keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Pienen Kertun elämää

Ensimmäinen viikko Kertun kanssa on mennyt ihan mukavasti. Kerttu on tosi symppis pentu, se on tähän asti ollut älyttömän kiltti ja mukava. Ollaan vähän opeteltu arkee ja vähän muutakin, ja hyvin on pentu oppinutkin. Kaulapantaa ja hihnaa on pidetty päällä ja niistä ei Kerttu välitä yhtään. Yksin ollaan sievästi, vähän pääsee itkua välillä mutta hiljennytään kyllä parissa minuutissa. Nuutin kanssa tullaan hyvin toimeen ja Luru on maaillman paras painikaveri. Ulkoilu on edelleen pikkusen jänskää, mutta selvitään siitäkin. Ensimmäiset lyhyemmät ja pidemmät vierailutkin on takana.

Petsie022089570_rKeskiviikko oli ensimmäinen sossutuspäivä. Mentiin ensin käymään mun siskon luona. Nuutti jäi kyytistä pois, koska se on väliin vähän kuspää mun siskon shelteille. Kerttuhan oli heti vieraassa paikassa reippaana, ei jännittänyt yhtään ihmisiä tai eläimiä tai ympäristöä. Sieltä lähdettiin melkeen suoraan lääkäriin, jossa vilkastiin Kertun ja sisarusparven silmät. Kerttu sai odotellessa painia sisarustensa kanssa, ja saikin koko kahdeksanpäisen aussielauman kimppuunsa, kun oli ainoa joka oli porukasta siihen mennessä irrotettu. Silmät Kertulla ja sisarillakin oli priimaa, jei siitä. :) Kerttu pääsi myös puntarille, ja painoa oli tasan 3 kiloa. Sheltinpennun kokoinen siis. Mitenkähän mulle sattuu aina nämä kääpiöt? :D

Wäinön mielipide Kertusta
Torstaina lähdettiin sitten pidennetylle viikonloppulomalle porukoiden luokse. Ensin piti mennä kaupunkibussilla linja-autoasemalle, siitä isommalla bussilla reipas tunti, ja loppumatka vielä henkilöautolla. Kerttu oli tosi reippaana, ei välittänyt ihmisistä mitään. Linja-autoasemallakin vaan makoili jaloissa, vaikka ihmisiä kulki molempiin suuntiin. Automatkat köllötteli sylissä ja nukkui. Perille kun päästiin niin ihan yhtä reipas oli. Pikkuveljenkin ensimmäinen reaktio oli että "miksei se pelkää?". :) Unoon ja Wäinöön se pääsi tutustumaan ja kyllähän Wäinö sitä vihasi. Onneksi Kerttu ei kuitenkaan koko loppu ikäänsä ole pentu, ehkä Wäinöki leppyy kunhan pentu saa vähän järkeä päähän. Fiksuhan se kyllä on jo nyt. Turhankin fiksu. Se pyörittelee sellasta aktivointilelua, mitä Nuutti ei ole ikinä tajunnut. Niillä on semmonen systeemi, että Kerttu pyörittää siitä namit ulos ja Nuutti sitten syö ne. Reilu peli.

Nuutti taas on rauhottunu ihan hirveesti pennun tulosta. Se mielellään vaan nukkuisi sohvalla tai sängyllä, koska sinne pentu ei pääse. Oon yrittänyt tehdä aina senkin kanssa jotain, vaikka iso osa ajasta menee kyllä Kertun kans. Treeneissä ollaan käyty, mutta nyt jää tästä lähin hetkeksi yhdet treenit pois, eli jatketaan vaan kahden treenin viikkotahtia. Pitää varmaan omatoimisestikin jotain alkaa tekemään.

Agilityssä Nuutti menee kivaa tahtia eteenpäin. Siis sillon kun keskittyy muuhunkin kun haukkumiseen. Kontaktit vahvistuu kivasti, ei se omatoimisesti pysähdy mutta käskystä joka kerta. Keppeihin ollaan otettu ensimmäiseen ja viimeseen väliin ohjurit, ja ne nyt näyttää auttavan keskittymisen herpaantumiseen. Iso ongelma on se haukkuminen, kun aina ei pää pysy kasassa (meillä kummallakaan). Siihen näyttää auttavan lyhyet radanpätkät ja se, että Nuuttia muistaa kehua sanallisesti. Tänään huomasin että joka ikisestä "oho"-sanasta se haukkuminen alko, mutta sitten kun muisti kehua niin Nuutti pysyi ihan hiljaa.

Kerttu pitäis aika pikaisesti vakuuttaa, koska mun tuurilla me päästään kyllä lääkärille ennen rokotuksiakin. Hitto kun ihminen on niin tyhmä ettei ymmärrä vakuutuksista mitään. Pitää varmaan ottaa ensimmäinen eteensattuva vakuutus.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Tervetuloa kotiin Kerttu

Kerttu-Kyllikki niin valppaana
Eilen minun shelttiduo kasvoikin paimentrioksi, kun pieni auspai-narttu liittyi laumaan. Viralliselta nimeltään uusi tulokas on Ghosteye's Ice Fern, tällä hetkellä kutsumanimeksi on suunniteltu Kerttua. Pentu on kyllä tosi sulonen ja reipas tapaus. Sisällä tuo tepastelee häntä pystyssä kaikkialle, ulkona on vähän jännempää. Omaa tahtoa tuntuu olevan, ja sillon kun kiukuttaa niin kiukutellaan. Suurimmaksi osaksi kuitenkin häntä vispaa kauhealla vauhdilla. Pattereista (onneksi) virta loppuu vielä kohtuu nopeasti.

Nuutti otti pennun hyvin vastaan. Tutustutin ne muka portin läpi, muttei siinä mitään porttia olisi tarvittukaan. Nuutti kävi haistelemassa uuden tulokkaan ja siihen se kiinnostus jäikin. Nyt Nuu on ottanut Kertun ihan omaksi pennuksi, ja voi kun hän on vihainen sheltti jos Luru yrittää Kerttua leikittää. Nuutti on asettanut Kertulle myös selvät rajat, ja niiden ylittämisestä tulee samantien ärähdys. Nuutti siis toimii vallan mukavasti isoveljen roolissa.

Kerttu taas on älyttömän kiltti ja herttanen pentu. Ollaan alotettu ihan perusasioiden harjottelu. Sisäsiisteydessä ollaan sillä tavalla jo pitkällä, että Kerttu oppi jo kasvattajan luona että tarpeet tehdään alustalle (kasvattajan sanomalehdet vaihtui aika sujuvasti meillä kroonikkovaippoihin). Yksinoloharjoittelu on myös alkanut. Kerttu on ollut Nuutin kanssa kahdestaan kotona, ja toki Nuutin lenkkien ja treenien aikana ihan yksinkin. Olen ihan yllättynyt kuinka sievästi se on kotiin jäänyt. Pentutestaaja sanoi ettei Kerttu ole kovin kontaktinhakuinen, joten sitä ollaan jo alettu harjoittelemaan, samoin kun naksua. Onpa se pari kertaa onnistunut perusasentoakin vahingossa tarjoamaan. Luoksetulo on kovassa treenissä, ja kyllä tuo toimiikin kun tarpeeksi korkealta pennulle kimittää. Perustapojakin koitetaan opetella, esimerkiksi hyppimistä yritetään rajoittaa. Aika kivasti se onkin toiminut, Kerttu hakeutuu tuohon jalkojen lähelle istumaan ja tapittamaan kun haluaa rapsuja. Kamalan mukava pentu siis, ainakin toistaiseksi. Kai tuonkin pennun sisäinen terminaattori herää jossain vaiheessa.

Nuutin kanssa treenit jatkuu normaalisti. Agissa ollaan koitettu saada keppejä itsenäisemmäksi, niin ettei tarviisi kulkea vierellä. Kuudella kepillä se onnistuu, että lähetän Nuutin kepeille, mutta kahdellatoista ei. Nuutilla kun tuo etupalkka toimii niin huonosti, Nuutti näkee vaan palkan ja unohtaa kepit. Naksuttimella homma toimii ees jotenkin. Kontakteilla me käytetään 2on2off-tekniikkaa, sitä pitäisi hioa vähän oma-alotteisemmaksi. Nuutti toimii käskyllä, mutta jos käsky on myöhässä niin ei se mitään pysähdy.

Tokossa oli tänään häiriötreeniä. Vähän samantyyppistä mitä Kannuksessa aikoinaan, eli Nuutille pitäisi olla melkeen läpihuutojuttu, mutta tänään oltiin säpsyllä päällä. En tiiä stressaako tuo uusi pikkusisko niin kamalasti, vai mikä oli kun tänään säikyttiin pitkästä aikaa ihan kunnolla. Luoksetuloonkaan ei lähtenyt ekalta käskyltä, vaan istuskeli ensimmäisen käskyn jälkeen siellä korvat luimussa sen näkösenä, ettei varmasti uskalleta mihkään liikahtaa. Huoh.


tiistai 8. tammikuuta 2013

Viime vuosi pakettiin

Taas on vuosi vaihtunut. Vuosi sitten tähän aikaan listasin pitkän pätkän tavotteita mulle, Nuutille ja Wäinölle. Nuutille niitä tavotteita lastattiin eniten. Olisi pitänyt saada TK2 tai ainakin AVO1. Eipä onnistunut, saatiin AVO3. AVO1 tuli kyllä, mutta se oli epävirallinen niin sitä ei lasketa. Mutta en ihan kamalan pettynyt ole, tämän koiran kanssa on suuri saavutus saada etes toi kolmonen. Tavotteena oli myös muutama liike voittajasta valmiiksi. No, se saavutettiin ilman ongelmia.

Meillä ei sitten koirat saa olla sängyssä. Eikä varsinkaan tyynyllä!
Agissa tavoite oli saada ohjaaja möllikuntoon. Ollaan me mölleissä käyty, eli ilmeisesti tavoite saavutettu? Edelleen kyllä ohjaaja ei osaa mitään, mutta onneksi koira osaa. Koira on taitava pieni eläin. <3 p="p">
Jäljellä olisin halunnut tehdä peltojälkeä, mutta on niin pilkuttamista että annettiin periksi. Eikä edes metsäjälki ole niin hyvä mitä pitäisi. Tai onhan se sinänsä hyvä, ei sinne tarvii enää juurikaan nameja ja kepit nousee, mutta pieni koira ei jaksa jäljestää kovin pitkää matkaa. Onneksi sen ei tarviikaan, kun kukaan ei enää hengitä niskaan.



Uus koira pitäis ostaa, ku jostain syystä mulla on täällä vaan kissa.
Mejä piti alottaa, ja se alotettiin. Tavoite saavutettu. Nuutti oli vieläpä ihan pirun hyvä tässä. Sitä siis lisää ens kesänä. :)

Päätavoite oli terveys ja hengissäpysyminen. Hengissä ollaan, ja jopa kohtuu terveinä (Nuutiksi). Jei!

Wäinön tavotteet meni tuonne terveyspuolelle. Selän piti pysyä kunnossa, jos ei muuten niin lääkkeillä. Lääkkeitähän tuo tietenkin vaatii, mutta selkänsä puolesta herra elää normielämää.

Vuosi sitten toivottiin myös, että Wäinö kestää jatkuvan muuttorumban. No, kesti se sen, vaikka ei viimeisimpään osoitteeseen enää tullutkaan mukaan.
Näin meillä. Ei se oo ikinä ollu normaali.

Wäinö oli tarkoitus viedä ortopedille ja jatkaa säännöllisiä hierontoja. Kumpikaan ei toteutunut. Kannuksen jälkeen ei oikeen ole hierojaa löytynyt, ja noita lääkärireissuja on pukannut sellaisella tahdilla, ettei ylimääräisiä käyntejä ole huvittanut tehdä.

Virallinen luonnetesti oli myös listalla, mutta ei sekään onnistunut ennen kuin ikä tuli täyteen.

Muita tavotteita ei Wäinöllekään annettu. Maailman paras sohvakoira siitä on tullut. :) Kerran käytiin agilityn epiksissä putkiluokassa, ja sieltä tuli toinen sija ja Wäinö oli hirveen hyvä. Taitava agility-Wäinö. <3 hyvinkin="hyvinkin" kisaura="kisaura" meij="meij" mutta="mutta" n="n" olla="olla" p="p" saatto="saatto" siin="siin">

Itelläni oli tavoitelistalla ykkösenä valmistuminen. Sain paperit Kannuksesta, joten tuo tuli tehtyä. Sitten oli kaikki nämä uuden kodin ja työpaikan löytymiset, jotka onnistui myös. Nyt on tosin taas uusi koti etsinnässä, mutta millonkas me oltais yhdessä asunnossa muutamaa kuukautta pidempään viivytty? ;) Koiria piti jaksaa treenata (osittain check!), ja uutta pentua miettiä tarkemmin (check!). Piti löytää harrastus joka ei liity eläimiin, ei onnistunut. Piti pistää ylimääräinen raha ratsastamiseen, mutta noihin omiin elukoihin on kaikki mennyt.

Tavoitteet vuodelle 2013 tulee ehkä vähän myöhemmin. Me eletään täällä nyt niin hetkessä ettei jakseta niitä ajatella. Kyllä me tavotteet asetetaan, ja katellaan taas vuoden päästä onko niistä mikään toteutunut, mutta koska meillä Nuutin kans treenien joulutauko loppu vasta tänään niin me ollaan edelleen lomafiiliksissä.