Näytetään tekstit, joissa on tunniste tokorinki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tokorinki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Hannun treenipostaus ja terveyspäivitystä

Vaikka blogi on viettänytkin hiljaiseloa, niin ollaan me kuitenkin touhuttu. Kerttu on jatkanut treenejään tokossa, agissa ja rallyssa, ja Hannu on tokoillut.

Mutta ensin pikaisesti terveysjutut. Kertun jalka on nykyään ihan hyvä. Patti jalassa ei ollut mitään vakavaa, vaan joku ihon pinnan ongelma. Jalka on nyt siisti, ihossa ei näy enää yhtään jälkeäkään mistään. Välillä Kerttu nuolee jalkaansa, mutta mutta pattia siinä ei näy eikä tunnu. Edelleen seuraillaan, mutta eiköhän tästä nyt selvitty säikähdyksellä. Kerttu nimittäin voi paremmin mitä ikinä, ja on ihan vitipää. Se leikittää Hannun väsyksiin ja menee uudelleen tökkimään Hannua että ei kai se vielä väsynyt. Treeneissä vetää täysillä ja jos lenkki kestää alle kolme tuntia, se on Kertun mielestä ihan liian lyhyt. Sillon kun Hannu on hihnassa, Kerttu kantaa keppiä jos vaan jostain sellaisen löytää. Tämä kepin kantaminen oli Kertulla tapana silloin kun oli ainoa koira, mutta Hannun ostamisen jälkeen jäi kepeillä leikkiminen, kunnes sitten tänä syksynä alkoi uudestaam. Ei varmaan ikinä ole Kertulla ollut näin paljon virtaa, Hannun kanssa ollaan kohta ihan helisemässä tuon tytön kanssa.

Hannu joutui myös vähän sairauslomailemaan tällä viikolla. Maanantaina koirat kävivät painimassa metsässä, ja iltasella sitten olikin Hannulla kuono turvoksissa. Nyt on vielä kuonossa sellainen puolikkaan herneen kokoinen kova patti, mutta ehkä jo huomenna käydään vähän treenaamassa. Hannu on ollut koko ajan oma itsensä, eikä vaikuta kipeältä, mutta ajattelin että kun on kerran saanut kolauksen kuonoon niin lelupalkkaan syöksyminen voi pikkuisen kirpaista. Hannu syö, juo ja leikkii Kertun kanssa normaalisti, on tuhonnut ja teurastanut leluja ja muutenkin ollut pirtsakka, joten uskon että mitään kolahdusta vakavampaa siinä ei ole. Ensin toki kävi mielessä kaikki hammasjuuripaiseet, kulmurin hajoaminen yms. kalliit vaivat.

Ja niitä treenejä. Hannun tokot, Kertun treenit tulee erilliseen postaukseen:

Paikkamakuu: Tarvii vielä treeniä siihen, ettei mene kaverin käskystä maahan. Pysyy hyvin maassa, mutta tarvii edelleen sen yhden välipalkan, ettei ala piippaamaan. Lopussa, kun tulen vierelle, saattaa piipata.

Paikkaistuminen: Pitäisi tehdä enemmän, on vielä vähän epävarma.

Seuraaminen: Perusseuraaminen on ihan hyvää, mitä nyt välillä meinaa keulia. Juoksemiseen on saatu joku järki, vielä pari viikkoa sitten Hannu herkästi rupesi pomppimaan. Hitaasti seuraaminenkin on parantunut, siinä oli ääntelyongelmaa. Takajalkojen käyttö on huonoa. Hannu osaa kyllä käyttää niitä, mutta seuraamisessa se tuntuu unohtuvan. Putkiaivo kun on, niin ei pysty tekemään kahta asiaa yhtä aikaa. Askelsarjoja ollaan alettu tekemään. Oikealle menee näppärästi, vasen on aika vaikea. Peruutus vaatii paljon työtä, mutta joku idea sillä on.

Jäävät: Pääasiassa tosi hyviä. Välillä kuitenkin sekoittelee, joten enemmän varmuutta vielä tarvitaan ennen kuin aletaan L:ää tai zetaa enemmän harjoittelemaan.

Luoksari: Alempien luoksarit hyviä. Pysäytystä ollaan alettu harjoittelemaan, pysähtyy hyvin mutta herkästi ennakoi.

Hyppy: Hyvin onnistuu.

Kapulan pito: Hyvä.

Kaukot: Alempien kaukot ihan ok, ylempien kaukoissa liikeradat alkaa olemaan ok. Matkaa ei vielä voi kovasti kasvattaa jos tehdään seisomista, max. puoli metriä.


Ruutu: Ollaan treenattu lisämotivaatiota ruutuun, mikä on vähän riistäytynyt käsistä, kun nyt syöksyy ruutuun tuli lupaa tai ei. Ruudun paikkaa pitää vielä treenata, mutta noin yleisesti ainakin tutussa hallissa onnistuu sekä avoimen että voittajan ruutu. Toki välillä lähtee ääni lähetettäessä. Eteenmenoa alettu harjoittelemaan.


Merkin kierto: Ääni lähtee melkeen joka kerta. Vaikka kuinka rauhassa odottelee vierellä, niin käskysanan jälkeen tulee piippaus. Jos Hannu ei ole perusasennossa, niin ääntä ei välttämättä kuulu.

Nouto: Meidän ongelma, jossa nyt kuitenkin on vähän valoa tunnelin päässä. Jos vien kapulan kauas, niin hakee hiljaisesti ja laukalla, mutta jos heitän, niin tulee ääntä ja askellaji on ravi. Eiköhän tämä tästä. Palautuspaikka on parempi, ja uskon että kun saa varmuutta siihen, mitä sille kapulalle tehdään, niin noutokin paranee.

Ohjattu: Ei tehdä kapuloilla, kun se kapuloiden kanssa säätäminen on Hannulla vielä epävarmaa. Suunnat kuitenkin pikkuhiljaa varmistuu, mutta vielä en vie alustoja kymmeneen metriin. Ei olla otettu vielä EVL:n merkkiä.

Tunnari: Nenätyö on hyvää. Ollaan tehty häiriössä yli sadalla kapulalla, eikä Hannulla ole ongelmia. Mutta se kapulan palautus... Hannu pistää tunnarikapulat palasiksi, joten en ole vielä edes alkanut ottamaan palautuksen kanssa. Harjoitellaan kotona matalassa vireessä sitä kapulan nostoa ja palautusta, vielä on työtä edessä.



Metallihyppynouto: Ollaan otettu erikseen metallikapulan pitoa ja hyppynoutoa puukapulalla. Hyppynouto sujuu paremmin mitä tasamaan nouto, Hannu tykkää kun saa hyppiä. Metallikapulan pitoa ollaan tehty ruokakuppipalkalla, eikä siinä näytä ongelmia olevan. Ei kuitenkaan varmaan aleta näitä yhdistämään kun vasta joskus AVO1:sen jälkeen.

Kiertohässäkkä: Palautukset toimii molemmilta puolilta, tässäkään ei kapulan kanssa ole mitään ongelmaa kun saa hypätä. Lisäksi olen palkannut Hannua lelulla heti hypyn jälkeen, joten sen ei ole tarvinnut miettiä että mitä tekisi kapulalle. Merkin kierto koko matkalta onnistuu joinain päivinä, mutta pääasiassa käytän vielä lelua tötsän takana, että saa lisävarmuutta. Ei olla vielä pysäytyksiä alettu tekemään.

Alo ja avo alkaa siis likkeiltään olla valmiit, mutta kaikki muu sitten kusee. Kentälle meno pitäisi saada hallitummaksi, kun nyt olen antanut sen vähän purkaa itseään kunniakierroksilla. Hannu ei luonnostaan hyvin palkkaudu sosiaalisella palkalla, joten se pitää opetella. Liikkeiden välit pitää saada hiljaisiksi. Ensi kuussa mennään Kantoluodon semmaan tähän ongelmaan hakemaan apuja. Mutta siis kisakentät ei meitä vielä hetkeen kutsu.

Hannuhan sai paikan nuorten koirien tokorinkiin. En tiedä että oliko fiksua hakea paikkaa saatika ottaa sitä vastaan, kun en oikein tiedä tekeekö Hannulle hyvää tiukasti aikataulutetut kimppatreenit. Kun pitäisi rauhassa saada vähän purkaa ennen kun aletaan hommiin, että se ääni ei tule niin helposti. Ja ringissähän on vähän sitä kisapainetta, että pitäisi kisata mikäli meinaa paikkansa säilyttää, ja tämän kanssa ei kisakentille kannata kiirehtiä. Mutta katsellaan, ainahan sitä saa ottaa ja lähteä jos siltä tuntuu. Yhdet treenit meillä on ollut, toiset olisi nyt lauantaina mikäli Hannu on treenikunnossa.

Hannun kanssa ollaan nyt tehty treenien suhteen se, että treenipäiviä ollaan vähennetty reilusti. Hannu treenaa 2-3 kertaa viikossa, ja jos se siitä nousee, niin tulee enemmän ääntäkin. Pyritään pitämään aina vapaapäivä treenien jälkeen, eikä treenata useampaa päivää putkeen.

Arjessa Hannu alkaa pelittämään aika kivasti. Me ollaan vaan saatu viime aikoina useampikin irtokoira perskarvoihin, joten Hannun luotto irtokoiriin tai fleksissä oleviin koiriin on miinuksen puolella, ja silloin räyhätään. Rappukäytävää edelleen vahditaan, mutta sitten taas kotiin päästetään vierailijat ihan hyvin. Hallin vahtiminen on vähentynyt, mutta monesti halliin mennessä pitää Hannun ilmoittaa, että Hän tuli nyt paikalle. Irtipito onnistuu edelleen yhtä huonosti. Ja Kertun jättäminen sisälle on yhdenlainen show, eli meidän pitää oikeasti Hannun kanssa treenata kahdestaan ulos lähtemistä (koska ääni. Kova ääni). Mutta muuten normiarjessa ei ole mitään ongelmaa. Terävyydenkin kanssa olen oppinut pelaamaan, vaikka edelleen olen sitä mieltä, ettei terävät koirat oikeen sovi mun käteen. Hannu on kuitenkin muuten oikein kiva ja herttainen tyyppi. Hannusta on kasvanut sellainen sylikoira, että on melkeen Kerttuakin pahempi. Melkeen aina kun sohvalle istahtaa, niin saa reilut 20 kiloa aussieta syliin, ja Kerttu katsoo paheksuen omalta paikaltaan. Sitten puolestaan öisin se on Kerttu joka tunkee kainaloon nukkumaan.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Rally-epikset ja tokotreeniä


Kertun kanssa käytiin lauantaina kokeilemassa rally-tokoepiksiä. ALO-luokkalaisia oli yhteensä yli 10, tarkkaa määrää en muista. Rata oli ihan kohtalaisen helpon tuntuinen, ehkä vaikeimmat osat oli se askel oikeaan ja pujottelu juosten. Me ollaan tosi vähän treenattu pujottelua tai spiraalia muuten kuin kävellen, joten niitä pitäisi harjoitella enemmän.

Alkuun oli operaatio Kertun väsyttäminen, koska Kepen pitää olla melko rauhallisessa mielentilassa, että sen voin radalle viedä. Muuten se ei jaksa alkaa kuuntelemaan ohjeita, vaan tekee niin kuin itse tahtoo. Kertun kanssa oltiin lähtövuorossa seitsemänsiä, ja koko odotusaika touhuiltiin omiamme.

Radalle Kerttu lähti jostain syystä tosi huonosti. Ei suostunut kakkoskyltillä ottamaan heti perusasentoa, mistä tulikin -1. Siitä se sitten lähti kuitenkin sujumaan, ja lisää virhepisteitä ei enää tullut. Kokonaispistemääräksi jäi siis 99, ja sillä yllettiin toiselle sijalle. Pisteitä oli yhtä paljon mitä voittajalla, mutta aika oli vähän huonompi.



Kerttu teki ihan hyvin. Kuunteli että mitä sanon, ei lähtenyt arpomaan että mitähän sitä seuraavaksi keksisi. Seuraaminen ei ollut hyvää, mutta lupasin itselleni etten sitä Kertulta vaadikaan rally-tokon puolella. Pääasia että kulkee mukana. Se vähän itseä ihmetytti, että mua ihan jännitti lähteä epiksiin. Jostain syystä jännitän tätä lajia enemmän mitä tokoa. Ja tämä kuitenkin on meille se "paineeton humputtelulaji"... Mulla on hirveät sisäiset ristiriidat kisaamisen suhteen, koska olen hirveä kisajännittäjä, mutta silti niin kisahenkinen ihminen, että mun on tosi vaikea mitään treenata jos en kisaamaan ole lähdössä.

Tokojakin ollaan treenailtu. Sunnuntaina treenattiin rinkiläisten kanssa, ja Kerttu teki merkitöntä merkkiä ja tunnaria. Merkittömässä otti taas vähän häiriötä teipeistä. Tunnarissa hairahtui haistelemaan noin metrin päähän kapuloista jotain hajua, mutta ilman lisäkäskyä palasi kapuloille ja toi oikean. Tiistaina otettiin lisää merkitöntä, jolloin meni vähän paremmin. Ruutuun lähtö oli heikko. Jääviäkin tehtiin ja tosi hyvin tuli oikeita vaihtoja. Melakarin Tarja vähän yrittää katsella meidän rinkiläisten perään, ja laittoikin viestiä että haluaa nähdä seuraamisvideon koirakoista, joten kuvattiin tiistaina sellainenkin. Koira vaan tuntui koko tiistain treenin ajan niin tahmealta, että sen jälkeen ei ollakaan treenattu. Tänään on Kertulla agilityt, ja huomenna olisi tarkoitus taas ottaa vähän kokeenomaisempaa treeniä.



Ei mahduttu Kertun kanssa huhtikuun kokeeseen, joten ilmottauduin samana viikonloppuna järjestettäviin rally-tokokisoihin. Saapa nähdä kuinka käy. Toukokuussa olisi sitten tarkoitus tunkea Kerttu myös tokokisoihin.

Tuossa on tosiaan tuo Kertun seuraamispätkä. Moitetta tuli vasemmasa kädestä ja hitaista perusasennoista, muuten palaute oli yllättävänkin positiivista, eli kai tässä on eteenpäin menty. Itseä vähän häiritsee edelleen juoksun täyskäännös. Tyytyväinen olen kuitenkin Kertun ilmeeseen, on hyvin matkassa ja häntä heiluu, ja peruuttaminen on pääosin myös hyvää. Kunnolla päästään seuraamistakin taas treenaamaan kunhan Kerttu on hierottu. Aika sillä on ensi torstaina, saapa nähdä kuinka jumiin se on jo ehtinyt itsensä vääntää.


Kerttu on ollut jo aika päivälleen puoli vuotta ainoana koirana. Nuuttia ei olla tälle vuodelle vieläkään ehditty näkemään, mutta voi olla että viikonloppuna tulee sekin kyläilemään täällä päin. Hyvin on kuulemma Nuutilla mennyt. Kuvaterveisiä tuli, Nuutti on kuulemma melko tyytyväinen kun on lunta.


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Reeniä reeniä

Tokon osalta ollaan saatu taas kevätkausikin käyntiin, ja tälle viikolle ollaan treenattu niin oman seuran treeneissä kun tokoringin kanssa, plus tietenkin omatoimisestikin. Voittajan liikkeet menee koko ajan kivasti etiäpäin, ja masokisti kun olen, niin ilmotin Kertun tälle kuulle kisoihinkin. Ensin siis jännätään että mahdutaanko mukaan, sitten jännätään että alkaako juoksut, ja sitten jännätään itse kisoja. Jännät ajat siis edessä!

Tunnarin kanssa vammailu näyttää tällä hetkellä olevan historiaa. Nyt Kerttu on tehnyt vierailla liikkureilla hyviä tunnareita (huonoilla palautuksilla, mutta ihan sama). Toki se on tehnyt ne tutuissa halleissa, ja voi olla ettei sitten vieraassa hallissa onnistukaan. Myös luoksetulon stoppi on parantunut. Huonompaan suuntaan on mennyt seuraamisessa peruuttaminen, ollaankin nyt tehty sitä imuuttamalla. Metallinoutoon ollaan parannettu motivaatiota ja myös vauhtia, mutta (ehkä jopa positiivisena?) ongelmana on kapulalle varastaminen. Niin tyytyväinen kun olenkin siihen, ettei metalli enää ällötä, niin varastaminen silti pitäisi saada kuriin. Sehän heittää liikkeen kerralla nollalle.

Noudoista ollaan tehty myös hyppynoutoa ja ohjattua. Hyppynoudoissa ollaan keskitytty vinoihin, ja vinojen noutojen palautukset onnistuu lähes aina hypyn kautta. Jos kapula menee pahasti vinoon vasemmalle, niin mennessä Kerttu monesti kiertää sen, joten nyt ollaan sitä hiottu. Ohjattu menee hyvin niin kauan, kun Kerttu kuuntelee. Pysähtyy merkille, ja kaartaa tosi kivasti kapulalle, eikä ainakaan vielä ole hakenut keskimmäistä. Välillä ei kuutele ollenkaan, ja päättää itse suunnan, jos edes pysähtyy merkille.

EVL:stä ollaan otettu myös zetaa, missä isoin ongelma on ohjaajan kävely. Maahanmenoon tarvii joskus (harvoin) kaksi käskyä, mutta sitä ei treenata sen enempää niin pitkään aikaan, kun ollaan voittajassa. EVL-ruutukin toimii lyhkäsillä matkoilla. Oikeestaan ainoa EVL-liike mikä on ihan kesken on metallihyppy, jota aletaan treenaamaan vasta kun VOI1 on plakkarissa.

Vähäsen ollaan otettu myös palkattomuutta, mikä ei sinällään ole Kertulle ongelma. Isompi ongelma taitaa olla liikkurointi, jollon korvat menee luimuun ja muutenkin koira näyttää piestyltä. Pitää näköjään liikkuroinnista tehdä hauskempaa.

Ei ole Nuutti ainoa, jolla on ärsyttäviä pikkusisaruksia.
Papi 10 vuotta ja Julius kohta 6 vuotta
Nuutin kanssa ollaan tehty luokkatreeniä avoimesta. Ei sinällään ollut ongelmaa, mutta tehtiinkin ilman liikkurointia. Kaukothan sillä on huonot. Koska Nuutilla ei ole kisatavotteita, niin aina välillä huomaa, ettei sen kanssa tule treenattua juuri muuta kun EVL:ää, minkä yksilöliikkeet kaukoja lukuunottamatta on joiltain osin jopa paremmalla mallilla mitä Kertulla. Edelleen seuraaminen menee vähän keulimiseksi, mutta Nuutin kanssa pääasia on se, että vire pysyy korkeella. Noudot on hyviä, vaikkei ohjatussa aina malta ohjeita odotella. Metallihyppy on parasta ikinä, jos Nuutilta kysytään. Palautukset voisivat olla parempia, Nuutti palauttaa suoraan sivulle, mutta jää liian eteen. Lisäksi välillä meinaa valua maahan, eikä kapulan pito aina ole ihan rauhallista (vaikka onkin hyvin parantunut). Kuitenkin irtoaminen merkille edelleen ahdistaa. Nyt olenkin laittanut namialustaa merkin taakse, että jos sillä saisi käsiavun pois. Merkiltä ruutuun tai ohjattuun irtoaa hyvin, ja menee tosiaan hyvällä vauhdilla.

Pikkumurut
Mun mielestä on epistä, että mun kotikoirasheltillä on näyttävämmät liikkeet mitä toko-aussiella, mutta minkäs teet? Kerttu ei kuitenkaan ole mikään säpäkkä viettipommi, sille on vaikeaa saada näyttävyyttä, kun se mielummin tekee kaiken sievästi ja rauhallisesti. Rauhallinenhan se ei vain ole muualla kuin tokokentällä. Toisaalta ringissä treenaa myös Kertun veli, joka on hyvin Kerttumainen työntekijä. Minä ja veljen omistaja ollaan taas melko erilaisia ohjaajia, eli ilmeisesti se rauhallinen työtahti on vaan näiden ominaisuus. En usko, että se tulee valioitumisen tielle, mutta en myöskään usko että valio-arvoa korkeemmalle päästään. Arvokisoissa kuitenkin pitäisi olla melko säpäkkää menoa.

Koirat käväsi mulla taas työpaikalla mukana. Kerttu tavalliseen tapaansa kiersi potilashuoneita häntä heiluen, mutta tällä kertaa Nuutti yllätti. Se vähän räksytti työkavereille, mutta hetken päästä oli jo ihan niiden mukaan lähdössä. Potilaitakin se sai tällä kertaa käydä katsomassa (normaalisti ei pääse, kun ei ole mitenkään sosiaalinen tapaus), ja hienosti niihin suhtautui ja oli ihan hiljaa. Kyllähän se edelleen arkeilee näin normaalissa arjessa, esim. lenkillä saattaa päättää että joku vastaantulija onkin pahis, vaikka edelliseen ei olisi reagoinutkaan. Ei siitä varmaan ikinä normaalia tule, mutta onhan tämmöiset pienetkin edistysaskeleet kivoja.


Wäinöllä on alkanut reistailemaan toinen takanen. Se on kuulemma jo viikon ajan ollut välillä kolmijalkainen. Itsehän en ole sitä vielä nähnyt, mutta lääkäriaikaa pitäisi soitella ensi viikolle. Voihan se olla, että sillä on joku lihas jumissa tai revähtänyt tms., mutta näiden vanhenevien kanssa aina vähän säikähtää, että millon ne vanhuudenvaivat tulevat. Wäinökin on kuitkin entinen agilitykoira, ja vaikkei sen kanssa ikinä ole rankasti treenattukaan, niin voihan siellä kuitenkin nivelessä olla rikkoa tai vastaavaa. Peukutan kuitenkin lihasvaivan puolesta, Wäinö on sisäisesti liian nuori iän tuomiin vaivoihin.

Kertun selkäkuvien vastauksetkin tulivat. Kirjainrivi Kennelliitolta kuului VA0, SP0, LTV1. Ei siis ihan priimaa, mutta toisaalta otan paljon mielummin LTV1:n mitä SP1:n. Agility varmaan jatkuu, mutta pk-puolesta en ole ihan yhtä varma. Huono hyppytekniikka plus ei-ihan-puhdas-selkä plus metrinen hyppy kapulan kanssa plus pieni koko on sellanen yhdistelmä, etten ihan tiedä että uskallanko kokeilla onnea miten käy. Treenikaverit pelottelivat polvensa loukanneilla pikkukelpeillä yms., kun näkivät miten huonosti Keps hyppää edes tokohypyn kapulan kanssa. Ja Kertun LTV-selkä näyttää tosiaan tältä:


Laumallinen shelttejä, eiku...

lauantai 13. joulukuuta 2014

Sisäisesti kaunis

Mennyt viikko on ollut melkosta jännittämistä maanantaisen luustokuvauksen jälkeen. Kerttu pääsi tosiaan kameroiden alle, siltä vilkastiin kyynärät, lonkat ja selkä.
Eläinlääkärillä Kerttu käyttäytyi hienosti. Puntarilla piti käydä, ja painoa on nyt 16,5 kiloa. Melkosesti kerännyt massaa, kun kesällä se painoi hädin tuskin 14 kiloa. Odotushuoneen lattialla se kelli selällään, kun mitään ei tapahtunut. Lääkärin huoneessa ei kuitenkaan meinattu alkaa koisimaan rauhotteesta huolimatta. Piti kuunnella mitä tapahtuu odotustilan puolella, ja aina jos silmät vähän luppasivat niin jossain rasahti ja Kerttu heräsi. Loppujen lopuksi lääkäri nappasi syliin hyvin väsyneen mutta puoliksi hereillä olevan Kertun, kun ei vaan tyttö ruvennut unille.

Tunnin verran pyörin kaupungilla, ja sitten palasin hakemaan koiran kotiin. Kerttu odotteli heräämössä hereillä, mutta vähän sekavana. Kun lääkäri tuli kuvia näyttämään, niin vähän piti murista, mutta aika nopeesti se kuitenkin hiljeni.

Lonkkakuvat näytti hyvältä. Toinen lonkka oli selkeä A, mutta toinen oli sitten jossain A:n ja B:n rajoilla. Asteita kun mitattiin niin saatiin 103, kun A:han vaaditaan se 105 (Kertun toisesta lonkasta mitattiin 112). Jonkin verran sai siis jännittää, kun mittauskohtakin on niin tarkkaa, että millin heitolla saadaan jo eri asteluku. Sen verran mittauskohta heittikin, että Kennelliitosta lonkat tulivat takaisin A/A:na.

Kyynärissä puolestaan ei näkynyt mitään ihmeellistä, arvio 0/0, ja Kennelliitto samaa mieltä.

Sitten selkä. Pääasiassa selkä näytti hirveen hienolta ja tasaselta, mutta parista kohdasta löytyi sanomista. Ensinnäkin ristiselän kohdalla oli selkäydinkanava pikkusen ahtaampi mitä muualla. Eläinlääkärin mukaan tämä tuskin tulee häiritsemään Kerttua mitenkään ikinä. Toinen muutos löytyi kaularangasta. Se muutos on vähän mystinen, lääkärin arvio oli että Kerttu on sen johonkin loukannut. Kerttu on kyllä just niin reikäpää, että olen vähän ihmetellyt että miten se pysyy ehjänä. Se vetää semmoista kuperkeikkaa että välillä hirvittää. Ikinä se ei kuitenkaan mitään ole valittanut, mutta ei se varmaan vauhdin hurmassa edes huomaa että sattuu. Kennelliitto ei ole vielä selästä sen kummempia vielä ilmotellut, eli jäädään jännäämään että mitä sieltä tulee. Sen mukaan sitten katsellaan jatkot. Kuvista ympyröin punasella muutokset, on vähän helpompi hahmottaa.





Maanantain treenit tosiaan jäi Kertulta väliin, vaikka se ite oli sitä mieltä, että ihan hyvin voi lähtee mukaan, vaikka treeneihin lähdettiin kolmisen tuntia rauhoituspiikin jälkeen, eikä askelkaan ollut ihan vakaa. Kerttu siis jäi kotia vahtimaan, ja Nuutti pääsi agilityyn. Nuutti oli taas ihan oma pätevä itsensä, ei sitä haitannut vaikka istuin kentän laidalla katsomassa.

Kertookohan Kertun normitilasta jotain,
jos kerron että tässä se on rauhotettuna? :D
Tiistaina pääsi jo Kerttukin treenailemaan. Otettiin luoksari, liikkeestä istuminen ja ruutu palkatta. Kaikki se suoritti, mutta liikkeestä istuminen jäi vinoon. Muuten ihan hyvä. Vähän vänkslättiin tunnareiden kanssa ja metallinouto otettiin loppuun.

Keskiviikkona treenattiin ohjattua noutoa. Ensin nouto vasemmalta, sitten oikealta. Molemmat suunnat vain yhdellä kapulalla. Hirveän hyvin se lähtee siihen suuntaan mihin pyydetään. Merkki on hyvä, mutta pitäisi enemmän tehdä niin, että kapulat on häiriönä taustalla. Tehtiin myös EVL-paikkis, eli 4 minuuttia piilossa, koirat yksitellen alas ja ylös, ja liikkuri häiriköi kävelemällä. Ei kuulemma Kerttu välittänyt häiriköinnistä, maahanmeno oli hidas (jostain syystä hidastelee nykyään liikkuroidut maahanmenot) mutta nousi hyvin sivulle.

Torstaina treenattiin taas ringin kanssa. Ruutu liikkuroitiin, ja se oli ihan hyvä. Ruudussa pysähtyminen saisi olla napakampi. Kuitenkin vieras ruutu ja vieraat merkit, ja Kerttu irtosi ruutuun hyvin ilman mitään targettia. Ruudun jälkeen väännettiin vähän kaukoja. Takajalat edelleen pomppaa vähän m-s-i-vaihdossa. Sitten otettiin tunnaria, mikä oli aika katastrofi. Ei edes tehty liikkuroituna, vaan niin että treenikaveri kävi viemässä kapulat. Kerttu lähti kapuloille ihan hyvin, mutta kapuloilla se lopetti työnteon ihan täysin. Se vaan katto mua sen näkösenä, että ei hän tiedä eikä osaa. Tehtiin sitten niin, että menin itse siihen kapuloille tueksi, mutta siitä huolimatta työskentely oli huonoa. Lopulta se oikea sieltä nousi, pidettiin bileet ja lopetettiin siihen. Loppuun vielä lyhkänen paikkamakuu ja istuminen. Kerttu istua könöttää semmosessa korppikotka-asennossa, joten nyt yritetään saada sille ryhdikkäämpää istumista.

Laitostunut eläin töissä
Tänään sitten lähdettiin Kertun kanssa hallille treenaamaan tunnaria. Kapuloita oli 6-12, tehtiin riviä, jonoa, ympyrää ja epämääräistä kasaa, ja jokaisella kerralla sieltä nousi oma. En kertakaikkiaan ymmärrä mikä siinä mättää, kun Kerttu kuitenkin osaa selvästi etsiä sen kapulansa. Mutta harjotukset jatkuu, tehdään nyt helppoa että koiran itsetunto kasvaa ja se tajuaa itsekin, että kyllä se sen handlaa. Muutenkin tämän päivän treenit menivät oikeestaan jopa hyvin. Ruutua tehtiin VOI- ja EVL-versioina. Pitää muistaa tästälähtien käyttää vielä EVL-ruudussa targettia, kun nyt meni ruudussa mua lähimpään nurkkaan. Luoksarin stoppi on parempi, mutta parantamisen varaa löytyy vielä reilusti. Vinot hyppynoudot onnistui ainakin tänään, ja vierasta metalliakin haettiin, palautus tapahtui taas ravilla. Me tullaan olemaan niin ongelmissa, kun sen pitää alkaa tuomaan metallia hypyn kautta.

Pk-treeniä ollaan tehty ihan hiukkasen. A:ta ollaan harjoiteltu vähän loivemmassa kulmassa, eikä Kertulla ole ollut sen kanssa mitään ongelmaa. BH:ta ajatellen jätin Kertun myös ensimmäistä kertaa ikinä vieraan kaupan eteen kiinni, ja kyyläsin itse kaupan eteisestä että mitä Kerttu touhuaa. Ihan kiltisti se siellä odotteli mua.

Kaverikoiraakin se pääsi leikkimään, kun käväsytin sen työpaikalla. Hoitajia tervehdittiin hirveen innoissaan, mutta hirveän rauhallinen se on potilaita kohtaan. Siinä se vaan istuskelee pyörätuolin tai sairaalasängyn vieressä rapsutettavana, eikä yritäkään tunkea jalkojaan syliin.

Nuutti on tälle viikolle päässyt kertaalleen tokotreeneihin. Seuraamisessa edistää tosi paljon, ja seuraakin oikeestaan paremmin oikeella puolella mitä vasemmalla. Luoksarin stoppi on ihan hirmu kiva, maahanmeno vaan valuu. Just siis toisin päin mitä Kertulla. Muuten se oli hirveen rauhallinen, vaikka treeniseuraakin sillä oli. En tiedä sitten että johtuko se rauhallisuus ihan siitä, että oli jokunen tunti aiemmin päässyt taas roskiksen kimppuun, kun unohdin laittaa keittiön oven kiinni. Siellä se oli taas kaikessa rauhassa syöpötellyt ja kantanut roskia pitkin kämppää, kun oltiin Kertun kans pois kotoa. Melkonen rosvo tuo Nuuttikin, aivan kun raukkaa ei ikinä ruokittaisi ja kaikki ruoka pitää dyykata roskiksesta.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Nuutin agiepikset ja Kepen tokopäivitykset

Nuutti oli tänään agilitypäivä, kun kotiseura järjesti epikset vielä kerran ennen ensi viikon kisoja. Ratoja oli kaksi, möllit ja kisaavat, ja Nuutti osallistui molempiin. Kerttu ei tänään päässyt agilityilemään, vaikka möllirata näytti siltä, että sen olisi ehkä voinut Kertun kanssa loppuun asti päästä. Hallinta agikentillä on kuitenkin niin surkeaa, etten lähtenyt kokeilemaan ihmis- ja koiramassassa.

Nuutti oli aika reipas agilitaaja. Vähäsen oli kuulemma lähdössä stressannut, mutta radalla kulki kuitenkin hyvin. Kisaavien radalla jumitti vähän kontakteilla, mutta muuten Nuutti teki tosi kivaa ja tarkkaa työtä. Molemmilta radoilta tuli nollat, mölleisä ei sijoitusta koska Nuulla on pari virallista starttia takana, mutta kisaavien radoilta tuli kolmanneksi. Ei yhtään huonosti, minejä oli siinä yhteensä 24, ja samassa luokassa tosiaan myös ne kolmosissa kisaavat. Ensi viikonloppuna sitten katsellaan, tulisiko sieltä tuplanollaa ihan virallisestikin. :) Nuuttihan tosiaan sunnuntaina tekee paluun virallisille kisaradoille, ja juoksee pari ykkösluokan starttia.

Nuutin mölliluokan rata:


Ja kisaavien rata (joka kannattaa klikata auki YouTubeen jos aikoo nähdä jotain):



Ja ohjaajana toimii tosiaan Nuutin lainaohjaaja, itehän en tuota vauhtia juokse.

Pitkästä aikaa Nuutistakin palkintopose
Kertun kanssa harjoteltiin tällä viikolla agilitya vaan kerran. Otettiin välistävetoja ja työntöjä, ja loppuun radanpätkä. Kohtuullisesti oli kuulolla, varsinkin lopputuntia kohti alkoi sujumaan.


Tokoakin ollaan yllättäen treenailtu. Keskiviikkona otettiin luokkatreeniä, eli liikkuroituna ja palkatta luoksetulo, tunnari ja hyppynouto. Luoksetulon stoppi valui, mutta on kuitenkin vähän parantunut, tunnarissa ei muuta ongelmaa kun palautus, kun Kepe tykkäisi sylkästä kapulan suustaan turhan aikasin, ja hyppynouto ihan hyvä. Siinäkin palautus voisi olla varmempi. Kuitenkin siis ihan hyvin menneet treenit. Torstaina sitten käytiin tutustumassa uuteen halliin, kun treenattiin nuorten koirien ringin kanssa. Tunnarin liikkuroi Kertulle vähän vieraampi treenikaveri, ja Kepehän ei vaan osannut. Se toi muistaakseni 2 tai 3 väärää, ennen kun haki oikean. Halusin ottaa uusiksi, niin että kapulat on ympyrässä, ja siinä alkoi sähläys jo ohjaajan täyskäännöksen kohdalla (kun Kerttu epäonnistui, eikä se oikeen siedä epäonnistumisia ja oli ihan hämillään). Taas se haki väärän, toisella oikean. Uskon, että se otti vieraasta liikkurista häiriötä, koska muuten treeneissä ei ihan yhtä kauheita epäonnistumisia ollut. Sillä on kuitenkin normitreeneissä tunnari tosi vahva, mutta normitreeneissä onkin tutut liikkurit. Pitää vissiin ottaa tunnareita mukaan kaikkialle ja pyytää porukkaa käpälöimään niitä, että tulee Kertulle vierasta hajua.

Nuutin uusi villapaita
Muutenkaan ei ihan putkeen menneet treenit, ruutuun lähettäessä oli niin hirveästi vauhtia, että ensin meni takarajasta ohi, ja sen jälkeen jäi turhan eteen. Oli se ruudun sisällä, mutta on vähän tuuripeliä että pysyykö varpaatkin ruudussa kun menee maahan. Osittain (tai oikeestaan aika täysin) mun vika, kun olen opettanut sen pysähtymään heti kun ohittaa eturajan.

Perjantaina sitten korjailtiin torstain treeniä. Samoilla kapuloilla tehtiin tunnari, ja nyt ei taas mitään ongelmaa. Ruutua otettiin niin, että lelu oli ruudun takana, että koira juoksee kunnolla perille asti. Sen jälkeen sitten targetin kanssa pysäytykset keskelle. Otetaan varmaan askelta taaksepäin ja tehdään kuuriluontoisesti pelkästään targetilla ruutua. Otettiin myös kaukoja (joita ollaan otettu taas tällä viikolla joka päivä), ja edelleen pientä edistystä on näkyvillä. Ei ne kuitenkaan läheskään valmiit ole edelleenkään.

Tänään Kerttu on viettänyt vapaata. Kävi se vähän katselemassa agilityä, ja teki häiriöseuraamista (ja hyvin tekikin!) kentän vieressä. Huomenna harjoitukset taas jatkuu, tällä kertaa rallytokon parissa.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kenraaliharkkoja, tokorinkiä ja agiepiksiä

Koska Kepen tokot on viime aikoina mennyt niin penkin alle, ollaan kenraaliharkat pilkottu ihan pieniksi ja monelle päivälle. Treenin aiheena on ollut lähinnä seuraaminen ja kaukot, eli nämä ongelmiksi muodostuneet.

Maanantaina oli Kepen ryhmätreenit. Siellä seuraaminen oli taas ihan kamalaa, ja kaukoissa paineistu liikkurista ja lähti karkuun. Sillon kun ei karannut, niin nousi seisomaan, ja seisomista ollaan tosiaan viimeksi otettu tyyliin kuukausi sitten. Ei siis kovin kovaa luottoa koiraan tässä vaiheessa.

Tiistaina kävin nakkaamassa Nuutin agikentälle ja Kertun kanssa jatkettiin matkaa tokoringin treeneihin. Siellä liikkuroitiin seuraamista, kaukoja ja luoksaria. Seuraaminen alkoi jo näyttää seuraamiselta, luoksari otettiin vauhtiluoksetulona (koska askellaji oli samana aamuna treenatessa ravi), ja kaukot teki, mutta näytti tosi hakatulta. Otettiin sitten vielä paikkamakuujättö EVL:n tyyliin ja paikkaistumisen jättö, jotka sujuu Kepeltä nykyään hyvin. Häiriönä oli juokseva ja huutava parivuotias, ja Kepe vaan kattoo hiukan hölmistyneen näköisenä. Treenien jälkeen haettiin Nuutti agikentältä, ja oli kuulemma ollut hienoa poikaa.

Tänään käytiin taas aamulla vähäsen kentällä. Seuraaminen Kertulla toimi, samoin kaukot. Naamioitiin tokotreenit agitreeneiksi, eli samalla Kerttu opiskeli keinua ja keppejä, jotka menee nyt tosi kivasti ilman apuja.

Osaa se liidellä agilityradallakin
Illalla käytiin taas treeneissä. Olisi ollut Nuutin tokot, mutta Kerttu tuurasi ja Nuutti lähti agiepiksiin. Nuutti oli tosi hieno epiksissä, mölliradalta tuli 0, ja aika oli toiseksi paras. :) Harmittaa, kun en niiden rataa nähnyt, mutta kuulemma ei ottanut mistään häiriötä, ei edes pahemmin lapsista. Kertun kanssa tehtiin taas lisää seuraamista, ja seuraaminen oli nyt sellaista mitä se Kertun kanssa normaalisti onkin. Paikka on hyvä ja kontakti pitää, mutta takapää hiukka aukeaa ja perusasennot on hitaita. Kuitenkin siis hyvää seuraamista. Pari ekaa kertaa kaukoissa karkasi, mutta kun liikkuri ei ollut ihan takana, pystyi suorittamaan. Ruutua tehtiin EVL-tyyliin mutta lyhemmillä matkoilla, ja kivasti se menee. Merkki on tosi kiva, kunhan sitä vähän muistutteli. Ruutuun menee hirveellä vauhdilla, ja sieltä kuuntelee käskyt. Kaikin puolin siis hieno.

Lauantaista, noh, voi käydä miten vaan. Voi tulla onnistuminen ja koulari, mutta tällä haavaa sanoisin, että se epäonnistuminen on todennäköisempää. Jos en olisi joukkueessa niin saattaisin jättää menemättä, tuntuu vähän turhalta lähteä hakemaan kakkosta tai kolmosta. Normaalisti kun Kertun kanssa kisaa, niin aina on pohjimmiltaan tiennyt, että kyllä se tän handlaa. Nyt mulla ei ole mitään hajua kuinka käy. Luultavasti käy huonosti. Kävi miten kävi, avoimeen ei ole tämän jälkeen paluuta.

Ja tuosta nuorten koirien tokoringistä sen verta, että tänään tuli tieto että seuraavat pari vuotta treenataan siinä seurassa (Rane-veljen kanssa). :) Pääsykokeet meni penkin alle, mutta riittävät arvosanat saatiin sieltä kuitenkin. Pääsykokeista mulla oisi videokin, mutta sitä ei tule kukaan enää koskaan näkemään, en edes minä. Se oli jotain hirveetä se seuraaminen. Tietääpä taas mitä treenata koko pitkän talven. Vaikka ei talven treenattavat asiat kesken lopu, mulla on mietittynä jo Kertunkorjausopas, johon tulee jatkuvasti lisää sivuja. Paljon on tehtävä ennen voittajaa.

Tänään myös selvisi, että Nuutti ja Kerttu molemmat jatkaa agilityn parissa. Nuutilla vaihtuu ohjaaja, ja minä saan räpeltää Kertun kanssa. Mutta on se oikeasti ihanaa, kun joku vie Nuuttia eteenpäin, ja vielä kun Nuutti ja sen ohjaaja tulee niin hyvin toimeen keskenään. Mulla ei yhtään mietitytä jättää Nuuttia ohjaajalleen, kun tietää että ne molemmat tykkäävät toisistaan eikä niillä ongelmia ole.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Pääsykokeissa

Aina ei vaan suju. Kertun kanssa käytiin tuossa aiemmin viikolla nuorten koirien tokoringin pääsykokeissa, ja esitys oli ihan hirveä. Tai siis, näkyi siellä huonompiakin esityksiä, mutta Kertuksi hirveetä sontaa, varsinkin seuraamisessa. Kepen treeniseuraaminen on tosi kivaa, mutta sitten kisakehään mennessä sen vire kuolee ja sitä saa raahata perässä kun matkalaukkua. Vähän esimakua tästä oli jo heinäkuun kokeissa, mutta näköjään eteenpäin ei tämän ongelman kanssa olla päästy.

Pääsykokeet alkoi paikkamakuulla. Siinä nyt ei Kertun kanssa ole sen kummempia ongelmia, ei vaikka tällä kertaa tehtiin paikkis ohjaajat näkyvillä. Sen jälkeen yksilöliikkeet, eli seuraaminen, alon luoksari, nouto ja vapaa valinta. Kertun kanssa oltiin viimesinä vuorossa, odotteluaikaa tuli suunnilleen puolitoista tuntia.

Kehään mennessä Kepe oli jo aivan omissa maailmoissaan, vaikka 10 sekunttia aiemmin oli kovasti ottanut omatoimisesti kontaktia. Seuraamiskaavioon kuului käännökset molempiin suuntiin, täyskäännös, hidas käynti ja juoksu. Käännöksissä ja temponmuutoksissa koira oli kuulolla, muuten meni semmosta rally-tokoseuraamista jossain liian kaukana eikä kontakti pitänyt. Tässä vaiheessa teki jo mieli jättää homma tähän, mutta tehtiinpä kuitenkin liikkeet loppuun. Luoksari hyvä (nytkähti kyllä liikkurin käskylle), nouto ok (ite sähläsin vähän palautuksessa, onneksi vaan vähän) ja vapaavalintaisena tehtiin liikkeestä pysähtyminen. Kaksoiskäsky tarvittiin sivulle istumiseen, ja sekin oli mun vika kun normaalisti jään seisomaan koiran takajalkojen kohdalle, nyt menin vahingossa etujalkojen kohdalle. Kepelle kaikki tämmöset pikkujutut vaikuttaa paljon, ja jos tulee rutiineihin muutoksia niin Kerttu ei oikeen tiedä mitä pitää tehdä. Se ei kuitenkaan halua tehdä väärin, niin näissä tilanteissa se yleensä jää odottelemaan vahvistusta (toivoisin sille vähän semmosta oma-alotteisuutta, eli että voi yrittää vaikkei aina oikeaan osukaan).

Lopuksi vielä piti leikkiä ilman lelua, ja pääsykoe oli siinä. Ilmeisesti mun lisäksi vaan kahta pyydettiin leikkimään, joten tuolla esityksellä oltiin top3:ssa. Tuomarin kommentti oli että "sehän meni kivasti", mutta taisi sanoa sen vaan kohteliaisuuttaan. Tietoo paikan saannista ei pariin viikkoon tule, mutta enpä odota ihmeempiä. Ite en itelleni paikkaa tuon perusteella antaisi, mutta ehkä kisatulokset saattaa vaikuttaa. Ja meidän kisatuloksethan on ihan kivoja. No, jäädään odottelemaan, mutta kovin korkealla ei toiveet ole. Ärsyttää, koska tuo koehan oli tosi helppo, kun ajattelee että suorittajana oli koira, jolla on lähes kaikki voittajaluokan liikkeet kasassa. Aina vaan ei voi voittaa. (Ei saisi olla näin kriittinen noin nuorta koiraa kohtaan. Se on vielä kakara, mulla on reilusti aikaa vielä pilata se, pitäisi nyt muistaa pitää homma sille kivana.)

Vielä enemmän ärsyttää, että seuraamisongelmat ei päättyneet tuohon, vaan ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen. Tänään käytiin piirimestisjoukkueen kansa treenaamassa vähän kokeenomaisemmin. Ite liikkuroin ensin alokaskoirat, sitten otettiin Kepen kanssa pätkä seuraamista ja vapautus palkalle, sitten liikkuroin evl:n ja sitten otettiin Kertun kanssa loput liikkeet. Paikkamakuu muuten ok, mutta piti käydä palkkaamassa kun toiselle koiralle ärähdettiin. Kerttuhan ottaa nekin itseensä. Paikkaistuminen hyvä, ei häsellystä alussa, suoraan menin piiloon eikä koiralla asento muuttunut yhtään. Seuraaminen oli taas samaa luokkaa mitä tuollon pääsykokeissa. Muuten leviää käsiin, mutta aina kun jotain tapahtuu, Kerttu skarppaa. Muissa liikkeissä ei mitään ongelmia, ei ennakointia eikä himmailuja. Jos halutaan pilkuttaa, niin luoksarin stoppi saisi olla terävämpi. Myöskään palkattomuuden kanssa ei ole ongelmaa missään muussa kun seuraamisessa. Aivan kun mun pitäisi tehdä jotain tälle ongelmalle. Ohan meillä vielä vajaa pari viikkoa aikaa, saa nähdä mitä taikoja tässä rupeaa tekemään.

On se välillä sieväki
Agilityssä Kerttu pystyy menemään nykyään kivasti helppoja ratoja. Ohjauskuvioista onnistuu lähinnä persjättö ja takaaleikkaus, myös valssin tuo tajuaa mutta sitä ei ikinä ehdi tekemään. Kepit menee oikealta puolen, vasemman kanssa on vielä vaikeuksia. Ja ääliö kun Kerttu on, se ryösti viime treeneissä muka puomille, joka olikin keinu. Rämähtäen tuli alas, ja hyvä ettei koira (ja omistaja) alleen laskenut, mutta sen kummemmin ei Kerttu jäänyt asiaa muistelemaan, vaan leikki mun kanssa heti perään keinunpamautteluleikkiä.

Nuutti puolestaan oli koeajettavana lainaohjaajalla. Pikkusen se sikaili kontaktejen kanssa ("ikinä en ole tommosia mennyt enkä muuten mee nytkään!"), vaikka normaalisti ne on sen lemppareita. Muuten meni tosi hyvin, ja tuntuu tulevan mahdollisen uuden ohjaajansa kanssa hyvin juttuun. Kävivät lenkilläkin ilman mua, kun treenasin Kerttua, eikä Nuu kuulemma sikaillut paljoakaan. Ei vissiin uskaltanut alkaa isottelemaan tämän ohjaajan staffille, kun normaalistihan Nuutti on melkosen vihanen  vieraille koirille. Toivottavasti näiden yhteistyöstä tulee jotain, koska me ollaan Nuutin kanssa vähän niinkun umpikujassa. Ei olla edetty juurikaan vuoteen. Osaavan (ja nopean) ohjaajan kanssa Nuusta varmasti tulee hyvä agilitykoira, ja me saadaan Kertun kanssa taas opetella agilityn alkeita kahestaan.

Pitää nyt vaan katsoa että mihin ryhmiin haetaan koirien kanssa talveksi. Meillähän yksi ryhmäpaikka maksaa 120, joten kamalan montaa paikkaa ei tulla varaamaan. Ajattelin, että oonkohan tosi huono ihminen, jos otan ryhmäpaikat vaan Kertulle tokoon ja agilityyn, ja annan Nuutin lainaohjaajalle agilityyn ja jätän Nuutin tokot pois. Nuu kyllä niin tykkäisi tehdä, mutta kun sen kanssa vaan ei ole enää niin tavotteita, niin tuntuu turhalta maksaa isoja summia. Jos sitten taas kesäkaudella panostaisi Nuuttiin enempi. Toisaalta mulla on talvikaudella myös kouluttajan vuorot, niin niihin päästäisiin Nuutin kanssa. Katellaan, on tässä vielä ensi viikko aikaa päättää.