Hannu 7 kuukautta

Aika kuluu ja teinikoira kasvaa, ja nyt herra on jo 7-kuinen. Siinä on yli 50 senttiä ja vajaa 20 kiloa murrosikäistä pikkujätkää.

Tällä hetkellä vaikuttaa että Hannu on ihan täysin Kertun vastakohta, niin hyvässä kuin pahassa. Kerttu oli epävarma heti pennusta lähtien, Hannu ei. Kerttu on terävähkö, Hannu on ihan järkyttävän terävä. Kerttu oli pentuna epäsosiaalinen, Hannu taas yleensä tykkää ihmisistä. Kerttu vahtii, Hannulla puolustaminen on paljon vahvempi (liiankin vahva). Kerttu kaipaa multa tukea lähes kaikkeen, Hannulla on toimintakykyä vaikka muille jakaa. Kertun leikkimistä kaivettiin esiin varmaan pari-kolme vuotta, Hannu taas on älyttömän hyvä leikkimään. Kerttu ei ikinä käyttänyt paljoa hampaitaan, Hannu hammastelee edelleen. Kertulle riittää jos sitä katsoo pahasti, Hannulle on tosi vaikea saada menemään kieltoja läpi ja se kokeilee aina uudelleen ja uudelleen että onko tämä edelleen kiellettyä. Kertulle ei ihan hirveästi tarvinnut pentuajan jälkeen pitää kuria, Hannulla pitää olla natsikuri. Kerttu oli pienestä pitäen tosi pikkuvanha ja pedantti tekijä, Hannu on edelleen täysi kakara. Seitsemänkuisena Kerttu teki ALO-luokkaa liikkuroituna, Hannu opettelee perusasentoa. Hannu on selkeesti vilkkaampi, ja sen hermorakenne on huonompi mitä Kertulla. Ei sillä siis ole mitenkään erityisen heikko hermorakenne, mutta Kerttu on aika tasapäinen koira, Hannu taas ei niinkään. Lähes kaikessa ne on ihan erilaisia, joten Hannun kanssa on ollut melkoinen opetteleminen, ja on edelleen. Molemmat ovat kyllä perusluonteeltaan tosi kilttejä tyyppejä. Hannu ei ole mikään helpoin tapaus (terävä, herkästi puolustava ja toimintakykyinen on hitusen haastava yhdistelmä), mutta ei ollut Kerttukaan pienenä ja siitä on kasvanut niin loistava koira ettei toista. Hannu muistuttaa jollain tavalla Nuuttia. Molemmat on vilkkaita ja teräviä. Nuutilla vaan ei ole toimintakykyä, sosiaalisuutta eikä hermoja.


Hannusta näkee selvästi, että sen kanssa on tehty vähän. Siitä näkee, että se on tullut mulle vähän huonoon aikaan. Silloin kun päätin Hannun ottaa, mulla ei käynyt mielessäkään että olisin edelleen sairaana vielä Hannun täyttäessä 7 kk, mutta niin vaan kävi. Tästä syystä mulla on vähän ollut jaksaminen kortilla tämän pennun kanssa. Tuntuu toisaalta niin tyhmältä, kun on ollut itse melkein 8 kuukautta kotona, ja silti ei ole tehty pennun kanssa tarpeeksi pohjia edes arkikäytökseen, kun tässä olen kuitenkin viimeiset vuodet valittanut että vuorotyö vie kaiken ajan. Tänä vuonna olisi ollut aikaa tehdä vaikka mitä, mutta ollaan tehty kummankin koiran kanssa tosi vähän treeniä, huomattavasti vähemmän mitä normaalisti. Aikanaan kun Kerttu oli 7 kk, niin se oli jo melkein valmis alokasluokkaan. Hannu treenaa perusasentoja. Toisaalta Hannu kypsyy tosi hitaasti, joten ehkä sille on ihan hyväksi tämmöinen vähän hitaampi tahti. Eikä meillä mihinkään kiire ole.

Hannu on siis hyvästi jo murrosiässä. Pari viikkoa sitten alkoi ihan kunnon murkkuilu, ja siitä lähtien ollaan sitten säännöllisesti juteltu että mikä on sallittua ja mikä ei. Samoista asioistahan me jutellaan paljon, niin kuin jo aiemmin mainitsin, niin Hannu testailee aina että onko asia X edelleen kielletty. Välillä on erittäin suloinen ja herttainen pikkupoika, välillä taas ihan älyttömän ärsyttävä petoeläin. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että kunhan tuo aikuiseksi kasvaa, saa jostain aivot päähänsä ja lopettaa turhan possuilun, niin siinä on mahdollisuudet vaikka kuinka hienoon koiraan. Harmi, että siihen voi mennä hetki jos toinenkin.

Treeneissä se on pääasiassa tosi hyvä, mutta häiriöherkkä. Se on mielettömän hyvä leikkimään, enää tarvii vaan mun opetella että miten sitä koiraa palkataan lelulla. Ollaan tehty lähinnä jotain ruutua, tunnaria ja sen tyyppistä, missä saan vaan lähettää koiran pois, eikä tarvii pureutua niihin vaikeisiin juttuihin. Ruutu on Hannulla tosi hyvä. Lähetän sen lelulle, joten vauhtia on paljon. Oon nyt alkanut pysäyttämään sitä ruutuun, ja tosi hyvin reagoi pysäytyskäskyyn. Aina ei välttämättä ihan ruudun sisälle mahdu, mutta eipä tuo vielä ole vakavaa.

Tunnari on myös hyvä. Tarkkaa työtä tekee kapuloilla, ja tietää mitä sieltä etsii. Itse noutoa ei olla harjoiteltu, koska se kapulan pitokin tökkii.

Merkin kiertoa ollaan tehty vähän sheippaamalla. Jonkinlaista ajatustyötä Hannu tekee senkin kanssa, koska kiertää kyllä kun lähellä ollaan.

Meidän pitäisi oikeasti alkaa treenaamaan sitä perusasentoa, koska nyt koira on niin namissa kiinni. Ajattelin kainalopalkkaa ajaa sille läpi, että jos sen sillä saa namista irti. Rallyssähän se on seurannut muutaman kyltin ratoja, mutta se on lähinnä "mennään"-käskyllä, eli en vaadi mitään kummempaa seuruuta.

Kerttukin on treenannut ja tekee tosi tarkkaa työtä. Ensi viikolla pitää soittaa fyssarille ja päättää jatkot. Kertun parin viikon takainen rally-tokorata löytyy täältä.

Wäinölläkin on lääkäriaika edessä. Piti soittaa lääkäriin ja uusia sydänlääkkeen resepti, niin tilasin samalla sydänkontrollin. Wäinö edelleen yskii paljon, mutta mun mielestä välillä kuulostaa siltä että se yskii ysköksiä, joten pitää tarkistaa että onko nesteenpoistolääkitys ajankohtainen. Lisäksi toivoisin että se saa jonkun  astmapiipun tuohon yskään, kun se välillä kuulostaa niin kurjalta.

Rally-tokoa

Eilen oli rally-tokon kotikisat, ja kun me ei Kertun kanssa ilmottauduttu kisaamaan, niin lupauduin MES-luokan nollakoirakoksi. Pikkasen toki alkuun meinasi jännittää, kun Kepe ei ole edes voittajassa kisannut, mutta onneksi ei mitään haittaa vaikka nollakoirakko vähän mokaileekin.

Ensimmäisellä radalla oli jokunen kohta, jotka tiesin jo etukäteen meille vaikeaksi. Liikkeestä istumisen jälkeen koiran kutsuminen oli justiin putkea kohti (siinä ei lopulta ollut ongelmia), ja oikeastaan koko loppu rata oikealla oli sellaisia kylttejä mitä ei oikealla olla pahemmin harjoiteltu. Eikä hypyn jälkeen edessä puolenvaihto ole Kertulle mikään helppo homma (onnistui yllättävän hyvin), 270 oikealle koira oikealla ei myöskään, peruutusta ei olla tehty varmaan ollenkaan oikealla, eikä neidin takajalat meinaa taipua oikealla täyskäännökseen. Suurin osa perusasennoista oikealla oli vinoja, ja peruuttaminen ei onnistunut. Se kyllä yksittäisenä tehtävänä radan ulkopuolella onnistui, mutta olin jo päättänyt että mitään ei uusita, aivan sama miten kävi (koska Kertulle ei kerrota jos joku ei onnistu), eli otettiin vain askel peruutusta ja jatkettiin matkaa. Käytösruudussa oli seisominen edessä, ja Kerttu sai kokeilla sitä kahdesti, kun yksi koira keskeytti radan. Molemmilla kerroilla meni paremmin mitä tiistain treeneissä, mutta kummallakaan kerralla ei koko aikaa pysynyt seisomassa.

Toinen rata oli sitten meille sopivampi. Käytösruudussa oli istuminen edessä, mikä on ehkä helpoin meille. Siinä ei sen kummempia. Radalla liikkeestä istumisesta tuli -3 (koira oli oikealla, joten varmistelin turhan paljon), puolenvaihdosta jalkojen välistä -1, yhdestä käännöksestä -3 (en hoksannut odottaa Kerttua) ja spiraalista -1, koska jouduin hetken miettimään että kumpaan suuntaan mennään. Yhteensä siis 92 pistettä. Ihan hirveän kaukana ei siis olla 95 pisteen suorituksista, mutta ensin meidän vissiin pitäisi korkata se voittajaluokka...

Ensimmäiselle radalla otin Kertun niin, että temputin sitä ennen suoritusta ja kävin läpi vaikeita kylttejä. Suorituksen aikana sitten vire oli huono. Toiselle radalle otin Kertun suoraan seinästä, ja se rata menikin paremmin. Tästä lähtien siis Kerttu saa odottaa omaa vuoroaan kentän laidalla, ja pitää vaan luottaa siihen että kyllä se ne kyltit osaa.

Korjaussarjaa haettiin, ja se myös saatiin. Ylipäänsä oikealla tekemistä pitää petrata ja koira pitää saada suoraksi. Pakitukset pitää saada kuntoon. Mun pitää pystyä rauhottamaan tilanne paremmin kylttien välissä, että saan pakan koottua ennen seuraavaa tehtävää. Myös käytösruutua pitää treenata vielä. Ja vaikka seisomista tai oikealla puolella oloa ei vielä voittajassa tulekaan, niin haluan saada koiran samalla myös MES-valmiiksi, että käyn vaan sitten kisaamassa molemmat ylemmät luokat sumpussa. Ja jos tuplakisoissakin käydään, ja ekalta radalta tulee RTK3 niin olisihan se kiva käydä samalla se MES-ratakin tekemässä.

Hannukin pääsi kisapaikalle, mutta joutui viettämään aikansa häkissä. Hienosti se jaksoi odottaa, ja kohtuullisen hiljaakin oli.

Tänään oli sitten taas Hannun vuoro treenata rallya. Otettiin temponmuutoksia, spiraalia ja pujottelua. Hitaassa kävelyssä Hannun takapuoli meinaa painua alas, mutta muuten pysyy hyvin mukana kunhan on nami kädessä. Nyt pitäisi saada se nami häivytettyä pois. Treeneissä oli myös juoksunarttu, joka Hannua vähän kiinnosti, mutta hyvin teki töitä silloin kun työvuoro oli ja nuuskutteli narttuun päin silloin kun oli vapaalla.

Kertulla oli tänään tokotreenit. Tehtiin ensin L-liike (maahan, seiso) ja seisomisen jälkeen jatkoin matkaa ja luoksetulo. Luoksetulopaikalta sitten lähetin Kertun kiertämään L:n kulmassa olevan merkin, jonka se hyvin bongasi. Meidän hallin pohja on uusittu, ja pito on nyt parempi, joten toivoin että se vähän hillitsisi Kertun kaarratusta, mutta ei. Seuraavana tehtiin paikallaolot (ei kummempia, Kerttu vähän luimistelee liikkurille takana mutta ei lähde karkuun) ja sitten eteenmenoa. Kertun eteenmenot alkaa olla ihan hyvällä mallilla. Ei vielä mitenkään 100 prosenttisen varmaa menoa, mutta edistystä kuitenkin tapahtunut. Loppuun tehtiin vielä jäävät, kaikki kolme putkeen, ja ne osuivat kaikki kohdilleen. Oikeen pätevä tyttönen se oli taas tänään.

Hannun kanssa ollaan kotona treenattu merkin kiertoa ja noutoa. Nykyään se noutaa kapulaa, mutta se pitäminen on edelleen tuskaista. Parempaan päin sekin mennyt, mutta hidas prosessi tuntuu tämäkin olevan.

On se vaan söpö kun se nukkuu

Tämmönen hoitolainen oli meillä tänään

Shelttienkin kuulumisia

Viime viikolla tiistaina ja keskiviikkona Wäinö oli vähän huonona. Se yski paljon, niin paljon että äiti mietti että jokohan se on Wäinön aika tullut. Torstaina menin itse paikalle, ja yllättäen perillä odottelikin erittäin virkeä ja hyväkuntoinen shelttivanhus. Jos en olisi tiennyt että pari edellistä päivää poika oli heikommassa hapessa, niin en olisi yhtään osannut sellaista arvatakaan. Olin siellä pari yötä, ja Wäinö oli koko ajan virkeänä ja yski melko vähän.

Wäinölle pitäisi nyt syksyn aikana tilata sydänkontrolli, ja samalla pitäisi miettiä että mitä tuon yskän kanssa tehdään. Pitää kysyä lääkäriltä että auttaisiko siihen esim. astmalääke tai joku. Wäinö on muuten niin pirtsakka että en haluaisi sitä yskän takia viedä piikillekään. Vuosi sitten thorax-röntgenissä löytyi keuhkoista joku valkoinen tiivistymä, mutta en tiedä että haluanko kuvata Wäinön keuhkoja enää uudelleen. En halua tietää, jos se tiivistymä on kasvanut. Mielummin menisin ihan vaan oireiden perusteella. Toisaalta tässä helpottaisi tieto siitä, että tiivistymä on pysynyt samankokoisena eikä siellä olisi mitään etenevää keuhkosairautta, mutta fakta on se että joku tuon yskimisen aiheuttaa. Tässä kuukauden aikana varmaan on pakko se lääkäri varata Wäinölle, pitää sitten keskustella asiasta. Wäinö täyttää pian 12, joten ikää on jonkun verran. Wäinö ei kuitenkaan missään nimessä muistuta vanhaa koiraa. Se on tosi virkeä ja jatkuvasti iloinen, se kulkee kevyesti kymmenen kilometrin lenkit ja muutenkin menee nuorempien mukana ilman mitään ongelmaa. Sydänkin on oireeton, enkä usko että sydänvika on tässä vuoden aikana pahentunut. Ainoa ongelma on tuo yskiminen, mikä voi olla välillä aika rajuakin ja sen voi laukaista melkeen mikä vaan.


Nuutin eläkepäivät sujuvat leppoisasti. Niitä ei häiritse mikään muu kuin se, että välillä tuon nuo kaksi aussiekakaraa Nuuttia kiusaamaan. Jännää miten Wäinöllä ja Nuutilla on sillain osat vaihtuneet, että kun Kerttu tuli, niin Wäinö piti Kertun kurissa ja nuhteessa ja jos oltiin samassa huoneessakaan niin hampaat oli esillä. Nuutti taas otti Kertun hyvin vastaan, heti adoptoi sen pikkusiskokseen. Nyt taas Nuutti on se, joka on äkäinen Hannulle. Hannu kävelee ohi, niin Nuutti jo murisee. Wäinö puolestaan ei hirveästi kiinnitä Hannuun huomiota. Kertunkin Wäinö nykyään hyväksyy, mutta Kerttu puolestaan on välillä vaikea Wäinöä kohtaan. Jos kierrokset menee yli, niin se herkästi tekee hyökkäyksen Wäinön päälle, ja Wäinöhän tästä järkyttyy syvästi ja rupeaa pakonomaisesti hoitamaan leluja. Eli nyt kun ei tarvii enää Wäinöä vahtia Kertun läheisyydessä, niin pitää vahtia Kerttua Wäinön läheisyydessä.

Molempien shelttejen kanssa tehtiin vähän tokoa. Tekniikka ei ehkä ole kovin hyvää (eikä sen tarviikaan), mutta hirveän innolla ne olivat mukana.

Parin viikon treenitauon jälkeen aussietkin pääsivät treenaamaan. Kertun kanssa tehtiin ensin rally-tokorataa. MES-luokan rata, jossa koira koko ajan vasemmalla. Käytösruudussa edessä seisominen, joka on vielä vaikeaa. Kertun rally-treenien jälkeen tehtiin Hannun kanssa tokoa. Otettiin ruutuun lähetys ja siellä seisominen, vähän seuraamispätkää, luoksari ja jääviä. Muut onnistui kivasti, mutta yhdessä ruutuun lähettämisessä karkasi ääntä. Hannun treenin jälkeen otin taas Kertun tokoa treenaamaan. Tehtiin ensin kiertohärdelliä. Asennoista istuminen oli alkuun vähän vaikea, ja Kerttu bongasi heti vasemman kapulan, mutta lähti kyllä oikealle ihan hyvin. Sitten tehtiin kokonainen ruutu. Ruudun jälkeen treenattiin eteenmenoja. Tehtiin eteenmenoja myös ruudun viereen. Pari kertaa Kerttu karkasi ruutuun, mutta tajusi aika nopeasti että nyt ei treenattukaan ruutua. Loppuun vielä tehtiin kuuntelutreeniä niin, että merkki oli muutaman metrin päästä ruudusta, ja lähetin Kertun kiertämään. Sen jälkeen lähetin Kertun eteen merkin ja ruudun väliin, ja viimeisenä vielä ruutuun. Pitäisi seuraavalla kerralla toisin päin, että ensin ruutuun ja sitten eteen ruudun viereen.

Kepe oli tosi hyvällä fiiliksellä mukana. Joka toisto ei onnistunut, mutta ilmeisesti minä onnistuin kertomaan Kertulle ettei epäonnistuminen haittaa, koska Kerttu ei ottanut yhtään itseensä, vaan seuraavankin toiston teki ihan yhtä innolla.

Kisat on Kertun osalta nyt tälle vuotta kisattu. Mun oli tarkoitus viedä se marraskuussa tokon KV-kokeeseen, mutta siihen on enää kuukausi aikaa eikä Kertun selkä ole vieläkään kunnossa, joten jää välistä. Rallykokeet olisivat lauantaina, mutta ilmottautumisaikaan Kerttu oli niin jumissa että jätin ilmottamatta. Lupauduttiin kuitenkin MES-luokan nollakoirakoksi. Agilityynkään en uskalla Kepeä viedä ennen kuin selkä on kunnossa. Jumpatessa huomaa selvästi, miten venytykset oikealle on vaikeita. Vasemmalle venyy hyvin, mutta oikealle venytellessä meinaa joko istahtaa, tai sitten takajalat lähtee liikkeelle. Loppukuusta katsotaan että onko jumppailu yhtään auttanut, vai mennäänkö tarkempiin tutkimuksiin. Ensi vuoden kisojakin tulee mietittyä vähän tarkemmin lisenssin takia. Jos Kertulla on vikaa selässä ja Hannu ei ole kisakunnossa, niin ei sitten kisata koko vuonna. Jos Hannu on kisakunnossa, niin sitten voisi lisenssinkin ehkä ostaa. Musta tuntuu että Hannu tulee olemaan myös sellainen koira, jota ei kannata turhan useasti kilpailuttaa, joten saa nähdä miten tuo lisenssin osto meidän kisauraan vaikuttaa.


Hannun kanssa käytiin tänään tottistreeneissä. Vähän terapeuttisiakin nuo treenit, kun saa porukalla miettiä että mitä tämän piippauksen kanssa tekee. Tänään huomattiin että Hannu on jumissa namikädessä. Ilman namia se ei raukka osaa tulla edes sivulle. Pitää oikeesti alkaa irrottamaan sitä kädestä. Hannu teki myös luoksetuloa ja leikki tosi kivasti. Kivahan se on muutenkin, tuommonen mamman mussukka.