perjantai 3. heinäkuuta 2020

Vähän kuulumisia

Edellisen postauksen ja Kertun valioitumisen jälkeen on koirarintamalla ollut hiljaista. Helmikuussa Hannu sairastui kennelyskään, ja itse sairastuin samoihin aikoihin. Kun kennelyskäkaranteeni oli ohi, niin aussiet lähti pitämään shelteille seuraa ja itse lähdin sairaalaan. Oma parantuminen on ollut hidasta, ja olenkin saanut tottua koirattomaan elämään tämän kevään aikana. Koirat ovat siis koko kevään ja alkukesän asuneet mun vanhemmilla, mutta huomenna olisi tarkoitus ottaa Hannu vihdoinkin takaisin kotiin. Kerttu jatkaa maalaiselämää vielä pari viikkoa ennen kun tulee kaupunkiin.


Koirilla on mennyt hoidossa yllättävän hyvin. Hannu on ollut kiltti (mutta äänekäs, ja vähän harrastellut parkouria), ja Kerttu nyt ei juuri muuta kun kiltti osaa ollakaan. Hannun ja Wäinön välit on huonot, ja mulla olikin tosi huono omatunto siitä, että Wäinö ja Nuutti joutuu olemaan portin takana omassa kodissaan. Kuitenkin sheltit on olleet ihan hyvillä fiiliksillä, eikä stressissä ollenkaan. Shelteillä on tapana vähän stressaantua aina kun käydään kylässä, mutta ilmeisesti nyt pitkän visiitin aikana ne ovat tottuneet siihen että aussiet nyt vaan on siellä. Toki Wäinö käy heti Hannun päälle jos saa mahdollisuuden, joten samassa tilassa ei voida olla.


Hannu ja Kerttu on oppineet hyvin oman tontin rajat. Naapurin hirvikoira ajetaan omalle puolelleen, mutta naapurin puolelle ei mennä. Jos tiellä menee koira ohi, niin Hannu saattaa lähteä pihatielle räksyttämään muttei mene tielle asti. Lenkillä käyttäytyvät kiltisti niin kauan, kun vieraat menevät ohi eivätkä jää puhuttelemaan, koska Hannun mielestä puhuttelu on arveluttavaa käytöstä. Muuten siellä on onneksi mennyt hyvin.

Nyt tosiaan olisi tarkoitus ottaa Hannu hetkeksi kotiin, ja katsoa mitä se sanoo taas kaupungista. Se on kuitenkin asunut lähes 4 kuukautta maalla, ja on varmaan täysin metsittynyt. Kerttu ei vielä tule kotiin, jotta saan vähän totuttaa Hannua taas kaupunkiolosuhteisiin. Jännittää kyllä vähän että sopeutuuko se takaisin tänne. Äiti on niin tykästynyt Hannuun ettei raaskisi antaa sitä takaisin, joten jos Hannu ei meinaa enää kaupunkiin suostua muuttamaan, niin on kuitenkin varakoti tarjolla. Toki tässä yhden koiran ottamisessa on takana myös se, että näen että olenko vielä siinä kunnossa että pystyn koiria pitämään. Kertun kanssa elo olisi helpompaa, kun Kerttu on niin kiltti ja sitä on helppo pitää irti jos en pysty lenkkeilemään. Hannua ei voi irti päästää, joten sen kanssa on vähän vaikeampaa. Hallille kuitenkin päästään, joten voidaan edes vähän treenata vaikkei liikkuminen sujuisikaan.

Kertun menin ilmottamaan ruotsin rally-tokon kurssille, joten Ketekin pitää ottaa parin viikon sisällä kotiin. Kisakalenteriakin on vähän rally-tokon puolelta katseltu, ja pisteiden pitäisi riittää myös SM-kisoihin, joten toivottavasti syksyn aikana päästään normaalisti touhuamaan.

Sheltit on molemmat vielä menossa mukana. Wäinölle tuli ikää 14 vuotta ja 6 kuukautta, joten ei sitä enää nuoreksi pojaksi viitsi sanoa. Wäinöllä todettiin shelteille tyypillinen mukocele, joten sitä nyt lääkitään ja toivotaan parasta, koska tämän ikäistä ei lähdetä enää leikkaamaan. Verikokeissa oli maksa- ja munuaisarvoissa vähän sanomista, joten hammaslääkärin jouduin siltä perumaan kun nyt ei uskalla nukuttaa sitä. Muuten Wäinö on vielä pirteä vanhus, se lenkkeilee useamman kilometrin lenkit (liikkuu siis paremmin mitä omistajansa) ja leikkii leluilla ja touhuaa mielellään temppuja ja tokojuttuja. Nuutti on myös hyvässä kunnossa, ja nuortuu noin kymmenen vuotta kun pääsee vähän touhuamaan. Molemmat jaksoivat hellejakson hyvin, ja ovat ikäisekseen hyväkuntoisia. Jännityksellä odotellaan Wäinön sapen kontrolliultraa, toivottavasti lääkitys pitää taudin kurissa.


keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Kertusta RTVA

Onpa jäänyt blogin päivittäminen vähälle. Kuitenkin aika paljon on tapahtunut. Pitää kirjoittaa jossain vaiheessa vähän muistakin aiheista, kun tämä on nyt rally-postaus. (Instasta voi kurkkia kuulumisia ajankohtaisemmin.)

Kertusta tuli rallyvalio! Tarvittiin siihen 5 MES-kisaa, joista yksi oli harmittavat 94 pistettä ja joista yhden mokasin ihan itse.

Tuolla syyskuun 94 pisteen radalla kuitenkin voitettiin piirinmestaruus viime vuonna. Rata oli haastava, koiria vajaa 40 ja alle puolet saivat tuloksen. Mysteeriksi jäi että mistä menetettiin yksi piste (houkutuksen kontr, kun itse en huomannut siinä yhtään mitään), mutta vaikkei siitä valiotulosta saatukaan niin luokkavoitolla irtosi mestaruus silti.
Seuraavana kisattiin seuranmestaruudesta marraskuussa. Olin itse tosi huono. Jotenkin jännitti ja olin liian epäselvä, ja pyörähdykseen olin lähettää liian myöhään (siitä -3tvä). Siinä kuitenkin jännitys laantui kun kämmäsin ja hyvää tulosta ei kannattanut odotella, joten sen kummemmin virheitä ei tehty. Pisteitä 96, RTK4 ja ensimmäinen valiotulos. Kisoissa jäätiin kuitenkin neljänneksi. 

Joulukuussa lähdettiin ensimmäistä kertaa Tornioon kisaamaan. Tuplakisat oli tarjolla, valitettavasti toiseen kisaan jäätiin varasijalle. Kisarata meni kuitenkin mukavasti. Fiilis oli molemmilla hyvä, ja rata sujui kivasti. Yksi -1 kun tuli vähän huonosti eteen istumaan, joten 99 pistettä ja toinen valiotulos plakkariin. Harmitti että toiselle radalle ei mahduttu, koska se näytti myös sellaiselta jossa Kertulla olisi ollut hyvät mahdollisuudet pärjätä.

Valioituminen kuitenkin jäi tälle vuodelle. Kisoihin ilmottautuessa mietin, että mennäänkö riskillä ja kertalisenssillä, vai otetaanko kalliimpi lisenssi. Arverin kuitenkin että valioitumiseen on paremmat mahdollisuudet vuosilisenssillä, koska mun tuurilla kertalisenssejä olisi saanut ostaa useammankin.

Kotikisat oli kuitenkin kyseessä, tuomarin radoilla en ollut ennen käynyt joten vähän jännitti. "Vähän". Ja loppuun asti sai jännittää, kun huomasin hihnaa ottaessani että namikippo on samassa taskussa, joten tietenkin säikähdin että nyt se tippuu sieltä hihnan mukana. 

Rata näytti alkuun vaikealta, mutta tutustumisessa huomasin että ei se mahdoton ole. Lämmitellessä Kerttu ei lähtenyt kiertämään mua kummaltakaan puolelta, ja molemmat kierrot olivat radalla joten niitäkin sai vähän jännittää. Kerttu oli kuitenkin radalla hieno mun jännittämisestä huolimatta, ja veti puhtaan radan. Itsekään en pisteitä menettänyt, joten 100 pistettä, luokkavoitto ja kolmas valiotulos, eli Kee on nyt sitten FI RTVA Ghosteye's Ice Fern. Tosi hieno tyttö. 

Kertulla on nyt neljältä eri tuomarilta SM:iä ajatellen 389 pistettä. Neljän parhaan keskiarvo on 97,25. En tiedä että ollaanko lähdössä SM:iin koska ne on niin kaukana, mutta todennäköisesti pisteet riittää jos päätänkin lähteä. Ja onhan meillä aikaa vielä kisailla ennen SM:iä, ja pitääkin kisata kun menin sen lisenssin ostamaan. Pitää ainakin yrittää kerätä niin hyvät pisteet, että jos lähdetään, niin päästään seuran joukkueeseen.

Ei se huonolta näytä :)

tiistai 20. elokuuta 2019

Kisa-, treeni- ja terveyskuulumisia

Kesä on mennyt nopeasti. Paljon ollaan koirien kanssa touhuttu, mutta lähinnä treenirintamalla. Kerttu kävi kuitenkin kesäkuussa korkkaamassa rally-tokon MES-luokan 84 pisteellä. Kerttu teki hyvin, kaikki pistevähennykset lähti ihan mun omista toilailuista. Jostain syystä hidastin liikkeestä istumisen, josta lähti -3, ja yhden kyltin uusin turhaan ja uusin väärin, joten siitä -13. Seuraavana kisataan piirimestiksissä, joten nyt pitäisi mun ottaa sääntökirja käteen ja opetella laji, etten ihan noin pahasti kämmäile seuraavissa kisoissa. Olin ehkä vähän liian treenimoodissa, enkä ihan keskittynyt radalla.

Toiset viralliset "kisat" tälle kesälle oli Kertun näyttelyt. Kerttu kävi Kemin näyttelyissä pyörähtämässä. Käytiin parit nätöharkat ja yritin opetella seisottamaan Kerttua niin, ettei takakorkeus pistä kovin vahvasti silmään. Myös turkin kanssa tehtiin viikon verran töitä, että saatiin kaikki kiharat takapuolen päältä siliämään. Mutta hyvä siitä tuli, ja Ketekin sai sen harrastus-H:n plakkariin. :) Itse esitin koiraa kehässä ensimmäistä kertaa, mutta ei se niin paha nakki ollutkaan mitä pelkäsin. Tuomarina oli Jari Partanen. Kerttu käyttäytyi niin kiltisti kun vaan koira pystyy, ja kun odoteltiin kentän laidalla niin Kerttu köllötteli koivet taivasta kohti. Kyllä vaan hyväpäisen koiran kanssa kaikki on helppoa. :)

Arvostelu oli tällainen: "Hyvä kokonaisuus. Varsin hyvät pään mittasuhteet. Hyvä ilme, ruusukorvat, hyvä kuono-osa, riittävän vahva kaula, hyvä eturinta, riittävä raajavahvuus, löysät välikämmenet, hyvä rungon tilavuus, tiivis lanne, liian jyrkkä lantio. Väri vaikea arvioida. Viitteitä merle-väriin päässä ja muutamia pisteitä rungossa. Kokomusta runko, valkoiset tassut. Hyvä askelpituus."

Mietin että olisi varmaan pitänyt sittenkin esittää Kerttu "sinisempi" puoli tuomariin päin, sillä taitaa toisella puolella olla yksi sininen läntti enemmän, mutta eipä tuolla käytännön merkitystä olisi ollut. H:ta lähdettiin hakemaan ja se myös saatiin. Tuomari oli mukava ja käsitteli koiraa nätisti. Kertun ei siis enää näyttelyihin tarvii mennä. :)

Nyt Kertulla on loppukuusta tokokisat, syyskuussa rallyn piirimestikset ja lokakuussa taas tokoillaan.

Hannun meinasin ilmoittaa myös rally-tokokisoihin, mutta päätin odottaa sittenkin hallikautta. Olisihan Hannu tietenkin hihnassa, mutta ehkä parempi että ensimmäisissä kisoissa saan keskittyä pelkästään Hannuun eikä tarvii olla silmät selässä että mihinkähän Hannu voisi reagoida.

Hannun kanssa käytiin yksi kurssi rally-tokoa, ja Hannu oli hirveän pätevä. Kohtalaisen hiljaakin se pysyy, kun sitä saa kehua. Hannulle seuraaminen on melkein lempihommaa ja rallyn alemmat luokat on käytännössä pelkkää seuraamista, joten Hannun mielestä rally on kivaa.

Tokossakin Hannu on kehittynyt. Nyt alkaa olla voittajaluokan yksilöliikkeet kasassa, ja EVL:stäkin se osaa paljon.

Tulevalle talvikaudelle otin molemmille koirille vain tokopaikat. Piti ajatella vähän rahaakin, ja rallya kuitenkin pystyy itsekseenkin treenaamaan. Agilityyn minusta ei enää ole, ja Kerttuakaan en enää niin uskalla hyppyyttää.

Terveysongelmaa on ollut niin Kertulla kuin Wäinölläkin. Kerttu heräsi kesän aikana pari kertaa jalattomana. Kertullahan on ollut kulumaa kyynärissä jo pian kaksi vuotta, joten sen kuluman muuttuminen rikoksi oli kauhukuvana. Lähdettiin siis lääkäriin ja lääkäri oli sitä mieltä, että ongelma on selässä. Mentiin sen jälkeen fyssarille ja fyssari oli taas sitä mieltä, ettei selän jäykkyys tuota aiheuta, ja löysikin vian hauisjänteestä. Nyt on taas Kerttu liikkunut hyvin, joten toivottavasti tämä ongelma on takana.

Wäinöllä lisääntyi yskiminen lyhyen hellejakson jälkeen, joten vanha herra pääsi lääkäriin. Keuhkoista löytyi nestettä, joten aloitettiin nesteenpoistolääke ja verenpainelääke. Ennestäänhän Wäinöllä on mennyt jo yksi sydänlääke vajaatoiminnan takia. Wäinö pärjäsi sillä lääkkeellä kolme vuotta, ja nyt toivotaan että vielä olisi vuosia jäljellä näillä lääkkeillä. Wäinö täyttää loppuvuonna 14, mutta on pirteä koira ja ikäisekseen hyvässä kunnossa, joten toivottavasti elo jatkuu samanlaisena.

Suruakin on ollut, kun lauman vanhin, siskon 14½-vuotias shelttivanhus Papi jouduttiin lopettamaan kuun alussa. Papilla alkoi liikkuminen mennä huonoksi, ja muutakin vaivaa oli jo ikä ehtinyt tuomaan.

Papi, ikää 14 v 6 kk
Papi oli hauska persoona. Toisaalta hyvin kovapäinen, ja teki mitä halusi, toisaalta taas kiltein koira ikinä. Mua Papi ei totellut oikeastaan koskaan. Pari viikkoa ennen Papin lopetusta yritin ottaa yhteiskuvaa meidän shelteistä. Papi ei enää kuullut mitään, niin yritin sille viittoa että pysyhän nyt paikallaan niin otetaan kuva. Papi kääntää katseensa pois käsimerkistä, koska jos et näe niin et voi totella, ja tulee mun luokse häntää heiluttaen.

Viimeiseksi jäänyt kuva tästä porukasta
Papi tuli siskolle silloin kun oltiin kaikki vielä nuoria, kun meidän ensimmäinen Ryyni-sheltti vietti viimeistä kevättään. Ja olihan Papi ärsyttävä pentu, ja kun yritettiin laittaa Ryyni hetkeksi turvaan kiusaavalta pennulta portin taakse, niin Papi meni portin välistä härkkimään Ryyniä, ja juoksi äkkiä portin toiselle puolelle turvaan ettei Ryyni ehtisi antaa takaisin.

Ryyni lopetettiin, ja tilalle tuli Wäinö. Wäinö sitten taas otti luulot pois Papilta heti ensimmäisenä. Ikinä en ole nähnyt niin vihaista pentua, mitä Wäinö silloin puolivuotiaana kun se Papin päälle kävi. Kumma kyllä, nopeasti niistä tuli kaverit. Uno muutti siskon luokse, mutta Unosta ja Papista ei meinannut tulla kavereita ollenkaan, joten Uno vaihtoi kotia ja muutti äidille. Juliukselle ja Kirpulle Papi oli hirveän hyvä isoveli. Aikanaan Kirppu tuli ihan siitä syystä, ettei Julius jäisi yksin kun Papi lähtee.

Kolme jäljellä.

Nopeasti kuluivat vuodet. Vaikka koiran lopetus ei ikinä kivaa olekaan, niin toivoisin kuitenkin että muutkin meidän koirat yltää samaan ikään mitä Papi.