Mutta ensin pikaisesti terveysjutut. Kertun jalka on nykyään ihan hyvä. Patti jalassa ei ollut mitään vakavaa, vaan joku ihon pinnan ongelma. Jalka on nyt siisti, ihossa ei näy enää yhtään jälkeäkään mistään. Välillä Kerttu nuolee jalkaansa, mutta mutta pattia siinä ei näy eikä tunnu. Edelleen seuraillaan, mutta eiköhän tästä nyt selvitty säikähdyksellä. Kerttu nimittäin voi paremmin mitä ikinä, ja on ihan vitipää. Se leikittää Hannun väsyksiin ja menee uudelleen tökkimään Hannua että ei kai se vielä väsynyt. Treeneissä vetää täysillä ja jos lenkki kestää alle kolme tuntia, se on Kertun mielestä ihan liian lyhyt. Sillon kun Hannu on hihnassa, Kerttu kantaa keppiä jos vaan jostain sellaisen löytää. Tämä kepin kantaminen oli Kertulla tapana silloin kun oli ainoa koira, mutta Hannun ostamisen jälkeen jäi kepeillä leikkiminen, kunnes sitten tänä syksynä alkoi uudestaam. Ei varmaan ikinä ole Kertulla ollut näin paljon virtaa, Hannun kanssa ollaan kohta ihan helisemässä tuon tytön kanssa.
Hannu joutui myös vähän sairauslomailemaan tällä viikolla. Maanantaina koirat kävivät painimassa metsässä, ja iltasella sitten olikin Hannulla kuono turvoksissa. Nyt on vielä kuonossa sellainen puolikkaan herneen kokoinen kova patti, mutta ehkä jo huomenna käydään vähän treenaamassa. Hannu on ollut koko ajan oma itsensä, eikä vaikuta kipeältä, mutta ajattelin että kun on kerran saanut kolauksen kuonoon niin lelupalkkaan syöksyminen voi pikkuisen kirpaista. Hannu syö, juo ja leikkii Kertun kanssa normaalisti, on tuhonnut ja teurastanut leluja ja muutenkin ollut pirtsakka, joten uskon että mitään kolahdusta vakavampaa siinä ei ole. Ensin toki kävi mielessä kaikki hammasjuuripaiseet, kulmurin hajoaminen yms. kalliit vaivat.
Ja niitä treenejä. Hannun tokot, Kertun treenit tulee erilliseen postaukseen:
Paikkamakuu: Tarvii vielä treeniä siihen, ettei mene kaverin käskystä maahan. Pysyy hyvin maassa, mutta tarvii edelleen sen yhden välipalkan, ettei ala piippaamaan. Lopussa, kun tulen vierelle, saattaa piipata.
Paikkaistuminen: Pitäisi tehdä enemmän, on vielä vähän epävarma.
Seuraaminen: Perusseuraaminen on ihan hyvää, mitä nyt välillä meinaa keulia. Juoksemiseen on saatu joku järki, vielä pari viikkoa sitten Hannu herkästi rupesi pomppimaan. Hitaasti seuraaminenkin on parantunut, siinä oli ääntelyongelmaa. Takajalkojen käyttö on huonoa. Hannu osaa kyllä käyttää niitä, mutta seuraamisessa se tuntuu unohtuvan. Putkiaivo kun on, niin ei pysty tekemään kahta asiaa yhtä aikaa. Askelsarjoja ollaan alettu tekemään. Oikealle menee näppärästi, vasen on aika vaikea. Peruutus vaatii paljon työtä, mutta joku idea sillä on.
Jäävät: Pääasiassa tosi hyviä. Välillä kuitenkin sekoittelee, joten enemmän varmuutta vielä tarvitaan ennen kuin aletaan L:ää tai zetaa enemmän harjoittelemaan.
Luoksari: Alempien luoksarit hyviä. Pysäytystä ollaan alettu harjoittelemaan, pysähtyy hyvin mutta herkästi ennakoi.
Hyppy: Hyvin onnistuu.
Kapulan pito: Hyvä.
Kaukot: Alempien kaukot ihan ok, ylempien kaukoissa liikeradat alkaa olemaan ok. Matkaa ei vielä voi kovasti kasvattaa jos tehdään seisomista, max. puoli metriä.
Ruutu: Ollaan treenattu lisämotivaatiota ruutuun, mikä on vähän riistäytynyt käsistä, kun nyt syöksyy ruutuun tuli lupaa tai ei. Ruudun paikkaa pitää vielä treenata, mutta noin yleisesti ainakin tutussa hallissa onnistuu sekä avoimen että voittajan ruutu. Toki välillä lähtee ääni lähetettäessä. Eteenmenoa alettu harjoittelemaan.
Merkin kierto: Ääni lähtee melkeen joka kerta. Vaikka kuinka rauhassa odottelee vierellä, niin käskysanan jälkeen tulee piippaus. Jos Hannu ei ole perusasennossa, niin ääntä ei välttämättä kuulu.
Nouto: Meidän ongelma, jossa nyt kuitenkin on vähän valoa tunnelin päässä. Jos vien kapulan kauas, niin hakee hiljaisesti ja laukalla, mutta jos heitän, niin tulee ääntä ja askellaji on ravi. Eiköhän tämä tästä. Palautuspaikka on parempi, ja uskon että kun saa varmuutta siihen, mitä sille kapulalle tehdään, niin noutokin paranee.
Ohjattu: Ei tehdä kapuloilla, kun se kapuloiden kanssa säätäminen on Hannulla vielä epävarmaa. Suunnat kuitenkin pikkuhiljaa varmistuu, mutta vielä en vie alustoja kymmeneen metriin. Ei olla otettu vielä EVL:n merkkiä.
Tunnari: Nenätyö on hyvää. Ollaan tehty häiriössä yli sadalla kapulalla, eikä Hannulla ole ongelmia. Mutta se kapulan palautus... Hannu pistää tunnarikapulat palasiksi, joten en ole vielä edes alkanut ottamaan palautuksen kanssa. Harjoitellaan kotona matalassa vireessä sitä kapulan nostoa ja palautusta, vielä on työtä edessä.
Metallihyppynouto: Ollaan otettu erikseen metallikapulan pitoa ja hyppynoutoa puukapulalla. Hyppynouto sujuu paremmin mitä tasamaan nouto, Hannu tykkää kun saa hyppiä. Metallikapulan pitoa ollaan tehty ruokakuppipalkalla, eikä siinä näytä ongelmia olevan. Ei kuitenkaan varmaan aleta näitä yhdistämään kun vasta joskus AVO1:sen jälkeen.
Kiertohässäkkä: Palautukset toimii molemmilta puolilta, tässäkään ei kapulan kanssa ole mitään ongelmaa kun saa hypätä. Lisäksi olen palkannut Hannua lelulla heti hypyn jälkeen, joten sen ei ole tarvinnut miettiä että mitä tekisi kapulalle. Merkin kierto koko matkalta onnistuu joinain päivinä, mutta pääasiassa käytän vielä lelua tötsän takana, että saa lisävarmuutta. Ei olla vielä pysäytyksiä alettu tekemään.
Alo ja avo alkaa siis likkeiltään olla valmiit, mutta kaikki muu sitten kusee. Kentälle meno pitäisi saada hallitummaksi, kun nyt olen antanut sen vähän purkaa itseään kunniakierroksilla. Hannu ei luonnostaan hyvin palkkaudu sosiaalisella palkalla, joten se pitää opetella. Liikkeiden välit pitää saada hiljaisiksi. Ensi kuussa mennään Kantoluodon semmaan tähän ongelmaan hakemaan apuja. Mutta siis kisakentät ei meitä vielä hetkeen kutsu.
Hannuhan sai paikan nuorten koirien tokorinkiin. En tiedä että oliko fiksua hakea paikkaa saatika ottaa sitä vastaan, kun en oikein tiedä tekeekö Hannulle hyvää tiukasti aikataulutetut kimppatreenit. Kun pitäisi rauhassa saada vähän purkaa ennen kun aletaan hommiin, että se ääni ei tule niin helposti. Ja ringissähän on vähän sitä kisapainetta, että pitäisi kisata mikäli meinaa paikkansa säilyttää, ja tämän kanssa ei kisakentille kannata kiirehtiä. Mutta katsellaan, ainahan sitä saa ottaa ja lähteä jos siltä tuntuu. Yhdet treenit meillä on ollut, toiset olisi nyt lauantaina mikäli Hannu on treenikunnossa.
Hannun kanssa ollaan nyt tehty treenien suhteen se, että treenipäiviä ollaan vähennetty reilusti. Hannu treenaa 2-3 kertaa viikossa, ja jos se siitä nousee, niin tulee enemmän ääntäkin. Pyritään pitämään aina vapaapäivä treenien jälkeen, eikä treenata useampaa päivää putkeen.
Arjessa Hannu alkaa pelittämään aika kivasti. Me ollaan vaan saatu viime aikoina useampikin irtokoira perskarvoihin, joten Hannun luotto irtokoiriin tai fleksissä oleviin koiriin on miinuksen puolella, ja silloin räyhätään. Rappukäytävää edelleen vahditaan, mutta sitten taas kotiin päästetään vierailijat ihan hyvin. Hallin vahtiminen on vähentynyt, mutta monesti halliin mennessä pitää Hannun ilmoittaa, että Hän tuli nyt paikalle. Irtipito onnistuu edelleen yhtä huonosti. Ja Kertun jättäminen sisälle on yhdenlainen show, eli meidän pitää oikeasti Hannun kanssa treenata kahdestaan ulos lähtemistä (koska ääni. Kova ääni). Mutta muuten normiarjessa ei ole mitään ongelmaa. Terävyydenkin kanssa olen oppinut pelaamaan, vaikka edelleen olen sitä mieltä, ettei terävät koirat oikeen sovi mun käteen. Hannu on kuitenkin muuten oikein kiva ja herttainen tyyppi. Hannusta on kasvanut sellainen sylikoira, että on melkeen Kerttuakin pahempi. Melkeen aina kun sohvalle istahtaa, niin saa reilut 20 kiloa aussieta syliin, ja Kerttu katsoo paheksuen omalta paikaltaan. Sitten puolestaan öisin se on Kerttu joka tunkee kainaloon nukkumaan.
