lauantai 28. helmikuuta 2015

Eeveeällää

Menin ilmottamaan alkuviikosta Kertun tokokisoihin, ja mukaan mahduttiin, eli kolmen viikon päästä pitäisi kuninkuusluokka korkata. Ei olla ehditty treenaamaan ihan niin paljoa mitä olisin halunnut, koska työvuorot on turhan iltapainotteisia. Ennen töitä ei ehdi, töiden jälkeen ei jaksa, ja ohjatut treenit ja nuorten ringin treenitkin ollaan jouduttu skippaamaan (ja joudutaan skippaamaan tälläkin viikolla).

Viime viikolla kerettiin kuitenkin vähän treenailla. Maanantaina otettiin agilityn jälkeen vähän vauhtiliikkeitä, lähinnä taidettiin ottaa ruutua ja ohjattua. Merkin kiersi hyvällä vauhdilla, mutta ei pysähdy pysähtymiskäskyyn vaan valuu. Ohjatun suunnissa hoppuili, ei viitsinyt kuunnella käskyä. Varmaan oli vielä vähän ylikierroksilla agilityn jäljiltä. Ruutu hyvä, paitsi että jää vähän turhan etureunaan.

Loppuviikosta käytiin ottamassa liikkuroituna luokkatreeniä. Sen verran helpotin, että palkkaa tuli liikkeiden jälkeen. Liikkeet otettiin kahdessa osassa. Ekan osan jälkeen isompi välipalkka ja tokan osan jälkeen iso loppupalkka.

Seuraaminen ei ole mitenkään järisyttävän hyvää. Tai siis on se hyvää sillon kun Kerttu kunnolla seuraa, mutta mielenkiinto ei meinaa riittää. Keskittyminen alkaa herpaantua, ja varsinkin käännöksissä meinaa irrota.

Luoksetulon pysähtymisessä valuu. Itse en meinaa vieläkään hahmottaa oikeaa hetkeä, millon antaa pysähtymiskäskyt. Maahanmeno ei valu, mutta edelleen on hidas. Pitäisi ehkä tehdä jotain kokeiden jälkeen?

Zeta oli muuten hyvä, mutta seisomisesta kääntyi mukaan. Itse pitäisi vaan luottaa koiraan ja suunnata katse eteenpäin, eikä taakse. Kyllä se ne vaihdot aika hyvällä prosentilla tekee.

Ohjattu nouto onnistui kivasti. Ainoa, että merkille saisi pysähtyä täpäkämmin.

Ruudun kanssa sama juttu. Vauhti on kuitenkin hyvä. Taas meinasi jäädä vähän etureunaan, mutta meni kuitenkin perille asti.

Metallinouto oli hyvä. Saisihan se palauttaa vauhdikkaammin, mutta ei sitäkään aleta tätä enempää viilailemaan, ettei vahingossakaan luoda enempää painetta.

Tunnarin teki tosi kivasti. Kävi jopa haistelemassa kaikki kapulat kahteen kertaan, kun normaalisti turhautuu jos ei heti löydä ja ottaa minkä sattuu. Ilmeisesti nämä kuudenkymmenen kapulan kanssa tehdyt tunnarit on auttaneet.

Kaukoissa liikkui, vaikka laitoin avuksi riman jalkojen alle. Menin sillon alkukuusta kaukot pilaamaan, ja niitä siis korjataan edelleen.

Ihan treenin lopussa tehtiin vielä kolmen minuutin istuminen, jossa ei mitään ongelmaa. Selkä suorana istui koko ajan.

Kaikista siis pisteitä, ja suurimmasta osasta ihan hyviäkin. Ykköseen on mahikset, mutta ei me masennuta vaikkei sitä irtoaisikaan. Pari kuukautta sitten koira ei ollut edes valmis voittajan kisoihin, joten siihen nähden ihan hyvällä mallilla meillä on asiat. Mutta työtapaturmia voi sattua (ihan mahdollista ettei haluakaan kuunnella että kumpi pitää ohjatussa hakea, tai että nappaa väärän tunnarin, tai että nollaa kaukot), eikä edes se kehään pääseminen ole mitenkään itsestäänselvyys, kun tuomarina on mies. Kepe voi pistää rähinät päälle juoksutarkissa, ja kisat on sitten siinä. Ekaa kertaa ollaan miestuomarille menossa, joten hieman jänskättää että miten käy.

Eteentulot ja kapuloiden palautukset on parantuneet. Tunnarin saisi tuoda tiiviimmin, mutta ohjatun ja yleensä metallinkin palauttaa kohtuuhyvin. Työtä niissä on siltikin vielä, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.

Agilityäkin ollaan harrasteltu, mutta siitä sitten myöhemmin.

torstai 19. helmikuuta 2015

Epäsuunnitelmallista treenaamista

Mä olen luonteeltani hirveän epäjärjestelmällinen tyyppi pienellä keskittymishäiriöllä varustettuna. Mennään fiiliksen mukaan vähän siihen suuntaan, mihin virta kulettaa sen enempiä asiaa miettimättä. Mulle siis suunnitelmien teko ja varsinkin niissä pysyminen on yhtä tuskaa. Tokon suhteen kuitenkin fakta on, että edistyminen ja pärjääminen on tosi vaikeaa, mikäli sulla ei ole selviä säveliä siitä, miten treenata. Hyvin suunniteltuhan on kuulemma puoliksi tehty, ja jos on selkeet treenisuunnitelmat, koiraa on hirveen paljon helpompi viedä eteenpäin. Ja onhan se koiralle helpompaa, kun ohjaajakin on kärryillä.


Siispä olenkin yrittänyt väsätä Kertulle treenisuunnitelmaa, ja pitäytyä siinä. En tee mitään sellasta suunnitelmaa, missä on päivälleen se, mitä pitää treenata, koska semmonen ei mulle sovi. Viikottain pitää miettiä että mitä tehdään, miten tehdään ja kuinka paljon tehdään. Sitten lopun saakin mennä fiiliksen mukaan. Jos ei huvita pilkuttaa kaukoja, niin tehdään ruutua ja jätetään kaukot huomiselle, ja niin pois päin.

Nyt meillä on ollut viime aikana muutama iso juttu, mitä on pitänyt treenata. Ensinnäkin viime kisojen jälkeen huonot perusasennot ja eteentulot piti korjata. Ohjattuun piti saada suunnat varmoiksi, ruutu piti löytyä myös vasemmalta ja merkit piti saada paremmiksi. Tunnariin piti saada pitkäjänteisyyttä, ettei koira lopeta työskentelyä jos ei omaa heti löydykään.

Sivulletulot on parantuneet huimasti, kun ollaan alettu treenaamaan sivulletuloa takakautta. Välillä meinaa ennakoida etukautta, jolloin on vinossa. Eteentulot on parantuneet myös, mutta niissä on vieläkin tekemistä. Selvästi on kuitenkin näkynyt, että nyt kun olen alkanut olemaan tässäkin asiassa mustavalkoisempi, Kertulla on paljon varmemmat eteentulot. Enää sen ei tarvii miettiä, että mitähän tässä haetaan, kun nyt se on vihdoinkin sille selvästi kerrottu.

Ohjatun suunnat alkaa olla varmoja. Voin nykyään lähettää sen oikealta paikalta, eli ei tarvii ottaa askelta oikealle tai vasemmalle. Tähän mennessä ei ole edes aikonut ottaa keskikapulaa.


Ruutu löytyy nykysin myös vasemmalta. Kerttu menee ruutuun semmosella reippaalla laukalla, muttei kuitenkaan vedä täysillä. Mun mielestä vauhti on kuitenkin justiinsa eikä melkeen, koska nyt ei ole isoa kontrastieroa ruudun vauhdissa ja merkin vauhdissa.

Merkkivauhti on tosiaan parantunut ihan älyttömästi. Merkin koomaaminen ja ylimääränen silmän käyttö on jäänyt pois.  Merkin paikka on kyllä kärsinyt, mutta mielummin huono paikka mitä huono vauhti. Ja saahan sitä hiottua vielä.

Tunnaria ollaan tehty isolla kapulamäärällä. Kapuloita on ollut 20-50, ja painetta on lisätty lisäämällä matkaa kapuloille. Tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä, mutta tämä liike tuntuu olevan semmonen mikä ei ikinä valmistu.

Mutta joo, hyvältä siis näyttää tuon EVL:n osalta. On vielä tekemistä, mutta on semmonen olo, että kyllä tästä selvitään ja valioidutaan jossain vaiheessa. Ajattelin olla sen verran hullu, että maanantaina laitan kisailmoa menemään. Sitten kisoissahan se viimestään selviää että missä vaiheessa liikkeet on. :)

Hyvältä näyttää Kertulla myös agility. Viime treeneissä oikeestaan kaikki meni niin kuin pitikin, Kepe teki tosi nättiä rataa, ihan mahtavia kontakteja ja etsi keppejen sisäänmenovälin vasemmalta (vaikeemmalta) puolelta ihan uskomattoman hyvin. Huonona juttuna tuli lähdössä varastamiset, mitkä pitää saada karsittua pois nyt heti. Jos tuo kisoissa varastaa, niin sitä ei niin vaan juosta kiinni. Pitää kattoa, jos vaikka sitä kesällä menisi sen lisenssin hankkimaan, ei se vielä ihan kisavalmis ole mutta kesällä voi ollakin.


Nuutin agilityt taas ei näytä yhtään niin hyvältä. Se on paineessa, ja se ei voi suorittaa kun yksittäisiä esteitä. Olisi huippua kun keksisi että miten sen saa rentoutumaan ja miten se löytäisi sen agilityn ilon takaisin. En tiedä, että laitanko sitä enää ikinä kisoihin, kun näyttää tosi vahvasti siltä, että sen pää ei vain kestä. Treenikaveritkin on ihan ihmeissään, että miten voi koira olla noin pehmeä ja toimintakyvytön. Tokossa se on häntä pystyssä kauheen pätevänä treeneissä mukana, mutta luultavasti tuokin mielentila pilattaisiin kisaamalla, joten voi olla että Nuu ei enää kisakenttiä tule näkemään. Harmittaa hirveesti, kun ostaa kisakoiran ja sitten siitä ei olekaan siihen, mutta semmosta se näiden elävien eläimien kanssa välillä on. Aina ei onnistu pennun valinta, kaikista ei ole tavoitteelliseen harrastamiseen. Se, että Nuu on ihan pirun pätevä (niin agilityssä kun tokossakin, ja paimenessa kans), tekee tästä asiasta vielä paljon inhottavamman. (Aikanaan nelivuotiaan Wäinön eläköittäminen harmitti myös hirveesti, mutta sen kanssa ei vaihtoehtoja ollut. Ja kun päällimmäisenä syynä oli Wäinön pettävä selkä, niin se oli helpompi hyväksyä mitä terveen koiran jättäminen pois harrastuksista.) Nuutti on kuitenkin aivan ihana elukka näin muuten. Ärsyttävä kun mikä, mutta maailman hellyyttävin pieni otus. Se saa jatkaa oloaan ja eloaan kotikoirana, joka kuitenkin kulkee harrastuksissakin mukana ilman sen suurempia tavotteita, eli samaa mitä se on tehnyt viimeiset kolme vuotta. Luulin ihan oikeesti, että sen kasvettua aikuiseksi se pääsisi näistä ahdistuksistaan yli, mutta näinpä ei ikinä käynytkään.


Tokossa Nuutti on tosiaan ollut vähän ylivireinen. Seuraamisen painaminen on nyt saatu aika kivasti karsittua lyhyillä seuraamispätkillä, pitkiä pätkiä ei olla tehty hetkeen. Ruutu on hyvä, menee täysillä merkille ja siitä täysillä ruutuun. Merkin paikka ei Nuutilla ikinä ole ollut hyvä, mutta muuten Nuutin ruutu on näyttävämpi mitä Kertulla. Tunnareilla on liikaa vauhtia, vaikka sielä oma nouseekin. Ollaan nyt sitten laitettu nakkeja ennen kapuloita, ja se tuntuu rauhottavan huomattavasti tunnareille menoa ja siellä työskentelyä.

Ja sitä treenisuunnitelmaa. Kertun kanssa aletaan ensi viikolla ketjuttamaan EVL-liikkeitä, ja liikkurointia pitää ottaa jo kovaa kyytiä mukaan. Pitää muistaa tehdä liikkuroituja treenejä niin, että palkka yhtäkkiä tuleekin, ettei se liikkurointi aina tarkota sitä, että pitää tehdä pitkää pätkää ilman palkkaa. Eteentulojen treenaamista jatketaan samalla taktiikalla, kun tämä kerran näyttää toimivan. Pitää myös alkaa valmistautumaan siihen, että luokka tehdään kahdessa osassa. Pitäisi taas itelleni paloitella kaikki EVL-liikkeet pieniin osiin, ja katsoa kuinka moni osa meillä kusee. Eihän me 300 pistettä kisoista odotetakaan, mutta on se hyvä nähdä konkreettisesti että kuinka paljon on vielä tekemättä.


 PS. Jos joku haluaa antaa kodin aktiiviselle pikkuaussielle, niin käykäähän kattomassa tämä.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Mitä tästäkin päivästä opittiin?

Tänään oli taas vaihteeksi melkosen surkiat tokotreenit. Tulevaisuutta varten pistetään muistiin, ettei enää ikinä mennä treenaamaan suoraan töistä väsyneenä, nälkäisenä ja kiukkuisena. Koirat oli taas tänään fiksuja ja päteviä, omistaja ei.

Ensin alotettiin Kertun kanssa. Viime treeneissä ongelmaa on tuottaneet varsinkin merkit, joten lähdettiin niistä liikkeelle. Kerttu teki nyt tosi kivoja merkkejä. Pysähtymispaikka voisi olla toki parempikin, mutta ei jäänyt koomaailemaan vaan meni laukalla loppuun saakka. Tehtiin sitten myös ruutua kokonaisena ja osissa, eikä mitään suurta ongelmaa ollut siinäkään. Pikkusen enempi voisi aina tehdä ruudun paikkaa hiovia treenejä, ja maahanmeno ruudussa saisi olla nopeampi. Kuitenkin ihan yllättävän hyviä ruutuja tuli.

Zetan ongelmana on ollut viime viikolla maahanmenot. Otettiin nyt vähän zetaakin, ositettuna ja kokonaisena. Maahanmenot hitaat, mutta ei arvo asentoja, vaan kuuntelee mitä sanotaan. Sitten otettiin vielä luoksari (hyvin Kerttumainen, stoppi saisi olla terävämpi, maahanmeno teknisesti nopeempi), ja vaihdoin koiraa.

Nuutin kanssa tehtiin ruutua, luoksaria ja seuraamista. Seuraaminen on oikeesti parantunut nyt talven aikana, ei enää edistä ihan hirveesti. Edelleen kyllä vähäsen, mutta temponvaihdoissa alkaa olla jo ihan hyvällä paikalla, eikä normikäynnissäkään enää paina ja häiritse kävelyä.


Sitten taas vaihdettiin koiraa, ja Kerttu pääsi takasin töihin. Otettiin ohjattua noutoa kaikilla kolmella kapulalla. Koira alkoi olla jo vähän väsähtäneen oloinen, niin en lähettänyt merkille, vaan vein sen sinne namin avulla. Alussa Kerttu olisi taas itse halunnut päättää, että lähtee vasemman puoleiselle kapulalle, kun itse olin lähettämässä sitä oikealle. Piti siis vähän avittaa, eli ite siirryin enemmän oikealle ennen kuin lähetin koiran. Pari kertaa tehtiin helpotettuna, sitten lähetys normaalista kohdasta ja koira oli taas hyvin kuulolla.

Ja taas on sheltti kumossa
Viimesenä piti vielä mennä säätämään kaukojen kanssa, ja pilata samalla koko treenit. Vaihdot oli hitaita, ja mulla meni hermot, ja Kerttu paineistu ja teki vielä hitaammin vaihdot. Siinä oli sitten noidankehä valmiina. Ite en jostain syystä viheltänyt ajoissa peliä poikki ja helpottanut tehtävää esim. riman kanssa, että oltaisiin saatu se onnistuminen ja muutenkin venähtäneet treenit pakettiin. Siinä vaiheessa kun tajusin riman laittaa takasten eteen ja ottaa vähemmän etäisyyttä, vaihdot oli hitaita ja takaset liikkui. Kerttuhan on niin herkkis (normitilassakin, mutta varsinkin juoksujen aikana), että sen kanssa pitäisi viimeiseen asti välttää tilanteita, missä se epäonnistuu, koska jos sillä menee joku liike epävarmaksi, siihen on tosi vaikeaa saada varmuus takasin. Hyvänä esimerkkinä esim. meidän tunnari. Kerttu tietää tasan mitä tehdä, mutta jos ei heti löydä omaa kapulaa, se menettää itsevarmuutensa ja alkaa napsimaan. Kertun kanssa pitää edetä Kertun vauhtia, tehdä semmosia harjoituksia mitkä onnistuu ja mennä pienin askelin eteenpäin, ja mua turhauttaa hirveesti että piti ihan turhaan hakea Kepelle epäonnistumisia ja epävarmuutta. Se kun ei sitä kestä.


Lopputreenienkään aikana en saanut Kertun mielentilaa yhtään kohoamaan, vaikka sitä kovasti palkkasin helpoista jutuista ja leikittiin paljon. Vire pääsi laskemaan, eikä se sieltä enää ylös tullut, ei edes loppupalkka hirveästi sytyttänyt. Ollaan oikeestaan aina lopetettu treenit hyvillä mielin, Kertulla on häntä heilunut pystyssä treenien loppuun saakka ja itsekin olen ollut treeneihin yleensä tyytyväinen, mutta nyt jäi huono maku suuhun molemmille. Eiköhän tässä loppuviikon aikana paljastu että missä ollaan otettu näiden treenien aikana takapakkia ja kuinka paljon, ja päästään vahinkoja korjailemaankin.

Ehkä seuraavan kerran sitä voisi jättää treenit väliin, jos oma veetutuskäyrä on yhtä korkealla mitä tänään. Jostain syystä piti mennä väkisin treenaamaan, kun treenisuunnitelma niin sanoi. Järkeä saisi kuitenkin vissiin käyttää, ja kyllähän sitä tietää, ettei ohjaajapehmeiden koirien kanssa kannata mennä treenikentälle tappelemaan, kun ei sillä ainakaan eteenpäin päästä.

No mutta hyvääkin löytyi treenistä, merkit, ruutu ja ohjattu näytti kaikki paremmalta mitä viime viikolla. Vähän pitää helpottaa nyt kaukoja lähitulevaisuudessa, että saisin sille taas selitettyä että mitä tässä haettiin. Otetaan taas vähän apuja sinne takajaloille, että ne pysyy paikallaan, ja aletaan treenaamaan lyhyellä matkalla vauhtia lisää. Muutenkin pitäisi saada ne kaksoiskäskyt kokonaan pois, eli ihan oikeesti tarvii ottaa askelta taaksepäin.

Kerttu ja Nuutti on kyllä vapaa-aikaakin saaneet viettää, oikeestaan aika paljonkin viimepäivinä. Jäät kantaa sen verran, että ollaan merellä käyty koirien kanssa ulkoilemassa nyt, kun on aurinkoisia kelejä ollut. Kamerakin on pitkästä aikaa ollut menossa mukana.

Kertulla on tosiaan nyt viikon verran ollut juoksut menossa, ja pitää sanoa ettei nuo kaksi ole pitkään aikaan leikkineet näin paljoa keskenään, vaikka ne aika paljon normaalistikin kisuaa. Nuuttia ilmeisesti vähäsen kiinnostaa hajut, kun se menee itsekin välillä hakemaan Kerttua leikkiin (normaalisti Kepe pyytää Nuuttia leikkimään niin kauan, että Nuulla menee hermot). Vähän Nuutilla alaleukakin väpättää kun on Kerttua haistellut, eli ihan tyytyväinen saa olla, että Nuun aikanaan vein kastroitavaksi. Vaikka nämä juoksut on olleet oikeesti aika helpot verrattuna edellisiin, niin pitäisi jossain vaiheessa alkaa miettimään Kertun lisääntymiselinten tulevaisuutta. Jos ei sillä pentuja tehdä, niin turhaanpa ne sillä on. Vaikka nämä juoksut ei nyt hirveesti harmaita hiuksia ole aiheuttaneet, niin olisihan se kiva kun ei enää tarviisi laskea että miten tulee juoksut ja millon päästään kisoihin ja niin eespäin.


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Tilannekatsaus


Kertun kanssa ollaan jo hyvää vauhtia hiomassa EVL-liikkeitä. Mitenkään hirveän pahalta liikkeet ei näytä, vaikka tekemistä kyllä on ja paljon. Tarkotus olisi katsoa, että ehditäänkö mitenkään ensi kuun kisoihin. Ilmoaika alkaa muistaakseni kolmen viikon päästä, joten kiirehän tässä alkaa painaa päälle.

Liikkeet on nyt suunnilleen tällä mallilla:

Paikkaistuminen: Välillä valuu korppikotkaksi, ei kuitenkaan valu maahan asti. Monesti on kyllä istunut ihan hyvässä ryhdikkäässä asennossa koko pariminuuttisen.

Paikkamakuu: Ei kuuntele viereisiä ohjaajia, menee ekalla maahan ja nousee ekalla ylös. Ei ole ottanut häiriötä liikkurista.

Seuraaminen: Pitkissä seuraamisissa keskittyminen herpaantuu. Varsinkin vireen eteen pitää tehdä töitä. Välillä huonoja askelsarjoja taaksepäin, saattaa heittää takapuoltaan liikaa vasemmalle.

Zeta: Yleensä ollut tosi hyvä. Voisihan se maahanmeno olla nopeempi, mutta kun en osaa sitä nopeammaksi hioa. Tänään ei meinannut maahan mennä ollenkaan.

Luoksari: Edelleen lisää varmistusta molempiin pysähdyksiin. Parempi eteentulo pitäisi saada.

Metallihyppy: Toistaiseksi hyvä. Tänään jopa eteentulo onnistui.

Ohjattu: Haluaisi mennä just sinne väärälle kapulalle, eikä aina kuuntele että minne sitä ohjaan. Keskikapulalle ei ole vielä ikinä mennyt. Merkki saisi olla vauhdikkaampi. Palautus vaikea, kun tulee sivusta, ei tajua suoristaa itseään.

Ruutu: Merkki saisi olla vauhdikkaampi tässäkin, Kepe jää vähän koomaamaan sitä. Etäisyyttä ruutuun pitää kasvattaa. Jää ruudun etunurkkaan, eli targettia pitää taas käyttää.

Tunnari: Varmuutta vielä, hyvä siitä tulee. Tänään toi väärän, eli treeniähän tuo tarvitsee.

Kaukot: Normaalisti ihan hyvät, mutta eilen taas vammailtiin s-i-vaihdossa. Taas siis jumpataan tyynyn päällä.

Eli ei siis mitään ihan hirveyksiä kuitenkaan. Eteentulo ja perusasento vaatii töitä, ja perusasentoa olenkin alkanut vaatimaan takaakiertäen. Nyt tuleekin paljon suorempaan. Merkin kanssa pitää keksiä jotain, millä sen saisi vähän nätimmäksi. Varmuutta pitää saada vähän joka liikkeeseen, ja viilailla saa ihan sydämensä kyllyydestä.

Nuuttikin on treeneissä kulkenut mukana. Seuraamisessa oon ihan selvästi palkannut sitä liikaa oikealta, koska nyt se mielellään lähtisi ennakoimaan palkkaa oikealle. Pitäisi muistaa Nuutin kanssa se, että se on mestari ennakoinnissa, eikä sitä voi palkata aina samalla tavalla, tai muuten tulee just näitä ongelmia. Hirveen onnellinen se on aina treenatessa, ja sen liikkeet on tosi paljon näyttävempiä mitä Kertulla. Se tekee kaiken täysillä loppuun asti, ei ala ennakoimaan pysähtymisiä tai koomailemaan merkkejä tai ruutua tai kapuloita tai mitään. Sen kanssa on hirveen kivaa puuhailla, kunhan unohdetaan tavotteet.

Agilityssäkin ollaan käyty molempien kanssa. Kerttu meni eilen oikeestaan aika hienosti, vaikka rata olikin ehkä vaikein mitä ollaan tehty. Ehkä sen oli nyt pakko keskittyä, kun oli haastetta. Estehakuisuus on parantunut, mutta sen pitäisi parantua vielä enemmän. Hyppykorkeutta pitäisi nostaa, nyt se menee 40-senttisiä.

Nuuttiakin ohjasin itse, että koira muistaisi taas että agility on hauskaa. Rata oli tosi vaikea, oli välistävetoja ja lähes joka hyppy takaakiertona, ja tuli tilanteita missä mun piti korjata. Onneksi Nuutti ei vetänyt hernettä nenään vaan teki ihan hyvällä fiiliksellä.

Nuutin yksinolot on kuitenkin alkaneet olla niin vaikeita (tuhoaa ja sistustaa kämppää uusiksi, tänään oli esim. tuoleja kaadettu ja muuta pientä mukavaa), joten ajattelin sille alottaa uudestaan kuurin Zylkeneä. Luultavasti sitä on nyt yksinolotkin alkaneet ahdistaa, kun kämppä on ihan sen näköinen että se koko yksinoloaikansa pakonomaisesti häärää ja touhuaa eikä rauhotu hetkeksikään, ja kunhan tulen kotiin niin sheltti sammuu heti. Muuten taas tuntuu että noiden ahdistuksien kanssa ollaan menty parempaan suuntaan, mutta yksinolo tökkii. Sillon kun ovat Kertun kanssa kahdestaan, ei tilanne ole ilmeisesti yhtä paha.

Ja Kerttukin alotti juoksunsa. Melkeen kellontarkasti sen hormonitoiminta kyllä pelittää, kun vaan muutaman päivän myöhästyivät. :) Laskinkohan, että neljä-viisi päivää myöhemmin alkoivat, mitä olin ajatellut.