tiistai 20. elokuuta 2019

Kisa-, treeni- ja terveyskuulumisia

Kesä on mennyt nopeasti. Paljon ollaan koirien kanssa touhuttu, mutta lähinnä treenirintamalla. Kerttu kävi kuitenkin kesäkuussa korkkaamassa rally-tokon MES-luokan 84 pisteellä. Kerttu teki hyvin, kaikki pistevähennykset lähti ihan mun omista toilailuista. Jostain syystä hidastin liikkeestä istumisen, josta lähti -3, ja yhden kyltin uusin turhaan ja uusin väärin, joten siitä -13. Seuraavana kisataan piirimestiksissä, joten nyt pitäisi mun ottaa sääntökirja käteen ja opetella laji, etten ihan noin pahasti kämmäile seuraavissa kisoissa. Olin ehkä vähän liian treenimoodissa, enkä ihan keskittynyt radalla.

Toiset viralliset "kisat" tälle kesälle oli Kertun näyttelyt. Kerttu kävi Kemin näyttelyissä pyörähtämässä. Käytiin parit nätöharkat ja yritin opetella seisottamaan Kerttua niin, ettei takakorkeus pistä kovin vahvasti silmään. Myös turkin kanssa tehtiin viikon verran töitä, että saatiin kaikki kiharat takapuolen päältä siliämään. Mutta hyvä siitä tuli, ja Ketekin sai sen harrastus-H:n plakkariin. :) Itse esitin koiraa kehässä ensimmäistä kertaa, mutta ei se niin paha nakki ollutkaan mitä pelkäsin. Tuomarina oli Jari Partanen. Kerttu käyttäytyi niin kiltisti kun vaan koira pystyy, ja kun odoteltiin kentän laidalla niin Kerttu köllötteli koivet taivasta kohti. Kyllä vaan hyväpäisen koiran kanssa kaikki on helppoa. :)

Arvostelu oli tällainen: "Hyvä kokonaisuus. Varsin hyvät pään mittasuhteet. Hyvä ilme, ruusukorvat, hyvä kuono-osa, riittävän vahva kaula, hyvä eturinta, riittävä raajavahvuus, löysät välikämmenet, hyvä rungon tilavuus, tiivis lanne, liian jyrkkä lantio. Väri vaikea arvioida. Viitteitä merle-väriin päässä ja muutamia pisteitä rungossa. Kokomusta runko, valkoiset tassut. Hyvä askelpituus."

Mietin että olisi varmaan pitänyt sittenkin esittää Kerttu "sinisempi" puoli tuomariin päin, sillä taitaa toisella puolella olla yksi sininen läntti enemmän, mutta eipä tuolla käytännön merkitystä olisi ollut. H:ta lähdettiin hakemaan ja se myös saatiin. Tuomari oli mukava ja käsitteli koiraa nätisti. Kertun ei siis enää näyttelyihin tarvii mennä. :)

Nyt Kertulla on loppukuusta tokokisat, syyskuussa rallyn piirimestikset ja lokakuussa taas tokoillaan.

Hannun meinasin ilmoittaa myös rally-tokokisoihin, mutta päätin odottaa sittenkin hallikautta. Olisihan Hannu tietenkin hihnassa, mutta ehkä parempi että ensimmäisissä kisoissa saan keskittyä pelkästään Hannuun eikä tarvii olla silmät selässä että mihinkähän Hannu voisi reagoida.

Hannun kanssa käytiin yksi kurssi rally-tokoa, ja Hannu oli hirveän pätevä. Kohtalaisen hiljaakin se pysyy, kun sitä saa kehua. Hannulle seuraaminen on melkein lempihommaa ja rallyn alemmat luokat on käytännössä pelkkää seuraamista, joten Hannun mielestä rally on kivaa.

Tokossakin Hannu on kehittynyt. Nyt alkaa olla voittajaluokan yksilöliikkeet kasassa, ja EVL:stäkin se osaa paljon.

Tulevalle talvikaudelle otin molemmille koirille vain tokopaikat. Piti ajatella vähän rahaakin, ja rallya kuitenkin pystyy itsekseenkin treenaamaan. Agilityyn minusta ei enää ole, ja Kerttuakaan en enää niin uskalla hyppyyttää.

Terveysongelmaa on ollut niin Kertulla kuin Wäinölläkin. Kerttu heräsi kesän aikana pari kertaa jalattomana. Kertullahan on ollut kulumaa kyynärissä jo pian kaksi vuotta, joten sen kuluman muuttuminen rikoksi oli kauhukuvana. Lähdettiin siis lääkäriin ja lääkäri oli sitä mieltä, että ongelma on selässä. Mentiin sen jälkeen fyssarille ja fyssari oli taas sitä mieltä, ettei selän jäykkyys tuota aiheuta, ja löysikin vian hauisjänteestä. Nyt on taas Kerttu liikkunut hyvin, joten toivottavasti tämä ongelma on takana.

Wäinöllä lisääntyi yskiminen lyhyen hellejakson jälkeen, joten vanha herra pääsi lääkäriin. Keuhkoista löytyi nestettä, joten aloitettiin nesteenpoistolääke ja verenpainelääke. Ennestäänhän Wäinöllä on mennyt jo yksi sydänlääke vajaatoiminnan takia. Wäinö pärjäsi sillä lääkkeellä kolme vuotta, ja nyt toivotaan että vielä olisi vuosia jäljellä näillä lääkkeillä. Wäinö täyttää loppuvuonna 14, mutta on pirteä koira ja ikäisekseen hyvässä kunnossa, joten toivottavasti elo jatkuu samanlaisena.

Suruakin on ollut, kun lauman vanhin, siskon 14½-vuotias shelttivanhus Papi jouduttiin lopettamaan kuun alussa. Papilla alkoi liikkuminen mennä huonoksi, ja muutakin vaivaa oli jo ikä ehtinyt tuomaan.

Papi, ikää 14 v 6 kk
Papi oli hauska persoona. Toisaalta hyvin kovapäinen, ja teki mitä halusi, toisaalta taas kiltein koira ikinä. Mua Papi ei totellut oikeastaan koskaan. Pari viikkoa ennen Papin lopetusta yritin ottaa yhteiskuvaa meidän shelteistä. Papi ei enää kuullut mitään, niin yritin sille viittoa että pysyhän nyt paikallaan niin otetaan kuva. Papi kääntää katseensa pois käsimerkistä, koska jos et näe niin et voi totella, ja tulee mun luokse häntää heiluttaen.

Viimeiseksi jäänyt kuva tästä porukasta
Papi tuli siskolle silloin kun oltiin kaikki vielä nuoria, kun meidän ensimmäinen Ryyni-sheltti vietti viimeistä kevättään. Ja olihan Papi ärsyttävä pentu, ja kun yritettiin laittaa Ryyni hetkeksi turvaan kiusaavalta pennulta portin taakse, niin Papi meni portin välistä härkkimään Ryyniä, ja juoksi äkkiä portin toiselle puolelle turvaan ettei Ryyni ehtisi antaa takaisin.

Ryyni lopetettiin, ja tilalle tuli Wäinö. Wäinö sitten taas otti luulot pois Papilta heti ensimmäisenä. Ikinä en ole nähnyt niin vihaista pentua, mitä Wäinö silloin puolivuotiaana kun se Papin päälle kävi. Kumma kyllä, nopeasti niistä tuli kaverit. Uno muutti siskon luokse, mutta Unosta ja Papista ei meinannut tulla kavereita ollenkaan, joten Uno vaihtoi kotia ja muutti äidille. Juliukselle ja Kirpulle Papi oli hirveän hyvä isoveli. Aikanaan Kirppu tuli ihan siitä syystä, ettei Julius jäisi yksin kun Papi lähtee.

Kolme jäljellä.

Nopeasti kuluivat vuodet. Vaikka koiran lopetus ei ikinä kivaa olekaan, niin toivoisin kuitenkin että muutkin meidän koirat yltää samaan ikään mitä Papi.








sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

RTK3 ja EVL2

Kertun kanssa ollaan taas vähän kisailtu. Ensin oli tokokisat, joissa harmillisesti pisteet ei ihan riittäneet sinne valioitumiseen.

Paikkiksissa jo tapahtui jotain hassua: Kerttu valui maahan ennen käskyä. Pari koiraa meni maahan ennen aikojaan, ja kun niitä sieltä nosteltiin, päätti Kerttukin että nyt tässä on istuttu jo tarpeeksi kauan. Jännä ongelma, koska pelkäsin että se koomaa liikkuriin eikä mene maahan ollenkaan. Mutta taas löytyi asia mitä ei olla treenattu, eli pitkä istuminen sen jälkeen, kun ohjaajat on jo tulleet takaisin. Istuminen oli 10, mutta makaaminen 6½.

Yksilökehät alkoivat tunnarilla. Ensin vähän mietitytti että miten käy kun ensimmäinen liike on matalan vireen liike. Kerttu haisteli kovasti, löysi kapuloiden seasta namin, jatkoi haistelua ja toi oikean kapulan. Siitä tuli 9.

Seuraavana oli ruutu. Tiesin jo kehän rakentamista katsoessani, että tuohon se ykkönen kaatuu, ja siihen se kaatuikin. Eteenlähetys oli suoraa kohti sihteeripöytää, ja Kerttuhan ei halua ihmisiä kohti yksin juosta. Kaksi korjausta vaadittiin ennen kuin koira oli ympyrässä. Loppuliike meni hyvin, mutta pisteitä paloi liikaa, plakkariin jäi vain 5½ pistettä.

Seuraaminen meni yllättävänkin hyvin. Taustaa sen verran, että mulla on tämä keskuhermostosairaus, jonka vuoksi tulee halvausoireita. Kolme päivää ennen koetta meni vasen jalka. Jalka oli aika hyödytön, pysyin pystyssä mutta jalka vaan roikkui perässä. Kävin kerran treenaamassa pätkän seuraamista, katsoin että Kerttua ei haitannut huono liikkuminen, ja kokeessa tuli sitten se ensimmäinen pitkä seuraamiskaavio huonolla jalalla. Ja Kerttu oli hieno! Kerttu esitti ehkä parasta seuraamistaan ikinä. Itse vaan varmistelin liikaa, mistä lähti pistettä pois. Pisteitä jäi 8.

Inhokkimme zeta meni myös hyvin. Kerttua varmasti auttoi se, että kävelin tosi hitaasti. Kaikki asennot löytyi, paras zeta ikinä. Pisteitäkin hurjat 9½, ikinä ei olla näin hyviä pisteitä tästä saatu.

Ohjattuun noutoon loppui ensimmäinen osa. Vasen piti hakea, ja vasen sieltä tuotiinkin. 9 pistettä, varmaan vähän noottia tuli kaadetusta merkistä.

Hässäkkä oli taas iso kysymysmerkki sen suhteen, että malttaako Kerttu kuunnella. No ei malta ei. Omatoimisena tyttönä Kerttu valitsi asennon ihan itse, ja kyllä huokasin helpotuksesta kun kuulin että sain ohjata Kertun oikeanpuoleiselle esteelle, kun jo Kertun pysähtyessä näin että sen se lukitsi tällä kertaa. Tämä liike on vähän tuuripeliä, kun Kepe ei vaan kuuntele, enkä tiedä mitä mun pitää tehdä että saan sen kuuntelemaan. Pisteitä tuli 7.

Kaukoissa ei sen suurempaa, niistä 9.

Ja se luoksetulo. Se hemmetin luoksetulo. Käytiin ennen kehää ulkona vähän pysähtelemässä, ja Kerttu pysähtyi hyvin. Mutta pysähtyikö se kisakehässä? No eipä tietenkään. Tai siis pysähtyi joo, mutta valui runsaasti. Maahanmenossa koomasi. TAAS. Pisteitä 5,5, ja se viimeinen naula ykkösen arkkuun.

Yhteensä siis 247,5 pistettä, kakkostulos, ja valioituminen oli 8,5 pisteen (ja sen typerän ruudun) päässä. Toisaalta olen tosi tyytyväinen, että ruutuun tarvittiin juuri se 2 lisäkäskyä, koska yhdellä lisäkäskyllä oltaisiin saatu 255,5 pistettä, ja sitä en olisi ehkä kestänyt. 8,5 pistettä on jo ihan siedettävä, mutta 0,5 pistettä valioitumisesta koettelisi huumorintajua vähän turhan reippaasti.




Niin lähellä ja silti niin kaukana. 🙈 Tänään jäätiin ärsyttävät 8,5 pistettä siitä kolmannesta ykkösestä. Paikallaoloissa Kertulla kävi vähän kämmi, kun se ehti valua maahan ennen käskyä, kun piti odottaa että pari koiraa nostetaan uudestaan istumaan. Ruudussa oli merkitön hukassa, koska olisi pitänyt ihmisiä kohti juosta. Loppuosa oli kuitenkin hyvä. Hässäkässä ei taaskaan kuunnellut, mutta onneksi valitsi edes sen oikean kapulan, vaikka asento väärä olikin. 😂 Ja se luoksetulo. 🙈🙈🙈 Lähdetään ihan kohta uhraamaan vuohia ja lampaita pakanajumalille, koska ei me muuten saada sitä kisoissa ikinä toimimaan. Treeneissä jo sujuu, mutta kisoissa ei ollenkaan. Muuten Kerttu oli hieno ja pätevä. 😍😍 Se on kolme päivää ehtinyt mun tönkköjalkaan totutella, eikä sitä kehässä häirinnyt mun huono käveleminen yhtään. Itse varmistelin turhan paljon seuraamisessa, josta sitten vähän rokotettiin, mutta vissiin itseäni hermostutti kun oli ensimmäinen kokonainen kaavio tuon jalan menemisen jälkeen. Zeta oli hieno! 🎉 Noudot oli hyviä, vaikka palautukset saisi olla parempia. Ykköseen olisi riittänyt ihan vaan omalla tasolla tehty ruutu. Nyt jää Kete kesälomille tokokisoista, ja katsellaan syksyllä että ollaanko vielä kisakunnossa. Mutta hyvä koe oli, akka oli pätevänä. 😍 #australianpaimenkoira #aussie #australianshepherd #aussiesofinstagram #australianshepherdsofinstagram #australianshepherdworld #aussiesoftheworld #aussiesdoingthings #auspai #aussiegram #aussie_images #obediencedog #obedienceaussie #obediencetrial #toko #tokokisat #tokoaussie #pätevätyttö #tokokoira #instaaussie #instadog #dog #dogtrials #dogsports #dogsofinstagram #dogstagram
Henkilön Heidi Lukkarila (@heidilu_) jakama julkaisu
Kokeessa oli paljon hyvää. Oikeasti. Se, että Kerttu vetää näinkin hyvin puolikuntoisen ohjaajan kanssa on jo tosi hieno asia. Kerttu olisi saanut lähteä vahvemmin sosiaaliseen palkkaan mukaan, mutta vire ei laskenut missään vaiheessa. Sivulla maahanmenot oli kauan iso ongelma, nykyään ne onnistuu ilman lisäkäskyjä. Periaatteessa se jäi nyt kiinni siitä, että Kerttu ei halunnut juosta kohti vieraita ihmisiä. Jos ruutu olisi ollut toisin päin, olisi pisteitäkin ollut riittävästi. Mutta tämä on lajin henki, näillä mennään ja syksyllä katsellaan hommaa uudestaan. Toivottavasti ollaan syksylläkin molemmat vielä kisakunnossa.


Viikko tokokokeesta oli rally-tokokisat. Päästiin varasijalta mukaan, ja pakkohan se oli käydä yrittämässä. Kerttu oli aika pätevää tyttöä, sai täydet 100 pistettä ja voitti luokkansa. Se oli se kolmas tulos voittajasta, joten saatiin RTK3 ja noustiin sinne mestariin. Kete veti hienosti voittajaluokan, ainoat pistemenetykset koko luokassa oli se edellisten kisojen -3, kun jouduin uusimaan spiraalin kun lähdin kävelemään väärään suuntaan. Pätevä Keete.




Akkaeläin. 💕 Päästiin varasijalta rally-tokokisoihin, joten tänään viikon loman jälkeen oli kisahommia. Kerttua ei huono valmistautuminen haitannut, eikä sitä haitannut mun klenkkasu, vieras nurmikenttä tai lämpö (no okei, lämpö haittasi vähän), vaan Kerttu veti taas 100 pistettä ja sai koularin RTK3. 😍 Harmittaa se yksi spiraalin väärään suuntaan kiertäminen edellisissä kisoissa, koska muutenhan Kerttu veti koko voittajaluokan ilman yhtä ainutta virhettä. Pätevä akka, seuraavana sitten mestariluokkaan. 😁 #australianpaimenkoira #aussie #australianshepherd #aussiesofinstagram #australianshepherdsofinstagram #australianshepherdworld #aussiesdoingthings #aussiesoftheworld #auspai #aussiegram #aussie_images #rallytoko #rallyobedience #rallyo #dogsports #dogtrials #dogtraining #koiraurheilu #koiraurheilunilo #koiraharrastus #dogsofinstagram #instaaussie #instadog #dogstagram
Henkilön Heidi Lukkarila (@heidilu_) jakama julkaisu
Kerttu on varasijalla kesäkuun lopun tuplakisoihin. Vähän veikkaan ettei ehditä tälle vuodelle enää hakea SM-tuloksia. Pitäisi saada kuitenkin ensi kuun loppuun mennessä 4 tulosta, ja kaikkien pitäisi olla varmaan lähemmäs 100 pistettä. En jaksa uskoa että onnistuu. Ensinnäkään ei varmasti edes ehditä kisaamaan neljää kertaa.

perjantai 24. toukokuuta 2019

Vihdoinkin niitä kuulumisia

Jestas miten blogi laahaa jäljessä. Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt pari kuukautta, ja onhan tässä nyt jotain tapahtunutkin. Instaan yleensä päivittyy tuoreemmat kuulumiset.

Ensin terveysjuttuja. Kertulle kasvoi toiseenkin etujalkaan patti, juuri ranteen kohdalle. Patti on vaalea, kiinteän oloinen eikä haittaa koiraa. Kokoa sillä on alle 5 mm. Semmoinen rauhallisen näköinen, tasainen pinta. Kuitenkin, koska ihokasvaimet voivat näyttää melkeen miltä vain, niin kovin kauaa ei oma hermo pitänyt tarkkailulinjalla, vaan kuskasin neitisen lääkäriin. Kerttu ei kovin arvostanut, ilmeisesti viime käynnin korvien sörkkiminen oli jäänyt mieleen (Kertulla on norsun muisti näissä asioissa...), ja Kete oli kovasti sitä mieltä, että häneen ei tarvii koskea. Yksikätinen omistaja sai tehdä ihan tosissaan töitä että sain Kertun pidettyä pöydällä. Patista napattiin ohutneulanäyte, ja tultiin siihen tulokseen että harmiton on. Nyt se patti saa olla ranteessa, otetaan se pois kyllä jos alkaa Kerttua häiritsemään.











Nuuttikin sairasti keväällä haimatulehduksen. Nuu oli tosi kipeä, ja porukat ehtivät jo miettiä että onko se Nuutin aika nyt tullut. Lääkkeillä kuitenkin olo parani nopeasti, ja kun itse ehdin muutaman päivän jälkeen Nuuttia katsomaan, niin vastassa oli jo ihan normaali Nuutti, josta ei hirveästi kyllä uskonut että oli ollut niinkin kipeä. Nuu ei ole vielä kontrollissa käynyt, mutta vointi on ihan sitä mitä pitää ollakin.

Papilla on kohta ikää 14½ vuotta. Vanhuuden vaivat ja jonkin asteinen dementia vaivaa, mutta toivottavasti Papi tämän kesän vielä näkee.
Wäinölle puolestaan on vaikea löytää sopivaa kipulääkettä, kun sillä maha menee niistä sekaisin. Onneksi Wäinö ei kipeä ole, mutta välillä sille joutuu parin päivän kuurin varmuudeksi antamaan. Onhan sillä ikää kohta 13½ vuotta, eli varmasti joitain kolotuksia välillä on. Wäinökin kävi senioritarkastuksessa, ja lääkäri oli sitä mieltä että harvoin näkee näin hyväkuntoisia tähän ikään ehtineitä koiria. Onni on pirteä vanhus. :)

Hannun vointi on ollut ihan hyvä. Sitä ei ole vieläkään luustokuvattu. Tätä se vähän on kun ei pysty autoa ajamaan, ja kun ei rauhoitettua Hannun kokoista eläintä oikeen bussissakaan voi kuljettaa. Pitää siis sumplia edelleen aikatauluja, että saataisiin Hannukin läpivalaistua. Eihän tuo ole kuin 26-kuinen, että ei sinällään paha, kun alle 2-vuotiaana en kuvaa. Ja kun ei tuo agilityeläin ole, niin ei sillä niin kiire ole.

Ja treenipäivitystäkin.

Talvikausi loppui ja kesäkausi alkoi. Hannulle en ottanut kesäkaudelle yhtään paikkaa, Kertulle vain yhden. Halvaksi tulee. :D

Hannuhan kävi tässä keväällä ensimmäisissä tokoepiksissäänkin. Olin ilmoittanut Kertun EVL:ään, joten ilmoitin Hannun ALO:on. Aikataulutusten vuoksi paikanpäällä siirsin kuitenkin Hannun avoimeen. Ja Hannuhan voitti luokkansa. Otti paljon häiriötä liikkurista, mutta teki silti mitä sanottiin. Plussana vielä että oltiin ihan ekaa kertaa kyseisessä hallissa.


Kerttukin voitti EVL:n, kun oli ainoa koira luokassaan. Ihan täysin tyytyväinen en ollut Keten suoritukseen, mutta ehkä ne epikset tulivat liian pian virallisten jälkeen.

Treeneissä Kete on vetänyt kuitenkin hyvin. Se on pirteä, tekee hyvällä vireellä ja joka kerta se pitää melkein väkisin raahata kotiin. Hässäkässä keittää yli, joten se on siinä ja siinä että saadaanko kisoissa pisteitä. Muuten Kepe tekee tasaisella vireellä.

Myös rallya ollaan jatkettu. Yritän nyt häivyttää Kertulta kaikki käsimerkit, koska se saattaa sormen heilahduksesta jo päätellä että mikä kyltti on kyseessä, ja yleensä Kerttu arvaa väärin. Ilman käsimerkkejä sen on pakko kuunnella. Radan ulkopuolella onnistuu jo kohtuudella, mutta radalla välillä Kerttu ennakoi. Pitäisi saada itseltäkin kaikki sormen nytkähdykset pois. Takapään käyttö on kehittynyt. Viimeksi oli rata lähes kokonaan oikealla, ja olin tosi tyytyväinen takapään käyttöön. Muutenkin Kepe on kiva rally-koira, tekee kyllä tarkasti kunhan malttaa kuunnella. Pitäisi sekin kisoihin kuskata, mutta niitä kisoja on täällä tos vähän.


Hannu se vaan kehittyy. Tokossa voittajan liikkeet alkaa olla hanskassa myös kisamatkoilla. Myös EVL:n liikkeet onnistuu kohtuudella, paitsi ohjattu, mitä en opeta näillä säännöillä ollenkaan. Todennäköisesti Hannu ei kuitenkaan ehdi EVL:ään ennen sääntömuutosta, ja jos ehtiikin, niin merkki on helppo opettaa. Kuitenkin näistä vanhenevista säännöistä esim. zetan olen opettanut, vaikka todennäköisesti Hannun ei tarvii sitä ikinä kokeessa tehdä. Myös luoksaria olen opettanut näiden sääntöjen mukaisesti. Pitää kuitenkin ehkä odottaa uusien sääntöjen virallista julkaisua ennen kun niitä alkaa opettamaan.

Hannu on myös hiljentynyt paljon, vaikka välillä sitä ääntä vuotaakin. Valitettavasti se ottaa häiriötä ympäristöstä niin paljon, ettei sen kanssa kokeeseen ole pitkään aikaan asiaa. Hannu on semmoinen hitaasti kypsyvä yksilö, Kerttu kun nousi tuossa iässä EVL:ään. Hannun kanssa ei kuitenkaan tehdä sitä virhettä, että liian aikaisin mennään kisaamaan, mielummin vaikka sitten ei kisata ollenkaan.

Arjessa Hannu on edelleen haastava. Se on impulsiivinen, terävä koira, joka ei hirveän hyvin muutoksiin suhtaudu. Kuitenkin meidän perusarki rullaa mukavasti, niin kauan kun ollaan täällä kaupungissa niin siinä se Hannu menee missä Kerttukin. Helppo se ei ole, muttei missään nimessä mahdotonkaan. Mua vähän jännittää että miten käy, jos tämän sairauden takia menetän jalan. Mulla on toinen jalka aika huono, kyllä sillä kävelee ja vähän hölkkääkin, mutta refleksit on ylivilkkaat, ei se ihan hallinnassa ole ja tasapaino meinaa heittää. Kertun kanssahan pärjää vaikka päällään seisten, ja olen miettinyt että Ketestä voisi tarvittaessa avustajakoirankin kouluttaa. Hannun kanssa kuitenkin voi mennä arki vaikeaksi. Sillä kuitenkin mennään mitä on, ja Hannusta en meinaa luopuakaan. Eiköhän me jotain sumplita, ja voihan se olla ettei jalka tuosta huononekaan.

Hannun treenivideoita, kun siitä on tullut niin pätevä poika: