perjantai 25. lokakuuta 2013

Kerttu 11 kk

Niin se vaan aika kuluu hirveetä vauhtia, ja meidänkin pikkujunnulle on tullut ikää jo 11 kuukautta. Merkkipäivä, eli eilinen vietettiin tylsästi sisätiloissa, mutta tänään on Kerttu päässyt treeneihin ja Riimin kanssa painimaan.

Treenit meni tosi kivasti. Ensimmäiset seuraamispätkät oli huonoja, mutta kun ylimääräiset energiat saatiin purettua, niin keskittyminen parani ja homma alkoi jo näyttää ihan oikealle. Alo-luokan liikkeet käytiin läpi, ja vähän palkkaamattomuutta. Hyvät treenit, ja narupallopalkka kyllä toimi.

Ja vähäsen kuvia melkeinvuotiaista:

Pönötyskuva 11kk

Siskoki on aika sievä




Pakollinen kielikuva Kertusta

Pönötyskuva osa 2

Pakollinen kielikuva Riimistä

On se sievä :)



lauantai 19. lokakuuta 2013

Kertun möllitokot

Tänään käytiin Kertun kanssa korkkaamassa kisaura epävirallisesti. Tarkotus oli mennä ALO-luokkaan, mutta mentiinkin sitten ihan mölleihin. Tavotteena oli saada Kertulle vähän onnistumista vieraassakin hallissa, ja että pennulle jäisi semmonen hyvä fiilis, vaikka mammaa vähän jännittäisikin. Kepehän teki kyllä tosi hyvin. Luoksepäästävyydessä tai paikkamakuussa ei ollut mitään ongelmaa, seurasi hyvin muuten, mutta mörköili agiputkea (siitä 9), liikkeestä maahanmenossa seuratessa vähän niiasi ennen käskyä, siitäkin 9, luoksetulossa alkoi pistämään maate justiinsa kun nyökkäsin että ollaan valmiita, siitäkin tipahti piste. Kokonaisvaikutus 10, tuomari tykkäs. Sijoitus oli 2/8.

Ihan tyytyväinen olen. Kerttu olisi kyllä osannut paremminkin, mutta nyt oltiin ihan vieraalla maaperällä joten annettakoon anteeksi. Lisäksi Kepe käyttäytyi tosi hienosti kisapaikalla. Siellä oli lapsia, eikä Kerttu yrittänyt syödä niitä. Aikuisiakin se vaan katseli häntä heiluen, ja muista koirista ei sanonut mitään, vaikka aika tiiviisti välillä oltiinkin. Siinä se vaan makoili lattialla elämäänsä tyytyväisenä pikkukoirana. Ja mullakaan ei edes jännittänyt, ainakaan kauheesti. En tiiä sitten että johtuko siitä, että nyt taas sairastumisen myötä tajuaa, että huonosti menneetkään möllitokot ei ehkä kaada maailmaa (epätodennäköstä) vai siitä, että ne oli möllitokojen mölliluokka, eli ei oikeen jännitettävää (todennäkösempää). Mutta hyvät treenit oli, ja nyt ollaan taas pokaalia rikkaampia. :)

Siskokset
Meillä on vähäsen koirakokoonpano hetkiseksi muuttunut. Nuutti kävi niin kiukkuseksi, että se jätettiin hermolomalle porukoille. Se alkoi olla vihanen ihmisille ja eläimille, joten se saa nyt hetken hengähtää. Ihan tyytyväisenä se vissiin on siellä maalla ollut. Nuutin kokoista aukkoa tuli paikkaamaan Kertun sisko Riimi, jonka omistaja lähti lomille. Nyt sitten tällä porukalla pitäisi selvitä vielä viikko. Riimi vaikuttaa kyllä kivalta kaverilta, energiaa vaan on vaikka muille jakaa. Kertun kanssa tulevat varsinkin ulkona hyvin juttuun, sisällä oon saanut sanoa Kertulle pari kertaa vieraanvaraisuudesta. Riimi on onneksi ihan mahdottoman kiltti tyttö, ja kovasti Kertullekin mielistelee. Että eiköhän me selvitä. :)





Viikontakanen kuva kolmikosta



Tulipa pitkä postaus, mutta aina vaan ei ole asiaa. On me Kepen kans treenattu ja välissä vähän edistytty ja sitten taas otettu takapakkia, ollaan matkusteltu vähän jne. Kerttu ei ole hetkeen oksentanut autossa, jee! 

tiistai 8. lokakuuta 2013

Haaste ja vähän treeniäkin

Essi tosiaan heitti meille haastetta, eli: 

1. Millainen on suhteesi treenaamiseen? Onko treenaaminen intohimo vai pakkopulla jonkin tavoitteen tiellä? Vai treenaatko vain koiran aivojumpaksi?- Se on oikeestaan ihan vaan harrastus. Toki se on harrastus joka vie suuren osan ajasta ja paljon rahaakin, mutta harrastus se silti on. En voi kuitenkaan sanoa että treenattaisiin vain koiran aivojumpaksi, on meillä kuitenkin vähän korkeammat tavoitteet.



2. Mikä olisi maksimimäärä koiria, joita voisit pitää kerralla, jos sinulla olisi rajattomasti tilaa ja aikaa?
- Riippuu paljon rodusta, mutta ehkä 4. On niitä mennyt viisikin samaan aikaan, mutta ne onkin kaikki olleet shelttejä. 

3. Voisitko koskaan kuvitella ottavasi kahta pentua (sisaruksia) kerralla? Miksi, miksi et?
- En. En muutenkaan ole mitenkään pentuihmisiä, yksi pentu kerrallaan riittää hyvin. En varmaan jaksaisi edes panostaa tarpeeksi, jos pentuja olisi kaksi.

4. Mitä lajia et koskaan haluaisi koirasi kanssa harrastaa, vaikka koirasi soveltuisi siihen? Miksi?
- Varmaan luolat ja noutajajutut. Ei vaan ole mun juttu.

5. Mitä tehdessään koirasi on onnellisimmillaan?
- Kerttu sillon, kun se saa vaan juosta, tai kun se pääsee päivän päätteeksi syliin rapsuteltavaksi (se on ihan sylivauva, alkaa tuoksumaankin kun se syliin pääsee). Nuutti on varmaan kaikista onnellisimmillaan syödessään. Se on vaan semmonen ahmatti. Wäinö sillon, kun se saa mennä metsäpolkuja ja kulkea ihan omassa hajumaailmassaan.

6. Saako koirasi nukkua sängyssä? Miksi, miksi ei?
- Saa, vaikka välillä kaduttaakin että olen ne sinne päästänyt. No, siedättyypä allergia karvojen keskellä nukkuessa.

7. Kumpi on mielestäsi tärkeämpää: Helppo ja tottelevainen koira arjessa vai toimiva koira kentällä? Perustele.
- Vaikka minä enemmän panostan kentällä toimimiseen, niin kuitenkin ehkä toimiva arki on tärkeempää. Mulla on pari shelttistä, joiden kanssa ei toimi kumpikaan, ja jos saisin valita, niin ottaisin arkitoimivuuden. Se on pitemmän päälle inhottavaa elää esim. Wäinön eroahdistuksen kanssa, ja Nuutin viimetalviset pelkotilat oli sitä luokkaa ettei kiitos ikinä enää. Kerttu puolestaan on (tähän asti ollut) arjessa kaikin puolin helppo, ja vaikkei siitä olisi kisakoiraksi, niin tyytyväinen minä siihen olen joka tapauksessa.

8. Mikä on ensimmäinen asia, jonka opetat pennulle?
- Nimi, luoksetulo, kontakti.




9. Millaisia tavoitteita sinulla ja koirallasi on?
- Wäinön tavoitteena on vaan olla ja elää mahdollisimman kauan ja mahdollisimman kivuttomana. Nuutin pitkäaikasia tavotteita ei olla vielä päätetty, mutta jos se pitää talvikauden pään kasassa, niin ehkä ens kesänä tokokisoja ja ehkä TK2. Agissa ei sen kummempia tavotteita, kuhan höntsäillään. Kertusta olisi tarkoitus joskus leipoa TVA. Paimennuskokeissa olisi Kertun kanssa myös kiva käydä.


10. Mikä harrastus tms. voisi mennä koiraharrastuksesi edelle?
- En oikeen usko että mikään. Hevostelu meni jossain vaiheessa, mutta sitten yhtäkkiä mulla olikin kolme koiraa ja kaikki vapaaillat meni koirajutuissa, eikä mulla olekaan enää aikaa hevosille.

11. Kuinka kauan sinulla kesti vastata tähän kyselyyn ja keksiä omat kysymykset?

En hoksannut katsoa aikaa. Ehkä puoli tuntia? Enkä keksinyt omia kysymyksiä, oon nyt saamaton.



Ja onhan meillä ollut treeniäkin. Tänään oli molempien tokot. Nuutti alotti, sen kanssa tehtiin ruudussa paikan varmistamista ja noutojuttuja. Ruutua tehtiin niin, että ensin lähetin sen ihan normaalisti ruutuun, ja kun se sinne meni (namialustalla), niin lähettelin sitä eri kulmista. Hyvin se nyt meni, eikä ottanut häiriötä kulmien törpöistä. Muutenkin työnteko oli tänään hyvää, mutta ongelmana edelleen ääntäminen. Noudot otettiin metallilla, ja koitin vähän naksutella sitä metallin pitämistäkin. Nuutilla kun on surkea ote metallista. Kyllä se sen innoissaan hakee ja tuo suoraan sivulle, mutta mäklää ja pyörittelee sitä. Mutta pääasiassa oli kyllä hyvät treenit Nuutin kanssa.


Kerttukin oli kivana tyttönä. Sille kehääntulotarkastus vaan tuottaa ongelmaa, kun ei se vaan malttaisi. Eikä se tykkää kamalasti että sen takapuolta sörkitään. Paikkamakuu näkösuojassa meni hyvin, paitsi että meni maate vinoon. Sievästi kuitenkin makasi sen pari minuuttia, vaikka vierestä lähtikin koira pois. Luoksetulon pysäytykset on Kepellä kivat. Nyt jätin takapalkan pois (pysähtyy sillä välillä vinoon), mutta hyvinhän tuo napsahti paikalleen ilmankin. Vähän meinaa ruveta vaan ennakoimaan, eli paljon läpijuoksuja pitää tehdä. Eteen tulee vähän liian löysästi, mutta sivulle siirtyy kivasti. Metallikapulalla tein vähän pitoharjoituksia, ja ihan hyvin se kapulaa piti. Sitten tehtiin vielä jääviä häiriössä. Maahanmeno on mennyt hitaaksi, sitä pitäisi korjailla. Seisominen on hyvä. Käytös Kertulla oli tänään tosi hyvää. Sitä voi pitää irti, vaikka toiset harjoittelee luoksetuloa ja palkkaavat leluilla. Tänään ei kuulunut pöhinöitäkään vasta kun treenien jälkeen. Hirmu tyytyväinen olen siis Kerttuunkin. Se on jotenkin tosi pikkuvanha, ei siitä uskoisi että ikää on 10kk. Se jaksaa tehdä ja keskittyä. Fiksu kakara, ei siitä pääse mihinkään.



Koko porukka: Julius, Papi, Uno, Nuutti, Wäinö ja Kerttu 

Fiksu kakara sai itselleen myös BoT-loimen, ja huomenna tulee sadetakkikin. Nyt pitäisi saada vielä Nuulle sadepuku ja uusi, ehjä metallikapula (pitäisi mennä molemmille koirille, pitäisiköhän sitä hommata pieni vai keskikoko? Ottaako Nuutti keskikokosta, hukkuuko pieni nurmikentälle? Näitä elämän vaikeita kysymyksiä), ja sitten saa taas rahanmeno riittää. Hirveästi näihin saa upotettua rahaa, ihan järkyttävää.


                                                         

                                                         


                                             

                                             

                                             

perjantai 4. lokakuuta 2013

Pikapäivitystä

Ollaan täällä edelleen hengissä. Ainakin kaikki muut paitsi läppäri, enkä uutta ole saanut ostettua joten päivityksiä ei varmaan kamalaan tahtiin ole tulossa.

Jos Kertulta kysytään, meillä ihan selkeesti treenataan liian vähän
Ajattelin kuitenkin vähän yrittää raapustaa kasaan viimeisen parin kuukauden tapahtumia. Kertun tokot menee ihan kivasti muuten, paitsi seuraamisen käännökset on surkeita. Kerttu palkkautuu nykysin tosi hyvin myös lelusta, joten sillä ja kaukopalkalla ollaan pyritty saamaan virettä ja kestävyyttä kohilleen. Kerttu vaatii myös lepopäivät treeneistä, muuten into tippuu turhan paljon. Mutta ALO:n ja AVO:n liikkeet on kaikki kunnossa, paitsi että paikkamakuuta ei olla otettu kolmea minuuttia näkösuojassa. Mutta paria minuuttia ollaan ja sen se pysyy. Tottiksissa paikkis onnistuu myös kivasti (ollut noin kolmea minuuttia), eikä reagoi maatessa siihenkään että koirakkoja tulee halliin. Ammuttu ollaan myös seuraamisen yhteydessä, ekalla kerralla käänsi päätään katsomaan, mutta sen jälkeen ei kontaktikaan tippunut. Tokokisoihin ei olla vielä ilmottauduttu, tarkoitus olisi käydä kisoissa kunhan olen varma ettei se kehässä ollessaan reagoi muihin koirakkoihin (ei pöhise, ei välitä kun tulevat halliin yms.).

Nuutille piti kutoa hallikaudelle villapaita
Nuutille hallikauden alkaminen oli vaikeampaa mitä Kertulle. Nuutilla tuntuu pää hajoavan hallin reunalle, se on tyytyväinen (ja hiljainen) vain käskyn alla ollessa. Ei kiva yhtään. Muuten se kyllä toimii. Viime treeneissä otettiin voittajan seuraamiskaavio, eikä kontakti tippunut hetkeksikään. Noudotkin onnistui kivasti. Nuutti ja Kerttu treenaavat molemmat hallikauden pienissä ryhmissä, jossa kaikki koirakot on kouluttajia. Nuutti treenaa voittajaa ja Kepe ALO/AVOa. Nuutin kanssa jatketaan myös agilityjä, missä on nyt ollut ongelmana koiran totaalinen ylikuumuminen. Varsinkin kontakteilla, mutta myös muutenkin. Kyllä se kuuntelee, mutta heti kun teen virheen alkaa kamala komentaminen, ja muutenkin on aika äänekästä menoa. Kontakteilla se pysähtyy ja jää sinne räkyttämään. Meillä on nyt tosiaan kisat tauolla niin kauan, että koira on taas hanskassa.

Kertulle alotettiin matkapahoinvointiin Vet's Best sarjan Travel Calm. Toistaiseksi on toiminut. Edelleen on matkapahoinvointia, mutta enää ei oksenna. Toivottavasti tämäkin ongelma ohittuu.

Muuten meidän elämä pyörii ihan ennallaan. Käydään välillä katsomassa Wäinön vointia (ihan hyvin se siellä voi), lenkkeillään metsässä sen mitä huono polvi antaa periksi, vähän treenaillaan ja yritetään leikkiäkin jonkun verran.

Haastekin saatiin Essiltä, mutta se jää sitten toiseen päivään.

Tänään oli taas kamera mukana metässä, joten kuvasaastetta olkaa hyvät: