Näytetään tekstit, joissa on tunniste evl. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste evl. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

RTK3 ja EVL2

Kertun kanssa ollaan taas vähän kisailtu. Ensin oli tokokisat, joissa harmillisesti pisteet ei ihan riittäneet sinne valioitumiseen.

Paikkiksissa jo tapahtui jotain hassua: Kerttu valui maahan ennen käskyä. Pari koiraa meni maahan ennen aikojaan, ja kun niitä sieltä nosteltiin, päätti Kerttukin että nyt tässä on istuttu jo tarpeeksi kauan. Jännä ongelma, koska pelkäsin että se koomaa liikkuriin eikä mene maahan ollenkaan. Mutta taas löytyi asia mitä ei olla treenattu, eli pitkä istuminen sen jälkeen, kun ohjaajat on jo tulleet takaisin. Istuminen oli 10, mutta makaaminen 6½.

Yksilökehät alkoivat tunnarilla. Ensin vähän mietitytti että miten käy kun ensimmäinen liike on matalan vireen liike. Kerttu haisteli kovasti, löysi kapuloiden seasta namin, jatkoi haistelua ja toi oikean kapulan. Siitä tuli 9.

Seuraavana oli ruutu. Tiesin jo kehän rakentamista katsoessani, että tuohon se ykkönen kaatuu, ja siihen se kaatuikin. Eteenlähetys oli suoraa kohti sihteeripöytää, ja Kerttuhan ei halua ihmisiä kohti yksin juosta. Kaksi korjausta vaadittiin ennen kuin koira oli ympyrässä. Loppuliike meni hyvin, mutta pisteitä paloi liikaa, plakkariin jäi vain 5½ pistettä.

Seuraaminen meni yllättävänkin hyvin. Taustaa sen verran, että mulla on tämä keskuhermostosairaus, jonka vuoksi tulee halvausoireita. Kolme päivää ennen koetta meni vasen jalka. Jalka oli aika hyödytön, pysyin pystyssä mutta jalka vaan roikkui perässä. Kävin kerran treenaamassa pätkän seuraamista, katsoin että Kerttua ei haitannut huono liikkuminen, ja kokeessa tuli sitten se ensimmäinen pitkä seuraamiskaavio huonolla jalalla. Ja Kerttu oli hieno! Kerttu esitti ehkä parasta seuraamistaan ikinä. Itse vaan varmistelin liikaa, mistä lähti pistettä pois. Pisteitä jäi 8.

Inhokkimme zeta meni myös hyvin. Kerttua varmasti auttoi se, että kävelin tosi hitaasti. Kaikki asennot löytyi, paras zeta ikinä. Pisteitäkin hurjat 9½, ikinä ei olla näin hyviä pisteitä tästä saatu.

Ohjattuun noutoon loppui ensimmäinen osa. Vasen piti hakea, ja vasen sieltä tuotiinkin. 9 pistettä, varmaan vähän noottia tuli kaadetusta merkistä.

Hässäkkä oli taas iso kysymysmerkki sen suhteen, että malttaako Kerttu kuunnella. No ei malta ei. Omatoimisena tyttönä Kerttu valitsi asennon ihan itse, ja kyllä huokasin helpotuksesta kun kuulin että sain ohjata Kertun oikeanpuoleiselle esteelle, kun jo Kertun pysähtyessä näin että sen se lukitsi tällä kertaa. Tämä liike on vähän tuuripeliä, kun Kepe ei vaan kuuntele, enkä tiedä mitä mun pitää tehdä että saan sen kuuntelemaan. Pisteitä tuli 7.

Kaukoissa ei sen suurempaa, niistä 9.

Ja se luoksetulo. Se hemmetin luoksetulo. Käytiin ennen kehää ulkona vähän pysähtelemässä, ja Kerttu pysähtyi hyvin. Mutta pysähtyikö se kisakehässä? No eipä tietenkään. Tai siis pysähtyi joo, mutta valui runsaasti. Maahanmenossa koomasi. TAAS. Pisteitä 5,5, ja se viimeinen naula ykkösen arkkuun.

Yhteensä siis 247,5 pistettä, kakkostulos, ja valioituminen oli 8,5 pisteen (ja sen typerän ruudun) päässä. Toisaalta olen tosi tyytyväinen, että ruutuun tarvittiin juuri se 2 lisäkäskyä, koska yhdellä lisäkäskyllä oltaisiin saatu 255,5 pistettä, ja sitä en olisi ehkä kestänyt. 8,5 pistettä on jo ihan siedettävä, mutta 0,5 pistettä valioitumisesta koettelisi huumorintajua vähän turhan reippaasti.




Niin lähellä ja silti niin kaukana. 🙈 Tänään jäätiin ärsyttävät 8,5 pistettä siitä kolmannesta ykkösestä. Paikallaoloissa Kertulla kävi vähän kämmi, kun se ehti valua maahan ennen käskyä, kun piti odottaa että pari koiraa nostetaan uudestaan istumaan. Ruudussa oli merkitön hukassa, koska olisi pitänyt ihmisiä kohti juosta. Loppuosa oli kuitenkin hyvä. Hässäkässä ei taaskaan kuunnellut, mutta onneksi valitsi edes sen oikean kapulan, vaikka asento väärä olikin. 😂 Ja se luoksetulo. 🙈🙈🙈 Lähdetään ihan kohta uhraamaan vuohia ja lampaita pakanajumalille, koska ei me muuten saada sitä kisoissa ikinä toimimaan. Treeneissä jo sujuu, mutta kisoissa ei ollenkaan. Muuten Kerttu oli hieno ja pätevä. 😍😍 Se on kolme päivää ehtinyt mun tönkköjalkaan totutella, eikä sitä kehässä häirinnyt mun huono käveleminen yhtään. Itse varmistelin turhan paljon seuraamisessa, josta sitten vähän rokotettiin, mutta vissiin itseäni hermostutti kun oli ensimmäinen kokonainen kaavio tuon jalan menemisen jälkeen. Zeta oli hieno! 🎉 Noudot oli hyviä, vaikka palautukset saisi olla parempia. Ykköseen olisi riittänyt ihan vaan omalla tasolla tehty ruutu. Nyt jää Kete kesälomille tokokisoista, ja katsellaan syksyllä että ollaanko vielä kisakunnossa. Mutta hyvä koe oli, akka oli pätevänä. 😍 #australianpaimenkoira #aussie #australianshepherd #aussiesofinstagram #australianshepherdsofinstagram #australianshepherdworld #aussiesoftheworld #aussiesdoingthings #auspai #aussiegram #aussie_images #obediencedog #obedienceaussie #obediencetrial #toko #tokokisat #tokoaussie #pätevätyttö #tokokoira #instaaussie #instadog #dog #dogtrials #dogsports #dogsofinstagram #dogstagram
Henkilön Heidi Lukkarila (@heidilu_) jakama julkaisu
Kokeessa oli paljon hyvää. Oikeasti. Se, että Kerttu vetää näinkin hyvin puolikuntoisen ohjaajan kanssa on jo tosi hieno asia. Kerttu olisi saanut lähteä vahvemmin sosiaaliseen palkkaan mukaan, mutta vire ei laskenut missään vaiheessa. Sivulla maahanmenot oli kauan iso ongelma, nykyään ne onnistuu ilman lisäkäskyjä. Periaatteessa se jäi nyt kiinni siitä, että Kerttu ei halunnut juosta kohti vieraita ihmisiä. Jos ruutu olisi ollut toisin päin, olisi pisteitäkin ollut riittävästi. Mutta tämä on lajin henki, näillä mennään ja syksyllä katsellaan hommaa uudestaan. Toivottavasti ollaan syksylläkin molemmat vielä kisakunnossa.


Viikko tokokokeesta oli rally-tokokisat. Päästiin varasijalta mukaan, ja pakkohan se oli käydä yrittämässä. Kerttu oli aika pätevää tyttöä, sai täydet 100 pistettä ja voitti luokkansa. Se oli se kolmas tulos voittajasta, joten saatiin RTK3 ja noustiin sinne mestariin. Kete veti hienosti voittajaluokan, ainoat pistemenetykset koko luokassa oli se edellisten kisojen -3, kun jouduin uusimaan spiraalin kun lähdin kävelemään väärään suuntaan. Pätevä Keete.




Akkaeläin. 💕 Päästiin varasijalta rally-tokokisoihin, joten tänään viikon loman jälkeen oli kisahommia. Kerttua ei huono valmistautuminen haitannut, eikä sitä haitannut mun klenkkasu, vieras nurmikenttä tai lämpö (no okei, lämpö haittasi vähän), vaan Kerttu veti taas 100 pistettä ja sai koularin RTK3. 😍 Harmittaa se yksi spiraalin väärään suuntaan kiertäminen edellisissä kisoissa, koska muutenhan Kerttu veti koko voittajaluokan ilman yhtä ainutta virhettä. Pätevä akka, seuraavana sitten mestariluokkaan. 😁 #australianpaimenkoira #aussie #australianshepherd #aussiesofinstagram #australianshepherdsofinstagram #australianshepherdworld #aussiesdoingthings #aussiesoftheworld #auspai #aussiegram #aussie_images #rallytoko #rallyobedience #rallyo #dogsports #dogtrials #dogtraining #koiraurheilu #koiraurheilunilo #koiraharrastus #dogsofinstagram #instaaussie #instadog #dogstagram
Henkilön Heidi Lukkarila (@heidilu_) jakama julkaisu
Kerttu on varasijalla kesäkuun lopun tuplakisoihin. Vähän veikkaan ettei ehditä tälle vuodelle enää hakea SM-tuloksia. Pitäisi saada kuitenkin ensi kuun loppuun mennessä 4 tulosta, ja kaikkien pitäisi olla varmaan lähemmäs 100 pistettä. En jaksa uskoa että onnistuu. Ensinnäkään ei varmasti edes ehditä kisaamaan neljää kertaa.

perjantai 24. toukokuuta 2019

Vihdoinkin niitä kuulumisia

Jestas miten blogi laahaa jäljessä. Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt pari kuukautta, ja onhan tässä nyt jotain tapahtunutkin. Instaan yleensä päivittyy tuoreemmat kuulumiset.

Ensin terveysjuttuja. Kertulle kasvoi toiseenkin etujalkaan patti, juuri ranteen kohdalle. Patti on vaalea, kiinteän oloinen eikä haittaa koiraa. Kokoa sillä on alle 5 mm. Semmoinen rauhallisen näköinen, tasainen pinta. Kuitenkin, koska ihokasvaimet voivat näyttää melkeen miltä vain, niin kovin kauaa ei oma hermo pitänyt tarkkailulinjalla, vaan kuskasin neitisen lääkäriin. Kerttu ei kovin arvostanut, ilmeisesti viime käynnin korvien sörkkiminen oli jäänyt mieleen (Kertulla on norsun muisti näissä asioissa...), ja Kete oli kovasti sitä mieltä, että häneen ei tarvii koskea. Yksikätinen omistaja sai tehdä ihan tosissaan töitä että sain Kertun pidettyä pöydällä. Patista napattiin ohutneulanäyte, ja tultiin siihen tulokseen että harmiton on. Nyt se patti saa olla ranteessa, otetaan se pois kyllä jos alkaa Kerttua häiritsemään.











Nuuttikin sairasti keväällä haimatulehduksen. Nuu oli tosi kipeä, ja porukat ehtivät jo miettiä että onko se Nuutin aika nyt tullut. Lääkkeillä kuitenkin olo parani nopeasti, ja kun itse ehdin muutaman päivän jälkeen Nuuttia katsomaan, niin vastassa oli jo ihan normaali Nuutti, josta ei hirveästi kyllä uskonut että oli ollut niinkin kipeä. Nuu ei ole vielä kontrollissa käynyt, mutta vointi on ihan sitä mitä pitää ollakin.

Papilla on kohta ikää 14½ vuotta. Vanhuuden vaivat ja jonkin asteinen dementia vaivaa, mutta toivottavasti Papi tämän kesän vielä näkee.
Wäinölle puolestaan on vaikea löytää sopivaa kipulääkettä, kun sillä maha menee niistä sekaisin. Onneksi Wäinö ei kipeä ole, mutta välillä sille joutuu parin päivän kuurin varmuudeksi antamaan. Onhan sillä ikää kohta 13½ vuotta, eli varmasti joitain kolotuksia välillä on. Wäinökin kävi senioritarkastuksessa, ja lääkäri oli sitä mieltä että harvoin näkee näin hyväkuntoisia tähän ikään ehtineitä koiria. Onni on pirteä vanhus. :)

Hannun vointi on ollut ihan hyvä. Sitä ei ole vieläkään luustokuvattu. Tätä se vähän on kun ei pysty autoa ajamaan, ja kun ei rauhoitettua Hannun kokoista eläintä oikeen bussissakaan voi kuljettaa. Pitää siis sumplia edelleen aikatauluja, että saataisiin Hannukin läpivalaistua. Eihän tuo ole kuin 26-kuinen, että ei sinällään paha, kun alle 2-vuotiaana en kuvaa. Ja kun ei tuo agilityeläin ole, niin ei sillä niin kiire ole.

Ja treenipäivitystäkin.

Talvikausi loppui ja kesäkausi alkoi. Hannulle en ottanut kesäkaudelle yhtään paikkaa, Kertulle vain yhden. Halvaksi tulee. :D

Hannuhan kävi tässä keväällä ensimmäisissä tokoepiksissäänkin. Olin ilmoittanut Kertun EVL:ään, joten ilmoitin Hannun ALO:on. Aikataulutusten vuoksi paikanpäällä siirsin kuitenkin Hannun avoimeen. Ja Hannuhan voitti luokkansa. Otti paljon häiriötä liikkurista, mutta teki silti mitä sanottiin. Plussana vielä että oltiin ihan ekaa kertaa kyseisessä hallissa.


Kerttukin voitti EVL:n, kun oli ainoa koira luokassaan. Ihan täysin tyytyväinen en ollut Keten suoritukseen, mutta ehkä ne epikset tulivat liian pian virallisten jälkeen.

Treeneissä Kete on vetänyt kuitenkin hyvin. Se on pirteä, tekee hyvällä vireellä ja joka kerta se pitää melkein väkisin raahata kotiin. Hässäkässä keittää yli, joten se on siinä ja siinä että saadaanko kisoissa pisteitä. Muuten Kepe tekee tasaisella vireellä.

Myös rallya ollaan jatkettu. Yritän nyt häivyttää Kertulta kaikki käsimerkit, koska se saattaa sormen heilahduksesta jo päätellä että mikä kyltti on kyseessä, ja yleensä Kerttu arvaa väärin. Ilman käsimerkkejä sen on pakko kuunnella. Radan ulkopuolella onnistuu jo kohtuudella, mutta radalla välillä Kerttu ennakoi. Pitäisi saada itseltäkin kaikki sormen nytkähdykset pois. Takapään käyttö on kehittynyt. Viimeksi oli rata lähes kokonaan oikealla, ja olin tosi tyytyväinen takapään käyttöön. Muutenkin Kepe on kiva rally-koira, tekee kyllä tarkasti kunhan malttaa kuunnella. Pitäisi sekin kisoihin kuskata, mutta niitä kisoja on täällä tos vähän.


Hannu se vaan kehittyy. Tokossa voittajan liikkeet alkaa olla hanskassa myös kisamatkoilla. Myös EVL:n liikkeet onnistuu kohtuudella, paitsi ohjattu, mitä en opeta näillä säännöillä ollenkaan. Todennäköisesti Hannu ei kuitenkaan ehdi EVL:ään ennen sääntömuutosta, ja jos ehtiikin, niin merkki on helppo opettaa. Kuitenkin näistä vanhenevista säännöistä esim. zetan olen opettanut, vaikka todennäköisesti Hannun ei tarvii sitä ikinä kokeessa tehdä. Myös luoksaria olen opettanut näiden sääntöjen mukaisesti. Pitää kuitenkin ehkä odottaa uusien sääntöjen virallista julkaisua ennen kun niitä alkaa opettamaan.

Hannu on myös hiljentynyt paljon, vaikka välillä sitä ääntä vuotaakin. Valitettavasti se ottaa häiriötä ympäristöstä niin paljon, ettei sen kanssa kokeeseen ole pitkään aikaan asiaa. Hannu on semmoinen hitaasti kypsyvä yksilö, Kerttu kun nousi tuossa iässä EVL:ään. Hannun kanssa ei kuitenkaan tehdä sitä virhettä, että liian aikaisin mennään kisaamaan, mielummin vaikka sitten ei kisata ollenkaan.

Arjessa Hannu on edelleen haastava. Se on impulsiivinen, terävä koira, joka ei hirveän hyvin muutoksiin suhtaudu. Kuitenkin meidän perusarki rullaa mukavasti, niin kauan kun ollaan täällä kaupungissa niin siinä se Hannu menee missä Kerttukin. Helppo se ei ole, muttei missään nimessä mahdotonkaan. Mua vähän jännittää että miten käy, jos tämän sairauden takia menetän jalan. Mulla on toinen jalka aika huono, kyllä sillä kävelee ja vähän hölkkääkin, mutta refleksit on ylivilkkaat, ei se ihan hallinnassa ole ja tasapaino meinaa heittää. Kertun kanssahan pärjää vaikka päällään seisten, ja olen miettinyt että Ketestä voisi tarvittaessa avustajakoirankin kouluttaa. Hannun kanssa kuitenkin voi mennä arki vaikeaksi. Sillä kuitenkin mennään mitä on, ja Hannusta en meinaa luopuakaan. Eiköhän me jotain sumplita, ja voihan se olla ettei jalka tuosta huononekaan.

Hannun treenivideoita, kun siitä on tullut niin pätevä poika:

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Pitkästä aikaa kisajuttuja

Kertun ja mun kisatauko kesti aika tasan 2 vuotta. Itselläni ei huvittanut kisata ja kun Kertullakin on ollut omat ongelmansa, niin ei sitten kisattu. Viikko sitten kuitenkin tuli kisatauko päätökseen, kun ilmoitin Kertun korkkaamaan rally-tokon voittajaluokan tuplakisoissa.

Palkintopossu. :) Lelu kyllä kuoli jo samana iltana
Tietenkin ensimmäiset kisat kahteen vuoteen jännitti, mutta ihan turhaan. Kepe veti hienosti. Itse vähemmän hienosti.

Ensimmäisellä radalla tehtiin molemmat kaikki oikein, saatiin 100 pistettä ja TP. Tuomari on ennenkin tykännyt Kertun tekemisestä, ja aikanaan nollakoirana Kee on saanut samalta tuomarilta MES-radalta 99 pistettä. Nytkin tuomari sanoi että Kertun tekemistä voisi katsella koko päivän. Palautteeksi oli lappuseen kirjoittanut, että "Aivan mahtava! Herttainen pari, ilo katsoa. :)" Itseänihän jännitti ihan kunnolla, siis polvet tärräsivät joka pysähdyksessä, mutta Kepe veti kyllä homman kotiin.


Seuraavalle radalle Kerttu lähti taas sillä fiiliksellä, että tehdään toinen puhdas rata. Valitettavasti itse olin vähän pihalla, ja lähdin kiertämään spiraalia väärään suuntaan. Huomasin kuitenkin että hetkonen, rataantutustumisessa en tähän suuntaan kävellyt, joten uusittiin se. Muuten sitten virheetöntä menoa, joten 97 pistettä siltä radalta. Harmitti, koska olisihan se ollut hienoa korkata voittaja kahdella 100 pisteen radalla. Toisaalta se harmitus on jo vähän väistynyt, koska omasta kämmistä huolimatta olihan tuo siistiä tekemistä, ja se on se pääasia. Toisesta radasta tuomari kommentoi että "Nätti ohjaajankierto ja eteentulo. Nätti seuruu kummallakin puolen, hieno peruutus". Kiva saada positiivista palautetta seuraamisesta, koska se on aina ollut Kertulle vaikeaa. Nyt sitten vielä kolmatta tulosta hakemaan, ja sitten Keetu pääseekin isojen tyttöjen luokkaan. :)


Tokokisat olivat tänään. Menin tienkin itse saamaan alkuviikosta sairauskohtauksen, ja puhuminen on taas vähän epäselvää. Kävin siis alkuviikosta vähän treenailemassa, ja katsomassa miten epäselvä puhe vaikuttaa koiriin. Eipä tuo juuri vaikuttanut, joten en lähtenyt kisaa perumaan. Ketehän piti kyllä mua viimeiseen asti jännityksessä, kun edellispäivänä haisteli 3-4 kertaa omaa tunnaria ja toi sitten väärän. Ei ole ihan tuo hajuaisti palautunut kennelyskän jälkeen.

Mutta itse kisat meni näppärästi. Paikkiksista 9½ ja 9. Istuessa oli kerran nuuskassut maata. Kerttu meni vähän korppiasentoon ennen maahan-käskyä, kun sitä jännittää se liikkuri siellä takana. Vähän hidas maahanmeno, muttei siinä tainnut muuta olla.

Ruudulla aloitettiin yksilöliikkeet. Hyvä eteenmeno, hyvin meni ruutuun, mutta siellä pikkuisen haisteli. Hyvin maahan, hyvin sivulle, siitä 9.

Seuraamisessa samaa ongelmaa mitä aina, eli poikittamista. Hidas oli hyvä. Siitä tuli aluksi seiska, mutta nostettiin myöhemmin kasiin.

Seuraavana ohjattu, siinä ei ollut kummempaa. Aluksi 9, nostettiin 10:iin.

Tunnari oli ensimmäisen kehän viimeinen liike. Perusasento vino, siitä ensin 8, mutta sekin nousi 9:iin.

Seuraava kehä alkoi kaukoilla. Kaksoiskäsky s-i -välillä, siitä siis 8. Muuten hyvä, mutta yksi seisominen oli vähän vajaa.

Inhokkimme zeta oli seuraavana. Ei istunut, ennakoi mukaanlähdöt ja viimeinen perusasento oli siinä ja siinä että lasketaanko sitä edes perusasennoksi. Omasta mielestäni ei oltaisi ansaittu siitä yhtään pistettä, mutta tuomari oli kiva ja antoi 7.

Kiertonoudossa Kerttu taas koomasi maahanmenon, siitä siis 8.

Luoksetulossa stoppi vähän valui, ja taas koomattiin maahanmeno, eli pisteitä tuli hurjat 6.

Loppupalautteessa tuomari sanoi, että mun vasen käsi häiritsi, ja sen takia lähti pisteitä. Sanoin sitten että kun se käsi on osittain halvaantunut, että en oikein asialle voi mitään, joten sen takia tuomari päätti että kädestä ei voi rokottaa, ja nosti ne kolme numeroa. Ilman sitäkin pisteet olisivat riittäneet ykköseen, mutta pisteiden noston seurauksena tuli vielä luokkavoitto.

Mutta kyllähän tuo käsi tätä hommaa vähän vaikeuttaa. Seuraamisessa se tuntuu olevan aina huonosti, ja Kerttu tietenkin luulee että siellä on nami kun sormet on koukussa. Lisäksi se näyttää siltä että imutan. Jokainen kapulan otto on vaikeaa, ja on ihan tuuristaan kiinni tippuuko se kapula. Varsinkin tunnari on vaikea saada pudottamatta, kun siinä ei edes ole laippaa. Mutta näillä mennään, ja tuomari oli sitä mieltä että kunhan muistaa kertoa tästä tuomarille ennen kehää, niin tuomarin on pakko ottaa se arvostelussa huomioon.

Kerttu teki aika omalla tasollaan hommia. Paljon oli hyvää, mutta toki niitä parannuskohteitakin löytyi. Zetaa ja luoksaria pitää treenata ihan extrapaljon, että saadaan ne toimimaan. Maahanmenon koomauksille pitää keksiä jotain. Muuten Kee teki niin kivasti, että ei siltä parempaa voi vaatia. Ja tämä taso riittää valioitumiseen, ja Kertun tavoitteet ei sitä korkeammalla ole. Kerttu teki pirtsakkana töitä, eikä kisaaminen ahdistanut. Kerttu myös sai noin 400 grammaa nakkia, kolme kissanruokapussia ja yhden hampurilaisen palkaksi, että se jaksaisi vielä yhden samanlaisen suorituksen jossain vaiheessa. Vielä en tiedä, että yritetäänkö sitä viimeistä ykköstä tänä keväänä vai jätetäänkö syksyyn, Kerttu kuitenkin tarvii aikaa palautua.

Mutta kaikin puolin hieno lopetus pitkälle kisatauolle, kun ensin tuli tosi hyvät pisteet rallykisoista ja sitten vielä EVL1. Joskus tauko tekee hyvää, ja Kertulle tauko teki tosi hyvää.

Muut kuulumiset sitten eriin postaukseen, ettei tästä tule ihan kilometrin mittaista.

Rane-veli sai myös ykköstuloksen, ja tuli toiseksi

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Alkuvuotta

Tämä vuosi on jo pitkällä, joten jotain pitäisi varmaan muistiinkin kirjoittaa. Aloitetaan vaikka tokoilla.

Hannun kanssa ollaan itseasiassa edistytty. Välillä toki mennään taakse päin, kun Hannu jostain syystä hermostuu. Ohjatuista treeneistä Hannu ei tykkää yhtään, yleensä siellä ottaa hirveästi häiriötä. En tiedä onko sen mielestä silloin liikaa porukkaa kentällä vai mikä on. Ollaan Hannun kanssa käyty normitreenien lisäksi myös kurssilla, siellä Hannu ei mun mielestä ole yhtä hermostunut mitä viikkotreeneissä. Mutta sitten taas kun käydään omalla porukalla treeneissä, Hannu on melko rento ja vapautunut.

Seuraaminen on Hannulla ihan siistiä. Häiriönkestoa pitää parantaa, mutta muuten ei suurempaa vikaa. Liikkeellelähdötkin ollaan saatu hiljaiseksi. Takajalatkin alkaa löytymään.



Jäävät on muuten ok, mutta välillä istuminen ja seisominen menee sekaisin. Hannu saattaa tehdä ensin ihan hyvin jääviä, ja yhtäkkiä unohtaa mitä istuminen tarkoittaa. Pitäisi ehkä tehdä kuurina istumista enemmän.


Luoksetulossa välillä tekee turhan pitkän lenkin sivulle tullessa. Vauhti on kuitenkin hyvä eikä himmaile. Stopit on pääasiassa ihan hyviä, mutta tehdään edelleen niitä naminheitolla.

Kapulanpito on vähän ongelma. Hannu nostaa itsensä turhan korkeaan vireeseen, ja sitten kapula pyörii. Treenaillaan tätä ruokakupin ääressä, ja silloin kyllä onnistuu, mutta treenikentällä pääosin on vielä liian korkea vire nättiin pitoon.

Kaukoissa alokkaan ja avoimen kaukot sujuvat ihan hyvin. Seisominen on vielä kesken. Mietin että pitäisikö ottaa joku takajalkatargetti avuksi.



Hypyn kanssa ei ole mitään ongelmaa.

Kierto on muuten OK, mutta lähdössä tulee ääni. Mitenkään täysillä Hannu ei mene, mutta kuitenkin ihan hyvää vauhtia, ja Hannu on oppinut tykkäämään kierrosta. Hannullehan nämä irtoamiset on olleet vaikeita. Jos kierron takana odottaa lelu, niin Hannu lähtee hiljaisesti. Mun mielestä tuo kertoo siitä, että vaikka Hannu osaa, niin se ei luota osaavansa.

Ruutuun lähtö on yleensä vähän hiljaisempi, ehkä siksi että siellä on targetti. Stoppi ei meinaa pelata, vaan Hannu lähtee valumaan. Pitää miettiä että hinkataanko stoppi kuntoon vai mennäänkö suoraa maahan.

Nouto on parantunut huomattavasti. Siinä ei oikein ole mitään kummempaa ongelmaa. Saisi toki olla nopeampi, mutta laukalla menee ja tulee ja tuo kapulan nätisti viereen.

Voittajan ohjattu alkaa olla valmis. Hannu kaipaa vielä varmuutta, mutta pystyy tekemään kokonaisena ja oikeilla matkoilla. EVL:n merkkiä ollaan aloiteltu.

Tunnari on hyvä. Vähän pyörittelee kapulaa palauttaessa, muuten ei mitään.






Hyppynoutoa ollaan tehty lähinnä puukapulalla, eikä siinä ole ongelmaa. Pitäisi alkaa ottamaan noutoa myös metallilla.

EVL:n liikkeistä ollaan treenailtu eteenmenoa ja hässäkkää. Eteenmenoa pitäisi treenata paljon enemmän, mutta on Hannulla jo joku käry hommasta. Hässäkässä palautukset on OK, ja ollaan kierron pysäytyksiä alettu treenailemaan. Pitkällä matkallahan ne ei onnistu, mutta lyhyellä matkalla menee ihan hyvin. Pitää vaan muistaa ottaa myös läpijuoksuja, ettei ala ennakoimaan.

Koirat olivat useamman viikon sairauslomalla kennelyskän takia. Kerttu ei ole oikein ollut omalla tasollaan sairausloman jälkeen. Saikun jälkeen on tullut yllättävän paljon virheitä. Jopa eteenmenot on epäonnistuneet, vaikka ne on yleensä olleet Kertun bravuureita. Käytiin kuitenkin epiksissä tarkistamassa tasoa, kun tuohon kävelyetäisyydelle avattiin uusi halli. Jokainen sai valita kuusi liikettä mitä tekee, ja Kertulle valkkasin seuraamisen, ruudun, hässäkän, kaukot, tunnarin ja ohjatun.

Yksilöliikkeet alkoivat hässäkästä. Menin lähetyspaikalle ja kysyin Kertulta ett missä merkki, ja Kerttu oli lähdössä saman tien. Luvan saatuaan lähti kuin tykin suusta, kaarros meni tosi pitkäksi (Kete ei varmaan oikeen osannut arvioida alustan pitoa), vasta kolmannella käskyllä maahan, mutta nätisti lähti ihan oikealle esteelle (sehän välillä ennakoi).

Seuraava osio alkoi ruudulla. Siinä ei oikeen ollut mitään vikaa. Hyvä eteenmeno, hyvin meni ruutuun, vähän tahmea maahanmeno ja loppuliike hyvä. Ruudun jälkeen seuraaminen. Se oli semmoinen Kertun perusseuraaminen, ei huono muttei kyllä hyväkään. Välillä erkaantui, välillä oikealle käännösten jälkeen kontakti tippui ja niin pois päin. Ei huonointa Kerttua, semmoinen perusesitys tästä liikkeestä. Mun mielestä on niin jännää, että Hannu seuraa noin miljoona kertaa paremmin mitä Keetu. Seuraamisen jälkeen kaukot. Ensimmäinen maahanmeno kaksoiskäskyllä (TAAS! Eikö me päästä ikinä tästä ongelmasta eroon? Tätä se teki ensimmäisen kerran kokeessa muistaakseni kolme vuotta sitten.) mutta muuten meni tosi hyvin, ei hievahtanut takajalat. Loppuun vielä tunnari. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, ihan taattua Kerttu-laatua. :)

Viimeiseen osioon jäi vain ohjattu. Sekin meni ihan kuten piti. Loppuun liikkuroitiin Kertulle vielä yksi sivulta maahanmeno, jossa sitten autoin paljon että sain sen ekasta maahan. Sitten loppupalkalle.

Hyvin siis meni, ja voitto tuli kotiin. Keten vire oli koko ajan sitä, mitä sen pitää ollakin. Se oli rento ja tyytyväinen kehässä, se tiesi osaavansa ja oli tosi hyvällä tuulella. Ainoa miinus oli se kaksoiskäsky maahanmenoon, muuten teki niin kuin treeneissä yleensäkin. Kisailmo virallisiin alkaa maanantaina, joten tässä on nyt pähkäiltävää, että ilmottaakko vai ei. Kertun kanssa harrastamisessa ehdottomasti turhauttavinta on juuri tämä, että kun se ei jää osaamisesta kiinni. Toisaalta vähän veikkaisin, että jos itse pystyisin kisakehässä rentoutumaan, niin niin pystyisi Kerttukin, ainakin vähän.

Rally-tokon kisoihin sen sijaan jo ilmoitin. Käytiin epiksissä hakemassa 87 pistettä. Kerttu lähti huonosti radalle, joten piti heti ensimmäinen pysäyttävä kyltti uusia. Siitä se lähti Kerttukin rentoutumaan ja teki loppuradan hienosti, mutta itse nappasin sieltä kympin kun en askelia osannut oikein laskea.

Kertun kanssa ollaan treeneissä panostettu lähinnä kuunteluhommiin. Se nimittäin välillä meinaa tehdä itse päätökset, eikä meinaa odotella että minä kerron mitä tehdään seuraavana.






Wäinö kävi viime viikolla lääkärissä. Ihan tämmöinen lääkelakilääkärikäynti, eli piti vain käydä näyttäytymässä että elossa ollaan että saadaan lisää sydänlääkettä. Vaihdettiin myös kipulääke, kun Rimadylistä tulee maha kipeäksi. Kaikki oli tarkastuksessa hyvin. Viimeksi sivuääni oli 4/6, nyt 3-4/6 eli eipä ole ainakaan pahentunut. :)






lauantai 22. syyskuuta 2018

Edellisen kuukauden kuulumisia

Taas on kuukausi päässyt vierähtämään edellisestä päivityksestä, joten olisi jo pikapäivityksen aika. Kuukaudessa on ehtinyt sattua ja tapahtua, mutta aloitetaan vaikka tokon SM:istä.

Tänä vuonna tokon SM:t olivat kotikisat, joten olin lupautunut talkoilemaan. Hannu alkoi olla ALO-valmis, mutta olen tosi tyytyväinen että tein sen päätöksen, etten tänä vuonna kisaa sen kanssa. Muutenhan oltaisiin haluttu SM:iin, olisi tullut kiire, ohjaaja olisi turhautunut ja koira ahdistunut ja piipannut. Kerttu ei ole kisannut tokossa puoleentoista vuoteen, joten kun kumpaakaan koiraani en vienyt kisoihin, niin päätin sitten talkoilla lauantain ja sunnuntain. Koirille hommasin hoitopaikan, koska tiesin että päivät voi venyä pitkiksi. 

Perjantai-iltana kuitenkin puhelin kilahti, että meillä ei ole paikkiskaveria juoksunartulle. Kertullahan on ahdistanut paikkikset, joten sanoin että jos ketään muuta ei saa, ja itse saan olla näkösällä, niin Kerttu voi tulla, mutten ota sitä riskiä että menen piiloon. Tämä sopi, joten Hannu joutui yksin hoitoon ja Kerttu lähti mukaan Liminkaan. 

Kerttu teki tosi kiltisti paikkikset, mitä nyt maahanmenoon tarvitsi toisen käskyn. Treenailtiin vähän kehien loputtua eteenmenoja, jotka Kerttu teki kivasti.

Ennen kun ehdittiin kotiin karata, nollakoiran ohjaaja kysyi että voiko Kerttu tehdä finaalissa puolet liikkeistä, varsinaisella nollakoiralla kun alkaa olla ikää ja lämmin sää vähän huolestutti. Kepe oli ollut hyvinkin reippaana kehässä, ja kun Kerttu piti joka tapauksessa ottaa sunnuntainakin mukaan, niin suostuin.



Seuraavana päivänä siis Kerttu joutui aloittamaan finaalin, ja Kerttua jännitti kyllä kovasti vaikkei ohjaajaa jännittänytkään. Oltiin jaettu liikkeet, Kertulle tuli ruutu, ohjattu, kaukot, hässäkkä ja tunnari. Tunnari ja kaukot menivät kivasti, niissä ei mitään ongelmaa. Ruutu oli vaikea, kun lähetyspaikalta et juuri ruutua nähnyt, mutta voittaja-kehän kirkkaan keltainen ruutu näkyi erittäin selvästi. Kertulla hyvä eteenmeno, mutta oli lähdössä voittajan ruutuun, joten pyysin takaisin. Ohjatussa arvottiin vasen, mikä oli yleisön vieressä. Merkille Kerttu meni hyvin, mutta kapulalle jouduin pyytämään varmaan kolmesti. Kyllä se sitten sen uskalsi hakea. Kierto oli myös yleisöä päin, ja sinne Kerttu ei enää uskaltanut mennä. Saatiinpa treenilista, mikä sisältää siis paljon yleisöä kohti menoa. Kentän laidalla vielä lähettelin Kerttua eteen yleisöön alustalle, ja toki se alustalle meni hyvin. Loppuun vielä paikkikset. Kerttu alkoi olemaan jo aika väsynyt, vähän rähähtelikin juuri ennen kehään menoa, joten päätin olla taas näkyvillä. Tuplakäsky maahanmenoon taas, muuten istui tosi ryhdikkäänä.

Semmoinen oli Kertun ensimmäinen ja viimeinen kerta SM-finaalissa. Ehkä tuo kuitenkin omaa kynnystä laski arvokisoissa kisaamista ajatellen, jos nyt Hannusta kasvaa koira jonka arvokisoihin pystyy viemään. Mutta Kepe oli hieno koko viikonlopun, se on kyllä niin uskomaton eläin kun sen voi viedä mihin vaan ja aina se on fiksu kun mikä. Semmoinen minun luottopakki. :)


Kuukauden sisällä on myös kesäkausi loppunut ja talvikausi alkanut. Kerttu treenaa rallya MES-ryhmässä ja tokoa EVL:ssä. Hannu on tokon mölli-ALO-ryhmässä, ja molemmille on jaettu paikka agilityryhmässä. 

Kertulla on alkanut treenit hyvin. Se vetää hienosti joka lajissa, jopa tokon paikkikset on tehnyt nyt tosi kivassa mielentilassa. Agilityssä se on ihan hurjan nopea, muttei se ohjaajalle anna yhtään virhettä anteeksi. Tosi taitava tyttö kuitenkin. Päätin että Kerttu treenaa agilityt, Hannu kuumuu niin älyttömästi että se saa keskittyä ihan vaan tokoon.


Ja se tekee tokoa tosi hienosti. Seuraamisessa meinaa vähän keulia, välillä jääviin kaivattaisiin vähän enemmän täpäkkyyttä, mutta muuten menee kivasti. Ollaan treenattu myös ylempien luokkien liikkeitä, esim. hässäkän palautusta ja ohjattua, jotka onnistuu kivasti. Ohjattu on vielä sen verran epävarma että Hannu tekee sen ravissa, mutta kyllä se vauhti tulee kun saa vähän itseluottamusta. Hyvin fiksu nuori mies, siis harrastuksissa. :)



Arjessa tämä 18-kuukautinen teinimulk... murkku on taas vähän, no, raskas. Tällä hetkellä se on älyttömän epävarma ihmisiä kohtaan, siis tuttujakin. Se väistää kosketusta ja väistää ihan katsettakin. En aina ihan ymmärrä tämän pojan ajatuksia, mutta välillä tekisi mieli laskea päiviä että millonka tämä meinaa aikuistua. Välillä taas se on niin söpö ja herttainen pikkujätkä, ettei söpömmästä väliä.

Hannu on ollut välillä vähän haluton leikkimään Kertun kanssa. Sinällään ei mikään ihme, koska Kerttu on tosi raju leikkijä, mutta ihan varmuudeksi varasin viime viikolle hierojan molemmille. Ensin hierottiin Kerttu, sitten Hannu. Hannukin saatiin hierottua ihan hyvin, vaikka aluksi Hannun mielestä homma oli tosi epäilyttävää. Kertun jalasta hieroja löysi pienen patin.

Viime lauantaina käytiin antamassa näytteet aineenvaihduntatutkimukseen. Kertun jalka oli vähän ärtynyt. Verinäytteen jälkeen molemmilla ärtyi ihot aika ikävästi. Varasin Kertulle lääkärin sen patin takia.

Perjantaina käytiin lääkärissä. Valitettavasti uutiset oli sitä mitä pelkäsinkin, eli neidin jalassa on kasvain. Kyllähän oikeastaan tiesin sen jo aikaa varatessa, muuten en edes olisi sitä lääkäriin vienyt. Verestävä patti, joten harvemmin ne on hyviä uutisia, vaikka toki toivoin jonkun ötökän puremaa. Mulla on jotenkin hirveän huono omatunto nyt koko asiasta, tulee paljon mietittyä että mitä olisin voinut tehdä erilailla. Olisin esim. voinut varata lääkärin heti patin huomattuani, enkä vasta viikon päästä (vaikka tuskin sillä on hirveästi väliä). Lisäksi vähän hirvittää, kun syöpäkoiriahan ei saisi hieroa, ettei syöpäsolut lähde liikkeelle. Toisaalta tarkistaako kukaan ennen hieronta-ajan varaamista, että ei kai nyt varmasti tässä koirassa ole mitään patteja mitkä voisi olla syöpää? Ja jos Kerttua ei olisi hierottu, sitä pattia ei varmaan olisi vieläkään huomattu. Se on niin pieni, nuppineulan pään kokoinen, ja piilossa.


Kasvaimen poistoaika on reilun parin viikon päästä. Ensin pitää hoitaa ihotulehdus siitä vierestä, ja samalla käynnillä hoidetaan myös hampaat. Poiston jälkeen kasvain lähtee patologille, joka sitten kertoo että onko kyseessä syöpä vai ei. Ajattelin myös että samalla käynnillä tarkastetaan imusolmukkeet ja keuhkot ihan metastaasien takia. Jos etäpesäkkeitä löytyy, niin järjellä ajateltuna fiksuintahan olisi jättää koira herättämättä. Kertun emällä oli myös aikanaan kasvain jalassa. Se oli pahanlaatuinen, aggressiivinen ja herkästi uusivaa tyyppiä, mutta se saatiin kokonaan pois. En tiedä sitten onko niin perinnöllistä, että Kertulla olisi sama juttu. Oli mitä oli, niin toivon kovasti että Kerttu tästä selviää. Kyllä Kerttu on niin iso osa meidän laumaa, että en tiedä miten me Hannun kanssa ilman Kerttua pärjättäisiin.