perjantai 5. tammikuuta 2018

Tokokatsaus

Koska pitäisi kuulemma pitää treenipäiväkirjaa, niin katsastetaan meidän tilanne tokon osalta.

Hannu:

Paikkamakuu
- Tehty aika vähän. Kerran ollut vieraiden koirien kanssa, eikä ollut ongelmaa. Olen aika lähellä ja palkkaan aika useasti. Treenimäärään nähden ihan hyvällä mallilla.

Seuraaminen
- Hannun kanssa ollaan tehty muutaman askeleen seuruupätkiä. Ei olla haettu vielä pidempää pätkää. Ollaan tehty perusasennosta perusasentoon -tyylillä, en käytä apuja ettei niitä tarvii häivyttää pois. Vähän meinaa jätättää taakse, jos otetaan liian pitkää. Käännökset hyviä. Loppuvuodesta väisti vahvasti kun lähdin juoksemaan, nyt ei enää.

Liikkeestä maahanmeno
- Hyvä. Erottelee hyvin maahanmenon, menee nopeasti ekasta käskystä eikä tarvii ylimääräisiä apuja. Ei olla tehty vielä loppupätkää.

Liikkeestä istuminen
- Sama mitä edellinen. Hyvin menee.

Liikkeestä seisominen
- Tarvitsee vielä vähän apua, pompun kautta ollaan tehty.




Kapulan pito
- Jestas kuinka on pitkässä kuusessa. Pitää ehkä sekunnin. On se edistynyt kesästä, mutta edistyminen on hidasta.

Nouto
- Välillä tekee tosi hyvin, välillä jumittaa kapulalle. Palautusta ei olla tehty, koska ei vielä osaa pitää kapulaa.

Ohjattu nouto
- Suuntia ollaan otettu. Ihan kivasti menee vähäiseen treenimäärään nähden.

Metallinouto
- Pitää metallia paremmin mitä puista kapulaa. Ollaan metallilla tehty vain pitotreeniä.

Tunnari
- Tekee hyvää työtä kapuloilla. Ei olla otettu palautusta koska ei osaa kantaa vielä tunnarikapulaa purematta.

Merkin kierto
- Lähtee hyvin, mutta saattaa jäädä himmaamaan merkille. Apusanojen käyttö vaikeaa, kun alkaa herkästi piippaamaan. Löytää siitä huolimatta hyvin merkin.

Hässäkkä
- Ollaan tehty vähän kiertoa kapuloiden ja hyppyjen välistä. Palkka ollut tötterön takana, lähtenyt hyvin eikä ole haaveillut kapuloista. Loppuosaa ei olla tehty. Pitää vielä varmistaa kiertoa, että tulee kunnon vauhdilla takaisinkin ennen kun aletaan pysäyttelemään, ja nouto pitää saada paremmaksi ennen kun otetaan kapuloiden palautusta.

Ruutu
- Ihan hyvä, mutta tässäkin ääntelyn riski. Vähän tuntuu olevan alussa epävarma, johtuu varmaan ääntelystä (ääntelee -> puutuin siihen -> lisännyt epävarmuutta). Paljon tehdään vauhtitreeniä, että lelu on ruudussa, jonkun verran tehdään myös alustalla. Pysähtyy ja menee maahan ihan hyvin.




Eteenmeno
- On sillä jotain käsitystä. Ollaan tehty niin, että laitan halliin vierekkäin muutaman metrin välein alustoja, joissa osassa on namit, kuitenkin niin ettei saa palkkaa jos lähtee väärälle. Hannu lähtee käskystä eteenpäin vaikkei lähettäessä tiedä alustoista.

Luoksetulo
- On vähän vaiheessa. Ei malttaisi odottaa paikallaan, joten odottelutreeniä pitäisi tehdä. Jos tehdään hallin ovelle päin niin ei tule luokse, ei halua tulla sille sivulle koska sillä sivulla lopetetaan treenit. Ei olla otettu perusasentoon asti kertaakaan. Ei olla otettu stoppeja.

Kaukot
- Kaukojumppa sujuu ihan hyvin, mutta tarvii vielä paljon vahvistusta. Tuntuu, ettei vatsalihakset vielä ole siinä kunnossa, että pystyisi pitämään jalat ihan paikallaan. Ollaan otettu seisominen mukaan heti alusta.



Hyppy
- Ollaan vähän otettu esteen hyppäämistä, muttei kertaakaan perusasentoon asti.

Nyt kun nuo listaa, niin onhan tuo nyt ihan kivalla mallilla, varsinkin kun ajattelee että me ruvetaan kisaamaan aikasintaan vasta vuoden päästä. Yleisilme alkaa olla hyvä, Hannu on täysillä mukana ja palkkautuu leikistä ja namista. Ääntely on vähentynyt nyt joululoman aikaan tosi paljon. Hannun kanssa on kiva treenata, vaikka joka treenissä tuleekin uutta mustelmaa kun poika on vähän villi. Keskittyminen on Hannulla parantunut, viereisellä kentällä voidaan aksatakin eikä Hannu sinne enää niin haaveile, välillä saattaa kyllä vilkuilla. Omaa kenttää kuitenkin vahtii vahvasti edelleen.

Kerttu:

Paikallaolot
- Edelleen ahdistaa, varsinkin jos piilo on kauempana. Pitää tehdä sitä, että menen kauas ja jään näkyville ja sitten sitä, että menen lähelle piiloon, ja toivoa että tuo ahdistus hälvenee. Ei enää niin ahdistu liikkurista.

Seuraaminen
- On parantunut. Vähän saattaa tökkiä käteen ja vähän saattaa poikittaa. Jaksaa seurata pidemmänkin pätkän, siis tyyliin 4-5 minuuttia.




Zeta
- Toistaiseksi ollut hyvä, ei ole ahdistunut liikkurista, ei sekoittele asentoja, seuraa hyvin ja tekee jäävät kohtuullisen nopeasti. Kerttuhan on rakenteeltaan ja temperamentiltaan sellainen, ettei ihan salamana pysty menemään maahan, mutta kuitenkin kohtuullisen hyvin tekee.

Luoksari
- Parantunut. Tulee kuitenkin monesti loikkien, mikä venyttää pysähtymistä.

Ruutu
- Eteenmeno kohtalainen, ennakoi vaan pysäytystä. Ruudun paikka välillä huono, joten nyt ollaan taas kaivettu alusta esille.

Ohjattu
- Hyvä. Pitäisi vähän pilkuttaa merkin paikkaa, kun nyt jää siihen poikittain.

Hässäkkä
- Pitäisi saada kiertoa vähän tiiviimmäksi. Kerttu monesti lukitsee jo kierrolta tullessaan kapulan, minkä haluaa hakea, joten kuuntelee huonosti. Osaa kyllä, kunhan viitsisi tehdä.

Tunnari
- Ollaan tehty liikaa ylivaikeita, ja nyt näköjään se ei meinaa jaksaa keskittyä jos on "vaan" normitunnari. Pitää siis alkaa tekemään tylsiä ja helppojakin. Palauttaminen pitäisi siirtää sivulle, edestä loikkaa sivulle jo liikkurin käskystä.

Kaukot
- Hyvät on. Ollaan nyt tehty aika paljon ilman käsimerkkejä, ja ihan hyvin toimii. M-s-i -vaihdossa piti vaihtaa istumisen käskysanaa, joten se vaatii vielä vahvistamista.

Yksilöliikkeet on joka tapauksessa sillä mallilla, että jos se ei ahdistu paikkiksissa tai luoksarissa, niin kyllä sille ykkönen pitäisi tipahtaa. Luoksarissa on se riski, että jos sitä jännittää siellä kun se odottaa luoksetulokäskyä yksin, niin voi olla liian kiire äiskän helmoihin eikä malta pysähtyä. Ilme on hyvä, eihän tuo mikään viettipommi ole mutta tekee Kertuksi hyvällä vireellä, sillä on kivaa treeneissä ja mikä tärkeintä, sen maailma ei kaadu jos se tekee virheen. En olisi ennen Kerttua uskonut, että koira pitää opettaa myös epäonnistumaan, mutta nykyään virheen tehdessään se ei mene enää toimintakyvyttömäksi. Kertun kanssa on kiva tehdä, se on innoissaan mukana ja se on kiltti ja kuuliainen pikkutyttö. Välillä se vähän possuilee, mutta kun se on perusluonteeltaan mikä on, niin siihen possuiluun jopa kannustetaan.

maanantai 1. tammikuuta 2018

2017 koosteena

Mitähän tästäkin kuluneesta vuodesta sanoisi... Pikakelaus vuodesta 2017 näyttää tältä:

Lähdetään kuitenkin liikkeelle joulukuusta 2016. Silloin nimittäin otin puhelimen käteen ja soitin Viitasaarelle, kun bongasin että siellä olisi mielenkiintoinen aussiepentue tulossa. Juteltiin Tiinan kanssa puhelimessa niin kauan, että olin myöhästyä töistä, ja lupauduin tulemaan tammikuussa näytille.

Tammikuussa käytiin Kertun kanssa Ristimäen Jessican tokokoulutuksessa. Jessica puhui paljon viretilasta, ja sainkin uutta ajatusta että miten Kerttua työstää eteenpäin. Kävin myös tammikuussa Viitasaarella katsomassa paria aussienarttua, Millaa ja Kioa, jotka oli juuri astutettu. Kertulla alkoi viimeiset juoksut, ja loppukevät olikin yhtä hormonimylläkkää. Kisoja piti perua juoksujen takia.


Helmikuussa Kerttu vaihtoi rallyryhmää. Treenattiin AVO-ryhmässä, mutta koska Kertulle ne jutut oli niin helppoja, niin se nakattiin MES-ryhmään. Paljon tuli uutta opeteltavaa mutta hyvin se sitten loppuviimein pärjäsi. Kertun silmät peilattiin terveeksi ja MyDogDNA-passi otettiin. Treenailtiin myös tokoa, ja Kertun aksaohjaaja vaihtui.

Maaliskuu. Heti maaliskuun alussa erään työpäivän jälkeen tuli lähtö sairaalaan, kun puhe rupesi sammaltamaan. Pari päivää siitä niin meni myös käsi. Lääkärit meinasivat että tämä on ohimenevää, ja määräsivät 10 päivää saikkua. Se sama saikku jatkuu edelleen, kymmenen kuukautta myöhemmin, eli se siitä ohimenevyydestä. Näyttelyt piti perua, onneksi oli tuomarinmuutos niin saatiin rahat takaisin. Viikon verran siitä, kun pääsin sairaalasta syntyi pari pentueellista pikkuausseja. Siinä sitten pähkäilin että pystynkö semmoista ottamaan, mutta kun tappavat taudit oli suljettu pois ja lääkärit olivat sitä mieltä, että kyllä se ohi menee, niin päätin ottaa pennun. Kerttu kävi juoksemassa pari hylkyä aksasta ja käytiin Kertun kanssa hakemassa RTK2. Molemmilta radoilta perusasentovirheet, toista en huomennut uusia eli pisteitä tuli 90 ja 97.

Huhtikuussa oli tämän vuoden AINOAT tokokisat. Jestas. Hyvä kakkonen tuli, Kerttu nollasi luoksarin. Kepe treenaili aksaa ja tokoa ja kävi juoksemassa aksasta vitosen ja kympin. Kepe myös sairastui kyseisellä reissulla, eli aksaepikset ja tokokoulutus jouduttiin jättämään välistä. Loppukuusta kävin katsomassa ensimmäistä kertaa Hannua ja kumppaneita.

Toukokuussa aloitettiin kesäkausi lumisateessa. Toukokuussa meille myös muutti pieni kiljukaula joka sai nimekseen Hannun. Treffattiin Hannun veljeä Reetua ja opeteltiin elämistä ja treenattiin pääasiassa Kertun kanssa, mutta pääsi Hannukin alottelemaan tokokoiran uraa. Kerttu sopeutui yllättävän hyvin Hannun tuloon, ehkä kiitos valeraskauden. Valeraskauteen ehdin jo hakea lääkkeet, mutta en ehtinyt sitä antaa ennen kun oireet sitten loppuivat.






Kesäkuussa Hannu treffaili paljon pentuja, niin sisaruksiaan kuin myös muita alueen samankokoisia pentusia ja Kerttu ui. Treenailtiin vähän.



Heinäkuussa Kerttu sterkattiin. Sterkan jälkeen Kerttu alkoi pissata verta, ja sai vielä lankareaktion mutta muuten parani hyvin. Vaikeaa oli pitää Hannu ja Kerttu leikkimättä keskenään... Hannu tuli neljän kuukauden ikään, alkoi väläyttelemään otteita vahtivietistä ja terävyydestä. Leikittiin muiden pentujen ja sisarusten kanssa ja treenailtiin. Hannu sai myös paikata Kerttua rallytreeneistä, kun Kerttu vielä paranteli haavaansa.






Elokuu meni niinkuin muutkin kesäkuukaudet. Uitiin, treenattiin ja leikittiin. Kerttu kävi juoksemassa jonkun agiradan ja omistaja kuntoutti kättään fysioterapiassa.





Syyskuussakin Kertulla oli aksastartteja. Kertun selkä alkoi oireilla, ja käytiin venyttelykurssilla. Ei enää uitu mutta käytiin rannalla leikkimässä. Hannua ei enää voinut terävyyden takia pitää irti paikoilla, missä oli muitakin, joten pentupainit loppuivat. Ohjaajan lisäksi myös Kerttu kuntoutti itseään fysioterapiassa. Talvikausikin alkoi, aloin kouluttamaan tokon lisäksi myös rally-tokoa




Lokakuussa Kerttu oli parilla rallyradalla MES-luokan nollakoirana. Ihan hyvältä sen tekeminen alkoi näyttää, oikea puoli vielä helposti vinotti. Wäinö kävi sydänlääkärissä. Keuhkot kuvattiin puhtaaksi. Kerttu kävi rally-tokokoulutuskessa ja oli pätevä.




Marraskuussa vietettiin kaksia syntymäpäiviä, kun Nuutti täytti 8 ja Kerttu 5. Kerttu kävi taas nollakoirana rallykisoissa ja käytiin hyppytekniikkakoulutuksessa. Sitä pitäisi muistaa treenata lisää.


Joulukuussa ei tapahtunut mitään kummempaa. Joulu vietettiin kotikotona ja Wäinö täytti 12. Minä vietin aikani pääasiassa joko koirien kanssa tai salilla, ihan kuten edellisinäkin kuukausina.





Tämmöset tavoitteet asetettiin kuluneelle vuodelle:

- Jos edes kisattaisiin siellä tokon puolella vähän ahkerammin. Helmikuussa olisi ensimmäiset kisat, mutta kun ne juoksut ajoittuu samalle ajalle...
* Jooei. Tasan yhdet kisat käytiin.

- Rallyn puolelta voitaisiin koittaa hakea se RTK3 tai ainakin nyt se RTK2. Tammikuussa (jos ei juoksut ala) käydään pari avoimen starttia ottamassa,
* RTK2 haettiin. Ei edes startattu voittajassa, kun omistajaa ei kiinnostanut.

- Aksassa Kertulla vaihtuu keväällä ohjaaja nykyisen ohjaajan muuttaessa pois, toivottavasti jotain kisastarttejakin mahtuu vuoteen.

* Jokunen joo. Kertulla vaan selkä reistaa, niin ei hirveästi ole aksattu.

- Uutta pentua voisi vähän tarkemmin miettiä.
* En tiedä mietinkö tarkasti, mutta ostin joka tapauksessa.

- Näyttelyt on katsottuna tälle vuodelle, ja tavoitteena olisi nyt se H.
* No ei tätäkään.

- Sterkkaus taitaa olla tälle vuodelle edessä.
* Tämä toteutui!

- Wäinölle ja Nuutille stressittömiä ja mahdollisimman terveitä eläkepäiviä.
* Ja tämäkin toteutui.

Tälle vuodelle ei edes kannattaisi laittaa tavotteita, mutta laitetaan nyt jotain ylös.

Mutta hyvähän olisi jos me Kertun kanssa tänä vuonna ehkä kisattaisiin tokossa. Olisi kiva saada Kerttu valioksi ennen kuin Hannu aloittaa kisauransa. Katsellaan Kertun kanssa tuota rally-tokon puolta että kiinnostaako siellä kisaaminen vai eikö kiinnosta. Hoidetaan tyttösen selkää kuntoon, ja katsellaan sen jälkeen aksaa. Varmaan pitää uusintakuvata selkä.


Hannu opettelee vielä elämistä. Ehkä voi olla että rally-tokoa kisataan, tai sitten ei. Tokoa ei kisata vielä tulevana vuonna, haluan hoitaa rauhassa sen ääntelyongelman kokonaan pois. Todennäköisesti kouluttelen Hannua kohti EVL:ää vaikkei kisaillakaan. Jospa sen saisi edes pitämään kapulaa sievästi suussa, tuommoinen kumileuka kun mielellään tekisi niistä hammastikkuja. Paimenessa pitäisi Hannun ainakin kertaalleen päästä käymään. Agilityyn ehkä pohjia? Luustokuvista en tiedä, että otanko ne sitten kun Hannu on vuoden ikäinen vai odotellaanko kahteen vuoteen spondarilausuntoa.


Sheltit saavat jatkaa elämäänsä niin kuin tähänkin asti.

Omistaja yrittää saada toisenkin käden nyrkkiin. On nimittäin vähän sellainen fiilis, että jos se ei lähde toimimaan tämän vuoden aikana niin ei se lähde toimimaan enää ikinä. Omistaja yrittää myös pähkäillä itselleen ammattia jossa pärjää kirjaimellisesti kädetönkin ihminen. Lisäksi jatketaan salilla käymistä ahkerasti.

Ja kaikki yritetään pysyä vähän terveempinä. Suurin huolenaihe on tällä hetkellä Kertun selkä, toivottavasti sieltä ei mitään ikävyyksiä paljastu.







perjantai 29. joulukuuta 2017

Wäinö 12 vuotta!

Taas juhlitaan Wäinön syntymäpäiviä, nyt tulee täyteen 12 vuotta. Hurjaa vauhtia kyllä vuodet vierivät. Wäinö on edelleen hyvissä voinneissa. Se jaksaa kymmenen kilometrin lenkit, häntä heiluttaa koiraa, se leikkii paljon leluilla ja se pitää nuorison kurissa. Erittäin iloinen ja pirteä pappa, jos sitä ei yskittäisi niin luulisin sitä kymmenen vuotta nuoremmaksi. Toki sillä on ikää jo sen verran, ettei ikinä tiedä milloin vointi romahtaa, mutta ainakin nyt Wäinö viettää onnellisia eläkepäiviä eikä tiedäkään että vanhemmiten vauhti normaalisti hidastuu. Muistiongelmia ei näytä olevan, valikoiva kuulo sillä on aina ollut, mutta rapisevan pussin se kuulee joten eiköhän ne korvatkin toimi. Silmät on vähän sumeat, mutta lääkärin mukaan ei niissä sinällään vikaa ole ja niillä pitäisi nähdäkin vielä. Jästipäisyys tuntuu vaan lisääntyvän iän myötä, ehkä osittain syystä että Wäinö saa tehdä melkeen mitä haluaa, ei sille enää oikein rajoja pidetä. Joulun aikaan jouduin sille sanomaan Hannun kohtelusta, kun Wäinö Hannun otti silmätikukseen, ja Wäinö sai jonkun kiukkupuuskan ja huusi niin, että Kirppukin huolestui. Ensin itsekin luulin että nyt Wäinöön sattuu, kun se siihen malliin kiljui, mutta ei siitä mitään kipukohtaa löytynyt ja heti kun muut koirat oli lukittu aidan taakse, alkoi taas Wäinön häntä heilua niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. On se semmoinen rakas pieni papparainen, toivottavasti vietetään vielä monia syntymäpäiviä.


Hannu puolestaan on yltänyt hurjaan yhdeksän kuukauden ikään. Nyt alkaa Hannun kanssa tuntua siltä, että alkaa yhteinen sävel löytymään. Edelleen se terävyydellään aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta muuten se on melkoinen mussukka. Ja treenikentillä on nyt tehnyt ihan hiljaa töitä. Tai siis ei ihan hiljaa, aina välillä pääsee pieni piippaus, mutta se ei nyt ole mitään verrattuna syksyyn. Musta tuntuu että se auttoi paljon tämän ääntelyn kanssa, kun luovuin nollatoleranssista ja lopetin reagoimisen epävarmuusääntelyyn. Ihan loogista toki, että kun Hannu on epävarma, se piippaa, minä reagoin, Hannun epävarmuus lisääntyy, ja sitä kautta sen ääntelykin lisääntyy. Nyt jos Hannu piippaa epävarmuuttaan, olen kuin en huomaisikaan. Muuhun ääntelyyn edelleen puutun, mutta sitä muutakin ääntelyä tulee nykyään aika vähän.

Ja nyt kun tämä ääntely ei niin tuota päänvaivaa, niin Hannu on kyllä huippu treenikaveri. Se tykkää tosi paljon tekemisestä, ja sinällään helppo se on myös motivoida kun lelusta se kiipeää vaikka puuhun ja namitkin kelpaa. Se ei ole samanlainen perfektionisti mitä Kerttu, mikä toisaalta on ehkä hyväkin juttu. Kerttu kun tuppaa ottamaan itseensä jos tekee virheen, niin ei haittaa vaikka Hannu suhtautuukin virheisiin vähän kevyemmin, ainakin nyt.

Hannulla on edelleen pöhinätaipumusta, kun on siunaantunut terävyyttä, puolustustahtoa ja toimintakykyä. Mutta sitä en ymmärrä, että kun se huutaa vaikka hallia vahtiessa ihmiselle siihen sävyyn, että askelkin eteenpäin ja kuolema tulee, niin kuitenkin sitten kun se ihminen on kosketusetäisyydellä, niin Hannu vaan tahtoo pussailla ja halia ja vastaanottaa rapsutuksia. Outo tyyppi. Jospa se tuosta iän myötä tasoittuu. Muistan kun Kertun kanssa aikanaan painittiin saman jutun kanssa (paitsi että Kerttu ei halunnut halia ja pussailla), mutta iän myötähän Kepestä on tullut tosi kiltti ja tasainen tapaus.

Kertulle kuuluu myös hyvää. Ollaan senkin kanssa vähän treenailtu, mutta se meidän treenailu on ennemmin puuhailua. Tänään esim. otettiin vähän ruudun paikkaa alustalla, merkin kiertoa, seuraamista, tunnaria ja eteentuloa. Eteentulossa on nimittäin se ongelma, että se ennakoi sivulletulon. Yritän nyt siirtää loputkin noudot suoraa sivulle, mutta varalta pitää opettaa se siihenkin että edessä pitäisi malttaa olla vähän kauemmin mitä liikkurin käskyyn saakka.