perjantai 27. kesäkuuta 2014

Pitkästä aikaa agilityäkin

Yllättäen meillä on tällä viikolla ollut taas treeniä. Nuutin tokot jäi töiden takia välistä, mutta muihin treeneihin päästiin. Iteksemmekin ollaan treenattu, Kertun kanssa tokoa ja Nuutin kanssa rally-tokoa.

Mutta päästiin tosiaan pitkästä aikaa agilityyn molempien kanssa. Viimeviikkojen treenit on jääneet väliin työvuorojen ja oman telotun jalan takia, mutta kun nyt sain jalkaan väännettyä lenkkarin, niin ajattelin että kai se agilitytkin kestää (ei kestänyt). Nuutin kanssa tehty agilityrata näytti tältä:



Sen verran muokattiin, että esteeltä 19 mentiin suoraan esteelle 28, sitten 29 ja siihen loppui. Nuutti oli ihan älyttömän pätevänä, se meni tosi mukavasti sinne mihin sitä ohjattiinkin. Ite unohtelin rataa ohjatessa, mutta Nuutilla ei oikeen sen suurempaa ongelmaa ollut. Kepeille se meni tosi kivasti, kun kerrankin ite oli pois edestä. Renkaan hyppäsi ensimmäisellä kerralla väärästä välistä ja kontaktit saisi olla paremmat, mutta muuten Nuu meni kyllä tosi kivasti. Voisi alkaa kattelemaan sen kanssa vähän kisoja, kunhan saa renkaan varmemmaksi. Mutta aika huippua kun alkaa tämä laji jotenkin sujumaan.

Ääliö
Kertulla puolestaan on agikentällä keskittymisvaikeuksia. Se paljon mielummin vaan juoksisi ja unohtaisi esteet. Sen mielestä myös mun oikealla puolella oleminen on vähintään epäilyttävää, ja sille iskee epävarmuus kun se ei oikeen tiedä, että mitä siellä agikentällä tehdään. Vauhtia on kyllä, mutta varmuutta pitäisi saada enempi. Kai se on pakko sitäkin lajia joskus treenata.

Nuutin kanssa ollaan käyty nyt kolme kertaa rally-tokossa. Ollaan käyty alokkaan kyltit läpi, ja nyt siirrytty avointa treenaamaan. Viimeksi käytiin viime vuoden SM-kisojen avoin rata, ja Nuu teki kauheen kivasti. Nuutilla ei oikeestaan ole ollut rally-tokossa ongelmia, mutta ohjaajalla sitten senkin edestä. Ensinnäkin vaikeaa on tuo ALO-luokan hihnapakko. Jotenkin vaikeeta pitää huolta että hihna on löysällä ja keskittyä siinä vielä koiraankin. Toinen mikä on vaikeeta, on liikkeestä maahanmeno. Näin tokoilijana on mahottomuus ymmärtää, ettei sitä koiraa jätetä siihen maahan yksin, vaan sen saa ottaa heti mukaan. Kolmas ongelma on se, että kuljen rally-tokoradalla yhtä tuppisuuna mitä tokossakin. En ikinä muista että sille koiralle saa antaa lisäkäskyjä ja sitä saa siellä kehuakin. Liikkeistä ongelmia Nuutille tuottaa lähinnä perusasennosta seisomaan nouseminen (koska sitä ei ole opetettu). Muuten liikkeet tuntuu aika tutuilta, ja monia ollaan harjoteltu ihan vahingossa (esim. oikeella seuraaminen, pyörähdys) ja loput onnistuu aika kivasti tokotaustan ansiosta. Olen kuitenkin vähän sitä mieltä edelleen, ettei ole mun laji, mutta Nuutti tykkää niin tätä jatketaan. Lisäksi mun motivaatio Nuutin kanssa tokoiluun on taas jossain pohjissa, joten rally-tokon ansiosta tulee Nuutin kanssa treenattua jotain muutakin kun seuraamista.

Kepen kanssa ollaan keskitytty tokoon, ja sillä menee tokoilut aika kivasti. Ainut miinuspuoli on lähestyvät juoksut, joiden takia Kepe on vähän tuuliviiri. Eikä edes pelkästään treenikentällä, vaan myös kotioloissa. Kerttu vahtaa Nuuttia kauheen tarkasti, ja jos Nuutti tekee muka jotain väärin, niin Kertulla on heti hampaat esillä. Ruokaa se vahtaa Nuutilta kauheen tarkasti, ja välillä jotain lelujakin. Ja se on kärttynen kun mikä Nuuttia kohtaan ja pissaa sisälle. Ja jos juoksut tulee ajallaan, niin tätä käytöstä pitäisi katsella vielä reilu kuukausi. Kyllä musta vähäsen tuntuu siltä, että enää ei kovin monia juoksuja tässä huushollissa katsella. Eihän tuo nyt ihan sietämätön ole, mua kohtaan se on samanlainen kullanmuru mitä aina ennenkin, köllöttelee kainalossa ja puskee päätä syliin, eikä se lenkeilläkään reuhaa. Nuuttia kohtaan se on kyllä täys sika, ja treenikentällä saattaa iskeä laamavaihteen päälle tai lähteä vaeltelemaan omille teilleen. Kisathan Kertulla olisi ensi viikolla, mutta pitää katsella että mitä me niiden kanssa tehdään. Samana päivänä ois nimittäin Nuutille agiepikset, jotka houkuttaisivat kyllä huomattavasti enempi (jos jalka kestää). Mutta Kertun tämän vuoden kisat alkaa käydä vähiin, nyt tulee juoksutauko, sitten mahdollisesti oma leikkaus, sitten Kertun luustokuvat ja toivottavasti myös sterkkaus jossain vaiheessa. Mutta kisataukoa odotetaan kyllä innolla, saapahan keskittyä välillä muuhunkin kuin tokon vääntöön.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannusta kuvina

Juhannusta ollaan tänä vuonna vietetty 12 hengen porukasta, joista puolet kulkee neljällä jalalla. Lähdettiin pois kaupungista, ja varsinkin maalaiskoira Kerttu oli melko innoissaan. Ensimmäisen illan aikana ei neiti meinannut rauhottua ollenkaan, olisi vaan juossut täysillä koko päivän jos olisi itse saanut päättää. Mitään ihmeellistä ei edes tehty, ei edes treenattu. Kamera oli mukana, ja jokusen kerran koiratkin saatiin kuviin.




















Nyt ollaan taas kaupungissa, ja Kerttu ja Nuu molemmat sammuivat heti kun kotiin tultiin. On se maalla lomailu rankkaa. Huomenna taas jatkuu treenit, olenkin jo vähän saanut suunniteltua että miten tästä jatketaan. Vähän pientä motivaatiotreeniä ollaan kisojen jälkeen tehty, ja nyt olisi sitten taas aika alkaa pilkkua viilaamaan. Voittajaluokan liikkeistä otetaan käsittelyyn metalli, tunnari, kaukot ja ruutu, mutta muuten pysytään avoimen liikkeissä vielä hetki. Kertulla kaikki voittajan liikkeet on jo aluillaan, mutta onhan niissä vielä työtä. Onneksi on nuori koira eikä kiirettä mihinkään. :)

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kertun avoimen luokan korkkaus

Kertun kans käytiin tänään kokeilemassa miten ne avoimen tokoilut sujuu. Taas sitä mietti, että minkä takia näiden kanssa kisaa, kun se on aivan kamalaa. Jännittää jo viikkoa etukäteen, ja viimestään kisapaikalla tuntuu siltä että antaa olla ja mennään kotia.

Tällä kertaa sitä on kuitenkin tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Kerttu oli tosi fiksua tyttöä kehässä ja sen ulkopuolella. Kehässä jännityskin pikkuhiljaa laantui, kun huomasin että tämähän menee ihan mukavasti.

Tämän päivän lottorivi siis näytti tältä:

Paikkamakuu 9
Nousi tosi vinoon perusasentoon, piste pois siitä. Muuten oli kuulemma tosi kivasti.

Seuraaminen 8
Ennakoi lähdöt aina perusasentojen jälkeen. Muuten pääosin hyvää, pieniä kontaktin katkeamisia.

Liikkeestä maahanmeno 10
Ilmeisesti se sitten oli hyvä, tässä vaiheessa en enää niin kuunnellut tuomarin palautetta kun keskityin koiraan.

Luoksetulo 8½
Alussa mietti että pitääkö tässä nyt istua vai laittaa maate (jätin väärällä käskyllä). Pysyi sitten istumassa, teki tosi kivan stopin ja tuli ihan kivasti eteen.

Liikkeestä seisominen 10
Ei mitään, hyvin meni.

Nouto 9
En kuunnellut palautetta, mutta luultavasti jäi liian kauas palautuksessa.

Kaukot 10
Meijän ongelmaliike! Jossa ei ollut mitään ongelmaa! Ei ottanut häiriötä ja takapuoli pysyi paikallaan.

Hyppy 9½
Luultavasti liian hidas istuminen, kun vilkaisi kehän ulkopuolelle.


Kokonaisvaikutus 10
Tosi hyvää työtä teki koko kokeen ajan, en voi (juurikaan) valittaa. Mulla oli ekaa kertaa ikinä kivaa kisakehässä. On se vaan fiksu tyttö!

Yhteispisteet siis 185,5, ja ne riittivät luokkavoittoon ja kunniapalkintoon. Tuomarina oli Laakon Tiina. Kerttu oli tosiaan tosi fiksusti kehän ulkopuolella, ja keskittyi tosi hyvin kehässä. Mistään höselöenergiasta ei ollut tietoakaan, mutta työt teki innokkaasti. Palkkaamattomuus ei juurikaan häirinnyt, paitsi että Kerttu oli ehkä vähän vaisuhko liikkeiden välissä. Tuomari ja liikkuri moikattiin tosi iloisesti, mutta mitään miinusta ei siitä tullut. Ja bortsunahan tuo arvosteltiin. Tuomari sanoi jotain "bortsumaisista eleistä", ja oli vähän hämmästynyt kun kerroin koiran olevan aussie.

Eilen tosiaan suunnittelin kisakalenterin polttamista, mutta jäikin tekemättä. Nyt katsellaan seuraavaan AVO-koetta, ja samalla viilaillaan voittajan liikkeitä kuntoon. Tarkotus olisi tosiaan kisata vielä avoimessa täysin ilman tulospaineita ja kerätä vaan kisakokemusta molemmille. Reilun kuukauden päästä alkaa tyttösellä juoksut, joten kisataukoa on ainakin elokuu. Heinäkuulle mahdollisesti yhdet kisat, ja syyskuulle toiset. Sitten katsellaan että kisataanko edelleen avoimessa vai keskitytäänkö voittajaan.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Paimenessa ja vähän kenraaliharkkojakin

Päästiin vihdoinkin alottamaan tämän kesän paimenkausi, ja alotettiinkin se sitten kokoonpanolla Nuutti ja Kerttu. Ensin vuorossa oli Nuutti, koska kenenkään hermot ei kestä sitä huutoa, mikä pääsee jos Kerttu saa tehdä ekana.

Oisko jo Kertun vuoro?
Lähettiin siis laitumelle Nuutin kanssa, ja Nuutti oli aluksi hihnassa, että näkee miten se niihin lampaisiin reagoi. Aika nopeesti sen uskalsi sitten päästää irti, kun ei se mitään pahaa niillee tahtonut. Nuutilla oli kyllä mahottoman hyvä asenne heti alusta lähtien. Se teki lampaille selväksi, että vaikka se onkin niin mahdottoman pieni, niin se nyt määrää tässä hommassa.

Nuutilla oli myös tosi hyviä pätkiä, millon sai pidettyä koko lauman koossa. Laumassa oli kuitenkin parisenkymmentä lammasta, eli ihan kunnon kokoinen porukka. Välillä sitten aina luikki joku lammas jostain karkuun, mutta Nuutin kanssa pyrittiin pitämään iso porukka aisoissa. Vaikeuksia Nuutilla oli myös irtoamisessa, se piti melkeen saattaa lampaiden taakse tarvittaessa.

Nuutilla on iso lauma huolehdittavana
Nuutin jälkeen oli Kertun vuoro. Kerttu oli sitten astetta parempi pitämään suuren porukan koossa. Kuljetuksissa se vähän saattoi huidella omilla teillä jos porukka oli kasassa, mutta jos joku lammas lähti omille teilleen, Kerttu kävi sen tosi nopeesti hakemassa takasin. Kertun irtoamiset ja hakukaaret olivat tosi hienoja, ja Kertun kanssa mun ei tarvinnut tehdä niin paljoa töitä. Riitti, että lähetin Kertun lampaiden taakse, niin Kepe kävi kokoamassa koko lauman. Oli tosi jännä nähdä miten sillä on selkeesti siellä päässä se, mitä niille lampaille tehdään. Se oli jopa niin pätevä, että sitä luultiin bortsuksi (ja myös koiran ulkonäöllä voi olla sen kanssa jotain tekemistä). Sillon kun käveltiin tallia kohti, ja lampailla oli veto sinne, niin Kerttu kivasti jarrutteli, ja taas toiseen suuntaan mentäessä oli Kerttu lampaiden takana antamassa lisää vauhtia. Kertun ongelmana oli liiallinen vauhti, ja sitä piti välillä hättyyttää lampailta kauemmaksi. Vähän oli taas sen näköinen, mitä Nuutin kanssa ulkoillessaan, että olisi tosi kiva tulla täysillä päälle, mutta ketään se ei jyrännyt eikä hampaitaan käyttänyt. Haukahteli pari kertaa, Nuu haukahteli enemmänkin.



Aussie lammasten vaatteissa, melkeen.

Voi ällötys!
Molempien kanssa tehtiin kolme eri harjoitusta, ja molemmat oli aika päteviä. Kerttu oli joo pätevämpi, mutta se onkin tehty tuohon hommaan. Nuutin käyttötarkotukseksi riittäisi nykypäivänä kainalossa makoilu ja nätiltä näyttäminen (jotka molemmat se hoitaa oikeen mallikkaasti), kun taas versatileaussielta vaaditaan vähän enempi. Huomasi myös että vaikka näitä aktivoidaan ja lenkitetään ihan samanlailla molempia, niin Nuutti väsähti lampailla, kun taas Kepe oli sitä mieltä että voidaanksme vielä jatkaa. Tarkotus olis jatkaa tässä vielä kuukauden sisään, ja sitten ens kuussa mahdollisesti Kuopiossa käymään taippareissa. Katsellaan.

Aussie lammasten vaatteissa osa 2




Reissun päätteeksi käytiin vielä katsomassa 6-viikkoisia pikkuaussieita, jotka oli ihan törkeen söpöjä, mutta pentukuumetta ei nostaneet, kiitos Kertun. Yksi aussiekakara kerrallaan riittää mulle, ja sittenkin kun Kerttu on aikuiseksi kasvanut, tarviin jonkun hermoloman ennen uutta pentua.

Äiti oli mulla seurana, ja se oli sitä mieltä ettei tiedä näiden tulevat omistajat mihin nokkansa pistävät. :D

Tokossa ollaan treenattu vähän kenraaliharkkoja. Kerttu on nyt viikon verran tehnyt tosi hyvää työtä, mutta eiköhän tämä putki viimestään kisoissa katkea. Huomasin myös että liikkuroituna ei olla tehty juuri mitään, joten ennakointia odotettavissa. Muutenkin ollaan valmistauduttu kisoihin tosi surkeesti. Ei häiriötreeniä, ei liikkuritreeniä, ei palkattomuustreeniä eikä seuraamisen kestoa. Tätä se Melakari varmaan tarkotti kun sanoi, kuinka tärkeää se treenien suunnittelu on. Jos ja kun menee kisat pipariksi, niin saapahan katsoa peiliin ja miettiä, että jos sitä seuraaviin vaikka kokeilis valmistautua.

Agilitystä sen verran, että Kepe on mennyt oppimaan kepit. Ei se vieläkään ihan omatoimisesti mene vaan tarvii vähän apuja, mutta kun vertaa mitä se oli kuukausi sitten, niin älyttömän paljon on menty eteenpäin.


Kuvat on huonoja, mutta järkkäri odottelee tällä hetkellä tohtoria.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Kesän viettoa

Pitkiä nuo aussiet.
Näilläkin leveysasteilla on alkanut olla aika kesäisiä ilmoja, joten ollaan yritetty koirien kanssa niistä nauttia. Kesäloma oli ja meni toukokuun lopussa, joten nyt sitten yritetään taas sovitella harrastukset ja työt niin, että selviäisin ilman ajankääntäjää. Heikolta näyttää, koska menin ilmottamaan Nuutin nyt myös rally-tokoon, mikä tarkottaa taas uutta iltaa koirakentällä. Tällä hetkellä treenikalenteri näyttää siis melkosen täydeltä.

Vähäsen ollaan väännetty molempien kanssa tokoa. Kerttu olisi tarkotus viedä taas kisoihin, joten sehän tarkottaa sitä, että treenit menee päin sitä itteään. Iso ongelma on Kertun häsläenergia, kun sitä on vaan niin paljon että pakka hajoaa. Tämä on vähän kun yrittäisi tehdä töitä ADHD-lapsen kanssa, hirveä sählinki mutta mihinkään ei keskitytä eikä mistään tule mitään.

Aussie merihädässä
Paitsi jos on käynyt kolmen tunnin uintireissun. Torstaina siis käytiin ensin uimareissu vesipaineineen ja frisbeeneen, ja sen jälestä mentiin treenaamaan niin kyllähän se aussie taas toimi. Mie en vaan näköjään saa sitä ohjaamaan kaikkea energiaa tekemiseen, vaan se pursuilee yli, jollon homma menee pipariksi. Sitten kun ylimääräenergioita ei enää ole, Kepe keskittyi mukavasti ja piti virettäkin kivasti yllä.

Liikkeet on sinällään parantuneet. Kaukot alkaa olla hyvät, ja Kerttu tekee niitä myös liikkuroituna eikä toistaiseksi ole liikkurista häiriötä ottanut. Kaukojen tekniikka on parantunut huimasti, Kerttu ei enää työnnä itseään etusilla taaksepäin maahanmenoissa. Noudossa ei enää varastele, mutta palautusvauhti on vähän kärsinyt. Hypyssä ei muuta ongelmaa enää ole, paitsi että saattaa pyrkiä varastamaan. Liikkeestä maahanmeno on edelleen hieman epävarmaa. Seuraamisessa pahimmat haahuilut sillon kun päättää haahuilla. Muuten liikkeet ihan kivat, siis ainakin treeneissä.

Kepsu on myös agikentällä käynyt. Vauhtia on paljon eikä ohjaajaa tarvii kuunnella koska Kerttu tietää parhaimmat radat ihan ilman apuja. Se kyllä tykkää agista, mutta saattaa possuilla radalla aivan urakalla. Kuitenkin yksittäisesteet onnistuu isolta osin, paitsi että keinua ei olla kokeiltu (pelkkää paukuttamistreeniä on tehty) ja keppeihin tarvii vielä apua (en osaa opettaa ohjureilla). Suunnilleen viiden esteen radat (ja joskus pidemmätkin) onnistuu yleensä, paitsi sillon kun on yliannostus häsläenergiaa, jollon mikään ei tietenkään toimi.

Välillä vähän tuntuu, että Kertulle pukkaisi toista murkkuikää, koska se käyttäytyy kun mikäkin teini. Kuitenkin sitten se osaa käyttäytyä, jos vien sen vaikka töihin terapiakierrokselleen, ja verenhimo lapsia kohtaan on hitusen hellittänyt. Nykyään asiat menee ihan kivasti, jos lapset ei kiinnitä Kerttuun mitään huomiota. Kerttu saattaa vaan katsella ja heilutella häntää, mutta nopeesti tulee ärähdys jos lapsi lähestyy Kepeä. Aikuisten ihmisten kanssa tuo nyt on tuommonen ylisosiaalinen, ja on näköjään sitä mieltä, että truuaussie kiipeää jokaiseen syliin, ja että mitä ihmettä se pidättyväisyys on. Kyllä mulla on ihan hyvä luotto siihen, että saan tuota lapsiaggreakin vähennettyä siihen malliin, että Kepe oppii sietämään niitä, mutta sitä varten mun on pakko hankkia kuonokoppa. Nykyään nimittäin otan automaattisesti Kertun lyhyelle hihnalle ja mahdollisesti vielä mun jalkojen väliin kun lapsia on lähistöllä. Varmasti saa Kerttu sellasen viestin, että nuo kakarat on muuten pahiksia. Mutta eipä tuo sietänyt edes aikuisia nuorena likkana, ja nyt se on tommonen terapiaeläin.

Nuutti on ollut viime aikoina ihan huippu tyyppi. Se toimii treeneissä eikä stressaa kotona. Tokossa se on aivan liekeissä ja sillä on mieletön työmotivaatio. Senkin kanssa tehtiin sama kolmen tunnin uintireissu, ja Nuutti ui paljon, ja sen jälkeen treeneissä ei meinannut nahoissaan pysyä, kun pääsi töihin. Nyt onkin ollut puhetta että jos sitä lähtis taas hakemaan sille parempaa tekniikkaa liikkeisiin ihan tosissaan, mutta kuitenkin sillain sievästi, ettei paineista. Suurimmat paineet kuitenkin tällä hetkellä taitaa olla mun päässä eikä Nuutin.

Nuutti on tosiaan ollut niin hieno, että sen kanssa ollaan ruvettu miettimään kisoja. Heinäkuun alussa olisi tässä lähellä tutulla kentällä koe, jossa on Nuutille tuttu naistuomari. Ainoa, mikä tässä epäilyttää, on paikkamakuu, jossa Nuu on ollut levoton. Muutenhan me varmaan uskallettaisiin yrittää. Tavotteethan ei ole siellä ykköstuloksessa tämän kanssa, vaan tavote on päästä loppuun asti hyvällä fiiliksellä.


Agilityssä se on myös aika pätevää poikaa. Siitä jotenkin tuli ihan huippu aksakoira kun se pudotti turkkinsa, jotenkin siitä lähtien meidän treenit on sujuneet aika kivasti. Renkaaseen irtoaminen on vaikeaa, ja sillon vähän mietityttää, jos jätän sen puomille ja lähden ite jatkamaan matkaa. Muuten ei Nuutilla ole ongelmia radalla, ja itsekin olen saanut sen jonkun kerran ohjattua hyvin kepeille. Ehkä me vielä kehitytään. Ehkä.

Uutena juttuna alotettiin tosiaan Nuun kanssa rally-toko, mutta koska meillä on vasta ensimmäinen (teoria)tunti takana, niin ei olla sitä kauheesti treenattu. Se voisi kuitenkin olla Nuutille kiva laji, koska siinä ei tarvii irrota ja saan puhua sille. Ehkä se ei niin mun laji ole, mutta ei se haittaa jos Nuutti tykkää. Ja Nuuttihan varmasti tykkää, kun pääsee jotain tekemään.

Kauniita nuo aussiet
Ja hei, Nuutin selkeestä henkisestä kehityksestä kertoo sekin, että se oli mulla kertaalleen töissä mukana. Vähän räksytti, paljon oli kainalossa, ei käynyt katsomassa potilaita, mutta pärjäsi ihan kivasti työkavereiden kanssa kansliassa. Isoin ongelma oli oikeestaan tuo räksyttäminen, ei niinkään arkailu. Nuutti kävi myös agikisoissa turistelemassa, eikä sielläkään pahemmin mitään pelännyt. Räksytti kyllä sielläkin vähintään riittävästi, ja yhden sheltin meinasi syödä, roturasisti kun on.

Wäinön luona ollaan käyty myös. Wäinölle ei mitään kummempia kuulu, elää tavallista kotikoiran elämää. Se tykkää ihan sikana kesästä ja auringosta. Se on ollut meidän mukana uintireissuilla, mutta eihän se veteen mene, eikä sitä siihen pakotetakaan. Vähäsen väännettiin sen kanssa tokoa, ja onhan se aika hassua, kun koira ei osaa edes ALO:n liikkeitä. Se kuitenkin tykkää kauheesti tehdä, joten pitäisi käydä treenimässä sitä enemmänkin. Tuskin alan sille enää mitään liikkeitä opettamaan, mutta vähän mielenvirkistystreeniä olisi kiva tehdä välillä.

On se vaan niin sievä