Hannu 10 kk

Aika kuluu kovaa vauhtia ja Hannukin on jo virallisesti kisaiässä. Kisavalmiista se on kyllä kaukana, mutta kuten on jo aiemmin päätetty, Hannun kanssa ei hoppuilla mihinkään.

Kymmenkuinen Hannu on edelleen tosi söpö ja kiltti poika. Semmoinen mamman mussukka. Tykkää ihmisistä ja koirista, ja välillä esim. treeneissä on vaikea keskittyä kun ympärillä olisi ihmisiä joita haluttaisi käydä moikkaamassa. Hannu on myös melkoinen jästipää, ja korvat on käytössä vain silloin kun se Hannulle sopii. Hannu käyttää monipuolisesti ääntään, ja tekee kyllä selväksi aina oman kantansa asioihin. Jos ruokailu tai pissatus on myöhässä, niin Hannu kyllä muistuttaa että nyt on jotain jäänyt.

Hannu on myös todella terävä ja vahtii ja puolustaa hanakasti. Vähän turhankin hanakasti näin kaupunkikoiraksi. Uhkiin ja "uhkiin" se reagoi välittömästi eikä paljoa minulta kysele että oliko tässä nyt mitään uhkaa sittenkään. Hannua on edelleen melko vaikea pitää irti näin kaupungissa, kun ei ole oikeen sellaista metsää missä ei muita kulje. Hannu joutuukin suurimman osan lenkeistä kulkemaan hihnassa. Jännää kyllä että hihnassa Hannu taas ei reagoi ihmisiin, paitsi silloin jos joku oikeasti sen säikäyttää (tulee esim. pimeästä eteen) tai käyttäytyy muuten oudosti. Hannulla on myös näkyvissä vähän alkavaa resurssiaggrea, ja en enää oikeen tiedä että uskallanko pitää shelttejä ja Hannua pihalla yhtä aikaa lelujen kanssa, viime viikolla kun Hannu rupesi shelteille murisemaan lelujen takia. Ja kun tuota kokoeroa kuitenkin on aika reilusti, niin nopeasti olisi pikkusheltit pulassa jos Hannu päättää vähän pyöräyttää niitä. Sisällä ei onneksi ole ollut mitään ongelmaa. Arjessa siis Hannu on älyttömän herttainen pikkupoika, mutta myös haastava tyyppi terävyytensä takia.

Töissä (tai siis harrastuksissa) Hannu on joko tosi hyvä tai tosi turhauttava. Se kai se turhauttaakin eniten, että Hannussa olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta se ääntäminen on iso ongelma. Hannu oppii nopeasti, se kiipeää vaikka puuhun lelusta, on ahne kun mikä ja tykkää treenata tosi paljon, mutta siinä vaiheessa kun ääntä lähtee karkaamaan niin se on vähän niinkuin siinä. Jos en saa sitä pysymään hiljaisena, niin ei siitä ole kisakoiraksi kun agilityyn. On meillä välillä ihan hiljaisiakin treenejä, että ei se pelkkää ääntelyä ole, mutta siinä vaiheessa kun se piippaus alkaa, niin kyllähän tuo vähän turhauttaa. Ärsyttää kun on kaksi virevammaista koiraa, ja molemmilla ongelmat ihan päinvastaisia toisistaan. Olenkin ilmoittanut Hannun Jari Kantoluodon tottissemmaan, ja toivonkin että sieltä tulee uutta näkemystä että mitähän minun pitäisi näiden karvanaamojeni kanssa tehdä. Seminaari oli sen verran hintava, että en viitsinyt molempia koiria ilmoittaa koirakkopaikalle, ja Hannussa on kuitenkin enemmän potentiaalia mitä Kertussa, niin ilmoitin tällä kertaa vain Hannun.

Meidän taloyhtiössä alkoi remontti, ja oltiin viikon verran evakossa asbestitöiden takia. Koirat sai olla maalla lomalla, ja viikonlopuksi oman reissuni ajaksi vein ne Kertun kasvattajalle, joka alkaa pitämään koirahoitolaa. Kiva kun on kohtuullisen lähialueella paikka, mihin uskaltaa Hannunkin laittaa hyvillä mielin. Kerttu oli ihan innoissaan kun kasvattajaansa näki pitkästä aikaa, Hannu taas oli vähän varautuneempi kun oli pimeää. Kuulemma Hannu kovasti häkkiä vahti, kun taas Kerttu vaan heilutteli häntää. Hyvin ne siellä pärjäsivät, vaikka itseäni vähän säälittikin varsinkin Kertun jättäminen, kun Kerttu on niin läheisriippuvainen tapaus. Olin ihan varma että Hannulla ei sinällään ikävä tule, kun oli kaikkea muutakin uutta ja ihanaa.

Treeneihin palattiin heti kun päästiin kotiin. Hannu kävi rally-tokoa treenaamassa ja teki tosi kivasti. Tehtiin jokunen kyltti ilman palkkaakin. Aluksi Hannu lähti vähän haaluilevalla asenteella, mutta kunhan itse otin itseäni niskasta kiinni ja sanoin Hannulle että nyt mennään, niin tosi kivalla asenteella teki siitä eteenpäin. Pikkasen piippasi kentän laidalla, mutta radalla ei yhtään.

Hannun kapulanpito on muuten mennyt eteenpäin. Pitää pureskelematta jo jonkun sekunnin, mutta ei tykkäisi olla paikallaan vaan kapulan saatuaan lähtee mielellään peruuttamaan. Ja päätä se heiluttaa, mutta ei juuri mäklää kapulaa ensimmäiseen kolmeen sekuntiin. Jännää, että meillä helpotti huomattavasti kun otin pienimmän kotoa löytyneen kapulan.

Kertulla oli tokoa. Tehtiin ensin jääviä tyyliin vanha idioottirinki. Neljä tötsää oli neliön muodossa, ja kaksi koiraa teki yhtä aikaa, toinen tötsien ulkopuolella ja toinen sisäpuolella niin, että kuljettiin vastakkaisiin suuntiin. Lisähäiriönä vielä treenikaverit, jotka kävelivät meidän vieressä ja huusivat omia käskyjä. Kepe teki hyvin, ei ottanut häiriötä toisesta koirasta vaikka välillä jätettiin koirat ihan vierekkäin, eikä ottanut häiriötä toisista ihmisistä. Sitten tehtiin vähän samantyyppinen juttu paitsi että zetan muodossa. Toinen lähti toisesta suunnasta ja toinen toisesta, molemmille oli omat liikkurit. Kertun mielestä oli liian koemaista ja teki ekalla käskyllä vaan ensimmäisen jäävän. Väliin otettiin paikkikset, Kee vähän säikähti kun treenikaveri ärähti omalle koiralle ja meni maahan, mutta muuten istui ihan hyvin. Makuu oli hyvä, ja jätin ottamatta luoksetulon ja kävin palkkaamassa riviin. Loppuun tehtiin vielä tunnari, missä ei ollut ongelmaa, mitä nyt ennakoi lopun perusasennon.

Treenikaverin mies tuli käymään treeneissä, ja jostain syystä se nyt oli Kertun mielestä ihan tosi epäilyttävää. Outoa sinänsä, koska viime aikoina Kerttu on antanut ihan nätisti myös vieraiden miehien sitä käsitellä, mutta nyt se huusi silmät suurina suoraa huutoa kun niin jännitti. Vähän veikkaan että menee väsymyksen piikkiin, kun tuo neitonen ei ehtinyt hirveän kauaa akkujaan ladata viikon reissun jälkeen ennen treenejä.

Ollaan myös otettu vähän hyppytekniikkaa molempien kanssa ennen reissua. Ensin perussarjaa, sitten set pointtia. Yritän muistaa kuvata kaikki hyppytekniikkatreenit, koska muuten en näe sieltä koiran takaa että miten se hyppää.

Shelteillä menee mukavasti. Wäinö on ikäisekseen älyttömän hyvässä kunnossa. Se on tosi pirteä, vispaa häntää koko ajan ja on olemukseltaan oikein iloinen ja nuorekas pikkumies. Tarvittaessa pistää aussiet ojennukseen, mutta itse olen alkanut jo vähän pelkäämään Wäinön puolesta, että mitäs sitten jos aussiet laittaakin vastaan. Tajuaako Wäinö että aussieilla on melkeen 40 kiloa massaylivoimaa Wäinöön verrattuna? Fakta on kuitenkin se, että jos Wäinölle ja Hannulle tulee riitaa, niin Kerttu on Hannun puolella. Kertulle ja Wäinölle muuten ei varmaan tule ongelmia, ne eivät hirveästi toisistaan tykkää mutta elävät kuitenkin sulassa sovussa. Jos Wäinö käskee Kertun kauemmaksi niin Kerttu kyllä menee. Hannun heräävä resurssiaggre nostattaa vähän huolta pintaan, koska Wäinöhän on myös erittäin tarkka leluistaan, ja viime viikolla antoi aika rajut lähdöt Hannulle, joka eksyi väärällä lelulle. Muuten Wäinö ja Hannukin pystyvät elämään ilman suurempaa stressiä saman katon alla joitain päiviä.

Nuutti odottaa hammashoitoa, mutta muuten menee silläkin mukavasti. Molemmat sheltit on ihan innoissaan, kun niitä vähän temputan. Wäinöä ei viitsi kauaa temputtaa, kun sitä alkaa yskittämään, mutta aina vähän puuhaillaan kun nähdään. Ihan uskomaton muisti noilla molemmilla, varsinkin Wäinöllä, kun se muistaa temppuja mitä ei olla vuosikausiin tehty.