Näytetään tekstit, joissa on tunniste uno. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uno. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. toukokuuta 2015

Kuulumisia ja Oulun tokokoetta

Viimesen kuukauden aikana ei ihan älyttömästi ole tullut roikuttua Bloggerin puolella, joten nyt ajattelin että nyt on ihan hyvä aika päivitää kuulumisia.

Lähdetään liikenteeseen vaikka Unosta. En ole blogin puolella varmaan maininnutkaan Unon sairastelusta, koska se lähti niinkin pienestä asiasta kun tyhjän mahan oksentelusta, joka vähitellen paheni.

Viime kuun lopulla käytiin siis Unon kanssa pari kertaa lääkärillä. Ensin mentiin Oulun Univettiin. Uno oli jo aiemmin keväällä käynyt pahoinvoinnin takia lääkärillä. Siltä putsattiin hampaat ja annettiin antibioottia siltä varalta, että jos ikenistä olisi lähtenyt tulehdus leviämään. Antibiootti hetkeksi auttoikin, mutta kun pahoinvointi ja oksentelu jatkui, niin ajattelin että se varmaan kannattaisi tutkia vähän tarkemmin ja varasin sille ajan sisätautilääkärille. Lääkäri ei kuitenkaan nähnyt mitään syytä alkaa tutkimaan sen tarkemmin, kun laaja verenkuva näytti ihan normaalilta, mitä nyt leukkarit oli alakantissa. Sanoi, että antakaa lisää Antepsinia.

Antepsin ei kuitenkaan auttanut Unon oksenteluun, joten varattiin aika Animagiin. Siellä onneksi lääkäri otti tämän sairastelun vakavammin, ja otti Unosta rtg-kuvan, haima-arvot ja sappihappotestin. Sillä hetkellä haimasairaus oli ykkösepäily, koska rtg-kuva oli muuten puhdas, vain haiman kohdalla oli jotain "suttua" (en alkanut tarkemmin kyselemään). Seuraavalla viikolla kuitenkin puhelin soi, ja lääkäri sanoi että verikokeet oli normaalit, eli haima toimi ihan kuten pitikin. Siinä vaiheessa kysyin, että onko mahdollista että se on syöpä, vaikkei kuvissa mitään näkynyt. Kuulemma oli, lääkäri sanoi että iso kasvainmassa olisi näkynyt, mutta voi olla mahdollista että siellä on levinnyt rihmastoa. Sovittiin siis seuraavalle viikolle aika tähystykseen ja ultraan. Unon pahoinvointi oli päivittäistä, syöminen oli vaikeaa ja se oli edellisenä yönä oksentanut vertakin, joten lääkäri määräsi pahoinvointilääkkeet seuraavaan lääkäriaikaan asti. Siinä vaiheessa Uno söi myös happosalpaajaa ja Antepsinia.

Siellä se nukkuu
Seuraavaa lääkäriaikaa ei kuitenkaan tullut, koska sitä edeltävänä iltana äiti soitti että Uno kouristelee eikä pysy pystyssä. Vasta siinä vaiheessa hautasin toivon siitä, että Unolla olisi vain joku mahahaava. Uno lähti siis kiireellä päivystävälle, ja sai rauhottavaa ja kipulääkettä. Sen jälkeen vähän tutkittiin, huomattiin että vasemmalla puolella ei ole refleksejä, vasen silmä ei näe, ja koira edelleen kouristelee ja on tajuissaan ja kipeä. Äiti soitti uudestaan että mitä tehdään, ja päädyttiin eutanasiaan. Tunti kouristelun alkamisesta Uno oli jo ikiunessa, joten kauaa ei tarvinnut kärsiä. Päivystävä ja Unoa hoitanut eläinlääkäri olivat molemmat sitä mieltä, että todennäköinen syy oireille oli syöpä, joka pääsi leviämään päähän asti. Ei lähetetty koiraa enää avattavaksi. Yhteensä Uno sairasti alle puoli vuotta, ja viimeisen kuukauden aikana tila meni nopeasti alaspäin.

Wäinölle Unon kuolema oli paha paikka. Ennen hautaamista Wäinö sai käydä katsomassa Unoa autotallissa, ja parin päivän ajan aina pihalle päästyään Wäinö juoksi ensimmäisenä autotallin ovelle. Ruokahalukin sillä meni, ja vieläkin jää ruuat monesti syömättä. Ennen Unon kuolemaa Wäinö söi Unonkin ruuat. Pelkäsin että sille puhkeaa eroahdistus kun jää yksin, mutta oli ilmeisesti turha pelko. Ihan nätisti se jää yksin. Ennen Nuutin tuloa Wäinö nautti päivistään ainoana koirana, joten pitää vaan toivoa että se sopeutuu.


Wäinö, Uno ja pikku-Nuu

Wäinö, Uno ja isompi Nuu

Harrastusmotivaatiotakin tuo sairastelu söi melko pahasti. Tokon puurtaminen maistui puulle, asenne oli että vittu mitä paskaa, mutta pakko koska kokeet. Yhdet kokeet olikin Oulussa helatorstaina.

Huonosti meni (muistaakseni 219,5 pistettä, EVL3), ja oma surkea asenne näkyi koirassa ja sen suorituksissa. Huonosti menneet liikkeet oli zeta (6, joku asento, muistaakseni makuu, jäi tekemättä), luoksari (5, ensimmäinen stoppi lähes läpijuoksuna) ja metalli (0, kävi vaan närppimässä kapulaa). Metalli ihmetytti eniten, koska aina se on ollut semmoinen liike, mistä ei varmasti kymppiä tule mutta pisteitä kuitenkin. Ei ole varmaan alkuvuoden jälkeen jättänyt metallia hakematta, mutta nytpä jätti. Huonosti meni myös kaikki maahanmenot, koska vaativat kaksoiskäskyt.

Kerttu 2 vuotta ja 6 kuukautta
Hyvin meni puolestaan paikkaistuminen (ainoa joka sai 10:n), ruutu ja ohjattu. Muut meni keskinkertaisesti. Hyvää oli myös se, että vaikka tuomarilla oli sateenvarjoa ja sadevaatteita, niin Kerttu ei reagoinut.

Tämän kokeen jälkeen jäätiin tauolle, ja oltiin tekemättä mitään reilun viikon ajan. Sitten palattiin paremmalla asenteella harrastuskentille, ja treenitkin on siitä lähtien menneet paremmin. Luokkatreenissä on selkeetä paineistumista, joten nyt sitten yritetään saada liikkurointia kivaksi jutuksi. Pääasiassa kuitenkin keskitytään siihen että Kertulla on hauskaa, eikä olla niin tuloshakuisia. Hyvää vauhtia olen kuitenkin pilaamassa 2½-vuotiaan koiran motivaatiota, joten pitää vähän taas laittaa jäitä hattuun. Kerttu ei kuitenkaan ole mikään harrastustykki, joka tekee hirveellä draivilla aivan sama mitä ympärillä tapahtuu, vaan se on hirveen herkkä ja epävarma, ja sen kanssa treenatessa on tärkeintä säilyttää hyvä fiilis.

Agility sentään menee mukavasti. Kertun kanssa ollaan saatu hyviä ratoja, muuten virheettömiä mutta välillä rimat tippuu. Koira on kuitenkin kuulolla, irtoaa tosi hyvin ja on nopea. Nuuttikin on mennyt tosi kivasti. Rengas näytti olevan edellisissä treeneissä ongelma, kun ei meinannut mennä renkaan läpi sitten millään. Vähän se myös paineistui päällejuoksusta kepeillä, ja sen jälkeen onkin pitänyt mennä keppejä yhtä matkaa. Sitä ohjatessa pitää olla niin älyttömän tarkka, ettei säikäytä sitä.

Kertulla on viikon päästä näyttelyt. Ollaan me treenattukin, eli siis käyty tasan yksissä näyttelytreeneissä. Ihan hyvää oppia kyllä saatiin, ja Kerttukin antoi vieraiden kopeloida (vaikka oli vähän sen näköinen, ettei kamalasti tykkää). Juoksutuksissa esitti parasta seuraamistaan, mutta muuten meni kivasti. Toivottavasti se antaa näyttelyissäkin tuomarin tutkia.

Näyttelytreenit oli pk-kentällä, joten samaan syssyyn treenattiin tottiksia. Metrinen hyppy meni ihan ilman ongelmaa, ja A:nkin meni kapula (pieni ja kevyt tokokapula) suussaan. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa opettelemaan isonkin kapulan noutoa.



Wäinöä ei kiinnosta nuorison leikit

Tämännäkönen lauma oli kasassa tänä viikonloppuna.
Huomaa kyllä että on lauma pienentynyt, viisi koiraa on oikeestaan aika vähän.



torstai 21. toukokuuta 2015

12.6.2006-20.5.2015

Tänään meidän olisi pitänyt lähteä Unon kanssa käymään lääkärillä. Uno oli sairastellut jo jonkin aikaa, ja sen kanssa oltiin tässä viimeisen kuukauden aikana käyty pari kertaa lääkärin puheilla. Mitään ei ollut vielä löytynyt, joten tänään oli tarkoitus ultrata ja tähystää. Uno ei kuitenkaan jaksanut tähän päivään asti odottaa, joten eilen tehtiin päivystävän lääkärin kanssa päätös eutanasiasta.

Uno tasan kuukausi sitten
 Yllättävän vaikea päätös, vaikkei sille mitään vaihtoehtoja ollut. Omaismoodi iski, eli vaikka tiesi mikä lopputulos tulee olemaan, niin piti vielä miettiä että voisiko tässä vielä jotain tehdä. Siihen oltiin kyllä valmistauduttu, että voi olla ettei se tämän päivän lääkärireissulta kotiudu, koska epäilynä oli syöpä (ei haluttu pitkittää kärsimyksiä, eli päätettiin että jos ennuste on huono, jätetään koira pöydälle), mutta ei käynyt mielessäkään ettei me sinne lääkärille ehdittäisi.

Porukka viimestä kertaa yhdessä
Uno kuitenkin oli onneksi loppuun asti kohtalaisen hyvässä kunnossa. Se vielä viikonloppuna oli monta tuntia metsälenkillä, ja eilenkin juoksi lelun perässä. Syöminen oli mennyt huonoksi, mutta muuten oli hyvissä voinneissa viimeiselle tunnille asti. Toki oli sillä jo lääkityksetkin päällä, ei se olisi pärjännyt ilman pahoinvointilääkettä enää.

KoiraNettiin ilmotettiin se kuolleeksi myös. Vähän turhan lyhyeltä näyttää tuo elinikä, 8 vuotta ja 11 kuukautta.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Motivaatio-ongelmia

Ohjaajalla siis. Nyt kun meillä on ohjatut treenit tauolla, ollaan treenattu ihan tosi vähän, vaikka koiria onkin päivästä riippuen makoillut jaloissa 4-6 kappaletta. Syynä on ihan vaan se, ettei huvita. Oon tosi huono treenaamaan ilman kisatavotteita, mikä näkyy esim. Nuutin kanssa. Aina välillä päätän, että alan oikeesti vaatia niitä hyviä suorituksia Nuutilta, mutta viimestään parin treenikerran jälkeen vaatimustaso taas rupeaa alenemaan. Ja se ei johdu Nuutista, vaan siitä, etten jaksa pilkuttaa kun kerran ei kisoihin menoa ole lähiitulevaisuudessa.

Nyt on vähän sama juttu Kertunkin kanssa. Meidän treenit, sillon kun me vähäsen treenataan, on ihan pilipalijuttua. En jaksa pitäytyä treenisuunnitelmassa, vaan mennään lähinnä fiiliksen mukaan. Saatetaan tehdä tosi montaakin juttua yhden treenin aikana, mikä ei kauheen hyvä juttu ole. Ja kun tämä johtuu siitä, että maaliskuun kisoihin on niin kauan aikaa, niin päätin avata kisakalenterin ja katsoa kisat tämän vuoden puolelta. Marraskuussa kisat olisi Torniossa, joten pistettiin tähtäimet sinne, ja treenit jotenkin alkoivat heti sujumaan. Ykköstulosta ei sieltä mennä tavottelemaan, mutta jos saadaan liikkeet kohilleen niin kävästään ainakin katsomassa, että millainen se voittaja on. Jos ei saada liikkeitä kohilleen, niin sitten ei kävästä. Joulukuussa olisi kisat Kannuksessa, mutta jos junalla pitää lähteä kisareissulle, niin on kalliit kisat. Toisaalta olisi tosi kiva käydä Kansasissakin pitkästä aikaa, mutta toisaalta sillon voidaan olla jo doping-tauolla luustokuvien takia.

Ensimmäinen ongelma on kehään pääseminen. Kerttu ei anna tehdä juoksutarkastusta jos sitä ei pidä kiinni, ja se myös mielellään moikkaisi tuomaria. Kyläkisoissa ei ehkä niin ongelmaa (moni tuomari antaa pitää kaulapannasta), mutta esim. SM:iin ei ole asiaa, ennen kun päästään kehään sisään.

Meillä on seuraamisessa se poikitusongelma, jota päästään ratkomaan hierojan jälkeen. Uskon, että saan tuon kyllä suoristettua, mutta eri asia sitten, että mihin mennessä. Tempojen vaihdot menee hyvin, samoin askelsarjat oikealle ja taakse. Vasemmalle en oikeen ite osaa mennä, niitä pitää harjotella. Perusasennot pitää saada oikeesti nopeemmaksi, muuten lähtee liikaa pisteitä.

Liikkeestä istuminen tarvii lisää varmuutta. Uskon, että on kisakunnossa marraskuussa.

Luoksetulo on yksi kysymysmerkki. Oon alkanut opettaa sille uutta maahanmenoa, joka on nyt ainakin parempi mitä vanha, mutten tiedä onko se riittävän hyvä. Lisäksi stoppi saisi olla terävämpi, varsinkin kaukaa. Ja ite pitäisi oppia hahmottamaan pysäytyspaikat. Ei olla tehty kokonaisena vielä- Eteentulo saisi olla parempi.

Ruutu tarvitsee treeniä, mutta perusajatus siinä on hyvä. Pitää vaan vahvistaa ensinnäkin sinne juoksua (välillä jää varmistelemaan, että saako varmasti mennä), ja sitä, ettei se ennakoi sivulle tuloa. Oonkin nyt tehnyt vaan kolmiota siinä koiran edessä, ja palkkaus ruutuun.

Metallia se noutaa ihan kivasti, palauttaakin usein laukalla. Noutaa vaan pientä metallia, vähänkään isompi on jo ällöttävä.

Tunnari toimii ilman häiriöhajuja, paitsi että palauttaa ravilla. Mulla oli vähän ongelmia lähettää se tunnareille, mutta siihenkin syy selvisi. Jätin sen "odota"-käskyllä istumaan kun ite tein täyskäännöksen, ja "oma"-käskyllä kapuloille. Vaihdoin "odota"-käskyn "istu"-käskyyn, ja nyt lähtee paremmin. Liian samantyyppiset käskysanat siis. Vähän niin kuin merkille lähettäessä, jos vähänkään painotan ensimmäistä m-kirjainta, niin koira pamahtaa maahan.

Nuutti ja Nuutin paimeneleet :D
Hyppynoutoon myös lisää varmuutta, se on ihan kivalla mallilla muuten. Kiertää hypyn, jos kapula menee pahasti vinoon. Pitää siis se opetella, kun en osaa heittää suoraan. (Nuutti esim. hakee ja palauttaa kapulan hypyn kautta, vaikka kapula menisi kuinka vinoon. Helpompi opettaa koira siihen, mitä opetella itse heittämään. :D) Hyppynoudossa, kuten kaikissa muissakin noudoissa, palautus saisi olla parempi. En tosiaan tiedä, että siirtäisikö sen sivulle. Sitten saisi hyvästellä pk-puolen, mutta toisaalta, jos joskus sen ajokortin satun saamaan takasin, niin mua kiinnostaisi enemmän peko-puoli. Siellä ei taida olla mitään väliä, että miten koira palauttaa kapulan.

Kaukot on oikeesti hyvällä mallilla. Nyt vaan pitää yrittää olla pilaamatta niitä. Välillä ottaa askelta i-s-siirtymisessä.

Ei siis vielä ole liikkeet sillä mallilla, että ykkönen napsahtaisi, mutta ei ne nyt mitenkään huonojakaan ole. Treeniä ja vahvistamista vaatii, vaikka välillä tuntuu että vaatii myös vähän koiran aikuistumistakin. Uskon kyllä että kunhan Kertulle tulee ikää, niin tulee sitä varmuuttakin suorituksiin. Nythän se on vasta alle 2-vuotias, ihan kakara.

EVL-liikkeistä on tehty ruutua (joka tuntuu sujuvan paremmin mitä voittajan ruutu) ja ohjattua. Ruutua lyhennetyltä matkalta, ja ohjattua vaan yhdellä kapulalla. Pitäisi alkaa tekemään merkkiä niin, että siellä on taustalla ties mitä häiriötä, mutta merkille pitää pysähtyä. Se nimittäin haluaisi mennä aina suoraan kapulalle, eikä merkin kautta. Isoksi osaksi tehdään vielä niin, että käyn viemässä sen merkille ja lähetän siitä noutamaan, ja merkkiä tehdään vielä erikseen. Mutta siis merkki onnistuu kun sitä erillään ottaa, Kerttu hakeutuu aika kivasti oikealle paikalle. Ja jos se sattuu tulemaan liian sivulle, niin toisella käskyllä menee merkin taakse.

Huomenna mekin palataan vihdoinkin Ouluun, ja agilityn pariin. Huomenna tosiaan alkaa talvikausi, ensin Kertun agilityillä ja sitten Nuutti treenaa heti perään. Pitää yrittää ottaa joku kameran tyyppinen mukaan, niin saisi vähän videoitua Nuutin agilityä.

Kertullakin on ihan omat jumppaliikkeet

Senioriveljekset Uno ja Wäinö

Wäinö ja Uno



On se vaan sievä.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kesäkauden lopetus

Kesä on jo siinä vaiheessa, että illat on sen verta kylmiä ja pimeitä, että tästä lähtien treenataan ohjatut treenit hallissa. Meillä on sinällään kiva tilanne, että meitä odottelee ihan uusi, lämmin ja iso halli talvikauden treeneihin.

Tokoilun suhteen on nyt vähän motivaationpuutosta, kun on tajunnut, että kuinka hemmetisti tässä on tekemistä ennen voittajaa. Jostain syystä sillä nyt menee tunnarikin huonosti, kun lisätään vieraan haju. Se hakee ensimmäisen kapulan, ja sitten palaa kapuloille ja käyttää nenäänsä vasta sitten. Ärsyttävää, mutta eipä auta kun palata alkuun. Ja ruutuun meno on ärsyttävän epävarmaa. Sille ei voi jättää ruutuun nameja että menisi nopeemmin, koska se alkaa käyttää sitten liikaa nenää, ja kuolleet lelut ei sitä yhtään kiinnosta. Nyt on tehty jokunen kerta niin, että apuohjaaja käy ruudussa sitä hetsaamassa, sillon menee hyvin. Seuraava ongelma onkin ruudussa pysyminen, kun nyt se sieltä varastaa heti kun selän käännän. Ollaa tehty niin, että kävelen kolmiota siinä edessä, ja käyn palkkaamassa koiran ruutuun. Tätä joudutaan tekemään varmaan aika kauan. Seuraamisessa tosiaan poikittaa reilusti ja tekee hitaat perusasennot, ja koko seuraaminen on nyt treenitauolla niin kauan, kun saan Kertulle hierojan. Ei viitsi alkaa vääntämään sitä väkisin suoraksi, kun ei tiedä kuinka jumissa se on. Luoksarin stoppia ollaan saatu vähän paremmaksi, mutta maahanmenon opettaminen on pitänyt alottaa alusta, joten kovasti on sekin kesken. Istuu kyllä liikkeestä, muttei vielä onnistu seuratessa. Metallia noutaa, mutta palauttaa ravilla. Hyppynouto sentään useimmiten onnistuu. Ja kaukot on kivat myös, vaikkei matkaa olla päästy kasvattamaan. Nyt pitäisi vaan olla sen verta malttia, ettei mennä pilaamaan kaukojakin liian nopealla etenemisellä.

Kertun kapula vs. Nuutin kapula. Kertun on tuo pikkunen.
Nuutin kanssa ollaan tehty kanssa tokoa, kun sen kauden viimeset agilityt jäi väliin Kertun tokojen takia. Viimesellä tokotreenikerralla tehtiin liikkuroituna kolme liikettä, eli avon seuraaminen, luoksetulo ja voittajasta metallinouto. Seuratessa edistää ja painaa paljon. Oon nyt opettanut sille, että palkan saa hakea mun oikeasta kädestä niin, että koira kiertää mun takaa. Jos tuo nyt vähän sen edistämisinnokkuutta vähentäisi. Luoksetulossa annoin pysähtymiskäskyn liian myöhään, kun en jostain syystä osaa hahmottaa oikeaa paikkaa. mutta kyllä sen pysähtyminen valuisi, vaikka ihan oikealla kohdalla sen käskyn antaisin. Metallinouto on sillä nyt kauheen kiva, sillä on tosi hyvä vauhti ja asenne, eikä se pelaa turhia kapulan kanssa. Palautusta pitäisi vielä työstää. Paikkamakuussa edelleen ääntelyä. Kävin palkkaamassa kun viereinen koira nousi, jonka jälkeen vähän rauhottui. 

Nyt ollaan kuitenkin pitkästä aikaa päästy vähän pohjosempaan lomailemaan. Wäinö ja Uno tarvitsi pidennetylle viikonlopulle seuraa, ja Kerttukin saa toteuttaa itseään talovahtina. Mitään ihmeellisyyksiä ei olla tehty koko viikonloppuna. Vähän tokoiltiin kaikkien neljän kanssa, mutta Wäinöllä edelleen heittää kuppi nurin ja vatsa sekasin, joten aika vähään se jätettiinkin. Kyllähän sillä olisi intoa tehdä vaikka kuinka paljon, joten harmittaa että pää ei kestä oikeestaan yhtään. Unon kanssa pikkasen tehtiin seuraamista ja takapään käyttöä, ja se on aika pätevä näin kotikoiraksi. Uno on kivan tasapainoinen sheltti, ja uskoisin että jos se olisi jollekin harrastajalle päätynyt, niin siitä olisi voinut tulla hyvä. Nuutin kanssa seurailtiin ja Kertun kanssa harjoteltiin ohjattua. 

Tämän viikonlopun kokoonpano
Muuten koirat on sitten olleet ahkerasti mukana pihahommissa (eli levittäneet ne lehdet, mitä oon saanut haravoitua) ja lenkkeilleet. Wäinöllekin on päässyt ylipainoa kertymään, joten ollaan nyt sitten koitettu panostaa enemmän liikuntaan. Ja kyllähän tuo Kertun olemassaolo tuo näihinkin vipinää, kun pitää yrittää ulkona pysyä perässä. Sisällä pikkumustat edelleen arastelee Kerttua, joten Kerttu joutuu välillä levähtämään portin taakse. 

Talvikauden treenit jatkuu taas reilun viikon päästä. Kerttu ja Nuutti agilitaa maanantaisin, ja Kerttu tokoilee keskiviikkosin. Näillä näkymin rinki treenaa joka toinen torstai. Nuutin tokoilut jää vapaavuoroille, se ei pääse talvikaudella ohjattuihin tokoihin ollenkaan. Enkä rally-tokoonkaan sitä ilmottanut, eli pikku-sheltti saa ottaa aika rennosti tulevan talven.