Hannu 10 kk

Aika kuluu kovaa vauhtia ja Hannukin on jo virallisesti kisaiässä. Kisavalmiista se on kyllä kaukana, mutta kuten on jo aiemmin päätetty, Hannun kanssa ei hoppuilla mihinkään.

Kymmenkuinen Hannu on edelleen tosi söpö ja kiltti poika. Semmoinen mamman mussukka. Tykkää ihmisistä ja koirista, ja välillä esim. treeneissä on vaikea keskittyä kun ympärillä olisi ihmisiä joita haluttaisi käydä moikkaamassa. Hannu on myös melkoinen jästipää, ja korvat on käytössä vain silloin kun se Hannulle sopii. Hannu käyttää monipuolisesti ääntään, ja tekee kyllä selväksi aina oman kantansa asioihin. Jos ruokailu tai pissatus on myöhässä, niin Hannu kyllä muistuttaa että nyt on jotain jäänyt.

Hannu on myös todella terävä ja vahtii ja puolustaa hanakasti. Vähän turhankin hanakasti näin kaupunkikoiraksi. Uhkiin ja "uhkiin" se reagoi välittömästi eikä paljoa minulta kysele että oliko tässä nyt mitään uhkaa sittenkään. Hannua on edelleen melko vaikea pitää irti näin kaupungissa, kun ei ole oikeen sellaista metsää missä ei muita kulje. Hannu joutuukin suurimman osan lenkeistä kulkemaan hihnassa. Jännää kyllä että hihnassa Hannu taas ei reagoi ihmisiin, paitsi silloin jos joku oikeasti sen säikäyttää (tulee esim. pimeästä eteen) tai käyttäytyy muuten oudosti. Hannulla on myös näkyvissä vähän alkavaa resurssiaggrea, ja en enää oikeen tiedä että uskallanko pitää shelttejä ja Hannua pihalla yhtä aikaa lelujen kanssa, viime viikolla kun Hannu rupesi shelteille murisemaan lelujen takia. Ja kun tuota kokoeroa kuitenkin on aika reilusti, niin nopeasti olisi pikkusheltit pulassa jos Hannu päättää vähän pyöräyttää niitä. Sisällä ei onneksi ole ollut mitään ongelmaa. Arjessa siis Hannu on älyttömän herttainen pikkupoika, mutta myös haastava tyyppi terävyytensä takia.

Töissä (tai siis harrastuksissa) Hannu on joko tosi hyvä tai tosi turhauttava. Se kai se turhauttaakin eniten, että Hannussa olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta se ääntäminen on iso ongelma. Hannu oppii nopeasti, se kiipeää vaikka puuhun lelusta, on ahne kun mikä ja tykkää treenata tosi paljon, mutta siinä vaiheessa kun ääntä lähtee karkaamaan niin se on vähän niinkuin siinä. Jos en saa sitä pysymään hiljaisena, niin ei siitä ole kisakoiraksi kun agilityyn. On meillä välillä ihan hiljaisiakin treenejä, että ei se pelkkää ääntelyä ole, mutta siinä vaiheessa kun se piippaus alkaa, niin kyllähän tuo vähän turhauttaa. Ärsyttää kun on kaksi virevammaista koiraa, ja molemmilla ongelmat ihan päinvastaisia toisistaan. Olenkin ilmoittanut Hannun Jari Kantoluodon tottissemmaan, ja toivonkin että sieltä tulee uutta näkemystä että mitähän minun pitäisi näiden karvanaamojeni kanssa tehdä. Seminaari oli sen verran hintava, että en viitsinyt molempia koiria ilmoittaa koirakkopaikalle, ja Hannussa on kuitenkin enemmän potentiaalia mitä Kertussa, niin ilmoitin tällä kertaa vain Hannun.

Meidän taloyhtiössä alkoi remontti, ja oltiin viikon verran evakossa asbestitöiden takia. Koirat sai olla maalla lomalla, ja viikonlopuksi oman reissuni ajaksi vein ne Kertun kasvattajalle, joka alkaa pitämään koirahoitolaa. Kiva kun on kohtuullisen lähialueella paikka, mihin uskaltaa Hannunkin laittaa hyvillä mielin. Kerttu oli ihan innoissaan kun kasvattajaansa näki pitkästä aikaa, Hannu taas oli vähän varautuneempi kun oli pimeää. Kuulemma Hannu kovasti häkkiä vahti, kun taas Kerttu vaan heilutteli häntää. Hyvin ne siellä pärjäsivät, vaikka itseäni vähän säälittikin varsinkin Kertun jättäminen, kun Kerttu on niin läheisriippuvainen tapaus. Olin ihan varma että Hannulla ei sinällään ikävä tule, kun oli kaikkea muutakin uutta ja ihanaa.

Treeneihin palattiin heti kun päästiin kotiin. Hannu kävi rally-tokoa treenaamassa ja teki tosi kivasti. Tehtiin jokunen kyltti ilman palkkaakin. Aluksi Hannu lähti vähän haaluilevalla asenteella, mutta kunhan itse otin itseäni niskasta kiinni ja sanoin Hannulle että nyt mennään, niin tosi kivalla asenteella teki siitä eteenpäin. Pikkasen piippasi kentän laidalla, mutta radalla ei yhtään.

Hannun kapulanpito on muuten mennyt eteenpäin. Pitää pureskelematta jo jonkun sekunnin, mutta ei tykkäisi olla paikallaan vaan kapulan saatuaan lähtee mielellään peruuttamaan. Ja päätä se heiluttaa, mutta ei juuri mäklää kapulaa ensimmäiseen kolmeen sekuntiin. Jännää, että meillä helpotti huomattavasti kun otin pienimmän kotoa löytyneen kapulan.

Kertulla oli tokoa. Tehtiin ensin jääviä tyyliin vanha idioottirinki. Neljä tötsää oli neliön muodossa, ja kaksi koiraa teki yhtä aikaa, toinen tötsien ulkopuolella ja toinen sisäpuolella niin, että kuljettiin vastakkaisiin suuntiin. Lisähäiriönä vielä treenikaverit, jotka kävelivät meidän vieressä ja huusivat omia käskyjä. Kepe teki hyvin, ei ottanut häiriötä toisesta koirasta vaikka välillä jätettiin koirat ihan vierekkäin, eikä ottanut häiriötä toisista ihmisistä. Sitten tehtiin vähän samantyyppinen juttu paitsi että zetan muodossa. Toinen lähti toisesta suunnasta ja toinen toisesta, molemmille oli omat liikkurit. Kertun mielestä oli liian koemaista ja teki ekalla käskyllä vaan ensimmäisen jäävän. Väliin otettiin paikkikset, Kee vähän säikähti kun treenikaveri ärähti omalle koiralle ja meni maahan, mutta muuten istui ihan hyvin. Makuu oli hyvä, ja jätin ottamatta luoksetulon ja kävin palkkaamassa riviin. Loppuun tehtiin vielä tunnari, missä ei ollut ongelmaa, mitä nyt ennakoi lopun perusasennon.

Treenikaverin mies tuli käymään treeneissä, ja jostain syystä se nyt oli Kertun mielestä ihan tosi epäilyttävää. Outoa sinänsä, koska viime aikoina Kerttu on antanut ihan nätisti myös vieraiden miehien sitä käsitellä, mutta nyt se huusi silmät suurina suoraa huutoa kun niin jännitti. Vähän veikkaan että menee väsymyksen piikkiin, kun tuo neitonen ei ehtinyt hirveän kauaa akkujaan ladata viikon reissun jälkeen ennen treenejä.

Ollaan myös otettu vähän hyppytekniikkaa molempien kanssa ennen reissua. Ensin perussarjaa, sitten set pointtia. Yritän muistaa kuvata kaikki hyppytekniikkatreenit, koska muuten en näe sieltä koiran takaa että miten se hyppää.

Shelteillä menee mukavasti. Wäinö on ikäisekseen älyttömän hyvässä kunnossa. Se on tosi pirteä, vispaa häntää koko ajan ja on olemukseltaan oikein iloinen ja nuorekas pikkumies. Tarvittaessa pistää aussiet ojennukseen, mutta itse olen alkanut jo vähän pelkäämään Wäinön puolesta, että mitäs sitten jos aussiet laittaakin vastaan. Tajuaako Wäinö että aussieilla on melkeen 40 kiloa massaylivoimaa Wäinöön verrattuna? Fakta on kuitenkin se, että jos Wäinölle ja Hannulle tulee riitaa, niin Kerttu on Hannun puolella. Kertulle ja Wäinölle muuten ei varmaan tule ongelmia, ne eivät hirveästi toisistaan tykkää mutta elävät kuitenkin sulassa sovussa. Jos Wäinö käskee Kertun kauemmaksi niin Kerttu kyllä menee. Hannun heräävä resurssiaggre nostattaa vähän huolta pintaan, koska Wäinöhän on myös erittäin tarkka leluistaan, ja viime viikolla antoi aika rajut lähdöt Hannulle, joka eksyi väärällä lelulle. Muuten Wäinö ja Hannukin pystyvät elämään ilman suurempaa stressiä saman katon alla joitain päiviä.

Nuutti odottaa hammashoitoa, mutta muuten menee silläkin mukavasti. Molemmat sheltit on ihan innoissaan, kun niitä vähän temputan. Wäinöä ei viitsi kauaa temputtaa, kun sitä alkaa yskittämään, mutta aina vähän puuhaillaan kun nähdään. Ihan uskomaton muisti noilla molemmilla, varsinkin Wäinöllä, kun se muistaa temppuja mitä ei olla vuosikausiin tehty.

Tokokatsaus

Koska pitäisi kuulemma pitää treenipäiväkirjaa, niin katsastetaan meidän tilanne tokon osalta.

Hannu:

Paikkamakuu
- Tehty aika vähän. Kerran ollut vieraiden koirien kanssa, eikä ollut ongelmaa. Olen aika lähellä ja palkkaan aika useasti. Treenimäärään nähden ihan hyvällä mallilla.

Seuraaminen
- Hannun kanssa ollaan tehty muutaman askeleen seuruupätkiä. Ei olla haettu vielä pidempää pätkää. Ollaan tehty perusasennosta perusasentoon -tyylillä, en käytä apuja ettei niitä tarvii häivyttää pois. Vähän meinaa jätättää taakse, jos otetaan liian pitkää. Käännökset hyviä. Loppuvuodesta väisti vahvasti kun lähdin juoksemaan, nyt ei enää.

Liikkeestä maahanmeno
- Hyvä. Erottelee hyvin maahanmenon, menee nopeasti ekasta käskystä eikä tarvii ylimääräisiä apuja. Ei olla tehty vielä loppupätkää.

Liikkeestä istuminen
- Sama mitä edellinen. Hyvin menee.

Liikkeestä seisominen
- Tarvitsee vielä vähän apua, pompun kautta ollaan tehty.

Kapulan pito
- Jestas kuinka on pitkässä kuusessa. Pitää ehkä sekunnin. On se edistynyt kesästä, mutta edistyminen on hidasta.

Nouto
- Välillä tekee tosi hyvin, välillä jumittaa kapulalle. Palautusta ei olla tehty, koska ei vielä osaa pitää kapulaa.

Ohjattu nouto
- Suuntia ollaan otettu. Ihan kivasti menee vähäiseen treenimäärään nähden.

Metallinouto
- Pitää metallia paremmin mitä puista kapulaa. Ollaan metallilla tehty vain pitotreeniä.

Tunnari
- Tekee hyvää työtä kapuloilla. Ei olla otettu palautusta koska ei osaa kantaa vielä tunnarikapulaa purematta.

Merkin kierto
- Lähtee hyvin, mutta saattaa jäädä himmaamaan merkille. Apusanojen käyttö vaikeaa, kun alkaa herkästi piippaamaan. Löytää siitä huolimatta hyvin merkin.

Hässäkkä
- Ollaan tehty vähän kiertoa kapuloiden ja hyppyjen välistä. Palkka ollut tötterön takana, lähtenyt hyvin eikä ole haaveillut kapuloista. Loppuosaa ei olla tehty. Pitää vielä varmistaa kiertoa, että tulee kunnon vauhdilla takaisinkin ennen kun aletaan pysäyttelemään, ja nouto pitää saada paremmaksi ennen kun otetaan kapuloiden palautusta.

Ruutu
- Ihan hyvä, mutta tässäkin ääntelyn riski. Vähän tuntuu olevan alussa epävarma, johtuu varmaan ääntelystä (ääntelee -> puutuin siihen -> lisännyt epävarmuutta). Paljon tehdään vauhtitreeniä, että lelu on ruudussa, jonkun verran tehdään myös alustalla. Pysähtyy ja menee maahan ihan hyvin.

Eteenmeno
- On sillä jotain käsitystä. Ollaan tehty niin, että laitan halliin vierekkäin muutaman metrin välein alustoja, joissa osassa on namit, kuitenkin niin ettei saa palkkaa jos lähtee väärälle. Hannu lähtee käskystä eteenpäin vaikkei lähettäessä tiedä alustoista.

Luoksetulo
- On vähän vaiheessa. Ei malttaisi odottaa paikallaan, joten odottelutreeniä pitäisi tehdä. Jos tehdään hallin ovelle päin niin ei tule luokse, ei halua tulla sille sivulle koska sillä sivulla lopetetaan treenit. Ei olla otettu perusasentoon asti kertaakaan. Ei olla otettu stoppeja.

Kaukot
- Kaukojumppa sujuu ihan hyvin, mutta tarvii vielä paljon vahvistusta. Tuntuu, ettei vatsalihakset vielä ole siinä kunnossa, että pystyisi pitämään jalat ihan paikallaan. Ollaan otettu seisominen mukaan heti alusta.

Hyppy
- Ollaan vähän otettu esteen hyppäämistä, muttei kertaakaan perusasentoon asti.

Nyt kun nuo listaa, niin onhan tuo nyt ihan kivalla mallilla, varsinkin kun ajattelee että me ruvetaan kisaamaan aikasintaan vasta vuoden päästä. Yleisilme alkaa olla hyvä, Hannu on täysillä mukana ja palkkautuu leikistä ja namista. Ääntely on vähentynyt nyt joululoman aikaan tosi paljon. Hannun kanssa on kiva treenata, vaikka joka treenissä tuleekin uutta mustelmaa kun poika on vähän villi. Keskittyminen on Hannulla parantunut, viereisellä kentällä voidaan aksatakin eikä Hannu sinne enää niin haaveile, välillä saattaa kyllä vilkuilla. Omaa kenttää kuitenkin vahtii vahvasti edelleen.

Kerttu:

Paikallaolot
- Edelleen ahdistaa, varsinkin jos piilo on kauempana. Pitää tehdä sitä, että menen kauas ja jään näkyville ja sitten sitä, että menen lähelle piiloon, ja toivoa että tuo ahdistus hälvenee. Ei enää niin ahdistu liikkurista.

Seuraaminen
- On parantunut. Vähän saattaa tökkiä käteen ja vähän saattaa poikittaa. Jaksaa seurata pidemmänkin pätkän, siis tyyliin 4-5 minuuttia.

Zeta
- Toistaiseksi ollut hyvä, ei ole ahdistunut liikkurista, ei sekoittele asentoja, seuraa hyvin ja tekee jäävät kohtuullisen nopeasti. Kerttuhan on rakenteeltaan ja temperamentiltaan sellainen, ettei ihan salamana pysty menemään maahan, mutta kuitenkin kohtuullisen hyvin tekee.

Luoksari
- Parantunut. Tulee kuitenkin monesti loikkien, mikä venyttää pysähtymistä.

Ruutu
- Eteenmeno kohtalainen, ennakoi vaan pysäytystä. Ruudun paikka välillä huono, joten nyt ollaan taas kaivettu alusta esille.

Ohjattu
- Hyvä. Pitäisi vähän pilkuttaa merkin paikkaa, kun nyt jää siihen poikittain.

Hässäkkä
- Pitäisi saada kiertoa vähän tiiviimmäksi. Kerttu monesti lukitsee jo kierrolta tullessaan kapulan, minkä haluaa hakea, joten kuuntelee huonosti. Osaa kyllä, kunhan viitsisi tehdä.

Tunnari
- Ollaan tehty liikaa ylivaikeita, ja nyt näköjään se ei meinaa jaksaa keskittyä jos on "vaan" normitunnari. Pitää siis alkaa tekemään tylsiä ja helppojakin. Palauttaminen pitäisi siirtää sivulle, edestä loikkaa sivulle jo liikkurin käskystä.

Kaukot
- Hyvät on. Ollaan nyt tehty aika paljon ilman käsimerkkejä, ja ihan hyvin toimii. M-s-i -vaihdossa piti vaihtaa istumisen käskysanaa, joten se vaatii vielä vahvistamista.

Yksilöliikkeet on joka tapauksessa sillä mallilla, että jos se ei ahdistu paikkiksissa tai luoksarissa, niin kyllä sille ykkönen pitäisi tipahtaa. Luoksarissa on se riski, että jos sitä jännittää siellä kun se odottaa luoksetulokäskyä yksin, niin voi olla liian kiire äiskän helmoihin eikä malta pysähtyä. Ilme on hyvä, eihän tuo mikään viettipommi ole mutta tekee Kertuksi hyvällä vireellä, sillä on kivaa treeneissä ja mikä tärkeintä, sen maailma ei kaadu jos se tekee virheen. En olisi ennen Kerttua uskonut, että koira pitää opettaa myös epäonnistumaan, mutta nykyään virheen tehdessään se ei mene enää toimintakyvyttömäksi. Kertun kanssa on kiva tehdä, se on innoissaan mukana ja se on kiltti ja kuuliainen pikkutyttö. Välillä se vähän possuilee, mutta kun se on perusluonteeltaan mikä on, niin siihen possuiluun jopa kannustetaan.

2017 koosteena

Mitähän tästäkin kuluneesta vuodesta sanoisi... Pikakelaus vuodesta 2017 näyttää tältä:

Lähdetään kuitenkin liikkeelle joulukuusta 2016. Silloin nimittäin otin puhelimen käteen ja soitin Viitasaarelle, kun bongasin että siellä olisi mielenkiintoinen aussiepentue tulossa. Juteltiin Tiinan kanssa puhelimessa niin kauan, että olin myöhästyä töistä, ja lupauduin tulemaan tammikuussa näytille.

Tammikuussa käytiin Kertun kanssa Ristimäen Jessican tokokoulutuksessa. Jessica puhui paljon viretilasta, ja sainkin uutta ajatusta että miten Kerttua työstää eteenpäin. Kävin myös tammikuussa Viitasaarella katsomassa paria aussienarttua, Millaa ja Kioa, jotka oli juuri astutettu. Kertulla alkoi viimeiset juoksut, ja loppukevät olikin yhtä hormonimylläkkää. Kisoja piti perua juoksujen takia.

Helmikuussa Kerttu vaihtoi rallyryhmää. Treenattiin AVO-ryhmässä, mutta koska Kertulle ne jutut oli niin helppoja, niin se nakattiin MES-ryhmään. Paljon tuli uutta opeteltavaa mutta hyvin se sitten loppuviimein pärjäsi. Kertun silmät peilattiin terveeksi ja MyDogDNA-passi otettiin. Treenailtiin myös tokoa, ja Kertun aksaohjaaja vaihtui.

Maaliskuu. Heti maaliskuun alussa erään työpäivän jälkeen tuli lähtö sairaalaan, kun puhe rupesi sammaltamaan. Pari päivää siitä niin meni myös käsi. Lääkärit meinasivat että tämä on ohimenevää, ja määräsivät 10 päivää saikkua. Se sama saikku jatkuu edelleen, kymmenen kuukautta myöhemmin, eli se siitä ohimenevyydestä. Näyttelyt piti perua, onneksi oli tuomarinmuutos niin saatiin rahat takaisin. Viikon verran siitä, kun pääsin sairaalasta syntyi pari pentueellista pikkuausseja. Siinä sitten pähkäilin että pystynkö semmoista ottamaan, mutta kun tappavat taudit oli suljettu pois ja lääkärit olivat sitä mieltä, että kyllä se ohi menee, niin päätin ottaa pennun. Kerttu kävi juoksemassa pari hylkyä aksasta ja käytiin Kertun kanssa hakemassa RTK2. Molemmilta radoilta perusasentovirheet, toista en huomennut uusia eli pisteitä tuli 90 ja 97.

Huhtikuussa oli tämän vuoden AINOAT tokokisat. Jestas. Hyvä kakkonen tuli, Kerttu nollasi luoksarin. Kepe treenaili aksaa ja tokoa ja kävi juoksemassa aksasta vitosen ja kympin. Kepe myös sairastui kyseisellä reissulla, eli aksaepikset ja tokokoulutus jouduttiin jättämään välistä. Loppukuusta kävin katsomassa ensimmäistä kertaa Hannua ja kumppaneita.

Toukokuussa aloitettiin kesäkausi lumisateessa. Toukokuussa meille myös muutti pieni kiljukaula joka sai nimekseen Hannun. Treffattiin Hannun veljeä Reetua ja opeteltiin elämistä ja treenattiin pääasiassa Kertun kanssa, mutta pääsi Hannukin alottelemaan tokokoiran uraa. Kerttu sopeutui yllättävän hyvin Hannun tuloon, ehkä kiitos valeraskauden. Valeraskauteen ehdin jo hakea lääkkeet, mutta en ehtinyt sitä antaa ennen kun oireet sitten loppuivat.

Kesäkuussa Hannu treffaili paljon pentuja, niin sisaruksiaan kuin myös muita alueen samankokoisia pentusia ja Kerttu ui. Treenailtiin vähän.

Heinäkuussa Kerttu sterkattiin. Sterkan jälkeen Kerttu alkoi pissata verta, ja sai vielä lankareaktion mutta muuten parani hyvin. Vaikeaa oli pitää Hannu ja Kerttu leikkimättä keskenään... Hannu tuli neljän kuukauden ikään, alkoi väläyttelemään otteita vahtivietistä ja terävyydestä. Leikittiin muiden pentujen ja sisarusten kanssa ja treenailtiin. Hannu sai myös paikata Kerttua rallytreeneistä, kun Kerttu vielä paranteli haavaansa.

Elokuu meni niinkuin muutkin kesäkuukaudet. Uitiin, treenattiin ja leikittiin. Kerttu kävi juoksemassa jonkun agiradan ja omistaja kuntoutti kättään fysioterapiassa.

Syyskuussakin Kertulla oli aksastartteja. Kertun selkä alkoi oireilla, ja käytiin venyttelykurssilla. Ei enää uitu mutta käytiin rannalla leikkimässä. Hannua ei enää voinut terävyyden takia pitää irti paikoilla, missä oli muitakin, joten pentupainit loppuivat. Ohjaajan lisäksi myös Kerttu kuntoutti itseään fysioterapiassa. Talvikausikin alkoi, aloin kouluttamaan tokon lisäksi myös rally-tokoa

Lokakuussa Kerttu oli parilla rallyradalla MES-luokan nollakoirana. Ihan hyvältä sen tekeminen alkoi näyttää, oikea puoli vielä helposti vinotti. Wäinö kävi sydänlääkärissä. Keuhkot kuvattiin puhtaaksi. Kerttu kävi rally-tokokoulutuskessa ja oli pätevä.

Marraskuussa vietettiin kaksia syntymäpäiviä, kun Nuutti täytti 8 ja Kerttu 5. Kerttu kävi taas nollakoirana rallykisoissa ja käytiin hyppytekniikkakoulutuksessa. Sitä pitäisi muistaa treenata lisää.

Joulukuussa ei tapahtunut mitään kummempaa. Joulu vietettiin kotikotona ja Wäinö täytti 12. Minä vietin aikani pääasiassa joko koirien kanssa tai salilla, ihan kuten edellisinäkin kuukausina.

Tämmöset tavoitteet asetettiin kuluneelle vuodelle:

- Jos edes kisattaisiin siellä tokon puolella vähän ahkerammin. Helmikuussa olisi ensimmäiset kisat, mutta kun ne juoksut ajoittuu samalle ajalle...
* Jooei. Tasan yhdet kisat käytiin.

- Rallyn puolelta voitaisiin koittaa hakea se RTK3 tai ainakin nyt se RTK2. Tammikuussa (jos ei juoksut ala) käydään pari avoimen starttia ottamassa,
* RTK2 haettiin. Ei edes startattu voittajassa, kun omistajaa ei kiinnostanut.

- Aksassa Kertulla vaihtuu keväällä ohjaaja nykyisen ohjaajan muuttaessa pois, toivottavasti jotain kisastarttejakin mahtuu vuoteen.

* Jokunen joo. Kertulla vaan selkä reistaa, niin ei hirveästi ole aksattu.

- Uutta pentua voisi vähän tarkemmin miettiä.
* En tiedä mietinkö tarkasti, mutta ostin joka tapauksessa.

- Näyttelyt on katsottuna tälle vuodelle, ja tavoitteena olisi nyt se H.
* No ei tätäkään.

- Sterkkaus taitaa olla tälle vuodelle edessä.
* Tämä toteutui!

- Wäinölle ja Nuutille stressittömiä ja mahdollisimman terveitä eläkepäiviä.
* Ja tämäkin toteutui.

Tälle vuodelle ei edes kannattaisi laittaa tavotteita, mutta laitetaan nyt jotain ylös.

Mutta hyvähän olisi jos me Kertun kanssa tänä vuonna ehkä kisattaisiin tokossa. Olisi kiva saada Kerttu valioksi ennen kuin Hannu aloittaa kisauransa. Katsellaan Kertun kanssa tuota rally-tokon puolta että kiinnostaako siellä kisaaminen vai eikö kiinnosta. Hoidetaan tyttösen selkää kuntoon, ja katsellaan sen jälkeen aksaa. Varmaan pitää uusintakuvata selkä.

Hannu opettelee vielä elämistä. Ehkä voi olla että rally-tokoa kisataan, tai sitten ei. Tokoa ei kisata vielä tulevana vuonna, haluan hoitaa rauhassa sen ääntelyongelman kokonaan pois. Todennäköisesti kouluttelen Hannua kohti EVL:ää vaikkei kisaillakaan. Jospa sen saisi edes pitämään kapulaa sievästi suussa, tuommoinen kumileuka kun mielellään tekisi niistä hammastikkuja. Paimenessa pitäisi Hannun ainakin kertaalleen päästä käymään. Agilityyn ehkä pohjia? Luustokuvista en tiedä, että otanko ne sitten kun Hannu on vuoden ikäinen vai odotellaanko kahteen vuoteen spondarilausuntoa.


Sheltit saavat jatkaa elämäänsä niin kuin tähänkin asti.

Omistaja yrittää saada toisenkin käden nyrkkiin. On nimittäin vähän sellainen fiilis, että jos se ei lähde toimimaan tämän vuoden aikana niin ei se lähde toimimaan enää ikinä. Omistaja yrittää myös pähkäillä itselleen ammattia jossa pärjää kirjaimellisesti kädetönkin ihminen. Lisäksi jatketaan salilla käymistä ahkerasti.

Ja kaikki yritetään pysyä vähän terveempinä. Suurin huolenaihe on tällä hetkellä Kertun selkä, toivottavasti sieltä ei mitään ikävyyksiä paljastu.