Näytetään tekstit, joissa on tunniste alo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alo. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Alkuvuotta

Tämä vuosi on jo pitkällä, joten jotain pitäisi varmaan muistiinkin kirjoittaa. Aloitetaan vaikka tokoilla.

Hannun kanssa ollaan itseasiassa edistytty. Välillä toki mennään taakse päin, kun Hannu jostain syystä hermostuu. Ohjatuista treeneistä Hannu ei tykkää yhtään, yleensä siellä ottaa hirveästi häiriötä. En tiedä onko sen mielestä silloin liikaa porukkaa kentällä vai mikä on. Ollaan Hannun kanssa käyty normitreenien lisäksi myös kurssilla, siellä Hannu ei mun mielestä ole yhtä hermostunut mitä viikkotreeneissä. Mutta sitten taas kun käydään omalla porukalla treeneissä, Hannu on melko rento ja vapautunut.

Seuraaminen on Hannulla ihan siistiä. Häiriönkestoa pitää parantaa, mutta muuten ei suurempaa vikaa. Liikkeellelähdötkin ollaan saatu hiljaiseksi. Takajalatkin alkaa löytymään.



Jäävät on muuten ok, mutta välillä istuminen ja seisominen menee sekaisin. Hannu saattaa tehdä ensin ihan hyvin jääviä, ja yhtäkkiä unohtaa mitä istuminen tarkoittaa. Pitäisi ehkä tehdä kuurina istumista enemmän.


Luoksetulossa välillä tekee turhan pitkän lenkin sivulle tullessa. Vauhti on kuitenkin hyvä eikä himmaile. Stopit on pääasiassa ihan hyviä, mutta tehdään edelleen niitä naminheitolla.

Kapulanpito on vähän ongelma. Hannu nostaa itsensä turhan korkeaan vireeseen, ja sitten kapula pyörii. Treenaillaan tätä ruokakupin ääressä, ja silloin kyllä onnistuu, mutta treenikentällä pääosin on vielä liian korkea vire nättiin pitoon.

Kaukoissa alokkaan ja avoimen kaukot sujuvat ihan hyvin. Seisominen on vielä kesken. Mietin että pitäisikö ottaa joku takajalkatargetti avuksi.



Hypyn kanssa ei ole mitään ongelmaa.

Kierto on muuten OK, mutta lähdössä tulee ääni. Mitenkään täysillä Hannu ei mene, mutta kuitenkin ihan hyvää vauhtia, ja Hannu on oppinut tykkäämään kierrosta. Hannullehan nämä irtoamiset on olleet vaikeita. Jos kierron takana odottaa lelu, niin Hannu lähtee hiljaisesti. Mun mielestä tuo kertoo siitä, että vaikka Hannu osaa, niin se ei luota osaavansa.

Ruutuun lähtö on yleensä vähän hiljaisempi, ehkä siksi että siellä on targetti. Stoppi ei meinaa pelata, vaan Hannu lähtee valumaan. Pitää miettiä että hinkataanko stoppi kuntoon vai mennäänkö suoraa maahan.

Nouto on parantunut huomattavasti. Siinä ei oikein ole mitään kummempaa ongelmaa. Saisi toki olla nopeampi, mutta laukalla menee ja tulee ja tuo kapulan nätisti viereen.

Voittajan ohjattu alkaa olla valmis. Hannu kaipaa vielä varmuutta, mutta pystyy tekemään kokonaisena ja oikeilla matkoilla. EVL:n merkkiä ollaan aloiteltu.

Tunnari on hyvä. Vähän pyörittelee kapulaa palauttaessa, muuten ei mitään.






Hyppynoutoa ollaan tehty lähinnä puukapulalla, eikä siinä ole ongelmaa. Pitäisi alkaa ottamaan noutoa myös metallilla.

EVL:n liikkeistä ollaan treenailtu eteenmenoa ja hässäkkää. Eteenmenoa pitäisi treenata paljon enemmän, mutta on Hannulla jo joku käry hommasta. Hässäkässä palautukset on OK, ja ollaan kierron pysäytyksiä alettu treenailemaan. Pitkällä matkallahan ne ei onnistu, mutta lyhyellä matkalla menee ihan hyvin. Pitää vaan muistaa ottaa myös läpijuoksuja, ettei ala ennakoimaan.

Koirat olivat useamman viikon sairauslomalla kennelyskän takia. Kerttu ei ole oikein ollut omalla tasollaan sairausloman jälkeen. Saikun jälkeen on tullut yllättävän paljon virheitä. Jopa eteenmenot on epäonnistuneet, vaikka ne on yleensä olleet Kertun bravuureita. Käytiin kuitenkin epiksissä tarkistamassa tasoa, kun tuohon kävelyetäisyydelle avattiin uusi halli. Jokainen sai valita kuusi liikettä mitä tekee, ja Kertulle valkkasin seuraamisen, ruudun, hässäkän, kaukot, tunnarin ja ohjatun.

Yksilöliikkeet alkoivat hässäkästä. Menin lähetyspaikalle ja kysyin Kertulta ett missä merkki, ja Kerttu oli lähdössä saman tien. Luvan saatuaan lähti kuin tykin suusta, kaarros meni tosi pitkäksi (Kete ei varmaan oikeen osannut arvioida alustan pitoa), vasta kolmannella käskyllä maahan, mutta nätisti lähti ihan oikealle esteelle (sehän välillä ennakoi).

Seuraava osio alkoi ruudulla. Siinä ei oikeen ollut mitään vikaa. Hyvä eteenmeno, hyvin meni ruutuun, vähän tahmea maahanmeno ja loppuliike hyvä. Ruudun jälkeen seuraaminen. Se oli semmoinen Kertun perusseuraaminen, ei huono muttei kyllä hyväkään. Välillä erkaantui, välillä oikealle käännösten jälkeen kontakti tippui ja niin pois päin. Ei huonointa Kerttua, semmoinen perusesitys tästä liikkeestä. Mun mielestä on niin jännää, että Hannu seuraa noin miljoona kertaa paremmin mitä Keetu. Seuraamisen jälkeen kaukot. Ensimmäinen maahanmeno kaksoiskäskyllä (TAAS! Eikö me päästä ikinä tästä ongelmasta eroon? Tätä se teki ensimmäisen kerran kokeessa muistaakseni kolme vuotta sitten.) mutta muuten meni tosi hyvin, ei hievahtanut takajalat. Loppuun vielä tunnari. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, ihan taattua Kerttu-laatua. :)

Viimeiseen osioon jäi vain ohjattu. Sekin meni ihan kuten piti. Loppuun liikkuroitiin Kertulle vielä yksi sivulta maahanmeno, jossa sitten autoin paljon että sain sen ekasta maahan. Sitten loppupalkalle.

Hyvin siis meni, ja voitto tuli kotiin. Keten vire oli koko ajan sitä, mitä sen pitää ollakin. Se oli rento ja tyytyväinen kehässä, se tiesi osaavansa ja oli tosi hyvällä tuulella. Ainoa miinus oli se kaksoiskäsky maahanmenoon, muuten teki niin kuin treeneissä yleensäkin. Kisailmo virallisiin alkaa maanantaina, joten tässä on nyt pähkäiltävää, että ilmottaakko vai ei. Kertun kanssa harrastamisessa ehdottomasti turhauttavinta on juuri tämä, että kun se ei jää osaamisesta kiinni. Toisaalta vähän veikkaisin, että jos itse pystyisin kisakehässä rentoutumaan, niin niin pystyisi Kerttukin, ainakin vähän.

Rally-tokon kisoihin sen sijaan jo ilmoitin. Käytiin epiksissä hakemassa 87 pistettä. Kerttu lähti huonosti radalle, joten piti heti ensimmäinen pysäyttävä kyltti uusia. Siitä se lähti Kerttukin rentoutumaan ja teki loppuradan hienosti, mutta itse nappasin sieltä kympin kun en askelia osannut oikein laskea.

Kertun kanssa ollaan treeneissä panostettu lähinnä kuunteluhommiin. Se nimittäin välillä meinaa tehdä itse päätökset, eikä meinaa odotella että minä kerron mitä tehdään seuraavana.






Wäinö kävi viime viikolla lääkärissä. Ihan tämmöinen lääkelakilääkärikäynti, eli piti vain käydä näyttäytymässä että elossa ollaan että saadaan lisää sydänlääkettä. Vaihdettiin myös kipulääke, kun Rimadylistä tulee maha kipeäksi. Kaikki oli tarkastuksessa hyvin. Viimeksi sivuääni oli 4/6, nyt 3-4/6 eli eipä ole ainakaan pahentunut. :)






keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Hannun treenipostaus ja terveyspäivitystä

Vaikka blogi on viettänytkin hiljaiseloa, niin ollaan me kuitenkin touhuttu. Kerttu on jatkanut treenejään tokossa, agissa ja rallyssa, ja Hannu on tokoillut.

Mutta ensin pikaisesti terveysjutut. Kertun jalka on nykyään ihan hyvä. Patti jalassa ei ollut mitään vakavaa, vaan joku ihon pinnan ongelma. Jalka on nyt siisti, ihossa ei näy enää yhtään jälkeäkään mistään. Välillä Kerttu nuolee jalkaansa, mutta mutta pattia siinä ei näy eikä tunnu. Edelleen seuraillaan, mutta eiköhän tästä nyt selvitty säikähdyksellä. Kerttu nimittäin voi paremmin mitä ikinä, ja on ihan vitipää. Se leikittää Hannun väsyksiin ja menee uudelleen tökkimään Hannua että ei kai se vielä väsynyt. Treeneissä vetää täysillä ja jos lenkki kestää alle kolme tuntia, se on Kertun mielestä ihan liian lyhyt. Sillon kun Hannu on hihnassa, Kerttu kantaa keppiä jos vaan jostain sellaisen löytää. Tämä kepin kantaminen oli Kertulla tapana silloin kun oli ainoa koira, mutta Hannun ostamisen jälkeen jäi kepeillä leikkiminen, kunnes sitten tänä syksynä alkoi uudestaam. Ei varmaan ikinä ole Kertulla ollut näin paljon virtaa, Hannun kanssa ollaan kohta ihan helisemässä tuon tytön kanssa.

Hannu joutui myös vähän sairauslomailemaan tällä viikolla. Maanantaina koirat kävivät painimassa metsässä, ja iltasella sitten olikin Hannulla kuono turvoksissa. Nyt on vielä kuonossa sellainen puolikkaan herneen kokoinen kova patti, mutta ehkä jo huomenna käydään vähän treenaamassa. Hannu on ollut koko ajan oma itsensä, eikä vaikuta kipeältä, mutta ajattelin että kun on kerran saanut kolauksen kuonoon niin lelupalkkaan syöksyminen voi pikkuisen kirpaista. Hannu syö, juo ja leikkii Kertun kanssa normaalisti, on tuhonnut ja teurastanut leluja ja muutenkin ollut pirtsakka, joten uskon että mitään kolahdusta vakavampaa siinä ei ole. Ensin toki kävi mielessä kaikki hammasjuuripaiseet, kulmurin hajoaminen yms. kalliit vaivat.

Ja niitä treenejä. Hannun tokot, Kertun treenit tulee erilliseen postaukseen:

Paikkamakuu: Tarvii vielä treeniä siihen, ettei mene kaverin käskystä maahan. Pysyy hyvin maassa, mutta tarvii edelleen sen yhden välipalkan, ettei ala piippaamaan. Lopussa, kun tulen vierelle, saattaa piipata.

Paikkaistuminen: Pitäisi tehdä enemmän, on vielä vähän epävarma.

Seuraaminen: Perusseuraaminen on ihan hyvää, mitä nyt välillä meinaa keulia. Juoksemiseen on saatu joku järki, vielä pari viikkoa sitten Hannu herkästi rupesi pomppimaan. Hitaasti seuraaminenkin on parantunut, siinä oli ääntelyongelmaa. Takajalkojen käyttö on huonoa. Hannu osaa kyllä käyttää niitä, mutta seuraamisessa se tuntuu unohtuvan. Putkiaivo kun on, niin ei pysty tekemään kahta asiaa yhtä aikaa. Askelsarjoja ollaan alettu tekemään. Oikealle menee näppärästi, vasen on aika vaikea. Peruutus vaatii paljon työtä, mutta joku idea sillä on.

Jäävät: Pääasiassa tosi hyviä. Välillä kuitenkin sekoittelee, joten enemmän varmuutta vielä tarvitaan ennen kuin aletaan L:ää tai zetaa enemmän harjoittelemaan.

Luoksari: Alempien luoksarit hyviä. Pysäytystä ollaan alettu harjoittelemaan, pysähtyy hyvin mutta herkästi ennakoi.

Hyppy: Hyvin onnistuu.

Kapulan pito: Hyvä.

Kaukot: Alempien kaukot ihan ok, ylempien kaukoissa liikeradat alkaa olemaan ok. Matkaa ei vielä voi kovasti kasvattaa jos tehdään seisomista, max. puoli metriä.


Ruutu: Ollaan treenattu lisämotivaatiota ruutuun, mikä on vähän riistäytynyt käsistä, kun nyt syöksyy ruutuun tuli lupaa tai ei. Ruudun paikkaa pitää vielä treenata, mutta noin yleisesti ainakin tutussa hallissa onnistuu sekä avoimen että voittajan ruutu. Toki välillä lähtee ääni lähetettäessä. Eteenmenoa alettu harjoittelemaan.


Merkin kierto: Ääni lähtee melkeen joka kerta. Vaikka kuinka rauhassa odottelee vierellä, niin käskysanan jälkeen tulee piippaus. Jos Hannu ei ole perusasennossa, niin ääntä ei välttämättä kuulu.

Nouto: Meidän ongelma, jossa nyt kuitenkin on vähän valoa tunnelin päässä. Jos vien kapulan kauas, niin hakee hiljaisesti ja laukalla, mutta jos heitän, niin tulee ääntä ja askellaji on ravi. Eiköhän tämä tästä. Palautuspaikka on parempi, ja uskon että kun saa varmuutta siihen, mitä sille kapulalle tehdään, niin noutokin paranee.

Ohjattu: Ei tehdä kapuloilla, kun se kapuloiden kanssa säätäminen on Hannulla vielä epävarmaa. Suunnat kuitenkin pikkuhiljaa varmistuu, mutta vielä en vie alustoja kymmeneen metriin. Ei olla otettu vielä EVL:n merkkiä.

Tunnari: Nenätyö on hyvää. Ollaan tehty häiriössä yli sadalla kapulalla, eikä Hannulla ole ongelmia. Mutta se kapulan palautus... Hannu pistää tunnarikapulat palasiksi, joten en ole vielä edes alkanut ottamaan palautuksen kanssa. Harjoitellaan kotona matalassa vireessä sitä kapulan nostoa ja palautusta, vielä on työtä edessä.



Metallihyppynouto: Ollaan otettu erikseen metallikapulan pitoa ja hyppynoutoa puukapulalla. Hyppynouto sujuu paremmin mitä tasamaan nouto, Hannu tykkää kun saa hyppiä. Metallikapulan pitoa ollaan tehty ruokakuppipalkalla, eikä siinä näytä ongelmia olevan. Ei kuitenkaan varmaan aleta näitä yhdistämään kun vasta joskus AVO1:sen jälkeen.

Kiertohässäkkä: Palautukset toimii molemmilta puolilta, tässäkään ei kapulan kanssa ole mitään ongelmaa kun saa hypätä. Lisäksi olen palkannut Hannua lelulla heti hypyn jälkeen, joten sen ei ole tarvinnut miettiä että mitä tekisi kapulalle. Merkin kierto koko matkalta onnistuu joinain päivinä, mutta pääasiassa käytän vielä lelua tötsän takana, että saa lisävarmuutta. Ei olla vielä pysäytyksiä alettu tekemään.

Alo ja avo alkaa siis likkeiltään olla valmiit, mutta kaikki muu sitten kusee. Kentälle meno pitäisi saada hallitummaksi, kun nyt olen antanut sen vähän purkaa itseään kunniakierroksilla. Hannu ei luonnostaan hyvin palkkaudu sosiaalisella palkalla, joten se pitää opetella. Liikkeiden välit pitää saada hiljaisiksi. Ensi kuussa mennään Kantoluodon semmaan tähän ongelmaan hakemaan apuja. Mutta siis kisakentät ei meitä vielä hetkeen kutsu.

Hannuhan sai paikan nuorten koirien tokorinkiin. En tiedä että oliko fiksua hakea paikkaa saatika ottaa sitä vastaan, kun en oikein tiedä tekeekö Hannulle hyvää tiukasti aikataulutetut kimppatreenit. Kun pitäisi rauhassa saada vähän purkaa ennen kun aletaan hommiin, että se ääni ei tule niin helposti. Ja ringissähän on vähän sitä kisapainetta, että pitäisi kisata mikäli meinaa paikkansa säilyttää, ja tämän kanssa ei kisakentille kannata kiirehtiä. Mutta katsellaan, ainahan sitä saa ottaa ja lähteä jos siltä tuntuu. Yhdet treenit meillä on ollut, toiset olisi nyt lauantaina mikäli Hannu on treenikunnossa.

Hannun kanssa ollaan nyt tehty treenien suhteen se, että treenipäiviä ollaan vähennetty reilusti. Hannu treenaa 2-3 kertaa viikossa, ja jos se siitä nousee, niin tulee enemmän ääntäkin. Pyritään pitämään aina vapaapäivä treenien jälkeen, eikä treenata useampaa päivää putkeen.

Arjessa Hannu alkaa pelittämään aika kivasti. Me ollaan vaan saatu viime aikoina useampikin irtokoira perskarvoihin, joten Hannun luotto irtokoiriin tai fleksissä oleviin koiriin on miinuksen puolella, ja silloin räyhätään. Rappukäytävää edelleen vahditaan, mutta sitten taas kotiin päästetään vierailijat ihan hyvin. Hallin vahtiminen on vähentynyt, mutta monesti halliin mennessä pitää Hannun ilmoittaa, että Hän tuli nyt paikalle. Irtipito onnistuu edelleen yhtä huonosti. Ja Kertun jättäminen sisälle on yhdenlainen show, eli meidän pitää oikeasti Hannun kanssa treenata kahdestaan ulos lähtemistä (koska ääni. Kova ääni). Mutta muuten normiarjessa ei ole mitään ongelmaa. Terävyydenkin kanssa olen oppinut pelaamaan, vaikka edelleen olen sitä mieltä, ettei terävät koirat oikeen sovi mun käteen. Hannu on kuitenkin muuten oikein kiva ja herttainen tyyppi. Hannusta on kasvanut sellainen sylikoira, että on melkeen Kerttuakin pahempi. Melkeen aina kun sohvalle istahtaa, niin saa reilut 20 kiloa aussieta syliin, ja Kerttu katsoo paheksuen omalta paikaltaan. Sitten puolestaan öisin se on Kerttu joka tunkee kainaloon nukkumaan.

maanantai 13. elokuuta 2018

Elokuuta

Heinäkuu meni nopeasti ohi, ja elokuu on jo pian puolessa välissä. Heinäkuu oli niin lämmin, ettei mitään ihmeempää pystynyt tekemään, käytiin uimassa ja treenattiin hallissa. Nyt kun on ilman viilenneet, niin ollaan treenattu myös ulkona, mutta pitää sanoa että ehkä minusta on tullut vähän turhan mukavuudenhaluinen, mielelläni aina halliin menen jos se vaan on mahdollista. Toki pitäisi koirat opettaa treenaamaan erilaisilla kentillä ja alustoilla jajaja...


Hannun tokoliikkeet alokasluokan osalta alkaa olla kursimista vaille kasassa. Liikkeet olisivat nyt valmiit, nyt vaan liikkurointia ja pikkuhiljaa myös palkattomuutta. Olen nyt vähän yrittänyt olla ahkerampi sosiaalisen palkan sisäänajossa mitä olen ollut. Hannun kanssa olen tehnyt liian vähän liikkeitä kokonaisina, joten nyt pitää oikeasti alkaa siihen kiinnittämään huomiota.

Päätin heti alkuvuodesta, että Hannun kanssa ei edes yritetä tämän vuoden tokon SM:iin. Hyvä päätös, koska nyt olen oikeasti antanut Hannulle aikaa kypsyä ja kehittyä. Jos mulla olisi ollut takarajana SM-kisat (tai oikeastaan kesän kisat, koska ALO-luokan koirakolla pitää kuitenkin yksi tulos olla ennen SM:iä), niin olisin todennäköisesti hermostunut huhti-/toukokuussa siihen piippaukseen niin, että koko homma olisi mennyt pilalle. Nyt mulla kuitenkin on treeneissä hyvinkin hiljainen poika, enää harvoin pääsee ääntä.

Kertauksen vuoksi Hannun tokoliikkeet:

Paikkamakuu:
- Yleensä hyvä, mutta viimeksi oli jostain syystä levoton ja nousi. Voi ehkä johtua siitä, että normaalisti tehdään paikkis treenin lopussa, viimeksi oli ihan alussa.

Seuraaminen:
- Hyvä. Hannu tykkää seurata, sillä on kiva vire, tempot ja käännöksetkin onnistuu. Ei olla vielä peruutuksia tai askeleita sivuille otettu. Peruutusta harjoitellaan nyt ihan erikseen.

Liikkeestä maahanmeno:
- Hyvä, kohtalaisen varma.

Kapulan pitäminen:
- Hyvä, rauhallinen ote, ei pudota ja ottaa mielellään.

Luoksetulo:
- Nyt ollut hyvä, ei ole ennakoinut lähtöä ja tulee laukalla sivulle asti. Joskus ulkotreeneissä tullut ravilla. En tiedä johtuuko väsymyksestä/kuumuudesta vai pohjasta.

Hyppy:
- Hyvä se on ollut.

Kaukot:
- Ei näissäkään vikaa. Ei olla kyllä vielä liikkuroituna tehty, niin en tiedä ottaako häiriötä liikkurista.

Muidenkin luokkien liikkeitä ollaan aloiteltu.

Paikkaistuminen:
- Ollaan tehty tosi vähän, mutta ihan se on siinä napottanut.

Liikkeestä seisominen:
- Jäävistä epävarmin. Nyt on kuitenkin edistystä näkyvissä, ja stoppi alkaa olla oikeasti terävä.

Liikkeestä istuminen:
- Ollut hyvä, istuu nopeasti.

Ruutu:
- Pääasiassa ihan OK, mutta toivoisin vähän varmempaa ruutuunmenoa. Pitäisi nyt kuurina ottaa kuolleelle lelulle, että saa vauhtia ja varmuutta.

Nouto:
- Ihan hyvä, mutta saisi toki mennä kapulalle nopeampikin. En vaan uskalla siihen hetsaamalla hakea vauhtia, kun pelottaa että sitten tulee ääntelyä. Toivotaan että varmuus ja kokemus tuo vauhtia kapulalle.

Merkki:
- Ollut hyvä, tiivis kierto.

Ohjattu:
- Aika kivasti erottelee suuntia, mutta tässäkin saisi olla vauhtia. Pitää ehkä hetkeksi taas vaihtaa kapulat leluihin.

Tunnari:
- Hannullahan oli tunnari jo alkukesästä valmis, mutta nyt sille on tullut joku epävarmuuskausi kun ei tehty tunnaria pitkään aikaan, ja nyt Hannu napsii. Vähän siis palaillaan taakse tässäkin liikkeessä ja palautellaan varmuutta oman hakemiseen.

Kaukot:
- Kaukojumppa seisomisineen onnistuu ihan hyvin. Pitäisi alkaa jo sitä etäisyyttä ottamaan, mutta kun tämä on olohuonetreeniä niin tulee aina otettua läheltä.

Metallihyppynouto:
- Metallia on kantanut aika vähän, mutta ei sitä tunnu se ällöttävän. Hyppynouto on tehty puukapulalla, ja Hannun mielestä on ehkä parasta ikinä. Siinä on myös äänen vaara. Jos piippaa kapulan heiton jälkeen, olen hiljentymisestä naksauttanut ja palkannut, mutta olen itse hakenut kapulan. Toisen heiton jälkeen on ollut hiljaa.



Hässäkkä:
- Erikseen ollaan otettu kiertoa ja palautusta. Kierrolle välillä on lelu merkin takana, että menee varmasti, välillä ei. Hannuhan ei luonnostaan irtoa hyvin, se tekisi mielummin mun vieressä töitä. Palautuksen harjoitteleminen on mennyt tosi kivasti, vaikka sitä ei kovin paljoa olla tehty.

Tarkoitushan Hannun kanssa on aloittaa kisaura alkuvuodesta, ja toive olisi että on siihen mennessä jo valmis myös avoimeen. Yhden ykkösen jälkeen noustaan avoimeen, ja silloin olisi tarkoitus että voittajan liikkeet on jossain kuosissa. Jos ennen kesää vielä saataisiin voittaja käytyä, niin sittenhän se olisi pelkkää EVL-treeniä siitä eteenpäin. Mutta jos sitten Hannu tuntuu huonolta kisatilanteissa tai jostain syystä näyttää ettei pää kestä tai huomaan yrittäväni edetä liian nopeasti, niin ei haittaa vaikkei koko ensi vuonna vielä nousta voittajaan.

Kerttu on kulkenut myös treeneissä. Kertun kanssa aina välillä yritän muistaa tehdä palkatonta, ja nykyään pysyy vire tosi kivasti. Nyt pitäisi saada sama fiilis liikkuroituun palkattomaan. Ruudussa eteenmenot on nyt olleet tosi hyviä, mutta välillä maahanmeno on takunnut. Ensi kuussa pitää taas hierottaa tyttö läpi, voi olla että jotain jumia jo on kun fyssarikäynnistä on kulunut pari kuukautta. Kertunkin kanssa olisi tarkoitus alkuvuodesta lähteä taas kisakentille, mutta pitää miettiä että kestääkö oma pää kilpailuttaa kahta koiraa samassa kokeessa. Periaatteessa olisi mahdollista jos ALO:lla alkaa ja EVL:ään loppuu (tai toisin päin), kun voisin välillä käydä kotona vaihtamassa koiran. Jos mulla olisi molemmat koirat mukana, niin en usko että saisin tarpeeksi hyvin keskityttyä virittelyyn ja jäähdyttelyyn.




Rallytreeneissä Kepe on ollut tosi hieno. Sillä vähän kyllä takkuaa oikealla istumiset, ja minä idiootti naputtelen reittä että istuhan nopeammin. Siitä reiden taputtelusta lähtee -3, joten tuosta tavasta pitää oikeasti päästä eroon. Ketu on hieno, ohjaaja siis ei niinkään.

Molemmat kävivät vähän aksaamassa lainaohjaajalla. Kerttu oli hieno ja meni lujaa, Hannukin vähän jo kehittynyt. Hannu on aika vaikea lainakoira, kun se on niin tarkka esim. katsekontaktista, että jos se sen menettää, niin kohta on koira kädessä kiinni tyyliin "Hei näetsä mua? Täällämäoon täällämäoon täällämäoon!!". Pitää saada Hannulle vielä estefokusta voimakkaammaksi.



Nyt alkaa olla taas se aika, kun pitää talvikautta alkaa miettimään. Tää on joka vuosi muka niin hirveän vaikeaa, kun on koiria ja lajeja liikaa... Olen lupautunut jo kouluttamaan rallya (luultavasti AVO-VOI-tasoa) ja tokoa (VOI-EVL). Kertulle hain tokopaikkaa EVL-ryhmään, Hannullekin pitää tokopaikka hakea. Toivottavasti Hannu ei joudu johonkin ALO-ryhmään talveksi, kun tosiaan tarkoitus olisi saada se tulevan kauden aikana VOI-valmiiksi. Kertulle yritän myös hakea rally-tokopaikkaa MES-ryhmään, Hannulle en taida rallyyn paikkaa hakea ollenkaan. Jostain on säästettävä, ja uskoisin saavani sen kisavalmiiksi ihan ilman ryhmääkin. Käydään sitten kyllä ratatreeneissä ja epiksissä. Molemmille koirille voisin hakea yhteisen agilitypaikan, kun en uskalla Kertulle omaa paikkaa ottaa jos sen selkä ei kestäkään. Tämä tarkottaisi jo kuutta tuntia hallilla viikottain, ja kaikki nuo ryhmäpaikat pitäisi saada sijoitettua niin ettei mene päällekäin. Ja lompakko tykkää. Nyt sentään ei tarvitse (ainakaan toistaiseksi) yrittää taiteilla vuorotyötäkin johonkin väliin.


Käytiin taas shelttikaksikkoa katsomassa. Nuutin kanssa vähän tokoiltiin, ja Wäinökin oli hyvin iloisena vastassa. Wäinöhän ei enää siedä Hannua silmissään, joten joudutaan erottamaan koirat porteilla. Sen sijaan siskon vinttikoira Kirppuun Wäinö on ihan rakastunut. Häntä vaan vispaa kun Wäinö kiertää Kirppua ja käy välillä vähän nuolasemassa ja läähättää ihan innoissaan. Hannu ja Kerttuhan rakastavat "mummolakäyntejä". Lupasinkin jo koirille, että heti kun lottovoitto tulee tai onnistun sijoittamaan rahat tosi hyvin, niin ostetaan meille oma lammasfarmi. Varsinkin Hannulla meinaa mennä vähän kuppi nurin (tai siis ei meinaa, vaan meneekin) kun se tietää että piha on ihan lähellä. Jos joku kehtaa lähteä pihalle ilman Hannua, niin Hannu vollottaa suureen ääneen. Kesällähän tämä karkasi tuuletusikkunasta ulos. Tosi ärsyttävää kun se käyttäytyy kun mikäkin kaheli. Nyt kun pakattiin koiria autoon, alkoi Hannu kyräillä siskoni shelttiä. En tiedä sitten että johtuiko tuo käytös ihan siitä, ettei ukko olisi halunnut kotiin ollenkaan takaisin. Normaalisti Hannu on tosi kiltti toisille koirille, mutta Hannu on kyllä juuri siinä iässä, ettei välttämättä ole kiltti kauan. Jos tuo rupeaa shelteille vaikeaksi, niin en tiedä mitä tehdään noiden vierailujen kanssa. Nyt jo joudutaan erottelemaan koiria porteilla, kun Wäinö käy Hannun kimppuun heti kun saa tilaisuuden. Hannu taas ei matalamman portin takana pysy, nytkin tuli metrisestä portista kevyesti yli. Jos Hannu päättää ruveta hankalaksi, niin voi olla että joudun hommaamaan sille hoitopaikan. Sitten jää mummolareissut Hannulta väliin. Sheltit on kuitenkin kaikki vanhoja (Nuutti on nuorin, se on kolmen kuukauden päästä 9-vuotias, ja talvella 14 vuotta täyttävä Papi on vanhin) ja pieniä, joten niiden päälle hyökkimistä en katso kyllä hetkeäkään.










tiistai 12. kesäkuuta 2018

Tokoilua

...ja muutakin treeniä.

Hannu on edistynyt niin kivasti tokossa, että pitää taas listata että missä ollaan menossa ja mikä tarvii vielä treeniä. Hannun tokon plussat ja miinukset:

Paikkamakuu
+ ei ennakoi maahankäskyä
+ menee ekasta käskystä maahan
+ pysyy hyvin maassa
+ ei ole reagoinut liikkuriin
- valuu lonkalle -> vaikea nostaa istumaan
- käskyn odottaminen saattaa olla vielä vaikeaa, saattaa piipata

Seuraaminen
+ siistiä työtä
+ takajalat alkaa löytymään
+ ei ota häiriötä liikkurista
- kohta pitäisi jaksaa jo pidempiä pätkiä
- liikkeellelähdöt vaikeita, saattaa tulla piippausta

Liikkeestä maahanmeno
+ seuraa hyvin
+ ripeä maahanmeno
+ pysyy maassa kun tulen viereen
- saattaa pompata ylös heti maahanmenon jälkeen
- saattaa valua lonkalle

Liikkeestä seisominen
+ alkaa erottamaan jo käskyn hyvin, harvoin menee sekaisin muihin jääviin
+ malttaa jo kohtuullisen hyvin seisoa kun kierrän takaa, tarvii kyllä etupalkan vielä
- seisominen saisi olla napakampi
- saattaa pysähtymisen jälkeen alkaa valumaan

Liikkestä istuminen
+ koko ajan paranee, ei juuri sekoittele käskyjä
- lisää varmuutta kaipaa

Luoksetulo
+ malttaa odotella ennen käskyä
+ tulee hyvällä vauhdilla
- vierelletulot saisi olla siistimmät

Kaukot
+ tekniikka jo ihan hyvää
- matkaa pitää kasvattaa
- saattaa korkeassa vireessä äännellä vaihdoissa
- ei oikeen malta seisoa, haluaisi nopeasti istumaan
Hyppy
+ ei suurempaa ongelmaa
- joskus harvoin saattaa kiertää hypyn

Kapulanpito
+ pääasiassa hyvä
- korkeassa vireessä saattaa vähän mäklätä tai ääntää

Tasamaan nouto
+ malttaa (pääasiassa) odotella vierellä käskyä
+ lähtee hyvin
+ pitää kapulaa hyvin
+ palautuspaikka tuntuu olevan kohtalaisen varma
- palautusvauhtia saisi olla enemmän

Ohjattu
+ seuraa kivasti, ei ota häiriötä kapuloista
+ stoppi kiva
+ erottelee suuntia ihan kohtuudella treenimäärään verrattuna
- tarvii varmuutta
- lähtee aika huonolla vauhdilla

Tunnari
+ hyvää nenätyötä
+ palauttaessa ei pure kapulaa
+ ei ota häiriötä vieraasta hajusta
+ kapulatyö aika varmaa
- ääni lähettäessä
- en ole pyytänyt vielä edestä sivulle - todennäköisesti ääni myös siinä kohdassa
Merkin kierto
+ parempaan suuntaan menossa
+ riittävä vauhti
+ bongaa merkin hyvin
+ menee mielellään kiertämään
- ääni tulee herkästi lähdössä
- en voi käyttää valmistavia sanoja, koska ääni
- matkaa pitäisi kasvattaa
- hieman epävarmuutta
- itse kierto saisi olla tiiviimpi

Hässäkkä
+ kiertämään mennessä ei ota häiriötä hypyistä tai kapuloista
+ ollaan päästy tekemään jo normaaleilla kisamatkoilla
- kts. merkin kierto
- nouto-osan treenaaminen on ihan alussa
Ruutu
+ hyvin bongaa
+ ei tarvii välttämättä alustaa enää
+ hyvä stoppi
+ hyvä maahanmeno
+ eteenmeno aluillaan
- joskus saattaa lähteä kiertämään tolppia, mutta aika harvoin enää
- en pysty tässäkään käyttämään valmistelevia sanoja, koska ääni

Metalli
+ pitää hyvin kapulaa
- ollaan tehty tosi vähän, ei olla vielä hyppyä yhdistetty noutoon

Tästä nyt siis vain treenilistaa väsäämään. Osat on hyvillä malleilla, nyt vaan enemmän kokonaisia liikkeitä ja palkattomuuttakin pikkuhiljaa. Kisoihin ei ole kiire, eikä tämän vuoden aikana vielä kisauraa aloitella, joten tässä on ihan hyvin aikaa hioa kokonaisuuksia valmiiksi. Ainoa mikä huolettaa on ääntely. Me ei olla hirveästi liikkuroituna tehty, mutta veikkaisin että liikkurointi vielä lisää ääntelyä. Hannu ei siis mitenkään koko aikaa huuda, mutta siellä on ne tietyt kohdat missä pääsee piippausta. Tarkotus olisi saada kuitenkin kaikkien luokkien liikkeet sille mallille, että päästäisiin niin sanotusti yhden pysähdyksen taktiikalla etenemään EVL:ään.

Agility menee vaihtelevasti. Hannulla monesti vähän keittää yli, eli keskittyminen hajoaa ja Hannu alkaa komentamaan mua. Viime treeneissä Hannu oli kuitenkin erittäin yhteistyökykyinen, irtosi kauas putkeen ja teki 7 esteen rataa virheettä. Ohjauskuviona oli päällejuoksu, mikä Hannulta (ja ihme kyllä myös kartturilta) onnistui kivasti. Onnistunut valssikin saatiin tehtyä. A:n kontaktille laitettiin kehikko (mitä Hannu on siis harjoitellut jo maassa), ja hyvin sekin onnistui. Kepit on ihan hyvällä alulla. Vauhtia on vähintäänkin riittävästi, joten jos tuo nyt vähän rauhottuu radalla eikä yritä purra mua naamaan (mitä siis välillä saattaa tapahtua...) niin eiköhän tuosta melkonen menijä tule. Puomin kehikkoa ollaan vähän maassa treenattu, mutten ole vielä päättänyt että rakennanko puomillekin juoksarin vai mennäänkö pysäytyskontakteilla.

Arjessa Hannu on jatkuvasti helpompi. Hyvin vähän tulee enää ärinöitä, saattaa vastaantulevalle koiralle ärähtää jos kapealla polulla/tiellä ei kumpikaan pääse väistämään. Muuten tuo on tosi kilttiä poikaa, ja kotona ihan täysi sylivauva. Paljon enemmän hakeutuu lähelle mitä Kerttu. Terävä se on, mutta kun ennen Hannulla ei ole ollut minkäänlaista ärsykekynnystä, niin nyt on sellainen hyvin matala kynnys. Edelleen tulee herkästi reaktiot, mutta nyt mulla on jo jotain mahdollisuutta puuttua ennen kuin koira räjähtää, ja Hannu aika hyvin rauhottuu kun ehdin tilanteeseen.

Kerttu puolestaan ei ole päässyt treenaamaan yhtä useasti mitä Hannu, mutta välillä kuitenkin. Aina se on yhtä innoissaan treeneihin lähdössä. Jos tuo asenne nyt pysyy, niin eiköhän me syksyllä koekentille taas lähdetä. Kerttu täyttää loppuvuodesta 6 vuotta, ja vaikkei se vanha koira olekaan, niin fakta on se, että ikää tulee vuosi vuodelta. Voi olla että jossain vaiheessa myös selän hoitoon ei riitäkään jumppa ja fyssari, vaan tulee kipulääkkeet säännöllisemmin mukaan, jolloin kisaura loppuisi väkisinkin. Pitää siis oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja kisata nyt kun on vielä koira kunnossa. Meidän edellisistä kisoistahan on jo yli vuosi, ja viimeiset kolme vuotta ollaan kisattu erittäin harvoin. Rally-tokossakin se pitäisi nostaa sinne mestariin, niin voisi ensi vuonna miettiä sen kanssa SM-kisoja.

Sheltit kävivät kiertämässä pienen karhunkierroksen. Nuutti vähän väsyi lopussa, mutta Wäinö 12 v 5 kk meni kuin nuoret miehet eikä seuraavanakaan päivänä ollut tavallista väsyneempi. Ihana että se on noin hyvässä kunnossa. :)

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kesäkausi

Pitäähän se kerran toukokuussakin päivittää blogia.

Blogi on ollut aika hiljainen viime aikoina, johtuen siitä, että huono käsi on ollut sen verran huono, ettei koneella pahemmin huvita kirjoittaa. Kuulumiset löytyy myös instan puolelta, sitä päivittelen aktiivisemmin.


Talvikausi on loppunut ja kesäkausi alkanut. Kesäkaudella on vähän maltillisemmin treenejä mitä talvikaudella. Kerttu treenaa rally-tokon MES-ryhmässä, Hannu tokon mölli-ALO-ryhmässä ja agilitykurssilla. Itse vedän kahta rallyryhmää, molemmat osuivat samalle päivälle niin ei tarvii montaa kertaa viikossa mennä hallille (jos ei halua).

Kertun treenit menee taas mukavasti. Tokoon meidän pitäisi oikeasti tehdä joku treenisuunnitelma, nyt me vaan humputellaan menemään. Mutta hyvin Kerttu vetää. Ollaan ehkä eniten keskitytty eteenmenoon nyt kun ollaan ulkokentille päästy, ja ihan kivasti se onnistuu myös vieraammilla kentillä. Ehkä se alkaa olla kohta opittu. Vielä Kepe menee lankaan, jos jossain lähellä on häiriötötsiä, joten niitä pitäisi treenailla enemmän. Paikallaoloa otettiin viime viikolla, kun pari treenikaveria oli lähdössä kisoihin. Tehtiin vieraalla paikalla, Kerttu ei näyttänyt yhtään paineistuneelta rivissä. Ei kuitenkaan mennyt ensimmäisellä käskyllä maahan. Luoksaria otettiin tänään superpitkällä matkalla takapalkalla, hyvin pysähtyi.

Rallitkin menee Kertulla hyvin. Viimeksi tuli sellainen ongelma, että jos on mutkaputki niin, että itse joudun kiertämään putken takaa, niin menee aika vaikeaksi. Opeteltiin siihen stoppikäskyä alustan avulla, mutta tarvii vielä hiomista. Pitää olla tarkka milloin pysäyttää, että Kee on ehtinyt putkesta pois muttei ole vielä ehtinyt kääntyä. En ainakaan itse keksi tuohon muuta ratkaisua, kun jos aloin sitä putkessa hidastamaan niin Kerttu kääntyi takaisin, ja jos taas yritän kilpajuoksua niin voi arvata kumpi meistä voittaa.


Peruutukset niin edessä kuin oikeallakin alkaa onnistumaan kohtuudella. Askel vasemmalle koira oikealla tarvii vielä treeniä.


Pikku-Hannukin on tainnut vähän aikuistua. Arki sen kanssa on helpompaa, vaikkei nyt voi sanoa että ihan helppoa olisi. Rupesin miettimään kerran, että mitkä asiat meillä ei Hannun kanssa arjessa suju, eikä se lista oikeasti pitkä ole. Hannua ei voi pitää irti (mikä ärsyttää mua ihan älyttömästi), Hannu rähjää remmissä ja Hannu ylivahtii.


Yksi asia, mikä meillä helpotti paljon, oli oman suhtautumisen muuttaminen Hannun käytökseen. Mullahan oli paha tapa aina ärähtää Hannulle kun Hannu ärähti, ja aloin miettimään, että miten aion ikinä saada Hannulta rähinät pois jos en saa rähinöitä pois itseltäni. Yritin keskittyä enemmän omaan käytökseeni mitä Hannun käytökseen, ja kun sain rähinät itseltäni kuriin, niin rauhoittui Hannukin. Ei se vieläkään täydellisesti ohita, ja jotkut ohitukset on edelleen vaikeita, mutta pääasiassa Hannu pitää kuononsa ummessa kun koiria tulee vastaan. Itse yritän pitää oman äänensävyni tasaisena ja rauhallisena, koska jos sanon terävästi, niin sitten rupeaa Hannukin huutamaan. Sekin auttaa paljon, että päästään edes vähän väistämään pientareelle, ettei tarvii ihan nokakkain ohittaa. 90% ohituksista kuitenkin nyt onnistuu, ja jopa rähisevien koirien ohi mennään yleensä hiljaa.

Irtipitoa olen alkanut Hannulle opettaa liinan avulla. Liinassa Hannu käyttäytyy hyvin, joten toivottavasti jossain vaiheessa päästään siihen, että voin pudottaa liinan.

Ylivahtiminen on omasta mielestäni kytköksissä terävyyteen. Hannu reagoi niin salamannopeasti "uhkiin", että se ei ehdi ajatella että onko tässä nyt mitään reagoimisen aihetta. Kovasti toivon että tuo terävyys tasoittuu hieman iän myötä. Jotenkin tuntuu että ei se ole enää niin paha, mitä esim. alkuvuonna, joten voi olla että tasoittuukin. Mutta tuo terävyys on myös yksi syy siihen, miksi Hannua ei voi irti päästää, toinen syy on vahva saalisvietti.

Muutenhan tuo on semmoinen mamman mussukka ja sylivauva että. Ja se on ihan älyttömän hauska tapaus. Hirveän kiva treeneissä, kotona ja nykyään myös lenkillä. Siihen vaan pitää osata suhtautua oikein. Jos odotan siltä samaa käytöstä mitä Kertulta, niin odotan ihan liikoja. Hannu on käytökseltään edelleen äärimmäisen lapsellinen, ihan täysi vauva vielä. En oikeen treeneissäkään voi siltä hirveästi vaatia, kun se on niin vauva vielä, vaikka ikää on jo yli 14 kk. Kerttu oli tässä iässä jo paljon kypsempi, mutta Hannu onkin mies. Ja Kepe oli aika pikkuvanha.

Tokotreeneissä Hannulla menee hyvin. Pätevä pieni tokoilija siitä tulee. Edelleen pitää alkuun ottaa rauhoittumista, pitää naksutella ihan rentoudesta ennen kun alkaa tekemään mitään. Vähän päästää edelleen ääntä, mutta en ole enää asian kanssa yhtä epätoivoinen mitä syksyllä olin. Ehkä sen voi saada hiljaiseksi.

Seuratessa saa olla tarkkana lähdössä, ettei piippaa. Muuten on oppinut seuraamaan ihan kivasti, paitsi juostessa. Juostessa kuumuu. Takajalat on alkaneet löytymään, ei enää pomppaa vasemmalle käännöksiä. Pitää varmaan tehdä jossain vaiheessa ihan oma postaus taas Hannun tokosta ja missä me mennään.

Agilityssä Hannu kuumuu. Ihan älyttömästi. Se ei kestä sitä että juoksen, vaan alkaa hirveä haukkuminen eikä se malta keskittyä. Saa nähdä että saadaanko sitä aisoihin vai pitääkö sen vähän kasvaa ja fiksuuntua ennen kun sen kanssa voi kunnolla alkaa aksaa menemään. A:lle ollaan treenattu kehikolla juoksaria, keppejä ollaan treenattu 2x2-taktiikalla ja keinua ollaan paukuteltu.

Hannun kanssa ollaan myös canicrossattu hyvällä säällä. Jestas kuinka se juoksee. Ei me Hannunkaan kanssa vetolajeissa kisoihin tähdätä, mutta kyllä tuosta voi tulla hyvä juoksukaveri. Kovaa mennään, pitää vaan malttaa pitää matkat lyhyinä.

Hannulla oli vähän vaikea kevät mahan puolesta. Sillä oli jatkuvasti ripuleita, ilmeisesti reagoi raakaan lihaan. Kypsentämään en ala, joten olen nyt siirtänyt toistaiseksi molemmat koirat nappulalle. Toki voi olla mahdollista, että mahaongelmat johtuivat myös madoista, kun en päässyt Hannua madottamaan jatkuvien ripuleiden takia. Nyt suunnitelmana on syöttää hetken aikaa nappulaa että tilanne rauhoittuu, ja katsella sitten syksymmällä että kestääkö maha jos alan raakaa lisäilemään sekaan. En nimittäin oikein osannut yhdistää ripulointia mihinkään lihaan, tuntui että mikään liha ei sopinut. Kertunkin siirsin nappulalle, mutta nyt taas on ongelmana se että Kerttu ei juo. Pissa on ihan tummaa, ja jos se jatkaa yhtä huonosti juomista, niin sillä on taas kohta tulehdus. Vähän yritän nappuloiden sekaan lorautella vettä, ja toistaiseksi Kepe on syönyt siitä huolimatta. Voi olla kuitenkin, että Kee saattaa siirtyä takaisin lihalle tai edes 50/50-ruokinnalle. Olisi vaan niin paljon yksinkertaisempaa, jos molemmilla olisi sama ruokavalio, mutta jos toiselle ei passaa liha ja toiselle ei passaa nappula, niin pakkohan se on sitten venksalta näitä syömisiä.

Ollaan käyty jokusen kerran koirien kanssa uimassa. Tai Kerttu on uinut, Hannu ei. Hannu voitti Hurtalta pelastusliivin, joten kunhan se kotiutuu, niin päästään harjoittelemaan uintihommia kunnolla. Sheltit lähtivät lomalle Kuusamoon. Nuutti on kuulemma ihan touhussaan, kun on päässyt taas uimaan. Niin vaan siitäkin tuli melkoinen vesipeto.