Näytetään tekstit, joissa on tunniste voi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste voi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

RTK3 ja EVL2

Kertun kanssa ollaan taas vähän kisailtu. Ensin oli tokokisat, joissa harmillisesti pisteet ei ihan riittäneet sinne valioitumiseen.

Paikkiksissa jo tapahtui jotain hassua: Kerttu valui maahan ennen käskyä. Pari koiraa meni maahan ennen aikojaan, ja kun niitä sieltä nosteltiin, päätti Kerttukin että nyt tässä on istuttu jo tarpeeksi kauan. Jännä ongelma, koska pelkäsin että se koomaa liikkuriin eikä mene maahan ollenkaan. Mutta taas löytyi asia mitä ei olla treenattu, eli pitkä istuminen sen jälkeen, kun ohjaajat on jo tulleet takaisin. Istuminen oli 10, mutta makaaminen 6½.

Yksilökehät alkoivat tunnarilla. Ensin vähän mietitytti että miten käy kun ensimmäinen liike on matalan vireen liike. Kerttu haisteli kovasti, löysi kapuloiden seasta namin, jatkoi haistelua ja toi oikean kapulan. Siitä tuli 9.

Seuraavana oli ruutu. Tiesin jo kehän rakentamista katsoessani, että tuohon se ykkönen kaatuu, ja siihen se kaatuikin. Eteenlähetys oli suoraa kohti sihteeripöytää, ja Kerttuhan ei halua ihmisiä kohti yksin juosta. Kaksi korjausta vaadittiin ennen kuin koira oli ympyrässä. Loppuliike meni hyvin, mutta pisteitä paloi liikaa, plakkariin jäi vain 5½ pistettä.

Seuraaminen meni yllättävänkin hyvin. Taustaa sen verran, että mulla on tämä keskuhermostosairaus, jonka vuoksi tulee halvausoireita. Kolme päivää ennen koetta meni vasen jalka. Jalka oli aika hyödytön, pysyin pystyssä mutta jalka vaan roikkui perässä. Kävin kerran treenaamassa pätkän seuraamista, katsoin että Kerttua ei haitannut huono liikkuminen, ja kokeessa tuli sitten se ensimmäinen pitkä seuraamiskaavio huonolla jalalla. Ja Kerttu oli hieno! Kerttu esitti ehkä parasta seuraamistaan ikinä. Itse vaan varmistelin liikaa, mistä lähti pistettä pois. Pisteitä jäi 8.

Inhokkimme zeta meni myös hyvin. Kerttua varmasti auttoi se, että kävelin tosi hitaasti. Kaikki asennot löytyi, paras zeta ikinä. Pisteitäkin hurjat 9½, ikinä ei olla näin hyviä pisteitä tästä saatu.

Ohjattuun noutoon loppui ensimmäinen osa. Vasen piti hakea, ja vasen sieltä tuotiinkin. 9 pistettä, varmaan vähän noottia tuli kaadetusta merkistä.

Hässäkkä oli taas iso kysymysmerkki sen suhteen, että malttaako Kerttu kuunnella. No ei malta ei. Omatoimisena tyttönä Kerttu valitsi asennon ihan itse, ja kyllä huokasin helpotuksesta kun kuulin että sain ohjata Kertun oikeanpuoleiselle esteelle, kun jo Kertun pysähtyessä näin että sen se lukitsi tällä kertaa. Tämä liike on vähän tuuripeliä, kun Kepe ei vaan kuuntele, enkä tiedä mitä mun pitää tehdä että saan sen kuuntelemaan. Pisteitä tuli 7.

Kaukoissa ei sen suurempaa, niistä 9.

Ja se luoksetulo. Se hemmetin luoksetulo. Käytiin ennen kehää ulkona vähän pysähtelemässä, ja Kerttu pysähtyi hyvin. Mutta pysähtyikö se kisakehässä? No eipä tietenkään. Tai siis pysähtyi joo, mutta valui runsaasti. Maahanmenossa koomasi. TAAS. Pisteitä 5,5, ja se viimeinen naula ykkösen arkkuun.

Yhteensä siis 247,5 pistettä, kakkostulos, ja valioituminen oli 8,5 pisteen (ja sen typerän ruudun) päässä. Toisaalta olen tosi tyytyväinen, että ruutuun tarvittiin juuri se 2 lisäkäskyä, koska yhdellä lisäkäskyllä oltaisiin saatu 255,5 pistettä, ja sitä en olisi ehkä kestänyt. 8,5 pistettä on jo ihan siedettävä, mutta 0,5 pistettä valioitumisesta koettelisi huumorintajua vähän turhan reippaasti.




Niin lähellä ja silti niin kaukana. 🙈 Tänään jäätiin ärsyttävät 8,5 pistettä siitä kolmannesta ykkösestä. Paikallaoloissa Kertulla kävi vähän kämmi, kun se ehti valua maahan ennen käskyä, kun piti odottaa että pari koiraa nostetaan uudestaan istumaan. Ruudussa oli merkitön hukassa, koska olisi pitänyt ihmisiä kohti juosta. Loppuosa oli kuitenkin hyvä. Hässäkässä ei taaskaan kuunnellut, mutta onneksi valitsi edes sen oikean kapulan, vaikka asento väärä olikin. 😂 Ja se luoksetulo. 🙈🙈🙈 Lähdetään ihan kohta uhraamaan vuohia ja lampaita pakanajumalille, koska ei me muuten saada sitä kisoissa ikinä toimimaan. Treeneissä jo sujuu, mutta kisoissa ei ollenkaan. Muuten Kerttu oli hieno ja pätevä. 😍😍 Se on kolme päivää ehtinyt mun tönkköjalkaan totutella, eikä sitä kehässä häirinnyt mun huono käveleminen yhtään. Itse varmistelin turhan paljon seuraamisessa, josta sitten vähän rokotettiin, mutta vissiin itseäni hermostutti kun oli ensimmäinen kokonainen kaavio tuon jalan menemisen jälkeen. Zeta oli hieno! 🎉 Noudot oli hyviä, vaikka palautukset saisi olla parempia. Ykköseen olisi riittänyt ihan vaan omalla tasolla tehty ruutu. Nyt jää Kete kesälomille tokokisoista, ja katsellaan syksyllä että ollaanko vielä kisakunnossa. Mutta hyvä koe oli, akka oli pätevänä. 😍 #australianpaimenkoira #aussie #australianshepherd #aussiesofinstagram #australianshepherdsofinstagram #australianshepherdworld #aussiesoftheworld #aussiesdoingthings #auspai #aussiegram #aussie_images #obediencedog #obedienceaussie #obediencetrial #toko #tokokisat #tokoaussie #pätevätyttö #tokokoira #instaaussie #instadog #dog #dogtrials #dogsports #dogsofinstagram #dogstagram
Henkilön Heidi Lukkarila (@heidilu_) jakama julkaisu
Kokeessa oli paljon hyvää. Oikeasti. Se, että Kerttu vetää näinkin hyvin puolikuntoisen ohjaajan kanssa on jo tosi hieno asia. Kerttu olisi saanut lähteä vahvemmin sosiaaliseen palkkaan mukaan, mutta vire ei laskenut missään vaiheessa. Sivulla maahanmenot oli kauan iso ongelma, nykyään ne onnistuu ilman lisäkäskyjä. Periaatteessa se jäi nyt kiinni siitä, että Kerttu ei halunnut juosta kohti vieraita ihmisiä. Jos ruutu olisi ollut toisin päin, olisi pisteitäkin ollut riittävästi. Mutta tämä on lajin henki, näillä mennään ja syksyllä katsellaan hommaa uudestaan. Toivottavasti ollaan syksylläkin molemmat vielä kisakunnossa.


Viikko tokokokeesta oli rally-tokokisat. Päästiin varasijalta mukaan, ja pakkohan se oli käydä yrittämässä. Kerttu oli aika pätevää tyttöä, sai täydet 100 pistettä ja voitti luokkansa. Se oli se kolmas tulos voittajasta, joten saatiin RTK3 ja noustiin sinne mestariin. Kete veti hienosti voittajaluokan, ainoat pistemenetykset koko luokassa oli se edellisten kisojen -3, kun jouduin uusimaan spiraalin kun lähdin kävelemään väärään suuntaan. Pätevä Keete.




Akkaeläin. 💕 Päästiin varasijalta rally-tokokisoihin, joten tänään viikon loman jälkeen oli kisahommia. Kerttua ei huono valmistautuminen haitannut, eikä sitä haitannut mun klenkkasu, vieras nurmikenttä tai lämpö (no okei, lämpö haittasi vähän), vaan Kerttu veti taas 100 pistettä ja sai koularin RTK3. 😍 Harmittaa se yksi spiraalin väärään suuntaan kiertäminen edellisissä kisoissa, koska muutenhan Kerttu veti koko voittajaluokan ilman yhtä ainutta virhettä. Pätevä akka, seuraavana sitten mestariluokkaan. 😁 #australianpaimenkoira #aussie #australianshepherd #aussiesofinstagram #australianshepherdsofinstagram #australianshepherdworld #aussiesdoingthings #aussiesoftheworld #auspai #aussiegram #aussie_images #rallytoko #rallyobedience #rallyo #dogsports #dogtrials #dogtraining #koiraurheilu #koiraurheilunilo #koiraharrastus #dogsofinstagram #instaaussie #instadog #dogstagram
Henkilön Heidi Lukkarila (@heidilu_) jakama julkaisu
Kerttu on varasijalla kesäkuun lopun tuplakisoihin. Vähän veikkaan ettei ehditä tälle vuodelle enää hakea SM-tuloksia. Pitäisi saada kuitenkin ensi kuun loppuun mennessä 4 tulosta, ja kaikkien pitäisi olla varmaan lähemmäs 100 pistettä. En jaksa uskoa että onnistuu. Ensinnäkään ei varmasti edes ehditä kisaamaan neljää kertaa.

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Pitkästä aikaa kisajuttuja

Kertun ja mun kisatauko kesti aika tasan 2 vuotta. Itselläni ei huvittanut kisata ja kun Kertullakin on ollut omat ongelmansa, niin ei sitten kisattu. Viikko sitten kuitenkin tuli kisatauko päätökseen, kun ilmoitin Kertun korkkaamaan rally-tokon voittajaluokan tuplakisoissa.

Palkintopossu. :) Lelu kyllä kuoli jo samana iltana
Tietenkin ensimmäiset kisat kahteen vuoteen jännitti, mutta ihan turhaan. Kepe veti hienosti. Itse vähemmän hienosti.

Ensimmäisellä radalla tehtiin molemmat kaikki oikein, saatiin 100 pistettä ja TP. Tuomari on ennenkin tykännyt Kertun tekemisestä, ja aikanaan nollakoirana Kee on saanut samalta tuomarilta MES-radalta 99 pistettä. Nytkin tuomari sanoi että Kertun tekemistä voisi katsella koko päivän. Palautteeksi oli lappuseen kirjoittanut, että "Aivan mahtava! Herttainen pari, ilo katsoa. :)" Itseänihän jännitti ihan kunnolla, siis polvet tärräsivät joka pysähdyksessä, mutta Kepe veti kyllä homman kotiin.


Seuraavalle radalle Kerttu lähti taas sillä fiiliksellä, että tehdään toinen puhdas rata. Valitettavasti itse olin vähän pihalla, ja lähdin kiertämään spiraalia väärään suuntaan. Huomasin kuitenkin että hetkonen, rataantutustumisessa en tähän suuntaan kävellyt, joten uusittiin se. Muuten sitten virheetöntä menoa, joten 97 pistettä siltä radalta. Harmitti, koska olisihan se ollut hienoa korkata voittaja kahdella 100 pisteen radalla. Toisaalta se harmitus on jo vähän väistynyt, koska omasta kämmistä huolimatta olihan tuo siistiä tekemistä, ja se on se pääasia. Toisesta radasta tuomari kommentoi että "Nätti ohjaajankierto ja eteentulo. Nätti seuruu kummallakin puolen, hieno peruutus". Kiva saada positiivista palautetta seuraamisesta, koska se on aina ollut Kertulle vaikeaa. Nyt sitten vielä kolmatta tulosta hakemaan, ja sitten Keetu pääseekin isojen tyttöjen luokkaan. :)


Tokokisat olivat tänään. Menin tienkin itse saamaan alkuviikosta sairauskohtauksen, ja puhuminen on taas vähän epäselvää. Kävin siis alkuviikosta vähän treenailemassa, ja katsomassa miten epäselvä puhe vaikuttaa koiriin. Eipä tuo juuri vaikuttanut, joten en lähtenyt kisaa perumaan. Ketehän piti kyllä mua viimeiseen asti jännityksessä, kun edellispäivänä haisteli 3-4 kertaa omaa tunnaria ja toi sitten väärän. Ei ole ihan tuo hajuaisti palautunut kennelyskän jälkeen.

Mutta itse kisat meni näppärästi. Paikkiksista 9½ ja 9. Istuessa oli kerran nuuskassut maata. Kerttu meni vähän korppiasentoon ennen maahan-käskyä, kun sitä jännittää se liikkuri siellä takana. Vähän hidas maahanmeno, muttei siinä tainnut muuta olla.

Ruudulla aloitettiin yksilöliikkeet. Hyvä eteenmeno, hyvin meni ruutuun, mutta siellä pikkuisen haisteli. Hyvin maahan, hyvin sivulle, siitä 9.

Seuraamisessa samaa ongelmaa mitä aina, eli poikittamista. Hidas oli hyvä. Siitä tuli aluksi seiska, mutta nostettiin myöhemmin kasiin.

Seuraavana ohjattu, siinä ei ollut kummempaa. Aluksi 9, nostettiin 10:iin.

Tunnari oli ensimmäisen kehän viimeinen liike. Perusasento vino, siitä ensin 8, mutta sekin nousi 9:iin.

Seuraava kehä alkoi kaukoilla. Kaksoiskäsky s-i -välillä, siitä siis 8. Muuten hyvä, mutta yksi seisominen oli vähän vajaa.

Inhokkimme zeta oli seuraavana. Ei istunut, ennakoi mukaanlähdöt ja viimeinen perusasento oli siinä ja siinä että lasketaanko sitä edes perusasennoksi. Omasta mielestäni ei oltaisi ansaittu siitä yhtään pistettä, mutta tuomari oli kiva ja antoi 7.

Kiertonoudossa Kerttu taas koomasi maahanmenon, siitä siis 8.

Luoksetulossa stoppi vähän valui, ja taas koomattiin maahanmeno, eli pisteitä tuli hurjat 6.

Loppupalautteessa tuomari sanoi, että mun vasen käsi häiritsi, ja sen takia lähti pisteitä. Sanoin sitten että kun se käsi on osittain halvaantunut, että en oikein asialle voi mitään, joten sen takia tuomari päätti että kädestä ei voi rokottaa, ja nosti ne kolme numeroa. Ilman sitäkin pisteet olisivat riittäneet ykköseen, mutta pisteiden noston seurauksena tuli vielä luokkavoitto.

Mutta kyllähän tuo käsi tätä hommaa vähän vaikeuttaa. Seuraamisessa se tuntuu olevan aina huonosti, ja Kerttu tietenkin luulee että siellä on nami kun sormet on koukussa. Lisäksi se näyttää siltä että imutan. Jokainen kapulan otto on vaikeaa, ja on ihan tuuristaan kiinni tippuuko se kapula. Varsinkin tunnari on vaikea saada pudottamatta, kun siinä ei edes ole laippaa. Mutta näillä mennään, ja tuomari oli sitä mieltä että kunhan muistaa kertoa tästä tuomarille ennen kehää, niin tuomarin on pakko ottaa se arvostelussa huomioon.

Kerttu teki aika omalla tasollaan hommia. Paljon oli hyvää, mutta toki niitä parannuskohteitakin löytyi. Zetaa ja luoksaria pitää treenata ihan extrapaljon, että saadaan ne toimimaan. Maahanmenon koomauksille pitää keksiä jotain. Muuten Kee teki niin kivasti, että ei siltä parempaa voi vaatia. Ja tämä taso riittää valioitumiseen, ja Kertun tavoitteet ei sitä korkeammalla ole. Kerttu teki pirtsakkana töitä, eikä kisaaminen ahdistanut. Kerttu myös sai noin 400 grammaa nakkia, kolme kissanruokapussia ja yhden hampurilaisen palkaksi, että se jaksaisi vielä yhden samanlaisen suorituksen jossain vaiheessa. Vielä en tiedä, että yritetäänkö sitä viimeistä ykköstä tänä keväänä vai jätetäänkö syksyyn, Kerttu kuitenkin tarvii aikaa palautua.

Mutta kaikin puolin hieno lopetus pitkälle kisatauolle, kun ensin tuli tosi hyvät pisteet rallykisoista ja sitten vielä EVL1. Joskus tauko tekee hyvää, ja Kertulle tauko teki tosi hyvää.

Muut kuulumiset sitten eriin postaukseen, ettei tästä tule ihan kilometrin mittaista.

Rane-veli sai myös ykköstuloksen, ja tuli toiseksi

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Hannun voivottelut

Koska Hannun avoimen luokan liikkeet sujuvat hyvin, testailtiin että missä vaiheessa ne voittajan liikkeet onkaan. Melkeen yllätyin, kuinka hyvään kuntoon ne on vahingossa päässeet. Toki viilattavaa riittää ihan jokaisessa liikkeessä.

Perusseuraaminenhan Hannulla on aika hyvällä mallilla. Paikka on vahva, ja Hannu tykkää kun saa olla äiskän vieressä. Pysähtymiset (tai liikkeellelähdöt oikeastaan) tuottaa edelleen ääntä, ja käännöksissä saattaa vuotaa. Juostessa saattaa vähän hyppiä, ja juoksukäännökset ei vielä oikein suju. Peruuttaessa takapää seilaa puolelta toiselle.

Jäävät on pääasiassa aika hyvät, ja ollaan alettu L:ää harjoittelema
an. Istu-seiso on sellainen yhdistelmä mikä ei oikein vielä onnistu. Tarvii palkkaa ensimmäisen jäävän jälkeen, vaikka otankin sen kehusanalla mukaan.

Luoksarin stoppia ei olla tehty koko matkalla. Terävyyttähän siinä saisi olla enemmän.

Ruutu on aika kiva. Pysäytys saisi tässäkin olla terävempi, mutta muuten hyvä. Ruutu löytyy vaikkei ole targettia, ja ääntä ei tule lähtiessä. Pysyy maassa ja tulee nätisti seuraamaan.

Ohjattu noutokin alkaa onnistumaan kokonaisena. Paitsi jos tehdään ensin hässäkkää, sitten on pikkupojan pää sekaisin kun ei oikeen tiedä mistä se kapula pitää hakea.

Tunnari onnistuu myös liikkuroituna. Alun ohjaajan kääntymistä pitää vielä treenata, ja palautuksessa saattaa kapula pyörähtää suussa.

Kaukot on eniten kesken. Jotenkin tosi työlästä lähteä hakemaan niihin matkaa.


Metallihyppynouto on myös kesken. Hannu kyllä tekee hyppynoutoa puukapulalla hyvin, ja hake myös vinot, mutta metallikapula vähän ällöttää. Ollaankin siis opeteltu metallin pitoa ja kuljettamista ruokakuppipalkalla.

Ei siis ihan hirveän paha. Todennäköisesti siinä vaiheessa, kun kaukot on kunnossa, niin on kaikki muukin. Vahvistustahan kaikki liikkeet vielä kaipaa, kun Hannu nyt on vähän sellainen epävarmuuteen taipuvainen eläin.

Kerttuhan on ilmoitettu ekaa kertaa kahteen vuoteen kisoihin, niin tokoon kun rallyyn. Jännää, miten se tuntuu ihan tosi pätevältä silloin, kun ei ole kisailmoa laitettu menemään, mutta heti kun on kisat näköpiirissä niin sen virheisiin suhtautuu ihan erillä tavalla. Nyt huomaa miten kapulan palautukset on huonoja, hässäkässä Kerttu tekee mitä tykkää, luoksarissa maahanmeno tarvii tuplakäskyn jne. Mutta eipä me jakseta näistä stressiä vetää, Kete saa nyt tulevissa kokeissa tehdä mitä haluaa, jos vaan saan sen vireen pysymään hyvänä. JOS nyt sattuu että Kepe vetää hyvällä asenteella, niin mietitään sitten sitä kuriinpalautusta, että saisin tytön kuuntelemaan myös siellä kisakehässä että mitä tehdään. Tässä tapauksessa kuitenkaan pääasia ei ole voitto, eikä edes ykköstulos, vaan se että Kertun kanssa voi kisata vielä myöhemminkin.

Käytiin myös shelttejä katsomassa. Wäinö ja sen pirteys jaksaa joka kerta hämmästyttää. Sillä on ikää yli 13 vuotta, mutta missään se ei näy. Nuuttikin on ihan yhtäkkiä ikääntynyt, jotenkin outoa ajatella että se täyttää tänä vuonna 10. Sisätiloissa Nuu on tosi rauhallinen, mutta narupallon saatuaan on ihan samanlainen pomppupallo mitä nuorenakin. Olen vähän suunnitellut että Nuu joutuisi senioritarkistukseen. Itse kun en ole Nuuttia joka päivä näkemässä, ja en ihan täysin luota vanhempiini siinä asiassa, että ne huomaisivat jos Nuuttia joku vaivaa, joten ajattelin että jos se lääkäriin pääsee kopeloitavaksi, kuunnellaan sydän ja otetaan perusveriarvot. Samalla voisi Wäinöltä ultrata sapen. Olen kuullut että jotkut sheltit on oireilleet mucocelea pelkällä yskimisellä, joten vähän mietin että pitäisikö se Wäinöltäkin sulkea pois, kun vähän epäilen että aikanaan Uno siihen meni (jännää että kukaan lääkäri ei ehdottanut ultraa, vaikka oli erikoisesti oireileva sheltti). Toki jos sieltä jotain löytyy, niin sitten pitää miettiä uudestaan että leikatakko näin iäkästä sydänvaivaista koiraa, vaikka se hyvässä kunnossa onkin.

Onhan se vähän haikeaa ajatella, että jokunen vuosi sitten meillä oli yhteensä viisi nuorta shelttiä, ja nyt on neljä vanhaa. Tietenkin hienoa että on vielä nämä neljä, varsinkin kun porukan vanhin, 14-vuotias Papi on välillä ollut siinä kunnossa, että on jo hyvästejä sanottu. Nyt kuitenkin on Papillakin lääkitys kohillaan, ja iästä on pudonnut puolet pois. Tai no, kuuloahan tuokaan lääkitys ei takasin tuo, mutta sekin pappa on nykyään pirteä ja kävelee paremmat lenkit mitä vuosi sitten. Kuvista puuttuu Papi kokonaan, koska sitä ei viitsi isossa porukassa viedä ulos, kun se niin herkästi lähtee vaeltamaan eikä kuule kun sitä kutsutaan takaisin.










Tältä tämä porukka näytti viisi vuotta sitten. Nuoria poikia ja narttupentu




lauantai 2. maaliskuuta 2019

Alkuvuotta

Tämä vuosi on jo pitkällä, joten jotain pitäisi varmaan muistiinkin kirjoittaa. Aloitetaan vaikka tokoilla.

Hannun kanssa ollaan itseasiassa edistytty. Välillä toki mennään taakse päin, kun Hannu jostain syystä hermostuu. Ohjatuista treeneistä Hannu ei tykkää yhtään, yleensä siellä ottaa hirveästi häiriötä. En tiedä onko sen mielestä silloin liikaa porukkaa kentällä vai mikä on. Ollaan Hannun kanssa käyty normitreenien lisäksi myös kurssilla, siellä Hannu ei mun mielestä ole yhtä hermostunut mitä viikkotreeneissä. Mutta sitten taas kun käydään omalla porukalla treeneissä, Hannu on melko rento ja vapautunut.

Seuraaminen on Hannulla ihan siistiä. Häiriönkestoa pitää parantaa, mutta muuten ei suurempaa vikaa. Liikkeellelähdötkin ollaan saatu hiljaiseksi. Takajalatkin alkaa löytymään.



Jäävät on muuten ok, mutta välillä istuminen ja seisominen menee sekaisin. Hannu saattaa tehdä ensin ihan hyvin jääviä, ja yhtäkkiä unohtaa mitä istuminen tarkoittaa. Pitäisi ehkä tehdä kuurina istumista enemmän.


Luoksetulossa välillä tekee turhan pitkän lenkin sivulle tullessa. Vauhti on kuitenkin hyvä eikä himmaile. Stopit on pääasiassa ihan hyviä, mutta tehdään edelleen niitä naminheitolla.

Kapulanpito on vähän ongelma. Hannu nostaa itsensä turhan korkeaan vireeseen, ja sitten kapula pyörii. Treenaillaan tätä ruokakupin ääressä, ja silloin kyllä onnistuu, mutta treenikentällä pääosin on vielä liian korkea vire nättiin pitoon.

Kaukoissa alokkaan ja avoimen kaukot sujuvat ihan hyvin. Seisominen on vielä kesken. Mietin että pitäisikö ottaa joku takajalkatargetti avuksi.



Hypyn kanssa ei ole mitään ongelmaa.

Kierto on muuten OK, mutta lähdössä tulee ääni. Mitenkään täysillä Hannu ei mene, mutta kuitenkin ihan hyvää vauhtia, ja Hannu on oppinut tykkäämään kierrosta. Hannullehan nämä irtoamiset on olleet vaikeita. Jos kierron takana odottaa lelu, niin Hannu lähtee hiljaisesti. Mun mielestä tuo kertoo siitä, että vaikka Hannu osaa, niin se ei luota osaavansa.

Ruutuun lähtö on yleensä vähän hiljaisempi, ehkä siksi että siellä on targetti. Stoppi ei meinaa pelata, vaan Hannu lähtee valumaan. Pitää miettiä että hinkataanko stoppi kuntoon vai mennäänkö suoraa maahan.

Nouto on parantunut huomattavasti. Siinä ei oikein ole mitään kummempaa ongelmaa. Saisi toki olla nopeampi, mutta laukalla menee ja tulee ja tuo kapulan nätisti viereen.

Voittajan ohjattu alkaa olla valmis. Hannu kaipaa vielä varmuutta, mutta pystyy tekemään kokonaisena ja oikeilla matkoilla. EVL:n merkkiä ollaan aloiteltu.

Tunnari on hyvä. Vähän pyörittelee kapulaa palauttaessa, muuten ei mitään.






Hyppynoutoa ollaan tehty lähinnä puukapulalla, eikä siinä ole ongelmaa. Pitäisi alkaa ottamaan noutoa myös metallilla.

EVL:n liikkeistä ollaan treenailtu eteenmenoa ja hässäkkää. Eteenmenoa pitäisi treenata paljon enemmän, mutta on Hannulla jo joku käry hommasta. Hässäkässä palautukset on OK, ja ollaan kierron pysäytyksiä alettu treenailemaan. Pitkällä matkallahan ne ei onnistu, mutta lyhyellä matkalla menee ihan hyvin. Pitää vaan muistaa ottaa myös läpijuoksuja, ettei ala ennakoimaan.

Koirat olivat useamman viikon sairauslomalla kennelyskän takia. Kerttu ei ole oikein ollut omalla tasollaan sairausloman jälkeen. Saikun jälkeen on tullut yllättävän paljon virheitä. Jopa eteenmenot on epäonnistuneet, vaikka ne on yleensä olleet Kertun bravuureita. Käytiin kuitenkin epiksissä tarkistamassa tasoa, kun tuohon kävelyetäisyydelle avattiin uusi halli. Jokainen sai valita kuusi liikettä mitä tekee, ja Kertulle valkkasin seuraamisen, ruudun, hässäkän, kaukot, tunnarin ja ohjatun.

Yksilöliikkeet alkoivat hässäkästä. Menin lähetyspaikalle ja kysyin Kertulta ett missä merkki, ja Kerttu oli lähdössä saman tien. Luvan saatuaan lähti kuin tykin suusta, kaarros meni tosi pitkäksi (Kete ei varmaan oikeen osannut arvioida alustan pitoa), vasta kolmannella käskyllä maahan, mutta nätisti lähti ihan oikealle esteelle (sehän välillä ennakoi).

Seuraava osio alkoi ruudulla. Siinä ei oikeen ollut mitään vikaa. Hyvä eteenmeno, hyvin meni ruutuun, vähän tahmea maahanmeno ja loppuliike hyvä. Ruudun jälkeen seuraaminen. Se oli semmoinen Kertun perusseuraaminen, ei huono muttei kyllä hyväkään. Välillä erkaantui, välillä oikealle käännösten jälkeen kontakti tippui ja niin pois päin. Ei huonointa Kerttua, semmoinen perusesitys tästä liikkeestä. Mun mielestä on niin jännää, että Hannu seuraa noin miljoona kertaa paremmin mitä Keetu. Seuraamisen jälkeen kaukot. Ensimmäinen maahanmeno kaksoiskäskyllä (TAAS! Eikö me päästä ikinä tästä ongelmasta eroon? Tätä se teki ensimmäisen kerran kokeessa muistaakseni kolme vuotta sitten.) mutta muuten meni tosi hyvin, ei hievahtanut takajalat. Loppuun vielä tunnari. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, ihan taattua Kerttu-laatua. :)

Viimeiseen osioon jäi vain ohjattu. Sekin meni ihan kuten piti. Loppuun liikkuroitiin Kertulle vielä yksi sivulta maahanmeno, jossa sitten autoin paljon että sain sen ekasta maahan. Sitten loppupalkalle.

Hyvin siis meni, ja voitto tuli kotiin. Keten vire oli koko ajan sitä, mitä sen pitää ollakin. Se oli rento ja tyytyväinen kehässä, se tiesi osaavansa ja oli tosi hyvällä tuulella. Ainoa miinus oli se kaksoiskäsky maahanmenoon, muuten teki niin kuin treeneissä yleensäkin. Kisailmo virallisiin alkaa maanantaina, joten tässä on nyt pähkäiltävää, että ilmottaakko vai ei. Kertun kanssa harrastamisessa ehdottomasti turhauttavinta on juuri tämä, että kun se ei jää osaamisesta kiinni. Toisaalta vähän veikkaisin, että jos itse pystyisin kisakehässä rentoutumaan, niin niin pystyisi Kerttukin, ainakin vähän.

Rally-tokon kisoihin sen sijaan jo ilmoitin. Käytiin epiksissä hakemassa 87 pistettä. Kerttu lähti huonosti radalle, joten piti heti ensimmäinen pysäyttävä kyltti uusia. Siitä se lähti Kerttukin rentoutumaan ja teki loppuradan hienosti, mutta itse nappasin sieltä kympin kun en askelia osannut oikein laskea.

Kertun kanssa ollaan treeneissä panostettu lähinnä kuunteluhommiin. Se nimittäin välillä meinaa tehdä itse päätökset, eikä meinaa odotella että minä kerron mitä tehdään seuraavana.






Wäinö kävi viime viikolla lääkärissä. Ihan tämmöinen lääkelakilääkärikäynti, eli piti vain käydä näyttäytymässä että elossa ollaan että saadaan lisää sydänlääkettä. Vaihdettiin myös kipulääke, kun Rimadylistä tulee maha kipeäksi. Kaikki oli tarkastuksessa hyvin. Viimeksi sivuääni oli 4/6, nyt 3-4/6 eli eipä ole ainakaan pahentunut. :)






keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Hannun treenipostaus ja terveyspäivitystä

Vaikka blogi on viettänytkin hiljaiseloa, niin ollaan me kuitenkin touhuttu. Kerttu on jatkanut treenejään tokossa, agissa ja rallyssa, ja Hannu on tokoillut.

Mutta ensin pikaisesti terveysjutut. Kertun jalka on nykyään ihan hyvä. Patti jalassa ei ollut mitään vakavaa, vaan joku ihon pinnan ongelma. Jalka on nyt siisti, ihossa ei näy enää yhtään jälkeäkään mistään. Välillä Kerttu nuolee jalkaansa, mutta mutta pattia siinä ei näy eikä tunnu. Edelleen seuraillaan, mutta eiköhän tästä nyt selvitty säikähdyksellä. Kerttu nimittäin voi paremmin mitä ikinä, ja on ihan vitipää. Se leikittää Hannun väsyksiin ja menee uudelleen tökkimään Hannua että ei kai se vielä väsynyt. Treeneissä vetää täysillä ja jos lenkki kestää alle kolme tuntia, se on Kertun mielestä ihan liian lyhyt. Sillon kun Hannu on hihnassa, Kerttu kantaa keppiä jos vaan jostain sellaisen löytää. Tämä kepin kantaminen oli Kertulla tapana silloin kun oli ainoa koira, mutta Hannun ostamisen jälkeen jäi kepeillä leikkiminen, kunnes sitten tänä syksynä alkoi uudestaam. Ei varmaan ikinä ole Kertulla ollut näin paljon virtaa, Hannun kanssa ollaan kohta ihan helisemässä tuon tytön kanssa.

Hannu joutui myös vähän sairauslomailemaan tällä viikolla. Maanantaina koirat kävivät painimassa metsässä, ja iltasella sitten olikin Hannulla kuono turvoksissa. Nyt on vielä kuonossa sellainen puolikkaan herneen kokoinen kova patti, mutta ehkä jo huomenna käydään vähän treenaamassa. Hannu on ollut koko ajan oma itsensä, eikä vaikuta kipeältä, mutta ajattelin että kun on kerran saanut kolauksen kuonoon niin lelupalkkaan syöksyminen voi pikkuisen kirpaista. Hannu syö, juo ja leikkii Kertun kanssa normaalisti, on tuhonnut ja teurastanut leluja ja muutenkin ollut pirtsakka, joten uskon että mitään kolahdusta vakavampaa siinä ei ole. Ensin toki kävi mielessä kaikki hammasjuuripaiseet, kulmurin hajoaminen yms. kalliit vaivat.

Ja niitä treenejä. Hannun tokot, Kertun treenit tulee erilliseen postaukseen:

Paikkamakuu: Tarvii vielä treeniä siihen, ettei mene kaverin käskystä maahan. Pysyy hyvin maassa, mutta tarvii edelleen sen yhden välipalkan, ettei ala piippaamaan. Lopussa, kun tulen vierelle, saattaa piipata.

Paikkaistuminen: Pitäisi tehdä enemmän, on vielä vähän epävarma.

Seuraaminen: Perusseuraaminen on ihan hyvää, mitä nyt välillä meinaa keulia. Juoksemiseen on saatu joku järki, vielä pari viikkoa sitten Hannu herkästi rupesi pomppimaan. Hitaasti seuraaminenkin on parantunut, siinä oli ääntelyongelmaa. Takajalkojen käyttö on huonoa. Hannu osaa kyllä käyttää niitä, mutta seuraamisessa se tuntuu unohtuvan. Putkiaivo kun on, niin ei pysty tekemään kahta asiaa yhtä aikaa. Askelsarjoja ollaan alettu tekemään. Oikealle menee näppärästi, vasen on aika vaikea. Peruutus vaatii paljon työtä, mutta joku idea sillä on.

Jäävät: Pääasiassa tosi hyviä. Välillä kuitenkin sekoittelee, joten enemmän varmuutta vielä tarvitaan ennen kuin aletaan L:ää tai zetaa enemmän harjoittelemaan.

Luoksari: Alempien luoksarit hyviä. Pysäytystä ollaan alettu harjoittelemaan, pysähtyy hyvin mutta herkästi ennakoi.

Hyppy: Hyvin onnistuu.

Kapulan pito: Hyvä.

Kaukot: Alempien kaukot ihan ok, ylempien kaukoissa liikeradat alkaa olemaan ok. Matkaa ei vielä voi kovasti kasvattaa jos tehdään seisomista, max. puoli metriä.


Ruutu: Ollaan treenattu lisämotivaatiota ruutuun, mikä on vähän riistäytynyt käsistä, kun nyt syöksyy ruutuun tuli lupaa tai ei. Ruudun paikkaa pitää vielä treenata, mutta noin yleisesti ainakin tutussa hallissa onnistuu sekä avoimen että voittajan ruutu. Toki välillä lähtee ääni lähetettäessä. Eteenmenoa alettu harjoittelemaan.


Merkin kierto: Ääni lähtee melkeen joka kerta. Vaikka kuinka rauhassa odottelee vierellä, niin käskysanan jälkeen tulee piippaus. Jos Hannu ei ole perusasennossa, niin ääntä ei välttämättä kuulu.

Nouto: Meidän ongelma, jossa nyt kuitenkin on vähän valoa tunnelin päässä. Jos vien kapulan kauas, niin hakee hiljaisesti ja laukalla, mutta jos heitän, niin tulee ääntä ja askellaji on ravi. Eiköhän tämä tästä. Palautuspaikka on parempi, ja uskon että kun saa varmuutta siihen, mitä sille kapulalle tehdään, niin noutokin paranee.

Ohjattu: Ei tehdä kapuloilla, kun se kapuloiden kanssa säätäminen on Hannulla vielä epävarmaa. Suunnat kuitenkin pikkuhiljaa varmistuu, mutta vielä en vie alustoja kymmeneen metriin. Ei olla otettu vielä EVL:n merkkiä.

Tunnari: Nenätyö on hyvää. Ollaan tehty häiriössä yli sadalla kapulalla, eikä Hannulla ole ongelmia. Mutta se kapulan palautus... Hannu pistää tunnarikapulat palasiksi, joten en ole vielä edes alkanut ottamaan palautuksen kanssa. Harjoitellaan kotona matalassa vireessä sitä kapulan nostoa ja palautusta, vielä on työtä edessä.



Metallihyppynouto: Ollaan otettu erikseen metallikapulan pitoa ja hyppynoutoa puukapulalla. Hyppynouto sujuu paremmin mitä tasamaan nouto, Hannu tykkää kun saa hyppiä. Metallikapulan pitoa ollaan tehty ruokakuppipalkalla, eikä siinä näytä ongelmia olevan. Ei kuitenkaan varmaan aleta näitä yhdistämään kun vasta joskus AVO1:sen jälkeen.

Kiertohässäkkä: Palautukset toimii molemmilta puolilta, tässäkään ei kapulan kanssa ole mitään ongelmaa kun saa hypätä. Lisäksi olen palkannut Hannua lelulla heti hypyn jälkeen, joten sen ei ole tarvinnut miettiä että mitä tekisi kapulalle. Merkin kierto koko matkalta onnistuu joinain päivinä, mutta pääasiassa käytän vielä lelua tötsän takana, että saa lisävarmuutta. Ei olla vielä pysäytyksiä alettu tekemään.

Alo ja avo alkaa siis likkeiltään olla valmiit, mutta kaikki muu sitten kusee. Kentälle meno pitäisi saada hallitummaksi, kun nyt olen antanut sen vähän purkaa itseään kunniakierroksilla. Hannu ei luonnostaan hyvin palkkaudu sosiaalisella palkalla, joten se pitää opetella. Liikkeiden välit pitää saada hiljaisiksi. Ensi kuussa mennään Kantoluodon semmaan tähän ongelmaan hakemaan apuja. Mutta siis kisakentät ei meitä vielä hetkeen kutsu.

Hannuhan sai paikan nuorten koirien tokorinkiin. En tiedä että oliko fiksua hakea paikkaa saatika ottaa sitä vastaan, kun en oikein tiedä tekeekö Hannulle hyvää tiukasti aikataulutetut kimppatreenit. Kun pitäisi rauhassa saada vähän purkaa ennen kun aletaan hommiin, että se ääni ei tule niin helposti. Ja ringissähän on vähän sitä kisapainetta, että pitäisi kisata mikäli meinaa paikkansa säilyttää, ja tämän kanssa ei kisakentille kannata kiirehtiä. Mutta katsellaan, ainahan sitä saa ottaa ja lähteä jos siltä tuntuu. Yhdet treenit meillä on ollut, toiset olisi nyt lauantaina mikäli Hannu on treenikunnossa.

Hannun kanssa ollaan nyt tehty treenien suhteen se, että treenipäiviä ollaan vähennetty reilusti. Hannu treenaa 2-3 kertaa viikossa, ja jos se siitä nousee, niin tulee enemmän ääntäkin. Pyritään pitämään aina vapaapäivä treenien jälkeen, eikä treenata useampaa päivää putkeen.

Arjessa Hannu alkaa pelittämään aika kivasti. Me ollaan vaan saatu viime aikoina useampikin irtokoira perskarvoihin, joten Hannun luotto irtokoiriin tai fleksissä oleviin koiriin on miinuksen puolella, ja silloin räyhätään. Rappukäytävää edelleen vahditaan, mutta sitten taas kotiin päästetään vierailijat ihan hyvin. Hallin vahtiminen on vähentynyt, mutta monesti halliin mennessä pitää Hannun ilmoittaa, että Hän tuli nyt paikalle. Irtipito onnistuu edelleen yhtä huonosti. Ja Kertun jättäminen sisälle on yhdenlainen show, eli meidän pitää oikeasti Hannun kanssa treenata kahdestaan ulos lähtemistä (koska ääni. Kova ääni). Mutta muuten normiarjessa ei ole mitään ongelmaa. Terävyydenkin kanssa olen oppinut pelaamaan, vaikka edelleen olen sitä mieltä, ettei terävät koirat oikeen sovi mun käteen. Hannu on kuitenkin muuten oikein kiva ja herttainen tyyppi. Hannusta on kasvanut sellainen sylikoira, että on melkeen Kerttuakin pahempi. Melkeen aina kun sohvalle istahtaa, niin saa reilut 20 kiloa aussieta syliin, ja Kerttu katsoo paheksuen omalta paikaltaan. Sitten puolestaan öisin se on Kerttu joka tunkee kainaloon nukkumaan.