Kertulle RTK2 ja aksakisoja

Meillä on Kertun kanssa tänä vuonna vastustanut tuo kisaaminen ihan urakalla, ja hetken jo mietin että päästäänkö me ikinä kisaamaan. No päästiinhän me, ensin Kerttu kävi juoksemassa lainaohjaajansa kanssa agilityssä pari starttia ja seuraavana viikonloppuna kisattiin rally-tokossa. 

Kertun agilityradat näytti tältä:

Radat siis ihan hyviä, mutta kepit ei onnistuneet. Molemmista siis hylyt. Seuraavissa treeneissä otettiin sitten keppikulmia kun ne kisoissa oli niin vaikeita, mutta treeneissä ei sellaista keppikulmaa keksitty mikä olisi Kertulle vaikeuksia tuottanut. Varmaan Kerttua jänskätti vähän kisatilanne, eikä keskittyminen ollut sitten ihan huippuluokkaa. Mutta lähdössä pysyi hyvin, se kun on välillä treeneissä vaikeaa.

Rally-tokoa käytiin ottamassa pari rataa. Ensimmäinen oli Kelhälän Helin rata ja näytti tältä:

Helppo rata siis. Kertun kanssa tehtiin vaan heti ekalla kyltillä -10, koska en varmistanut että istuiko Kerttu ennen kun pyysin eteen. Kuvittelin että tämmöinen EVL:n tokokoira ehkä perusasennot osaisi, mutta näköjään ne oli nyt tällä kertaa vaikeita. Muuten virheetön rata, joten pisteitä 90.

Toinen rata oli Anna Pekkalan, ja se oli vähän haastavamman näköinen:

 

Kertaalleen jouduttiin uusimaan alkuradasta yksi istuminen, kun taas se perusasento unohtui, mutta muita virheitä ei tullut. 97 pistettä siis siitä, ja Kertulle koulari RTK2. Molemmissa radoissa Kerttu lähti vähän huonosti mukaan, mutta paransi loppua kohti. Plussaa siitä, ettei ottanut häiriötä vammakädestäni. 

Ja iso plussa Kertulle käytöksestä molempien kisojen aikana. Jestas miten siitä on tullut helppo koira. Se on varmaan kasvanut aikuiseksi, hyvä aika siis ottaa uusi pentu kasvamaan.

Käytiin Kertun kanssa moikkaamassa myös shelttejä (feat galgo). Wäinö oli ihan älyttömän pirteänä, ei uskoisi että ikää on eikä terveyskään ole enää parasta A-luokkaa. Häntä heilui lähes jatkuvasti, eikä yskittänyt yhtään. Nuutti tapansa mukaan mökötti ensimmäisen päivän, ei tullut juuri edes tervehtimään vaan pysytteli koko ajan isän jaloissa. Toisena päivänä Nuu oli sitä mieltä, että voidaan me ehkä olla kavereita sittenkin, ja siinä vaiheessa kun se huomasi että pakkaan laukkujani niin se ei päästänyt minua silmistään. Melkeen meinasin napata sen mukaan kun olen joka tapauksessa kotona sairauslomalla, mutta eipä tuo täällä kaupungissa viihtyisi. Täällä on ihmisiä ja kaikkea muuta pelottavaa. 

Meille on ehkä syntynyt uusi laumanjäsen, sellainen pieni aussieuros. Tuon edelleen vammaavan käden takia en ole ihan vielä täysin varma että pystynkö sitä ottamaan, mutta jos lääkäri on sitä mieltä että käsi paranee ennalleen, niin siinä tapauksessa meille tulee toukokuun alussa Kertulle kaveri. Nimikin on jo valmiina, koska tietenkin Kertun pikkuveljestä tulee Hannu. Wäinö tulee vihaamaan minua jos sille vielä yhdenkin pennun vien nenän eteen, mutta ehkä se antaa anteeksi. :) Kirpun se otti ihan hyvin vastaan, joten toivottavasti se Hannunkin hyväksyy kunhan Hannulle tulee vähän ikää. Jospa sitten nuo meidän "isot" koirat painii keskenään ja pikkukoirat saa olla rauhassa.