sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Wäinö 8 vuotta!

Minun oma pieni setämies on tästä päivästä lähtien virallisesti seniori, vaikkei tuota käytöksestä huomaakaan. :) Edelleen Wäinö on mallia häntä-heiluttaa-koiraa, ja vaikka sairaseläkepäiviä on vietetty nelisen vuotta, niin mieleltään tuo on edelleen hyvin virkeä. Merkkipäivän takia piti vähän selailla kuvia Wäinön elämän varrelta.

Tästä se lähti, Wäinö kohtuullisen vasta kotiutuneena
Olipa kerran aika, kun meillä oli vain kaksi koiraa
Wäinö ehti vähäsen kisatakin agilityssä, ennen kun selkäongelmien takia eläköidyttiin
Wäinö stressiturkissa Kannuksessa alkuvuonna -10.
Wäinö vähän paremmassa turkissa


Talvi -11, jonka piti jäädä viimeiseksi selkäkipujen pahennuttua. Onneksi ei jäänytkään. :)

Nykyään vietetään eläkepäiviä takkatulen edessä
On se kyllä semmonen persoona, ettei toista. Paljon onnea Wäinölle, ja monia, monia syntymäpäiviä vielä lisää, kiitos!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!

Meidän lauma toivottelee kaikille hyvää joulua!

Tämmönen täys tonttu kurkkii meillä ikkunoista
Piparihaastetta varten harjoteltiin nakilla.
Nuuttikin treenaa.
Nuutti onnistui ensimmäisellä piparilla...
...Kerttupa ei.
Toisella kerralla jo onnistui

Eläkeläiset eivät päässeet poseeraamaan, kun en kehdannut niitä kiusata. :)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Nuutin lääkärijuttua

Niinhän siinä kävi, että vielä loppuvuodelle piti kuskata pieni sheltti lääkärille. Mitään suurta oireilua ei ollut, mutta koira on niin väsynyt ja apaattinen, että alkoi ihan huolettaa. Niinpä varasin ihan varmuuden vuoksi lääkäriaikaa, kun pitkät pyhätkin on tulossa.

Pittäähän sitä tarkistaa että laastarit on kunnossa
Keskiviikkona nappasin siis Nuutin mukaan ja lähdettiin kohti Akuuttia (tai Animagia, mikä se nykyään onkaan). Lääkäri tutki Nuutin aika perusteellisesti, ja yritti etsiä kipupisteitä. Selästä tunnustellessa vähän epämukavuutta, muuten ei mitään. Polvetkin katottiin, mitkä mua on huolestuttanut aina välillä, mutta niistä ei löytynyt mitään vikaa. Sydämen syke oli hidasta, joten päätettiin napata kilppariarvot PVK:n ja maksan ja munuaisten lisäksi. Pissanäytekin otettiin. Siitä löytyi kasoja struviittikidemurskaa, muttei sekään vaadi mitään seuraamista tarkempaa toimenpidettä. pH oli 6,5, eli ei pitäisi tulla kiteitä. Tietenkin jos oireita tulee, niin takaisin lääkäriin. Veriarvot oli kaikki ihan jees, paitsi veren proteiini, joka oli liian alhainen. Albumiini oli kuitenkin normaali, niin siitäkään ei tarvii huolestua. Väsymyksen syy ei siis varmasti selvinnyt, mutta poskihampaista löytyi sen verran kiveä, että Nuutti saattaa yksinkertaisesti kärsiä hammaskivusta. Niinpä sille aloitettiin kipulääkitys niin pitkäksi ajaksi, kun saan sen vietyä hammaslääkäriin. Katotaan jos se sillä piristyisi. Voihan se toki ihan vaan ikävöidä kiveksiään, mistäs sitä tietää.

Muutenhan Nuu sai kehuja lääkäriltä, kun on onnistunut säilyttämään hoikat linjansa kastroinnista huolimatta. Painoa oli nyt 5,4 kiloa, korkeutta 31,5 senttiä. Onhan sitä painoa vähän tullut kevään jälkeen, muttei tuo liian lihava ole. Nuutti on puoliksi jenkki, eli rakenteeltaan raskaampi mitä puhtaasti enkkulinjaset. Nuutti myös käyttäytyi aika hienosti, vaikka siltä saatiin veret jaloista vasta kolmannella pistolla. Selkeesti siis reippaampi mitä omistajansa.

Tuossapa nuo on, verikokeiden tulokset:




Huomaako ehkä että Kepeä tylsistyttää, kun omistaja on jatkuvasti iltavuorossa?
Nuutti kuitenkin jaksaa treenata ihan normaaliin tapaan. Viimeksi tehtiin kuuntelutreeniä ja tunnaria. Kuuntelutreenissä ensin lähetettiin koira ruutuun, sitten takaisin lähtöpaikkaan, otettiin hyppynouto, heitettiin uudestaan kapula hypyn yli, mentiin hypyn toiselle puolelle ilman koiraa, otettiin kaukot, takaisin koiran luo ja lähetettiin noutamaan. Nuutilla oli jotain ongelmaa nyt hyppynoudon kanssa, mitä sillä ei normaalisti ole. Kaukot on sille myös nykyään jostain syystä vaikea suorittaa. Tunnaria otettiin varmaan 20-30 kapulalla. Suurin osa oli ympyrän muodossa, ja muutama oli keskellä, mukaanlukien se oikea kapula. Lähetin Nuutin tunnareille, ja se teki ihan mielettömän hyvin töitä, muttei tajunnut tarkistaa keskimmäisiä kapuloita. Se haisteli ringissä olevat kapulat varmaan 4-5 kertaa, ennen kuin nappasi väärän. Se kyllä itsekin selkeesti tiesi, ettei kapula ole oikea, koska se otti sen suuhun, ja sitten jäi katsomaan mua hetkeksi tuomatta kapulaa. Oikean ottaessahan se tuo sen saman tien mulle. Parin lähetyksen jälkeen Nuu tajusi kuitenkin, että keskelläkin on kapuloita, ja toi oikean. Sen jälkeen sekotettiin vähän kapuloita ja laitettiin oikea kapula eri paikkaan, ja nyt Nuutti löysi sen heti.

Syksyn viimeset agilityt jäi välistä töiden takia, eikä toiseksi viimeisetkään hyvin menneet. Tai koira teki ihan hyvin, mutta ohjaaja toipui migreenikohtauksesta, eikä koirien räkyttäminen asiaa parantanut, joten ohjasin ihan ihmeellisesti. Radan loppuun kuitenkin päästiin ilman sen suurempaa ongelmaa.

Nuutin kanssa yritettiin ottaa joulukorttikuvia.
Kerttukin on vähän treenannut. Ollaan vähän otettu vinon noudon suoraa palauttamista (että toisi ohjatussa kapulan suoraa, jää nykyään vinoon). Kerttu tarvii siihen ihan fyysisen kujan, että suoristaa ittensä ennen kapulan palauttamista. Ruutuakin otettiin, mutta Kertulla oli unohtunut kosketusalusta. Pitää sitä muistutella. Ruudusta tulo vierelle ontuu myös pitkällä matkalla, vaikka lyhyellä tulee ihan kivasti. Maahanmeno pitkällä matkalla yleensä onnistuu, välillä ei. Vireongelmiakin välillä on, mutta suuremmaksi osaksi ollaan niitä aika kivasti voitettu. Mun pitäisi itteni muistaa, että Kerttu on niin nuori, eikä sille kannata tehdä liian vaikeita harjotuksia. Nuutti on kuitenkin treenannut tokoa kolme vuotta pitempään mitä Kerttu, ja Nuutti osaa myös EVL-liikkeet kakeja lukuunottamatta, ja silti teen niille aika samantyyppistä treeniä. Kertun treenit pitäisi pilkkoa paljon pienempiin osiin, eikä sen kanssa tarvii harppoa isoja askelia.

Mutta tämän vuoden ohjatut on tosiaan treenattu kaikista lajeista, eli nyt saa vähän koiratkin joululomailla. Kepen kanssa olisi tarkoitus joululomalla ottaa noudon palauttamista ja kosketusalustaa, ja varmaan otetaan kaukojakin. Sillä on kuitenkin vielä vähän ongelmaa ihan avoimenkin kaukoissa, kun se ei aina nouse istumaan. Koekalenteria on sen verran vilkastu, että aika huonosti näyttää kisoja olevan alkuvuodesta. Toivottavasti kuitenkin huhtikuussa saataisiin AVO1 Kertullekin. Toki monia asia voi kusta sen verran lahjakkaasti, ettei kokeet riitä mutta pitää pitää peukkuja pystyssä. :) Ja pitää lähteä sinne kisoihin, kun niitä tuloksia ei valitettavasti tule kotisohvalta käsin.


 

lauantai 7. joulukuuta 2013

Hermolomalla

Lähdettiin taas koirien kanssa pohjosempaan lomailemaan, kun Nuuttia rupesi vaihteeksi kaupunki ahdistamaan. Maanantaina se säikähti lenkillä lasta, ja kun se ei siitä palautunut, niin jätettiin loppuviikon treenit välistä ja lähdettiin keräilemään hermojen rippeitä maalle.

Kerttu on aivan tohkeissaan, kun on iso piha missä saa juosta. Jos se saisi päättää, niin se ei sisällä kävisi muuta kun syömässä. Shelttejen kanssa se leikkii täällä yllättävän nätisti, johtuu varmaan siitä että se vähän vierastaa Wäinöä ja Unoa. Ei se niitä mitenkään selkeästi pelkää tai mitään, mutta hakeutuu mahdollisimman paljon Nuutin seuraan, ja jos se löytää itsensä Wäinön tai Unon vierestä, se vaan pikkasen haistaa niitä ja lähtee pois. Nuutti on sen mielestä parasta maailmassa, häntä alkaa heti heilumaan kun se Nuutin jossain näkee. Unolla ja Wäinöllä on aika samantyyppinen suhtautuminen Kerttuun mitä Kertulla on niihin. Wäinö ehkä vähän jopa pelkää Kerttua, ja Unokin sitä mielellään väistää. Ulkona kuitenkin leikkivät ilman riitoja koko porukalla, vaikka Wäinöä ei läheskään aina kiinnosta nuorison leikit, vaan se tulee monesti mun jalkoihin katselemaan muiden leikkejä.

Alkuviikosta ehdittiin kuitenkin käydä molempien koirien kanssa tokot treenaamassa. Nuutti oli ihan mahdoton, ja sen kanssa otettiinkin vain mielialatreeniä, eli yritettiin saada se rauhottumaan. Paikkamakuussa se piippasi aina, kun käänsin sille selän, eli piilossa olo oli ihan mahdottomuus. Lopputreenissä vaadittiin vaan rauhottumista, sitä että se pystyy istumaan perusasennossa vaikka mitään ei tapahdu, ja odottamaan makuullaan kun juttelen treenien vetäjän kanssa. Samalla sitten tuli huomattua, että Nuutin yleinen rauihattomuus johtuu varmaan omasta rauhattomuudesta, koska värkkään jatkuvasti jotain, jopa sillon kun pitäisi vaan olla paikoillaan. Pitäisi ensin opettaa itseni rauhottumaan, niin ehkä sen jälkeen olisi Nuutin vuoro.

Kepen kanssa treenattiin ohjattua noutoa. Otettiin ensin lähetystä eri suuntiin, ja sen jälkeen vinon noudon palautusta. Noudon palautus oli Kertulle vähän vaikea, se ei oikeen tajunnut, että se pitää palauttaa suoraan eteen vaikka sen hakeekin reilusti vasemmalta tai oikealta. Kertunkin kanssa otettiin paikkis, ja nyt oli myös täysin vieraita koiria molemmin puolin. Siinä se silti makasi sen pari minuuttia, ja itse olin piilossa. Nyt alkaisi taas näyttämään vähän siltä, että paikkisongelmat on ainakin vähän pienentyneet.

Viime viikon tottistreeneissä otettiin Kertun kanssa merkkiä, että se saa tehdä jotain missä pitää juosta ja mikä on kivaa. Taisi se alkaa sitä vähän tajuamaan, mutta ihan heti ei aleta sitä yhdistämään ohjattuun.

Kyllä se seniorikin välillä innostuu
Edelleen Kerttu kuitenkin pissailee öisin sisälle (tai päivisinkin, jos jää yksin pitkäksi ajaksi), ja ulkona se merkkailee, joten stikseillä olen sen pissaa seurannut. Jos sama homma jatkuu vielä ensi viikolla, niin koira lähtee joka tapauksessa käymään lääkärissä. Se kuitenkin oli jo pidemmän aikaa sisäsiisti, eikä juoksuja näy, joten pakko se on käydä tarkistamassa että onko sillä kuitenkin jotain tulehdusta, vai onko se vaan uudelleen keksinyt että on paljon kivempi pissata sisälle mitä odottaa aamuun. Se ei kuitenkaan viitsi edes montaa tuntia pidättää, olen joskus herännyt puoli kuudelta siihen, että koira lorottaa sisälle, vaikka puolen yön aikaan käydään viimeinen pissalenkki.

Mutta osaa se käyttäytyäkin. Olin kauhean ylpee siitä, kun mentiin juna-asemalle, joka oli siis ihan täys porukkaa, hyvä että sekaan mahtui. Nuuttihan mulla matkustaa koirankuljetusrepussa (ehkä paras ostos ikinä aralle koiralle, se on sen turvapaikka), eli pelkästään Kertusta tarvii huolehtia reissatessa. Ja kyllä sekin käyttäyty tosi hienosti, lähinnä vaan heilutteli häntää. Kertaalleen piti sille kovemmin sanoa, kun sen mielestä riehuvia lapsia saa komentaa ja niille saa äristä. Mutta muuten oli taas niin kilttiä ja kultasta tyttöö ettei tosikaan.



Kauhian rankat ulkoleikit, sisällä ei sitten jaksetakaan enää


 

Mikä karvanlähtö? Wäinölläkö?

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kerttu-Kyllikki 1vee!

Meillä vietetään nyt synttäreitä oikeen urakalla. Alkuviikosta Nuutti täytti neljä, ja tänään on Kepellä ensimmäiset syntymäpäivät. Ihan uskomatonta, miten siitä voikin olla jo vuosi, kun kun tuli tekstiviestiä että penikat on syntyneet ja mulle olisi siellä yksi narttu?

Kertun uusi metallikapula
Kertun synttäreitä ollaan juhlittu tosi tylsästi. Käytiin päivälle metsälenkki pitemmän kaavan mukaan, ja ruuaksi Kepe sai maksalaatikkoa. Lahjoja ei tullut, koska maanantaina tuli haalittua koirille tavaraa jo satasen edestä. Eilen pidettiin kuitenkin I-pennuille synttäribileet, eli kasvattajan luona kokoontui tästä pentueesta 5 koiraa omistajineen. Kohtuullisen hyvin tulivat vielä penikat keskenään toimeen, vähän urosten kesken oli murrailua ja Kertun selkään hyppineet urokset löysivät itsensä hyvinkin nopeesti selältään maasta. Vähän sellasta pientä koiradominanssia on Kertussakin havaittavissa, toimeen tullaan tasan niin kauan, kun kukaan ei yritä Kerttua mitenkään alistaa. Paitsi Nuutin kanssa. Silloin kun Nuutti suutahtaa, niin Kerttu väistää nopeesti pois alta. Muuten sai olla ihan tyytyväinen Kertun käytökseen, se leikki taas tosi sosiaalista, eikä se yhtään välittänyt vaikka lapsikin oli mukana. Lampaat jätettiin käskystä rauhaan eikä hevosten jalkoihin juostu.

Harrastuksissa Kertun kanssa ollaan oltu vähän tauolla. Käydään edelleen pari kertaa viikossa ohjatuissa, mutta iteksemme ei pahemmin treenata. Kertulla on ollut vähän vireongelmia, ja muutenkin käyttäytyminen vaikuttaa siltä, että mahdollisesti juoksuja voitaisiin odotella lähitulevaisuuteen. Kerttu ei enää pysy paikkamakuussa, mikä sillä on ollut tosi varma. Sillä nenä tippuu helposti maahan kun ei ole käskyn alla, se ei tartu aina patukkaan ja narupallokin jää joskus hajujen jälkeen kakkoseksi. Lenkeillä se merkkailee ja öisin pissaa sisälle. Pissastiksin oon siltä katsonut, eikä siinä näkynyt mitään ylimääräistä, ei kyllä edes sitä verta. Voihan se toki olla että sille on iskenyt murkkuiän toinen aalto tai jotain. Ekoista juoksuista tulee kohta sen neljä kuukautta, ja voihan se olla että nuorella nartulla hormoonitoiminta ei ole vielä tasottunut.



Nuutti sen sijaan on ollut ihan supershelttiä treeneissä. Se on tokossa aivan liekeissä, ja agilitykin sujuu. Viimeksi tokossa oli aiheena häiriöt, ja Nuutille isoin häiriö on aina ollut ihmiset. Otettiin Nuun kanssa liikkuroituna seuraamista, ja neljä ihmistä häiriköi meitä siinä. Ne heittelivät ja vinguttelivat leluja ja kävelivät välillä niin lähellä, että käännöksissä meinattiin törmätä. Nuutti ei niistä välittänyt, vaan piti tosi hyvin katsekontaktia ja silloinkin kun se putosi, se putosi vain pariksi sekunniksi. Sen jälkeen otettiin noutoa niin, että nakkasin kapulan aivan toisten ihmisten jalkoihin, ja Nuutti joutui sen sieltä hakemaan. Kauheen tyytyväinen olin, koska koira pystyi toimimaan eikä paineistunut. Tietenkin ihmiset olivat vähintään puolituttuja, ja kaikki naisia, mutta silti Nuutilta loistava suoritus. Sitten Nuun kanssa tehtiin ruutua, ja siinä ei ollut mitään ongelmaa. Vaikka jouduin huutamaan sen seuraamaan oikealta puolelta (kamala melu hallissa, ei kuullut kun huusin vasemmalta), niin Nuutti silti hakeutui vasemmalle puolelle seuraamaan.

Agilityssä ollaan tehty kontaktiongelmien takia nyt niin, että joka puomin ja A:n jälkeen Nuuttia odottaa namialusta. Sillä tavalla ollaan nyt saatu kontaktit pelaamaan, Nuutti ei enää pelleile niillä. Kepeiltä harjoteltiin viimeksi oikean välin hakemista, ja kyllähän se sieltä löytyikin. Radat Nuutilta sujuu tosi hyvin, ja nyt kun ylimääräistä pelleilyä ei ole niin sitä pystyy jopa ohjaamaan.

Kertunkin mielellään haluaisin agilityryhmään, mutta pitää katsoa varaanko sille ja Nuutille Vietille paikan (kallista, mutta tehokasta) vai odottelenko kesään asti että saan Kertun OKK:lle. Hitto kun on vuorotyö, muuten otettais kyllä molemmat, mutta kun kaikkina iltoina ei ehdi harrastaa sitten millään.







maanantai 18. marraskuuta 2013

Nuutti 4 vee!

Nuutille napsahti tänään neljäs vuosi mittariin. Minun pienestä pennusta on kasvanut minun pieni melkeen-aikuinen. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, aivojen jälkitoimistusta ei pitäisi enää odotella kuin vuoden verran, vaikka on tuo vähän näissä neljässä vuodessa saattanut viisastua.

 Kaikista parasta tässä nyt kuitenkin on se, että Nuun terveysongelmat alkaa olla takanapäin. Nuutti taisi olla 9-kuinen, kun eläinlääkäri ei antanut enää ihan hirveästi toivoa, ja sillon näytti epävarmalta ihan ensimmäisenkään syntymäpäivän näkeminen. Nyt meidän edellisestä lääkärikäynnistä on jo puoli vuotta. Viimeinen lääkekuuri syötiin 7 kuukautta sitten, ja tulehduksia ei ole ollut vuoteen. Ei huonosti, kun ajattelee että kuinka kauan aikaa me rampattiin lääkärissä 1-2 kertaa kuussa, ja välillä vielä yön yli. Kuullessaan Nuutin synttäreistä isä mainitsikin, että kuinkahan paljon Nuutti on lopulta tullut maksamaan. Ihan helvetisti, mutta kuka niitä (tuhansia) euroja laskee? Varsinkaan nyt, kun se on vihdoinkin terve.

Nuutti on ollut melkosen monitoimisheltti. Se on raukka joutunut (tai päässyt) vähän kaikkeen mukaan. Se on harrastanut melkeen kaikkea mitä pienen sheltin kanssa voi harrastaa. Se on kisannut tokossa ja agilityssä, se on etsinyt ukkoja metsästä, sisätiloista ja raunioilta, se on jäljestänyt metsässä, pellolla ja verijälkeä, se on paimentanut, doboillut, koiratanssinut, opetellut ketteryysesteet ja niin pois päin. Sille on ostettu frisbeekin, jos minä innostuisin sitä sille nakkelemaan. Flyballia ei olla kokeiltu, eikä rally-tokoa. Rallya olis tarkotus kokeilla sitten, kun Nuutin tokoura saadaan päätökseen, tai jos mulle jostain muusta syystä sattuu siunaantumaan aikaa vielä uudelle lajille. Nuutti on kyllä ollut hirveän opettavainen koira, eikä vähiten sen takia, että sen kanssa on niin miljoona kertaa mietitty että "tämä tyyli ei sovi tälle, mitenkähän mie tän nyt opetan". Missään nimessä tämän kanssa ei ole ollut helppoa, mutta varsinkin nyt viimeisen puolivuotisen aikana on sujunut paremmin. Varmasti ison osan tekee se, että koira on nyt kivuton.

Pentukuvia Nuutista! Harmi, että edellinen läppäri söi ison osan niistä, mutta onneksi edes muutama säilyi. :)






Ja vähän aikuiskuviakin. Sievä se on edelleen. :)



Hyvää syntymäpäivää vaan pienelle kullanmurulle!