Pohjanoteeraus

Jos ei näyttelyura kovin loistavasti alkanut, niin eipä näytä tokoilutkaan kamalan valoistalta juuri nyt. Kisoissa ei vaan toimi, treeneissä kyllä. Tiistaina käytiin tekemässä kyllä meidän ennätys, vähiten pisteitä ikinä (mukaanluettuna ALO- ja AVO-startit) ja eniten nollia koskaan. Jos ois ollut agilitykisat, niin olisinpa ollut tyytyväinen.

Numerot koottuine selityksineen:

Istuminen: 0
- Siis oikeesti. Kerttu oli istunut koko kaksiminuuttisen tosi hyvin hievahtamatta, mutta sitten ajan loputtua se lähti tulemaan mua vastaan. Siis mitä? IKINÄ koskaan se ei ole mitään tuollaista edes yrittänyt tehdä. En tajunnut pysäyttää sitä, joten tuli sen verran vastaan että liike pamahti nollille.

Makuu: 0
- Jos eka paikkis nollataan niin samahan se on nollata toinenkin. Nousi istumaan kun liikkuri kiersi toisen kerran. Taas jälleen, mitvit? Millonhan se on viimeksi noussut paikkamakuusta? Ehkä kaheksankuisena?

Jos jotain hyvää on siinä, että kaksi ensimmäistä liikettä menee nollille, niin se, ettei jännitä lähteä tekemään yksilöliikkeitä. Tässä vaiheessa mietin että vedetäänkö luokkatreeni vai lähetäänkö suoraan agitreeneihin. Päädyttiin ekaan vaihtoehtoon.

Zeta: 8
- Väärinpäinpäivä meillä näköjään, koska zeta onnistui. En tiedä mistä lähti pari pistettä, mahdollisesti hitaan asennot? Seurasi ihan jees ja kaikki asennot onnistui.

Luoksari: 0
- Taas sai ihmetellä että mitä hittoa nyt oikeesti. Kaksoiskäsky makuulle, ja sitten se nousi mun perään. Stoppi valui, maahanmeno hyvä, samoin loppuliike, mutta eipä se riitä pelastamaan. Kepe ei oo tämmöstä tehnyt sitten alokasluokan, joten pikkasen pisti ihmetyttämään.

Ruutu: 6
- Ihan hyvin lähti merkille ja ruutuun, ruudussa kaksoiskäsky maahan, sivulletullessa teki jonkun ihme kierroksen mun ympärillä.

Ja sitten tauolle. Viisi ensimmäistä liikettä takana, ja kolme niistä nollattu. Voisin sanoa ettei naurattanut, mutta valehtelisin. Tässä vaiheessa alko jo tuntua melko koomiselta tämä meidän meno. Mietin, että saisinkohan tehdä Nuutin kanssa loput liikkeet. :D

Seuraaminen: 5½
- Alkoi ihan älyttömän hyvin, mutta puolen vaiheen kohdilla alkoi haihattelu. Kolme lisäkäskyä piti käyttää, että koira pysyi mukana. Itelläni meni vasen ja oikea sekaisin, mutta se nyt ehkä oli pienin murheista.

Ohjattu: 9
- Oikea piti hakea, ei ollut ongelmia. Palautus olisi saanut olla vauhdikkaampi.

Tunnari: 9
- Tämänkin tuomari olisi voinut halutessaan nollata. Liikkurillä vähän unohtui liikkeen alku, kun ilmotti että liike alkaa, ja lähti viemään kapuloita ympyrään. Huikkasin perään että saisinko kuitenkin koska siihen omaan, ja liikkuri toi kapulat takaisin. Kerttu nousi moikkaamaan liikkuria ennen kuin tuomari sanoi että otetaanpa uusiksi. Toisella kerralla ongelmia ei ollut, mitä nyt palautus olisi voinut olla nopeempi.

Kaukot: 8½
- Oli liikkunut n. 10 cm.

Metalli: 0
- Sehän on sama vielä nollata yksi liike. Sama juttu mitä edellisissä kisoissa, kävi näpräämässä mutta tuli ilman takaisin.

Ihan ihme kisa siis. Nuo paikkaolojen nollaukset tuli ihan puskista. Samoi luoksarin alku. Ja oikeestaan seuraamisen haihattelutkin. Ja toki myös zetan onnistuminen. Ärsyttää tuo metalli, otin metallin uusiksi siinä kun kisakirjoja allekirjotettiin, ja ei mitään ongelmaa. Äääh, mitähän hittoa senkin kanssa tekisi? Muutenkin oli kyllä niin alottelijan mokia, että tämmösiä voisi hyväksyä jossain alokasluokassa.

Pisteitä tuli yhteensä 152, ei tulosta. Tuomarina oli Pärssisen Pipa. Jos ei nyt muuta positiivista paljoa voi sanoa, niin ainakin Pipan kehässä on semmonen hyvä fiilis, vähän niinkun treeneissä olisi. Pipahan mulle aikanaan veti tokotreenejä (ja muitakin koirajuttuja) 2½ vuotta, joten sitä ei vissiin enää niin jännitä yhtä pahasti mitä joitain muita tuomareita. Toki sitä olisi mielellään Pipan kehässä myös onnistunut, mutta aina ei voi voittaa.

Kepe on sitä mieltä, ettei 65-senttisetkään tuu tuottamaan ongelmia

Tekosyitä huonolle suoritukselle on vaikka ja miten. Valmistelin koiran huonosti, käytännössä tuli niin kiire, että otin koiran vaan suoraan paikallaoloihin ilman minkäänlaisia virittelyitä. Edellispäivän koira sai levätä, kun normaalisti ollaan vedetty vielä vikat treenit edellisenä iltana. Ja me ollaan kisattu ehkä vähän liikaakin. Tammikuussa, maaliskuussa, toukokuussa kahdet ja nyt taas. Ja tämän aikana ollaan myös noustu yksi luokka ylöspäinkin. Lisäksi oli ihan mieletön tuuli. En kuullut välillä liikkurin käskyjä ollenkaan. Sitten on tietysti se narttukoiran omistajan lempparitekosyy: ens kuussa alkavat juoksut. Suurin syy taitaa olla kuitenkin täysin unohtuneet palkkaamattomuustreenit. Kepe on ruvennut paineistumaan, kun kisakehässä ei saa palkkaa. Onko tuo nyt ihmekään, kun muuten äiskä onkin namiautomaatti.

Hitto kun tietäis että miten tästä jatkaa. Koira tekee treeneissä tosi hyvin, mutta sitten kisoissa säheltää. Tällä kertaa ei oikeesti johtunut mun jännityksestä, koska ekaa kertaa ikinä en jännittänyt kehässä yhtään. Ois hirveen kiva sanoa, että tästä on suunta vaan ylöspäin, mutta eipä se niin taida olla. Vielä on mahiksia saada huonommatkin pisteet.

Kisoista lähdettiin suoraan agitreeneihin. Olin oman polveni viikonloppuna rikkonut, joten lainaohjaaja meni Kertulla. Ihan hyvin menikin. Rata oli niin pirun vaikea, että katselin vaan sivusta että luojan kiitos ei tarvii itse sitä räpeltää. Nuuttikin pääsi vähäsen juoksemaan. Radalta se kuitenkin taas lähti karkuun, vaikka ekana oli ihan intona. Nyt meidän uusi aksaopekin näki mitä se tekee, ja olihan tuo itekin aika ihmeissään että miten tuo on mahdollista. Se vetää ensin ihan intona, sitten yhtäkkiä sen vire romahtaa ja koira lähtee häntä koipien välissä karkuun. Kipuja sillä ei ole, pelkästään hirveän huono pää. Vissiin usko loppuu, ja samaten toimintakyky. Voi kun senkin ajatuksia pääsisi joskus lukemaan.

Keskiviikkona otin Kertun kainaloon ja Nuutin jalkopäähän, ja sanoin että nyt köllötetään koko päivä sohvalla. Muutapa ei tehtykään, masisteltiin ja mietittiin että miten tästä nyt etiäpäin.

Torstaina kävästiin treenaamassa vähän palkkaamattomuutta, ja samat treenit jatkui tänään. Tehtiin liikkuroituna kaikki liikkeet, palkka tuli joka toisesta. Hirveen hyvää työtä, mitä nyt zetan kanssa oli ongelmaa. Metallikin haettiin, vaikka käytettiin vierasta isoa kapulaa. Luoksarin pysähtymiset oli ehkä täydelliset, ja seuraaminen sujui vaikka tehtiin pitkä kaavio. Ohjattu haettiin hyvin vasemmalta, ja tunnarissa ei mitään ongelmaa. Ruutu oli hyvä ja vauhdikas, ei tarvittu mitään kaksoiskäskyjä. Kaukot oli hienot, eikä paikalloloissakaan ongelmaa.

Oon nyt hirveen epävarma ensi viikon kokeesta, että kannattaako meidän sinne mennä. Edelliset kaksi koetta on menneet päin sitä itseään, ja kisatahti on ollut nuorelle koiralle kova. Toisaalta taas kun tietää että Kerttu kyllä osaa, ja jos se rupeaa tekemään kunnolla niin se ykkönen kyllä sieltä tulee. Vaikeita päätöksiä, yhtään en tiedä miten kannattaisi tehdä. Harmittaa jättää väliin, varsinkin kun saattaa olla viimeiset kokeet ennen marraskuuta ja uusia sääntöjä, toisaalta harmittaisi myös hakea uusi nollarivi. Ehkä sunnuntain treenien jälkeen on pakko jo ruveta päättämään.

Kerttuki kuuntelee hirveen tarkasti, että miten tää kohta kannattaa mennä

Kertun näyttelydebyytti

Tänään korkattiin Kertun näyttelyura Muhoksen ryhmiksessä. Tätä vartenhan me oltiin treenattu ahkerasti, viikko sitten käytiin näyttelytreeneissä ja toissapäivänä mätsäreissä. Mätsäreissä Kertun esitti Katri, ja tuloksena hyvällä käyttäytymisellä sininen nauha. Siitä ei enää jatkoon päästy, muttei lennetty myöskään ensimmäisenä ulos.

Tänään sitten oli virallisen koitoksen vuoro. Vähäsen jännitti se, että tuomarina on mies (Guido Schäfer Saksasta), ja Kepe ei nyt hirveesti aina vieraita ihmisiä (ja miehiä) rakasta. Vähän enemmän vielä jännitti, kun katsoin alkukehää, ja tuomari kopeloi aika tarkasti.

Olin kuitenkin ollut kaukaa viisas, ja hommannut Katrin esittämään Kerttua. Mun kanssahan siitä ei tulisi mitään, puolustushinku iskisi päälle ja pitäisi murista tuomarille, mutta Katrin kanssa Kertulla ei ollut kyllä yhtään mitään ongelmaa. Kerttu esiintyi tosi nätisti, ei yhtään koheltanut ja jaksoi seisoa pitkätkin ajat. Kertun käyttäytyminen oli kaikin puolin ihan A+:n arvosta.

Tuomari ei kuitenkaan ehkä ihan ollut vakuuttunut Kertun ulkonäöstä. Ensimmäinen reaktio oli Kertun kohdalla että "Oh my God". Muu arvostelu kuului näin: "2 years old. Missing the most necessary things in aussie: substance, bones and head expression. Good proportions. Nice temperament. Nice presentation." Tuomari ei kuitenkaan missään nimessä halunnut Kerttua hylätä, joten arvosanaksi tuli T, mikä ei riitä valioitumiseen. Kehäsihteeri kyllä yritti vinkata tuomarille, että harrastus-hoota tulivat hakemaan, mutta eipä auttanut. Kerttua siis tullaan näkemään näyttelyissä tulevaisuudessakin. Kierretään vaikka niitä kehiä niin kauan, että joku antaa säälistä H:n. Jos se ei tule valioitumaan siitä syystä, ettei saada käyttötuloksia kasaan niin sille ei voi mitään, mutta ihan periaatteestakin joistain näyttelyistä se ei jää kiinni. :D

Vaikka kyllähän se on myönnettävä, että Kepe erottui sieltä näyttelyaussikoiden (jotka näyttivät pääosin olevan töpöhäntäisiä, vaaleita merlejä) joukosta. Ulkonäöltään se olisi voinut maastoutua ehkä junnunarttuihin. Ei meitä sentään bc-kehään lähetetty, joten paremmin meni mitä ajattelin. :D Pieni, kevyt ja karvaton Kerttu on, ei voi mitään. Nyt se vielä heinä-elokuun vaihteessa alkavien juoksujen kunniaksi pudottaa kaiken karvansa, joten kohta on vielä karvattomampi. Kuitenkin kesällä se pitäisi näyttelyttää, koska kesällä saatetaan saada anteeksi pohjavillattomuus, Kerttuhan ei pohjavillaa kasvata talvellakaan.

Mutta ihan hirvittävän tyytyväinen olen Kerttuun, se käyttäytyi kehässä ja sen ulkopuolella tosi hienosti. Ei siltä sen enempää olisi voinutkaan pyytää. Kepe teki justiinsa niinkun sille oli opetettu (parissa päivässä...), ja jopa heilutti tuomarille häntäänsä. Vielä torstaina mätsäreissä Kertulla tuli kehässä äiskää ikävä, ja mun piti olla piilossa, mutta nyt sain olla ihan kehän laidalla eikä Kerttu kiinnittänyt mitään huomiota minuun. On se huippu. :) Muistan kun vielä viime vuonna ajattelin, että mun on varmaan pakko laittaa Kertulle koppa päähän näyttelyihin, mutta ei kyllä todellakaan tarvinnut. Siellä se pujotteli ahtaistakin väleistä vaikka ympärillä oli koiria, ihmisiä ja lapsia, eikä mistään välittänyt. Ollaan me sentään jossain asiassa päästy eteenpäin. :)

Eikä mua hirveesti etes haittaa että Kepelle T tuli. Toki menihän tuossa nyt hukkaan jokunen kymppi rahaa ja muutama tunti elämästä, mutta ihan kivaa vaihtelua oli viettää päivää näyttelyissäkin. Ja sanoinkin ennen kun Kerttu meni kehään, että mielummin otetaan sieltä T mitä EVA. Mutta ei musta vielä tämän perusteella kyllä näyttelyihminen tullut.

Nuuttihan oli myös karkeloissa mukana, mutta se sai viettää aikaa häkissä kehän reunalla.

Sievä se on kuin sika pienenä, sanoo näyttelytuomarit mitä sanoo.