sunnuntai 13. elokuuta 2017

Treenikuulumisia

Tällä viikolla ollaan taas vähän treenattu, ja viime viikollakin ihan pikkuisen. Kerttu treenasi aksaa, tokoa ja rallytokoa, pentu taas tokoa ja näyttelyjuttuja.


Näyttelytreeneissä käytiin Hannun kanssa tosiaan ensimmäistä kertaa viime viikolla. Lähettiin ihan sen takia, kun Hannu näyttää vähän olevan epävarma vieraita koiria kohtaan, ja tuleepa siinä sitä vieraan ihmisenkin kohtaamista. Hannu oli oikeestaan aika pätevä. Juostessa se yritti napata mun jaloista kiinni, mutta muuten oli alkuhaukkumisen jälkeen oikeen fiksua poikaa. Oppi se aika kivasti seisomisen alkeetkin yhden treenin aikana. Meillehän tuo juokseminen ja seisominen on vähän toisarvoisia juttuja näissä treeneissä, ja se sosiaalisuusaspekti on se mitä harjoitellaan, ja hienosti Hannu antoi vieraan kopeloida eikä alun jälkeen välittänyt muista koiristakaan.

Hannu on treenannut myös tokoa, ja Hannu on ollut hiljaa! Vähän semmoista pientä vikinää saattaa välillä päästä, mutta se on hyvin vähäistä, eikä yhtään niin huolestuttavaa mitä se alun piippaus. Hiljenemisestä johtuen ollaan saatu nyt myös treenattua joitain liikkeitä eteenpäin. Jännää sinänsä että pisimmällä on liikkeestä istuminen. Hannu siis istuu liikkeestä ilman käsiapua, mutta seuraamista ei olla otettu vielä mukaan (koska seuraamista ei olla kunnolla opetettu). Muitakin jääviä ollaan otettu, niihin tarvitaan kyllä vielä paljon apuja. Paikallaolot onnistuu hetkisen aikaa, muutama askel seurataan, kaukoja ollaan tehty (i-m-i ja i-s) hyppytaktiikalla. Ruutua ollaan tehty namialustalla. Kosketusalustaa Hannu osaa käydä läppäämässä tassullaan (on osannut 8-viikkoisesta), mutta ei tajua että kosketusalustallekin voisi juosta. Namialustalle kipittää oikeen hyvää vauhtia. Tunnarista on selkeesti jo jonkinlainen käsitys ja ollaan otettu jopa meidän inhokkia, kapulan pitoa. Kapulan pito on siitä puolesta ollut meille vaikea, että Hannulta ääni pääsee todella helposti. Oon siis naksutellut sitä, mutta jos Hannu ei saa heti palkkaa siitä kun hampaat koskee kapulaan, mutta jos olen enemmän vaatinut niin sitten rupeaa kuulumaan piippausta. Tässä on auttanut hetsaus, ja jännää kyllä että jos hetsaan niin Hannu ei ääntele. Hetsaamalla se myös ottaa paremmat otteen kapulasta. Pitkä tie on vielä edessä tämän liikkeen kanssa (koska yleensäkin vihaan noudon opettamista), mutta nyt ollaan saatu kuitenkin sitä vähän etenemään.





Kerttu oli viikolla pari päivää treeneissä aika tahmea. Siihen kun lisätään tiheä pissaaminen ja se, että Kerttu ei enää yhtä paljoa paininut Hannun kanssa mitä normaalisti, niin ehdin taas säikähtää että pissiitti tuli takaisin. Nappasin näytteen, jossa kumminkin kaikki ok, paitsi pH on matalahko. Kerttu ei varmaan juo paljoa, kupista kyllä katoaa vesi mutta pentu siellä käy useasti, joten tein nyt niin että annan Kertullekin päivällä ruokaa ja sen sekaan paljon vettä, ja iltaruokaankin reipas loraus nestettä. Nyt ainakin näyttäisi siltä että neiti olisi piristymään päin, ilmeisesti se oikeesti juo niin vähän että pääsee kuivumaan. Pitää siis lisätä reilusti vettä ruokaan, kun ei kerta vesi paljaaltaan maistu. Vähän samantyyppistä ongelmaahan meillä oli keväällä, kun Kerttu söi napuja. Napujen sekaan ei voinut edes vettä laittaa, kun Kerttu rupesi hautaamaan kuppia.


Tahmeudesta huolimatta rallytreenit Kerttu veti teknisesti hyvin. Ero vaan oli iso normaaliin, kun normaalisti mun pitää Kerttua temputtaa aluksi että saan sen kuulolle kun olisi liikaa vauhtia, nyt sitä piti vähän temputtaa että sain sen dieselin käyntiin. Kyllä se patukan avulla sitten vähän heräili, mutta normaalista oli kaukana. Keskiviikkona käytiin ulkona treenaamassa, mutta Kepe oli kuin olisi tervassa liikkunut, joten pidettiin torstai vapaata ja perjantaina mentiin hallille. Hallilla oli taas oma itsensä. Hiottiin merkinkierron kaarta pienemmäksi, ja vieressä oli häiriöruutu. Kerran oli menossa merkin jälkeen väärällä kapulalle. Seuraamista tehtiin lyhyissä pätkissä paljolla palkalla (tarkoitus olisi opettaa seuraaminen kokonaan uudestaan toiselle sanalle, nyt se on niin huonoa kun on väljää ja on poikittamista). Liikkeestä jäävät tehtiin, vähän jumpattiin kaukoja ja otettiin loppuun luoksari. Stoppi alkaa jo treeneissä toimia kohtuudella. Nyt vaan pitää alkaa ajamaan sitä sinne koiran selkärankaan, että pystyy pysähtymään myös kokeessa vaikka vähän on inhaa olla niin kaukana äiskästä. Tänään tehtiin zetaa, tunnaria sadalla kapulalla ja luoksetulon stoppi vähän ylipitkältä matkalta, ja stoppi edelleen toimi.

Viime viikonloppuna käytiin taas katsomassa miten Nuutti ja Wäinö jaksaa. Ilmeisen hyvin jaksoivat molemmat. Wäinö oli ihan villissä, hyppi sohvan käsinojilta lattioille eikä meinannut rauhoittua ollenkaan kun hällä oli niin kivaa. Eikä yskittänyt. Sydänkontrolliaikaa en ole sille vielä varannut, mutta syksylle pitäisi varata.

Nuutti pääsi aussikoiden kanssa uimaan, Wäinö jätettiin pois matkasta kun sitä ei kuitenkaan uiminen kiinnosta, ja neljää koiraa on hitusen haastava taluttaa kun kolme räyhää vastaantuleville koirille ja yksi melkein 15-kiloinen pennunryökäle yrittää tappaa itsensä auton alle. Kerttu ja Nuutti molemmat uivat, ja varsinkin Kertulla tuntuu olevan superkunto kun ei se näyttänyt mitään väsymisen merkkejä. Hannukin vähän kasteli varpaitaan. Nuutissa vaan on sitä karvaa niin järjettömät määrät, että kun käydään uimassa niin loppuillan saa sitten puhallella koiraa kuivaksi.

Sunnuntaina kotiin palattua lähdettiin Hannun ja Kertun kanssa merelle. Päivä oli kylmä ja melkein syksyinen, mutta koiria ei hirveästi haitannut. Leikittiin rantavedessä, en vienyt edes Kerttua syvemmälle uimaan. 

Ensi viikolla pääsee Kepekin pitkästä aikaa kisaamaan, kun vuorossa on agilityn kotikisat. Kertulla on sunnuntaille vain yksi startti, koska toinen on hypäri ja Kepellä on jo sieltä nolla. Lauantaina on rallyn SM:t, ja Kertun lainakuski on siellä, joten lauantailta jää startit väliin. Mutta eiköhän Kepe tässä syksyn aikana pääse enemmäkin agilityä kisaamaan, kun ei ole omat työt esteenä.



tiistai 1. elokuuta 2017

Aksaa pitkästä aikaa

Kertun sterkasta on kuukausi, ja agilitykentille on päästy palaamaan. Pari kertaa ollaan aksaa menty, ja poikkeuksellisesti olen itse ollut puikoissa. Kivaahan se on välillä itsekin aksata, varsinkin kun koira on noin äärimmäisen kiva ohjata.

Aloitettiin viikko sitten pikkurimoilla. Ratakin oli aika helppo, joten oli ihan kiva sillä aloittaa, kun meillä molemmilla oli pitkät tauot takana. Ajattelin ensin että kun koira ei ole melkeen kuukauteen päässyt aksaamaan, että se ei kyllä mitenkään pysy käsissä, mutta väärässä olin. Tyttö oli oikeen kilttinä ja kontaktitkin otti hyvin.

Tällä viikolla mentiin medirimoilla. Rata oli pikkasen haastavampi, paljon takaakiertoja. Kepe oli tosi kivasti kuulolla, otti taas kontaktit ja hakeutui tosi kivasti kepeille. Takaaleikkaus kepeille ei jostain syystä nyt pelannut, joten piti tehdä valssi. Kerttu myös irtosi aika kivasti, ei hirveästi haitannut vaikka itse en pysynytkään Kertun matkassa. Pikkasen on katseltu kisakalenteria syksylle, mutta mitään ei voi varmaksi vielä sanoa kun en yhtään tiedä että miten jatkot noin niinkun töiden kannalta menee. Nyt kuitenkin näyttää siltä että voi olla että jopa loppuvuosi ollaan kotona kun käsi on ottanut sen verran takapakkia, joten olisi ainakin aikaa Kertun kisata jos vaan koira pysyy kunnossa.


Keeku on treenannut myös rally-tokoa. Tänään otettiin ratatreeniä joku VOI-kisarata, ja ihan hienosti meni. Yksi uusinta, koska itse olin myöhässä. Tehtiin myös vähän takapäätreeniä oikealla puolella. Syksyllä on varmaan kisattava tässäkin lajissa. Pitäisi saada käytösruutu kuntoon, mutta se on niin ärsyttävä treenattava kun vaan olla ja voi.

Koirat olivat viikonlopun hoidossa vanhemmillani, kun itse kävin toisella puolella Suomea juhlistamassa kaverin häitä. Kerttu oli pikkasen ilkeä Wäinöä kohtaan, pariin otteeseen jopa päälle kävi. Kerttuhan ei onneksi käytä hampaita joten fyysistä vahinkoa ei sattunut, mutta kyllähän tuommoinen käytös Wäinöä stressaa. Se raukka kun ei osaa yhtään käsitellä vastoinkäymisiä vaan menee sellaiseen stressitilaan, että nuolee omia jalkojaan varmaan puoli tuntia eikä siihen saa kontaktia. Pappa-parka. Wäinöllä on tälle syksylle edessä sydämen ja keuhkojen kontrolli, kun se on vähän enemmän alkanut yskimään. Hirveän stressaavia nuo vanhan koiran lääkärikäynnit, kun ei ikinä tiedä että mikä niistä jää viimeiseksi. Toivottavasti saadaan yskä kuntoon. Wäinö kuitenkin jaksaa edelleen lenkkeillä kymmenen kilometrin lenkkejä, että ei se mikään raihnainen vanhus ole.


Hannukin oli hoidossa vähän hätää kärsimässä, kun sheltit ei sitä kerta kaikkiaan jaksaneet. Hannu on kovin kiltti poika ja yrittää parhaansa ja mielistelee, mutta sheltteihin ei tuommoinen käytös tehonnut.

Hannun kanssa ei olla oikeen treenattu. Vähän semmoista treeniä missä saa palkan kun on hiljaa. Pitää varmaan enemmän  treenailla sitä, sitten vasta alkaa ottamaan liikkeitä kun se kuono pysyy ummessa. Muutenhan Hannnu sulautuu koko ajan paremmin meidän pieneen laumaan, ja arkikäytös alkaa myös olla jo ihan kivaa. "Jätä"-käsky tuntuu olevan ihan hyvällä mallilla. Hirveän kiltti ja suloinen otus se on, ja kunhan me saadaan tuo ylimääräinen vahtiminen vähemmälle niin tuleehan siitä hyvä. :) Iso jätkä se alkaa jo olla, ja sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Välillä muistaa pyytää ulos, välillä kuitenkaan ei.







maanantai 24. heinäkuuta 2017

Hannu 4 kk

Melkein viikon myöhässä on tämä postaus, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Hannulle siis tuli viime viikolla ikää neljä kuukautta. Hauska tyyppi Hannu on edelleen, mutta pikkuhiljaa alkaa aiheuttamaan omistajalleen ennenaikaista vanhenemista. Vahtivietti on nimittäin herännyt täyteen kukoistukseensa, ja melkoinen vahtikoira tuosta onkin kuoriutunut.

Kotia Hannu ei enää ihan kamalasti vahdi. Sen homman saa hoitaa pääasiassa Kerttu. Poikkeuksena telkkari (kyllä, telkkari), jota Hannu vahtii omalta peilikuvaltaan... On mulla aikasemminkin ollut koiria, joita peilikuva alkuun hieman hämää, mutta tämäpä tapaus on yli kaksi viikkoa huutanut ja reuhannut omalle peilikuvalleen. Vaikka pitää kyllä sanoa ettei se enää ole niin huutamista ja reuhaamista, vaan pääasiassa jokunen haukku ja pöhinää. Ääliö mikä ääliö, ei siitä pääse mihinkään.

Toinen asia mitä Hannu vahtii on meidän treenihalli. Jos Hannulta kysytään, niin kukaan muu ei saa ikinä treenata kun vaan hän. Tämä on nykyään ollut meillä treenin aiheena, että hallissa voidaan olla reuhaamatta silloin, kun sinne muitakin tulee. Pitää joku päivä mennä sinne silloin, kun ohjatut treenit alkaa, että saataisiin tehtyä useampi treenikerta. Myös rauhoittumista pitää hallissa treenata, nykyään kun se  halli on Hannusta niin huippu paikka että menee kiekat ihan yli.


Hannun kanssa on siis treenattu! Ollaan otettu vähän paikallaistumista, seuraamista/perusasentoa, ruutua ja tunnaria. Joka treenissä otetaan myös takapääharjotuksia vadin avulla. Paikallaistuminen on ihan kivalla alulla. Se istua napottaa hetken, kun käyn vähän kauempana ja tulen palkkaamaan. Hirveen montaa toistoa ei voi tehdä, koska sitten se nousee. Perusasennon paikka on yllättävän hyvä, ja Hannu mielellään perusasentoon hakeutuukin. Seuraamisessa on vähän vielä vieterit takajaloissa, mutta sitä ei ollakaan hirveästi opeteltu. Ruutuun Hannu juoksee lelun avulla. Se on vähän semmoista vireenhallintaa tämä ruudun opettelu, kun en oikeastaan yhtään voi hetsata tai ääni pääsee. Näytän Hannulle kun laitan lelun ruutuun, vien Hannun kauemmas, ja kunhan Hannu hiljenee niin päästän menemään. Hyvällä vauhdilla se menee ruutuun, ja kerran jopa lähti itsenäisesti sinne ilman että siellä mitään lelua olikaan. Kerran myös varasti lelulle. En mitenkään sitä torunut, mutta palkkaa ei tullut ja jätin huomiotta, niin sen jälkeen ei meinannut enää ruutuun mennäkään. Aika ohjaajapehmeältä siis vaikuttaa, vaikka muuten onkin kovapäinen kakara. Tunnaria tehdään verkkotaktiikalla, ja hirveä tuhina vaan käy kun herra haistelee. Hyvä nenä sillä on ainakin.


Treeneissä Hannu on ihan erilainen mitä Kerttu. Kertulle piti rakentaa hirveästi vauhtia ja virettä, mutta Hannulla ainakin näyttäisi molemmat tulevan ihan omasta takaa. Vireen hallinta voi Hannun kanssa käydä ongelmaksi siinä suhteessa, että sitä ääntä karkaa niin helposti. Kertun kanssa ei ikinä tarvinnut mitään ääntelyä pelätä. Hannu myös leikkii itse, ja tykkää tosi paljon leluista. Kertulla sitä leikkiä rakenneltiin jokunen vuosi, mutta nykyään silläkin se sujuu hyvin. Tavallaan tuntuu että Kerttu on kuitenkin mun käteen paremmin sopiva, mutta toisaalta sen kanssa me on tehty töitä viimeiset neljä vuotta, Hannun kanssa siihen verrattuna hyvin vähän. Ja Kerttu tuntuu tottelevan ihan mun ajatuksia, mutta Hannun kanssa ei olla edes pohjia vielä tehty. Kai se tuntuu nyt aluksi vaikealta, kun nämä kaksi on kuitenkin ihan toistensa vastakohdat. Mutta siis tosi pätevän oloinen tyyppi Hannu on, jos opin sitä ohjaamaan (ja saan sen hiljaiseksi) niin siitä voi tulla vaikka mitä. Esim. tunnari on tällä nelikuisella jo tosi hyvällä alulla, nenä käy ja oman kapulan ilmaisee.

Kerttukin on treenannut. Ja Kerttu on huippu! Tämmönen löysempi treenitahti on sille just passeli, koska se on nyt mukana ihan älyttömän hyvällä fiiliksellä. Seuraavan kerran pitää ennen koetta olla treenaamatta ainakin viikko, koska kyllähän Kerttu ne liikkeet osaa, ja vire olisi parempi. Toki sitten olisi suurempi riski huolimattomuusvirheisiin. Esim. tänään kiertohärdellissä Kerttu lähti kiertämään kentän laidalla ollutta luoksetulon tötsää, meni siitä ihan omatoimisesti kapulalle ja tuli kiltisti hypyn kautta takaisin.


Kepellähän on ollut eteenmenon kanssa sellaista ongelmaa, että saattaa alkaa pyörimään kesken kaiken, vähän tyyliin "joko saa pysähtyä, jokojokojoko?!". Ollaan otettu ylipitkiä matkoja, niin nyt tuntuu toimivan kivasti. Ruudussa kerran ennakoi maahanmenon, muuten ruutu vaikuttaa nyt aika kivalta. Zetaa tehtiin, ja tosi hyvin Kerttu sen tekikin. Seuraamisessa edelleen meinaa lähteä pyrstö aukeamaan, joten pitää varmaan tehdä paljon ympyrää ja käännöksiä vasemmalle. Otettiin ohjattu nouto niin että oikean kapulan haki, ei yrittänytkään vasemmalle. Luoksarin stoppi tuottaa edelleen vähän vaikeuksia. Laiskasti me ollaan sitä kyllä treenattukin. Toisaalta se toimii jos liioitellulla vartaloavulla, joten pitää vissiin sitä lähteä häivyttämään.

Kertulla on nyt sterkan jälkeen ollut vähän vaikeaa. Jos hänen mielipidettään kysytään, niin meille ei saa tulla ketään muuta kuin minä ja Kerttu. Hannun kanssa kun käydään kahdestaan ulkona, niin eteisessä on Kerttu hampaat irvessä vastassa. Kirppu kävi meillä hoidossa, ja ensimmäiset puoli tuntia Kerttu murisi häkistään. Kyllä se sitten aikanaan tasoittuu ja ulkonahan se painii Hannunkin kanssa jatkuvasti, mutta omaan kotiinsa hän ei halua ketään päästää (tullut ehkä emäntäänsä...). Vähän se oli vihainen muille koirille myös viime viikolla kun käytiin porukoilla. Varmaan on hormoonit vähän sekaisin. Pihalla tuo on ihan oma itsensä, samoin treeneissä, niin en ehkä uskoisi että olisi kipeä.


Hannun kanssa arki alkaa vähitellen tasoittua. Sisäsiisteyden kannalta Hannu on päivisin kuiva, yöksi laitan kuitenkin alustat lattialle. Pöhinää on vähän, mutta yhdessä vaiheessa sitä meinasi olla melkoisen paljon, eli parempaan suuntaan on nyt viikon aikana mennyt. Koiria jostain syystä pelkää, paitsi silloin kun pääsee leikkimään. Mun mielestä tää on vähän outoa, koska se on aina ollut osana koiralaumaa ja se on leikkinyt tosi paljon erilaisten pentujen ja aikuisten kanssa. Jonkinlaista mörköilyähän tuo koirien pelkääminen voi osittain olla, koska se vähän mörköilee muutenkin. Hihnakäytöstä ollaan kovasti treenattu, ja olenkin luvannut ja vannonut että ikinä ei enää koiria mulle, jos se tarkoittaa sitä että enää yhdellekään koiralle ei tarvii hihnakäytöstapoja opettaa. Hyvänä puolena on kuitenkin se, että samalla kun opettaa Hannulle, niin opettaa niitä myös Kertulle. Kertun hihnakäytös onkin parantunut, Hannun kanssa vielä keskustellaan asioista.

Yksinolotkin sujuu. Pääasiassa Hannu on Kertun kanssa kotona, välillä jopa ihan yksin. Enää ei tarvii pentua väsyttää, kun jätän sen kotiin. Yhdessä kun ovat kotona, eivät edes tee tuhoja (Kerttuhan harrastelee esim. ryöstöretkiä yksinollessa, mutta ei kuitenkaan Hannun kanssa kahdestaan ollessaan). Edelleen vietän sairauslomaa, joten yksinolot ei mitään kovin pitkiä ole, mutta Oulun näyttelyissä tein kahdeksantuntista päivää, ja pärjäsivät hyvin sen ajan kotona.

Sosialistaminen on jatkunut, ja paljon on pentu maailmaa nähnyt. Käydään Mustin ja Mirrin pentukerhoissa ja perjantaina käytiin rallytokoepiksissä ja kaupungilla ollaan myös käyty. Välillä pöhisee ihmisille, välillä ei. Riippuu paljon myös siitä että onko Kerttu mukana ja millä fiiliksellä Kerttu on. Hannun ollessa yksin mukana se alkaa jo aika hyvin hakeutua mun vasemman jalan viereen kun joku tulee vastaan, mutta Kertun ollessa mukana ottaa välillä mallia Kertusta. Ei kyllä haittaa, Kerttu on normaalisti niin tasapäinen elukka, että siitä saakin ottaa mallia. Voisi toki odottaa että hormoonit tasoittuvat.

Hannu kävi myös leikkimässä sisarustensa kanssa viime viikolla. Käytiin Hilma-siskon luona, ja mukana oli Hilman omistajan aikuinen aussie ja pennuista Hilma, Ohto, Reetu ja Hannu. Hannu on kyllä rakenteeltaan huomattavasti kevyempi mitä sisaruksensa, mutta näkyyhän se painossakin, Hannu on pari kiloa veljiään kevyempi. Aikuiselle aussielle Hannu niin mielisteli, että meinasi toisella mennä hermot. Pennuille ei niin mielisteltykään, ja pariin kertaan sai Hannua muistuttaa että nätisti pitää olla. Hyvin ne tulivat kuitenkin toimeen, ja jännää miten merlet painivat enemmän keskenään ja mustat keskenään, vaikka välillä menikin parit sekaisin. Isoja otuksia ne on, viimeksi kun niitä oli nähny 13-viikkoisina.

Tänään on Kertulla ensimmäiset agitreenit sterkkauksen jälkeen, ja eilen se kävi ekaa kertaa uimassa. Aika hyvin siis normaaliin arkeen ollaan päästy palautumaan.