lauantai 22. syyskuuta 2018

Edellisen kuukauden kuulumisia

Taas on kuukausi päässyt vierähtämään edellisestä päivityksestä, joten olisi jo pikapäivityksen aika. Kuukaudessa on ehtinyt sattua ja tapahtua, mutta aloitetaan vaikka tokon SM:istä.

Tänä vuonna tokon SM:t olivat kotikisat, joten olin lupautunut talkoilemaan. Hannu alkoi olla ALO-valmis, mutta olen tosi tyytyväinen että tein sen päätöksen, etten tänä vuonna kisaa sen kanssa. Muutenhan oltaisiin haluttu SM:iin, olisi tullut kiire, ohjaaja olisi turhautunut ja koira ahdistunut ja piipannut. Kerttu ei ole kisannut tokossa puoleentoista vuoteen, joten kun kumpaakaan koiraani en vienyt kisoihin, niin päätin sitten talkoilla lauantain ja sunnuntain. Koirille hommasin hoitopaikan, koska tiesin että päivät voi venyä pitkiksi. 

Perjantai-iltana kuitenkin puhelin kilahti, että meillä ei ole paikkiskaveria juoksunartulle. Kertullahan on ahdistanut paikkikset, joten sanoin että jos ketään muuta ei saa, ja itse saan olla näkösällä, niin Kerttu voi tulla, mutten ota sitä riskiä että menen piiloon. Tämä sopi, joten Hannu joutui yksin hoitoon ja Kerttu lähti mukaan Liminkaan. 

Kerttu teki tosi kiltisti paikkikset, mitä nyt maahanmenoon tarvitsi toisen käskyn. Treenailtiin vähän kehien loputtua eteenmenoja, jotka Kerttu teki kivasti.

Ennen kun ehdittiin kotiin karata, nollakoiran ohjaaja kysyi että voiko Kerttu tehdä finaalissa puolet liikkeistä, varsinaisella nollakoiralla kun alkaa olla ikää ja lämmin sää vähän huolestutti. Kepe oli ollut hyvinkin reippaana kehässä, ja kun Kerttu piti joka tapauksessa ottaa sunnuntainakin mukaan, niin suostuin.



Seuraavana päivänä siis Kerttu joutui aloittamaan finaalin, ja Kerttua jännitti kyllä kovasti vaikkei ohjaajaa jännittänytkään. Oltiin jaettu liikkeet, Kertulle tuli ruutu, ohjattu, kaukot, hässäkkä ja tunnari. Tunnari ja kaukot menivät kivasti, niissä ei mitään ongelmaa. Ruutu oli vaikea, kun lähetyspaikalta et juuri ruutua nähnyt, mutta voittaja-kehän kirkkaan keltainen ruutu näkyi erittäin selvästi. Kertulla hyvä eteenmeno, mutta oli lähdössä voittajan ruutuun, joten pyysin takaisin. Ohjatussa arvottiin vasen, mikä oli yleisön vieressä. Merkille Kerttu meni hyvin, mutta kapulalle jouduin pyytämään varmaan kolmesti. Kyllä se sitten sen uskalsi hakea. Kierto oli myös yleisöä päin, ja sinne Kerttu ei enää uskaltanut mennä. Saatiinpa treenilista, mikä sisältää siis paljon yleisöä kohti menoa. Kentän laidalla vielä lähettelin Kerttua eteen yleisöön alustalle, ja toki se alustalle meni hyvin. Loppuun vielä paikkikset. Kerttu alkoi olemaan jo aika väsynyt, vähän rähähtelikin juuri ennen kehään menoa, joten päätin olla taas näkyvillä. Tuplakäsky maahanmenoon taas, muuten istui tosi ryhdikkäänä.

Semmoinen oli Kertun ensimmäinen ja viimeinen kerta SM-finaalissa. Ehkä tuo kuitenkin omaa kynnystä laski arvokisoissa kisaamista ajatellen, jos nyt Hannusta kasvaa koira jonka arvokisoihin pystyy viemään. Mutta Kepe oli hieno koko viikonlopun, se on kyllä niin uskomaton eläin kun sen voi viedä mihin vaan ja aina se on fiksu kun mikä. Semmoinen minun luottopakki. :)


Kuukauden sisällä on myös kesäkausi loppunut ja talvikausi alkanut. Kerttu treenaa rallya MES-ryhmässä ja tokoa EVL:ssä. Hannu on tokon mölli-ALO-ryhmässä, ja molemmille on jaettu paikka agilityryhmässä. 

Kertulla on alkanut treenit hyvin. Se vetää hienosti joka lajissa, jopa tokon paikkikset on tehnyt nyt tosi kivassa mielentilassa. Agilityssä se on ihan hurjan nopea, muttei se ohjaajalle anna yhtään virhettä anteeksi. Tosi taitava tyttö kuitenkin. Päätin että Kerttu treenaa agilityt, Hannu kuumuu niin älyttömästi että se saa keskittyä ihan vaan tokoon.


Ja se tekee tokoa tosi hienosti. Seuraamisessa meinaa vähän keulia, välillä jääviin kaivattaisiin vähän enemmän täpäkkyyttä, mutta muuten menee kivasti. Ollaan treenattu myös ylempien luokkien liikkeitä, esim. hässäkän palautusta ja ohjattua, jotka onnistuu kivasti. Ohjattu on vielä sen verran epävarma että Hannu tekee sen ravissa, mutta kyllä se vauhti tulee kun saa vähän itseluottamusta. Hyvin fiksu nuori mies, siis harrastuksissa. :)



Arjessa tämä 18-kuukautinen teinimulk... murkku on taas vähän, no, raskas. Tällä hetkellä se on älyttömän epävarma ihmisiä kohtaan, siis tuttujakin. Se väistää kosketusta ja väistää ihan katsettakin. En aina ihan ymmärrä tämän pojan ajatuksia, mutta välillä tekisi mieli laskea päiviä että millonka tämä meinaa aikuistua. Välillä taas se on niin söpö ja herttainen pikkujätkä, ettei söpömmästä väliä.

Hannu on ollut välillä vähän haluton leikkimään Kertun kanssa. Sinällään ei mikään ihme, koska Kerttu on tosi raju leikkijä, mutta ihan varmuudeksi varasin viime viikolle hierojan molemmille. Ensin hierottiin Kerttu, sitten Hannu. Hannukin saatiin hierottua ihan hyvin, vaikka aluksi Hannun mielestä homma oli tosi epäilyttävää. Kertun jalasta hieroja löysi pienen patin.

Viime lauantaina käytiin antamassa näytteet aineenvaihduntatutkimukseen. Kertun jalka oli vähän ärtynyt. Verinäytteen jälkeen molemmilla ärtyi ihot aika ikävästi. Varasin Kertulle lääkärin sen patin takia.

Perjantaina käytiin lääkärissä. Valitettavasti uutiset oli sitä mitä pelkäsinkin, eli neidin jalassa on kasvain. Kyllähän oikeastaan tiesin sen jo aikaa varatessa, muuten en edes olisi sitä lääkäriin vienyt. Verestävä patti, joten harvemmin ne on hyviä uutisia, vaikka toki toivoin jonkun ötökän puremaa. Mulla on jotenkin hirveän huono omatunto nyt koko asiasta, tulee paljon mietittyä että mitä olisin voinut tehdä erilailla. Olisin esim. voinut varata lääkärin heti patin huomattuani, enkä vasta viikon päästä (vaikka tuskin sillä on hirveästi väliä). Lisäksi vähän hirvittää, kun syöpäkoiriahan ei saisi hieroa, ettei syöpäsolut lähde liikkeelle. Toisaalta tarkistaako kukaan ennen hieronta-ajan varaamista, että ei kai nyt varmasti tässä koirassa ole mitään patteja mitkä voisi olla syöpää? Ja jos Kerttua ei olisi hierottu, sitä pattia ei varmaan olisi vieläkään huomattu. Se on niin pieni, nuppineulan pään kokoinen, ja piilossa.


Kasvaimen poistoaika on reilun parin viikon päästä. Ensin pitää hoitaa ihotulehdus siitä vierestä, ja samalla käynnillä hoidetaan myös hampaat. Poiston jälkeen kasvain lähtee patologille, joka sitten kertoo että onko kyseessä syöpä vai ei. Ajattelin myös että samalla käynnillä tarkastetaan imusolmukkeet ja keuhkot ihan metastaasien takia. Jos etäpesäkkeitä löytyy, niin järjellä ajateltuna fiksuintahan olisi jättää koira herättämättä. Kertun emällä oli myös aikanaan kasvain jalassa. Se oli pahanlaatuinen, aggressiivinen ja herkästi uusivaa tyyppiä, mutta se saatiin kokonaan pois. En tiedä sitten onko niin perinnöllistä, että Kertulla olisi sama juttu. Oli mitä oli, niin toivon kovasti että Kerttu tästä selviää. Kyllä Kerttu on niin iso osa meidän laumaa, että en tiedä miten me Hannun kanssa ilman Kerttua pärjättäisiin.






 







maanantai 13. elokuuta 2018

Elokuuta

Heinäkuu meni nopeasti ohi, ja elokuu on jo pian puolessa välissä. Heinäkuu oli niin lämmin, ettei mitään ihmeempää pystynyt tekemään, käytiin uimassa ja treenattiin hallissa. Nyt kun on ilman viilenneet, niin ollaan treenattu myös ulkona, mutta pitää sanoa että ehkä minusta on tullut vähän turhan mukavuudenhaluinen, mielelläni aina halliin menen jos se vaan on mahdollista. Toki pitäisi koirat opettaa treenaamaan erilaisilla kentillä ja alustoilla jajaja...


Hannun tokoliikkeet alokasluokan osalta alkaa olla kursimista vaille kasassa. Liikkeet olisivat nyt valmiit, nyt vaan liikkurointia ja pikkuhiljaa myös palkattomuutta. Olen nyt vähän yrittänyt olla ahkerampi sosiaalisen palkan sisäänajossa mitä olen ollut. Hannun kanssa olen tehnyt liian vähän liikkeitä kokonaisina, joten nyt pitää oikeasti alkaa siihen kiinnittämään huomiota.

Päätin heti alkuvuodesta, että Hannun kanssa ei edes yritetä tämän vuoden tokon SM:iin. Hyvä päätös, koska nyt olen oikeasti antanut Hannulle aikaa kypsyä ja kehittyä. Jos mulla olisi ollut takarajana SM-kisat (tai oikeastaan kesän kisat, koska ALO-luokan koirakolla pitää kuitenkin yksi tulos olla ennen SM:iä), niin olisin todennäköisesti hermostunut huhti-/toukokuussa siihen piippaukseen niin, että koko homma olisi mennyt pilalle. Nyt mulla kuitenkin on treeneissä hyvinkin hiljainen poika, enää harvoin pääsee ääntä.

Kertauksen vuoksi Hannun tokoliikkeet:

Paikkamakuu:
- Yleensä hyvä, mutta viimeksi oli jostain syystä levoton ja nousi. Voi ehkä johtua siitä, että normaalisti tehdään paikkis treenin lopussa, viimeksi oli ihan alussa.

Seuraaminen:
- Hyvä. Hannu tykkää seurata, sillä on kiva vire, tempot ja käännöksetkin onnistuu. Ei olla vielä peruutuksia tai askeleita sivuille otettu. Peruutusta harjoitellaan nyt ihan erikseen.

Liikkeestä maahanmeno:
- Hyvä, kohtalaisen varma.

Kapulan pitäminen:
- Hyvä, rauhallinen ote, ei pudota ja ottaa mielellään.

Luoksetulo:
- Nyt ollut hyvä, ei ole ennakoinut lähtöä ja tulee laukalla sivulle asti. Joskus ulkotreeneissä tullut ravilla. En tiedä johtuuko väsymyksestä/kuumuudesta vai pohjasta.

Hyppy:
- Hyvä se on ollut.

Kaukot:
- Ei näissäkään vikaa. Ei olla kyllä vielä liikkuroituna tehty, niin en tiedä ottaako häiriötä liikkurista.

Muidenkin luokkien liikkeitä ollaan aloiteltu.

Paikkaistuminen:
- Ollaan tehty tosi vähän, mutta ihan se on siinä napottanut.

Liikkeestä seisominen:
- Jäävistä epävarmin. Nyt on kuitenkin edistystä näkyvissä, ja stoppi alkaa olla oikeasti terävä.

Liikkeestä istuminen:
- Ollut hyvä, istuu nopeasti.

Ruutu:
- Pääasiassa ihan OK, mutta toivoisin vähän varmempaa ruutuunmenoa. Pitäisi nyt kuurina ottaa kuolleelle lelulle, että saa vauhtia ja varmuutta.

Nouto:
- Ihan hyvä, mutta saisi toki mennä kapulalle nopeampikin. En vaan uskalla siihen hetsaamalla hakea vauhtia, kun pelottaa että sitten tulee ääntelyä. Toivotaan että varmuus ja kokemus tuo vauhtia kapulalle.

Merkki:
- Ollut hyvä, tiivis kierto.

Ohjattu:
- Aika kivasti erottelee suuntia, mutta tässäkin saisi olla vauhtia. Pitää ehkä hetkeksi taas vaihtaa kapulat leluihin.

Tunnari:
- Hannullahan oli tunnari jo alkukesästä valmis, mutta nyt sille on tullut joku epävarmuuskausi kun ei tehty tunnaria pitkään aikaan, ja nyt Hannu napsii. Vähän siis palaillaan taakse tässäkin liikkeessä ja palautellaan varmuutta oman hakemiseen.

Kaukot:
- Kaukojumppa seisomisineen onnistuu ihan hyvin. Pitäisi alkaa jo sitä etäisyyttä ottamaan, mutta kun tämä on olohuonetreeniä niin tulee aina otettua läheltä.

Metallihyppynouto:
- Metallia on kantanut aika vähän, mutta ei sitä tunnu se ällöttävän. Hyppynouto on tehty puukapulalla, ja Hannun mielestä on ehkä parasta ikinä. Siinä on myös äänen vaara. Jos piippaa kapulan heiton jälkeen, olen hiljentymisestä naksauttanut ja palkannut, mutta olen itse hakenut kapulan. Toisen heiton jälkeen on ollut hiljaa.



Hässäkkä:
- Erikseen ollaan otettu kiertoa ja palautusta. Kierrolle välillä on lelu merkin takana, että menee varmasti, välillä ei. Hannuhan ei luonnostaan irtoa hyvin, se tekisi mielummin mun vieressä töitä. Palautuksen harjoitteleminen on mennyt tosi kivasti, vaikka sitä ei kovin paljoa olla tehty.

Tarkoitushan Hannun kanssa on aloittaa kisaura alkuvuodesta, ja toive olisi että on siihen mennessä jo valmis myös avoimeen. Yhden ykkösen jälkeen noustaan avoimeen, ja silloin olisi tarkoitus että voittajan liikkeet on jossain kuosissa. Jos ennen kesää vielä saataisiin voittaja käytyä, niin sittenhän se olisi pelkkää EVL-treeniä siitä eteenpäin. Mutta jos sitten Hannu tuntuu huonolta kisatilanteissa tai jostain syystä näyttää ettei pää kestä tai huomaan yrittäväni edetä liian nopeasti, niin ei haittaa vaikkei koko ensi vuonna vielä nousta voittajaan.

Kerttu on kulkenut myös treeneissä. Kertun kanssa aina välillä yritän muistaa tehdä palkatonta, ja nykyään pysyy vire tosi kivasti. Nyt pitäisi saada sama fiilis liikkuroituun palkattomaan. Ruudussa eteenmenot on nyt olleet tosi hyviä, mutta välillä maahanmeno on takunnut. Ensi kuussa pitää taas hierottaa tyttö läpi, voi olla että jotain jumia jo on kun fyssarikäynnistä on kulunut pari kuukautta. Kertunkin kanssa olisi tarkoitus alkuvuodesta lähteä taas kisakentille, mutta pitää miettiä että kestääkö oma pää kilpailuttaa kahta koiraa samassa kokeessa. Periaatteessa olisi mahdollista jos ALO:lla alkaa ja EVL:ään loppuu (tai toisin päin), kun voisin välillä käydä kotona vaihtamassa koiran. Jos mulla olisi molemmat koirat mukana, niin en usko että saisin tarpeeksi hyvin keskityttyä virittelyyn ja jäähdyttelyyn.




Rallytreeneissä Kepe on ollut tosi hieno. Sillä vähän kyllä takkuaa oikealla istumiset, ja minä idiootti naputtelen reittä että istuhan nopeammin. Siitä reiden taputtelusta lähtee -3, joten tuosta tavasta pitää oikeasti päästä eroon. Ketu on hieno, ohjaaja siis ei niinkään.

Molemmat kävivät vähän aksaamassa lainaohjaajalla. Kerttu oli hieno ja meni lujaa, Hannukin vähän jo kehittynyt. Hannu on aika vaikea lainakoira, kun se on niin tarkka esim. katsekontaktista, että jos se sen menettää, niin kohta on koira kädessä kiinni tyyliin "Hei näetsä mua? Täällämäoon täällämäoon täällämäoon!!". Pitää saada Hannulle vielä estefokusta voimakkaammaksi.



Nyt alkaa olla taas se aika, kun pitää talvikautta alkaa miettimään. Tää on joka vuosi muka niin hirveän vaikeaa, kun on koiria ja lajeja liikaa... Olen lupautunut jo kouluttamaan rallya (luultavasti AVO-VOI-tasoa) ja tokoa (VOI-EVL). Kertulle hain tokopaikkaa EVL-ryhmään, Hannullekin pitää tokopaikka hakea. Toivottavasti Hannu ei joudu johonkin ALO-ryhmään talveksi, kun tosiaan tarkoitus olisi saada se tulevan kauden aikana VOI-valmiiksi. Kertulle yritän myös hakea rally-tokopaikkaa MES-ryhmään, Hannulle en taida rallyyn paikkaa hakea ollenkaan. Jostain on säästettävä, ja uskoisin saavani sen kisavalmiiksi ihan ilman ryhmääkin. Käydään sitten kyllä ratatreeneissä ja epiksissä. Molemmille koirille voisin hakea yhteisen agilitypaikan, kun en uskalla Kertulle omaa paikkaa ottaa jos sen selkä ei kestäkään. Tämä tarkottaisi jo kuutta tuntia hallilla viikottain, ja kaikki nuo ryhmäpaikat pitäisi saada sijoitettua niin ettei mene päällekäin. Ja lompakko tykkää. Nyt sentään ei tarvitse (ainakaan toistaiseksi) yrittää taiteilla vuorotyötäkin johonkin väliin.


Käytiin taas shelttikaksikkoa katsomassa. Nuutin kanssa vähän tokoiltiin, ja Wäinökin oli hyvin iloisena vastassa. Wäinöhän ei enää siedä Hannua silmissään, joten joudutaan erottamaan koirat porteilla. Sen sijaan siskon vinttikoira Kirppuun Wäinö on ihan rakastunut. Häntä vaan vispaa kun Wäinö kiertää Kirppua ja käy välillä vähän nuolasemassa ja läähättää ihan innoissaan. Hannu ja Kerttuhan rakastavat "mummolakäyntejä". Lupasinkin jo koirille, että heti kun lottovoitto tulee tai onnistun sijoittamaan rahat tosi hyvin, niin ostetaan meille oma lammasfarmi. Varsinkin Hannulla meinaa mennä vähän kuppi nurin (tai siis ei meinaa, vaan meneekin) kun se tietää että piha on ihan lähellä. Jos joku kehtaa lähteä pihalle ilman Hannua, niin Hannu vollottaa suureen ääneen. Kesällähän tämä karkasi tuuletusikkunasta ulos. Tosi ärsyttävää kun se käyttäytyy kun mikäkin kaheli. Nyt kun pakattiin koiria autoon, alkoi Hannu kyräillä siskoni shelttiä. En tiedä sitten että johtuiko tuo käytös ihan siitä, ettei ukko olisi halunnut kotiin ollenkaan takaisin. Normaalisti Hannu on tosi kiltti toisille koirille, mutta Hannu on kyllä juuri siinä iässä, ettei välttämättä ole kiltti kauan. Jos tuo rupeaa shelteille vaikeaksi, niin en tiedä mitä tehdään noiden vierailujen kanssa. Nyt jo joudutaan erottelemaan koiria porteilla, kun Wäinö käy Hannun kimppuun heti kun saa tilaisuuden. Hannu taas ei matalamman portin takana pysy, nytkin tuli metrisestä portista kevyesti yli. Jos Hannu päättää ruveta hankalaksi, niin voi olla että joudun hommaamaan sille hoitopaikan. Sitten jää mummolareissut Hannulta väliin. Sheltit on kuitenkin kaikki vanhoja (Nuutti on nuorin, se on kolmen kuukauden päästä 9-vuotias, ja talvella 14 vuotta täyttävä Papi on vanhin) ja pieniä, joten niiden päälle hyökkimistä en katso kyllä hetkeäkään.










maanantai 23. heinäkuuta 2018

Hannun ensimmäinen kerta lampailla

Olen jo jonkun aikaa miettinyt, että pitäisi käyttää juniorikin lampailla ihan sen takia, että näkee miten se niihin suhtautuu. Mietin sen viemistä jo keväällä, mutta vähän pelkäsin että kellään muulla ei olisi hauskaa paitsi Hannulla, joten en sitten uskaltanutkaan. Jännitti lähinnä se, että jos Hannu siirtyy täysin saalisvietille, ja mulla on liina vasemmassa kädessä, niin en saa sitä pideltyä. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni, pakkasin koirat autoon ja lahjoin meille kuskin, ja lähdettiin lampaille.

Sukunsa puolestahan Hannun pitäisi osata paimentaa. Emä on saksantuonti, käyttölinjainen koira joka kotonaan paimentaa niin nautoja, lampaita kun ankkojakin. Isä, myöskin käyttölinjainen, Amerikasta aikanaan haettu koira paimentaa ainakin lampaita. Hannu on kuitenkin luonteeltaan niin impulsiivinen ja herkästi kuumuva, ja kun sen arkihallinta ei ole niin hyvää mitä toivoisin, niin vähän valmistauduin siihen, että ei välttämättä mene hyvin. Oma mielikuva oli lähinnä se, että Hannu huutaa ja kiskoo lampailla ihan saalisvietin vallassa, ja näkee lampaat paistina ennemmin mitä paimennettavina eläiminä.


Mutta Hannupa yllätti. Ei minkäänlaista kuumumista, ei ääntelyä, ei saalistamista, jahtaamista tai muutakaan hörsköttämistä, vaan nättiä työntekoa oikeassa vireessä. Häntä ei kertaakaan noussut tötterölle, välillä nousi ehkä turhan korkealle mutta koira korjasi itse vireensä tasaisemmaksi. Hannu paimensi tosiaan aivan hiljaa, ei pihaustakaan kuulunut. Välillä meni aika lähelle lampaita, välillä piti hyvin etäisyyttä. Tosi hyvin käytti silmää, oli rauhallinen ja lammasystävällinen tapaus. Hannu oli koko ajan viiden metrin liinassa, mutta mun ei tarvinnut juuri liinalla puuttua sen työskentelyyn. Se kuskaili lampaita tosi sievästi. Kyllä taas näki että mihin työhön on herra jalostettu.


Kerttu oli myös mukana. Kertulla on takana pitkä tauko, mutta teki siitä huolimatta hyvää työtä. Kerttu on maailman kiltein eläin myös lampailla, sen kanssa ei hirveästi tarvii huolehtia. Kerttu pitää sen etäisyyden minkä pystyy, ei turhaan tule lähelle lampaita. Kaarta siltä löytyy ihan hyvin, pitäisi vaan saada vähän rohkeutta lisää, Kepe nimittäin mielellään tulee mun lähelle hakeamaan tukea. Kaikissa muissa lajeissa se tykkää irrota, joten eiköhän se ala irtoamaan lampaillakin kun saa vähän treeniä ja varmuutta alle.

Tehtiin molempien koirien kanssa pari pätkää, ja Kertun toisen pätkän alussa iski kunnon ukkoskuuro. Kerttu herkkänä tyttönä vähän säikähti, kun yhtäkkiä rämähtää kunnon vesisade päälle, mutta kokosi itsensä ja teki työt. Molemmat paimenet oli tosi hienoja, molemmissa olisi varmasti potentiaalia tähänkin hommaan. Hannuhan olisi alle parivuotias, joten sen voisi syksyllä käyttää paimentaippareissa, mutta en kyllä tiedä miten me Kuopioon asti päästään, joten voi olla että jää väliin.


Ollaan me muitakin lajeja harrasteltu. Kerttu on jatkanut rally-tokouraansa nollakoirana ja kävi yhdet epiksetkin. Epiksissä kisattiin VOI-luokassa, 97 pistettä ja luokkavoitto. Kolme pistettä meni molemmat oikeaan -käännöksessä. En ymmärrä miten ne aina radalla on ihan yhtäkkiä ihan edessä. Nuo on Kertulle sinällään helppoja käännöksiä, mutta itse olen niissä aina myöhässä. Nytkin olin, joten siitä lähti se kolmonen. Virallisissa kisoissa käytiin nollakoirana MES- ja VOI-luokat. MES-luokasta jäi käteen 85 pistettä. Olin ottanut liian ison askeleen istu, käännös oikeaan, istu -kyltillä, joten siitä -10. Sitten oli joku kukkaiskäännös jonka kanssa olin taas myöhässä ja jouduin uusimaan, lisäksi pari OV:tä, todennäköisesti siitä kun mulla on paha tapa naputtaa jalkaa kun odotan että Kee istuu. VOI-radalta pisteitä jäi 93. Istumiset niin sivulle, eteen kun oikeallekin oli vaikeita. Jotenkin ärsyttää, että kun Kerttu on oikeasti tosi taitava, ja sitten se menee kisatilanteessa kipsiin eikä yllä omalle tasolleen. Pitää vaan alkaa omassa päässä erottelemaan treeni-Kerttu ja kisa-Kerttu, ettei oli kisa-Kerttuun pettynyt kun se ei vaan yllä sinne treeni-Kertun tasolle. Mutta kuulemma nuo radat oli ulkopuolisen silmään hyvältä näyttäneet, ja tuomarikin oli sitä mieltä ettei Kerttua enää nollakoiraksi vaan kisakoiraksi tästä lähtien.

Tokoja ollaan myös treenattu. Ei mitenkään vakvasti tai suunnitelmallisesti. Tarkoitushan oli käydä kisoissa, mutta en sitten uskaltanutkaan ilmottaa Kerttua niin ei mentykään. Todennäköisesti en enää tälle vuodelle ota lisenssiä, joten ensi vuonna sitten kahden koiran kanssa.


Hannukin on tokoillut. Seuraaminen on aika kivaa, mutta välillä alkaa edistää kun kuumuu. Jäävät tekee hyvin jos saa heti vahvistuksen oikeasta asennosta, jos ei saa, niin pomppaa mun perään. Pitää alkaa siihen kiinnittämään enemmän huomiota, että saadaan liikkeet kokonaisiksi. Nouto sujuu jo ihan kivasti, ja hässäkän palautuksiakin ollaan alettu ottamaan. Ruutua ollaan treenattu, ja vähän EVL-tyyliäkin niin, että vien koiran eteenmenopaikalle ja itse lähetän sen sieltä lähtöpaikalta. Se toimii, mutta eteenmeno ja ruutuunlähettäminen peräkkäin ei vielä toimi. Eteenmeno Hannulla on hyvällä mallilla muuten.


Muuten ollaan vietetty rauhallista kesää. Pahimimpia helteitä paettiin mun vanhempieni luo, kun onhan se koirien kannalta helpompi olla maalla mitä kaupungissa, ei tarvii kun päästää koirat ovesta ulos. Ja mielelläänhän nuo ulkona ovatkin, varsinkin Hannu. Hannu itse asiassa jopa karkasi tuuletusikkunasta useampaan kertaan, kun ovet oli kiinni. Siitä se repi hyttysverkon ja kömpi ikkunasta ulos, että saa viettää nättiä kesäpäivää pihalla... Uimassa nuo ovat myös käyneet. Varsinkin merlekolmikko, Wäinö ei vettä arvosta joten se on jätetty kotiin.

Nuutti ja Wäinö voivat myös hyvin. Nuutti ui paljon, mutta sen turkin kanssa on vähän hankala kun sitä on niin paljon. Jos se asuisi mulla täällä kotona niin sitä turkkia olisi huomattavasti vähemmän... Wäinö, tuo 12,5-vuotias sydänsairas koira vetää kolmenkympin helteillä ihan kun vuosikymmenen nuoremmatkin. Viihtyy ulkona ja touhuaa, jopa vähän temppujakin tehtiin. Ei se ole yhtään nuutuneen oloinen. Hannua se ei vaan enää valitettavasti juurikaan siedä, vaan heidät pitää erottaa niin sisällä kuin ulkonakin. Wäinölle riittää että se näkee Hannun, ja se lähtee sitä jahtaamaan ja kunhan pääsee tarpeeksi lähelle niin tulee päälle. Hannu toki pelkää Wäinöä, kun Wäinö on sen päälle muistaakseni kolmisen kertaa päässyt, ja yrittää väistellä sen minkä kerkeää. Onneksi ei ole takaisin antanut vielä. Sinällään Wäinö ei muutamine hampaineen saa Hannuun minkäänlaista reikää, mutta jos Hannu päättää antaa takaisin niin Wäinöstä tulee entinen. Siispä nämä kaksi ei samassa tilassa aikaansa vietä. Harmi. Wäinö ja Nuutti olivat siis kahdestaan portin toisella puolen ja Hannu ja Kerttu toisella. Wäinö on kyllä tosi jännä, kun se ei yski juuri lainkaan silloin kun olen siellä käymässä. Nytkin olin siellä kolme yötä, eikä yhtään yskimistä. Sitten kun lähden, niin kuulemma se yskiminen alkaa. En käsitä. Ehkä sillä on niin kivaa Hannua jahdatessa ettei se muista yskiä, ja kun Hannu lähtee kotiin, niin sitten pitää yskiä urakalla.