perjantai 26. helmikuuta 2016

Liebster award


Essi Coston blogista heitti meitä haasteella. Homman nimihän on vastata 11 kysymykseen, ja keksiä itse sama määrä kysymyksiä muille.

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.



Essi keksi meillä tämmöisiä kysymyksiä:

1. Hauskin kommellus, joka sinulle on koirasi kanssa sattunut esim. kokeissa?
- Hmm, Kertun kanssa ei ole oikeastaan mitään ihmeempiä kisoissa sattunut. Nuutti sai kerran kisajännityksestä huolimatta mut vähän hymähtämään, kun sivulle pyydettäessä Nuutti lähti kiertämään mua peruuttaen. Pari kiekkaa se teki mun ympärillä, sitten tuli kiltisti sivulle. Teki tämän onneksi ennen liikkeen alkua, joten siitä ei pisteitä mennyt.

2. Milloin olit erityisen ylpeä koirastasi?
- Kertusta olin kovin ylpeä silloin, kun se voitti tokossa rotumestaruuden. Nuutista silloin kun se paimentaa, ja siitä nössöstä ja arasta pikkukoirasta kuoriutuu niin itsevarma paimen. Wäinöstä nyt aina, koska se vaan on aina niin ihana elukka.

3. Jos voisit ottaa minkä tahansa koirarodun maailmassa riippumatta rodun haastavuudesta/vaatimuksista, minkä ottaisit?
- Tätä onkin mietitty viime aikoina. Jossain vaiheessa lähitulevaisuutta kun on uuden pennun aika. Tähän mennessä kuuden kärki on aussie, bc, labbis, kultsu, mali ja tervu. Kaikista edellämainituista roduista käyttölinjaan painottuva koira. Jos pikkukoiraa etsisin niin varmaan perhoskoira tai sheltti.


4. Minkälaisia kriteereitä sinulla on pentua hankkiessa kasvattajan/pennun vanhempien suhteen?

- Kasvattajan pitää olla mahdollisimman rehellinen pentueen hyvistä ja huonoista puolista, ja lisäksi sellainen ihminen jonka kanssa tulen toimeen. Rotu pitää tuntea hyvin. Harrastustausta on plussaa. Vanhempien puolestaan pitää olla avoimia ja hyvähermoisia koiria hyvällä moottorilla varustettuna. Kisatulokset plussaa, koska on ihan eri asia että koira toimii treeneissä mitä sitten että koira toimii kisoissa. Työkoiralta en kyllä kisatuloksia vaadi, kertoo mun mielestä esim. aussiesta aika paljon että saa nautoja liikutettua (esim. Kepe ei varmasti pystyisi siihen). Terveitä niiden pitää toki olla, ja jos on edellistä jälkikasvua, niin myös niiden pitää olla mahdollisimman tervettä porukkaa.

5. Mitkä asiat koet tärkeimmiksi opettaa koiralle?
- Aina sanon tähän että arkikäyttäytyminen, ja sitten en kuitenkaan pennun kanssa kiinnitä siihen tarpeeksi huomiota.

6. Voisitko ottaa rescue -koiran? Miksi, miksi ei?
- En. Mielummin autan niitä jollain muilla tavoin. Kuusi vuotta Nuutin käytösongelmien kanssa painineena en vaan jaksa ottaa koiraa, jolla on todennäköisesti jonkunlaista ongelmakäyttäytymistä. Lisäksi koiran kanssa tavoitteellisesti harrastaminen on mulle tärkeää, ja koiria voi ottaa vain rajoitetun määrän. Jos mulle sattuu sellainen koira kohdalle, jonka kanssa ei voi harrastaa niin sitten voi voi, mutta ihan ehdoin tahdoin en kuitenkaan pelkkää kotikoiraa halua.

7. Oletko joutunut koskaan arvostelun kohteeksi koiria koskevien valintojesi takia?

- Juu, viimeksi Nuutin muuttaessa pois.

8. Koetko usein huonoa omatuntoa koiriesi takia?
- Tähän sama vastaus mitä edelliseen (vaikka huonompi omatunto mulla olisi, jos Nuutti edelleen stressaisi täällä). Myös raskaat työputket tuottaa huonoa omatuntoa, kun ei jaksa Kertun kanssa touhuta.

9. Mikä on koirasi/koiriesi lempilelu?

- Kerttu rakastaa patukoita ja palloja, ja frisbeet on myös huippuja. Nuutti rakastaa kaikkea mikä lentää. Wäinö rakastaa kaikkia mitä saa hoitaa, tai mitä toisilla koirilla on ja Wäinöllä ei.

10. Onko sinulla pentukuume? Onko talouteen lähiaikoina kenties saapumassa uusi nelijalkainen asukas? ;)
- Pentukuumetta kyllä on. En nyt tiedä että onko lähiaikoina pentua tulossa, mutta kyllä se uusi tulokas on mietinnässä. Vielä ei kyllä ole edes rotua lyöty lukkoon, mutta aussikka on kuitenkin ykkössijalla. Pari hyvinkin mielenkiintoista aussiepentuetta olisi lähiaikoina tulossa. Mulla vaan ei ole aikaa leipoa Kertusta valioa ja tehdä samalla pennulle pohjia, joten Kepe saa valioitua ekana tokosta ja sitten vasta mietitään pentuasioita tarkemmin. Kuitenkin tarkotus olisi ottaa uusi pentu viimestään Kertun ollessa 6-vuotias.

11. Mitä koiraharrastus sinulle merkitsee?

- Onhan se iso osa elämää. Vähän sama juttu mitä ratsastus aikoinaan, treeneissä ei ehdi oikeastaan ajatella muuta, ja painottaa se kivasti raskasta työtä. Vaikka eläintenhoitajaksi kennellinjalta itseni olen aikanaan lukenut, niin en kuitenkaan näe itseäni tekemässä koirajuttuja työkseni. Pidetään tämä homma vain harrastuksena.

Koska olen hirveän laiska ja mielikuvitukseton ihminen, en mitenkään jaksa alkaa keksimään uusia kysymyksiä. Sitä paitsi aksatreenitkin kutsuu ihan kohta, joten mielummin lähden treenireppua pakkaamaan. :)

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Epiksiä toisensa perään

Taitaa olla vihdoin ja viimein taas aika katkaista blogihiljaisuus. Onhan tässä viimeisen blogipäivityksen jälkeen tapahtunutkin jotain.

Me ollaan Kertun kanssa palattu kisakentille epävirallisten kisojen muodossa. Takana on parit tokoepikset, ja Kerttu on lainaohjaajansa kanssa käynyt myös mölliagissa.

Mutta aloitellaanpa sillä tokolla. Ongelmanahan on ollut koiran huono tunnetila kisakehässä, joten sitä lähdettiin ratkomaan. Ekoissa tokoepiksissä tammikuun alussa tuo huono tunnetila näkyi jo ensimmäisessä liikkeessä, joka olikin meidän inhokkilistalla ykköspaikan ottanut zeta. Tuntui että heti kun Kerttu näki zetan merkit, vire lässähti ja vedin perässä kovasti luimistelevaa matkalaukkua. Ei tainneet edes jäävät osua ihan kohdilleen, muistaakseni seisoi pari kertaa. Mutta epiksissä kun oltiin, niin palkkaa koiralle ja kovasti kehuja, että niinkin epämukavasta kokemuksesta selvittiin hengissä, ja seuraaviin liikkeisiin mennessä Kerttu oli ihan oma itsensä. Muuten epikset taisi mennä ihan kohtuullisen mukavasti, mitä nyt merkitön merkki ei onnistunut.

Tokat epikset olivat sitten viime viikolla. Rikottiin kisarutiineja sen verran, että jätettiin paikkikset pois. Kehässä ei paljoa juoksuhousut hidastaneet, ja Kerttu tuntuikin tosi kivalta, se teki hyvällä vireellä kehät läpi ja teki ihan mitä pyysinkin. Kiertonoudossa oli lähdössä väärälle, mutta korjasi hyvin. Zetalle lähti hyvässä vireessä. Olin jo ennen kehää päättänyt, että zeta vaan seurautetaan läpi, ettei tule paineistumista turhaan. Normaalisti zetassa seuraaminenkin on heti alusta lähtien huonoa, mutta nyt Kepe oli kivasti mukana eikä kontakti pudonnut. Taas oli merkittömällä merkillä ongelmaa, mutta lisäkäskyillä meni ympyrään.

Tuo merkittömän merkin ongelma on siitä turhauttava, että kun tehdään eteenmenoa ilman että ympyrää merkataan, niin Kerttu lähtee täysillä eteen. Sitten, kun laitetaan teipit lattiaan, niin Kepe on sitä mieltä, että noiden yli hän ei astu. En haluaisi opettaa eteenmenoa niinkään, että mene sinne ympyrään, vaan niin, että mene eteen ympyrästä välittämättä ja pysähdy sitten kun käsky tulee. Treeniä se vielä vaatii.

Zetaa ollaan lähdetty korjaamaan tekemällä yksittäiset jäävät tosi kivoiksi. Yksittäisten jäävien erottelutreeniä tehdään myös, ja 90% toistoista menee ihan oikein. Että ei se ongelma oli siinä, etteikö koira osaisi niitä erotella.

Sitten on vielä ongelma nimeltä paikallaolot. Kerttua paineistaa hirveästi se, että liikkuri on takana, jopa silloin kun on tuttu liikkuri. Jos se pelkästään treeneissä ahdistuu näin paljon, niin kisoissa se varmaan lähtee karkuun. Teknisesti paikallaolot ei ole ongelma, mutta tuo ahdistuminen on vaikea tässäkin liikkeessä purkaa.

Muuten tokot menee kivasti. Vireen eteen ollaan tehty töitä se 8 kuukautta, ja selkeää edistystä on tapahtunut. Kertulla on taas tosi kivaa treeneissä, eikä se haluaisi lähteä ollenkaan kotiin. Vähän saattaa tulla työtapaturmia kun Kepellä on niin tosi kivaa, mutta ne ei niin haittaa. Kuitenkin se, että koira on hyvällä fiiliksellä mukana on tärkeämpää mitä sitten ne tulokset. Ja kunhan koiralla on oikea fiilis, niin tulee ne tuloksetkin sieltä aikanaan.

Itsekin olen ehkä nyt asennoitunut tähän lajiin toisella tavalla. Olen ollut Kertulle siitä puolesta vähän huono ohjaaja, etten ole selkeästi sille kertonut, että mitä nyt haetaan. Se saa palkkaa semmosista "ihan ok"-suorituksista, esim. jos se on ruutunauhojen sisällä eikä siinä paikassa, mitä ollaan harjoiteltu. Kuitenkin uskon, että mustavalkoisuus tälle koiralle on vaan hyväksi, kun se oikeasti tietäisi mitä siltä odotetaan. Muutenkin ollaan nyt lähdetty pilkuttamaan niitä liikkeitä täsmällisemmiksi (eikä semmosiksi "kyllä se tuolla valioksi saadaan"-liikkeiksi). Luoksarin stoppi on nyt työn alla, samoin ruudun paikka. Luoksarin stopiksi haetaan nyt ihan sellaista liinat kiinni -stoppia, ja ruudun keskikohta pitäisi löytää.

Vireen parannuttua esim. noutojen palautukset tulee hyvällä vauhdilla, jopa tunnarissa. Toki välillä Kerttu menee tunnareille suu auki ja nenä kiinni ja ottaa sen mikä eteen sattuu, mutta sillon kun tekee töitä kapuloilla, niin tekee sitä tosi hyvin. Ja silloinkin kun se menee kaahottamalla kapuloille, niin pieni "shh"-äänne saa sen rauhoittumaan sen verran, että tekee rauhassa työt ja tulee kuitenkin hyvällä vauhdilla takaisin. Kertun tunnarityöskentelyä on kuitenkin kokeessakin kehuttu esimerkilliseksi, eli kyllä se sen osaa. Nyt vähän muistutellaan neidille että ne työt pitäisi muistaa tehdä vaikka kivaa olisikin. Mutta pitkästä aikaa on sellainen toiveikas olo tämän tokouran kannalta. Ei siitä arvokisakoiraa tule, mutta toivottavasti sen karsintoihin kehtaisi ensi vuoden puolella viedä,

Epiksissä Kerttu kävi tosiaan agilitynkin puolelta. Kerttu menee nykyään agilityä lainaohjaajalla, koska mun jalat ei kestä sitä lajia. Tai siis kestää, mutta sitten ne ei kestä seuraavaa työpäivää, joten päätin jättää agilityt nyt ainakin toistaiseksi muille.

Kerttu ilmotettiin episten mölliluokkaan, missä on vain putkia ja hyppyjä. Kyllä se varmaan olisi kisaavienkin luokan handlannut, mutta ajateltiin että parempi aloittaa helpoilla jutuilla. Ja olihan nämä Kertun elämän ekat mölliagit. Tuolta se meno näytti:


Ja sen verran nopeaa Kerttu juoksi, että aika riitti 2. sijaan ja saatiin Kertusta pitkästä aikaa palkintoposeeraus. 

Töistä Kerttu on pitänyt juoksutaukoa. Juoksut sillä alkoi 11. päivä, ja kestivät vajaa pari viikkoa. Juoksujen aikaan Kerttu toimii tosi kivasti treenikentillä (koska sille on kerrottu että vain hyvät käyttökoirat saavat lisääntyä), mutta on arjessa sitten haastavampi. Pörinää tulee tosi helposti, eikä se oikeen tykkää kenestäkään paitsi treenikavereista. Töistäkin se on tämän takia ollut viimeiset viikot vapaalla. Nyt on juoksut kuitenkin juostu, ja kunhan tytär saa hormoninsa taas kuriin, niin eiköhän se taas työpaikallekin joudu. 

Influenssa-aika, joten töissä on henkilökunnalla maskipakko
Ai niin, onhan meillä sairastettukin. Viime vuoden puolella Kerttu alkoi oksentelemaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Myös ruokahalu huononi. Oksentelua ei välttämättä ollut edes viikottain, mutta kuitenkin useammin mitä terveellä koiralla normaalisti, ja koska Unon kohtalo on vielä niin tuoreessa muistissa, niin tammikuussa päätin viedä Kertun lääkäriin. Koska Kerttu on muuten hyvissä voinneissa, niin lääkäri antoi kaksi mahdollisuutta: joko lähdetään laajoihin tutkimuksiin, tai kokeillaan ensin lääkkeitä. Tarkemmin sanottuna happosalpaajaa (Zitac Vet) ja närästyslääkettä (Antepsin). Päätin että ensin kokeillaan lääkkeitä, ja jos lääkkeistä huolimatta oksentelee, niin sitten tutkitaan tarkemmin. Seuraavat pari viikkoa olikin sitten melkoista univajetta: Antepsinia piti antaa kahdesti vuorokaudessa, Zitacia kolmesti. Antepsinin ja Zitacin välillä piti olla pari tuntia, muuten Antepsin vaikuttaa Zitacin imeytymiseen. Käytännössähän tämä tarkoitti sitä, että aamuvuoropäivinä piti herätä viimeistään klo 4.30 antamaan Kertulle Antepsinia, että töihin lähtiessä klo 6.30 sain antaa Zitacin. Iltavuoropäivinäkään en saanut nukkua kauaa, koska ennen töihin lähtöä piti ehtiä antaa myös Zitacin päivätabletti. Ja entistä kivempaa tästä teki se, että Kerttu oli ihan kauhuissaan Antepsinista. Kun se näki ruiskun, se kirjaimellisesti juoksi sängyn alle piiloon. Kyllähän se lääkkeen anto helpotti päivien myötä, mutta eka viikko oli melkoista tappelua.

Kertun mielipide lääkkeiden otosta
Kuurin aikana Kerttu oksensi vielä kahdesti, mutta kuurin jälkeen on onneksi ruoka pysynyt sisällä ja ruokahalukin alkaa olla normaali. Toivottavasti ne tämän vuoden sairastamiset oli sitten tässä.

Seuraavana kalenterissa meillä on Salme Mujusen tokokoulutus, mikä on edessä viikonloppuna. Seuraavana viikonloppuna jatketaan epis-teemalla, tällä kertaa lajina on rally-toko.