tiistai 28. huhtikuuta 2015

Talvikauden viimeset agit

Eilen saatiin talvikausikin pakettiin, kun oli viimeiset aksatreenit. Edelliset pari-kolme treeniä oli töiden takia jääneet väliin, joten ennen treenien alkua tiedettiin, ettei tästä välttämättä mitään tule.

Eikä tullutkaan. Kertulla oli korvat ihan kiinni koko treenin, se ei malttanut yhtään kuunnella mitä sille sanoin, koska esteet ja juokseminen. Pari kertaa piti keskustella, että kumpi tässä päättääkään että miten rata menee, ja pari kohtaa radasta oli Kertulle oikeesti vaikeita. Välistävetoja ei olla ilmeisesti tarpeeksi harjoiteltu, koska ne tuottivat ongelmia rafalla, ja toinen ongelmakohta oli A:n ja putken erottelu. Tällä kertaa myös kepit oli Kertun mielestä vaikeita, se skippasi pari kertaa viimeisen kepin, ja koska se teki virheen, siitä tuli hirveän epävarma kepeillä. Saatiin sille kuitenkin muutamat onnistuneetkin kepit loppuun. Hitaasti se meni ne silloinkin, mutta keskittyi kyllä tosi tarkasti. Mutta Kerttu hakee edelleen keppejen aloituspaikan tosi kivasti.

Nuuttikin kävi juoksemassa talvikauden viimeiset agit. Kerran karkasti radalta, mutta ilmeisesti vaan säikähti räkyttäviä koiria ja lähti sen takia. Muuten meni ihan mukavasti. Edelleen muutaman esteen jälkeen sai palkkaa. Kiva päästä Nuutinkin kanssa ulkokaudelle, koska tuo halli sitä jostain syystä paineistaa. Kuitenkin nyt pari viimestä kuukautta on mennyt ihan kivasti, ei ole paineistunut kovinkaan pahasti ja on keskittynyt tekemiseen, niin ehkä silläkin on vielä toivoa.

Tokon suhteen oltaisiin tauon tarpeessa. Tai ei ehkä Kerttu, mutta minä ainakin. Ikävä kyllä taukoa ei ole vielä näkyvissä, ensin pitäisi ainakin kolmet kisat käydä läpi. Loppukesästä meinasin että keskitytään ihan vaan aksaan ja paimentamiseen, ja jätetään tokot hautumaan.

Ongelmia tokossa on edelleen zeta ja seuraaminen. Ohjatun kanssa oli ongelmia, Kerttu halusi hakea vaan keskikapulaa. Nyt on kuitenkin taas muutamat treenit takana, missä ohjattu on onnistunut tosi kivasti. Ruudun paikan kanssa sama juttu, Kerttu on jotenkin tosi huonosti hakeutunut ruutuun, mutta nyt on taas jonkin aikaa onnistunut sekin hyvin.

Seuraaminen on tällä hetkellä sen näköstä, että jos edes pisteitä saadaan niin hyvä. Vire on ihan onneton, ja perusasennot tulee tosi viiveellä. Zetasta ei luultavasti edes saada pisteitä, koska ainoa mikä onnistuu on seisominen (liikkuroituna siis. Ilman liikkuria saattaa koko liike onnistua). Että tosi hyvällä fiiliksellä lähdetään kokeeseen (not). Oma olematon motivaationi koko lajia kohtaan ei nyt kyllä auta yhtään, koska treeneissä saattaa olla pipo välillä turhan kireällä.

Kävästiin myös viime viikolla katsomassa Wäinöä. Herra on saanut vähän uusia harmaita karvoja koristamaan naamaansa, mutta käytökseltään edelleen on semmonen ikipentu. Häntä heiluttaa koiraa, kirjaimellisesti, ja se häntä heiluu ihan kaikelle. Ihana nähdä, miten hyvin se voi. Se jatkaa onnellisten eläkepäivien viettoa porukoillani, koska edelleen se stressaantuu Kertun seurasta. Ja jotenkin tuntuisi ilkeältä tuoda se kerrostaloon, kun se kuitenkin on viimeiset kuusi vuotta asunut rivi- ja omakotitaloissa, jos poisluetaan yksi kesä muutama vuosi sitten. Sillon asuttiin pienkerrostalossa, kun tein Kemissä TOP:ia koululle.

Kerttu pääsi viime viikolla myös laseroitavaksi, kun oli taas kehittänyt mukavat lihasjumit. Seuraava lihashuolto taitaa tapahtua jo kuukauden päästä, kun tuo näköjään menee niin nopeesti jumiin. Nyt oli kolmen kuukauden väli, ja sillä oli melkeen joka lihas jumissa. Jumissa oli sen perinteisen takapään lisäksi myös selkä ja lavat ja niskat.

Ens viikolla sitten alkaakin jo kesäkausi. Molemmille koirille on paikat agilityyn, ja Kertulla on itseohjautuva paikka tokossa. Kauan pähkäilin että otanko paikkaa vastaan, mutta päätin sitten että eipä siinä kuitenkaan hirveästi häviä muuta kuin rahaa. Ikävästi on treenit levinneet kolmelle päivälle, ja vuorotyöläisen on vähän vaikea saada kaikkia niitä iltoja vapaaksi, mutta kunhan aina silloin tällöin pääsee mukaan. Ihan tästä syystä jätettiin tältäkin kesältä rally-toko pois, kun ei vaan irtoa enää enempiä vapaailtoja.









perjantai 17. huhtikuuta 2015

Paimenhommia

Torstaina kävästiin taas Kertun ja Nuutin kanssa mutka lampailla. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt kolmisen kuukautta, mutta oli taas jännää nähdä miten nuo kehittyy kerta kerralta.
Alotettiin Kertun kanssa. Kerttu sai käydä nostamassa lampaat karsinasta ja kuljetti ne laitumelle. Laitumella tehtiin kuljetuksia portilta pois ja portille. Kerttu teki töitä tosi kivasti, se on rauhottunut viime kerrasta selvästi. Enää sitä vauhtia ei ole ylipaljon, vaan se paimentaa pääasiassa aika asiallisella tahdilla. Portilta poispäin mennessä piti hyvin lampaat liikkeellä, ja portille päin mennessä oli edessä stoppina. Kuljetusten jälkeen laitettiin lampaat häkkiin, ja Kerttu taas toimi tosi nätisti. Se jäi häkin ovelle tosi nätisti odottelemaan, että saan portin kiinni. Hallinta lampailla alkaa olla aika loistavaa. Kerttu kuuntelee käskyjä ja noudattaa niitä hyvin. Kertaakaan ei tarvinnut sanoa että nätimmin pitäisi tehdä. "Kierrä"-käsky vaan pitää luultavasti vaihtaa uuteen, koska se on meillä tokossa merkin kierron käskynä.

Sitten otettiin Nuutti töihin. Nuutti oli alusta asti ihan elementissään. Se meni nostamaan lampaat häkistä ihan ilman ongelmaa, ja kun lampaat menivät portille, niin Nuutti hyvin itsevarmasti kävi hakemassa ne sieltä pois. Nuutinkin kanssa kuljeteltiin lampaita eri suuntiin, ja mun ei ihan hirveesti tarvinnut pyytää Nuuttia kiertämään, koska se piti omatoimisesti tosi hyvin huolta siitä, että lampaat kulkee mun mukana. Stoppina toimiminen on Nuutille selvästi vaikeempaa mitä Kertulle, kun Nuutti ei malttaisi. Loppuun ensin häkitettiin lampaat (Nuutti hoiti homman hienosti, ja oli hyvä portinvahti), ja sitten vietiin lampaat talliin. Talliin viedessä Nuutti malttoi hyvin kulkea mun kanssa lampaiden edessä, ja tallin ovella vähän väisti että lampaat pääsee sisälle. Jos jotain huonoa pitäisi Nuutin tästä pätkästä sanoa, niin haukkui jatkuvasti ja ajoi lampaat vähän liian lähelle mua. Mun oli välillä tosi vaikea kävellä mihinkään suuntaan, kun lampaat tuli päälle. Hallinta on myös huomattavasti huonompaa mitä Kertulla. Siinä, missä Kertulle voin vaan huikata käskyt, Nuutin kanssa pitää ihan tosissaan varmistaa että käskyt menee perille.

Toisessa pätkässä oli vähän vaikeemmat lampaat. Lauma oli vähän isompi mitä ensimmäinen, olisikohan siinä ollut ehkä kymmenen lammasta. Nämä lampaat oli edellisiä huonommin laumassa kulkevia, ja koira sai kyllä tehdä töitä ettei lammaslauma hajoa. Tästä laumasta löytyi myös iso pässi, mikä oli Kertulle vähän vaikee juttu.

Kerttu teki muuten tosi kivasti taas hommia. Nyt se näyttääkin jo paimennukselta, kun Kerttu hiippailee nätisti lampaiden perässä eikä juokse itseään ensimmäisen viiden minuutin aikana loppuun. Pässi vaan oli Kertusta hitusen pelottava eläin, joten sen komentamiseen Kerttu tarvitsi multa aika paljon tukea. Muuten Kertun kanssa paimentaminen alkaa olla mulle aika vaivatonta, koska koira on hyvässä hallinnassa eikä aja lampaita ihan mun jaloille. Kerttu on tosi kiltti lampaille, se kyllä vilauttaa hampaitaan jos aletaan vastaan sanomaan (minkä se saa tehdäkin), mutta muuten se on aika lammasystävällinen paimen eikä turhaan stressaa lampaita.

Nuutilla ei ollut mitään ongelmaa pässin kanssa. Nuutti oli hirveän itsevarma, ja laittoi pässiinkin liikettä, ja uskalsi komentaa vaikka vähän pässi kuopikin etujalallaan. Vielä viime kesänä Nuutti hajoitti tämänkokoista laumaa, mutta nyt piti kyllä tosi hyvin lampaat yhdessä sumpussa. Kuljettaminen onnistui, ja Nuutti teki taas melko omatoimisesti töitä. Hyvin se sai porukan häkkiin, ja talliin kuljetus onnistui yllättävän mukavasti.

Edistystä on tapahtunut molempien koirien kanssa. Kerttu alkaisi olla jo tosi hyvä, jos sillä olisi vähän enemmän rohkeutta ja itsevarmuutta lampailla. Nuutti on niin hyvä, etten olisi mitenkään uskonut että mikään sheltti osaisi noin hyvin paimentaa. Kunhan laitumet saadaan kunnolla sulamaan, lähdetään molempien kanssa treenaamaan kisaratoja. Paimennuksen esikokeet olisi syyskyyn alussa, sinne olisi tarkoitus mennä molempien koirien kanssa.

Löysin netistä videonpätkät Nuutin ja minun ensimmäiseltä paimennuskerralta, josta on aikaa kulunut jo melkeen viisi vuotta. Nuutti oli tuolloin alle vuoden ikäinen. Tämmöistä oli meno silloin:




Meillähän oli tässä välissä monen vuoden paussi, mutta edistystä on aika hurjasti tapahtunut. Onneksi. Enää meillä ei paimennus ole ihan tuommoista päättömästi lampaiden seassa juokemista, vaan alkaapa jo muistuttaa työntekoa. Jopa itse olen vähäsen oppinut jo hengaamaan tuolla lampaiden keskellä, ihan yhtä ulapalla en ole enää mitä nuissa videoissa.

Huomisesta lähtien aletaan taas stressaamaan tokokisoja. Niihinkin on enää vain pari viikkoa aikaa. Pitäisköhän ehkä alkaa treenaamaan?

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kisanomaista

Pikapäivitystä tällä kertaa.

Kertun kanssa tokotreenit on jatkuneet, vaikka ehkä vähän turhan lepposalla aikataululla, jos miettii että kisoihin on enää reilut pari viikkoa. Ollaan siirrytty jo puoliksi ulos treenaamaan, käyty yhdessä tokokoulutuksessa ja treenannut myös kisanomaisesti.
Ulkona on vaikeeta. Ei löydy (vieraat) merkit eikä ruudut ja koira on hidas ja tahkea. Pitäisi ostaa itselle kunnon merkit, ettei tarviisi käyttää noita 10 sentin korkuisia joita ei näe metrin päästä. Toki koira oli myös kipeä (rupesi illalla ihan kunnolla oksentamaan, plus sitten lihasjumeja taas on vaikka muille jakaa), mikä vähän myös selittää tahkeutta.

Tokokoulutuksessa opiskeltiin vähän zetaa ja seuraamista. Hitaita istumisia ja maahanmenoja zetassa, ja hitaita istumisia myös seuraamisessa. Seuraamisessa myös järkyttävää poikittamista. Mutta ainakin zetassa on pientä edistystä, välillä jopa alkaa onnistumaan. :)

Tänään kisanomaisissa otettiin ohjattu, ruutu, tunnari ja kaukot palkatta. Ohjattu oli vasemmalle, ja oli hyvä. Ruudussa meni merkille, mutta lähti sieltä sitten taas hakemaan ohjatun kapuloita. Yritin uudestaan, mutta parhaimmillaan sain Kertun ehkä viidentoista metrin päähän, eli kauas jäi ruudusta. Ekaa kertaa kävi näin, mutta olosuhteet oli vähän normaalia vaikeemmat (ruutu oli erillä kentällä mitä merkki, eikä kenttiä ollut ihan selkeesti yhdistetty, hyppy oli matkalla mitä piti jäädä katsomaan, hypyn vieressä oli agilityn puomi ynnä muuta häiriötä). Tunnarissa ei mitään häikkää, paitsi palautus saisi olla inasen tiiviimpi. Tuo se kuitenkin kapulan suoraan eteen. Kaukot ihan hyvät, mutta m-s-i-vaihdossa taas liian etupainoinen seisominen, minkä takia takaset sitten vähäsen liikkui istuessa. Kokonaisuudessaan ihan hyvä suoritus, ruutu ei vaan nyt onnistunut.

Huomenna taukoillaan taas tokosta ja mennään paimeneen. Pitää sitä muitakin lajeja vissiin treenata, varsinkin jos meinaa syssymmällä kisata. Agit meillä on vähän paussilla muiden menojen (lue: työvuorojen) vuoksi.

Muuten lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu Kertun hieronta ensi viikolla. Olen sitä vähän venytellyt kotona, ja sen takajalkojen liikeradatkin on jo rajoittuneet jumien takia. Seuraaminen toisaan poikittaa, eikä varmaan jääviäkään ole kiva tehdä ihan jumissa.

Tokokokeisiin ilmottautumisiakin on mennyt jo pari kappaletta. Ensimmäinen on sillon reilun parin viikon päästä, toinen siitä puolitoista viikkoa eteenpäin.

Ihan uusi aluevaltaus meille on näyttelyt, mihin sain onneksi Katrin ylipuhuttua Kertun esittäjäksi. Harrastus-H:n metsästys alkaa siis kesäkuussa. Ajattelin salakuljettaa sen bc-kehään, sieltä voisi tulla helpommin menestystä mitä aussiekehästä.

Kesäkauden treeniryhmiä vielä mietitään. Molemmat laitoin agilityyn, mutta muut lajit on vielä vähän auki. EVL-ryhmä tulee olemaan itseohjautuva, ja siitä en viitsisi maksaa, joten alustavasti ilmotin Kertun tokossa VOI-ryhmään. Pitää katsoa että otanko sille kuitenkaan ollenkaan paikkaa. Nuutti treenaa vaan agilityä, sille en edes hakenut muuta paikkaa. Kertun rally-tokouran alottamista vielä vähän mietiskellään, että haenko sille paikkaa. Tottikseen tai maastoihin en lähde, tuota rähjää en saa BH:sta läpi jos se vielä meinaa miestuomareille äristä. Maastoja mielellään treenaisin, mutta ihan kävellen ei sinne metsän keskelle pääse. Paimennusta olisi tarkotus jatkaa vähän ahkerammin kesällä.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Tokoja ja muuta treeniä

Viime aikana ollaan vähän höllätty treenitahtia. Normaalisti jos treenataan viitenä päivänä viikossa, niin nyt ollaan treenattu suunnilleen kolmena. Loppukevät ja kesä tulee kuitenkin olemaan niin kisarikasta aikaa, että pitää koirankin saada vähän hengähtää.

Aina se kaivautuu kainaloon päikkäreille
Tokossa ollaan tehty luokkatreeniä, ja sitten ollaan keskitytty lähinnä zetaan. Oon pyrkinyt pilkkomaan zetaa pieniin palasiin, mutta en oikeen tiedä ollaanko suuremmin edistytty. Jos otan erikseen jääviä, Kepe ei sekota niitä kertaakaan, mutta sitten kun laitetaan zetan merkit, niin heti menee homma vaikeemmaksi. Oon yrittänyt vaan seurauttaa sitä zetan läpi tai ottaa vaan yhtä jäävää, mutta Kertun mielentila on mitä on. Nyt tehdään jonkin aikaa zetaa loppupalkalla, katotaan jos se auttaisi.

Askelsarjoja ollaan myös tehty, ja ne on nyt ainakin kaaviosta erillään hyvät. Muuten ollaan seuraamista tehty tosi vähän. Ehkä sitäkin pitäisi treenata, mikäli meinaa saada seiskaa parempaa asrvosanaa. Muu treeni on semmosta pikkuviilausta, metallin pitoa, kaukojen s-i-vaihtoa, merkkiä, ruudun paikkaa yms.

Agilityt näyttää Kertun kanssa nyt vähän siltä, että kai se lisenssi on kesälle ostettava. Rimat ollaan saatu nostettua 55 senttiin, ja korvatkin on aika kivasti mukana. Kepit hakee tosi hyvin, ja kontakteillakaan ei pahemmin ole ongelmia. Ei me vielä hirveesti puhtaita ratoja juosta, mutta se johtuu enempi kartturista mitä koirasta. Nuuttikin on nyt jokusen viikon juossut tosi kivasti treeneissä.

Kurakelit :/
Juoksukausikin saatiin alotettua. Kerttu vetää huomattavasti paremmin mitä veti syksyllä. Jotkut palikat on vissiin menneet senkin päässä oikeen päin, kun nyt se vetää kivasti valjaissa mutta hihnalenkeillä ei vedä enää niin pahasti. Joskus saatetaan jopa lenkkeillä ilman vetämistä. Toisten koirien ohitukset pitää saada vähän nätimmiksi, mutta niitä ehtii hioa sitten kun itellä riittää kunnolla kunto. Nuuttikin on juoksulenkeillä mukana, mutta sen ei tarvii vetää. Nuutti yleensä juoksee viiden metrin fleksissä, ja Kepe yrittää saada sitä kiinni. Nuutin mielestähän ei oo mitään parempaa kun juoksulenkit, ja se vetää koko lenkin letkan kärjessä.

Paimeneenkin olis tarkotus mennä tässä tämän kuun aikana, mikäli meinaa esikokeen käydä loppukesästä. Hirveesti ois kisoja kesälle, jos meinaa kisata tokossa, agissa ja paimennuksessa. Mistähän sitä repisi vapaat viikonloput kaikkeen?

Tokossa ei kyllä ole enää kuin neljät potentiaaliset kisat ennen sääntömuutosta. Toiveet valioitumisesta tämän kesän aikana on siis aika pitkälti haudattu, kun kokeet vaan loppuu kesken. Jos vielä käy niin, ettei esim. töiden takia päästäkään johonkin, niin sittenhän se on vähän siinä. Tuskimpa me nyt kolmea ykköstä putkeen tässä saadaan. No, tarkotus on joka tapauksessa kisata uusillakin säännöillä (ei kai sitä 2½-vuotiasta voi eläkkeellekään heittää), joten toivotaan että edes joskus se valiotittelikin napsahtaa tilille.