keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kertulle VOI1!

Kertun kanssa käytiin taas eilen kisailemassa. Kisajännitys oli taas ihan hirveä, eikä vähiten sen takia, että koira veti perjantaina kilarit. Se oli treenatessa ihan mahdoton, pörisi ja ärisi ja hyvä jos edes kontaktia otti. Ilmeisesti hallilla ollut lapsilauma verotti Kertun kärsivällisyydestä viimeisetkin rippeet, ja Kerttu päätti olla ihan mahdoton.

Sunnuntaina yritettiin käydä korjaamassa tilannetta, ja sillon Kerttu olikin taas oma itsensä. Ruutua se ei vaan löytänyt ilman melko suurta apua. Tässä vaiheessa siis hyvästelin kaikki toiveet ykköstuloksesta, ajattelin että maaliskuussa sitten kotihallissa yritetään uudelleen.

Eilen lähdettiin kuitenkin reissun päälle. Päivästä tuli melko pitkä, kun kotoa lähdettiin kahdelta ja kotona oltiin taas joskus kymmenen jäljestä illalla. Koira kuitenkin jaksoi hyvin koko pitkän päivän, vaikka kotia tullessa ymmärrettävästi sammui heti.

Ensin oli EVL-luokka, minkä aikana jännättiin kaverin koiran puolesta. EVL:n jälkeen oli voittajaluokan vuoro, ja Kerttu oli suoritusjärjestyksessä ensimmäinen.

Paikkamakuuseen mennessä päästiin jopa kehään, ja tuomarikin sai tehtyä juoksutarkastuksen. Juoksutarkastuksen jälkeen Kerttu lähti omalle kunniakierrokselle, mikä pitää ihan oikeasti tulevaisuutta varten saada pois. Ei se nyt niin häirinnyt, kun Kerttu oli tosiaan ensimmäisenä kehään menossa, mutta kyllä tuommonen edessä meneviä koiria varmasti häiritsisi.

Pisterivi oli tällä kertaa tällainen (sekotettu liikejärjestys):

Paikkamakuu 9
-Haisteli hieman, kääntyi kerran lonkalleen.

Luoksari 8
-Annoin pysähtymiskäskyn liian myöhään, eteen vinosti, perusasento vino.

Liikkeestä istuminen 9
-Voisi olla nopeampi

Seuraaminen 7
-Välillä hienoa pätkää, mutta näkyi miten ollaan tehty vähän pitkää seuraamista. Keskittyminen herpaantui, varsinkin paikallaan käännökset oli huonoja. Perusasennot hitaita.

Hyppynouto 8½
-Palautusasento taisi olla ok, mutta perusasento vino.

Metallinouto 8
-Luultavasti huono palautusvauhti, eteentulokaan ei ollut hyvä, perusasento vino.

Kaukot 7
-Muuten ihan hyvät, mutta kaksoiskäsyä tuli annettua jossain vaiheessa.

Tunnari 9
-Tosi hyvä, mutta palautus taas voisi olla parempi.

Ruutu 9
-Odotin niin nollaa. Ruutuun löytäminen oli tosiaan treeneissä vähän vaikiaa, ja oikeestaan aina ollaan ruutua tehty treenien alkupäässä, että vire riittää. Aika vahvasti siis "ohjasin" ruutuun ennen liikkeen alkua, en suoranaisesti näyttänyt että missä päin ruutu on, mutta ruutuun päin Kerttu kuitenkin oli karkaamassa. Liikkeen alettua Kerttu lähti ruutuun, mutta hieman vinoon. Keskelle ruutua löysi, ja sinne pisti makaamaan. Loppuliikekin onnistui, ja olihan se hieno tunne kun siinä vaiheessa tajusi, että ykkönen näistä kisoista napsahti. :)

Kokonaisvaikutus 9½
-Puoli pistettä pois kun vinot perusasennot niin häiritsi.


Yhteispistemäärä oli siis 265,5, ykköstulos ja sijoitus oli 2/4, tuomarina Tiina Laakko. Kokonaisuutena hyvä koe, mutta oli myös huonoa. Toki tiesin ennen kisaamaan lähtemistä, että esim. perusasennot ei ole kunnossa, ja niihin menikin ihan mieletön määrä pisteitä. Huonoa oli myös alun haihattelut, mutta onneksi loppua kohden Kerttu oli jo tosi kivasti hommassa mukana.

Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on nyt hioa perusasennot kuntoon. Pitää miettiä että annanko palauttaa kapulat eteen vai otetaanko sivulle. Luultavasti edestä alan pyytämään takakautta sivulle, koska etukautta perusasennot jäävät vajaaksi. Sitten lähetään hiomaan EVL-liikkeitä kohti kisavalmiutta, eiköhän me sittenkin kokeilla niitä vanhoilla säännöillä. :) Myös uusia sääntöjä lähdetään jossain vaiheessa treenaamaan.

Muista kuulumisista sen verran, että Kerttu taas hierottiin viime torstaina. Takaosa oli taas ihan jumissa. Nyt pitää vähän hieroskella sitä kotonakin, ja muistaa käyttää säännöllisesti hierojalla. ettei ehdi mennä jumiin. Se kuitenkin vetää itsensä ihan vinoon jumiuduttuaan, ja sen jälkeen sitä saakin taikoa suoremmaksi.
Viikonloppu vietettiin Kannuksessa kaverin luona. Mukana olivat Nuutti ja Kerttu. Nuutti oli ihan elementissään, oli tosi rento ja kiva ja hiljainen ja toimi treenatessa. Kai se ehkä muistaa, että täällä me on asuttukin. Kerttu puolestaan oli vähemmän ihana. Sitä sai pitää portin takana ettei se syö kaverin narttua. Ulkoilivat kyllä yhdessä lähes ilman ongelmia, kerran ottivat yhteen ja sen jälkeen leikkivät sellaista leikkiä, ettei sitä toista olekaan olemassa. Junassa reissatessa Nuutti oli turvassa repussaan, ja Kerttu otti reissaamisen hirveän rennosti köllötellen mun jaloissa.

Sunnuntaina kotiuduttiin, ja maanantaina Kerttu kävi tekemässä tosi pienet tokotreenit, ja iltasella olikin Nuutin agilityt. Vähän paineistu, muttei paha. Ei karannut tai mitään, välillä kävi pois ohjaajan luolta ja sitten tuli takasin.

Tänään jatketaan taas Kertun palauttavilla treeneillä. Eiköhän meillä sitten vähän kevene treenimäärä ainakin hetkellisesti, saa Keps vähän levähtää enne
n kuninkuusluokkaa.

Ei tuo kilpailukirjakaan rumalta näytä :)

Wäinö kävi maanantaina lääkärissä sen toisen takajalan käyttöongelmien takia. Lääkäri kävi läpi selän ja jalan, muttei sieltä kipupistettä löytynyt. Ei siis selvinnyt, miksi Wäinö ottaa välillä yhden jalan pois käytöstä. Kipulääkettä sille kuitenkin määrättiin ihan varmuudeksi. Toivotaan että jalkaongelmat tästä lähtisivät väistymään, kyllä se aina vähän säikäyttää kun seniori mitenkään sairastaa.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Paimennuskausi korkattu (ja muuta treeniä)

Tokomasistelun iskiessä ajattelin, että nyt voisi olla hyvä paikka tehdä vähän jotain muutakin. Meillä menee viikot kuitenkin niin tokopainotteisesti, että masentaa vähemmästäkin, varsinkin koiria. Sunnuntaina sitten lähettiin käymään paimenessa kokoonpanolla Kerttu ja Nuutti.

Koska Nuutilla oli viime vuonna vireongelmia lampailla, vein sen aluksi lampolaan odottelemaan vuoroaan ja keräämään kierroksia, ja Kertun kanssa lähdettiin töihin. Kerttu oli pikkasen turhan innoissaan omasta työtehtävästä, joten vauhtia oli vähän turhan paljon.

Otettiin ensin ihan vaan kuljetuksia molempiin suuntiin. Sitten alettiinkin vaatimaan lampolalta poispäin kuljettaessa sitä, että Kerttu pysyy koko ajan lauman takana, eikä lähde kiertämään. Tuon sähikäisen kanssa oli helpommin sanottu mitä tehty, mutta jonkinlaista edistymistä oli muutaman toiston jälkeen havaittavissa. Lammasporukkaan kuului yksi kohtuu uusi hankinta, aikuinen pässi jota ei olla hirveesti vielä koirilla paimennettu. Tämä yksilö laittoi jonkun verran vastaankin, ja Kerttu sitä sitten vähäsen jännäsi. Hyvin se saattiin silti liikkeelle. Isona häiriönä oli lamapiden kuivaneet leivänpalat, jotka kyllä katosi parempiin suihin. Olihan tuo vähän huvittava näky, kun Kerttu kokoaa laumaa ruisleipä suunpielessä.

Sitten oli vuoronvaihto, Kerttu lampolaan ja Nuutti töihin. Nuutti tuli tosi hyvällä asenteella laitumelle. Hyvällä asenteella teki töitäkin, ei väistänyt kiukuttelevaa pässiä ja muutenkin teki lammaslaumalle selväksi että ketä totellaan. Nuutti vaan oli niin intensiivisesti hommassa mukana, että ajoi lampaat aivan liian lähelle mua. Yritäpä siinä kävellä, kun yksi lammas on jalkojen välissä, toinen edessä, pari löytyy molemmin puolin sivusta ja takanakin on lampaita. Ja Nuutti vaan ajaa niitä vielä lähemmäksi. Kovasti sai tehdä töitä että pystyssä pysyi.

Seuraavalla pätkällä haettiin vähän hallintaa. Lähetin Kertun kiertämään, ja kun oli lampaiden takana, niin tuli maahanmenokäsky. Hyvin oli neiti kuulolla. Tehtiin myös lauman hakemista, eli lähetin Kertun kauempaa hakemaan lauman mun luokse. Nuutin kanssa tehtiin samoja juttuja. Nuutti on tosi vaikee saada pysymään paikoillaan ihan normitilanteessakin, se juoksee jatkuvasti ympyrää. Sama juttu tietenkin lampaillakin, sitä sai rauhotella hetken verran että Nuutti saatiin maahan. Muuten sitten teki Nuuttikin hyvää työtä, irtautui hyvin lampaille ja toi niitä mulle. Miinuksena se, että kävi ensimmäisellä kerralla hakemassa vaan pari lammasta, sitten kun lähetin uudestaan niin haki jo koko porukkaa.

Lampolassakin tehtiin töitä. Kerttu taas alotti, ja tehtiin ihan lampaiden nostamista karsinasta ja käytävältä laittamista takasin karsinaan. Laitoin Kertun hihnaan, koska kierrokset oli aivan liian korkealla ahtaassa tilassa työskentelyyn, mikä näkyi ihan yleisenä vallattomuutena ja lisäksi Kerttu ensimmäistä kertaa ikinä yritti näpsiä lampaita. Muutaman toiston jälkeen kuitenkin alkoi mukavasti Kerttukin rauhoittua. Kerttua selkeesti paineisti ahdas tila, ja se tarvitsi reilusti apuja, että meni sinne lampaiden taakse. Mutta on se vaan mielenkiintoista, miten tuo koira osaa lukea lampaiden elekieltä. Joka kerta kun lammas alkoi uhkailemaan iskemällä etujalkaa maahan ja laittamalla päätä alas, Kerttu ärähti heti. Se ei purrut, mutta rähähti ja vilautteli hyvin selvästi hampaitaan, ja teki valehyökkäyksen lammasta kohti. Sitten kun lampaat oli rauhassa, niin Kerttukin vaan tyytyi haistelemaan niitä.

Nuutin pieni koko tuntui olevan edukseen sisätyöskentelyssä. Nuuttia ei ahtaat tilat yhtään ahdistaneet, se meni reippaasti lampaiden taakse ja ajoi ne eteenpäin. Se oli itsevarmemman oloinen mitä Kerttu (ja jossain varmaan Helvetti jäätyi), eikä lampaatkaan laittaneet samanlailla vastaan mitä ne tekivät Kertulle.

Tehtiin vielä viimeset pätkät ulkona. Kerttu oli edelleen vähän paineessa, joten tarvitsi taas paljon apua että sai lampaat portilta pois. Sen jälkeen sai taas itseluottamuksen takasin, joten tehtiin pikkuhetki helppoa hommaa ja vaihdettiin taas koiraa. Nuutin kanssa tehtiin hetki, sitten laitettiin lampaat sisälle.

Nuutti varsinkin yllätti positiivisesti, kun sitä edistystä on viime vuoteen verrattuna tullut. Se on hirveän rohkea paimen, eikä anna lampaiden hyppiä nenille. Miinusta Nuutti saa haukkumisesta, koska se haukkuu ihan koko ajan. Se tosiaan ajaa lampaita koko ajan lähemmäs mua, mikä tekee mulle lampaiden kuljetuksen vaikeaksi. Se ei ymmärrä, että kun lampaat on mun ympärillä kasassa, niin voisi ottaa vähän väliä. Nuutti hajottaa lauman useasti, ja se pitää käskeä kokoamaan se uudelleen. Se ei onnistu, jos lampaita on 15 tai enemmän. Nuutilla on myös turhan paljon vauhtia. En lampaista juurikaan tiedä, mutta tuntuu että tuommosella vauhdilla ja räksytyksellä paimentava aiheuttaa turhaa stressiä lampaille. Asenne oli kuitenkin nyt niin hyvä, että ei enää parempaa voi toivoa. Pitää tehdä Nuun kanssa vaan sellaisia pätkiä, joissa se ei ehdi väsähtää. Nythän Nuutti oli koiraa vaihtaessa aina sitä mieltä, että hän ei enää lampolaan tule, kun joutuu kuitenkin kiinni. Mun piti hakea se lumihangesta kantamalla tauolle, ja se on oikeestaan sitä mihin pyritään.

Kertulle huonoiksi puoliksi luen vireenhallinnan. Se kiehuu yli. Tosiaan sisätiloissa saatiin vähän virettä alas, mutta sekin vaati jo useamman toiston. Lisäksi Kerttu tarvitsee lisää itseluottamusta tähänkin hommaan. Pitää edelleen muistaa tehdä sille välillä näitä vaikeitakin paikkoja, jotka se sitten selvittää ja se tuntee itsensä taas maailman parhaaksi aussieksi. Mutta on Kertussa paljon hyvääkin, se on jotenkin mulle paljon helpompi mitä Nuutti, kun se osaa ottaa ehkä vähän etäisyyttä lapaisiin. Se oppii nopeesti käskysanat, ja se kuuntelee mitä sille puhutaan. Vauhtia saisi vaan vähäsen ottaa pois Kertultakin.

Kun saatii käydä tuhjentämässä päitämme lammaslaitumella, niin eilen käytiin taas tokoa treenaamassa. Kertun osalta treeni meni paremmin mitä perjantaina. Seuraamisessa poikittaa, ja treenikaveri sanoi että poikittaa ihan samanlailla mitä syksyllä, kun oli ihan jumissa koko koira. Ihan hyvä siis että hieroja on varattuna. Ruudussa meinaa ennakoida maahanmenon, ja jää aika etureunaan. Pitää vielä yrittää, että jos sen saisi vähän syvemmälle ruutuun menemään. Luoksarissa maahanmeno edelleen takkuaa, mutta se on ihan ymmärrettävää jos niitä lihasjumeja on. Kaikki noudot oli muuten hyviä (tunnarin jopa palautti laukalla), mutta ennakoi perusasennon ja perusasento jää kaikenlisäksi vajaaksi. Ei kuitenkaan mitään kamaluuksia tapahtunut, mutta jos nuita perusasentoja en saa kuntoon, niin ykköstä on turha tavoitella. Pistemenetykset tulee olemaan kuitenkin sen verran tuntuvia.

Ja ettei elämä käy tylsäksi, niin iltasella oli vielä agilitytreenit. Kertun kanssa vaikeaksi kävi rengas radan alussa. Se olisi vaan niin mielellään touhottanut menemään, ettei viitsinyt yhtään keskittyä, ja pamautti renkaan hajalle varmaan ainakin viitisen kertaa. Miksi mennä rengas, kun sen läpi pääsee paljon nopeempaa? Sitten taas sama rengas keskellä rataa ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Kepit oli tosi hyvät, ja muutenkin Kerttu teki rengasta lukuunottamatta hyvää työtä. Itse olin taas useammassa paikassa myöhässä.

Nuutilla taas meni kesken radan pupu pöksyyn, ja se karkasi viereiselle kentälle. Taas radan alku meni hyvin, ja ilmeisesti ohjausvirheestä Nuutti veti herneet nenään ja päätti että se touhu loppuu nyt, ja otti jalat alle. Itseäni alkoi jo mietityttää että onko nyt ongelma Nuutin fyysisessä terveydessä, kun niin yhtäkkiä lähti karkuun ja näytti niin piestyltä kuin pieni sheltti vaan voi näyttää, mutta mun kanssa se meni radan ihan hyvin loppuun asti. Ilmeisesti se nyt on sitä mieltä, että mun kanssa epäonnistuminen ei ole niin vakavaa (korjasin kepit eikä Nuu ollut milläsäkään), mutta sitten tämän oman ohjaajan kanssa ei saa epäonnistua. Katsellaan nyt vielä, että miten tämä homma lähtee menemään. Lupailin kyllä jo Kerttua lainakoiraksi, jos ei Nuutti lähde tuosta tokenemaan. En minä kuitenkaan ole vielä pyyhettä heittämässä kehään, mutta on tuo koira melko omalaatusensa tapaus.

Tänään jatkui taas Kertun tokotreenit. Nyt onnistui treenit jo paremmin. Tehtiin liikkeestä istumista liikkuroituna, mutta palkka tuli heti istumisesta. Hyvät istumiset, ei ongelmaa. Sitten tein lyhyellä matkalla luoksarin maahanmenoja. Hitaathan ne on, muttei mitenkään toivottomat. Ja tosiaan meni maahan, kun loppuviikosta oli siinä ongelmaa. Luoksarin stoppeja tehtiin juoksuttamalla mun ja treenikaverin väliä, ja ihan hyviä stoppeja sieltä alkoi tullakin. Otettiin vielä noudon palautuksia liikkuroituna, että perusasentoon ennakointiin voisi puuttua. Toisella pätkällä tehtiin ruutua niin, että lelu oli ruudun takana, kun Kerttu jää niin herkästi etureunaan. Liikkuroitiin sille luoksari, mikä oli ihan jees, uudestaan liikkeestä istuminen, mikä oli myös hyvä, ja liikkuroitiin muutamat maahanmenot sivulta, mitkä on välillä olleet hitaita. Kepe oli kyllä tosi kiva treenattava, oli hyvä vire ja teki niinkuin pyydettiinkin. Eteentuloista ja perusasennoista lähtee varmasti pisteitä kuitenkin sen verran, että jos tunnari nollataan niin ykköseen ei ole mahdollisuuksia. Mutta jos ei kisoissa vire laske, ja Kerttu tekee edes vähän sinne päin mitä treeneissä, niin ihan tyytyväinen saa olla.

Ohan meillä vielä toki treeniä ennen koetta (eikä se koepaikkakaan ole varma), joten vielä ehtii hyvin hajottaa jonkin liikkeen. Jos me ei mitään nollata, niin uskoisin että ykkönen on ihan realistinen tavoite. Ei me mitään huippupisteitä saada, on tuossa vielä sen verran kauneusvirheitä.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Tokomasistelua

Ääh. Ollaan vissiin sen verran lähellä taas kisoja, että tuntuu että pakka taas hajoaa käsiin. Epävarmat liikkeet on epävarmoja, ja nyt on sitten kunnolla kämmäilty niissä varmoissakin. Kaikki siis paperille ja ylös, ja sitten päätetään että mitä vielä yritetään korjailla ennen kokeita.

Paikkis: Maahanmeno hidas, jos menee ollenkaan. Sivulle istuminen jää puolitiehen. Tähän vielä ehtii puuttua.

Seuraaminen: Joka ainoa perusasento meinaa jäädä väliin. Tähän on pakko puuttua.

Luoksari: Jostain syystä Kerttu ei mene maahan, vaikka se maahanmeno on ollut tähän asti se helpompi stoppi. Tähän puututtiin jo nostamalla luuri ja soittamalla koiralle ensi viikoksi hieroja. Ennakoi perusasennon, eteentulo vino. Perusasennon ennakoimiseen on puututtava, mutta eteen saa nyt tulla vinoon. Muutenkin saatan siirtää palautukset sivulle kisojen jälkeen, kun vähän alkaa näyttää siltä etten jaksa opettaa kunnollisia eteentuloja.

Liikkeestä istuminen: Jää

seisomaan. Wat? Se ei ole jäänyt seisomaan sitten lokakuun. Kertaakaan, edes satunnaisesti. Eilen jäi seisomaan kolmesti. Hitusen ihmetyttää.

Ruutu: Ollut varma jo kauan, nytpä ei ollutkaan. Meni hitaasti ja epävarmasti ruutuun. Oli ihan hukassa ruudussa, vaikka jäi tuurilla ruudun sisälle. Seuraamispätkän jälkeen ei tehnyt perusasentoa. Siis oikeesti, mitä? Sille on toitotettu sitä perusasentoa kohta kaksi vuotta (tai oikeestaan jo kaksi vuotta? Siitä on aika tarkalleen pari vuotta kun neiti meille muutti), miten se nyt yhtäkkiä on niin vaikeaa?

Tunnari: Tuuripeliä. Vaikka tekee hyvin työtä kapuloilla, saattaa menettää kokonaan itseluottamuksen, "ei se vissiin ollutkaan täällä, otan nyt tästä tämän ja toivon ettei kukaan huomaa eroa". Välillä toimii myös vierailla liikkureilla, on toiminut jo jonkin aikaa. Tällä viikolla taas nappasi väärän. Ennakoi lisäksi perusasennon, kun palauttaa eteen.

Metalli: Ravipalautus, ennakoi perusasennon. Palauttakoot ravilla ja palauttakoot vinoon, se taistelu on jo hävitty, mutta tuo ennakointi...

Hyppynouto: Perusasennon ennakointi tässäkin.

Kaukot: Toimii! Toistaiseksi, meillä on vielä hyvin aikaa hajottaa tämäkin liike. Toki jos liikkuri liikkuroi koiran takaa, niin sitten menee pipariksi nämäkin. Sen lisäksi, että Kepe luulee liikkurin tulevan päälle, en näe lukea kylttiä (ai miten niin pitäisi varata se aika optikolle?)

Kokonaisvaikutus: Ei se eläin kovin hanskassa ole. Tai siis on, mutta pitäisi olla paremmin. Varsinkin paikkamakuuseen mennessä lähtisi mielellään omaa reittiään. Vire laskee, kun liikkuroidaan. Ei siis kymppiä ole tulossa tästäkään.

Liikkeet on siis tällä mallilla, puolentoista viikon päästä näillä liikkeillä pitäisi kisata. Hieronta voi auttaa, koska Kerttu reagoi lannerangan koskemiseen, eli se voi olla taas jumissa. Selittäisi osaltaan maahanmenon ja perusasentojen vaikeutta. Viime kuussa mietin, että pitäisikö se hierottaa nyt ennen kokeita, mutta ajattelin että ei se mitenkään jumeja oireile. Eikä oireillutkaan, ennen eilistä. Nyt sitten hirveällä kiireellä piti hierojaa varata, ja aikakin meni torstaille asti. Jos tästä vaikka vähän ottaisi opikseen, ja hierottaisi tuon elukan kolmen-neljän kuukauden välein kisakaudella.

On liikkeissä toki hyvääkin. Kaukot esimerkiksi. Samoin seuraamisen askelsarjat on saatu mallilleen. Luoksarin stoppi on parantunut. Ei se ihan täyttä shaibaa ole, mutta melkeen. Melkeen tekisi mieli jättää koko karkelot välistä, mutta jäädään kuitenkin juoksutauolle viimeistään kuun vaihteessa, joten helmikuun kisoihin ei ole asiaa. Sitten onkin pelkkiä miestuomareita, joten niiden kisoihin osallistuminenkin on vähän epävarmalla pohjalla, neiti kun ei ole aina ihan superavoin (vaikka se semmoista esittääkin 99% ajasta). Saa nyt nähdä että panikoidaanko turhaan, koska vielä ei ole tietoa että mahdutaanko kokeisiin vai ei. Ja ne juoksut, ne voi tulla myös ennen kisoja, jolloin nämä kisat jää automaattisesti väliin. Kertun viime juoksut alkoivat muistaakseni 30.7 (vai 31.7?)., ja Kertulla on lähes päivälleen säännöllinen juoksukierto. Jos nyt juoksut tulevat yhtä säännöllisesti mitä tähän mennessä, ne alkavat 28.1. Kokeet on 27.1., joten tiukille vetää. Sterkkausta olen vähän mietiskellyt näiden juoksujen jälkeen, kun tuo 6 kk on aika lyhkänen väli meidän arjessa, mutta sen näkee sitten keväämmällä mitä tehdään.

Agilityt on jatkuneet. Nuutti alkaa taas olla oma itsensä treeneissä, joten mahdollisesti sillä on ensi kuussa kisat edessä. Kerttukin on aika pätevä ollut. Sille pitää alkaa ensi kuussa nostamaan rimakorkeutta, että päästään joskus hyppimään maksi-esteitäkin. Kerttu on nyt viime aikoina saanut niin paljon massaa, etten enää usko sen menevän medeihin mitenkään.


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Reeniä reeniä

Tokon osalta ollaan saatu taas kevätkausikin käyntiin, ja tälle viikolle ollaan treenattu niin oman seuran treeneissä kun tokoringin kanssa, plus tietenkin omatoimisestikin. Voittajan liikkeet menee koko ajan kivasti etiäpäin, ja masokisti kun olen, niin ilmotin Kertun tälle kuulle kisoihinkin. Ensin siis jännätään että mahdutaanko mukaan, sitten jännätään että alkaako juoksut, ja sitten jännätään itse kisoja. Jännät ajat siis edessä!

Tunnarin kanssa vammailu näyttää tällä hetkellä olevan historiaa. Nyt Kerttu on tehnyt vierailla liikkureilla hyviä tunnareita (huonoilla palautuksilla, mutta ihan sama). Toki se on tehnyt ne tutuissa halleissa, ja voi olla ettei sitten vieraassa hallissa onnistukaan. Myös luoksetulon stoppi on parantunut. Huonompaan suuntaan on mennyt seuraamisessa peruuttaminen, ollaankin nyt tehty sitä imuuttamalla. Metallinoutoon ollaan parannettu motivaatiota ja myös vauhtia, mutta (ehkä jopa positiivisena?) ongelmana on kapulalle varastaminen. Niin tyytyväinen kun olenkin siihen, ettei metalli enää ällötä, niin varastaminen silti pitäisi saada kuriin. Sehän heittää liikkeen kerralla nollalle.

Noudoista ollaan tehty myös hyppynoutoa ja ohjattua. Hyppynoudoissa ollaan keskitytty vinoihin, ja vinojen noutojen palautukset onnistuu lähes aina hypyn kautta. Jos kapula menee pahasti vinoon vasemmalle, niin mennessä Kerttu monesti kiertää sen, joten nyt ollaan sitä hiottu. Ohjattu menee hyvin niin kauan, kun Kerttu kuuntelee. Pysähtyy merkille, ja kaartaa tosi kivasti kapulalle, eikä ainakaan vielä ole hakenut keskimmäistä. Välillä ei kuutele ollenkaan, ja päättää itse suunnan, jos edes pysähtyy merkille.

EVL:stä ollaan otettu myös zetaa, missä isoin ongelma on ohjaajan kävely. Maahanmenoon tarvii joskus (harvoin) kaksi käskyä, mutta sitä ei treenata sen enempää niin pitkään aikaan, kun ollaan voittajassa. EVL-ruutukin toimii lyhkäsillä matkoilla. Oikeestaan ainoa EVL-liike mikä on ihan kesken on metallihyppy, jota aletaan treenaamaan vasta kun VOI1 on plakkarissa.

Vähäsen ollaan otettu myös palkattomuutta, mikä ei sinällään ole Kertulle ongelma. Isompi ongelma taitaa olla liikkurointi, jollon korvat menee luimuun ja muutenkin koira näyttää piestyltä. Pitää näköjään liikkuroinnista tehdä hauskempaa.

Ei ole Nuutti ainoa, jolla on ärsyttäviä pikkusisaruksia.
Papi 10 vuotta ja Julius kohta 6 vuotta
Nuutin kanssa ollaan tehty luokkatreeniä avoimesta. Ei sinällään ollut ongelmaa, mutta tehtiinkin ilman liikkurointia. Kaukothan sillä on huonot. Koska Nuutilla ei ole kisatavotteita, niin aina välillä huomaa, ettei sen kanssa tule treenattua juuri muuta kun EVL:ää, minkä yksilöliikkeet kaukoja lukuunottamatta on joiltain osin jopa paremmalla mallilla mitä Kertulla. Edelleen seuraaminen menee vähän keulimiseksi, mutta Nuutin kanssa pääasia on se, että vire pysyy korkeella. Noudot on hyviä, vaikkei ohjatussa aina malta ohjeita odotella. Metallihyppy on parasta ikinä, jos Nuutilta kysytään. Palautukset voisivat olla parempia, Nuutti palauttaa suoraan sivulle, mutta jää liian eteen. Lisäksi välillä meinaa valua maahan, eikä kapulan pito aina ole ihan rauhallista (vaikka onkin hyvin parantunut). Kuitenkin irtoaminen merkille edelleen ahdistaa. Nyt olenkin laittanut namialustaa merkin taakse, että jos sillä saisi käsiavun pois. Merkiltä ruutuun tai ohjattuun irtoaa hyvin, ja menee tosiaan hyvällä vauhdilla.

Pikkumurut
Mun mielestä on epistä, että mun kotikoirasheltillä on näyttävämmät liikkeet mitä toko-aussiella, mutta minkäs teet? Kerttu ei kuitenkaan ole mikään säpäkkä viettipommi, sille on vaikeaa saada näyttävyyttä, kun se mielummin tekee kaiken sievästi ja rauhallisesti. Rauhallinenhan se ei vain ole muualla kuin tokokentällä. Toisaalta ringissä treenaa myös Kertun veli, joka on hyvin Kerttumainen työntekijä. Minä ja veljen omistaja ollaan taas melko erilaisia ohjaajia, eli ilmeisesti se rauhallinen työtahti on vaan näiden ominaisuus. En usko, että se tulee valioitumisen tielle, mutta en myöskään usko että valio-arvoa korkeemmalle päästään. Arvokisoissa kuitenkin pitäisi olla melko säpäkkää menoa.

Koirat käväsi mulla taas työpaikalla mukana. Kerttu tavalliseen tapaansa kiersi potilashuoneita häntä heiluen, mutta tällä kertaa Nuutti yllätti. Se vähän räksytti työkavereille, mutta hetken päästä oli jo ihan niiden mukaan lähdössä. Potilaitakin se sai tällä kertaa käydä katsomassa (normaalisti ei pääse, kun ei ole mitenkään sosiaalinen tapaus), ja hienosti niihin suhtautui ja oli ihan hiljaa. Kyllähän se edelleen arkeilee näin normaalissa arjessa, esim. lenkillä saattaa päättää että joku vastaantulija onkin pahis, vaikka edelliseen ei olisi reagoinutkaan. Ei siitä varmaan ikinä normaalia tule, mutta onhan tämmöiset pienetkin edistysaskeleet kivoja.


Wäinöllä on alkanut reistailemaan toinen takanen. Se on kuulemma jo viikon ajan ollut välillä kolmijalkainen. Itsehän en ole sitä vielä nähnyt, mutta lääkäriaikaa pitäisi soitella ensi viikolle. Voihan se olla, että sillä on joku lihas jumissa tai revähtänyt tms., mutta näiden vanhenevien kanssa aina vähän säikähtää, että millon ne vanhuudenvaivat tulevat. Wäinökin on kuitkin entinen agilitykoira, ja vaikkei sen kanssa ikinä ole rankasti treenattukaan, niin voihan siellä kuitenkin nivelessä olla rikkoa tai vastaavaa. Peukutan kuitenkin lihasvaivan puolesta, Wäinö on sisäisesti liian nuori iän tuomiin vaivoihin.

Kertun selkäkuvien vastauksetkin tulivat. Kirjainrivi Kennelliitolta kuului VA0, SP0, LTV1. Ei siis ihan priimaa, mutta toisaalta otan paljon mielummin LTV1:n mitä SP1:n. Agility varmaan jatkuu, mutta pk-puolesta en ole ihan yhtä varma. Huono hyppytekniikka plus ei-ihan-puhdas-selkä plus metrinen hyppy kapulan kanssa plus pieni koko on sellanen yhdistelmä, etten ihan tiedä että uskallanko kokeilla onnea miten käy. Treenikaverit pelottelivat polvensa loukanneilla pikkukelpeillä yms., kun näkivät miten huonosti Keps hyppää edes tokohypyn kapulan kanssa. Ja Kertun LTV-selkä näyttää tosiaan tältä:


Laumallinen shelttejä, eiku...

torstai 1. tammikuuta 2015

Tavoitepostaus

Taas pitäisi vilkaista miten viime vuoden tavoitteet saatiin täytettyä, ja mitä me tavoitellaan tältä vuodelta. Aloitetaan Kertun viime vuoden tavotteista, jotka näytti tältä:


Kerttu:
-Kertulle olisi tarkoitus hakea nyt keväällä tokosta ALO1 ja sen perään AVO1. Saa nyt nähdä miten käy, kun täällä ei kamalasti kokeita näytä alkuvuodesta olevan. Jos tuon AVO1:sen saa ennen kesää, niin kesäksi VOI-ryhmään treenaamaan, jos AVO1 tulee kesällä, niin syksyksi voittajaryhmään. Voittajan liikkeet loppuvuodesta ainakin jollekin mallille.
---> Check! Keväällä tuli ALO1, ja sen perään tuli AVO1. Haettiin vielä pari ykköstulosta lisää ja saatiin TK2. Voittajan liikkeet saatiin aika lailla kisakuntoon, vaikka toki hiottavaa löytyy aina.

-Pk-lajeista tottikset BH-valmiiksi, ja jäljen tekoa enemmän mitä edellisenä kesänä. Ei kuitenkaan kisatavotteita.
---> Tottikset on BH-kunnossa, mutta jälkeä ei pahemmin tallottu. Muutama hassu kerta koko kesänä, ja syksyllä sitten keskityttiin pelkästään tokoon.

-Agility aloitetaan, ja loppuvuodesta tavoitteena olisi pystyä menemään rataa. Ei kisatavotteita tähänkään.
---> Check!

-Canicrossaaminen olisi tarkoitus aloittaa, kunhan saan sopivat kamppeet ostettua.
---> Kamppeet tuli hommattua, mutta tosi vähän canicrossattiin. Ensin rikon jalan enkä pystynyt juoksemaan, sitten olin laiska.

-Paimennetaan kesällä ainakin jonkin verran.
---> Check!

-Luustokuvat, ainakin kyynärät ja lonkat. Mahdollisesti selkä, jos kuvaaminen venyy syksyyn. Muussa tapauksessa selkä otetaan myöhemmin (haluan sen spondarilausunnon).
---> Ja check!

Nuutti:
-Tokossa ei välttämättä kisatavotteita. Ehkä kokeillaan avointa kesällä, jos koiran pää on kunnossa.
---> Ei kokeiltu. Agikisoistakin meni jo ihan lukkoon.

-Rallytokoa olisi tarkoitus ainakin kokeilla kesällä.
---> Kokeiltiin, vaikkei sille tielle jäätykään. Ei ole mun laji, eikä myöskään Nuutin laji. Ollaan kuitenkin jonkin verran jatkettu sen treenaamista.

-Agilityssä kontaktit varmemmiksi ja keppejen sisäänmenoaukon parempi hahmottaminen. Kisaamista aktiivisemmin. Nousu kakkosiin olisi ihan kiva juttu, mutta voi olla ettei tuon sähikäisen kanssa pahemmin nollia saada tällä ohjaamisella.
---> Osittain check. Kontaktit tuntuu olevan kohillaan, ja kepit on tosi kivat. Nuutti kisasikin vähän, ja yksi nolla tuli. Ei toki mun ohjauksessa.


-Jälkeä aktivoinniksi.
---> Sama mitä Kepellä, liian vähän.

-Mahdollisesti kesällä paimennusta.
---> Check!

-Terveenä pysyminen olisi huippu juttu.
---> No joo. Mahaongelmia lukuunottamatta kohtuullisen terve kaveri se on ollut.

Wäinö:
-Lepposia, kivuttomia ja mukavia eläkepäiviä koko vuoden edestä.
---> Check! Ainahan kaikille huonoja päiviä osuu kohdalle, mutta pääasiassa Wäinöllä on ollut oikeen lokoiset eläkepäivät.

-Lihaskuntoon satsataan paremmin, muistetaan soitella sitä hierojaa vähän useammin.
---> Lihaskunto on nyt parempi, hierojaa ei Wäinö ole kovin montaa kertaa kuitenkaan käyttänyt.

-Kilppariarvojen tarkistus.

---> Nääh. Koira voi sen verran hyvin, ettei sitä ole alettu pistelemään. 



Ja tämmösiä juttuja olisi tarkoitus tehdä ensi vuonna:

Kerttu:
-Tokossa VOI1 (toivottavasti vanhojen sääntöjen aikana) ja mielellään myös EVL-liikkeet kuntoon. Ei pidetä kiirettä, mennään EVL:ään vasta uusien sääntöjen aikaan.
-Agilityä ilman tulostavotteita.
-Pk-puolelta voisi harkita BH:n suorittamista. Pitäisi sitä jälkeäkin talloa edes vähäsen.
-Paimennusta jatketaan. Mahdollisesti PAIM-E jos järkätään vähän lähempänä. En usko että jaksan Kuopioon asti raahautua.
-Näyttelyihin kai tuo on raahattava. Toivottavasti tulisi heti kerrasta se H, että yhdet missikisat riittäisi.

Nuutti:
-Vain agilityyn kisatavotteita, ja koska en sitä itse ohjaa, niin en ala sen kummemmin niitä tavotteita laatimaankaan.
-Arkielämästä pitäisi saada siedettävämpää. Nuutti on ollut taas vähän... Säpsy.
-Jatketaan harrastelua. Semmosta yhdessä höntsäilyä ilman paineita ainakin tokon osalta.
-Mielenvirkistyksenä paimennusta ja jälkeä.
-Terveenä pitäisi pysyä

Wäinö:
-Jatketaan onnellisia eläkepäiviä ja pysytään terveenä.