppuna leireiltiin Ghosteye's porukalla. Kertun sisaruksista mukana oli yhteensä 6. Isojahan ne näyttävät jo olevan, isoimmilla painot huitelee jo yli 20 kilon. Kerttu-sirpukalla painoa ei vielä ole 15 kiloakaan. Kerttu näytti olevan pesueensa pienin, vaikkei jääkään Shiro-siskostaan paljolla.

Kuvan sisarparvesta nappasi Katri Loukusa

Kertun kanssa viikonlopun aikana treenattiin tokoa, jälkeä ja paimennusta. Tokoa ei ihan hirveesti otettu, kaikki ALO-luokan liikkeet käytiin hyppyä lukuunottamatta läpi. Jälkeä ei olla otettu pitkään aikaan, joten kävin perjantaina tekemässä Kertulle jäljen, jossa oli kulmat molempiin suuntiin ja pari tyhjää askelparia. Kerttu veti jäljen loppuun ihan käsittämättömän hyvin, ei mitään ylimääräsiä hösötyksiä ja jälkeen keskityttiin tosi hyvin. Sunnuntaina olosuhteet oli kuitenkin vaikeat tuulen ja koiran väsymyksen takia, joten jälki oli lyhyempi ja vain yhdellä kulmalla. Hyvin se meni silti. On tuo taitava tyttö. :) 

Pönötystä, taas Katrin ottama kuva

Paimenenakin Kerttu oli hyvin taitavaa tyttöä. Lampaiden karsinasta nosto oli hiukkasen jännää, mutta kunhan Kerttu näki ettei lampaat sitä syö, niin hyvin rupesi paimentamaan. Sunnuntaina paimennettiinkin jo kymmenpäistö laumaa. :) Kerttu oli aika hyvä paimen. Se vähän paineistu kun piti nostaa lampaat karsinasta, ja ensimmäisen paimenpätkän se saikin tutustua lampaisiin vapaana. Sunnuntaina sitä intoa olikin jo enemmän, ja Kerttukin sai olla hihnan nokassa. Harjoteltiin STDs-rataa, ja Kerttu sai treenata lampaiden takana olemista. oli kyllä jännä nähdä, miten tuo pentu näytti tietävän ihan tarkkaan mihin mennä ja miten liikkua, että saa lampaat liikkeelle. Ihan mielenkiintoinen laji tuo paimennuskin näytti olevan, saapi nähä ruvetaanko tätä enempi tekemään. Toisaalta olishan se kivaa että Kerttu saisi tehdä sitä, mihin se on jalostettu, mutta toisaalta olen ite niin allerginen, että mulle tuo paimennus on aika tuskaa. Seuraava paimenpäivä on suunniteltuna elokuulle, mutta meijän osallistuminen on tosiaan kysymysmerkillä. Vähän houkuttais viedä Nuutti samana viikonloppuna agikisoihinki, kun ensi viikon kisoihin en muistanut koiraa ajoissa ilmottaa. Katellaan kuin käy.

Nuutin ihan oma nojatuoli

Kerttu taas joutuu tyytymään lattiaan

Nuuttihan ei päässyt meidän mukaan leireilemään. En viittinyt napata sitä mukaan, koska huonot hermot ja pieni koko. Koko ajan sitä olisi pitänyt vahtia, eikä sitä oikeen olisi uskaltanut edes irti päästää, olisi vaan jäänyt isompien jalkoihin. Nuu vietti siis pari päivää hoidossa siskollani, ja olipa jopa käyttäytynyt. Monestihan tuo saattaa olla vähän pöljäke Juliuksen ja Papin suhteen.

Tokotreeneistä ollaan kesätauolla molempien koirien kanssa, ja myös mun vetämä ryhmäkin jäi muutamaksi viikoksi tauolle. Tässä tauolla olisi tarkotus vahvistaa alon liikkeitä, ja ehkäpä treenata vähän avoakin, riippuu miten meillä jutut sujuu. Murkkuiän lisäksi haasteena on myös uhkaavasti lähestyvät juoksut. Muut narttujen omistajat ovat kiroilleet, että juoksujen aikana ei pysty tekemään mitään, kohtahan sen varmaan näkee mitä mieltä Kerttu on. Neiti on nyt niin pirun kärttystä prinsessaa että, se pissasi viime yönä sisälle kahdesti (!!!), sen alapää näyttää vähäsen turvonneelta ja se lutkuttaa ittiään, eli ne ekat juoksut voi hyvinniin tulla pian.

Pölijä

Eilen meillä oli Nuutin kanssa agitreenit, ja otin Kertun mukaan reissuun. Nuutin odotellessa treenasin Kertun kanssa tokoa, varmuuden vuoksi liina perässä. Sen keskittymiskyky on kyllä kasvanut kamalasti, kun ei se sen suurempaa häiriötä ottanut agiltyradalta eikä yrittänytkään karata. Käytiin taas kaikki alokkaan liikkeet läpi. Kertun luoksetuloa tahdon nyt hehkuttaa, koska se on ensimmäinen koira jolle olen opettanut eteentulon. Ja hienosti se on sen oppinutkin, sillä on hyvä paikka eikä se törmää. Nyt kun sille vielä saisi opetettua sen hemmetin noudon... 

Miniature aussien tokoilua

Treenien jälkeen molemmat koirat pääsvät jäljelle. Nuutille tein tosi vaikean metsäjäljen, josta löytyi polunylitystä ja nameja löytyi pelkästään kulmista. Ensimmäisen polun kohdalla Nuutti eksyi, mutta loppujälki ajettiinkin tarkemmin, ja siinä ei enää ollut mitään valittamisten aihetta. Kerttu veti jäljen myös hyvin ensimmäiseksi metsäjäljeksi. Kova oli vauhti eikä namit kelvanneet, mutta kaikki kulmat löytyi ja loppuun päästiin, eli nenä kyllä kävi. Nyt olisi Kertun kanssa tarkoitus opetella keppien ilmaisu jäljen ulkopuolella, ja jälkien pituutta kasvatetaan ja nameja vähennetään reilulla kädellä. Turhaapa tuolle liian helppoja jälkiä tekee. 

Paimennusvuoron odottelua

Kasvattaja-täti!

Kuvista kiitos Tiiamarille ja Katrille. :)