Näytetään tekstit, joissa on tunniste pentutreeni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pentutreeni. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. tammikuuta 2018

Tokokatsaus

Koska pitäisi kuulemma pitää treenipäiväkirjaa, niin katsastetaan meidän tilanne tokon osalta.

Hannu:

Paikkamakuu
- Tehty aika vähän. Kerran ollut vieraiden koirien kanssa, eikä ollut ongelmaa. Olen aika lähellä ja palkkaan aika useasti. Treenimäärään nähden ihan hyvällä mallilla.

Seuraaminen
- Hannun kanssa ollaan tehty muutaman askeleen seuruupätkiä. Ei olla haettu vielä pidempää pätkää. Ollaan tehty perusasennosta perusasentoon -tyylillä, en käytä apuja ettei niitä tarvii häivyttää pois. Vähän meinaa jätättää taakse, jos otetaan liian pitkää. Käännökset hyviä. Loppuvuodesta väisti vahvasti kun lähdin juoksemaan, nyt ei enää.

Liikkeestä maahanmeno
- Hyvä. Erottelee hyvin maahanmenon, menee nopeasti ekasta käskystä eikä tarvii ylimääräisiä apuja. Ei olla tehty vielä loppupätkää.

Liikkeestä istuminen
- Sama mitä edellinen. Hyvin menee.

Liikkeestä seisominen
- Tarvitsee vielä vähän apua, pompun kautta ollaan tehty.




Kapulan pito
- Jestas kuinka on pitkässä kuusessa. Pitää ehkä sekunnin. On se edistynyt kesästä, mutta edistyminen on hidasta.

Nouto
- Välillä tekee tosi hyvin, välillä jumittaa kapulalle. Palautusta ei olla tehty, koska ei vielä osaa pitää kapulaa.

Ohjattu nouto
- Suuntia ollaan otettu. Ihan kivasti menee vähäiseen treenimäärään nähden.

Metallinouto
- Pitää metallia paremmin mitä puista kapulaa. Ollaan metallilla tehty vain pitotreeniä.

Tunnari
- Tekee hyvää työtä kapuloilla. Ei olla otettu palautusta koska ei osaa kantaa vielä tunnarikapulaa purematta.

Merkin kierto
- Lähtee hyvin, mutta saattaa jäädä himmaamaan merkille. Apusanojen käyttö vaikeaa, kun alkaa herkästi piippaamaan. Löytää siitä huolimatta hyvin merkin.

Hässäkkä
- Ollaan tehty vähän kiertoa kapuloiden ja hyppyjen välistä. Palkka ollut tötterön takana, lähtenyt hyvin eikä ole haaveillut kapuloista. Loppuosaa ei olla tehty. Pitää vielä varmistaa kiertoa, että tulee kunnon vauhdilla takaisinkin ennen kun aletaan pysäyttelemään, ja nouto pitää saada paremmaksi ennen kun otetaan kapuloiden palautusta.

Ruutu
- Ihan hyvä, mutta tässäkin ääntelyn riski. Vähän tuntuu olevan alussa epävarma, johtuu varmaan ääntelystä (ääntelee -> puutuin siihen -> lisännyt epävarmuutta). Paljon tehdään vauhtitreeniä, että lelu on ruudussa, jonkun verran tehdään myös alustalla. Pysähtyy ja menee maahan ihan hyvin.




Eteenmeno
- On sillä jotain käsitystä. Ollaan tehty niin, että laitan halliin vierekkäin muutaman metrin välein alustoja, joissa osassa on namit, kuitenkin niin ettei saa palkkaa jos lähtee väärälle. Hannu lähtee käskystä eteenpäin vaikkei lähettäessä tiedä alustoista.

Luoksetulo
- On vähän vaiheessa. Ei malttaisi odottaa paikallaan, joten odottelutreeniä pitäisi tehdä. Jos tehdään hallin ovelle päin niin ei tule luokse, ei halua tulla sille sivulle koska sillä sivulla lopetetaan treenit. Ei olla otettu perusasentoon asti kertaakaan. Ei olla otettu stoppeja.

Kaukot
- Kaukojumppa sujuu ihan hyvin, mutta tarvii vielä paljon vahvistusta. Tuntuu, ettei vatsalihakset vielä ole siinä kunnossa, että pystyisi pitämään jalat ihan paikallaan. Ollaan otettu seisominen mukaan heti alusta.



Hyppy
- Ollaan vähän otettu esteen hyppäämistä, muttei kertaakaan perusasentoon asti.

Nyt kun nuo listaa, niin onhan tuo nyt ihan kivalla mallilla, varsinkin kun ajattelee että me ruvetaan kisaamaan aikasintaan vasta vuoden päästä. Yleisilme alkaa olla hyvä, Hannu on täysillä mukana ja palkkautuu leikistä ja namista. Ääntely on vähentynyt nyt joululoman aikaan tosi paljon. Hannun kanssa on kiva treenata, vaikka joka treenissä tuleekin uutta mustelmaa kun poika on vähän villi. Keskittyminen on Hannulla parantunut, viereisellä kentällä voidaan aksatakin eikä Hannu sinne enää niin haaveile, välillä saattaa kyllä vilkuilla. Omaa kenttää kuitenkin vahtii vahvasti edelleen.

Kerttu:

Paikallaolot
- Edelleen ahdistaa, varsinkin jos piilo on kauempana. Pitää tehdä sitä, että menen kauas ja jään näkyville ja sitten sitä, että menen lähelle piiloon, ja toivoa että tuo ahdistus hälvenee. Ei enää niin ahdistu liikkurista.

Seuraaminen
- On parantunut. Vähän saattaa tökkiä käteen ja vähän saattaa poikittaa. Jaksaa seurata pidemmänkin pätkän, siis tyyliin 4-5 minuuttia.




Zeta
- Toistaiseksi ollut hyvä, ei ole ahdistunut liikkurista, ei sekoittele asentoja, seuraa hyvin ja tekee jäävät kohtuullisen nopeasti. Kerttuhan on rakenteeltaan ja temperamentiltaan sellainen, ettei ihan salamana pysty menemään maahan, mutta kuitenkin kohtuullisen hyvin tekee.

Luoksari
- Parantunut. Tulee kuitenkin monesti loikkien, mikä venyttää pysähtymistä.

Ruutu
- Eteenmeno kohtalainen, ennakoi vaan pysäytystä. Ruudun paikka välillä huono, joten nyt ollaan taas kaivettu alusta esille.

Ohjattu
- Hyvä. Pitäisi vähän pilkuttaa merkin paikkaa, kun nyt jää siihen poikittain.

Hässäkkä
- Pitäisi saada kiertoa vähän tiiviimmäksi. Kerttu monesti lukitsee jo kierrolta tullessaan kapulan, minkä haluaa hakea, joten kuuntelee huonosti. Osaa kyllä, kunhan viitsisi tehdä.

Tunnari
- Ollaan tehty liikaa ylivaikeita, ja nyt näköjään se ei meinaa jaksaa keskittyä jos on "vaan" normitunnari. Pitää siis alkaa tekemään tylsiä ja helppojakin. Palauttaminen pitäisi siirtää sivulle, edestä loikkaa sivulle jo liikkurin käskystä.

Kaukot
- Hyvät on. Ollaan nyt tehty aika paljon ilman käsimerkkejä, ja ihan hyvin toimii. M-s-i -vaihdossa piti vaihtaa istumisen käskysanaa, joten se vaatii vielä vahvistamista.

Yksilöliikkeet on joka tapauksessa sillä mallilla, että jos se ei ahdistu paikkiksissa tai luoksarissa, niin kyllä sille ykkönen pitäisi tipahtaa. Luoksarissa on se riski, että jos sitä jännittää siellä kun se odottaa luoksetulokäskyä yksin, niin voi olla liian kiire äiskän helmoihin eikä malta pysähtyä. Ilme on hyvä, eihän tuo mikään viettipommi ole mutta tekee Kertuksi hyvällä vireellä, sillä on kivaa treeneissä ja mikä tärkeintä, sen maailma ei kaadu jos se tekee virheen. En olisi ennen Kerttua uskonut, että koira pitää opettaa myös epäonnistumaan, mutta nykyään virheen tehdessään se ei mene enää toimintakyvyttömäksi. Kertun kanssa on kiva tehdä, se on innoissaan mukana ja se on kiltti ja kuuliainen pikkutyttö. Välillä se vähän possuilee, mutta kun se on perusluonteeltaan mikä on, niin siihen possuiluun jopa kannustetaan.

perjantai 29. joulukuuta 2017

Wäinö 12 vuotta!

Taas juhlitaan Wäinön syntymäpäiviä, nyt tulee täyteen 12 vuotta. Hurjaa vauhtia kyllä vuodet vierivät. Wäinö on edelleen hyvissä voinneissa. Se jaksaa kymmenen kilometrin lenkit, häntä heiluttaa koiraa, se leikkii paljon leluilla ja se pitää nuorison kurissa. Erittäin iloinen ja pirteä pappa, jos sitä ei yskittäisi niin luulisin sitä kymmenen vuotta nuoremmaksi. Toki sillä on ikää jo sen verran, ettei ikinä tiedä milloin vointi romahtaa, mutta ainakin nyt Wäinö viettää onnellisia eläkepäiviä eikä tiedäkään että vanhemmiten vauhti normaalisti hidastuu. Muistiongelmia ei näytä olevan, valikoiva kuulo sillä on aina ollut, mutta rapisevan pussin se kuulee joten eiköhän ne korvatkin toimi. Silmät on vähän sumeat, mutta lääkärin mukaan ei niissä sinällään vikaa ole ja niillä pitäisi nähdäkin vielä. Jästipäisyys tuntuu vaan lisääntyvän iän myötä, ehkä osittain syystä että Wäinö saa tehdä melkeen mitä haluaa, ei sille enää oikein rajoja pidetä. Joulun aikaan jouduin sille sanomaan Hannun kohtelusta, kun Wäinö Hannun otti silmätikukseen, ja Wäinö sai jonkun kiukkupuuskan ja huusi niin, että Kirppukin huolestui. Ensin itsekin luulin että nyt Wäinöön sattuu, kun se siihen malliin kiljui, mutta ei siitä mitään kipukohtaa löytynyt ja heti kun muut koirat oli lukittu aidan taakse, alkoi taas Wäinön häntä heilua niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. On se semmoinen rakas pieni papparainen, toivottavasti vietetään vielä monia syntymäpäiviä.


Hannu puolestaan on yltänyt hurjaan yhdeksän kuukauden ikään. Nyt alkaa Hannun kanssa tuntua siltä, että alkaa yhteinen sävel löytymään. Edelleen se terävyydellään aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta muuten se on melkoinen mussukka. Ja treenikentillä on nyt tehnyt ihan hiljaa töitä. Tai siis ei ihan hiljaa, aina välillä pääsee pieni piippaus, mutta se ei nyt ole mitään verrattuna syksyyn. Musta tuntuu että se auttoi paljon tämän ääntelyn kanssa, kun luovuin nollatoleranssista ja lopetin reagoimisen epävarmuusääntelyyn. Ihan loogista toki, että kun Hannu on epävarma, se piippaa, minä reagoin, Hannun epävarmuus lisääntyy, ja sitä kautta sen ääntelykin lisääntyy. Nyt jos Hannu piippaa epävarmuuttaan, olen kuin en huomaisikaan. Muuhun ääntelyyn edelleen puutun, mutta sitä muutakin ääntelyä tulee nykyään aika vähän.

Ja nyt kun tämä ääntely ei niin tuota päänvaivaa, niin Hannu on kyllä huippu treenikaveri. Se tykkää tosi paljon tekemisestä, ja sinällään helppo se on myös motivoida kun lelusta se kiipeää vaikka puuhun ja namitkin kelpaa. Se ei ole samanlainen perfektionisti mitä Kerttu, mikä toisaalta on ehkä hyväkin juttu. Kerttu kun tuppaa ottamaan itseensä jos tekee virheen, niin ei haittaa vaikka Hannu suhtautuukin virheisiin vähän kevyemmin, ainakin nyt.

Hannulla on edelleen pöhinätaipumusta, kun on siunaantunut terävyyttä, puolustustahtoa ja toimintakykyä. Mutta sitä en ymmärrä, että kun se huutaa vaikka hallia vahtiessa ihmiselle siihen sävyyn, että askelkin eteenpäin ja kuolema tulee, niin kuitenkin sitten kun se ihminen on kosketusetäisyydellä, niin Hannu vaan tahtoo pussailla ja halia ja vastaanottaa rapsutuksia. Outo tyyppi. Jospa se tuosta iän myötä tasoittuu. Muistan kun Kertun kanssa aikanaan painittiin saman jutun kanssa (paitsi että Kerttu ei halunnut halia ja pussailla), mutta iän myötähän Kepestä on tullut tosi kiltti ja tasainen tapaus.

Kertulle kuuluu myös hyvää. Ollaan senkin kanssa vähän treenailtu, mutta se meidän treenailu on ennemmin puuhailua. Tänään esim. otettiin vähän ruudun paikkaa alustalla, merkin kiertoa, seuraamista, tunnaria ja eteentuloa. Eteentulossa on nimittäin se ongelma, että se ennakoi sivulletulon. Yritän nyt siirtää loputkin noudot suoraa sivulle, mutta varalta pitää opettaa se siihenkin että edessä pitäisi malttaa olla vähän kauemmin mitä liikkurin käskyyn saakka.







keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kertun agikisat

Kerttu kävi sunnuntaina juoksemassa yhden radan kotikisoissa. Tälle päivälle ykkösten toinen rata oli hyppyrata, ja kun Kertulla se hypärinolla on jo, niin Kepellä oli tämmöinen tynkäkisapäivä.

Otin Hannunkin kisaturistiksi, ja vähän saatoin kyllä katua päätöstä aina välillä. Suurimmaksi osaksi olivat ihan kiltisti, mutta paljon olivat myös toistensa niskavilloissa ja Hannu komensi Kerttua haukulla, mikä ei meinannut komennoista huolimatta loppua. Häkkiostoksille sitä pitää lähteä, että Raahen kisoissa saa edes Kertun häkkiin, ja pystyisin itse keskittymään Hannuun.

Kerttu siis kävi juoksemassa yhden radan. Se on kyllä jännä miten se tajuaa että on kisatilanne ja sitä alkaa jännittää. Esim. treeneissä lähdössä se ei yhtään haikaile mun perään, mutta kisoissa se lähdössä alkaa hätääntymään että äiskä jätti. Vauhtiakaan sillä ei ole kisoissa ihan yhtä paljon mitä treeneissä.

Tämmöinen rata siis oli:


Eli hylky tuli, kun neiti rynni väärään päähän putkea. Muuten kuitenkin virheetön rata, ja kepitkin onnistuivat, kun ne on olleet monesti kisoissa Kertulle vaikeat. Raahessa jatketaan sitten syyskuun alussa yhden kisapäivän verran.

Maanantaina oli sitten viimeiset aksatreenit kesäkaudelle. Silloin oli epikset, ja Kertun rata näytti tältä:


Virheetön suoritus tuli toisella yrittämällä, ekalla kerralla Kerttu ei ollut ihan parhaimmillaan. Voitto sillä irtosi kuitenkin.

Tiistaina oli viimeinen kerta rallytokoa. Tehtiin rataa, joka muuten meni mukavasti mutta Kertulla tuli joku ajatuskatkos istu-seiso-kierrä koira-kyltillä, eikä noussut sivulta seisomaan, ei edes uusimisen jälkeen. Kertulle tämä kyltti on normaalisti helppo, mutta nyt yritti tarjota tassun antoa ja mitä kaikkea. Spiraali oikealle koira oikealla sitten taas onnistui oikein mukavasti, vaikka välillä meinasi koira keulia. Radan jälkeen mentiin käytösruutuun, ja siitä palkalle. Kentän laidalla otettiin sitten taas tuota sivulta seisomaan nousemista, eikä siinä enää ollutkaan ongelmaa. Lopuksi tehtiin vähän sellainen kuuntelutreenirata.

Tänään käytiin treenaamassa hallilla molempien kanssa. Viereisellä kentällä otettiin aksaa, niin en heti uskaltanut Hannun kanssa alkaa kunnolla touhuamaan, joten leikittiin vaan hetki kahden lelun leikkiä. Hannu oli tosi hyvin leikissä mukana, eikä meinannutkaan lähteä viereisellä kentälle. Hannuhan on melko kova vahtimaan, ja se näkyy ehkä kaikista pahiten hallilla. Nyt se kuitenkin keskittyi ihan vaan leikkimiseen.

Vähän aikaa kun oltiin Hannun kanssa leikitty, vein Hannun levähtämään ja otin Kertun treenaamaan. Tehtiin ensiksi kiertonoutohässäkkä. Koira lähti hyvin kiertämään (vaikka kierrettävän merkin vieressä oli ruutu ja ruudun takana lelu), pysäytin ja pyysin hakemaan oikean kapulan. Kerttu lähti oikealle, mutta vilkuili vasenta kapulaa ja lähti kaarrattamaan sitä kohti, toisella käskyllä kuitenkin meni oikealle. Tehtiin vielä ruutu, hetsasin ruudun takana olevalla lelulla hetken ja vein eteenmenopaikalle toisen lelun. Kerttu lähti hyvin eteen ja ja hyvällä vauhdilla ruutuun. Sitten pääsi Kerttukin palkan kautta levähtämään.

Uskalsin Hannun päästää seuraavalle pätkälle irti, kun oli niin hyvässä kontaktissa eikä yrittänytkään lähteä viereiselle kentälle. Tehtiin vähän merkin kiertoa sheippaamalla. En ihan vielä tiedä että tajuaako se että mitää pitää tehdä, kun tein niin että lähdettiin yhdessä kävelemään kohti merkkiä, ja sitten kun Hannu sen kiersi, niin tuli naksautus ja palkka. Lopuksi lähetys ruutuun lelulle. Olen sille koko ajan hokenut "missä ruutu" ennen lähetystä, ja näyttäisi siltä että sen kuultuaan se vähän terästäytyy kun tietää että kohta pääsee lelulle.

Sitten taas Hannu tauolle ja Kerttu töihin. Tehtiin kaukojumppaa ja luoksarin stoppia, joka muuten toimii! Sen sijaan zeta ei toimi jostain syystä. Istuminen jäi tekemättä ensimmäisellä kerralla, ja maahanmeno oli hidas. Toisella kerralla vähän liiotelluilla käskyillä se sitten onnistui, ja siitä se pääsikin palkan kautta tauolle.

Hannu pääsi tekemään vielä viimeisen osion, joka oli tunnaria. Otin verkon kapuloiden päältä pois, ja pitää kyllä sanoa että sen kapulatyöskentely on aika näppärää.


Hyvät treenit oli molempien kanssa, Kertun zetaa lukuunottamatta. Hannu oli tosi kiva, plussaa tosiaan siitä että keskittyi töihin vaikka viereiselläkin kentällä oli väkeä. Eiköhän siitäkin ihan hyvä tule.

Talven ryhmäpaikatkin on selvinneet. Kerttu sai paikan tokon EVL-ryhmään ja rallyn MES-ryhmään, lisäksi jakaa agipaikan Idan koirien kanssa. Hannu sai paikan rallyn mölli-alo-ryhmään ja pk-tottisryhmään. Tokoryhmään oli kuulemma liian nuori joten näillä mennään. Tai vähän vielä mietin että otanko Hannulle molemmat paikat vai vaan toisen, pitäisi osata kohta päättää.

lauantai 19. elokuuta 2017

Hannu 5 kk ja tokokatsaus

Tänään tuli Hannulle ikää 5 kk. Korkeutta kakaralla on noin 44 cm, ja painoa karvan verran alle 16 kiloa. Aika isokokoinen poika siis, vaikka veljeään huomattavasti pienempi. Yhteistyö niin kentällä kuin kentän ulkopuolella menee koko ajan parempaan suuntaan, ja se ensimmäinen adjektiivi mikä tästä tulee mieleen on hauska. Hannu on tosi kiltti perusluonteeltaan, mutta oman säväyksen tuo terävyys ja kova vahtivietti. Terävyyttä ja vahtiviettiä onkin vaikka muille jakaa, välillä tuntuu että varsinkin terävyyden kanssa Kerttu jää kakkoseksi. Edelleen Kerttu hoitaa pääasiassa vahtijutut kotona, mutta Hannu vahtii sitten hallia, kenttiä yms. mitä ei tarviisi vahtia ja mitä Kerttu ei niin vahdi. Toisaalta Kerttukin vahti niitä pienempänä,  että ehkäpä tuo Hannultakin ajan kanssa jää pois.

Hihnassa Hannu menee kivasti, kunhan se on yksin mun kanssa liikkeellä. Silloin ei räyhätä koirille eikä pahasti vedetäkään. Sitten jos on Kerttu mukana, niin ei ihan yhtä kivasti mene, kun Kerttu suojelee pentua ja Hannu ottaa mallia. Se onkin kun hermolomalle pääsisi kun ottaa vain toisen koiran mukaan ja jättää toisen kotiin. Välillä tulee ihan nättejä ohituksia kyllä molempien kanssa.

Edelleen Hannu on melko varautunut toisia koiria kohtaan. En vaan ymmärrä miten, kun sitä on niin paljon sosialistettu ja se on niin erilaisten pentujen kanssa leikkinyt eikä ikinä ole mitään sattunut. Ehkä tässä käy niin että Hannustakaan ei kasva mitenkään koirasosiaalista tyyppiä. Tai mistä sitä tietää, että onko tämä jotain varhaismurkkuilua vai mitä.

Näyttelytreeneissä käytiin toisenkin kerran. Aika kivasti se käyttäytyi, vähän tuli pörinöitä muita koiria kohtaan mutta ne jäi heti kun ruvettiin touhuamaan.

Ja se äänen käyttö. Alkuun mietin että tuleeko tästä ikinä mitään, kun se ääni kuului joka tilanteessa. Oli hirveän vaikea kuvitella että sen joskus saisi hiljaiseksi, kun tuntui että ei se edes itse huomaa sitä ääntelyään. Mutta ihme on tapahtunut, ja Hannu hiljentynyt! Ainoa että saattaa pikkasen piipata kun odottaa että saa kapulan, mutta katsellaan jos saataisiin sekin ääntäminen pois. Arjessa vähän komentaa haukkumalla.

Hannun kanssa siis ollaan treeneissä eniten kiinnitetty huomiota ääntämiseen, ja pari ekaa kuukautta treenit menikin pelkästään siihen, että ääni jäisi pois. Nyt kun tilanne on ääntämisen kannalta ihan kiva, ollaan päästy ihan oikeasti treenaamaan. Tässä siis liikkeet, ja missä me ollaan menossa:

Paikkamakuu: Ollaan tehty paikallaoloja lähinnä istuen, jolloin pentu pysyy ihan hyvin lyhyitä aikoja niin että olen reilun kymmenen metrin päässä. Makuuta ollaan tehty vain niin, että liikahdan vähän viereltä. Makuulle menossa tarvii käsiavun.

Seuraaminen: Muutamaa askelta ja käännöksiä ollaan tehty. Ilman käskyä seuraa varmaan sellaista 10-15 metriä (esim. lenkillä), mutten vielä treeneissä pyydä kuin ehkä viittä askelta. Paikka on hyvä, käännökset on hyvät ja kontakti pitää lyhyillä matkoilla. Erikseen tehdään kontaktikävelyä.

Liikkeestä maahanmeno: Tarvii käsiapua maahanmenossa. Ei olla yhdistetty seuraamiseen.

Luoksetulo: Malttaa odottaa, tulee ihan kivalla vauhdilla. Loppua ei olla tehty.

Kapulan pitäminen: Pitää ehkä sekunnin. Ääni saattaa karata. Ottaa mielellään  kapulan suuhun mutta kiireesti sen pudottaisikin.

Kaukot: Ollaan tehty ihan läheltä i-m-i-vaihtoja, mitkä on Hannusta aika helppoja. Pompputaktiikalla otettu i-s-vaihtoa ja vähän myös s-i-vaihtoja.

Estehyppy: Ei olla tehty, mutten usko että tulee ongelmaksi.

Liikkeestä istuminen: Kaikista paras Hannun jäävistä. Ei tarvii ylimääräisiä käsi-/kroppa-apuja. Ei olla vielä seuraamiseen yhditetty.

Liikkeestä seisominen: Myös ihan hyvällä mallilla, mutta tarvii käsiapua.

Merkin kiertäminen: Hyvin vähän ollaan otettu, tarvii kroppa-apua että lähtee.

Ruutu: Ensin ajattelin opettaa kosketusalustalla, mutta Hannu ei oikeen vauhdilla alustalle mene, joten vaihdettiin leluun ja namialustaan. Niillä toimii, kovaa kiirettä menee ruutuun. Jonkin verran on hahmottanut jo ruutua, koska välillä menee sinne itsekseen. Ja kaikki ääntely on jäänyt pois, vaikka kova kiire namialustalle onkin.

Tunnari: Ihan kivasti jo haistelee kapuloita, ja tietää mitä sieltä etsitään. Verkko on vielä päällä.

Siinäpä ne oli mitä Hannu on opetellut. Kovasti tykkää touhuta, ja on ihan onnessaan kun pääsee halliin. Tekisi mielellään pitkiäkin treenejä, mutta yritän muistaa laittaa kellon soimaan viiden minuutin päähän merkiksi koiran vaihdosta. Muiden koirien kanssa ollaan treenattu aika vähän, mutta ei kiinnitä huomiota toisiin koiriin jos työt on kesken. Palkkautuu namilla (ja on tosi ahne) ja leikkii myös tosi kivasti. Jos saadaan ääni pysymään pois niin siitä voi tulla ihan kiva tokokoira.



Kertulla olisi seuraava tokokoe katsottuna marraskuulle, ja se onkin sitten KV-koe. Paljon on kumminkin tehtävää ennen sitä.
Paikallaolot: Ei olla otettu koko kesänä, mutta kohta sen taas huomaa että vieläkö ahdistaa. Muutenhan tuossa ei hirveesti ongelmaa ole, mutta se ihminen siellä takana on Kertulle aina ollut vaikea, siitä lähtien kun se kolme vuotta sitten avoimen kaukoja treenatessa säikähti liikkurin äkkiliikettä. En olisi uskonut että se näin suureksi ja pitkäaikaiseksi ongelmaksi koituu, mutta niin vaan kävi, herkkä tyttö kun on. Kevään aikana on mennyt kuitenkin parempaan, joten toivoa on vielä.

Seuraaminen: Menee kokonaan uusiksi. Kontakti tippuu, poikittaa, on väljä, aukeaa oikealle käännöksissä... Ollaan nyt avustamalla otettu ihan lyhyttä pätkää.

Zeta: Jostain syystä viime treenissä tuli kolme hienoa seisomista. Ollut vähällä treenillä, pitää ottaa taas treenisuunnitelmaan.

Luoksari: Se on parantunut! Se pysähtyy! Toki voi olla että kisoissa ahdistaa eikä voi mennä ekalla maahan ja eikä malta pysähtyä kun pitää päästä mamman luo, mutta ainakin treeneissä pelaa. Ja meillä on 2½ kuukautta aikaa hioa sitä paremmaksi.

Ruutu: Vähän siinä ja siinä. Eteenmeno onnistuu välillä, välillä ei. Välillä lähtee heti ruutua kohti. Musta tuntuu että viime treeneissä sain sen miettimään ihan sitä, että mitä tässä pitääkään tehdä. Vauhti ruutuun juostessa huono, pitää juoksuttaa ruudun läpi ruualle tai lelulle.

Pikkutyttö korkeiden asteiden välissä
Ohjattu: Ei pitäisi olla mitään ihmeitä, jos malttaa kuunnella käskyn. Välillä tykkää päättää itse kumman kapulan hakee, mutta tässä ohjatussa ei ihan yhtä paljon mitä siinä toisessa.

Kiertohärdelli: Kiertoa ollaan yritetty hioa tiiviimmäksi, kun kaarrattaa melkoisesti. Stopit yleensä onnistuu, mutta tosiaan tässä päättää itse että kumman kapulan haluaa hakea.

Tunnari: Ei pitäisi olla mitään ongelmaa, paitsi että palauttaessa pitää kapulaa huonosti.

Kaukot: Nyt taas vähän on takajalat stepanneet, mutta ne saadaan varmaan ihan muistuttelulla pysymään taas paikallaan.

Kerttu kuitenkin tekee hyvällä fiiliksellä, ja se onkin se mihin pyritään.

Kerttu kävi myös tottista treenaamassa. Otettiin hyppynoutoa (n. 70 cm) lelun kanssa ja kapulalla tehtiin A:ta. Kerttu on niin tottunut että vinot heitot palautetaan hypyn kautta että oli tulossa hypyn yli kapulan kanssa. Huomasi sitten kyllä estettä lähestyessä että joo ei, tää taitaa olla pikkasen turhan korkea. Oli meillä ensimmäinen kerta tälle kesällä kun tottiksia otettiin, ja ihan hyvin oli asiat mielessä. Tarviiko sitä sitten useammin treenatakaan?





sunnuntai 13. elokuuta 2017

Treenikuulumisia

Tällä viikolla ollaan taas vähän treenattu, ja viime viikollakin ihan pikkuisen. Kerttu treenasi aksaa, tokoa ja rallytokoa, pentu taas tokoa ja näyttelyjuttuja.


Näyttelytreeneissä käytiin Hannun kanssa tosiaan ensimmäistä kertaa viime viikolla. Lähettiin ihan sen takia, kun Hannu näyttää vähän olevan epävarma vieraita koiria kohtaan, ja tuleepa siinä sitä vieraan ihmisenkin kohtaamista. Hannu oli oikeestaan aika pätevä. Juostessa se yritti napata mun jaloista kiinni, mutta muuten oli alkuhaukkumisen jälkeen oikeen fiksua poikaa. Oppi se aika kivasti seisomisen alkeetkin yhden treenin aikana. Meillehän tuo juokseminen ja seisominen on vähän toisarvoisia juttuja näissä treeneissä, ja se sosiaalisuusaspekti on se mitä harjoitellaan, ja hienosti Hannu antoi vieraan kopeloida eikä alun jälkeen välittänyt muista koiristakaan.

Hannu on treenannut myös tokoa, ja Hannu on ollut hiljaa! Vähän semmoista pientä vikinää saattaa välillä päästä, mutta se on hyvin vähäistä, eikä yhtään niin huolestuttavaa mitä se alun piippaus. Hiljenemisestä johtuen ollaan saatu nyt myös treenattua joitain liikkeitä eteenpäin. Jännää sinänsä että pisimmällä on liikkeestä istuminen. Hannu siis istuu liikkeestä ilman käsiapua, mutta seuraamista ei olla otettu vielä mukaan (koska seuraamista ei olla kunnolla opetettu). Muitakin jääviä ollaan otettu, niihin tarvitaan kyllä vielä paljon apuja. Paikallaolot onnistuu hetkisen aikaa, muutama askel seurataan, kaukoja ollaan tehty (i-m-i ja i-s) hyppytaktiikalla. Ruutua ollaan tehty namialustalla. Kosketusalustaa Hannu osaa käydä läppäämässä tassullaan (on osannut 8-viikkoisesta), mutta ei tajua että kosketusalustallekin voisi juosta. Namialustalle kipittää oikeen hyvää vauhtia. Tunnarista on selkeesti jo jonkinlainen käsitys ja ollaan otettu jopa meidän inhokkia, kapulan pitoa. Kapulan pito on siitä puolesta ollut meille vaikea, että Hannulta ääni pääsee todella helposti. Oon siis naksutellut sitä, mutta jos Hannu ei saa heti palkkaa siitä kun hampaat koskee kapulaan, mutta jos olen enemmän vaatinut niin sitten rupeaa kuulumaan piippausta. Tässä on auttanut hetsaus, ja jännää kyllä että jos hetsaan niin Hannu ei ääntele. Hetsaamalla se myös ottaa paremmat otteen kapulasta. Pitkä tie on vielä edessä tämän liikkeen kanssa (koska yleensäkin vihaan noudon opettamista), mutta nyt ollaan saatu kuitenkin sitä vähän etenemään.





Kerttu oli viikolla pari päivää treeneissä aika tahmea. Siihen kun lisätään tiheä pissaaminen ja se, että Kerttu ei enää yhtä paljoa paininut Hannun kanssa mitä normaalisti, niin ehdin taas säikähtää että pissiitti tuli takaisin. Nappasin näytteen, jossa kumminkin kaikki ok, paitsi pH on matalahko. Kerttu ei varmaan juo paljoa, kupista kyllä katoaa vesi mutta pentu siellä käy useasti, joten tein nyt niin että annan Kertullekin päivällä ruokaa ja sen sekaan paljon vettä, ja iltaruokaankin reipas loraus nestettä. Nyt ainakin näyttäisi siltä että neiti olisi piristymään päin, ilmeisesti se oikeesti juo niin vähän että pääsee kuivumaan. Pitää siis lisätä reilusti vettä ruokaan, kun ei kerta vesi paljaaltaan maistu. Vähän samantyyppistä ongelmaahan meillä oli keväällä, kun Kerttu söi napuja. Napujen sekaan ei voinut edes vettä laittaa, kun Kerttu rupesi hautaamaan kuppia.


Tahmeudesta huolimatta rallytreenit Kerttu veti teknisesti hyvin. Ero vaan oli iso normaaliin, kun normaalisti mun pitää Kerttua temputtaa aluksi että saan sen kuulolle kun olisi liikaa vauhtia, nyt sitä piti vähän temputtaa että sain sen dieselin käyntiin. Kyllä se patukan avulla sitten vähän heräili, mutta normaalista oli kaukana. Keskiviikkona käytiin ulkona treenaamassa, mutta Kepe oli kuin olisi tervassa liikkunut, joten pidettiin torstai vapaata ja perjantaina mentiin hallille. Hallilla oli taas oma itsensä. Hiottiin merkinkierron kaarta pienemmäksi, ja vieressä oli häiriöruutu. Kerran oli menossa merkin jälkeen väärällä kapulalle. Seuraamista tehtiin lyhyissä pätkissä paljolla palkalla (tarkoitus olisi opettaa seuraaminen kokonaan uudestaan toiselle sanalle, nyt se on niin huonoa kun on väljää ja on poikittamista). Liikkeestä jäävät tehtiin, vähän jumpattiin kaukoja ja otettiin loppuun luoksari. Stoppi alkaa jo treeneissä toimia kohtuudella. Nyt vaan pitää alkaa ajamaan sitä sinne koiran selkärankaan, että pystyy pysähtymään myös kokeessa vaikka vähän on inhaa olla niin kaukana äiskästä. Tänään tehtiin zetaa, tunnaria sadalla kapulalla ja luoksetulon stoppi vähän ylipitkältä matkalta, ja stoppi edelleen toimi.

Viime viikonloppuna käytiin taas katsomassa miten Nuutti ja Wäinö jaksaa. Ilmeisen hyvin jaksoivat molemmat. Wäinö oli ihan villissä, hyppi sohvan käsinojilta lattioille eikä meinannut rauhoittua ollenkaan kun hällä oli niin kivaa. Eikä yskittänyt. Sydänkontrolliaikaa en ole sille vielä varannut, mutta syksylle pitäisi varata.

Nuutti pääsi aussikoiden kanssa uimaan, Wäinö jätettiin pois matkasta kun sitä ei kuitenkaan uiminen kiinnosta, ja neljää koiraa on hitusen haastava taluttaa kun kolme räyhää vastaantuleville koirille ja yksi melkein 15-kiloinen pennunryökäle yrittää tappaa itsensä auton alle. Kerttu ja Nuutti molemmat uivat, ja varsinkin Kertulla tuntuu olevan superkunto kun ei se näyttänyt mitään väsymisen merkkejä. Hannukin vähän kasteli varpaitaan. Nuutissa vaan on sitä karvaa niin järjettömät määrät, että kun käydään uimassa niin loppuillan saa sitten puhallella koiraa kuivaksi.

Sunnuntaina kotiin palattua lähdettiin Hannun ja Kertun kanssa merelle. Päivä oli kylmä ja melkein syksyinen, mutta koiria ei hirveästi haitannut. Leikittiin rantavedessä, en vienyt edes Kerttua syvemmälle uimaan. 

Ensi viikolla pääsee Kepekin pitkästä aikaa kisaamaan, kun vuorossa on agilityn kotikisat. Kertulla on sunnuntaille vain yksi startti, koska toinen on hypäri ja Kepellä on jo sieltä nolla. Lauantaina on rallyn SM:t, ja Kertun lainakuski on siellä, joten lauantailta jää startit väliin. Mutta eiköhän Kepe tässä syksyn aikana pääse enemmäkin agilityä kisaamaan, kun ei ole omat työt esteenä.