sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Motivaatio-ongelmia

Ohjaajalla siis. Nyt kun meillä on ohjatut treenit tauolla, ollaan treenattu ihan tosi vähän, vaikka koiria onkin päivästä riippuen makoillut jaloissa 4-6 kappaletta. Syynä on ihan vaan se, ettei huvita. Oon tosi huono treenaamaan ilman kisatavotteita, mikä näkyy esim. Nuutin kanssa. Aina välillä päätän, että alan oikeesti vaatia niitä hyviä suorituksia Nuutilta, mutta viimestään parin treenikerran jälkeen vaatimustaso taas rupeaa alenemaan. Ja se ei johdu Nuutista, vaan siitä, etten jaksa pilkuttaa kun kerran ei kisoihin menoa ole lähiitulevaisuudessa.

Nyt on vähän sama juttu Kertunkin kanssa. Meidän treenit, sillon kun me vähäsen treenataan, on ihan pilipalijuttua. En jaksa pitäytyä treenisuunnitelmassa, vaan mennään lähinnä fiiliksen mukaan. Saatetaan tehdä tosi montaakin juttua yhden treenin aikana, mikä ei kauheen hyvä juttu ole. Ja kun tämä johtuu siitä, että maaliskuun kisoihin on niin kauan aikaa, niin päätin avata kisakalenterin ja katsoa kisat tämän vuoden puolelta. Marraskuussa kisat olisi Torniossa, joten pistettiin tähtäimet sinne, ja treenit jotenkin alkoivat heti sujumaan. Ykköstulosta ei sieltä mennä tavottelemaan, mutta jos saadaan liikkeet kohilleen niin kävästään ainakin katsomassa, että millainen se voittaja on. Jos ei saada liikkeitä kohilleen, niin sitten ei kävästä. Joulukuussa olisi kisat Kannuksessa, mutta jos junalla pitää lähteä kisareissulle, niin on kalliit kisat. Toisaalta olisi tosi kiva käydä Kansasissakin pitkästä aikaa, mutta toisaalta sillon voidaan olla jo doping-tauolla luustokuvien takia.

Ensimmäinen ongelma on kehään pääseminen. Kerttu ei anna tehdä juoksutarkastusta jos sitä ei pidä kiinni, ja se myös mielellään moikkaisi tuomaria. Kyläkisoissa ei ehkä niin ongelmaa (moni tuomari antaa pitää kaulapannasta), mutta esim. SM:iin ei ole asiaa, ennen kun päästään kehään sisään.

Meillä on seuraamisessa se poikitusongelma, jota päästään ratkomaan hierojan jälkeen. Uskon, että saan tuon kyllä suoristettua, mutta eri asia sitten, että mihin mennessä. Tempojen vaihdot menee hyvin, samoin askelsarjat oikealle ja taakse. Vasemmalle en oikeen ite osaa mennä, niitä pitää harjotella. Perusasennot pitää saada oikeesti nopeemmaksi, muuten lähtee liikaa pisteitä.

Liikkeestä istuminen tarvii lisää varmuutta. Uskon, että on kisakunnossa marraskuussa.

Luoksetulo on yksi kysymysmerkki. Oon alkanut opettaa sille uutta maahanmenoa, joka on nyt ainakin parempi mitä vanha, mutten tiedä onko se riittävän hyvä. Lisäksi stoppi saisi olla terävämpi, varsinkin kaukaa. Ja ite pitäisi oppia hahmottamaan pysäytyspaikat. Ei olla tehty kokonaisena vielä- Eteentulo saisi olla parempi.

Ruutu tarvitsee treeniä, mutta perusajatus siinä on hyvä. Pitää vaan vahvistaa ensinnäkin sinne juoksua (välillä jää varmistelemaan, että saako varmasti mennä), ja sitä, ettei se ennakoi sivulle tuloa. Oonkin nyt tehnyt vaan kolmiota siinä koiran edessä, ja palkkaus ruutuun.

Metallia se noutaa ihan kivasti, palauttaakin usein laukalla. Noutaa vaan pientä metallia, vähänkään isompi on jo ällöttävä.

Tunnari toimii ilman häiriöhajuja, paitsi että palauttaa ravilla. Mulla oli vähän ongelmia lähettää se tunnareille, mutta siihenkin syy selvisi. Jätin sen "odota"-käskyllä istumaan kun ite tein täyskäännöksen, ja "oma"-käskyllä kapuloille. Vaihdoin "odota"-käskyn "istu"-käskyyn, ja nyt lähtee paremmin. Liian samantyyppiset käskysanat siis. Vähän niin kuin merkille lähettäessä, jos vähänkään painotan ensimmäistä m-kirjainta, niin koira pamahtaa maahan.

Nuutti ja Nuutin paimeneleet :D
Hyppynoutoon myös lisää varmuutta, se on ihan kivalla mallilla muuten. Kiertää hypyn, jos kapula menee pahasti vinoon. Pitää siis se opetella, kun en osaa heittää suoraan. (Nuutti esim. hakee ja palauttaa kapulan hypyn kautta, vaikka kapula menisi kuinka vinoon. Helpompi opettaa koira siihen, mitä opetella itse heittämään. :D) Hyppynoudossa, kuten kaikissa muissakin noudoissa, palautus saisi olla parempi. En tosiaan tiedä, että siirtäisikö sen sivulle. Sitten saisi hyvästellä pk-puolen, mutta toisaalta, jos joskus sen ajokortin satun saamaan takasin, niin mua kiinnostaisi enemmän peko-puoli. Siellä ei taida olla mitään väliä, että miten koira palauttaa kapulan.

Kaukot on oikeesti hyvällä mallilla. Nyt vaan pitää yrittää olla pilaamatta niitä. Välillä ottaa askelta i-s-siirtymisessä.

Ei siis vielä ole liikkeet sillä mallilla, että ykkönen napsahtaisi, mutta ei ne nyt mitenkään huonojakaan ole. Treeniä ja vahvistamista vaatii, vaikka välillä tuntuu että vaatii myös vähän koiran aikuistumistakin. Uskon kyllä että kunhan Kertulle tulee ikää, niin tulee sitä varmuuttakin suorituksiin. Nythän se on vasta alle 2-vuotias, ihan kakara.

EVL-liikkeistä on tehty ruutua (joka tuntuu sujuvan paremmin mitä voittajan ruutu) ja ohjattua. Ruutua lyhennetyltä matkalta, ja ohjattua vaan yhdellä kapulalla. Pitäisi alkaa tekemään merkkiä niin, että siellä on taustalla ties mitä häiriötä, mutta merkille pitää pysähtyä. Se nimittäin haluaisi mennä aina suoraan kapulalle, eikä merkin kautta. Isoksi osaksi tehdään vielä niin, että käyn viemässä sen merkille ja lähetän siitä noutamaan, ja merkkiä tehdään vielä erikseen. Mutta siis merkki onnistuu kun sitä erillään ottaa, Kerttu hakeutuu aika kivasti oikealle paikalle. Ja jos se sattuu tulemaan liian sivulle, niin toisella käskyllä menee merkin taakse.

Huomenna mekin palataan vihdoinkin Ouluun, ja agilityn pariin. Huomenna tosiaan alkaa talvikausi, ensin Kertun agilityillä ja sitten Nuutti treenaa heti perään. Pitää yrittää ottaa joku kameran tyyppinen mukaan, niin saisi vähän videoitua Nuutin agilityä.

Kertullakin on ihan omat jumppaliikkeet

Senioriveljekset Uno ja Wäinö

Wäinö ja Uno



On se vaan sievä.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kesäkauden lopetus

Kesä on jo siinä vaiheessa, että illat on sen verta kylmiä ja pimeitä, että tästä lähtien treenataan ohjatut treenit hallissa. Meillä on sinällään kiva tilanne, että meitä odottelee ihan uusi, lämmin ja iso halli talvikauden treeneihin.

Tokoilun suhteen on nyt vähän motivaationpuutosta, kun on tajunnut, että kuinka hemmetisti tässä on tekemistä ennen voittajaa. Jostain syystä sillä nyt menee tunnarikin huonosti, kun lisätään vieraan haju. Se hakee ensimmäisen kapulan, ja sitten palaa kapuloille ja käyttää nenäänsä vasta sitten. Ärsyttävää, mutta eipä auta kun palata alkuun. Ja ruutuun meno on ärsyttävän epävarmaa. Sille ei voi jättää ruutuun nameja että menisi nopeemmin, koska se alkaa käyttää sitten liikaa nenää, ja kuolleet lelut ei sitä yhtään kiinnosta. Nyt on tehty jokunen kerta niin, että apuohjaaja käy ruudussa sitä hetsaamassa, sillon menee hyvin. Seuraava ongelma onkin ruudussa pysyminen, kun nyt se sieltä varastaa heti kun selän käännän. Ollaa tehty niin, että kävelen kolmiota siinä edessä, ja käyn palkkaamassa koiran ruutuun. Tätä joudutaan tekemään varmaan aika kauan. Seuraamisessa tosiaan poikittaa reilusti ja tekee hitaat perusasennot, ja koko seuraaminen on nyt treenitauolla niin kauan, kun saan Kertulle hierojan. Ei viitsi alkaa vääntämään sitä väkisin suoraksi, kun ei tiedä kuinka jumissa se on. Luoksarin stoppia ollaan saatu vähän paremmaksi, mutta maahanmenon opettaminen on pitänyt alottaa alusta, joten kovasti on sekin kesken. Istuu kyllä liikkeestä, muttei vielä onnistu seuratessa. Metallia noutaa, mutta palauttaa ravilla. Hyppynouto sentään useimmiten onnistuu. Ja kaukot on kivat myös, vaikkei matkaa olla päästy kasvattamaan. Nyt pitäisi vaan olla sen verta malttia, ettei mennä pilaamaan kaukojakin liian nopealla etenemisellä.

Kertun kapula vs. Nuutin kapula. Kertun on tuo pikkunen.
Nuutin kanssa ollaan tehty kanssa tokoa, kun sen kauden viimeset agilityt jäi väliin Kertun tokojen takia. Viimesellä tokotreenikerralla tehtiin liikkuroituna kolme liikettä, eli avon seuraaminen, luoksetulo ja voittajasta metallinouto. Seuratessa edistää ja painaa paljon. Oon nyt opettanut sille, että palkan saa hakea mun oikeasta kädestä niin, että koira kiertää mun takaa. Jos tuo nyt vähän sen edistämisinnokkuutta vähentäisi. Luoksetulossa annoin pysähtymiskäskyn liian myöhään, kun en jostain syystä osaa hahmottaa oikeaa paikkaa. mutta kyllä sen pysähtyminen valuisi, vaikka ihan oikealla kohdalla sen käskyn antaisin. Metallinouto on sillä nyt kauheen kiva, sillä on tosi hyvä vauhti ja asenne, eikä se pelaa turhia kapulan kanssa. Palautusta pitäisi vielä työstää. Paikkamakuussa edelleen ääntelyä. Kävin palkkaamassa kun viereinen koira nousi, jonka jälkeen vähän rauhottui. 

Nyt ollaan kuitenkin pitkästä aikaa päästy vähän pohjosempaan lomailemaan. Wäinö ja Uno tarvitsi pidennetylle viikonlopulle seuraa, ja Kerttukin saa toteuttaa itseään talovahtina. Mitään ihmeellisyyksiä ei olla tehty koko viikonloppuna. Vähän tokoiltiin kaikkien neljän kanssa, mutta Wäinöllä edelleen heittää kuppi nurin ja vatsa sekasin, joten aika vähään se jätettiinkin. Kyllähän sillä olisi intoa tehdä vaikka kuinka paljon, joten harmittaa että pää ei kestä oikeestaan yhtään. Unon kanssa pikkasen tehtiin seuraamista ja takapään käyttöä, ja se on aika pätevä näin kotikoiraksi. Uno on kivan tasapainoinen sheltti, ja uskoisin että jos se olisi jollekin harrastajalle päätynyt, niin siitä olisi voinut tulla hyvä. Nuutin kanssa seurailtiin ja Kertun kanssa harjoteltiin ohjattua. 

Tämän viikonlopun kokoonpano
Muuten koirat on sitten olleet ahkerasti mukana pihahommissa (eli levittäneet ne lehdet, mitä oon saanut haravoitua) ja lenkkeilleet. Wäinöllekin on päässyt ylipainoa kertymään, joten ollaan nyt sitten koitettu panostaa enemmän liikuntaan. Ja kyllähän tuo Kertun olemassaolo tuo näihinkin vipinää, kun pitää yrittää ulkona pysyä perässä. Sisällä pikkumustat edelleen arastelee Kerttua, joten Kerttu joutuu välillä levähtämään portin taakse. 

Talvikauden treenit jatkuu taas reilun viikon päästä. Kerttu ja Nuutti agilitaa maanantaisin, ja Kerttu tokoilee keskiviikkosin. Näillä näkymin rinki treenaa joka toinen torstai. Nuutin tokoilut jää vapaavuoroille, se ei pääse talvikaudella ohjattuihin tokoihin ollenkaan. Enkä rally-tokoonkaan sitä ilmottanut, eli pikku-sheltti saa ottaa aika rennosti tulevan talven.






sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Koularin metsästystä eli tokon piirimestikset

Nyt ne on ohi, siis Kertun tämän vuoden kisailut. Viimeset kisat oli tosiaan tokon piirimestikset, ja osallistujia oli muistaakseni 34. Joukkueitakin oli saatu jokunen kasaan. Kertun kanssa kisattiin OKK:n ykkösjoukkueessa.

Itse kisat meni sitten mukavasti. Vaikka sieltä löytyi tosi typeriä kämmejä niin multa kuin koiraltakin, niin fiilis kehässä ja sen ulkopuolella oli hyvä. Jännitys oli yllättävän vähäistä, johtuen osittain ehkä siitäkin, ettei odotukset olleet korkealla. Tuomarina meillä toimi Pärssisen Pipa.

Mutta sen enempiä jaarittelematta, päivän rivistä muodostui tämän näköinen.

Paikkamakuu 10
- Ei kuulemma mitään ihmeellisyyksiä

Seuraaminen 9½
- Tästä olin ylpeä. Tosi kivaa seuraamista Kertulta, varsinkin kun seuraamisen kanssa on ollut ongelmia. Ite huomasin että juoksuun lähdössä vähän irtosi, kuitenkin korjasi nopeasti ja muuten piti paikkansa hyvin. Sitä en tiedä, että poikittiko. Kaavio oli ihana, paljon käännöksiä.

Liikkeestä maahanmeno 9
- Tästä ei Pipan tuomaroitavana tulla ikinä saamaan enempää, ainakaan ennen kuin olen opettanut maahanmenon uusiksi. Se on hidas. Muut osat OK.

Luoksetulo 7
- Pysäytyskäskyn annoin liian myöhään, eli pysähdys venyi. Lisäksi Kerttu ei vissiin osannut päättää, että tuleeko eteen vai sivulle, niin teki semmosen välimuodon, eli perusasento jäi tosi vajaaksi.

Liikkeestä seisominen 8½
- Muuten hyvä, mutta lähti mun mukaan kun kävelin taakse. Tai siis otti muutaman askeleen, käänsi itseään.

Noutaminen 9½
- En kyllä kuunnellut mistä lähti puolikas. Ihan nätti noutaminen, palautus liian nätti. Tai siis siitä puuttuu semmonen röyhkeys, eteentulo tavallaan liiankin nöyrä. Vaikea selittää mikä siinä mättää, mutta jokin kuitenkin.

Kaukot 8½
- Toinen käsky ensimmäiseen istumiseen. Muuten tosi hyvä, varsinkin kun pelkäsin että tämä nollataan.

Este 7
- Huono. Kolautti estettä mennessä, istumien hidas ja laiska, hyvä ettei maahan valunut. Tuli kumminkin tosi hyvin eteen ja nätti sivulle siirtyminen.

Kokonaisvaikutus 10
- Pikkusievää, sanoi taas tuomari (samaa sanoi myös heinäkuun kisoissa). Se tekee hyvin, ja se on tositosi pedantti. Siitä kuitenkin puuttuu semmonen röyhkeys, että tekisi täysillä ja jos sattuu työtapaturma niin ihan sama. Nyt Kerttu varmistelee, että meneehän varmasti oikein, ja siitä varmistelusta tippuu pisteitä, kun se ei tavallaan "suorita loppuun saakka". Itekin Pipalle sanoin, että hiukan ärsyttää kun ei saa koirasta kaikkea irti, mutta Pipa meinasti että nuori koira, iän myötä se varmuuskin sieltä voi tulla. Turhaa sitä nyt stressaa. Antaa tyttösen kasvaa rauhassa aikuseksi.

Kokonaispistemäärä oli 173,5. Tämähän tarkottaa sitä, että kolmas AVO1 tuli, eli Kerttu on nykysellään TK2 Ghosteye's Ice Fern. Sijoitus oli 1/11, joten ei huonosti sekään. Tyytyväinen pitää olla Kertun työskentelyyn. Tosi kivasti se oli koko luokan ajan mukana, vaikka palkkasin sitä aika valjusti kehässä. Se ei kuunnellut yhtään liikkuria eikä edes vilkassut, mitä kehän ulkopuolella tapahtuu. Myös meidän joukkue oli melko pätevänä, joukkuekisassa tultiin toiseksi, ja tiukka kisa olikin kun vaan pisteellä hävittiin voittajille.

Ja Kertun tokokisauraa numeroissa: Hiukan alle 5 kuukautta, 4 kisaa ja yhtä monta ykköstä, kolme AVO-starttia, kolme luokkavoittoa avoimesta, yksi KP ja TK2. Huonoin sijoitus tähän mennessä toinen, kaikki muut tosiaan voittoja. Ei se siis huonosti ole mennyt, vaikka aina ei kisojen jälkeen tyytyväinen ole voinut olla.

Nyt tosiaan matka jatkuu kohti voittajaa. Vaikka ajattelin, ettei pitkään aikaan nyt viilailla mitään, niin kai se on nyt kuitenkin pakko opettaa Kertulle maahanmeno ihan ensimmäisenä. Kuitenkin pääasiassa kevyttä ja kivaa treeniä lähitulevaisuudessa, ja eihän sitä tiedä vaikka maastolajejen pariin hetkeksi eksyttäisiin, ja kävästään varmaan taas lampailla jossain välissä. :) Tosi kiva vaan päästä touhuamaan ilman, että kisat hengittäisi niskaan. Vaikka onhan meillä tosi kovasti töitä tehtävänä ennen voittajaa, mutta ihan vielä ei aleta ajattelemaan sitä.

Avoin luokka ruusukkeina

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kenraaliharkkoja, tokorinkiä ja agiepiksiä

Koska Kepen tokot on viime aikoina mennyt niin penkin alle, ollaan kenraaliharkat pilkottu ihan pieniksi ja monelle päivälle. Treenin aiheena on ollut lähinnä seuraaminen ja kaukot, eli nämä ongelmiksi muodostuneet.

Maanantaina oli Kepen ryhmätreenit. Siellä seuraaminen oli taas ihan kamalaa, ja kaukoissa paineistu liikkurista ja lähti karkuun. Sillon kun ei karannut, niin nousi seisomaan, ja seisomista ollaan tosiaan viimeksi otettu tyyliin kuukausi sitten. Ei siis kovin kovaa luottoa koiraan tässä vaiheessa.

Tiistaina kävin nakkaamassa Nuutin agikentälle ja Kertun kanssa jatkettiin matkaa tokoringin treeneihin. Siellä liikkuroitiin seuraamista, kaukoja ja luoksaria. Seuraaminen alkoi jo näyttää seuraamiselta, luoksari otettiin vauhtiluoksetulona (koska askellaji oli samana aamuna treenatessa ravi), ja kaukot teki, mutta näytti tosi hakatulta. Otettiin sitten vielä paikkamakuujättö EVL:n tyyliin ja paikkaistumisen jättö, jotka sujuu Kepeltä nykyään hyvin. Häiriönä oli juokseva ja huutava parivuotias, ja Kepe vaan kattoo hiukan hölmistyneen näköisenä. Treenien jälkeen haettiin Nuutti agikentältä, ja oli kuulemma ollut hienoa poikaa.

Tänään käytiin taas aamulla vähäsen kentällä. Seuraaminen Kertulla toimi, samoin kaukot. Naamioitiin tokotreenit agitreeneiksi, eli samalla Kerttu opiskeli keinua ja keppejä, jotka menee nyt tosi kivasti ilman apuja.

Osaa se liidellä agilityradallakin
Illalla käytiin taas treeneissä. Olisi ollut Nuutin tokot, mutta Kerttu tuurasi ja Nuutti lähti agiepiksiin. Nuutti oli tosi hieno epiksissä, mölliradalta tuli 0, ja aika oli toiseksi paras. :) Harmittaa, kun en niiden rataa nähnyt, mutta kuulemma ei ottanut mistään häiriötä, ei edes pahemmin lapsista. Kertun kanssa tehtiin taas lisää seuraamista, ja seuraaminen oli nyt sellaista mitä se Kertun kanssa normaalisti onkin. Paikka on hyvä ja kontakti pitää, mutta takapää hiukka aukeaa ja perusasennot on hitaita. Kuitenkin siis hyvää seuraamista. Pari ekaa kertaa kaukoissa karkasi, mutta kun liikkuri ei ollut ihan takana, pystyi suorittamaan. Ruutua tehtiin EVL-tyyliin mutta lyhemmillä matkoilla, ja kivasti se menee. Merkki on tosi kiva, kunhan sitä vähän muistutteli. Ruutuun menee hirveellä vauhdilla, ja sieltä kuuntelee käskyt. Kaikin puolin siis hieno.

Lauantaista, noh, voi käydä miten vaan. Voi tulla onnistuminen ja koulari, mutta tällä haavaa sanoisin, että se epäonnistuminen on todennäköisempää. Jos en olisi joukkueessa niin saattaisin jättää menemättä, tuntuu vähän turhalta lähteä hakemaan kakkosta tai kolmosta. Normaalisti kun Kertun kanssa kisaa, niin aina on pohjimmiltaan tiennyt, että kyllä se tän handlaa. Nyt mulla ei ole mitään hajua kuinka käy. Luultavasti käy huonosti. Kävi miten kävi, avoimeen ei ole tämän jälkeen paluuta.

Ja tuosta nuorten koirien tokoringistä sen verta, että tänään tuli tieto että seuraavat pari vuotta treenataan siinä seurassa (Rane-veljen kanssa). :) Pääsykokeet meni penkin alle, mutta riittävät arvosanat saatiin sieltä kuitenkin. Pääsykokeista mulla oisi videokin, mutta sitä ei tule kukaan enää koskaan näkemään, en edes minä. Se oli jotain hirveetä se seuraaminen. Tietääpä taas mitä treenata koko pitkän talven. Vaikka ei talven treenattavat asiat kesken lopu, mulla on mietittynä jo Kertunkorjausopas, johon tulee jatkuvasti lisää sivuja. Paljon on tehtävä ennen voittajaa.

Tänään myös selvisi, että Nuutti ja Kerttu molemmat jatkaa agilityn parissa. Nuutilla vaihtuu ohjaaja, ja minä saan räpeltää Kertun kanssa. Mutta on se oikeasti ihanaa, kun joku vie Nuuttia eteenpäin, ja vielä kun Nuutti ja sen ohjaaja tulee niin hyvin toimeen keskenään. Mulla ei yhtään mietitytä jättää Nuuttia ohjaajalleen, kun tietää että ne molemmat tykkäävät toisistaan eikä niillä ongelmia ole.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Lomailua

Kiitos asuinkaupunkini loistavan taloudellisen tilanteen ja lomautusten, olisi mullakin ollut tällä viikolla enemmän aikaa vaikka sille koirien treenaukselle. Koirat päättivät molemmat tarvita kuitenkin saikkua vatsaongelmien takia, joten projekti Kerttu koekuntoon on vieläkin pitkässä kuusessa, ja aika on mukavasti lopuillaan.

Nuutti on ollut tosi vähällä tekemisellä koko viikon. Tiistaina agitreeneistä lähdettäessä sillä oli maha sekasin, ja useemman päivän se ehtikin ripuloida. Vieläkään se ei ole treenikentille palannut, ja tuskimpa palaakaan ennen ensi tiistaita. Kertun maha alkoi oireilla torstaina, joten kentälle ei uskaltauduttu ollenkaan, koska luultavasti jokin tarttuva pöpö oli kylässä.

Nuutille siis riitti tälle viikolle yhdet aksatreenit. Ne se saikin juosta tuplana, kun ensin teki mun kanssa, sitten lainaohjaajan. Edelleen Nuutti keskittyy paremmin lainaohjaajan kanssa, koska sillä ei vaan ole aikaa tehdä mitään ylimäärästä. Mun kanssa sitten keskittyminen on huonompaa, mutta koira on kuuliaisempi. Se näkyi pääasiassa puomin ja putken erottelussa, lainaohjaajan kanssa Nuutti lukitsi melkeen joka kerta edelliseltä esteeltä tullessaan putken ja meni sinne, kun taas mun kanssa se kuunteli että mihin pitää mennä. Kuitenkin sitte tuo edellisviikon kontaktivammailu jäi pois myös lainaohjaajan kanssa, ja Nuutti meni kyllä kaikille esteille. Muutenkin haki reippaasti lainaohjaajaan kontaktia, ja tuntui että mielummin se sen mukaan lähtisi radalle mitä mun. Treenien jälkeen Nuutti lähti ulkoilemaan uuden ohjaajansa kanssa, ja kiltisti oli käyttäytynyt. Kyllä se silti onneksi vielä mun mukaan lähti kotiin. :)

Kepen kanssa käytiin maanantaina tokoissa, ja tarkotus oli katsoa vammaavaa seuraamista. Tällä kertaa vaan seuraamisessa ei ollut mitään vikaa, vaikka kaavio olikin pitkä ja puuduttava.

Tiistaina oli Kertun agilityt. Kerttu oli jotenkin kakaramaisella päällä, ei siis juuri ollenkaan hallinnassa. Se oli taas sillä päällä, että saattoi mennä esteiden ohi, pääasia että pääsee juoksemaan eikä niillä esteillä niinkään väliä. Hyvänä puolena kuitenkin se, että se osaa nyt mennä kepit oikealta puolelta, ja radan ulkopuolella osaa hakea oikean sisäänmenovälinkin.

Keskiviikkona Nuutti sai huilia, ja Kerttu oli Nuutin puolesta treeneissä. En vaan yhtään muista mitä tehtiin paikkamakuun lisäksi. Kertun paikkamakuu on vähän alkanut stressaamaan, koska Kepe näyttää nykysellään ihan siltä, että se on hakattu sinne riviin. Jotkut treenikaverit kun on joutuneet omille koirilleen ääntään korottamaan, ja Kerttu on heti ottanut siitä itseensä ("ku emmä vaan voi mennä enempää maahan"). Oon nyt sitten yrittänyt välipalkata tosi ilosesti, ja loppupalkkana tulee taisteluleikki.

Tänään treenattiin viimestä kertaa joukkueen kanssa. Ekana paikkamakuu, sitten teki EVL- ja voittajakoirat, sitten oli Kepen vuoro. Kepe teki ekana (huonoa) seuraamista, jonka jälkeen sitten vapautus palkalle. Sitten tekivät alo-koirat, joiden jälkeen Kerttu teki vielä luoksarin (pysäytys saisi olla parempi), kaukot (paineistu liikkurista ja lähti karkuun, jes!), noudon (tosi nätti kapulan nosto! palautus saisi olla parempi) ja hypyn (tosi kiva). Sen jälkeen vielä otettiin seuraamista ilman liikkurointia, ja Kepe teki tosi kivaa työtä. Se oli taas sitä Kertun hyvää seuruuta. Mitenhän sen saisi kaivettua esiin kokeissa? Viikon päästä huokasen kyllä niin syvään helpotuksesta, kun ei ole enää loppuvuodella mitään kisoja (paitti ehkä Nuu ja agility?). Ajattelin, että voisi vaikka sitten niitä maastojuttujakin katella. Mitään suurta menestystä ei näistä kisoista meidän treenien perusteella odoteta, mutta oishan se viimenen ykkönen tosi kiva.




Ja Riimin kuulumisia vielä. Riimi on löytänyt itselleen uuden kodin, jossa on kaverina vaikka ja ketä, esim. aussieita ja ihan omia lampaita, eli saa töillä itselleen elantonsa ansaita. :)



Pörriäinen on saanut jo karvaa
Pörriäinen osaa myös lentää