tiistai 12. kesäkuuta 2018

Tokoilua

...ja muutakin treeniä.

Hannu on edistynyt niin kivasti tokossa, että pitää taas listata että missä ollaan menossa ja mikä tarvii vielä treeniä. Hannun tokon plussat ja miinukset:

Paikkamakuu
+ ei ennakoi maahankäskyä
+ menee ekasta käskystä maahan
+ pysyy hyvin maassa
+ ei ole reagoinut liikkuriin
- valuu lonkalle -> vaikea nostaa istumaan
- käskyn odottaminen saattaa olla vielä vaikeaa, saattaa piipata

Seuraaminen
+ siistiä työtä
+ takajalat alkaa löytymään
+ ei ota häiriötä liikkurista
- kohta pitäisi jaksaa jo pidempiä pätkiä
- liikkeellelähdöt vaikeita, saattaa tulla piippausta

Liikkeestä maahanmeno
+ seuraa hyvin
+ ripeä maahanmeno
+ pysyy maassa kun tulen viereen
- saattaa pompata ylös heti maahanmenon jälkeen
- saattaa valua lonkalle

Liikkeestä seisominen
+ alkaa erottamaan jo käskyn hyvin, harvoin menee sekaisin muihin jääviin
+ malttaa jo kohtuullisen hyvin seisoa kun kierrän takaa, tarvii kyllä etupalkan vielä
- seisominen saisi olla napakampi
- saattaa pysähtymisen jälkeen alkaa valumaan

Liikkestä istuminen
+ koko ajan paranee, ei juuri sekoittele käskyjä
- lisää varmuutta kaipaa

Luoksetulo
+ malttaa odotella ennen käskyä
+ tulee hyvällä vauhdilla
- vierelletulot saisi olla siistimmät

Kaukot
+ tekniikka jo ihan hyvää
- matkaa pitää kasvattaa
- saattaa korkeassa vireessä äännellä vaihdoissa
- ei oikeen malta seisoa, haluaisi nopeasti istumaan
Hyppy
+ ei suurempaa ongelmaa
- joskus harvoin saattaa kiertää hypyn

Kapulanpito
+ pääasiassa hyvä
- korkeassa vireessä saattaa vähän mäklätä tai ääntää

Tasamaan nouto
+ malttaa (pääasiassa) odotella vierellä käskyä
+ lähtee hyvin
+ pitää kapulaa hyvin
+ palautuspaikka tuntuu olevan kohtalaisen varma
- palautusvauhtia saisi olla enemmän

Ohjattu
+ seuraa kivasti, ei ota häiriötä kapuloista
+ stoppi kiva
+ erottelee suuntia ihan kohtuudella treenimäärään verrattuna
- tarvii varmuutta
- lähtee aika huonolla vauhdilla

Tunnari
+ hyvää nenätyötä
+ palauttaessa ei pure kapulaa
+ ei ota häiriötä vieraasta hajusta
+ kapulatyö aika varmaa
- ääni lähettäessä
- en ole pyytänyt vielä edestä sivulle - todennäköisesti ääni myös siinä kohdassa
Merkin kierto
+ parempaan suuntaan menossa
+ riittävä vauhti
+ bongaa merkin hyvin
+ menee mielellään kiertämään
- ääni tulee herkästi lähdössä
- en voi käyttää valmistavia sanoja, koska ääni
- matkaa pitäisi kasvattaa
- hieman epävarmuutta
- itse kierto saisi olla tiiviimpi

Hässäkkä
+ kiertämään mennessä ei ota häiriötä hypyistä tai kapuloista
+ ollaan päästy tekemään jo normaaleilla kisamatkoilla
- kts. merkin kierto
- nouto-osan treenaaminen on ihan alussa
Ruutu
+ hyvin bongaa
+ ei tarvii välttämättä alustaa enää
+ hyvä stoppi
+ hyvä maahanmeno
+ eteenmeno aluillaan
- joskus saattaa lähteä kiertämään tolppia, mutta aika harvoin enää
- en pysty tässäkään käyttämään valmistelevia sanoja, koska ääni

Metalli
+ pitää hyvin kapulaa
- ollaan tehty tosi vähän, ei olla vielä hyppyä yhdistetty noutoon

Tästä nyt siis vain treenilistaa väsäämään. Osat on hyvillä malleilla, nyt vaan enemmän kokonaisia liikkeitä ja palkattomuuttakin pikkuhiljaa. Kisoihin ei ole kiire, eikä tämän vuoden aikana vielä kisauraa aloitella, joten tässä on ihan hyvin aikaa hioa kokonaisuuksia valmiiksi. Ainoa mikä huolettaa on ääntely. Me ei olla hirveästi liikkuroituna tehty, mutta veikkaisin että liikkurointi vielä lisää ääntelyä. Hannu ei siis mitenkään koko aikaa huuda, mutta siellä on ne tietyt kohdat missä pääsee piippausta. Tarkotus olisi saada kuitenkin kaikkien luokkien liikkeet sille mallille, että päästäisiin niin sanotusti yhden pysähdyksen taktiikalla etenemään EVL:ään.

Agility menee vaihtelevasti. Hannulla monesti vähän keittää yli, eli keskittyminen hajoaa ja Hannu alkaa komentamaan mua. Viime treeneissä Hannu oli kuitenkin erittäin yhteistyökykyinen, irtosi kauas putkeen ja teki 7 esteen rataa virheettä. Ohjauskuviona oli päällejuoksu, mikä Hannulta (ja ihme kyllä myös kartturilta) onnistui kivasti. Onnistunut valssikin saatiin tehtyä. A:n kontaktille laitettiin kehikko (mitä Hannu on siis harjoitellut jo maassa), ja hyvin sekin onnistui. Kepit on ihan hyvällä alulla. Vauhtia on vähintäänkin riittävästi, joten jos tuo nyt vähän rauhottuu radalla eikä yritä purra mua naamaan (mitä siis välillä saattaa tapahtua...) niin eiköhän tuosta melkonen menijä tule. Puomin kehikkoa ollaan vähän maassa treenattu, mutten ole vielä päättänyt että rakennanko puomillekin juoksarin vai mennäänkö pysäytyskontakteilla.

Arjessa Hannu on jatkuvasti helpompi. Hyvin vähän tulee enää ärinöitä, saattaa vastaantulevalle koiralle ärähtää jos kapealla polulla/tiellä ei kumpikaan pääse väistämään. Muuten tuo on tosi kilttiä poikaa, ja kotona ihan täysi sylivauva. Paljon enemmän hakeutuu lähelle mitä Kerttu. Terävä se on, mutta kun ennen Hannulla ei ole ollut minkäänlaista ärsykekynnystä, niin nyt on sellainen hyvin matala kynnys. Edelleen tulee herkästi reaktiot, mutta nyt mulla on jo jotain mahdollisuutta puuttua ennen kuin koira räjähtää, ja Hannu aika hyvin rauhottuu kun ehdin tilanteeseen.

Kerttu puolestaan ei ole päässyt treenaamaan yhtä useasti mitä Hannu, mutta välillä kuitenkin. Aina se on yhtä innoissaan treeneihin lähdössä. Jos tuo asenne nyt pysyy, niin eiköhän me syksyllä koekentille taas lähdetä. Kerttu täyttää loppuvuodesta 6 vuotta, ja vaikkei se vanha koira olekaan, niin fakta on se, että ikää tulee vuosi vuodelta. Voi olla että jossain vaiheessa myös selän hoitoon ei riitäkään jumppa ja fyssari, vaan tulee kipulääkkeet säännöllisemmin mukaan, jolloin kisaura loppuisi väkisinkin. Pitää siis oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja kisata nyt kun on vielä koira kunnossa. Meidän edellisistä kisoistahan on jo yli vuosi, ja viimeiset kolme vuotta ollaan kisattu erittäin harvoin. Rally-tokossakin se pitäisi nostaa sinne mestariin, niin voisi ensi vuonna miettiä sen kanssa SM-kisoja.

Sheltit kävivät kiertämässä pienen karhunkierroksen. Nuutti vähän väsyi lopussa, mutta Wäinö 12 v 5 kk meni kuin nuoret miehet eikä seuraavanakaan päivänä ollut tavallista väsyneempi. Ihana että se on noin hyvässä kunnossa. :)

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kesäkausi

Pitäähän se kerran toukokuussakin päivittää blogia.

Blogi on ollut aika hiljainen viime aikoina, johtuen siitä, että huono käsi on ollut sen verran huono, ettei koneella pahemmin huvita kirjoittaa. Kuulumiset löytyy myös instan puolelta, sitä päivittelen aktiivisemmin.


Talvikausi on loppunut ja kesäkausi alkanut. Kesäkaudella on vähän maltillisemmin treenejä mitä talvikaudella. Kerttu treenaa rally-tokon MES-ryhmässä, Hannu tokon mölli-ALO-ryhmässä ja agilitykurssilla. Itse vedän kahta rallyryhmää, molemmat osuivat samalle päivälle niin ei tarvii montaa kertaa viikossa mennä hallille (jos ei halua).

Kertun treenit menee taas mukavasti. Tokoon meidän pitäisi oikeasti tehdä joku treenisuunnitelma, nyt me vaan humputellaan menemään. Mutta hyvin Kerttu vetää. Ollaan ehkä eniten keskitytty eteenmenoon nyt kun ollaan ulkokentille päästy, ja ihan kivasti se onnistuu myös vieraammilla kentillä. Ehkä se alkaa olla kohta opittu. Vielä Kepe menee lankaan, jos jossain lähellä on häiriötötsiä, joten niitä pitäisi treenailla enemmän. Paikallaoloa otettiin viime viikolla, kun pari treenikaveria oli lähdössä kisoihin. Tehtiin vieraalla paikalla, Kerttu ei näyttänyt yhtään paineistuneelta rivissä. Ei kuitenkaan mennyt ensimmäisellä käskyllä maahan. Luoksaria otettiin tänään superpitkällä matkalla takapalkalla, hyvin pysähtyi.

Rallitkin menee Kertulla hyvin. Viimeksi tuli sellainen ongelma, että jos on mutkaputki niin, että itse joudun kiertämään putken takaa, niin menee aika vaikeaksi. Opeteltiin siihen stoppikäskyä alustan avulla, mutta tarvii vielä hiomista. Pitää olla tarkka milloin pysäyttää, että Kee on ehtinyt putkesta pois muttei ole vielä ehtinyt kääntyä. En ainakaan itse keksi tuohon muuta ratkaisua, kun jos aloin sitä putkessa hidastamaan niin Kerttu kääntyi takaisin, ja jos taas yritän kilpajuoksua niin voi arvata kumpi meistä voittaa.


Peruutukset niin edessä kuin oikeallakin alkaa onnistumaan kohtuudella. Askel vasemmalle koira oikealla tarvii vielä treeniä.


Pikku-Hannukin on tainnut vähän aikuistua. Arki sen kanssa on helpompaa, vaikkei nyt voi sanoa että ihan helppoa olisi. Rupesin miettimään kerran, että mitkä asiat meillä ei Hannun kanssa arjessa suju, eikä se lista oikeasti pitkä ole. Hannua ei voi pitää irti (mikä ärsyttää mua ihan älyttömästi), Hannu rähjää remmissä ja Hannu ylivahtii.


Yksi asia, mikä meillä helpotti paljon, oli oman suhtautumisen muuttaminen Hannun käytökseen. Mullahan oli paha tapa aina ärähtää Hannulle kun Hannu ärähti, ja aloin miettimään, että miten aion ikinä saada Hannulta rähinät pois jos en saa rähinöitä pois itseltäni. Yritin keskittyä enemmän omaan käytökseeni mitä Hannun käytökseen, ja kun sain rähinät itseltäni kuriin, niin rauhoittui Hannukin. Ei se vieläkään täydellisesti ohita, ja jotkut ohitukset on edelleen vaikeita, mutta pääasiassa Hannu pitää kuononsa ummessa kun koiria tulee vastaan. Itse yritän pitää oman äänensävyni tasaisena ja rauhallisena, koska jos sanon terävästi, niin sitten rupeaa Hannukin huutamaan. Sekin auttaa paljon, että päästään edes vähän väistämään pientareelle, ettei tarvii ihan nokakkain ohittaa. 90% ohituksista kuitenkin nyt onnistuu, ja jopa rähisevien koirien ohi mennään yleensä hiljaa.

Irtipitoa olen alkanut Hannulle opettaa liinan avulla. Liinassa Hannu käyttäytyy hyvin, joten toivottavasti jossain vaiheessa päästään siihen, että voin pudottaa liinan.

Ylivahtiminen on omasta mielestäni kytköksissä terävyyteen. Hannu reagoi niin salamannopeasti "uhkiin", että se ei ehdi ajatella että onko tässä nyt mitään reagoimisen aihetta. Kovasti toivon että tuo terävyys tasoittuu hieman iän myötä. Jotenkin tuntuu että ei se ole enää niin paha, mitä esim. alkuvuonna, joten voi olla että tasoittuukin. Mutta tuo terävyys on myös yksi syy siihen, miksi Hannua ei voi irti päästää, toinen syy on vahva saalisvietti.

Muutenhan tuo on semmoinen mamman mussukka ja sylivauva että. Ja se on ihan älyttömän hauska tapaus. Hirveän kiva treeneissä, kotona ja nykyään myös lenkillä. Siihen vaan pitää osata suhtautua oikein. Jos odotan siltä samaa käytöstä mitä Kertulta, niin odotan ihan liikoja. Hannu on käytökseltään edelleen äärimmäisen lapsellinen, ihan täysi vauva vielä. En oikeen treeneissäkään voi siltä hirveästi vaatia, kun se on niin vauva vielä, vaikka ikää on jo yli 14 kk. Kerttu oli tässä iässä jo paljon kypsempi, mutta Hannu onkin mies. Ja Kepe oli aika pikkuvanha.

Tokotreeneissä Hannulla menee hyvin. Pätevä pieni tokoilija siitä tulee. Edelleen pitää alkuun ottaa rauhoittumista, pitää naksutella ihan rentoudesta ennen kun alkaa tekemään mitään. Vähän päästää edelleen ääntä, mutta en ole enää asian kanssa yhtä epätoivoinen mitä syksyllä olin. Ehkä sen voi saada hiljaiseksi.

Seuratessa saa olla tarkkana lähdössä, ettei piippaa. Muuten on oppinut seuraamaan ihan kivasti, paitsi juostessa. Juostessa kuumuu. Takajalat on alkaneet löytymään, ei enää pomppaa vasemmalle käännöksiä. Pitää varmaan tehdä jossain vaiheessa ihan oma postaus taas Hannun tokosta ja missä me mennään.

Agilityssä Hannu kuumuu. Ihan älyttömästi. Se ei kestä sitä että juoksen, vaan alkaa hirveä haukkuminen eikä se malta keskittyä. Saa nähdä että saadaanko sitä aisoihin vai pitääkö sen vähän kasvaa ja fiksuuntua ennen kun sen kanssa voi kunnolla alkaa aksaa menemään. A:lle ollaan treenattu kehikolla juoksaria, keppejä ollaan treenattu 2x2-taktiikalla ja keinua ollaan paukuteltu.

Hannun kanssa ollaan myös canicrossattu hyvällä säällä. Jestas kuinka se juoksee. Ei me Hannunkaan kanssa vetolajeissa kisoihin tähdätä, mutta kyllä tuosta voi tulla hyvä juoksukaveri. Kovaa mennään, pitää vaan malttaa pitää matkat lyhyinä.

Hannulla oli vähän vaikea kevät mahan puolesta. Sillä oli jatkuvasti ripuleita, ilmeisesti reagoi raakaan lihaan. Kypsentämään en ala, joten olen nyt siirtänyt toistaiseksi molemmat koirat nappulalle. Toki voi olla mahdollista, että mahaongelmat johtuivat myös madoista, kun en päässyt Hannua madottamaan jatkuvien ripuleiden takia. Nyt suunnitelmana on syöttää hetken aikaa nappulaa että tilanne rauhoittuu, ja katsella sitten syksymmällä että kestääkö maha jos alan raakaa lisäilemään sekaan. En nimittäin oikein osannut yhdistää ripulointia mihinkään lihaan, tuntui että mikään liha ei sopinut. Kertunkin siirsin nappulalle, mutta nyt taas on ongelmana se että Kerttu ei juo. Pissa on ihan tummaa, ja jos se jatkaa yhtä huonosti juomista, niin sillä on taas kohta tulehdus. Vähän yritän nappuloiden sekaan lorautella vettä, ja toistaiseksi Kepe on syönyt siitä huolimatta. Voi olla kuitenkin, että Kee saattaa siirtyä takaisin lihalle tai edes 50/50-ruokinnalle. Olisi vaan niin paljon yksinkertaisempaa, jos molemmilla olisi sama ruokavalio, mutta jos toiselle ei passaa liha ja toiselle ei passaa nappula, niin pakkohan se on sitten venksalta näitä syömisiä.

Ollaan käyty jokusen kerran koirien kanssa uimassa. Tai Kerttu on uinut, Hannu ei. Hannu voitti Hurtalta pelastusliivin, joten kunhan se kotiutuu, niin päästään harjoittelemaan uintihommia kunnolla. Sheltit lähtivät lomalle Kuusamoon. Nuutti on kuulemma ihan touhussaan, kun on päässyt taas uimaan. Niin vaan siitäkin tuli melkoinen vesipeto.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kertun treeniä

Koska Hannun treenit sai ihan oman postauksen, niin pitäähän niitä Kertunkin treenejä vähän tarkemmin katsella.

Kertulla on nyt ollut tosi kiva draivi tekemisessä. Sillä on selkeesti tosi hauskaa treeneissä, eikä sitä haittaa mitkään ulkoiset tekijät tai palkan puuttuminen, pääasia että pääsee tekemään. Tämmöisenä kun sen saisi pidettyä, niin jopa olisi harrastaminen helppoa.



Kertun kanssa ollaan treenattu kohtalaisen paljon rallya viime aikoina. Tai siis rallyn ratatreenejä. Muistaakseni viime kuussa (tai helmikuussa) käytiin pitkästä aikaa epiksissä, Kerttu voittajassa. Sillon Kerttu teki tosi huonossa vireessä, ja jouduin sitä sitten radalla herättelemään. Pisteitä radalta jäi surkeat 69, osan pisteistä itse sain sabotoitua, mutta osa meni puhtaasti Kertun piikkiin. Saatiin sentään TP.

Ilmoitin sitten Kertun sekä ratatreeniin että seuraaviin epiksiin, tällä kertaa nollakoiran rooliin niin voittajaan kuin mestariinkin. Ratatreenissä Kerttu oli jo paremmalla fiiliksellä. Yksi tempovirhe, kun Kerttu jäi katsomaan kouluttajaa ja itse ehdin jo lähteä liikkeelle, muuten puhdas rata.

Epiksissä meni sitten jo ihan mukavasti, varsinkin ensimmäisellä radalla. Voittajan radalla Kerttu ei tehnyt yhtään virhettä, enkä minäkään, joten täydet 100 pistettä ja TP. Mestarissa Kerttu oli jo selkeästi aika väsynyt ja jäykkä. Oikean puolen käännökset oli tosi työläitä, ja peruuttaminen oikealla oli aika huonoa. Pisteitä tuli kuitenkin 89.

Myös treeneissä Kerttu toimi mukavasti. En kuitenkaan sitä vielä kisoihin ilmoittanut, mutta lupauduin taas nollakoirakoksi voittajaan ja mestariin. Voittajaluokassa Kerttu heti ensimmäisessä pujottelussa oli huonosti mukana, ja tuplasaksalaisessa Kerttu tulkitsi että tää on nyt se puolenvaihto jalkojen välistä ja törmäsi mun jalkoihin. Pisteitä radalta jäi kätösiin 92, tuomarin kommentti radasta oli että "tyylikäs ohjaus, kuuliainen koira". Kuuliainenhan tuo tyttö kyllä on. Käytösruudussa istui kiltisti.

Pitkän päivän viimeinen rata oli sitten Kertun MES-rata. Kerttu oli välillä häkissä lepäämässä, välillä kävi mun kanssa vähän jumppailemassa että olisi mahdollisimman levännyt, mutta silti vetreä. Itse kuitenkin vähän ennen radan suorittamista mietin, että mitenköhän tämä onnistuu, koska mun huono käsi alkoi olla jo tosi väsynyt. Sormia en tuntenut enää ollenkaan, ja kaikki käden liikuttelu vaati lisäapuja selästä asti, ja koko käsi ei tuntunut edes kädeltä vaan tuntui lähinnä siltä, että olkapäästä roikkui kymmenen kiloinen puupalkki johon ei saa mitään kontrollia. Mietin että mitähän Kerttu sanoo herkkänä tyttönä siihen, että omistaja taas ohjaa vähän oudosti. Katsoin kuitenkin radan läpi, ja siellä ei ollut juuri mitään mitä olisi vasemmalla kädellä pitänyt ohjata, joten ajattelin että ehkä tämä sittenkin onnistuu. Ja onnistuihan se. Kerttu oli heti alusta tosi hyvin mukana. Rata tuntui sujuvan helposti, ja kun oltiin maalissa, niin hetken mietin että olinkohan eksynyt radalla kun se tuntui niin helpolta ja nopealta. Ainoa virhe radalla oli yksi vino (-1), joten pisteitä jäi aika hienot 99, ja tuomarin sanojen mukaan päivän paras rata. Tuomarin kommentti oli "upea ohjaus, ihana koira" ja vielä sydän päälle. Vielä kun oltiin kotiin lähdössä, niin tuomari tuli kehumaan kuinka oli ollut hyvää ohjausta ja miten hieno koira mulla onkin ja kyseli että onko se jo valioitunut. Mua vähän nauratti nuo kehut tuosta ohjauksesta, koska en tosiaankaan pystynyt liikuttamaan vasenta kättä ollenkaan. Ehkä juuri siksi ohjaus oli onnistunutta, koska en pystynyt huitomaan kädellä ja sekoittamaan koiraa. Ja vähäeleistä ohjaaminen oli kyllä pakostakin. Mutta Kepe oli kyllä tosi hienon tuntuinen ohjata, ja näköjään se on jo tottunut siihen, että mulla ei välttämättä ihan joka raaja toimi.





Tokojenkin suhteen Kertulla menee mukavasti. Kertulla on yksittäiset liikkeet vahvat, ja niiden treenaaminen tuntuu vähän turhalta koska kyllähän se ne osaa, joten ollaan otettu nyt enemmän palkattomuutta. Pitkää seuraamispätkää palkatta, tai muutamaa liikettä putkeen. Ilman liikkuria on sujunut ihan mukavasti, liikkuroituna tulee vielä vähän tyhmiä virheitä. Kertulle erityisen vaikeaa on, jos seuraamisen jälkeen tehdään heti zeta (niin kuin monesti kisoissa tehdään), ja silloin saattaa ensimmäinen jäävä jäädä suorittamatta. Näin kävi myös sunnuntaina.

Aloitettiin seuraamisella. Kepellä seuraaminen oli Kertuksi tosi hyvää, olin kyllä näkevinäni muutaman oikealle käännöksen jälkeen hieman poikittamista. Tosi hyvä vire, hyvä paikka ja kontakti ei tippunut kertaakaan. Seuraamisesta tehtiin zeta, järjestys i-s-m. Istuminen jäi taas tekemättä, mutta otin sen siitä iloisella äänensävyllä mukaan, ja seisominen ja maahanmeno onnistui.

Zetasta seuraavana ohjattu. Kertulla ehti siinä sivulla istuessaan huomio jo herpaantua, ja tarvitsi kaksi käskyä merkille. Siitä lähetin oikealle kapulalle, lähti oikealle mutta näki keskimmäisen, ja alkoi mennä sitä kohti. Pysäytin ja lähetin uudelleen oikealle, ja siitä teki ihan normaalisti loppuun. Tämäkin on sellainen normaalisti kympin liike, mutta nyt taas näkyi että ei olla pitkään aikaan ohjattua treenattu ja tuli ihan typeriä virheitä. Virheistä huolimatta Kerttu sai ison sosiaalisen palkan, ja valmistauduttiin ruutuun.

Ruutu oli nyt kyllä ihan kympin liike. Tosi hieno eteenmeno, siitä ruutuun, pysähtyi hyvin, maahan ekalla käskyllä, tuli hyvin seuraamaan. Siitä sitten pääsi palkalle.

Otettiin vielä toinen lyhyt pätkä. Ensin kaukot, sitten luoksari niin, että stopista palkalle. Kaukot ihan ok, vähän takajalkoja korjasi s-i-vaihdossa. Luoksarin stoppi hyvä.

Koko ajan oli vire hyvä, yhtään ei ahdistanut missään vaiheessa. Tai no ehkä vähän saattoi ahdistaa, kun tuli vähän niitä typeriä virheitä, mutta ei näkynyt vireessä tai koiran ilmeessä yhtään.

Nyt kun alkaa ulkokausi, niin pitää oikeasti panostaa noihin matkoihin. Pitää tehdä luoksaria tosi pitkällä matkalla, ja ruutua ja eteenmenoa myös. Kertulla ei ole kesäksi ryhmäpaikkaa tokoon, joten treenataan keskenämme. Jos näyttää siltä, että syksyllä ei paikkikset niin ahdista, niin sitten olisi Kertunkin aika jo kisata tokossa ja kokeilla, että joko ne viimeiset ykköset sieltä tipahtaisivat. Kesän aikana keskitymme myös palkattomaan tekemiseen, tehdään siitä Kertulle niin normi juttu että se ei enää sitä hetkauta. Mutta tällä hetkellä voisin sanoa että ollaan ihan oikealla tiellä Kertun kanssa. Sillä on ihan älyttömän kivaa treeneissä, ja se saattaa jopa vähän possuilla (mikä on Kertulle vaan hyvä). Tätä mielentilaa olen hakenut sille edelliset kolme vuotta, nyt vaan toivotaan ettei se yhtäkkiä päätä ahdistua jostain.


Kerttu kävi myös pitkästä aikaa aksaamassa reilu viikko sitten. Kovaa kiirettä piti, kun oli niin kiva päästä esteille pitkästä aikaa. Minihyppyjä se hyppi, ei uskaltanut nostaa yhtään isommaksi kun ei tiennyt että mitä sen selkä sanoo. Selkä ei sanonut mitään, joten kävin sen kanssa perjantainakin vähän ottamassa tokotreenien jälkeen aksaa vielä matalammilla hypyillä. Hyvinhän se vetää. En kuitenkaan innostunut sille kesäksi ottamaan aksapaikkaa, kurja maksaa siitä jos Kertun selkä ei kuitenkaan kestäisi säännöllistä treeniä. Mietin että jos syksylle ottaisi koirille yhteisen paikan, mutta saa nähdä miten käy. Hannulla kun tuntuu olevan vähän liian kivaa radalla.


Kertulle pitäisi varata fyssari näin kesäkauden alkuun, että uskaltaisi sitten kunnolla treenata. Myös Hannun selkä tuntuu omaan käteen siltä, että sitä pitäisi käsitellä. Saa nähdä, kuka sitä saa kopeloitua sen verran että saadaan lihakset rennoiksi. Se kun ei ole mitenkään tottunut käsittelyyn.