perjantai 30. kesäkuuta 2017

Juhannuksen viettoa ja Hannu-päivitystä

Juhannusta vietettiin koko porukalla kotikotona. Hannun ja Kertun kanssa oltiin reissussa yhteensä kolme päivää. Oli ihan mukava nähdä Nuuttia ja Wäinöäkin vähän pidempään, normaalisti kun lähdetään seuraavana päivänä kotiin.


Nuutti ja Wäinö voivat hyvin. Wäinöstäkään ei uskoisi, että ikää alkaa jo olla, käytös kun on ihan pentumaista. Ja hyvin pysyy nuorempien perässä pihaleikeissäkin. Hannu on sinänsä hyväksytty porukkaan, että se saa olla jos käyttäytyy. Jos se haluaa leikkiä Nuutin tai Wäinön kanssa, se saa hammasta. Kuvittelisi että pentu oppisi vähemmästäkin, mutta se muistaa ehkä 5-10 minuuttia että sheltit pitää jättää rauhaan ja sitten se menee kokeilemaan uudestaan. Niin se tuntuu meillä menevän että sheltit on neljästään ja Kerttu, Hannu ja Kirppu on omana ryhmänään.


Juhannuksen jälkeen Hannu kävi leikkimässä tolleripennun ja dobberipennun kanssa. Hannu tuli hyvin toimeen molempien kanssa. Tollerin kanssa painittiin paljon, ja kun dobberi oli vähän ujo, niin Hannu sitä hirveen näitisti pyysi leikkiin. Dobberikin lämpesi uusille leikkikavereilleen, ja Hannu ja tolleri oli molemmat vähän ihmeissään että mistä ottaa kiinni kun ei ole karvatuppoja. Hannu ratkaisi pulman puremalla jaloista ja hännästä.


Treenattu ollaan tosi vähän. Hannu alkaa kuitenkin lenkillä tarjoamaan seuraamista (mitä sille ei siis ole opetettu) kun kutsun sen luokse. Kapulan pidosta se tajuaa sen verran, että tietää että hampaat pitää laittaa kapulan ympärille. Jäävien alkuja ollaan otettu myös. Kosketusalusta alkaa olla sillä mallilla, että pitäisi käskysanaa alkaa käyttämään. Hannu ääntelee välillä, mutta ei oikeastaan töitä tehdessä. Odottaminen hiljaa sen sijaan on vaikeaa. Vapauttamista pitäisi vielä teroittaa, Hannu ei esim. tajua että maassa pitää olla hetki, vaan pomppaa heti pystyyn. Paikallaan istuminen ollaan sen sijaan jo pystytty aloittamaan. Pätevänoloinen tyyppi se on, kunhan sitä ei vaan menisi itse pilaamaan ja peukut on pystyssä että ääntely saadaan aisoihin.


Kerttuakaan ei ole hirveästi treenattu. Rallyssä alkaa oikea puoli pelaamaan jo paremmin, mutta ei se kisavalmis ole. Mulla itselläni ei ole mitenkään treenimotivaatio ylhäällä, mutta ehkäpä se tästä. Plussapuolena voisin sanoa, että Kertulla ei ole tänä kesänä ollut niin kuuma mitä edellisinä kesinä. En tiedä mikä on muuttunut, kun viime kesänä +10 asteen lämpötilat oli jo liian tukalia.

Ja päivitetään vielä Hannusta tilannetiedot. Hannu on 14 viikkoa ja neljä päivää vanha. Painoa oli alkuviikosta 11,1 kiloa, korkeutta on vaikea mitata mutta veikkaisin että on nyt noin 42 cm korkea, koska paljoa se ei Kertuttua pienemmäksi jää. Iso poika siis. Taitaa olla turha toivo että tästä kasvaisi mulle pikkumaksi. Korvat elää omaa elämäänsä. Välillä nousee pystyyn ja sitten taas kaatuu. Söpöhän tuo olisi pystyilläkin korvilla, mutta jännää katsella että mihin asentoon ne korvat tulee jäämään.

Hannu on edelleen hirveän hauska tyyppi. Nykyään se antaa jo käsitellä itseään, sille maistuu ruoka ja se on aina valmis tekemään jotain. Jos ei muuta niin ainakin tuhoamaan.

Hannu ei ole vielä sisäsiisti, mutta siitä on syyttäminen vain ja ainoastaan minua. Kyllä se ulos tarpeensa tekee jos sen sinne vien tarpeeksi usein. Yksinolot on ihan hyvällä mallilla. Itse olen sairauslomalla syksyyn asti, joten kauhean pitkiä yksinoloja ei Hannulle tulekaan. Yritän kuitenkin aina välillä jättää koiria kahdestaan kotiin, ja välillä käyn Kertun kanssa lenkillä niin että Hannu joutuu odottamaan ihan yksin. Käsittääkseni on ollut hiljaa.

Kun katselee noita Hannun ja Kertun touhuja, niin ei sitä voi olla kuin tyytyväinen että toisen koiran ostin. Ja uskoisin että Hannu hyötyy ihan hirveästi Kertun läsnäolosta. Se "puhuu" tosi hyvin koiraa, ja sen kropanhallinta on jo aika ketterää, kun se Kertun kanssa painii. Ja ne painii. Ja painii. Sitten leikkivät hippaa ja taas painii. En muista että milloin Kerttu olisi ollut näin vähällä treenillä, mutta Kerttua ei haittaa yhtään. Kaikki ylimääräinen virta painitaan pois pennun kanssa. Hannun ja shelttien välinen vuorovaikutus on molempien puolelta hirveän selkeää, eli Hannu mielistelee ja matelee ja yrittää kertoa olevansa tosi söpö ja kiva leikkikaveri, ja sheltit (eli Nuutti ja Wäinö) jäykistelee ja väläyttelee hampaitaan. Ihan hyvin kuitenkin Hannu sitten jättää sheltit rauhaan ja leikkii isompien kanssa.

Toisaalta, välillä tuntuu että olisihan se helppoa jos olisi vaan pentu, jolle opettaa tapoja. Kerttu on kuitenkin erittäin puolustuskannalla aina pennun kanssa, ja se tosi hyvin tuntuu opettavan Hannulle huonoja tapoja. Yleensä aina kun lähdetään esim. koiranruokaa ostamaan otan pelkästään Hannun mukaan ja Kerttu jää kotiin, mutta pitäisi varmaan ihan kävelyilläkin käydä pelkästään Hannun kanssa. Vaikka mulla nämä koirat ovat paljon yhdessä ja ne tykkäävät toisistaan ei mun ole ikinä tarvinnut miettiä että tuleeko Hannusta Kertun koira, se on alusta asti ollut ihan mun pentu.


Kerttu on tosiaan ottanut omaksi hommaksi pennun suojelun. Kerttuhan on aina ihan pienestä pitäen ollut kova vahtimaan, mutta nyt se on alkanut pöhisemään entistä tarkemmin rappukäytävän äänille. Rajasin eteisen pois koirilta, että ainakin silloin kun minä olen kotona niin sinne ei mennä vahtimaan. Kepehän on sellainen, että jos komennan sen toiselle puolelle olohuonetta niin, että itse olen sen ja oven välissä, se ei vahdi, mutta se monesti pyrkii pääsemään minun ja oven väliin niin, että se saisi vahtia. Mutta eiköhän tuo käytös ala tasottumaan kunhan pentu kasvaa. Pentu ei vielä oikeen tajua vahtimisen päälle. Saattaa pöhistä jos Kerttu pöhisee, mutta siitä kyllä huomaa että se ei yhtään tiedä että mille tässä nyt äännellään. Voihan se olla että Hannustakin kasvaa vahtikoira, kun se Kertun opissa on. Mulle on periaatteessa ihan sama vahtiiko se vai ei, kunhan eivät Kertun kanssa ala kilpaa huutamaan. Kerttuhan ei itse ole mikään tyhjän räksyttäjä, se haukkuu silloin kun posti tulee ja silloin kun joku tulee oven taakse. Muille äänille saattaa joskus (varsinkin pennun tulon jälkeen) pöhistä tai pärrätä, mutta huutamaan se ei onneksi ala.

Huomenna on Kertun sterkkausaika. Iik.


torstai 22. kesäkuuta 2017

Lääkärireissulla

Kerttu on viime aikoina kutissut paljon. Se on kylkiään jo jonkin aikaa nuollut, mutta nyt aika vasta on mukaan tullut tassujen pureminen ja nivusten, polvien ja mahanalusen kutiaminen. Muuten iho on siisti, mutta mahanalus ja tassut punoittaa. Kerttu on sen tyyppinen koira, että jos hänellä ei ole asiat hyvin, niin ei ole muillakaan. Tämän kutiamise takia Kerttu alkoi Hannullekin jo ilkeillä, joten pitihän se lähteä lääkäriin kysymään että saisiko tähän jotain troppia.

Lääkäriaika oli heti aamusta, mikä tarkoitti sitä että myös Hannun piti lähteä mukaan. Bussilla matkustettiin keskustaan, ja siitä käveltiin lääkärille. Bussimatka meni yllättävän kivasti, Hannu nukkui ja Kerttu seurasi mun jaloista että ketä nousee kyytiin. Lääkärissä sitten ajat oli vähän myöhässä, joten vähän meinasi alkaa Hannulla kyllästyttää odottelu. Ihan kivasti ne kuitenkin käyttäytyivät. Molemmat kävivät puntarilla, Kertun kohdalla vaaka näytti 18,2 kiloa ja Hannun kohdalla tasan 10 kiloa.

Hannu hitusen hätääntyi kun mentiin huoneeseen ja nostettiin Kerttu pöydälle. Itku tuli kun vietiin sisko pois. Kepe itse oli kilttiä tyttöä ja antoi lääkärin tutkia rauhassa. Tassuista otettiin teippinäytteet, joissa ei kuitenkaan mitään ollut.

Kutinan syy jäi siis vähän auki. Mahdollisesti allergiaa, vaikka onkin vähän hassua että vasta tässä iässä alkaisi vaivata. Mulle itselle vaan tuli mieleen, että Kerttuhan on kyllä saanut nyt noita Hannun nappuloita palkkana, joten pitäisi varmaan varmuudeksi lopettaa niiden anto. Mutta voi olla myös hyttysistä johtuvaa, ja onhan Kertulla juoksukiertokin siinä vaiheessa että karvaa tippuu, joten sekin voi kutittaa. Ja Kerttu on uinut tänä kesänä paljon. Kertulla ei vaan ikinä ennen ole ollut mitään iho-oiretta, joten sen puolesta tuo penturuoka kävisi järkeen.

Lääkkeeksi kuitenkin saatiin kortisonisuihketta, jota suihkuttelen nyt aluksi päivittäin. Toivottavasti tämä auttaa. Ja jos syynä on hormonaaliset ongelmat, niin niistäkin pitäisi pian päästä eroon.



sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Pentutreffailua ja sisaruspainia

Hannulla on ollut kiva viikonloppu, joka päivä on päässyt vähän leikkimään. Jokaisella reissulla oli myös kamera mukana, joten aika kuvapainotteinen postaus tällä kertaa.

Perjantaina Hannu pääsi leikkimään kaverin 8-viikkoisen bc-pennun kanssa. Varoittelin vähän etukäteen, että Hannu on aika raju leikeissään, kun se on niin tottunut isojen aikuisten kanssa painimaan. Mew oli kuitenkin reipas pieni bortsunalku, ja laittoi hyvin kampoihin Hannulle. Eikä Mew ole mikään pikkutyttö nuoresta iästä huolimatta, kun painoa kuitekin oli jo yli 6 kiloa, eli alle kolme kiloa hannua kevyempi. Mukana oli myös Mewin omistajan lapsi, ja Hannu tapasikin nyt ensimmäistä kertaa ihan kunnolla lapsen luovutuksen jälkeen. Hannu tykkäsi hirveästi, ja sitä piti vähän käskeä rauhoittumaankin, kun niin kovasti syliin yritti kiivetä. Kasvattiperheen lapset on siis tehneet hyvää työtä sosialistamisen kanssa. :) Kerttu ei päässyt tälle reissulle mukaan. Se on kyllä pennuille hyvä leikkitäti, mutta ihmislapsille ei. Kertun kanssa vietettiin illalla laatuaikaa kun Kepe pääsi uimaan.






Lauantaina lähdettiin uimaan Hannun, Kertun, Kirpun, Juliuksen ja Papin kanssa. Tai siis vain Kerttu ui, Hannu ja Kirppu kahlaili ja sheltit ei meinanneet edes varpaitaan kastella. Hannu leikki pääasiassa Kirpun kanssa ja Kerttu minun kanssa. Kirppu oli hyvin onnellinen vinttikoira, kun se sai leikkiä vedessä ja ihan vapaana. Kirppu on aika vaikea irtipidettävä muualla kuin koirapuistossa. Jos se näkee jotain niin se menettää korvansa ja lähtee. Ja lähtee muuten lujaa. Onneksi tuo uimapaikka oli kuitenkin niin syrjässä, että sai Kirppukin oikoa pitkiä jalkojaan.











Tänään sitten oli Hannun pentutreffit. Täällä lähialueella asuu Hannun pentueesta neljä pentua, eli vain yksi muutti kauemmas etelään. Kaikki neljä pohjoisen pentua saatiin yhteen paikkaan, kun lähdettiin treenaamaan ja painimaan. Ensin vähän treenailtiin. Hannun siskon omistajan kanssa mietittiin että miten saataisiin Hannulta se piipaaminen pois, ja siskon omistaja, joka on siis pk-puolen ihmisiä, oli sitä mieltä, että patoamalla. Patoamisella siis lähdetään liikkeelle, että saadaan vire halutulle tasolle.

Veljet Reetu ja Ohto, ja sisko Hilma
Treenin jälkeen pennun pääsivät leikkimään. Aluksi Hannu oli muka niin isoa miestä, että piti vähän ärhennellä veljille, mutta siitä se tasottui ja leikkivät ihan nätisti. Lopuksi Hannu oli taas niin iso miestä, että alkoi nylkyttämään siskoansa. Saa nähdä mimmonen testosteronipommi tästä kasvaa.


Reetu, Ohto ja Hilma

Reetu ja Hilma

Koko kööri. Reetu, Hannu, Hilma ja takana kurkistaa Ohto





Hannu on siis 13-viikkoinen, ja huomenna tulee ikää tasan 3 kuukautta. Hannu osaa kulkea hihnassa kohtuullisen hyvin. Välillä vedetään, välillä roikutaan Kertun remmissä mutta pääasiassa tassutellaan ihan kiltisti. Haukkuu muille koirille jos Kerttu haukkuu, ilman Kerttua ohitellaan nätisti. Ihmiset kiinnostaisi tosi paljon, mutta tulee mielellään ihmisiä ohittaessa mun luokse vasemmalle puolelle. Autoja eikä pyöriä jahdata normaalisti, mutta jos on oikeen hepulifiilis niin sitten jahdataan. Paljon kulkee irti, tulee pyydettäessä luokse paremmin mitä aikuinen siskonsa.


Hannun sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Yöllä tulee vielä vahinkoa, päivällä riippuu ihan omistajasta että muistaako juoksuttaa ulos. Pissaa kuitenkin aina alustoille. Omistajan pitää muistaa ettei vaatteet saa tippua lattialle, koska sitten pentu pitää niitä pissa-alustoina.


Sohville osataan jo hyppiä. Sohville on tosi kiva hyppiä. Mikään ei siis enää ole tuhoamiselta turvassa. Myös olohuoneen pöydältä olen sen pariin otteeseen yllättänyt.

Värirasistit
Hannu käyttää paljon hampaitaan. Johtoja se yrittää nakertaa, ja myös kenkiä on pureskeltu. Ainakin yksi lista on lattianrajasta nakerrettu irti. Edelleen yrittää purra käsiä. Roskia mielellään hajottaisi ja silppuaisi, sen takia tältäkin nuorelta mieheltä on pääsy keittiöön kielletty. Kertulta kiellettiin pääsy keittiöön noin neljä vuotta sitten ihan samasta syystä.

Hannu osaa olla yksin. Kiljukaula on hiljentynyt. Kertun kanssa kun ovat kahdestaan niin ei mitään hätää, ja ihan yksinkin voidaan olla hetkittäin kunhan on valmiiksi väsy. Näiden viiden viikon aikana kerran on kuulunut piipitystä kun olen kotiin tullut, muuten on ollut hiljaista.

Käsittelykin menee helpompaan suuntaan. Ei Hannu vieläkään siitä tykkää, mutta suostuu olemaan sen hetken paikallaan että saadaan pakolliset hoitotoimet tehtyä. Aika lyhyissä pätkissä sitä vielä käsittelen. Kampaamisesta tuntuu jopa tykkäävän, se ei ole ikinä ollut yhtä vaikeaa mitä esim. punkin irroittaminen.

Luonteeltaan Hannu on tällä hetkellä kiltti ja avoin poika. Se on tosi vilkas, ja jotenkin se muistuttaa Nuuttia pienenä vaikka onkin siis paljon rohkeampi. Jos sattuu, niin hetki itketään ja sitten taas painetaan täysillä. Kuitenkin muistiin on jäänyt että esim. meidän talon hissi on tosi inhottava, sinne ei mennä mielellään. Siskon talon hissi on kivempi, sinne voidaan mennä jos saa namia. Äiskää kannattaa kuunnella aina, paitsi sillon jos on löytänyt aarteen. Sitten nielastaan aarre ja kuunnellaan vasta sitten. Vieraat ihmiset on pääasiassa tosi huippuja. Joskus saattaa joku epäilyttävä tyyppi kulkea vastaan. Toistaiseksi vahtiminen on jätetty Kertulle. Kerttu on kyllä niin täpäkkä vahti, että eipä tuo apua kaipaakaan.

Harrastuspuolella ei olla tehty kovin kauheasti. Leikitään pääasiassa, ja treenataan välillä helppoja juttuja. Pidetään homma hauskana. Tällä hetkellä tilanne on se, että Hannusta on ihan tosi huippua kun touhutaan jotain kahdestaan. Hannu myös taistelee tosi hyvin. Tarkotus on tutustella alempien luokkien liikkeisiin pikkuhiljaa, paitsi että merkinkierto jätetään suosiolla tulevaisuuteen, sinne ajalle missä Hannu alkaa olla kropaltaan valmiimpi. Eikä tässä mikään kiire ole, Kerttu alkoi tekemään kiertoa vasta 2½-vuotiaana ja mielellään se kiertää. Sanoisin että hyvä kierto sille on tullut, mutta oikeestihan se ei teknisesti hyvä kierto ole, kun se kaarrattaa. Hannun kanssa nyt ekana kuitenkin opetellaan se, että äiskän kanssa on tosi kiva puuhailla, ja sitten vasta vähän lajispesifisempää treeniä. Koska Kerttu pilattiin hoppuilemalla, niin yritän Hannun kanssa viisastua edellisistä virheistä. Toki Hannu ei vaikuta ihan yhtä herkältä tyypiltä mitä Kerttu. Nyt kuitenkin keskitytään vireeseen ja pohjien tekoon. Jos saan sille viretilan oikeaksi, niin sittenhän se ei ole kun rakentaa ne liikkeet. Mitä Kertun kanssa ollaan tässä viime vuodet touhuttu, niin olen huomannut että liikkeiden opettaminen ja kasaaminen on huomattavasti helpompaa mitä oikean viretilan löytäminen.


Kerttua ei ole vieläkään sterkattu. En ole edes aikaa varannut. Tuntuu että mikään aika ei käy, mikä on ihan tyhmää koska olen kotona vielä ainakin puolitoista kuukautta. Ajattelin kuitenkin että Kerttu menee toipumaan Wäinön kaveriksi, ja Nuutti tulisi Hannun kaveriksi siksi ajaksi. Toisaalta tässä on nyt se vika, että sillä välin kun Nuu on täällä, koirat ei saisi olla yhtään yksin koska Nuuttia ahdistaa yksinolo. Nuutti on myös arka, enkä haluaisi Hannun ottavan siitäkään mallia. Pitää siis vielä miettiä että mitenhän tämä olisi fiksuinta järjestää niin, että Kerttu saa rauhassa toipua ja että Hannu ei jää tänne ainoaksi koiraksi. Wäinöstä ei ole Hannulle kaveria, Wäinö tarvii niin paljon omaa tilaa että meillä loppuu neliöt kesken. Hannu on niin villi tyyppi että ne Wäinön kanssa varmaan ottaisivat toisensa hengiltä.




Hannu ja Hilma-sisko


torstai 15. kesäkuuta 2017

Pennun ensimmäiset rokotukset

Sunnuntaina tuli Hannulle ikää 12 viikkoa, joten maanantaina lähdettiin hakemaan ensimmäiset rokotukset. Lähdettiin bussilla kaupunkiin. Aika kivasti on Hannu oppinut bussilla matkustamaan. Ei olisi mielellään bussiin mennyt, mutta sisällä sitten nukkui sen viitisen minuuttia, mitä meiltä kaupunkiin menee ajella.


Koko lääkärireissun ajan Hannu oli tosi kiltti ja reipas. Ei huomannut kun piikki laitettiin ihoon, kun sai nameja samalla. Lääkäri sai kopeloituakin pennun kohtuullisen vähällä vaivalla. Evidensiassa kun käytiin, niin saatiin kutsu myös pentutreffeille, jonne saa osallistua sitten kun ikää on 15 viikkoa. Lääkärireissun jälkeen käytiin vielä kaupungilla kävelemässä, sitten hypättiin bussiin ja tultiin kotiin.

Illalla oli Kertun aksatreenit. Kerttu on kyllä mennyt tosi kivasti koko kesän. Nyt Kepe hyppi 40 sentin rimoja, ja niitähän se tulee hyppäämään sitten ensi vuonna pikkumakseissa. Keppejä haki välillä huonosti eikä se puomilla laukkaa, mutta muuten oli tosi kiva vauhti.

Hannu oli treeneissä mukana, ja odotti kohtalaisen hiljaa kun Kerttu treenasi. Vähän pääsi huutoa, varsinkin silloin kun Kerttu lähti ja jätti Hannun yksin.


Tiistaina koirat olivat yksin vähän pidemmän ajan. Kertun treenit jäi välistä, kun lupauduin talkoilemaan tokokisoissa. Hiljaista oli kun tulin sisälle, mitä nyt Hannulta pääsee vikinää siinä vaiheessa, kun aukaisen välioven ja tulen sisälle.


Keskiviikkona oli Hannulla jännä päivä. Ensin käytiin Mustissa ja Mirrissä shoppailemassa. Hannu sai purtavaa, Kerttu sai ruokaa ja molemmat saivat uuden lelun. Taas bussiin meno oli vaikeaa, mutta bussissa istuttiin nätisti. Paluumatkalla Hannu sitten tassutteli jo itse linja-autoon, eikä sillä nyt ollut mitään julkista liikennettä vastaan. Illemmalla lähdettiin lenkille molempien koirien kanssa, ja Kerttu pääsi uimaan. Hannua ei ihan hirveästi uiminen houkuttanut, se jäi vikisemään rannalle. Ja Kerttu oikeasti ui, ensimmäistä kertaa luonnonvesissä. On näköjään mennyt oppi perille, kun sitä uimista on harjoiteltu viime kesät ja vähän talvellakin. Lenkin jälkeen jätettiin märkä ja likainen Kerttu kotiin, ja lähdettiin vielä Hannun kanssa käymään siskoni luona. Hannu sai painia Kirpun kanssa, ja sitten kun oli vähän rauhoittunut napattiin taas punkki pois silmäkulmasta. Niitä on tänä vuonna ollut ihan liikaa, vaikka kesä on vasta alussa.


Treenattukin on vähän. Kerttu on tehnyt lähinnä semmoista höpöhöpötreeniä, eli kovasti ei olla panostettu. Luoksarin stoppi alkaa kuitenkin toimia nyt treenitilanteessa. Hannu on treenannut odottamista sillä aikaa kun Kepe treenaa, ja onhan se varsinkin hallissa vaikeaa. Ulkona malttaa odottaa paremmin. Hannu on treenennut myös kapulan pitoa, ja se ottaakin kapulan jo suuhun. Ei se osaa sitä vielä pitää, kun alkaa heti järsimään, mutta vielä pari viikkoa sitten ei se sitä suuhunkaan ottanut pyynnöstä. Hannu on myös kosketusalustaa treenannut, mikä menee ihan kivasti. Sitten ollaan perusasentoa vahvistettu ja otettu parin askeleen seuraamista ja käännöksiä. Paikallaistumista on treenattu, ja suunnilleen kolmen askeleen päähän pääsen ennen kun pitää mennä jo palkkaamaan. Liikkeestä istuminen ja makaaminen ollaan aloiteltu, samoin sivulta maahanmeno ja istu-maahan-kaukovaihdot.


Muuten Hannu on tosi pätevä pieni treenieläin, mutta siltä pääsee ääntä. Tosi helposti treenatessa saattaa alkaa kuulua pientä vuotamista. Olen nyt yrittänyt tehdä niin etten ainakaan äänestä palkkaa, mutta en oikeen tiedä että miten mun pitäisi siihen ääntämiseen reagoida. Mulla ei ole ennen ollutkaan tämmöisiä piippaavia koiria. Haluaisin toki tuon piippaamisen heti karsia pois, mutta en oikeen tiedä että miten. Nyt olen tosiaan palkannut kun hiljenee, tai siis yleensä ottanut esim. perusasentoon ja siitä palkannut. Kun piippaa, niin ei tehdä mitään. Mutta jos joku on saanut piippaavan koiran hiljaiseksi, niin vinkkejä kyllä otetaan vastaan. Varsinkin ylemmissä tokoluokissa tuo ääntely kuitenkin pudottaa niin paljon pisteitä, että siitä pitäisi päästä kokonaan eroon.



Kerttu on tommonen ylepä äitikoira