tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kertulle RTK2 ja aksakisoja

Meillä on Kertun kanssa tänä vuonna vastustanut tuo kisaaminen ihan urakalla, ja hetken jo mietin että päästäänkö me ikinä kisaamaan. No päästiinhän me, ensin Kerttu kävi juoksemassa lainaohjaajansa kanssa agilityssä pari starttia ja seuraavana viikonloppuna kisattiin rally-tokossa. 

Kertun agilityradat näytti tältä:




Radat siis ihan hyviä, mutta kepit ei onnistuneet. Molemmista siis hylyt. Seuraavissa treeneissä otettiin sitten keppikulmia kun ne kisoissa oli niin vaikeita, mutta treeneissä ei sellaista keppikulmaa keksitty mikä olisi Kertulle vaikeuksia tuottanut. Varmaan Kerttua jänskätti vähän kisatilanne, eikä keskittyminen ollut sitten ihan huippuluokkaa. Mutta lähdössä pysyi hyvin, se kun on välillä treeneissä vaikeaa.

Rally-tokoa käytiin ottamassa pari rataa. Ensimmäinen oli Kelhälän Helin rata ja näytti tältä:


Helppo rata siis. Kertun kanssa tehtiin vaan heti ekalla kyltillä -10, koska en varmistanut että istuiko Kerttu ennen kun pyysin eteen. Kuvittelin että tämmöinen EVL:n tokokoira ehkä perusasennot osaisi, mutta näköjään ne oli nyt tällä kertaa vaikeita. Muuten virheetön rata, joten pisteitä 90.

Toinen rata oli Anna Pekkalan, ja se oli vähän haastavamman näköinen:

 
Kertaalleen jouduttiin uusimaan alkuradasta yksi istuminen, kun taas se perusasento unohtui, mutta muita virheitä ei tullut. 97 pistettä siis siitä, ja Kertulle koulari RTK2. Molemmissa radoissa Kerttu lähti vähän huonosti mukaan, mutta paransi loppua kohti. Plussaa siitä, ettei ottanut häiriötä vammakädestäni. 


Ja iso plussa Kertulle käytöksestä molempien kisojen aikana. Jestas miten siitä on tullut helppo koira. Se on varmaan kasvanut aikuiseksi, hyvä aika siis ottaa uusi pentu kasvamaan.








Käytiin Kertun kanssa moikkaamassa myös shelttejä (feat galgo). Wäinö oli ihan älyttömän pirteänä, ei uskoisi että ikää on eikä terveyskään ole enää parasta A-luokkaa. Häntä heilui lähes jatkuvasti, eikä yskittänyt yhtään. Nuutti tapansa mukaan mökötti ensimmäisen päivän, ei tullut juuri edes tervehtimään vaan pysytteli koko ajan isän jaloissa. Toisena päivänä Nuu oli sitä mieltä, että voidaan me ehkä olla kavereita sittenkin, ja siinä vaiheessa kun se huomasi että pakkaan laukkujani niin se ei päästänyt minua silmistään. Melkeen meinasin napata sen mukaan kun olen joka tapauksessa kotona sairauslomalla, mutta eipä tuo täällä kaupungissa viihtyisi. Täällä on ihmisiä ja kaikkea muuta pelottavaa. 

Meille on ehkä syntynyt uusi laumanjäsen, sellainen pieni aussieuros. Tuon edelleen vammaavan käden takia en ole ihan vielä täysin varma että pystynkö sitä ottamaan, mutta jos lääkäri on sitä mieltä että käsi paranee ennalleen, niin siinä tapauksessa meille tulee toukokuun alussa Kertulle kaveri. Nimikin on jo valmiina, koska tietenkin Kertun pikkuveljestä tulee Hannu. Wäinö tulee vihaamaan minua jos sille vielä yhdenkin pennun vien nenän eteen, mutta ehkä se antaa anteeksi. :) Kirpun se otti ihan hyvin vastaan, joten toivottavasti se Hannunkin hyväksyy kunhan Hannulle tulee vähän ikää. Jospa sitten nuo meidän "isot" koirat painii keskenään ja pikkukoirat saa olla rauhassa.








lauantai 11. maaliskuuta 2017

Vähän väliaikaiskuulumisia

Ei ole taas vähään aikaan päivitelty blogia, mutta tällä kertaa edes osittain hyvästä syystä.

Muta mitäs meille on tässä välissä tapahtunut... Kerttu potkaistiin pois rally-ryhmästään, sanottiin ettei se tästä enää mitään hyödy ja siirrettiin MES-ryhmään. On kyllä huomattu että on pikkasen vaikeampi tämä uusi ryhmä. :D Ei olla päästy vasta kuin pari kertaa treenaamaan mutta ekalla kerralla oli vireen hallintaa (esim. hyppy, putki ja liikkeestä seiso, tai sitten merkki ja pyörähdys tms. "vaikeita" yhdistelmiä). Tokalla kerralla mentiin sitten koko rata oikealla. Kerttu on pärjännyt yllättävän kivasti, vaikka tietenkin kotiopettelua on tullut. Esim. takapään käyttö oikealla ei olekaan yhtään niin helppoa mitä vasemmalla. Ja asennonvaihdot oikealta (varsinkin seiso-maahan) tuntuu menevän vähän vinnon ilman etupalkkaa.


Tokoa ollaan tehty vähäsen, ja ihan mukavasti se menee luoksarin stoppia lukuunottamatta. Kerran kieronoudossa kiersi ensin esteen, mutta toisella käskyllä teki jo ihan oikein. Kieronoudossa on selkeesti vaikeempaa sille hakea vasemmalta kapula mitä oikealta.


Aksaa se kävi treenaamassa lainaohjaajansa kanssa, kun itse makasin sängyn pohjalla kipeänä. Kuulemma meni tosi hyvin, mitä nyt kontakteilla olisi kiva jos saisi vähän lisää vauhtia.

Kerttu kävi myös silmäpeilissä saaden sieltä puhtaat paperit. Samalla uusittiin rokotukset, otettiin passi ja näytteet MyDogDNA-passiin.

Itsehän olen nyt jonkin aikaa sairastanut, tuli vietettyä ihan mukavasti aikaa sairaalan puolella osittaisen (mutta ohimenevän) halvauksen vuoksi, joten Kertulla on nyt vähän tylsää ollut. Hienona terapiakoirana se on kyllä, sen kanssa treenataan puhetta selkeämmäksi kun eihän se välitä että äiskä vähän mumisee epäselvästi, se on vaan onnellinen kun sille puhutaan. Lisäksi se toimii myös käsijumppakaverina, kun yritän sitä tuolla vammakädellä paljon rapsutella. Raakaruoka on laitettu tauolle, koska en voi sille pillereitä murskata eikä se niitä kokonaisena syö, joten nyt se syö nappulaa. Lenkeillä se on talutusvyössä kiinni, kun se sen hihnakäytös ei niin hienoa ole, että saisin sen yhdellä kädellä talutettua.


Kerttu siis joutui viettämään hoidossakin aikaa, mutta käyttäytyi tosi kivasti. Vähän sitä ehkä masensi, kun oli ollut niin rauhallinen. Kun tulin sitä hakemaan, niin nappasi samantien minulta hanskan kädestä ja lähti rallattelemaan ja haastamaan muita hoitopaikan koiria leikkimään. Itseä vähän alussa pelotti, että jos se on kovin virtanen, niin saa nähdä että meneekö hoitajilla hermot, mutta onneksi oli turha pelko. Jo toisena päivänä Kerttu oli hyväksynyt, että jaa, tämä taitaa olla uusi koti, pitää siis vallata sohvapaikka uuden omistajan kainalosta.

Treenaamassa ei olla vielä käyty, mutta huomenna olisi tarkoitus käydä katsomassa että miten se rally-toko sujuu.










Huonosti on mennyt meillä kyllä tämä vuosi kisojen suhteen. Ensin piti perua parit rally-tokot ja yhdet tokot juoksujen takia, sitten näyttelyt tuomainvaihdoksen takia (enkä kyllä tuon halvauksen takia olisi sinne muutenkaan päässyt) ja nyt sitten on kova mietintä että mitä teen seuraavien rally-toko- ja tokokokeiden kanssa. Olen ihan varma, että ainakin puhe toimii siihen mennessä vähintäänkin 90-prosenttisesti ja käsikin reilusti paremmin mitä nyt, mutten tiedä saanko treenattua koiraa. Nythän mun on turha esim. tokoa treenata, kun pelaan äänensävyillä siellä ja äänensävyt ei vaan toimi. Rally-toko pitäisi maksaa huomiseen mennessä, ja tokossakin on ilmottautumisaikaa ollut jo tämä viikko. Ehkäpä me ilmottaudutaan, ainahan ne voi perua jos siltä tuntuu... Viikon päästähän Kerttu juoksee agilityssä, jännityksellä odotellaan että mitä ennen sitä tapahtuu. :D Onneksi on lainaohjaaja, itse en tuolla vammakädellä saisi Kerttua ohjattuas ollenkaan.