lauantai 27. huhtikuuta 2013

Talvikausi selätetty

Nyt on meidän talvikauden treenit pikkusta vaille pulkassa. Kertulla on vielä huomenaamuna viimenen kerta leikkikoulua, sen jälkeen jäädään odottamaan kesäkautta. Kesäkaudella Kerttu treenaa mölli-ALO-ryhmässä, Nuutti jatkaa avoimen tahkoamista ja agilityssä treenaa 1-luokkaa. Mielellään olisin laittanut Kertun vielä pk-tottista, jälkeä ja agilityn alkeita treenaamaan, mutta vuorotöitten takia nämä kolme treeniä viikossa taitaa olla ihan maksimi. On se tylsää, kun työt häirittee harrastuksia, mutta ilman töitä ei ois rahaaharrastaakaan. Noh, ihan hyvin me saadaan keskenämme treenattua tottikset ja jäljen alkeet, se vaan että jos ryhmässä treenaa niin tulee lähdettyä sitä jälkeäkin tarpomaan paljon helpommin. Agilityn alkeetkin saadaan varmaan semmoseen kuntoon, että kunhan pennulle tulee riittävästi ikää niin päästään suoraan mölliryhmään.

Meillä Nuutti on hirveen hyvin toipunut kastroinnista. Ja kyllä oon vähän sitä mieltä, että vaikka se leikkaus olikin kallis, niin oli se sen arvoinen. Jos oisin tiennyt leikkauksen vaikutukset, Nuutti olisi päässyt palleistaan jo pari vuotta sitten. Luonne sillä on ihan oikeesti tasaantunut (koira-aggrea on vielä jäljellä, mutta osaa se ohittaa nätistikin) eikä se juurikaan näe eikä kuule mitään muuta kun minut. Se kulkee lenkillä vapaana (hyi minua, mutta lähinnä mahollisimman metässä ollaan ja jos ollaan molempien koirien kanssa yhtä aikaa lenkillä, on Kertussa ihan tarpeeksi työmaata) ja se kulkee mun vasemmalla puolella kontaktissa. Vaikka tulee mitä vastaan, niin kontakti ei tipu. Sitten kun Kerttukin on irti, niin Nuuttihan sen kanssa pelaa paljon, mutta heti käskystä on taas vasemmalla puolella. Se itte asiassa seuraa lenkillä paremmin mitä treeneissä. Hajut ei vie yhtään, se käy tarpeillaan ja on taas mun vasemmassa jalassa kiinni ilman käskyä. Eikä pelkoreaktioitakaan ole tullut, paitsi jos Nuu ihan oikeesti säikähtää. Ihan ihme koira siitä on tullut. Se on oikeesti tosi helppo.
Kerttu taas ei ole ihan yhtä vaivaton lenkillä. Se on jostain saanut päähänsä, että vetäminen on kivaa. Varsinkin sillon, jos Nuu on mukana. Yksin lenkillä ollessaan se kävelee aika mukavasti hihnassa, ja ohittaa sievästi. Isot koirat välillä saa vielä pöhinät, pienet koirat harvemmin. Lisäksi se voi treenata vapaana, vaikka ohi käveleekin koiria. Ei se siis paha ole, mutta helposti vie mun hermot vetämällä tai nykimällä. Ehkä me pidetään joku hihnassa kävelemisen tehokurssi, ja aletaan ihan tosissaan treenaamaan sitäkin.

Treenirintamalla Kertun kanssa ollaan treenattu jälkeä ja tokoa. Ensimmäinen jälki meni ihan höpöksi, mutta nyt se vähän näyttäisi siltä että koira on saanut jäljestämisen juonesta kiinni. Omat ruokanappulat ei vaan kelvannut Kertulle jälkinameina, eli siihen pitää kehittää jotain muuta.

Sisarusporukkaa, feat Riimi ja Mörkö
Tokossa tuo koira nyt vaan on hyvä. Paikallaolo on parantunut huimasti, se lähtee enää vaan tosi harvoin perään. Paikkamakuussa se pysyy noin puoli minuuttia. Sen voi jättää istumaan luoksetulossakin, eikä se sieltä ole ihan heti lähdössä. Kovin paljoa ei vaan kerralla voi matkaa pidentää, nyt ollaan suunnilleen 25 askeleen päässä koirasta. Jääviä ollaan tehty, ja ne onnistuu liikkeestäkin. Vähäsen pitää niihin saada enempi terävyyttä, sitä treenattiin tänäänkin lelupalkalla. Tässä jutussa lelu näytti toimivan paremmin kuin nami. Kerttu seuraa ihan hyvin teknisesti. Pitää vaan muistaa pitää homma kivana pennullekin. Luoksetulon eteentulossa koiran takapuoli viettää pikkusen oikeelle. Sitä ollaan nyt yritetty urakalla korjata. Tänään tehtiin vielä kaukojen kroppajumppaa, ja joko musta on tullut nopeempi palkkaaja tai Kerttu pitää tassunsa paremmin paikallaan. Fiksu tyttö on hän. :)

Nuutti on treenannu tokon ja agin lisäksi myös jälkeä. Tein Nuutille melko supervaikeen jäljen, joka oli täynnä häiriöhajuja. Mun lisäksi siitä käveli useempi ihminen läpi, ja ainakin yksi koirakko (kaupungissa kun asumme). Jäljellä ei ollut ihan hirveesti mittaa (ehkä 150m), kulmia löyty kolme, kepit unohtui. Nameja laitoin alkuun muutamalle askeleelle, kulmiin ja aina harvoin yhdelle askelparille. Minkäänlaisia maamerkkejä en nyt katsonut, joten piti luottaa ihan vaan koiraan. Ja kyllähän me loppuun päästiinkin. :) Nuutti teki hyvää työtä, välillä pientä siksakkia meni hajun perässä, muttei eksynyt kertaakaan. Kulmat ei valuneet, vaikka yhdestä kulmasta olikin väärä koira popsinut namit. Seuraavat jälet tehdään varmaan suosiolla metikköön, jos täältä sopivaa mettää löytyy.

Tokossa Nuu on saanut vähän löysäillä, mikä kyllä näkyykin. Perusasento on liian edessä tai takana tai vinossa, kaikki mikä vaan voi valua niin valuu, seuraaminen on välillä huonoa, "käsky"-sanaan reagoidaan ja hermot vuotaa. Nuutin on tosi vaikea vaan olla perusasennossa ilman että tehdään mitään (istu-maahan-istu-maahan-piippausta-istu-maahan-piippausta-haukkumista), mikä aiheuttaa joka liikkeen alkuun ylimäärästä hösellystä. Aina, kun Nuutti kuulee "käsky"-sanan, se joko istahtaa tai menee maate. Pakko kai tämänkin koiran tokoon on taas panostaa, että saisi sitä vähän edes mallilleen. Mutta ainakin sillä on kivaa. Siis sillon, kun jotain tehdään. Sillon kun ei tehdä mitään, alkaa piippaus ja haukkuminen. Saisikohan shelteille (ja/tai niiden omistajille) jostain lisäosina hermoja?

Agilityssä Nuu on hieno. Ohjaaja ei. Radat voisi ehkä onnistua, jos osaisin ajottaa käskyt. Lisenssi on kuitenkin ostettu ja kisailmokin lähtee eteenpäin. Tavotteena ei ole kuitenkaan saada nollaa, vaan käydä katselemassa kisafiilistä. Tavotteena on yksinkertaisesti se, että koira pystyy suoriutumaan, ja tajuaa että homman nimi on agility eikä kisat. Ohjaajalta toivotaan samaa.

Mikä hajurako?
Kävästiin myös viikonloppureissu porukoilla. Kerttu voi edelleen autossa pahoin, reilun tunnin matkan aikana se oksensi 5 kertaa. Paluumatka ei ollut ihan yhtä paha. Wäinö jopa vähän sieti pentua, suostui olemaan ihan ilman ongelmia samassa huoneessa. Edelleenkään ei kuitenkaan Kerttu päässyt Wäinön kanssa tuttavuutta tekemään (ihan hyvä, Kerttu leikkii tosi rajusti, Wäinön selkä ei vaan kestäisi sitä). Wäinö on edelleen liian lihava, semmoinen cocktail-lihapulla. Kyllä se siellä saa liikkua, mutta kun jääkaapista koko ajan laitetaan koirien nenän eteen juustoa ja makkaraa, niin eipä ole kauhean suuri ihme, että sitä ylimääräistä kertyy.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kastraattikolli ja showpuudeli

Nyt se päivä sitten tuli ja meni. Nuutista tehtiin torstaina arvostettu yhteiskunnan jäsen eli eunukki. Aamulla vein sen lääkäriin (Kerttu ei päässytkään mukaan, koska korva onneksi parani), ja iltapäivällä hain kotiin pallittoman version. Leikkaus oli mennyt hyvin, samalla oli tarkistettu PVK mikä oli ok, ja kuvattiinpa se selkäkin vihdoin. Mitään vikaa ei löytynyt, oikeen sievän näköinen selkäkuva se oli. Agilityä siis uskallamme harrastaa tulevaisuudessakin. :)

Nuutti lähti hoitoon perjantaiksi, kun itsellä oli töissä iltavuoro. Oli kuulemma ollut hirveen sievästi, oli viihtynyt ja tuli toimeen Papin ja Juliuksen kanssa. Perjantai-iltana Nuutti jatkoi matkaansa pohjoisemmaksi, kun porukat sen kävivät hakemassa. Wäinölle ja Unolle oltiin heti rähähdetty, mutta sen jälkeen ei kuulemma ongelmia ole ollut. Hoitoon Nuu meni syystä pentu, joka on hieman raju leikeissään. En uskaltanut kokeilla että mitä tapahtuu jos laitetaan leikattu koira Kertun kanssa samaan tilaan valvomatta.

Nuutilta jää siis myös ensi viikon agittelut väliin. Tiistaina ei treenata, eikä lauantaina mennä epiksiin. Seuraavalla viikolla toivottavasti päästään treeneihin ihan normaalisti. Kisojakin ollaan katottu, ja jos vaan haavat paranee sievästi niin ens kuussa olisi tarkotus startata. Tuskin sieltä nollaa tulee, mutta kuhan käydään polttamassa vähän lisää rahaa (se 500 euroa lääkäriin toissapäivänä ei näköjään ollut tarpeeksi...) ja katsomassa miten menee. Ihan ilman paineita.

Kerttu on siis ollut jo pari päivää täällä ainoana koirana. Ihan kivaa vaihtelua kyllä keskittyä välillä kunnolla Kerttuun, vaikka tämmöinen yhden koiran talous noin muuten on turhan tyhjä ja hiljainen. Kerttu on kuitenkin tokoilemaan päässyt, ja siinä on kivasti kehittynytkin. Seuraaminen menee ihan mukavasti, paitti että tänään huomasin koiran olevan pikkusen liikaa kiinni kädessä. En siis imuuta sitä, eikä kädessä ole välttämättä namiakaan. Pitää vaan alkaa tuota kättä liikuttelemaan ja häivyttämään, ettei se luule että sitä kättä seurataan. Käännökset vasemmalle oli tänään vaikeita, eli niitä lisää. Takapäätä ei ole vielä ilmeisesti hahmotettu ihan niin hyvin mitä pitäisi, eli takapäätreeniä tulevaisuuteen. Kerttu seuraa maksimissaan ehkä 15 metriä yhteen putkeen, voi jäädä vielä allekin, sitten pitää tajuta lopettaa tai huomio saattaa herpaantua.

Jäävät on tulleet huomattavasti eteenpäin. Käsiapua ei sinänsä tarvii, vaan Kerttu osaa hakea oikean asennon käskysanallakin. Ollaan nyt otettu liikettä vähän mukaan, muttei millään käskyllä. Maahanmeno on parempi, seisominen tarvii vielä treeniä (ottaa oikean asennon muttei pidä sitä) ja istumista ei kauheesti olla vielä edes otettu.

Luoksetulo joko toimii tai ei. Sillon kun se ei toimi, Kerttu joko pamauttaa täysillä päin tai jää liian kauas eteen. Välillä taas on niin hienoo eteentuloa että. Aika vähän ollaan kuitenkin tehty kokonaista tokoluoksetuloa, lähinnä ollaan vaan treenattu sitä että se koira käskystä tulee. Sitten ollaan erikseen hinkutettu eteentuloa.

Nouto on nyt edelleen alkutekijoissään. Vähäsen aina välillä muitetaan sitä ottaa, mutta aika vähäsen. Aina välissä saatetaan ottaa pikkusen, nyt pitäisi ottaa enempi kun voidaan tehdä rauhassa sisälläkin.

Paikallaolo on surkeaa. Tämän viikon tavotteeksi otettiin se, että pääsen 5 askelta koirasta pois päin. Tavoite saavutettiin, eli ensi viikolla pitäisi päästä jo 10 askeleen päähän. Kerttu tasan tietää mitä siltä haetaan, mutta ku ei malta! Liian ihana maailma, paikallaan oleminen on tylsää.

Kertun kanssa on kyllä kamalan kiva tehdä, se on niin innolla mukana eikä se ota häiriöö ympäristöstä. Me ei olla mitenkään verenmaku suussa treenattu eikä aiota treenatakaan, kunhan muutaman kerran viikossa muutaman toiston treeniä otetaan. Kerran viikossa on pentukurssi (joka loppuu parin kerran päästä) ja sen jälkeen lähetään mölliryhmään. Toukokuun lopulle mennään Kertun ja Nuutin kanssa agi- ja tokokoulutukseen, Kerttu saa toimia tokokoirana kun taas Nuu otetaan tuohon agilityyn. Vähän harmitti etten Nuuttiakin ilmottanut tokoon, mutta ehkä se on parempi näin. Nuutti on tullut näissä käytösongelmissaan hirveesti eteenpäin, ja taitaa olla parempi ettei sitä heti lähetä stressaamaan.

Kertun kanssa tehtiin myös ihan uusi aluevaltaus: me mentiin vapaaehtoisesti näyttelytreeneihin! Ikinä en ole näyttelyitä ymmärtänyt (enkä varsinkaan sitä miten se sanelee jalostuksen suunnan hyvin monissa roduissa), mutta pitää sanoa että on ne treenit hirmu hyvää sosialistamista. Ja onpahan sitten sievästi käyttäytyvä eläin kun lähetään sitä H:ta metsästämään. :) Kertusta on kyllä kasvanut melko sosiaalinen likka. Se tykkäisi ihan hirveesti ihmisistä, mutta vähäsen silti ujostuttais. Ero kuitenkin tässä reilussa kuukaudessa on ollut melkoinen, toivottavasti sama meno jatkuu. Käytöstapojahan meillä ei ilmeisesti opeteta (tarpeeksi), ja nyt sitten kurakeleillä onkin ihanaa kun koira pyrkii hyppimään ihmisiä vasten. Onneksi sentään Kerttu edelleen ottaa ohitustilanteissa kontaktin minuun, ja se kontakti pitää siihen asti että ollaan ohitettu. Tänään ensimmäistä kertaa kontakti piti myös kun ohitettiin koira. Koira oli tosin kokoa nyrkillä tapettava, mutta silti, se oli koira. Eikä Kertusta kuulunut pöhinöitä tai ärinöitä. Näyttely- ja tokotreeneissähän Kerttu kyllä käyttäytyy, mutta varsinkin näyttelytreenissä huomasi, että heti kun oltiin toimettomana niin murinat alkoi.

Sen verran vielä kasvupäivitystä Kertusta, että se on nyt iältään 21 viikkoa, painoltaan rapiat 12-kilonen sylivauva ja hampaat on lähes kaikki vaihtuneet (taitaa ylhäällä molemmin puolin olla vielä yhdet P-hampaat). Mittanauhaa ei ole, mutta tommonen polvenkokonen nassikka siitä on kasvanut. Pikkunen se taitaa vieläkin olla sisaruksiinsa nähden, mutta ei se mitään haittaa. Kiltti se on, ja helppo käsitellä. Kaikin puolin tosi mukava. Uhmat on toistaiseksi jääneet, ja nyt taas totellaan heti ensimmäistä käskyä eikä turhia puhista. Mitään se ei tuhoa (tähän mennessä tuhot on 1 villasukan tupsu, 1 kännykänlaturi, paljon paperia silputtu, helkutin paljon on sotkettu), ja on yksin nätisti. Hihnassa yksin ollessa kulkee kivasti, Nuutin kanssa yhessä ei, vaan sillon pyritään rynnimään. Koiria ei ohiteta kivasti, ihmiset ohitetaan. Äärettömän mukava harrastuskaverin alku, energiaa riittää, mutta osaa rauhottuakin hienosti. Nyt kun meillä ei ole Nuuttia vahtimassa, Kerttukaan ei kiinnitä mitään huomiota rappukäytävän ääniin. Pihankin vahtiminen on jäänyt vähälle. Noin yleisesti ottaen oon kyllä ihan kamalan tyytyväinen tähän penikkaan, vaikka onhan siinä huonojakin puolia. Ei vieläkään ymmärrä että keittiöön ei mennä, ja jos keittiön ovi on jäänyt raolleen Kerttu on ihan varmasti pistämässä siellä paikkoja sekasin ja hyppimässä pöydille (ei mene keittiöön siis sillon kun oon itse kotona, koiraportti olis kyllä huippu). Se hyppii myös vasten. Se syö luita sängyllä, vaikka on ihan varmasti tehty selväksi ettei luilla ole mitään asiaa sänkyyn. Se silppuaa. Jos mulla jää eteisen väliovi auki, ja posti tulee, niin posti on silputtu siihen mennessä kun tulen kotiin. Onhan nuo sinällään pikkujuttuja, ja koulutuskysymyksiä. Katellaan sitten kunhan murkkuikä iskee päälle että selvitäänkö näin vähillä ongelmilla. :D

Me täällä odotellaan hyvin malttamattomina jälkikauden alkua. Lumia on sulanut nyt hirveet määrät, lähtispä äkkiä pois nuo loputkin niin päästäisiin tutustuttamaan Kerttukin uuteen lajiin. Ehkä tässä kuukauden sisään?

tiistai 2. huhtikuuta 2013

"Ei nyt tavatonta, mutta äärimmäisen harvinaista"

Nyt on sitten jokaisen minun koiran sairautta päässyt lääkäri kommentoimaan otsikon mukaisilla sanoilla. Wäinö on ehkä Suomen ainoa sheltti, jolla on spondyloosi todettu (jos niitä on muitakin, kuulisin asiasta mielelläni). Nuutin terveydentila nyt on Nuutin terveydentila, ja sitä on noilla sanoilla kuvailtu pahimmillaan tyyliin kerta kuussa. Ja nyt sitten Kerttu. Neidillä on tosiaan oikea korva (ja vähäsen vasenkin) tulehtunut. Tiputtelin pari viikkoa Canofitea korviin, ja perjantaina olisi kuurin pitänyt loppua. Perjantaina oli kuitenkin oikea korva jälleen ihan tulipunainen, joten päätin tiputella Canofitea pääsiäispyhien yli. Parannusta ei kuitenkaan tapahtunut, joten pakkohan se oli soittaa Kerttua hoitaneelle lääkärille. Lääkäri mietiskeli, että tulehdus luultavasti johtuu Canofitesta, jolle Kerttu voisi olla allerginen (korva tulehtunut -> laitettu Canofitea -> parantunut -> kehittänyt allergian Canofiteen ja pahentunut uudestaan). Kuulemma tosiaan hirveen harvinaista. Toinen mahdollisuus, joka on ehkä epätodennäköisempää, on ruoka-aineallergia. Ruoka-aineallergia on ilmeisesti tosi, tosi harvinaista näin pienellä pennulla, mutta koska Kerttu on mun koira, mikä tahansa on mahdollista. Luultavasti tosiaan jonkinlaista allergiaa, mutta eipä tuota voi vielä varmaksi sanoa. Nyt sitten puhdistellaan korvia korkeentaan keitetyllä vedellä, ja kuivataan päälle ettei jää kosteutta. Jos menee pahemmaksi, mennään lääkäriin katsomaan tarvitaanko per os-lääkitystä, ja jos ei ensi viikkoon mennessä parane niin lääkäriin mennään. Voi kun ärsyttää, joku karman laki tässä on pakko olla, kun ei Kertun suvussa mitään allergioita pitäisi olla. Toivottavasti tämäkin olisi vaan joku typerä, ohimenevä juttu millä ei olisi mitään tekemistä allergian kanssa. Onneksi korvat ei paljoa Kerttua häiritse, sisätiloissa rapsuttelee itseään hyvin harvoin, ulkona ravistellaan päätä tuulisilla ilmoilla. Tekisi mieli investoida itselle iso, nätti akvaario jonne tulisi isoja, nättejä taistelukaloja (karppeja haluaisin, muttei ehkä kerrostaloyksiössä hoitsun palkalla onnistu) jotka saa nakata sairastuttuaan kylmästi menemään. 


Kerttu on myös treenaillut tokoa. Ollaan treenattu ruutua, kosketusalustaa ja jääviä. Kosketusalustaa treenattiin ihan sen takia, että päädyin opettamaan Kertulle ruutua sen avulla. Tätä ei tosiaan olla treenattu kuin yksi kerta, joten asia on totaalisen kesken. Kosketusalustan pointin se kuitenkin näytti tajuavan. Jäävissä treenattiin asentoja pompun kautta, tarkoituksena siis saada liikkeestä mahdollisimman nopea. Kertulla tämä onnistui aika hienosti, eli nyt vaan häivyttämään apuja. Kertun luoksetulo alkaa olla aika mukavalla mallilla, vauhtia on ja tullaan suoraan eteen. Välillä sitä vauhtia on liiaksikin, eli pentu törmää täysillä päin.

Nuutilla on edelleen tokoilut tauolla. Tarkotus olisi senkin kanssa vähäsen pientä treeniä ottaa, se nyt vaikuttaa olevan niin kivassa mielentilassa. Se on ihan niinkuin normaalit koirat, sen maailma ei romahdakaan vieraiden ihmisten takia. Clomicalm ollaan nyt lopetettu, tilalla syödään Zylkeneä, joka on luontaistuote. Nuutin jatkuva läähättely on loppunut Clomicalmin myötä lähes kokonaan, vaikka edelleen väsynyt koira se on. 

Agilitykentillä väsymystä ei kuitenkaan näy. Muutamana viime viikkona on kyllä treenit menneet ihan putkeen. Tänään tehtiin ratatreeniä, ja Nuutti meni ihan virheettömästi. Koko ajan itekin oppii lukemaan tuota koiraa paremmin, niin alkaa käskytkin ajoittua oikeeseen kohtaan. Keppejeä ollaan treenattu molempiin suuntiin. Itelleni oikea suunta on tosi vaikea, mutta Nuutille onneksi ei. Se menee melkeen yhtä hyvin molempiin suuntiin. Vielä kun se oppisi olemaan hiljaa, niin olisin äärettömän tyytyväinen.

Muuten me ollaan koirien kanssa vietetty aika normiarkea. Paimenet pääsevät leikkimään keskenään ulkona melkeen päivittäin. Ulkona Nuutillakin riittää vauhtia, vaikka se varmasti leikkisi mielummin ilman pentua. Kerttu alkaa nimittäin olla jo melko raju leikkikaveri Nuutille, ääliö kun ei tiedä painavansa kahden Nuutin verran. Kerttu antaa Nuutin hakea lelun, sitten tulee vastaan, taklaa Nuutin ja rallattelee itsekseen lelu suussa. Kerttu myös kovasti kyttää ja vaanii Nuuttia. Olen miettinyt että pitäisikö tuokin kieltää (mitään muuta se ei saa kytätä tai vaania), mutta olen antanut olla. Leikkikööt sikamaisesti, Nuutti on iso poika ja Nuutti kyllä sanoo sitten kun riittää. 


Nuppuselle on nyt varattu aika kastraatioon. Nuutti yrittää nylkyttää pentua, se haistelee sen pissoja alahuuli väpättäen ja lutkuttaa toisten koirien kusia, niin siitä nyt tehään loppu. Itseäni ei oikeesti huvittaisi viedä sitä ollenkaan kastroitavaksi (riskinsähän siinä on), mutta pakko se on ennemmin tai myöhemmin tehdä. Nyt sillä ei ole tulehduksia päällä, joten nyt on oikeen hyvä aika viedä se. Tai oikeestaan ens viikon torstaina, jollon mulla on vapaapäivä. Saa sitten viettää koko päivän heräilevän koiran kanssa. Toivottavasti vaan kaikki menisi hyvin. Nuutilla on ollut vähän ongelmallisia nuo nukutuksesta heräämiset, mutta nyt se on varmaan niin terve kun se koskaan tulee olemaan, joten eiköhän se siitä. Hintava reissu tästä tulee, kun otetaan vielä piilokiveskastraation päälle virallinen selkäkuva. Ja Kertun korva tsekataan, jos se ei nyt lähde paranemaan.

Kerttu 18 viikkoa
Nuutti lempipuuhassaan, haukkumassa

*pus*

Näyttelytähtönen