Näytetään tekstit, joissa on tunniste agility. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste agility. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. syyskuuta 2018

Edellisen kuukauden kuulumisia

Taas on kuukausi päässyt vierähtämään edellisestä päivityksestä, joten olisi jo pikapäivityksen aika. Kuukaudessa on ehtinyt sattua ja tapahtua, mutta aloitetaan vaikka tokon SM:istä.

Tänä vuonna tokon SM:t olivat kotikisat, joten olin lupautunut talkoilemaan. Hannu alkoi olla ALO-valmis, mutta olen tosi tyytyväinen että tein sen päätöksen, etten tänä vuonna kisaa sen kanssa. Muutenhan oltaisiin haluttu SM:iin, olisi tullut kiire, ohjaaja olisi turhautunut ja koira ahdistunut ja piipannut. Kerttu ei ole kisannut tokossa puoleentoista vuoteen, joten kun kumpaakaan koiraani en vienyt kisoihin, niin päätin sitten talkoilla lauantain ja sunnuntain. Koirille hommasin hoitopaikan, koska tiesin että päivät voi venyä pitkiksi. 

Perjantai-iltana kuitenkin puhelin kilahti, että meillä ei ole paikkiskaveria juoksunartulle. Kertullahan on ahdistanut paikkikset, joten sanoin että jos ketään muuta ei saa, ja itse saan olla näkösällä, niin Kerttu voi tulla, mutten ota sitä riskiä että menen piiloon. Tämä sopi, joten Hannu joutui yksin hoitoon ja Kerttu lähti mukaan Liminkaan. 

Kerttu teki tosi kiltisti paikkikset, mitä nyt maahanmenoon tarvitsi toisen käskyn. Treenailtiin vähän kehien loputtua eteenmenoja, jotka Kerttu teki kivasti.

Ennen kun ehdittiin kotiin karata, nollakoiran ohjaaja kysyi että voiko Kerttu tehdä finaalissa puolet liikkeistä, varsinaisella nollakoiralla kun alkaa olla ikää ja lämmin sää vähän huolestutti. Kepe oli ollut hyvinkin reippaana kehässä, ja kun Kerttu piti joka tapauksessa ottaa sunnuntainakin mukaan, niin suostuin.



Seuraavana päivänä siis Kerttu joutui aloittamaan finaalin, ja Kerttua jännitti kyllä kovasti vaikkei ohjaajaa jännittänytkään. Oltiin jaettu liikkeet, Kertulle tuli ruutu, ohjattu, kaukot, hässäkkä ja tunnari. Tunnari ja kaukot menivät kivasti, niissä ei mitään ongelmaa. Ruutu oli vaikea, kun lähetyspaikalta et juuri ruutua nähnyt, mutta voittaja-kehän kirkkaan keltainen ruutu näkyi erittäin selvästi. Kertulla hyvä eteenmeno, mutta oli lähdössä voittajan ruutuun, joten pyysin takaisin. Ohjatussa arvottiin vasen, mikä oli yleisön vieressä. Merkille Kerttu meni hyvin, mutta kapulalle jouduin pyytämään varmaan kolmesti. Kyllä se sitten sen uskalsi hakea. Kierto oli myös yleisöä päin, ja sinne Kerttu ei enää uskaltanut mennä. Saatiinpa treenilista, mikä sisältää siis paljon yleisöä kohti menoa. Kentän laidalla vielä lähettelin Kerttua eteen yleisöön alustalle, ja toki se alustalle meni hyvin. Loppuun vielä paikkikset. Kerttu alkoi olemaan jo aika väsynyt, vähän rähähtelikin juuri ennen kehään menoa, joten päätin olla taas näkyvillä. Tuplakäsky maahanmenoon taas, muuten istui tosi ryhdikkäänä.

Semmoinen oli Kertun ensimmäinen ja viimeinen kerta SM-finaalissa. Ehkä tuo kuitenkin omaa kynnystä laski arvokisoissa kisaamista ajatellen, jos nyt Hannusta kasvaa koira jonka arvokisoihin pystyy viemään. Mutta Kepe oli hieno koko viikonlopun, se on kyllä niin uskomaton eläin kun sen voi viedä mihin vaan ja aina se on fiksu kun mikä. Semmoinen minun luottopakki. :)


Kuukauden sisällä on myös kesäkausi loppunut ja talvikausi alkanut. Kerttu treenaa rallya MES-ryhmässä ja tokoa EVL:ssä. Hannu on tokon mölli-ALO-ryhmässä, ja molemmille on jaettu paikka agilityryhmässä. 

Kertulla on alkanut treenit hyvin. Se vetää hienosti joka lajissa, jopa tokon paikkikset on tehnyt nyt tosi kivassa mielentilassa. Agilityssä se on ihan hurjan nopea, muttei se ohjaajalle anna yhtään virhettä anteeksi. Tosi taitava tyttö kuitenkin. Päätin että Kerttu treenaa agilityt, Hannu kuumuu niin älyttömästi että se saa keskittyä ihan vaan tokoon.


Ja se tekee tokoa tosi hienosti. Seuraamisessa meinaa vähän keulia, välillä jääviin kaivattaisiin vähän enemmän täpäkkyyttä, mutta muuten menee kivasti. Ollaan treenattu myös ylempien luokkien liikkeitä, esim. hässäkän palautusta ja ohjattua, jotka onnistuu kivasti. Ohjattu on vielä sen verran epävarma että Hannu tekee sen ravissa, mutta kyllä se vauhti tulee kun saa vähän itseluottamusta. Hyvin fiksu nuori mies, siis harrastuksissa. :)



Arjessa tämä 18-kuukautinen teinimulk... murkku on taas vähän, no, raskas. Tällä hetkellä se on älyttömän epävarma ihmisiä kohtaan, siis tuttujakin. Se väistää kosketusta ja väistää ihan katsettakin. En aina ihan ymmärrä tämän pojan ajatuksia, mutta välillä tekisi mieli laskea päiviä että millonka tämä meinaa aikuistua. Välillä taas se on niin söpö ja herttainen pikkujätkä, ettei söpömmästä väliä.

Hannu on ollut välillä vähän haluton leikkimään Kertun kanssa. Sinällään ei mikään ihme, koska Kerttu on tosi raju leikkijä, mutta ihan varmuudeksi varasin viime viikolle hierojan molemmille. Ensin hierottiin Kerttu, sitten Hannu. Hannukin saatiin hierottua ihan hyvin, vaikka aluksi Hannun mielestä homma oli tosi epäilyttävää. Kertun jalasta hieroja löysi pienen patin.

Viime lauantaina käytiin antamassa näytteet aineenvaihduntatutkimukseen. Kertun jalka oli vähän ärtynyt. Verinäytteen jälkeen molemmilla ärtyi ihot aika ikävästi. Varasin Kertulle lääkärin sen patin takia.

Perjantaina käytiin lääkärissä. Valitettavasti uutiset oli sitä mitä pelkäsinkin, eli neidin jalassa on kasvain. Kyllähän oikeastaan tiesin sen jo aikaa varatessa, muuten en edes olisi sitä lääkäriin vienyt. Verestävä patti, joten harvemmin ne on hyviä uutisia, vaikka toki toivoin jonkun ötökän puremaa. Mulla on jotenkin hirveän huono omatunto nyt koko asiasta, tulee paljon mietittyä että mitä olisin voinut tehdä erilailla. Olisin esim. voinut varata lääkärin heti patin huomattuani, enkä vasta viikon päästä (vaikka tuskin sillä on hirveästi väliä). Lisäksi vähän hirvittää, kun syöpäkoiriahan ei saisi hieroa, ettei syöpäsolut lähde liikkeelle. Toisaalta tarkistaako kukaan ennen hieronta-ajan varaamista, että ei kai nyt varmasti tässä koirassa ole mitään patteja mitkä voisi olla syöpää? Ja jos Kerttua ei olisi hierottu, sitä pattia ei varmaan olisi vieläkään huomattu. Se on niin pieni, nuppineulan pään kokoinen, ja piilossa.


Kasvaimen poistoaika on reilun parin viikon päästä. Ensin pitää hoitaa ihotulehdus siitä vierestä, ja samalla käynnillä hoidetaan myös hampaat. Poiston jälkeen kasvain lähtee patologille, joka sitten kertoo että onko kyseessä syöpä vai ei. Ajattelin myös että samalla käynnillä tarkastetaan imusolmukkeet ja keuhkot ihan metastaasien takia. Jos etäpesäkkeitä löytyy, niin järjellä ajateltuna fiksuintahan olisi jättää koira herättämättä. Kertun emällä oli myös aikanaan kasvain jalassa. Se oli pahanlaatuinen, aggressiivinen ja herkästi uusivaa tyyppiä, mutta se saatiin kokonaan pois. En tiedä sitten onko niin perinnöllistä, että Kertulla olisi sama juttu. Oli mitä oli, niin toivon kovasti että Kerttu tästä selviää. Kyllä Kerttu on niin iso osa meidän laumaa, että en tiedä miten me Hannun kanssa ilman Kerttua pärjättäisiin.






 







maanantai 13. elokuuta 2018

Elokuuta

Heinäkuu meni nopeasti ohi, ja elokuu on jo pian puolessa välissä. Heinäkuu oli niin lämmin, ettei mitään ihmeempää pystynyt tekemään, käytiin uimassa ja treenattiin hallissa. Nyt kun on ilman viilenneet, niin ollaan treenattu myös ulkona, mutta pitää sanoa että ehkä minusta on tullut vähän turhan mukavuudenhaluinen, mielelläni aina halliin menen jos se vaan on mahdollista. Toki pitäisi koirat opettaa treenaamaan erilaisilla kentillä ja alustoilla jajaja...


Hannun tokoliikkeet alokasluokan osalta alkaa olla kursimista vaille kasassa. Liikkeet olisivat nyt valmiit, nyt vaan liikkurointia ja pikkuhiljaa myös palkattomuutta. Olen nyt vähän yrittänyt olla ahkerampi sosiaalisen palkan sisäänajossa mitä olen ollut. Hannun kanssa olen tehnyt liian vähän liikkeitä kokonaisina, joten nyt pitää oikeasti alkaa siihen kiinnittämään huomiota.

Päätin heti alkuvuodesta, että Hannun kanssa ei edes yritetä tämän vuoden tokon SM:iin. Hyvä päätös, koska nyt olen oikeasti antanut Hannulle aikaa kypsyä ja kehittyä. Jos mulla olisi ollut takarajana SM-kisat (tai oikeastaan kesän kisat, koska ALO-luokan koirakolla pitää kuitenkin yksi tulos olla ennen SM:iä), niin olisin todennäköisesti hermostunut huhti-/toukokuussa siihen piippaukseen niin, että koko homma olisi mennyt pilalle. Nyt mulla kuitenkin on treeneissä hyvinkin hiljainen poika, enää harvoin pääsee ääntä.

Kertauksen vuoksi Hannun tokoliikkeet:

Paikkamakuu:
- Yleensä hyvä, mutta viimeksi oli jostain syystä levoton ja nousi. Voi ehkä johtua siitä, että normaalisti tehdään paikkis treenin lopussa, viimeksi oli ihan alussa.

Seuraaminen:
- Hyvä. Hannu tykkää seurata, sillä on kiva vire, tempot ja käännöksetkin onnistuu. Ei olla vielä peruutuksia tai askeleita sivuille otettu. Peruutusta harjoitellaan nyt ihan erikseen.

Liikkeestä maahanmeno:
- Hyvä, kohtalaisen varma.

Kapulan pitäminen:
- Hyvä, rauhallinen ote, ei pudota ja ottaa mielellään.

Luoksetulo:
- Nyt ollut hyvä, ei ole ennakoinut lähtöä ja tulee laukalla sivulle asti. Joskus ulkotreeneissä tullut ravilla. En tiedä johtuuko väsymyksestä/kuumuudesta vai pohjasta.

Hyppy:
- Hyvä se on ollut.

Kaukot:
- Ei näissäkään vikaa. Ei olla kyllä vielä liikkuroituna tehty, niin en tiedä ottaako häiriötä liikkurista.

Muidenkin luokkien liikkeitä ollaan aloiteltu.

Paikkaistuminen:
- Ollaan tehty tosi vähän, mutta ihan se on siinä napottanut.

Liikkeestä seisominen:
- Jäävistä epävarmin. Nyt on kuitenkin edistystä näkyvissä, ja stoppi alkaa olla oikeasti terävä.

Liikkeestä istuminen:
- Ollut hyvä, istuu nopeasti.

Ruutu:
- Pääasiassa ihan OK, mutta toivoisin vähän varmempaa ruutuunmenoa. Pitäisi nyt kuurina ottaa kuolleelle lelulle, että saa vauhtia ja varmuutta.

Nouto:
- Ihan hyvä, mutta saisi toki mennä kapulalle nopeampikin. En vaan uskalla siihen hetsaamalla hakea vauhtia, kun pelottaa että sitten tulee ääntelyä. Toivotaan että varmuus ja kokemus tuo vauhtia kapulalle.

Merkki:
- Ollut hyvä, tiivis kierto.

Ohjattu:
- Aika kivasti erottelee suuntia, mutta tässäkin saisi olla vauhtia. Pitää ehkä hetkeksi taas vaihtaa kapulat leluihin.

Tunnari:
- Hannullahan oli tunnari jo alkukesästä valmis, mutta nyt sille on tullut joku epävarmuuskausi kun ei tehty tunnaria pitkään aikaan, ja nyt Hannu napsii. Vähän siis palaillaan taakse tässäkin liikkeessä ja palautellaan varmuutta oman hakemiseen.

Kaukot:
- Kaukojumppa seisomisineen onnistuu ihan hyvin. Pitäisi alkaa jo sitä etäisyyttä ottamaan, mutta kun tämä on olohuonetreeniä niin tulee aina otettua läheltä.

Metallihyppynouto:
- Metallia on kantanut aika vähän, mutta ei sitä tunnu se ällöttävän. Hyppynouto on tehty puukapulalla, ja Hannun mielestä on ehkä parasta ikinä. Siinä on myös äänen vaara. Jos piippaa kapulan heiton jälkeen, olen hiljentymisestä naksauttanut ja palkannut, mutta olen itse hakenut kapulan. Toisen heiton jälkeen on ollut hiljaa.



Hässäkkä:
- Erikseen ollaan otettu kiertoa ja palautusta. Kierrolle välillä on lelu merkin takana, että menee varmasti, välillä ei. Hannuhan ei luonnostaan irtoa hyvin, se tekisi mielummin mun vieressä töitä. Palautuksen harjoitteleminen on mennyt tosi kivasti, vaikka sitä ei kovin paljoa olla tehty.

Tarkoitushan Hannun kanssa on aloittaa kisaura alkuvuodesta, ja toive olisi että on siihen mennessä jo valmis myös avoimeen. Yhden ykkösen jälkeen noustaan avoimeen, ja silloin olisi tarkoitus että voittajan liikkeet on jossain kuosissa. Jos ennen kesää vielä saataisiin voittaja käytyä, niin sittenhän se olisi pelkkää EVL-treeniä siitä eteenpäin. Mutta jos sitten Hannu tuntuu huonolta kisatilanteissa tai jostain syystä näyttää ettei pää kestä tai huomaan yrittäväni edetä liian nopeasti, niin ei haittaa vaikkei koko ensi vuonna vielä nousta voittajaan.

Kerttu on kulkenut myös treeneissä. Kertun kanssa aina välillä yritän muistaa tehdä palkatonta, ja nykyään pysyy vire tosi kivasti. Nyt pitäisi saada sama fiilis liikkuroituun palkattomaan. Ruudussa eteenmenot on nyt olleet tosi hyviä, mutta välillä maahanmeno on takunnut. Ensi kuussa pitää taas hierottaa tyttö läpi, voi olla että jotain jumia jo on kun fyssarikäynnistä on kulunut pari kuukautta. Kertunkin kanssa olisi tarkoitus alkuvuodesta lähteä taas kisakentille, mutta pitää miettiä että kestääkö oma pää kilpailuttaa kahta koiraa samassa kokeessa. Periaatteessa olisi mahdollista jos ALO:lla alkaa ja EVL:ään loppuu (tai toisin päin), kun voisin välillä käydä kotona vaihtamassa koiran. Jos mulla olisi molemmat koirat mukana, niin en usko että saisin tarpeeksi hyvin keskityttyä virittelyyn ja jäähdyttelyyn.




Rallytreeneissä Kepe on ollut tosi hieno. Sillä vähän kyllä takkuaa oikealla istumiset, ja minä idiootti naputtelen reittä että istuhan nopeammin. Siitä reiden taputtelusta lähtee -3, joten tuosta tavasta pitää oikeasti päästä eroon. Ketu on hieno, ohjaaja siis ei niinkään.

Molemmat kävivät vähän aksaamassa lainaohjaajalla. Kerttu oli hieno ja meni lujaa, Hannukin vähän jo kehittynyt. Hannu on aika vaikea lainakoira, kun se on niin tarkka esim. katsekontaktista, että jos se sen menettää, niin kohta on koira kädessä kiinni tyyliin "Hei näetsä mua? Täällämäoon täällämäoon täällämäoon!!". Pitää saada Hannulle vielä estefokusta voimakkaammaksi.



Nyt alkaa olla taas se aika, kun pitää talvikautta alkaa miettimään. Tää on joka vuosi muka niin hirveän vaikeaa, kun on koiria ja lajeja liikaa... Olen lupautunut jo kouluttamaan rallya (luultavasti AVO-VOI-tasoa) ja tokoa (VOI-EVL). Kertulle hain tokopaikkaa EVL-ryhmään, Hannullekin pitää tokopaikka hakea. Toivottavasti Hannu ei joudu johonkin ALO-ryhmään talveksi, kun tosiaan tarkoitus olisi saada se tulevan kauden aikana VOI-valmiiksi. Kertulle yritän myös hakea rally-tokopaikkaa MES-ryhmään, Hannulle en taida rallyyn paikkaa hakea ollenkaan. Jostain on säästettävä, ja uskoisin saavani sen kisavalmiiksi ihan ilman ryhmääkin. Käydään sitten kyllä ratatreeneissä ja epiksissä. Molemmille koirille voisin hakea yhteisen agilitypaikan, kun en uskalla Kertulle omaa paikkaa ottaa jos sen selkä ei kestäkään. Tämä tarkottaisi jo kuutta tuntia hallilla viikottain, ja kaikki nuo ryhmäpaikat pitäisi saada sijoitettua niin ettei mene päällekäin. Ja lompakko tykkää. Nyt sentään ei tarvitse (ainakaan toistaiseksi) yrittää taiteilla vuorotyötäkin johonkin väliin.


Käytiin taas shelttikaksikkoa katsomassa. Nuutin kanssa vähän tokoiltiin, ja Wäinökin oli hyvin iloisena vastassa. Wäinöhän ei enää siedä Hannua silmissään, joten joudutaan erottamaan koirat porteilla. Sen sijaan siskon vinttikoira Kirppuun Wäinö on ihan rakastunut. Häntä vaan vispaa kun Wäinö kiertää Kirppua ja käy välillä vähän nuolasemassa ja läähättää ihan innoissaan. Hannu ja Kerttuhan rakastavat "mummolakäyntejä". Lupasinkin jo koirille, että heti kun lottovoitto tulee tai onnistun sijoittamaan rahat tosi hyvin, niin ostetaan meille oma lammasfarmi. Varsinkin Hannulla meinaa mennä vähän kuppi nurin (tai siis ei meinaa, vaan meneekin) kun se tietää että piha on ihan lähellä. Jos joku kehtaa lähteä pihalle ilman Hannua, niin Hannu vollottaa suureen ääneen. Kesällähän tämä karkasi tuuletusikkunasta ulos. Tosi ärsyttävää kun se käyttäytyy kun mikäkin kaheli. Nyt kun pakattiin koiria autoon, alkoi Hannu kyräillä siskoni shelttiä. En tiedä sitten että johtuiko tuo käytös ihan siitä, ettei ukko olisi halunnut kotiin ollenkaan takaisin. Normaalisti Hannu on tosi kiltti toisille koirille, mutta Hannu on kyllä juuri siinä iässä, ettei välttämättä ole kiltti kauan. Jos tuo rupeaa shelteille vaikeaksi, niin en tiedä mitä tehdään noiden vierailujen kanssa. Nyt jo joudutaan erottelemaan koiria porteilla, kun Wäinö käy Hannun kimppuun heti kun saa tilaisuuden. Hannu taas ei matalamman portin takana pysy, nytkin tuli metrisestä portista kevyesti yli. Jos Hannu päättää ruveta hankalaksi, niin voi olla että joudun hommaamaan sille hoitopaikan. Sitten jää mummolareissut Hannulta väliin. Sheltit on kuitenkin kaikki vanhoja (Nuutti on nuorin, se on kolmen kuukauden päästä 9-vuotias, ja talvella 14 vuotta täyttävä Papi on vanhin) ja pieniä, joten niiden päälle hyökkimistä en katso kyllä hetkeäkään.










keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kesäkausi

Pitäähän se kerran toukokuussakin päivittää blogia.

Blogi on ollut aika hiljainen viime aikoina, johtuen siitä, että huono käsi on ollut sen verran huono, ettei koneella pahemmin huvita kirjoittaa. Kuulumiset löytyy myös instan puolelta, sitä päivittelen aktiivisemmin.


Talvikausi on loppunut ja kesäkausi alkanut. Kesäkaudella on vähän maltillisemmin treenejä mitä talvikaudella. Kerttu treenaa rally-tokon MES-ryhmässä, Hannu tokon mölli-ALO-ryhmässä ja agilitykurssilla. Itse vedän kahta rallyryhmää, molemmat osuivat samalle päivälle niin ei tarvii montaa kertaa viikossa mennä hallille (jos ei halua).

Kertun treenit menee taas mukavasti. Tokoon meidän pitäisi oikeasti tehdä joku treenisuunnitelma, nyt me vaan humputellaan menemään. Mutta hyvin Kerttu vetää. Ollaan ehkä eniten keskitytty eteenmenoon nyt kun ollaan ulkokentille päästy, ja ihan kivasti se onnistuu myös vieraammilla kentillä. Ehkä se alkaa olla kohta opittu. Vielä Kepe menee lankaan, jos jossain lähellä on häiriötötsiä, joten niitä pitäisi treenailla enemmän. Paikallaoloa otettiin viime viikolla, kun pari treenikaveria oli lähdössä kisoihin. Tehtiin vieraalla paikalla, Kerttu ei näyttänyt yhtään paineistuneelta rivissä. Ei kuitenkaan mennyt ensimmäisellä käskyllä maahan. Luoksaria otettiin tänään superpitkällä matkalla takapalkalla, hyvin pysähtyi.

Rallitkin menee Kertulla hyvin. Viimeksi tuli sellainen ongelma, että jos on mutkaputki niin, että itse joudun kiertämään putken takaa, niin menee aika vaikeaksi. Opeteltiin siihen stoppikäskyä alustan avulla, mutta tarvii vielä hiomista. Pitää olla tarkka milloin pysäyttää, että Kee on ehtinyt putkesta pois muttei ole vielä ehtinyt kääntyä. En ainakaan itse keksi tuohon muuta ratkaisua, kun jos aloin sitä putkessa hidastamaan niin Kerttu kääntyi takaisin, ja jos taas yritän kilpajuoksua niin voi arvata kumpi meistä voittaa.


Peruutukset niin edessä kuin oikeallakin alkaa onnistumaan kohtuudella. Askel vasemmalle koira oikealla tarvii vielä treeniä.


Pikku-Hannukin on tainnut vähän aikuistua. Arki sen kanssa on helpompaa, vaikkei nyt voi sanoa että ihan helppoa olisi. Rupesin miettimään kerran, että mitkä asiat meillä ei Hannun kanssa arjessa suju, eikä se lista oikeasti pitkä ole. Hannua ei voi pitää irti (mikä ärsyttää mua ihan älyttömästi), Hannu rähjää remmissä ja Hannu ylivahtii.


Yksi asia, mikä meillä helpotti paljon, oli oman suhtautumisen muuttaminen Hannun käytökseen. Mullahan oli paha tapa aina ärähtää Hannulle kun Hannu ärähti, ja aloin miettimään, että miten aion ikinä saada Hannulta rähinät pois jos en saa rähinöitä pois itseltäni. Yritin keskittyä enemmän omaan käytökseeni mitä Hannun käytökseen, ja kun sain rähinät itseltäni kuriin, niin rauhoittui Hannukin. Ei se vieläkään täydellisesti ohita, ja jotkut ohitukset on edelleen vaikeita, mutta pääasiassa Hannu pitää kuononsa ummessa kun koiria tulee vastaan. Itse yritän pitää oman äänensävyni tasaisena ja rauhallisena, koska jos sanon terävästi, niin sitten rupeaa Hannukin huutamaan. Sekin auttaa paljon, että päästään edes vähän väistämään pientareelle, ettei tarvii ihan nokakkain ohittaa. 90% ohituksista kuitenkin nyt onnistuu, ja jopa rähisevien koirien ohi mennään yleensä hiljaa.

Irtipitoa olen alkanut Hannulle opettaa liinan avulla. Liinassa Hannu käyttäytyy hyvin, joten toivottavasti jossain vaiheessa päästään siihen, että voin pudottaa liinan.

Ylivahtiminen on omasta mielestäni kytköksissä terävyyteen. Hannu reagoi niin salamannopeasti "uhkiin", että se ei ehdi ajatella että onko tässä nyt mitään reagoimisen aihetta. Kovasti toivon että tuo terävyys tasoittuu hieman iän myötä. Jotenkin tuntuu että ei se ole enää niin paha, mitä esim. alkuvuonna, joten voi olla että tasoittuukin. Mutta tuo terävyys on myös yksi syy siihen, miksi Hannua ei voi irti päästää, toinen syy on vahva saalisvietti.

Muutenhan tuo on semmoinen mamman mussukka ja sylivauva että. Ja se on ihan älyttömän hauska tapaus. Hirveän kiva treeneissä, kotona ja nykyään myös lenkillä. Siihen vaan pitää osata suhtautua oikein. Jos odotan siltä samaa käytöstä mitä Kertulta, niin odotan ihan liikoja. Hannu on käytökseltään edelleen äärimmäisen lapsellinen, ihan täysi vauva vielä. En oikeen treeneissäkään voi siltä hirveästi vaatia, kun se on niin vauva vielä, vaikka ikää on jo yli 14 kk. Kerttu oli tässä iässä jo paljon kypsempi, mutta Hannu onkin mies. Ja Kepe oli aika pikkuvanha.

Tokotreeneissä Hannulla menee hyvin. Pätevä pieni tokoilija siitä tulee. Edelleen pitää alkuun ottaa rauhoittumista, pitää naksutella ihan rentoudesta ennen kun alkaa tekemään mitään. Vähän päästää edelleen ääntä, mutta en ole enää asian kanssa yhtä epätoivoinen mitä syksyllä olin. Ehkä sen voi saada hiljaiseksi.

Seuratessa saa olla tarkkana lähdössä, ettei piippaa. Muuten on oppinut seuraamaan ihan kivasti, paitsi juostessa. Juostessa kuumuu. Takajalat on alkaneet löytymään, ei enää pomppaa vasemmalle käännöksiä. Pitää varmaan tehdä jossain vaiheessa ihan oma postaus taas Hannun tokosta ja missä me mennään.

Agilityssä Hannu kuumuu. Ihan älyttömästi. Se ei kestä sitä että juoksen, vaan alkaa hirveä haukkuminen eikä se malta keskittyä. Saa nähdä että saadaanko sitä aisoihin vai pitääkö sen vähän kasvaa ja fiksuuntua ennen kun sen kanssa voi kunnolla alkaa aksaa menemään. A:lle ollaan treenattu kehikolla juoksaria, keppejä ollaan treenattu 2x2-taktiikalla ja keinua ollaan paukuteltu.

Hannun kanssa ollaan myös canicrossattu hyvällä säällä. Jestas kuinka se juoksee. Ei me Hannunkaan kanssa vetolajeissa kisoihin tähdätä, mutta kyllä tuosta voi tulla hyvä juoksukaveri. Kovaa mennään, pitää vaan malttaa pitää matkat lyhyinä.

Hannulla oli vähän vaikea kevät mahan puolesta. Sillä oli jatkuvasti ripuleita, ilmeisesti reagoi raakaan lihaan. Kypsentämään en ala, joten olen nyt siirtänyt toistaiseksi molemmat koirat nappulalle. Toki voi olla mahdollista, että mahaongelmat johtuivat myös madoista, kun en päässyt Hannua madottamaan jatkuvien ripuleiden takia. Nyt suunnitelmana on syöttää hetken aikaa nappulaa että tilanne rauhoittuu, ja katsella sitten syksymmällä että kestääkö maha jos alan raakaa lisäilemään sekaan. En nimittäin oikein osannut yhdistää ripulointia mihinkään lihaan, tuntui että mikään liha ei sopinut. Kertunkin siirsin nappulalle, mutta nyt taas on ongelmana se että Kerttu ei juo. Pissa on ihan tummaa, ja jos se jatkaa yhtä huonosti juomista, niin sillä on taas kohta tulehdus. Vähän yritän nappuloiden sekaan lorautella vettä, ja toistaiseksi Kepe on syönyt siitä huolimatta. Voi olla kuitenkin, että Kee saattaa siirtyä takaisin lihalle tai edes 50/50-ruokinnalle. Olisi vaan niin paljon yksinkertaisempaa, jos molemmilla olisi sama ruokavalio, mutta jos toiselle ei passaa liha ja toiselle ei passaa nappula, niin pakkohan se on sitten venksalta näitä syömisiä.

Ollaan käyty jokusen kerran koirien kanssa uimassa. Tai Kerttu on uinut, Hannu ei. Hannu voitti Hurtalta pelastusliivin, joten kunhan se kotiutuu, niin päästään harjoittelemaan uintihommia kunnolla. Sheltit lähtivät lomalle Kuusamoon. Nuutti on kuulemma ihan touhussaan, kun on päässyt taas uimaan. Niin vaan siitäkin tuli melkoinen vesipeto.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kertun treeniä

Koska Hannun treenit sai ihan oman postauksen, niin pitäähän niitä Kertunkin treenejä vähän tarkemmin katsella.

Kertulla on nyt ollut tosi kiva draivi tekemisessä. Sillä on selkeesti tosi hauskaa treeneissä, eikä sitä haittaa mitkään ulkoiset tekijät tai palkan puuttuminen, pääasia että pääsee tekemään. Tämmöisenä kun sen saisi pidettyä, niin jopa olisi harrastaminen helppoa.



Kertun kanssa ollaan treenattu kohtalaisen paljon rallya viime aikoina. Tai siis rallyn ratatreenejä. Muistaakseni viime kuussa (tai helmikuussa) käytiin pitkästä aikaa epiksissä, Kerttu voittajassa. Sillon Kerttu teki tosi huonossa vireessä, ja jouduin sitä sitten radalla herättelemään. Pisteitä radalta jäi surkeat 69, osan pisteistä itse sain sabotoitua, mutta osa meni puhtaasti Kertun piikkiin. Saatiin sentään TP.

Ilmoitin sitten Kertun sekä ratatreeniin että seuraaviin epiksiin, tällä kertaa nollakoiran rooliin niin voittajaan kuin mestariinkin. Ratatreenissä Kerttu oli jo paremmalla fiiliksellä. Yksi tempovirhe, kun Kerttu jäi katsomaan kouluttajaa ja itse ehdin jo lähteä liikkeelle, muuten puhdas rata.

Epiksissä meni sitten jo ihan mukavasti, varsinkin ensimmäisellä radalla. Voittajan radalla Kerttu ei tehnyt yhtään virhettä, enkä minäkään, joten täydet 100 pistettä ja TP. Mestarissa Kerttu oli jo selkeästi aika väsynyt ja jäykkä. Oikean puolen käännökset oli tosi työläitä, ja peruuttaminen oikealla oli aika huonoa. Pisteitä tuli kuitenkin 89.

Myös treeneissä Kerttu toimi mukavasti. En kuitenkaan sitä vielä kisoihin ilmoittanut, mutta lupauduin taas nollakoirakoksi voittajaan ja mestariin. Voittajaluokassa Kerttu heti ensimmäisessä pujottelussa oli huonosti mukana, ja tuplasaksalaisessa Kerttu tulkitsi että tää on nyt se puolenvaihto jalkojen välistä ja törmäsi mun jalkoihin. Pisteitä radalta jäi kätösiin 92, tuomarin kommentti radasta oli että "tyylikäs ohjaus, kuuliainen koira". Kuuliainenhan tuo tyttö kyllä on. Käytösruudussa istui kiltisti.

Pitkän päivän viimeinen rata oli sitten Kertun MES-rata. Kerttu oli välillä häkissä lepäämässä, välillä kävi mun kanssa vähän jumppailemassa että olisi mahdollisimman levännyt, mutta silti vetreä. Itse kuitenkin vähän ennen radan suorittamista mietin, että mitenköhän tämä onnistuu, koska mun huono käsi alkoi olla jo tosi väsynyt. Sormia en tuntenut enää ollenkaan, ja kaikki käden liikuttelu vaati lisäapuja selästä asti, ja koko käsi ei tuntunut edes kädeltä vaan tuntui lähinnä siltä, että olkapäästä roikkui kymmenen kiloinen puupalkki johon ei saa mitään kontrollia. Mietin että mitähän Kerttu sanoo herkkänä tyttönä siihen, että omistaja taas ohjaa vähän oudosti. Katsoin kuitenkin radan läpi, ja siellä ei ollut juuri mitään mitä olisi vasemmalla kädellä pitänyt ohjata, joten ajattelin että ehkä tämä sittenkin onnistuu. Ja onnistuihan se. Kerttu oli heti alusta tosi hyvin mukana. Rata tuntui sujuvan helposti, ja kun oltiin maalissa, niin hetken mietin että olinkohan eksynyt radalla kun se tuntui niin helpolta ja nopealta. Ainoa virhe radalla oli yksi vino (-1), joten pisteitä jäi aika hienot 99, ja tuomarin sanojen mukaan päivän paras rata. Tuomarin kommentti oli "upea ohjaus, ihana koira" ja vielä sydän päälle. Vielä kun oltiin kotiin lähdössä, niin tuomari tuli kehumaan kuinka oli ollut hyvää ohjausta ja miten hieno koira mulla onkin ja kyseli että onko se jo valioitunut. Mua vähän nauratti nuo kehut tuosta ohjauksesta, koska en tosiaankaan pystynyt liikuttamaan vasenta kättä ollenkaan. Ehkä juuri siksi ohjaus oli onnistunutta, koska en pystynyt huitomaan kädellä ja sekoittamaan koiraa. Ja vähäeleistä ohjaaminen oli kyllä pakostakin. Mutta Kepe oli kyllä tosi hienon tuntuinen ohjata, ja näköjään se on jo tottunut siihen, että mulla ei välttämättä ihan joka raaja toimi.





Tokojenkin suhteen Kertulla menee mukavasti. Kertulla on yksittäiset liikkeet vahvat, ja niiden treenaaminen tuntuu vähän turhalta koska kyllähän se ne osaa, joten ollaan otettu nyt enemmän palkattomuutta. Pitkää seuraamispätkää palkatta, tai muutamaa liikettä putkeen. Ilman liikkuria on sujunut ihan mukavasti, liikkuroituna tulee vielä vähän tyhmiä virheitä. Kertulle erityisen vaikeaa on, jos seuraamisen jälkeen tehdään heti zeta (niin kuin monesti kisoissa tehdään), ja silloin saattaa ensimmäinen jäävä jäädä suorittamatta. Näin kävi myös sunnuntaina.

Aloitettiin seuraamisella. Kepellä seuraaminen oli Kertuksi tosi hyvää, olin kyllä näkevinäni muutaman oikealle käännöksen jälkeen hieman poikittamista. Tosi hyvä vire, hyvä paikka ja kontakti ei tippunut kertaakaan. Seuraamisesta tehtiin zeta, järjestys i-s-m. Istuminen jäi taas tekemättä, mutta otin sen siitä iloisella äänensävyllä mukaan, ja seisominen ja maahanmeno onnistui.

Zetasta seuraavana ohjattu. Kertulla ehti siinä sivulla istuessaan huomio jo herpaantua, ja tarvitsi kaksi käskyä merkille. Siitä lähetin oikealle kapulalle, lähti oikealle mutta näki keskimmäisen, ja alkoi mennä sitä kohti. Pysäytin ja lähetin uudelleen oikealle, ja siitä teki ihan normaalisti loppuun. Tämäkin on sellainen normaalisti kympin liike, mutta nyt taas näkyi että ei olla pitkään aikaan ohjattua treenattu ja tuli ihan typeriä virheitä. Virheistä huolimatta Kerttu sai ison sosiaalisen palkan, ja valmistauduttiin ruutuun.

Ruutu oli nyt kyllä ihan kympin liike. Tosi hieno eteenmeno, siitä ruutuun, pysähtyi hyvin, maahan ekalla käskyllä, tuli hyvin seuraamaan. Siitä sitten pääsi palkalle.

Otettiin vielä toinen lyhyt pätkä. Ensin kaukot, sitten luoksari niin, että stopista palkalle. Kaukot ihan ok, vähän takajalkoja korjasi s-i-vaihdossa. Luoksarin stoppi hyvä.

Koko ajan oli vire hyvä, yhtään ei ahdistanut missään vaiheessa. Tai no ehkä vähän saattoi ahdistaa, kun tuli vähän niitä typeriä virheitä, mutta ei näkynyt vireessä tai koiran ilmeessä yhtään.

Nyt kun alkaa ulkokausi, niin pitää oikeasti panostaa noihin matkoihin. Pitää tehdä luoksaria tosi pitkällä matkalla, ja ruutua ja eteenmenoa myös. Kertulla ei ole kesäksi ryhmäpaikkaa tokoon, joten treenataan keskenämme. Jos näyttää siltä, että syksyllä ei paikkikset niin ahdista, niin sitten olisi Kertunkin aika jo kisata tokossa ja kokeilla, että joko ne viimeiset ykköset sieltä tipahtaisivat. Kesän aikana keskitymme myös palkattomaan tekemiseen, tehdään siitä Kertulle niin normi juttu että se ei enää sitä hetkauta. Mutta tällä hetkellä voisin sanoa että ollaan ihan oikealla tiellä Kertun kanssa. Sillä on ihan älyttömän kivaa treeneissä, ja se saattaa jopa vähän possuilla (mikä on Kertulle vaan hyvä). Tätä mielentilaa olen hakenut sille edelliset kolme vuotta, nyt vaan toivotaan ettei se yhtäkkiä päätä ahdistua jostain.


Kerttu kävi myös pitkästä aikaa aksaamassa reilu viikko sitten. Kovaa kiirettä piti, kun oli niin kiva päästä esteille pitkästä aikaa. Minihyppyjä se hyppi, ei uskaltanut nostaa yhtään isommaksi kun ei tiennyt että mitä sen selkä sanoo. Selkä ei sanonut mitään, joten kävin sen kanssa perjantainakin vähän ottamassa tokotreenien jälkeen aksaa vielä matalammilla hypyillä. Hyvinhän se vetää. En kuitenkaan innostunut sille kesäksi ottamaan aksapaikkaa, kurja maksaa siitä jos Kertun selkä ei kuitenkaan kestäisi säännöllistä treeniä. Mietin että jos syksylle ottaisi koirille yhteisen paikan, mutta saa nähdä miten käy. Hannulla kun tuntuu olevan vähän liian kivaa radalla.


Kertulle pitäisi varata fyssari näin kesäkauden alkuun, että uskaltaisi sitten kunnolla treenata. Myös Hannun selkä tuntuu omaan käteen siltä, että sitä pitäisi käsitellä. Saa nähdä, kuka sitä saa kopeloitua sen verran että saadaan lihakset rennoiksi. Se kun ei ole mitenkään tottunut käsittelyyn.