maanantai 11. maaliskuuta 2019

Hannun voivottelut

Koska Hannun avoimen luokan liikkeet sujuvat hyvin, testailtiin että missä vaiheessa ne voittajan liikkeet onkaan. Melkeen yllätyin, kuinka hyvään kuntoon ne on vahingossa päässeet. Toki viilattavaa riittää ihan jokaisessa liikkeessä.

Perusseuraaminenhan Hannulla on aika hyvällä mallilla. Paikka on vahva, ja Hannu tykkää kun saa olla äiskän vieressä. Pysähtymiset (tai liikkeellelähdöt oikeastaan) tuottaa edelleen ääntä, ja käännöksissä saattaa vuotaa. Juostessa saattaa vähän hyppiä, ja juoksukäännökset ei vielä oikein suju. Peruuttaessa takapää seilaa puolelta toiselle.

Jäävät on pääasiassa aika hyvät, ja ollaan alettu L:ää harjoittelema
an. Istu-seiso on sellainen yhdistelmä mikä ei oikein vielä onnistu. Tarvii palkkaa ensimmäisen jäävän jälkeen, vaikka otankin sen kehusanalla mukaan.

Luoksarin stoppia ei olla tehty koko matkalla. Terävyyttähän siinä saisi olla enemmän.

Ruutu on aika kiva. Pysäytys saisi tässäkin olla terävempi, mutta muuten hyvä. Ruutu löytyy vaikkei ole targettia, ja ääntä ei tule lähtiessä. Pysyy maassa ja tulee nätisti seuraamaan.

Ohjattu noutokin alkaa onnistumaan kokonaisena. Paitsi jos tehdään ensin hässäkkää, sitten on pikkupojan pää sekaisin kun ei oikeen tiedä mistä se kapula pitää hakea.

Tunnari onnistuu myös liikkuroituna. Alun ohjaajan kääntymistä pitää vielä treenata, ja palautuksessa saattaa kapula pyörähtää suussa.

Kaukot on eniten kesken. Jotenkin tosi työlästä lähteä hakemaan niihin matkaa.


Metallihyppynouto on myös kesken. Hannu kyllä tekee hyppynoutoa puukapulalla hyvin, ja hake myös vinot, mutta metallikapula vähän ällöttää. Ollaankin siis opeteltu metallin pitoa ja kuljettamista ruokakuppipalkalla.

Ei siis ihan hirveän paha. Todennäköisesti siinä vaiheessa, kun kaukot on kunnossa, niin on kaikki muukin. Vahvistustahan kaikki liikkeet vielä kaipaa, kun Hannu nyt on vähän sellainen epävarmuuteen taipuvainen eläin.

Kerttuhan on ilmoitettu ekaa kertaa kahteen vuoteen kisoihin, niin tokoon kun rallyyn. Jännää, miten se tuntuu ihan tosi pätevältä silloin, kun ei ole kisailmoa laitettu menemään, mutta heti kun on kisat näköpiirissä niin sen virheisiin suhtautuu ihan erillä tavalla. Nyt huomaa miten kapulan palautukset on huonoja, hässäkässä Kerttu tekee mitä tykkää, luoksarissa maahanmeno tarvii tuplakäskyn jne. Mutta eipä me jakseta näistä stressiä vetää, Kete saa nyt tulevissa kokeissa tehdä mitä haluaa, jos vaan saan sen vireen pysymään hyvänä. JOS nyt sattuu että Kepe vetää hyvällä asenteella, niin mietitään sitten sitä kuriinpalautusta, että saisin tytön kuuntelemaan myös siellä kisakehässä että mitä tehdään. Tässä tapauksessa kuitenkaan pääasia ei ole voitto, eikä edes ykköstulos, vaan se että Kertun kanssa voi kisata vielä myöhemminkin.

Käytiin myös shelttejä katsomassa. Wäinö ja sen pirteys jaksaa joka kerta hämmästyttää. Sillä on ikää yli 13 vuotta, mutta missään se ei näy. Nuuttikin on ihan yhtäkkiä ikääntynyt, jotenkin outoa ajatella että se täyttää tänä vuonna 10. Sisätiloissa Nuu on tosi rauhallinen, mutta narupallon saatuaan on ihan samanlainen pomppupallo mitä nuorenakin. Olen vähän suunnitellut että Nuu joutuisi senioritarkistukseen. Itse kun en ole Nuuttia joka päivä näkemässä, ja en ihan täysin luota vanhempiini siinä asiassa, että ne huomaisivat jos Nuuttia joku vaivaa, joten ajattelin että jos se lääkäriin pääsee kopeloitavaksi, kuunnellaan sydän ja otetaan perusveriarvot. Samalla voisi Wäinöltä ultrata sapen. Olen kuullut että jotkut sheltit on oireilleet mucocelea pelkällä yskimisellä, joten vähän mietin että pitäisikö se Wäinöltäkin sulkea pois, kun vähän epäilen että aikanaan Uno siihen meni (jännää että kukaan lääkäri ei ehdottanut ultraa, vaikka oli erikoisesti oireileva sheltti). Toki jos sieltä jotain löytyy, niin sitten pitää miettiä uudestaan että leikatakko näin iäkästä sydänvaivaista koiraa, vaikka se hyvässä kunnossa onkin.

Onhan se vähän haikeaa ajatella, että jokunen vuosi sitten meillä oli yhteensä viisi nuorta shelttiä, ja nyt on neljä vanhaa. Tietenkin hienoa että on vielä nämä neljä, varsinkin kun porukan vanhin, 14-vuotias Papi on välillä ollut siinä kunnossa, että on jo hyvästejä sanottu. Nyt kuitenkin on Papillakin lääkitys kohillaan, ja iästä on pudonnut puolet pois. Tai no, kuuloahan tuokaan lääkitys ei takasin tuo, mutta sekin pappa on nykyään pirteä ja kävelee paremmat lenkit mitä vuosi sitten. Kuvista puuttuu Papi kokonaan, koska sitä ei viitsi isossa porukassa viedä ulos, kun se niin herkästi lähtee vaeltamaan eikä kuule kun sitä kutsutaan takaisin.










Tältä tämä porukka näytti viisi vuotta sitten. Nuoria poikia ja narttupentu




lauantai 2. maaliskuuta 2019

Alkuvuotta

Tämä vuosi on jo pitkällä, joten jotain pitäisi varmaan muistiinkin kirjoittaa. Aloitetaan vaikka tokoilla.

Hannun kanssa ollaan itseasiassa edistytty. Välillä toki mennään taakse päin, kun Hannu jostain syystä hermostuu. Ohjatuista treeneistä Hannu ei tykkää yhtään, yleensä siellä ottaa hirveästi häiriötä. En tiedä onko sen mielestä silloin liikaa porukkaa kentällä vai mikä on. Ollaan Hannun kanssa käyty normitreenien lisäksi myös kurssilla, siellä Hannu ei mun mielestä ole yhtä hermostunut mitä viikkotreeneissä. Mutta sitten taas kun käydään omalla porukalla treeneissä, Hannu on melko rento ja vapautunut.

Seuraaminen on Hannulla ihan siistiä. Häiriönkestoa pitää parantaa, mutta muuten ei suurempaa vikaa. Liikkeellelähdötkin ollaan saatu hiljaiseksi. Takajalatkin alkaa löytymään.



Jäävät on muuten ok, mutta välillä istuminen ja seisominen menee sekaisin. Hannu saattaa tehdä ensin ihan hyvin jääviä, ja yhtäkkiä unohtaa mitä istuminen tarkoittaa. Pitäisi ehkä tehdä kuurina istumista enemmän.


Luoksetulossa välillä tekee turhan pitkän lenkin sivulle tullessa. Vauhti on kuitenkin hyvä eikä himmaile. Stopit on pääasiassa ihan hyviä, mutta tehdään edelleen niitä naminheitolla.

Kapulanpito on vähän ongelma. Hannu nostaa itsensä turhan korkeaan vireeseen, ja sitten kapula pyörii. Treenaillaan tätä ruokakupin ääressä, ja silloin kyllä onnistuu, mutta treenikentällä pääosin on vielä liian korkea vire nättiin pitoon.

Kaukoissa alokkaan ja avoimen kaukot sujuvat ihan hyvin. Seisominen on vielä kesken. Mietin että pitäisikö ottaa joku takajalkatargetti avuksi.



Hypyn kanssa ei ole mitään ongelmaa.

Kierto on muuten OK, mutta lähdössä tulee ääni. Mitenkään täysillä Hannu ei mene, mutta kuitenkin ihan hyvää vauhtia, ja Hannu on oppinut tykkäämään kierrosta. Hannullehan nämä irtoamiset on olleet vaikeita. Jos kierron takana odottaa lelu, niin Hannu lähtee hiljaisesti. Mun mielestä tuo kertoo siitä, että vaikka Hannu osaa, niin se ei luota osaavansa.

Ruutuun lähtö on yleensä vähän hiljaisempi, ehkä siksi että siellä on targetti. Stoppi ei meinaa pelata, vaan Hannu lähtee valumaan. Pitää miettiä että hinkataanko stoppi kuntoon vai mennäänkö suoraa maahan.

Nouto on parantunut huomattavasti. Siinä ei oikein ole mitään kummempaa ongelmaa. Saisi toki olla nopeampi, mutta laukalla menee ja tulee ja tuo kapulan nätisti viereen.

Voittajan ohjattu alkaa olla valmis. Hannu kaipaa vielä varmuutta, mutta pystyy tekemään kokonaisena ja oikeilla matkoilla. EVL:n merkkiä ollaan aloiteltu.

Tunnari on hyvä. Vähän pyörittelee kapulaa palauttaessa, muuten ei mitään.






Hyppynoutoa ollaan tehty lähinnä puukapulalla, eikä siinä ole ongelmaa. Pitäisi alkaa ottamaan noutoa myös metallilla.

EVL:n liikkeistä ollaan treenailtu eteenmenoa ja hässäkkää. Eteenmenoa pitäisi treenata paljon enemmän, mutta on Hannulla jo joku käry hommasta. Hässäkässä palautukset on OK, ja ollaan kierron pysäytyksiä alettu treenailemaan. Pitkällä matkallahan ne ei onnistu, mutta lyhyellä matkalla menee ihan hyvin. Pitää vaan muistaa ottaa myös läpijuoksuja, ettei ala ennakoimaan.

Koirat olivat useamman viikon sairauslomalla kennelyskän takia. Kerttu ei ole oikein ollut omalla tasollaan sairausloman jälkeen. Saikun jälkeen on tullut yllättävän paljon virheitä. Jopa eteenmenot on epäonnistuneet, vaikka ne on yleensä olleet Kertun bravuureita. Käytiin kuitenkin epiksissä tarkistamassa tasoa, kun tuohon kävelyetäisyydelle avattiin uusi halli. Jokainen sai valita kuusi liikettä mitä tekee, ja Kertulle valkkasin seuraamisen, ruudun, hässäkän, kaukot, tunnarin ja ohjatun.

Yksilöliikkeet alkoivat hässäkästä. Menin lähetyspaikalle ja kysyin Kertulta ett missä merkki, ja Kerttu oli lähdössä saman tien. Luvan saatuaan lähti kuin tykin suusta, kaarros meni tosi pitkäksi (Kete ei varmaan oikeen osannut arvioida alustan pitoa), vasta kolmannella käskyllä maahan, mutta nätisti lähti ihan oikealle esteelle (sehän välillä ennakoi).

Seuraava osio alkoi ruudulla. Siinä ei oikeen ollut mitään vikaa. Hyvä eteenmeno, hyvin meni ruutuun, vähän tahmea maahanmeno ja loppuliike hyvä. Ruudun jälkeen seuraaminen. Se oli semmoinen Kertun perusseuraaminen, ei huono muttei kyllä hyväkään. Välillä erkaantui, välillä oikealle käännösten jälkeen kontakti tippui ja niin pois päin. Ei huonointa Kerttua, semmoinen perusesitys tästä liikkeestä. Mun mielestä on niin jännää, että Hannu seuraa noin miljoona kertaa paremmin mitä Keetu. Seuraamisen jälkeen kaukot. Ensimmäinen maahanmeno kaksoiskäskyllä (TAAS! Eikö me päästä ikinä tästä ongelmasta eroon? Tätä se teki ensimmäisen kerran kokeessa muistaakseni kolme vuotta sitten.) mutta muuten meni tosi hyvin, ei hievahtanut takajalat. Loppuun vielä tunnari. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, ihan taattua Kerttu-laatua. :)

Viimeiseen osioon jäi vain ohjattu. Sekin meni ihan kuten piti. Loppuun liikkuroitiin Kertulle vielä yksi sivulta maahanmeno, jossa sitten autoin paljon että sain sen ekasta maahan. Sitten loppupalkalle.

Hyvin siis meni, ja voitto tuli kotiin. Keten vire oli koko ajan sitä, mitä sen pitää ollakin. Se oli rento ja tyytyväinen kehässä, se tiesi osaavansa ja oli tosi hyvällä tuulella. Ainoa miinus oli se kaksoiskäsky maahanmenoon, muuten teki niin kuin treeneissä yleensäkin. Kisailmo virallisiin alkaa maanantaina, joten tässä on nyt pähkäiltävää, että ilmottaakko vai ei. Kertun kanssa harrastamisessa ehdottomasti turhauttavinta on juuri tämä, että kun se ei jää osaamisesta kiinni. Toisaalta vähän veikkaisin, että jos itse pystyisin kisakehässä rentoutumaan, niin niin pystyisi Kerttukin, ainakin vähän.

Rally-tokon kisoihin sen sijaan jo ilmoitin. Käytiin epiksissä hakemassa 87 pistettä. Kerttu lähti huonosti radalle, joten piti heti ensimmäinen pysäyttävä kyltti uusia. Siitä se lähti Kerttukin rentoutumaan ja teki loppuradan hienosti, mutta itse nappasin sieltä kympin kun en askelia osannut oikein laskea.

Kertun kanssa ollaan treeneissä panostettu lähinnä kuunteluhommiin. Se nimittäin välillä meinaa tehdä itse päätökset, eikä meinaa odotella että minä kerron mitä tehdään seuraavana.






Wäinö kävi viime viikolla lääkärissä. Ihan tämmöinen lääkelakilääkärikäynti, eli piti vain käydä näyttäytymässä että elossa ollaan että saadaan lisää sydänlääkettä. Vaihdettiin myös kipulääke, kun Rimadylistä tulee maha kipeäksi. Kaikki oli tarkastuksessa hyvin. Viimeksi sivuääni oli 4/6, nyt 3-4/6 eli eipä ole ainakaan pahentunut. :)






maanantai 7. tammikuuta 2019

Loppuvuotta


No niin, edellisestä postauksesta on taas kulunut aikaa, joten yritetään mahduttaa loppuvuoden kuulumiset tämän otsikon alle.


Ensinnäkin syntymäpäivät. Nuutti täytti marraskuussa jo peräti 9 vuotta! Nyrkin kokoinen tuholaisongelma on jo siis seniori-ikäinen, eikä ole enää nyrkinkokoinen eikä tuholaisongelma. En vaan käsitä tätä vuosien vierimistä...

Vajaa viikko Nuutin syntymäpäivistä Kerttu-Kyllikki meni ja täytti 6 vuotta. Ja ihan vastahan minä sen kasvattajalta hain, vieläkin muistan miten se kotimatkalla kuolasi koko hihan kun hällä oli hieman huono olo.

Loppuvuodesta myös Wäinö vietti synttäreitään. Wäinö täytti 13 vuotta. Pikkuseniori. Ikäisekseen Wäinö on edelleen hyvässä kunnossa, mutta kyllähän se sydäntä raastaa nähdä ensi merkit vanhenemisesta. Wäinöllä nimittäin alkaa vähän lihaskunto heiketä, ja tassut lipsuu liukkaalla lattialla. Synttärilahjaksi Wäinö saikin Rimadyl-kuurin Pomppa-takin lisäksi. Wäinöllähän on yskiminen ollut jo pari vuotta ongelmana, mutta nyt näytti Rimadyl-kuurin aikana yskiminenkin vähentyvän. Kipulääkkeet hommasin sille siitä syystä, kun Wäinö ei enää hyppinyt sohvalle tai sänkyyn. Olisihan se ihme jos tuon ikäisellä ei jotain nivelvaivaa olisi, ja muutaman päivän lääkekuurin jälkeen Wäinökin taas löytyi sohvalta. Muuten tyyppi on ihan voimissaan, lenkkeilee monen kilometrin lenkit ja on suureen ääneen ilmoittamassa että hänkin on paikalla, jos meinaan Nuutin kanssa vähän temppuja tehdä. Lisäksi Hannun Wäinö pitää niin hyvässä kurissa, ettei niitä voi samassa huoneessa pitää ollenkaan. Mutta kovasti toivon että Wäinön syntymäpäiviä vietetään vielä vuodenkin päästä. Inhottaa ajatuskin että hitaasti mutta varmasti lähenee sekin päivä kun Wäinöä ei enää ole.

Hän on muka jo 13-vuotias
Aussiet on päässeet vähän treenailemaan pitkin syksyä. Hannu kävi Lentsun opeissa ja molemmat kävivät Kantoluodon koulutuksessa. Hannu on kyllä outo tapaus. Se on jotenkin tosi lukossa ja jännittynyt treeneissä, aivan kun se olettaisi että se tekee väärin. Mikä siis on tosi outoa, koska Hannua on aina treenattu positiivisen kautta, lukuunottamatta yhtä kautta jolloin vein sen kentän reunalle ääntelystä. Se on siis ihan touhussaan kun se pääsee treenaamaan, se tykkää hirveästi, mutta sillä menee ikuisuus ennen kun se pystyy luottamaan siihen että se osaa jonkun asian, vaikka se ei olisi siinä virhettä ikinä tehnytkään. Tämä näkyy kaikista selvimmin liikkeissä, missä Hannu pitää lähettää jonnekin. Se lähtee aina epävarmasti, eikä ikinä täysillä. Tosi outo tyyppi, saa nähdä tuleeko tästä ikinä kisakoiraa. Toisaalta kun en tiedä haluanko itsekään kisata, niin ei mua varmaan haittaa vaikkei tulisikaan.


Keten kanssa käytiin Kantoluodon semmassa ja todettiin, että edelleen ahdistaa jos jotain tapahtuu. Kerttu ei anna ensin kovin selkeitä singaaleita, vähän korvaansa heilauttaa, mutta sitten kun se toimintakyky loppuu niin se loppuu. Kysymysmerkillä on Kertunkin kisauran jatkuminen. Itsellä on jo niin suuri kynnys viedä se kehään, kun tiedän että jos se siellä ahdistuu niin se on vähän niinkuin siinä. Koiralla loppuu elinikä ennen kun ollaan saatu ne ahdistukset purettua pois. Ei se siitä palkattomuudesta ahdistu, ollaan tehty kahdestaan aika paljon palkatonta ja koira tekee hyvällä fiiliksellä, mutta sitten kun menee vähän kisamaisemmaksi tilanne niin alkaa seuraaminen hajota ja korvat mennä luimuun. Se kuitenkin syksyllä SM:issä ahdistui, niin jotenkin on vaikea uskoa että se pystyy vetämään kisasuorituksen. Harmi, koska se on NIIN taitava.

Kertun kanssa ollaan treenattu aika paljon nyt kuuntelujuttuja ja hiottu taitoja. Ollaan tehty paljon esim. merkin ja ruudun erottelujuttuja, eteenmenoon haettu häiriöitä niin tunnareista kuin merkkitötteröistä ja Kete on vetänyt hienosti. Nyt kun tehtiin sellainen treeni, että eteenmenon ympyrä oli tunnareilla merkattu ja ensin tehtiin eteenmeno, sitten tunnari, niin näytti Kertulla hieman liikkaa nousevan kierrokset ja alkoi napsimaan satunnaisia kapuloita. Ajattelin treenata Kertulle nyt sitten tunnarin sille mallille, että se malttaa etsiä myös kovassa vireessä.

Aussieiden kanssa vietettiin joulu ja uusivuosi porukoiden luona. Hannulla oli vaikeaa. Se suhtautui jostain syystä tosi huonosti ympäristön vaihdokseen, ja oli koko ajan pinna kireällä. Lisäksi se ei tule yhtään mun pikkuveljen kanssa toimeen, joten niiden kahden erotuomarina joutui välillä olemaan. Mun pikkuveli ei ole koiraihmisiä eikä ymmärrä koirien elekieltä, joten käyttäytyy koiran näkökulmasta aika uhkaavasti, vaikka ei sitä tarkoitakaan. Muut näistä koirista on siihen tottuneet ja tietävät, että mitään hätää ei ole, mutta Hannupa ei tiedäkään.

Muutaman päivän jälkeen Hanski vähän rauhoittui, varsinkin kun veli lähti kotiinsa, mutta Hannulla oli silti koko ajan valmiustila päällä ja se reagoi jokaiseen risaukseen. Se ei edes nukkunut öitään hyvin, vaan vaihteli paikkaansa jatkuvasti. Mietin jo että varaan sille ajan lääkäriin ja kuvautan sen (tarkoitus olisi kuvauttaa maaliskuussa) siltä varalta että se on kipeä, koska en yhtään tunnistanut Hannua siitä käytöksestä, mutta kun toin sen kotiin niin se palasi ihan omaksi kiltiksi ja söpöksi itsekseen. Olenkin aina sanonut, että Hannu on minun pieni autistipoika, kun välillä siihen on todella vaikea saada mitään kontaktia, se ei pysty käsittelemään mielentilaansa tai tunteita yhtään eikä se sopeudu muutoksiin, mutta sitten kun ollaan kotona ja eletään perusarkea niin se on niin suloinen ja kiltti poika kun mikä. Mutta onhan se haastava koira, ja sen ehkä jopa hieman arvaamaton luonne on yksi syy, miksi sen kanssa ei kiirehditä kisoihin. Se on kuitenkin niin terävä, että se reagoi paljon ennen kuin ajattelee. On se paljon rauhoittunut, mutta todennäköisesti se suhtautuu aika huonosti mun jännittämiseen.

Niin söpö ja viaton


Hannu on ilmotettu uudelle tokokurssille nyt keväälle. Se on ALO-AVO-kisoihin tähtääville. Hannun kanssa pitäisi tehdä paljon kisanomaista treeniä, että sitä ei kisatilanteet juuri hetkauta. Toki sama juttu Kertunkin kanssa.

Edelliselle vuodelle ei asetettu mitään konkreettisia tavotteita, eikä aseteta tulevallekaan vuodelle. Mulla on vähän huonon puolen jalka alkanut vaivaamaan, joten asetettakoon tavoitteeksi se, että saan pidettyä jalan kunnossa ja vielä vuodenkin päästä pystyn kömyämään koirien kanssa pitkät metsälenkit.