torstai 30. lokakuuta 2014

Tämän viikon aksoja ja tokoja

Tällä viikolla olen muka yrittänyt panostaa vaihteeksi agilityyn, mikä nyt tarkoittaa sitä, että ohjattujen lisäksi käytiin kertaalleen omatoimisestikin agiliitelemässä.

Nuutin ohjaaja on vielä tämän viikon ollut poissa kuvioista, joten itse olen sitä vaihteeksi ohjannut. Nuutti on tosi mahtava ohjattava, se kuuntelee pienimmätkin avut, irtoaa tosi hyvin, suorittaa esteet itsenäisesti ja pystyy työskentelemään mun lähelläkin. Ohjatuissa treeneissä maanantaina meillä osui Nuutin kanssa ajoituksetkin aika nappiin, mikä on siis melko harvinaista sillon kun olen itse puikoissa.

Maanantaina Nuutin kanssa kokeiltiin, että kestääkö Nuutti kepeiltä persjätön, ja hyvin se pujotteli itsensäisesti kepit loppuun, sain tehtyä persjätön ja seuraavalle esteelle päästiin sillä taktiikalla oikeen kivasti. Harjoteltiin myös vähän kepeille irtoamista, ja kunhan itse pysyn pois tieltä enkä blokkaa koiran reittiä, niin Nuu hakee tosi hyvin oikean välin. Ollaankin tehty ihan niin, että lähetän sen mahdollisimman kaukaa kepeille, koska muuten kämmin sen lähetyksen itse menemällä koiran reitille.

Vähän voitais ehkä tehä jotain?
Tänään otettiin Nuutin kanssa eteenmenoja, keppikulmia, rengaskulmia ja irtoamista. Vaikeista rengaskulmista Nuutti monesti menee väärästä välistä, joten sitä treenattiin vähän erikseen ja radalla. Lopputreeniä kohti Nuutti alkoi aika kivasti menemään renkaan läpi. Pitää vaan muistaa aina säännöllisesti tuotakin harjoitella, niin eiköhän se ala valitsemaan oikean välin mistä mennä. Keppikulmissa ei ollut ongelmia, vaikeistakin kulmista menee oikein, ja irtoamisetkin onnistui hyvin. Eteenmenoa ollaan treenattu tosi vähän, eli siinä tarvii vielä etupalkan, ei tajua mennä pelkällä käskyllä.

Pätevä agilitykoira se on, ja on ollut kiva sitä pitkästä aikaa ohjata itsekin. Hirveästi se on kehittynyt lainaohjaajan alaisuudessa, nyt se etenee kunnolla eikä jää pyörimään ja räkyttämään. Voi olla että ensi kuussa Nuuttia saattaa nähdä pitkästä aikaa virallisissakin kisoissa. :)

Siinä missä Nuutti on nykyään helppo ohjattava, niin Kerttu taas... ei ole. Se kuumuu agilitystä, ja tykkää vähän rallatella kyselemättä multa että mihin mennään. Se on ihan käsittämättömän nopea, ja lyhytkin suora pätkä ja olen jäänyt ihan täysin matkasta. Kerttu ei myöskään vielä osaa hakea esteitä, ja jos esteet ei ole suorassa linjassa, niin se saattaa helposti kiertää ne.

Olipa kerran vastassa tämän näkönen sheltti...
Yksittäiset esteet Kertulla on hyvin hallussa, se hakee hyvin kontaktipinnat, menee kepit molemmin puolin ilman ohjureita, menee renkaan ja pussin ilman ongelmia. Viime ohjatuissa Kertu oli taas sillä päällä, ettei pahemmin viitsinyt kuunnella. Pitempi radanpätkä ei sen kanssa kovin hyvin onnistunut, koska vaan halusi rallatella. Irtoamisetkaan ei olleet niin hyviä, mitä Kertulla normaalisti on. Otettiin siis tänään samaa settiä mitä Nuutinkin kanssa, plus sitten vähän välistävetoja ja takaakiertoja. Nyt Kerttu oli paljon paremmin mukana, irtosi hyvin eikä rallatellut turhia. Se on vaan niin nopea, että omat ajoitukset on monesti myöhässä, ja Kerttu on jo ehtinyt kiertää esteen. Saatiin kuitenkin hyvin tehtyä rataa, Kerttu oli mukavasti kuulolla ja irtoili hyvin. Rengaskulmatkin onnistui hyvin.

...ja tämän näkönen keittiö
Kerttua on myös totutettu mittaamiseen, ja mittauksesta riippuen kokoa tuolle elukalle tulee 42-43,2 cm, eli medeihin pääseminen voisi olla mahdollista. Huonolla tuurilla se mitataan maxiksi, mutta sen näkee sitten tammikuussa. Ajattelin nimittäin silloin sen käydä virallisesti mittauttamassa ja hakemassa sille kisakirjan. Jos se maxiksi menee, niin mietitään uudestaan agilityuran jatkoja, on se kuitenkin niiin pieni. Nuuttikin mitattiin, kokoa pikkuherralla on hurjat 31,5 cm.

Tokoja ollaan tehty Kertun kanssa tälläkin viikolla. Saatiin taas uusi idea kaukoihin, eli kokeiltiin palkkaa etujalkojen väliin. Tämä näyttäisi nyt olevan semmonen kohtuullisen toimiva juttu meidän ongelmaan, mikä on siis liian etupainotteinen seisominen -> ei pysty istumaan ilman että korjaa takajalkojen asentoa. Taaksepäin palkkaaminen ei ollut yhtään avuksi, ehkä jopa vaan vahvisti tuota etupainotteisuutta, mutta kun palkka on etusten välissä, niin paino jää taakse. Jos nyt tällä keinolla saataisiin tuo etupainoisuus pois, niin kaukoissa olisi sen jälkeen vaan matkan kasvattaminen tehtävänä.

Ollaan nyt alotettu seuraamisenkin opettelu. Takaset lähtee hyvn helposti erkaantumaan vasemmalle, joten otetaan jonkin aikaa ihan pentutreenillä seuraamista, että saadaan se suoristettua. Oonkin tällä viikolla ottanut yhtä tai kahta askelta, ja sitten palkka. Samalla saadaan harjoiteltua myös perusasentoihin nopeutta.

Eteentulotkin on ollut treenin aiheena. Nykysin Kerttu menee mun jalkojen välistä lelulle, niin ollaan sitä käytetty hyväksi vauhdin lisäämiseen. Luoksetulon eteentulo tällä hetkellä on ihan kivalla mallilla, mutta sitten kun laitetaan kapula suuhun, niin tullaan ongelmiin. Oikeestihan tämä eteentulokin on ongelma ihan tasan sen takia, kun mulla on asennevamma sen opettamiseen. Vähän tuntuu, että jos vaan lähtisin tätä ahkerammin työstämään, niin voisi olla nopeastikin kunnossa, mutta onhan se oikeasti paljon helpompaa vaan valittaa että ei onnistu ja siirrän sen sivulle ja hautaan pk-haaveet ja niin pois päin, mitä sitten vaikka opettaa koiralle jotain.

1v 11kk, noin 43 senttiä ja 16 kiloa täyttä aussikkaa
Metallinoudon menin nyt ihan omakätisesti kämmimään. Se oli ihan varma, mutta huonolla vauhdilla, niin yritin sitten hienovaraisesti Kertulle vihjata, että sitä kapulaa voisi kantaa lujemmallakin vauhdilla. Kerttu siihen meinasi, että kanna ite kapulas jos ei kelpaa, eli nyt ollaan otettu iso askel taakse ja yritetään saada se noutamaan edes ravilla.

Ruutuun ollaan haettu lisää vauhtia ihan onnistuneesti. Treenikaveri vaan huomautti, että pysäytän koiran liian aikasin, eli pysäytyskäsky tulee heti, kun koira ylittää ruutunauhan. Sen takia ruudun paikka on kärsinyt, varsinkin jos treenataan useempi toisto ilman targettia. Nyt yritetään vaan etsiä sitä oikeaa pysäytyspaikkaa, koska tänään kun yritin pysäyttää vähän myöhemmin sitä, niin takajalat oli ulkona ruudusta.

Nuutin kanssa ollaan jatkettu EVL-linjalla. Sen kanssa ollaan tehty lähinnä kivoja vauhtijuttuja, tyyliin ruutua ja luoksaria. Luoksarin molemmat pysähtymiset on parantuneet, vaikka eivät ne niin hyviä ole mitä Nuulla on joskus ollut. Ruudussa merkin paikka on huono, mutta ei me oikeen Nuutin kanssa viitsitä sen kummemmin viilailla. Noutokapulaa se on vihdoinkin oppinut pitämään, eikä edes ehditty ihan viittä vuotta sitä opetella. Kaukot sillä on kaameat, joten niitäkin ollaan pikkusen harjoteltu. Mitään kummempaa edistymistä ei ole tapahtunut, koska en ole oikeesti vaatinut siltä mitään, todennut vaan uudelleen ja uudelleen että onpa vaan huonot kaukot. Pitäisi varmaan kokeilla opettaa Nuutille uusiksi alusta lähtien, mutta nyt ihan vaihteen vuoksi etujalat paikallaan.

Varsinkin Kertun kanssa ollaan mahdutettu iltarutiineihin jumppaamista ja venyttelyä. Yritän jumppauttaa tuota lähes joka päivä, ja ainakin niinä päivinä kun treenataan. Osaltaan rakennetaan lihaskuntoa kaukojakin varten, mutta pääpointtina on ihan yleinen lihashuolto. Nuuttikin kyllä aina mielellään osallistuu jumppaamiseen, mutta koska se on sen verran vetreämpi tapaus, niin sen kanssa ei ihan yhtä tarkkoja olla.

Loppuviikon saavat koirat levätä, tai ainakin Kerttu. Huomenna ehkä vääntäydytään treeneihin, tai sitten ei, mutta muuten on loppuviikko treenivapaata aikaa. Viime aikoina ollaan treenattu aika paljon, ja se näkyy Kertussa vähän negatiivisesti, kun se tottuu siihen että joka päivä treenataan. Välillä pitäisi kuitenkin muistaa rauhottua. Ohjaajankin.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Väliaikaishuoltoa, osa 2 (ja vähän voivottelua)

Eilen saatiin taas hieroja vierailulle. Tällä kertaa Nuutti ei päässyt käsiteltäväksi ollenkaan, vaan nyt keskityttiin vaan Kerttuun. Lihakset ei olleet nyt ihan niin järkyttävässä kunnossa mitä viimeksi, mutta kyllä siellä edelleen työstettävää löytyi. Oikealla puolella oli lavassa ongelmaa, ja selästä löytyi myös jumeja. Hieronnan jälkeen Kepe ei kuitenkaan enää keventänyt oikeaa puolta, mutta lantio sillä on edelleen vinossa oikealle. Se, että onko siihen syy luustossa, selviää suunnilleen kuukauden päästä.

Tällä kertaa Kerttu oli vähän helpompi käsitellä, mutta sain kyllä koko ajan olla pitämässä sen nenää maassa. Tällä kertaa kuitenkin riitti, että pidin vaan yhdellä kädellä, eikä edes tullut hiki. Muuten käytös oli molemmilta koirilta kivaa, Nuuttikin kävi vaan hierojaa moikkaamassa eikä sitä jännittänyt vieras ihminen yhtään. Lähes koko ajan nukkui siinä vieressä, välillä nousi kysymään että oisko jo hänen vuoro saada rapsuja. Kerttukin oli koko ajan tosi ystävällinen, vaikka siitä nyt selkeesti huomasi, että se ei tykkää.

Hieronnan takia ei olla nyt tänään eikä eilen tehty mitään. Kerttuahan tämä harmittaa hirveesti, kun ensilumikin tuli eikä siinä saa riehua. Tarkotus oli mennä jäljelle pitkästä aikaa, mutta tuo parinkymmenen sentin lumikerros vähän muutti suunnitelmia.

"Ai vapaapäivä? Okei!"
Suunnitelmat on myös sen verran muuttuneet, että jätetään suosiolla Tornion tokokoe väliin. Sen lisäksi että perusasioissa on tehtävää (hitaat perusasennot, seuraamisen suoristaminen, huonot eteentulot), en ole saanut kaukoja sille mallille mitä olisin halunnut. Edelleen nousee maasta seisomaan liian etupainotteisesti, eikä voi siitä istahtaa ilman, että siirtää takasiaan. Ja satunnaisesti valuu muissakin siirtymisissä, joten ollaan otettu sen suhteen askelta taaksepäin. Muut yksittäisliikkeet on kokonaisuuksina hyviä, mutta ei kuitenkaan mitään kympin arvosia.

Tunnari on edistynyt nyt ehkä eniten. Isoin ongelma on kapulan palautus. Se kuitenkin menee hyvällä vauhdilla kapuloille, tekee kapuloilla rauhassa työtä ja tulee hyvällä vauhdilla takasin. Eteentulo kuitenki kusee. Oon lisäillyt sille häiriöitä, mm. leluja tunnareiden sekaan ja nakinhajuisia vieraita kapuloita (nakki tunnaripussiin about tunti ennen treeniä), ja silti aina löytyy oma. Nyt on myös jäänyt pois alaleualla kapulan pyöräyttminen. Osaa hakea oman niin ympyrästä, rivistä kuin epämääräsestä kasastakin.

Ruutu on myös mennyt kivasti eteenpäin. Kertulta on häivytetty targettia, ja se juoksee nykyään hyvällä vauhdilla ruudun keskelle, oli siellä targettia tai ei. Kysymysmerkkinä on vielä ruudussa pysyminen, se haluaisi sieltä kovasti varastaa pois.

Metallia Kepe kantaa hyvin, vaikka ollaankin vaihdettu M-koon kapulaan. Aina ei välttämättä laukalla palauta, mutta useimmiten kuitenkin. Ja aina se sen hakee. Tässä taas ongelmana eteentulo.

Hyppynouto on hyvä, ainoa liike missä eteentulokin on kohtuullinen. Hakee myös melko vinot heitot hypyn kautta, mutta tosi vinojen kanssa kiertää hypyn.

Luoksarin stoppi saisi olla huomattavasti parempi kisamatkalla, siis se seisominen. Maahanmeno on yllättävän hyvä Kertuksi, mutta ei mua yhtään haittaisi vaikka se olisi nopeempikin. Tuskin se kymppiä tuolla maahanmenolla tulee saamaan, mutta ysi oisi hyvinkin mahdollinen. Siis siinä tapauksessa, että stoppi ja eteentulo saadaan kuntoon.

Liikkeestä istuminen saisi olla pikkasen nopeempi, mutta ei se huono ole ollenkaan.

Seuraamista ihan mielenkiinnolla aletaan taas treenaamaan. Viimeksi se on seurannut kisoissa viime kuussa, ja positiivista siinä oli siihen aikaan paikka ja hyvin pysyvä kontakti. Kuitenkin se sillon vinotti pahasti, joten saadaan varmasti vähän tehdä työtä sen suoristamiseksi. Ja perusasennot on hitaat. Askelsarjat kaikkiin suuntiin on hyvät, ja tempot myös. Ja käännökset, muistaakseni.


Agilityssä Kerttu on kanssa ollut aika pätevää tyttöä. Nyt se on päättänyt että pystyy menemään ihan ratoja keppeineen kaikkineen, ja pystyy tekemään myös mun oikeelta puolelta. Medi-rimoja se kyllä roiski viime treeneissä ihan urakalla, pitäisi ihan oikeesti hyppytekniikkaan kiinnittää huomiota. Pari tosi huonoa hyppyä olen siltä nähnyt jo aiemmissa treeneissä.

Nuuttiakin jouduin agilityssä ohjaamaan viimeksi ja seuraavalla kerralla, kun sen oma ohjaaja toipuu leikkauksesta. Olin suorastaan ihmeissäni, että miten se yhtäkkiä onkaan niin hirvittävän helppo ohjattava. Meillä meni treenit oikeestaan yllättävänkin hyvin, ja Nuu oli tosi hyvin kuulolla. Onnistuin kyllä muutamassa paikassa kämmimään, mutta saatiin onnistuneitakin suorituksia. Heti huomaa, että on poika ollut osaavammassa opissa. :)

Nuutti on vähäsen sairastellut viime aikoina. Sillä on ollut aika säännöllisin väliajoin ripuleita, jotka menee ohi parissa päivässä, ja reilun viikon päästä se on taas ripulissa. Nyt se on madotettu, ja ruokavaliosta poistettu kaikki muu mitä perusnappula, ja jos tuo edelleen jatkuu niin sittenhän tuo on vietävä lääkäriin.

torstai 9. lokakuuta 2014

Väliaikaishuollossa

Tänään meillä vietetään lepopäivää, ja lepopäivän kunniaksi koirat pääsivät hierottavaksi. Koirien oireiden perusteella ajattelin että Nuutti on se, joka enemmän tarvii hierontaa, mutta väärässä olin.
Kerttu pääsi ensin hierottavaksi. Oireina siis seuratessa poikittaminen, ja eilen paikkamakuussa vähän pyöräytti takapuoltaan, mitä ei siis normaalisti tee. Tekee myös huonosti kieppejä toiseen suuntaan, ja on mun silmään ollut toispuoleinen. Eikä mikään ihmekään, kun tuo reppana oli ihan totaalijumissa. Käytännössä koko oikea puoli, varsinkin etuosasta ihan tönkkönä, ja oikea reisi melkeen krampissa. Vasemmalla puolella ongelmat löytyi lantiosta ja sen takaa. On se rankkaa olla tokokoira.

Tämähän oli Kertun ensimmäinen hieronta koskaan, ja Kerttu ei mitenkään tähän hommaan ihastunut (eikä mikään ihme, kun koko ajan sattui). Puolitoista tuntia selviteltiin pahimpia jumeja, ja sen jälkeen vaihdettiin koiraa.

Nuutti otti kaiken irti hieronnasta. Vaikka Nuutti onkin agilitykoira ja toimii osa-aikaisesti myös aussien keilapallona, jumeja löytyi ihmeen vähän. Ristiselkä oli pikkusen jumissa, muuten ei mitään. Kertun hierominen oli hiukan haasteellista, ja mun piti olla pitämässä päästä kiinni, mutta Nuutti oli astetta helpompi asiakas, kun se vaan laittoi nukkumaan. Joka hierojan unelma-asiakas siis, ja hieroja meinasikin viedä sen kotiinsa. Oireina Nuutilla oli peitsaaminen ja etujalkojen kirputtaminen. Jumit ei kuitenkaan niin pahoja olleet, että ne olisivat aiheuttaneet kumpaakaan. Luultavasti siis Nuutti on tottunut liikkumaan peitsaamalla, mutta tuohon etujalkojen järsimiseen en ole mitään syytä vielä keksinyt.

Kerttua ei ole seuruutettu sitten viime tokokokeen, mistä tulee nyt neljä viikkoa kuluneeksi. Hieroja ei suositellut seuraamista myöskään ennen seuraavaa, kahden viikon päästä olevaa aikaa, koska Kerttu on edelleen sen verran jumissa, ettei suoraa seuraamista ole reilua hakea. Muuten kuulemma saadaan treenata normaalisti. Molemmat koirat saa kuitenkin käytöksestä oikeen hyvät arvosanat. Ottivat hierojan hyvin vastaan, ja varsinkin Nuutti oli tosi ongelmaton käsitellä. Ei missään vaiheessa arkaillut ollenkaan. Kerttuhan antaa itsestään semmosen vale-avoimen kuvan, kun se mielellään menee kaikki moikkaamaan, mutta sen pidättyväisyys tulee esiin sitten siinä, kun ihminen menee sen luokse. Nytkin oli vähän Kertulla vaikiaa, kun ei olisi halunnut että iholle tulee vieras ihminen, vaikka muutamaa minuuttia aiemmin Kepe yritti kyseisen ihmisen syliin kiivetä. Kerttu kuitenkin alistui kohtaloonsa (teki kyllä selväksi ettei sitä tehnyt kovin mielellään) ja antoi hieroa. Välillä yritti että pääsisikö karkuun, ja kun ei päässyt niin rauhottui taas hetkeksi punomaan uutta pakosuunnitelmaa

.

Näin aktiivisia ollaan kotioloissa
Treenit on taas viikolla sujuneet ihan mukavasti. Nuutti on tehnyt onnistuneita EVL-treenejä. Ruutu sujuu tosi hyvin, lähtee merkille reippaasti, merkin paikka on hiukkasen huono mutta sallituissa rajoissa, ja merkiltä Nuutti menee tosi hyvin ruutuun. Ruudussa se menee käskystä suoraan maahan (ilman pysäytyksiä), ja siellä se makaa niin kauan, että tulee käsky sivulle. Zeta on kanssa kivalla mallilla. Jäävät ei mene keskenään sekasin, mutta selän taakse mennessä Nuutti kääntää päätään. Pään kääntäminen mua ei niinkään haittaa, kunhan ne etutassut pysyvät paikallaan. Metallihyppy menee hyvin, ja ohjatullakin (tehdään edelleen namialustoilla, ei kapuloilla) malttaa jäädä merkille. Kerttu puolestaan on edennyt tosi kivaa vauhtia, kun muistaa että kuukausi sitten se oli vielä avoimen luokan koira, ja nyt pähkäillään voittajaan menemistä.

Sunnuntaina käytiin treenaamassa rinkiläisten kanssa. Tehtiin paikkamakuurivissä paikkaistuminen, ja molemmilla puolilla tosiaan oli koirat makuuasennossa. Kerttu kuitenkin istui tosi kivasti sen 2½ minuuttia, vaikka ite olin näkösuojassa. Se on siis hyvällä mallilla. Otettiin Kertun kanssa myös tunnari ja ruutu. Tunnaria se tekee tosi nätisti ilman liikkuria. Välillä se tekee tunnaria tosi nätisti myös liikkurin kanssa, mutta välillä ottaa häiriötä. Ympyrästä hakee joka kerta oman, rivissä saattaa tulla hairahdus. Yksi toisto meni pilalle alkuhässäkän takia, eli ohjaajan täyskäännöksessä koira kääntyi mukana. Normaalisti ei tuommosta alkuhässäkkää ole, ollaan kuitenkin jo jonkun aikaa tehty tunnarille lähettämiset kokeenomaisesti.

Ruudussa tehtiin taas niin, että liikkuri huutaa käskyä kun kävelen kolmiota. Nyt Kepe reagoi pikkusen vähemmän mitä viimeksi, eli kyllä sen saa pysymään siellä ruudussa.

Maanantaina oltiin agilityssä. Muuten Kepe meni ihan hyvin helppoa treeniä, mutta ei se tajua että rataa voisi mennä mun oikeella puolella, vaan se unohtaa esteet ja pyrkii mun vasemmalle puolelle. Tuota vissiin pitäisi treenata, mutta meillä on nyt jäänyt kaikki lajit vähän tokon jalkoihin.

Agilityjen jälkeen otettiin vielä häiriötokot sillä välin, kun Nuutti juoksi agilityä. Ruutuun ja tunnariin panostettiin taas, ja vähän vinoja hyppynoutojakin otettiin.

Keskiviikkona ohjatuissa tokoissa treenisuunnitelmana oli vapaavalintainen nouto ja seuraaminen, mutta kun Kerttu on seuraamiskiellossa niin otettiin hyppynouto ja tunnari. Hyppynouto on tosi hyvä. Se menee hyvällä vauhdilla kapulalle, ottaa sen nätisti, palauttaa hyvällä vauhdilla ja reippaasti eteen. Pikkusen välillä eteentulo on vino, mutta nyt siinä on hyvä asenne. Treenattavat alueet tässä liikkeessä on tosi vinojen heittojen palautukset ja tuo suoraan eteen tuleminen. Muuten on hyvä.

Tunnarissakaan ei otettu nyt häiriötä liikkurista. Ensimmäinen lähetys oli huono, koska Kerttu bongasi parin metrin päästä pussin, missä on mun tunnarit, ja haki sen. Otettiin sitten lähetys vähän lähempää, ja sillon toimi kivasti. Kaksi toistoa, molemmilla toi oman.

Muutenkin liikkeet on hyvällä mallilla. Liikkeestä istumista ollaan tehty "vapaasta seuraamisesta", se on hyvä. Välillä harvoin sekottaa maahanmenoon, lähinnä jos ollaan justiinsa otettu luoksarin maahanmenoa. Luoksari alkaa olla jo ihan kivalla mallilla. Pysäytykset on parhaimmillaan hyviä, vaikka maahanmenoon saa vielä kiinnittää huomiota. Ruutua ollaan tehty välillä ilman targettiakin, menee ruutuun mutta jää aika etureunaan. Kuitenkin huomattava parannus viime aikoina, joten uskon että saadaan piankin koekuntoseksi. Metalli on jees varsinkin pikkukapulalla. Isommalla vielä treenaillaan. Hyppynouto on hyvä, seuraaminen on toki ollut pitkällä tauolla, mutta askelsarjojen yms. pitäisi toimia. Kaukot on parhaimmillaan tosi hyvät, ja olen pystynyt lisäämään välimatkaa hyvin. Välillä tehdään jo kisamatkalla, ja hyvin toimii. Vaikein on seisomasta istuminen, kun sillon Kerttu haluaisi korjata takajalkojen asentoa. Kepe nousee välillä seisomaan tosi etupainotteisesti, mikä taas vaikeuttaa seuraavaa vaihtoa.

Pääosin siis voittajaluokka alkaa olla hanskassa, vaikka toki viilattavaa löytyy vielä. Tornion koe on vielä kysymysmerkillä Kertun lihaskunnonkin takia. Kisasuoritustakaan ei olla ehditty oikeen rakentaa, joten sitä kohti lähdetään menemään.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Talvikausi potkastu käyntiin

Tämän viikon alussa jatkui taas ohjatut treenit, kun saatiin talvikausi käyntiin. Maanantaina alotettiin agilityt molempien kanssa, tai siis minä Kertulla ja Nuutti jatkoi agilityä toisella ohjaajalla. Meillä on nuo treenipaikat peräkkäin, joten ite en ehtisi mitenkään edes Nuuttia lämmitellä ennen treenejä, jos molempia koiria ohjaisin.

Meijän uusi halli. On se aika hieno. :)
Kerttu treenaa agilityä möllit-kisavalmiit -tasosessa ryhmässä. Käytiin nyt ekalla kerralla ihan melkeen yksittäisiä esteitä. Ensin hyppyputki-hyppy, sitten kepit molemmilta puolilta (jotka nykyään onnistuu Kertulta oikeestaan ilman apuja), sitten puomia ja sitten pikkunen, yksinkertanen rata. Taas meillä oli vähän samaa ongelmaa mitä aiemminkin, eli Kerttu menee ihan hämilleen kun joutuu mun oikealle puolelle. Muuten teki tosi kivasti ja tosi vauhdikkaasti töitä.

Kertun agilitytreenien jälkeen jäätiin tekemään tokoja samalla kun Nuutti juoksi viereisellä kentällä agilityssä. Ihan mukavanoloinen häiriö molemmille koirille, Nuutin pitäisi muistaa keskittyä agilityyn vaikka itse teen Kertun kanssa tokoa, ja Kerttu joutuu tekemään tokoja vaikka se selvästi näkee Nuutin menevän agilityä. Kerran ruutuun lähettäessä Kerttu lähti vähän kaartamaan Nuuttia kohden (annoin tosi huonoon aikaan käskyn, kun en huomannut että Nuutti lähtee radalle samaan aikaan) ja kerran Nuutti kääntyi esteeltä katsomaan meitä, mutta muuten toimivat molemmat hyvin häiriöstä huolimatta.

Tiistaina pidettiin välipäivää treeneistä, ja kun oli niin kesäinen ilma niin käytiin koirien kanssa rannalla leikkimässä. Uimaan en Nuuttiakaan enä
ä vienyt, kun ei se vesi ihan hirveen lämmintä enää ole, mutta saivat kahloa rantavedessä.

Keskiviikkona tokoiltiin taas Kertun kanssa. Tehtiin tunnaria vieraan hajuilla, ja nyt Kerttu nappasi heti oikean, eli jätettiin homma siihen. Sillä on ollut vähän sitä tyyliä, että saattaa napata väärän sillon, kun liikkuri koskee kapuloihin. Ympyrästä hakee paremmin mitä rivistä, ja nytkin tunnarit olivat ympyrässä. Oonkin pyrkinyt tekemään sen kanssa jonoja, ja oikee kapula löytyy monesti sieltä ihan perältä. Tunnarin lisäksi tehtiin ruutua, johon on tullut jo paljon varmuutta. Vauhti ei vieläkään päätä huimaa, mutta menee laukalla ruutuun saakka. Enää ei pysähtele matkalle kyselemään, että saiko varmasti mennä. Ollaan tehty myös paljon ruudussaolotreeniä, eli kävelen kolmiota ja Kerttu makaa ruudussa. Ollaan myös tehty semmosta treeniä, että liikkuri huutelee satunnaisesti käskyä mun kävelyn aikana, ja muuten pysyy, mutta nytkähtää aina siinä kohdassa, missä oikeesti pitäisi kutsua koira sivulle. EVL-ruutua ollaan kanssa tehty lyhyellä matkalla, ja siinä Kerttu juoksee oikeestaan paremmin ruutuun mitä jos lähetän sen mun viereltä.

Kepsun kanssa on myös treenattu liikkeestä istumista, mikä oisi nyt aika lailla valmis. Nopea, hyvä istuminen, ja siinä se könöttää niin kauan, että käyn kierroksen takana ja tuun takasin viereen. Ei sekoita maahanmenoon tai seisomiseen. Luoksetulon stoppiin ollaan saatu lisää terävyyttä, mutta maahanmeno on vielä kesken. Se ei ole vieläkään mikään kovin nopea, ja tarvii välillä toisen käskyn. Siihen pitää ruveta nyt tosissaan panostamaan. Hyppynoudossa ollaan nyt tehty vinoja noutoja, ja aika hyvin Kepe hakee ne hypyn kautta. En ihan voi sanoa että varmasti hakee, jos heitän tosi huonosti, mutta pitää olla jo aika huono heitto, että se hypyn kiertää. Toki mie heittelen tosi huonoja heittoja, eli vielä pitää treeniä lisää. Ostin sille myös uuden sorvatun kapulan (ollaan aina käytetty laipallisia), saa nähä mitä se siitä tuumaa.

Kaukot sillä on tänään olleet tuollaset:


Eli siis muuten ihan jees, mutta maasta vetää itsensä niin etupainotteisesti seisomaan (ja ottaa samalla askeleen), ettei istuminen sitten onnistu. Välimatkaa meillä on suunnilleen viitisen metriä, mutta pitää taas tehdä vähän lähempää että saadaan tuo korjattua. Videossa tarvii kaksoiskäskyn ekaan istumiseen, ja se johtuu siitä että käytin väärää kättä. Normaalisti nousee ekasta.

Torstaina treenattiin rinkiläisen kanssa, ja Kepe toimi aika surkeesti. Juoksi esim. ruudusta metrin verran ohitse, en tiedä sitten että näkikö se ruutua ollenkaan. Oli puhe myös Kertun huonosta leikkimisestä, pitäisi varmaan siihenkin panostaa. Tai siis Kerttuhan leikkii paljonkin, se tuo kotona leluja mun syliin ja taistelee niistä, ja sen kanssa käydään välillä leikkimässä ulkonakin. Se ei vaan palkkaudu leikistä läheskään joka liikkeestä, vaan se odottaa sitä nakkia. Kerttu on kuitenkin hidas suorittaja, siihen oisi tosi kiva saada lisää vauhtia ja lelullahan se oisi helpointa.

Nuuttikin on päässyt treeneihin mukaan. Ollaan sen kanssa väännetty EVL-liikkeitä. EVL-ruutu niin pitkillä matkoilla kun vaan meidän hallissa on mahdollista meni hyvin, ainut että merkiltä tarvitsi kaksoiskäskyn ruutuun, koska meinasi ottaa merkin mukaan. Nuutti on ruudussa välillä valunut etureunaa kohti, joten nykyään pyydän sen suoraan maahan, ja se nyt näyttää toimivan Nuutille. Nuutti treenasi myös zetaa ja ohjattua, ohjatussa ollaan palattu namin hakemiseen alustalta, koska muuten paineistuu. Kaukot tuolla on ihan hirveät, ihan jo i-m-i -vaihdoissa. Seuraamisessa sen paikka on parantunut, enää ei edistä ihan niin pahasti. Ollaan myös harjoteltu oikealla puolella seuraamista.

Huomenna treenataan taas rinkiläisten kanssa, ja varmaan joka päivälle torstaille asti jotain treenaillaan. Torstaina onkin sitten molempien koirien hieronnat, jonka jälkeen ne saavat pari päivää vapaata.



Kyllä siltä oikeesti leikataan kynsiä säännöllisesti.