tiistai 6. elokuuta 2013

Lomalla viimeinkin

Tämä viikko onkin vihdoinkin se kauan odotettu kesälomaviikko. Menin lupaamaan töissäkin, että mitään en koko viikolla tee, ja toistaiseksi ei ole tarvinnut rikkoa tuota lupausta.

Kesälomaa tulin viettämään porukoille, ne kun lähtivät reissuun ja tarvitsivat koirille hoitajaa. Ollaan täällä nyt ihan puhtaasti shelttiporukalla, Kerttu juoksuineen jäi Ouluun siskonsa kanssa.

Koirat on päässeet uimaan nyt päivittäin, kun on lämpimät ilmat. Tai Nuuttihan näistä on ainoa joka ui, Wäinö ja Uno vaan räkyttää rannalla. Nuutille uinti tekee kuitenkin kauhean hyvää, kun tuo voisi olla vähän hoikemmassa kunnossa. Viime kesään verrattuna Nuutin uintitaktiikka on parantunut huomattavasti, enää se ei pärski pystyasennossa lyhyiä matkoja, vaan se ui ihan niin kuin koirat yleensä ja se ui melko pitkää matkaa. Uiminen on sille kyllä ihan hyväksi, jos se vaikka auttaisi karkottamaan sen ylimääräsen puoli kiloa siitä kylkiluitten päältä.

Koirat on vähän päässeet tokoilemaankin, paitsi Nuutti joka sai vähän koiratanssia pitkästä aikaa. Nuutti oli kyllä vallan tohkeissaan siitäkin, mutta kaipa sille on aivan sama mitä tehdään kunhan tehdään. Paitsi jos tehdään agilityä, joka on parasta, ja jossa kun ohjaaja kämmää niin koiralla palaa hermot. Viime treenit oli kohtuullisen vaikeat, radalla oli päällejuoksua, saksalaista ja sylkkäriä. Kyllähän Nuutti osasi, mutta itsellä oli vähän enemmän vaikeuksia. Aikansa kun sitä rautalangasta väännettiin niin alkoihan se sujua, mutta Nuutista kyllä huomasi että kärsivällisyys oli koetuksella. Väliin se ei edes katsonut minuun päinkään, vaan meni rataa miten itse tykkäsi. Sitten taas kun tuli sen verran helppo kohta että jopa itse osasin sen ohjata, niin ei Nuutilla ollut mitään ongelmia kuunnella ohjausta. Ehkä joskus itekin oppisin ohjaamaan, niin voi olla että radat rupeaisi sujumaan ilman räkytystä.

Tokoja on otettu Wäinön kanssa. Wäinöhän ei ikinä ole ollut tokokoira, eikä sillä ole edes alo-luokan liikkeet hallussa. Hyvinhän se seurasi, eikä liikkeestä maahanmenokaan ollut paha, luoksetulossa tulee hyvin sivulle asti mutta liikkeestä seisomista sille ei kukaan näköjään ole opettanut. Olkoot oppimata, ei sitä kukaan ole kisoihin viemässäkään. Innoissaan se oli kun pääsi jotain tekemään, sehän se on pääasia.

Kerttu nyt vaan on hyvä. Viime treenit oli näin liikkeiden puolesta kauhean hyvät, käyttäytymisen puolesta taas ei. Paikkamakuu on Kertulle se vaikein asia, ja kahden minuutin paikallaolossa kävin palkkaamassa koiran vaan kerran. Edistystä siis. Luoksepäästävyydessäkin Kerttu malttoi istua sivulla hienosti, eikä yrittänyt karata kouluttajan syliin. Ilme oli hyvin kärsivän näköinen kun se itseään yritti hillitä, mutta hienosti se siihen pystyi. Seuraamisen alussa Kertun piti pöhistä ja puhista toiselle koiralle, joten siinä vaiheessa oli meillä pienen keskustelun paikka. Keskustelun jälkeen Kerttu oli hetkisen sitä mieltä, että häntä vähintään hakataan, ellei jopa tapeta, joten meni hetki ennen kun sain sille taas vireen vähän korkeammalle (tämän takia en tykkää komentaa koiraa treenikentällä, varsinkaan kun koirat on näin pirun pehmeitä. Vielä vähemmän vaan tykkään possuilusta). Siitä lähtien sitten kaikki meni kivasti niin kauan, kun jotain tehtiin. Käytiin kaikki alo-luokan liikkeet läpi. Kerttu nykyään seuraa ihan kivasti, sillä on yllättävän hyvä vire päällä. On siinä seuraamisessa toki parannettavaa, mm. täyskäännökset. Muutenkin riittää siinä pilkutettavaa. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen on molemmat nopeita. Paljon huomattavasti parempia mitä Nuutilla koskaan. Luoksetulo ihan jees, nyt vaan Kerttu jostain syystä kiinnitti huomiota mun vasempaan käteen, ja tuli sitä kohti, eli eteentulo jäi vinoon, eli sitä vielä vahvistetaan. Hypyssä se jää aika eteen, muttei kuitenkaan liian eteen. Hyvällä tuurilla meidän ei tarvii tehdä alokkan hyppy kisoissa kuin kerran muutenkin. Muuten sitten käyttäytyminen oli surkeaa, odotellessa Kerttu pöhähteli kaikelle mahdolliselle. Tyttö-paralla pää oli varmaan hormooneista sekaisin, olihan sillä vasta ensimmäiset juoksut alkaneet. Toivottavasti seuraavissa treeneissä tilanne normalisoituu.

Meijän treenien pitäjä on sitä mieltä, että kisoihin vaan Kertun kanssa heti kun 10 kuukautta tulee täyteen. Ite olen vieläkin vähän vastaan ajatusta kisata pennulla. On tässä toisaalta sosiaalisia painita jonka takia melkeen tekisi mieli kisoihin ilmottautuakin (ja se melko varmasti saisi sen ykköstuloksen, jos mitään hirveitä ei tapahdu), mutta kun toinen on vielä lapsi. Eiköhän se saa kasvaa vähäsen, käydään kisoissa sitten kun koiran kypsyysaste on vähän korkeampi. Saadaan ainakin treenattua avoin luokkakin kisavalmiiksi. Nyt ainakin katellaan ihan rauhassa, koska ketä se haittaa vaikkei tuo olisi 15-kuisena evl:ssä?

Ollaan tosiaan oltu nyt ilman Kerttua muutama päivä, ja kyllä on lauma ilman aussieta masentavan helppo ja rauhallinen. Tänään saadaan Kerttukin tänne, kun saadaan myös ylimääräisiä silmäpareja vahtimaan juoksunarttua uroslauman keskellä. Itsellä ei vaan riitä kärsivällisyys, joten kaikille helpompi vaihtoehto oli jättää Kerttu Ouluun. Kertun kanssa reissaaminen on muutenkin stressaavaa, pitää vaihtaa linja-autoja useemman koiran kanssa ja pitkillä matkoilla Kerttu voi pahoin autoissa. Ja junat maksaa melkeen kympin enemmän, ja koska matkaa ei ole ihan valtavasti, niin se kymppi kyllä tuntuu. Vähäsen alkaa tuntua siltä, että kunhan saadaan Wäinö kotiin niin ei reissata enää ikinä mihinkään. Viimeseen neljään vuoteen mahtuu ihan kivasti kilometrejä.

https://mail-attachment.googleusercontent.com/attachment/?ui=2&ik=a8086f4a19&view=att&th=14033d14d6e2ed80&attid=0.2&disp=inline&safe=1&zw&saduie=AG9B_P_OURD_OXm5jk-9VpvTkQHm&sadet=1375811940265&sads=Vdu-MPBXiHWihOZU1vvrZThfR1shttps://mail-attachment.googleusercontent.com/attachment/?ui=2&ik=a8086f4a19&view=att&th=14033d14d6e2ed80&attid=0.1&disp=inline&safe=1&zw&saduie=AG9B_P_OURD_OXm5jk-9VpvTkQHm&sadet=1375811855322&sads=OVidIIevmKcDrlBrP3goK7E3CFo&sadssc=1Wäinö ja Uno kävi lääkärissä viime viikolla. Unon piti päästä hammaslääkäriin taas vaihteeksi, ja samalla sitten kontrolloitiin Wäinön sydänultra ja selkäkuvat. Sydänultrassa läppävuodot oli pysyneet ennallaan, eli lääkärin mukaan ei ole etenevää, eli sydän on terve. :) Selkäkuva oli vähän mysteeri. Spondaria oli, muttei niin paljoa mitä oireiden perusteella kuvittelisi. Ei pitäisi tämän määrän luupiikkejä viedä jalkoja alta, joten ei sitten ole tietoa mikä ne vahvat oireet aiheuttaa. Kuulemma voisi olla jossain paikassa selkärankaa nivelrikkoa, mutta jäämme odottamaan kennelliiton lausuntoa. Voi kuulemma mennä kauankin.
Ihan mielenkiinnolla kyllä odotellaan mitä noista kuvista sanotaan. Oon kyllä itse suorastaan hämmästynyt kuinka siistit nuo kuvat on, kun vertaa siihen miten pahasti tuo eläin on kipuillut. Puolitoista vuotta sitten kun sen elämän jatkuminen ei ollut ollenkaan varmaa, kun tuntui ettei se ole kivuton edes päivittäisellä kipulääkityksellä ja kolmen viikon välein tehdyllä hieronnalla. Nyt kesällä se ei ole ollut (tietääkseni) kipeä, mutta keväälläkin näkyi kyllä heti ero koirassa kun se sai Rimadylin. En sitten tiedä onko Wäinöllä joku muu paikka kipeä, jonka olen vaan selittänyt itselleni sillä, että sillä on spondyloosi. Toisaalta taas jos koira vinkuu kivusta kun sitä selän päältä rapsutellaan, niin voisi melkeen vetää johtopäätöksen, että selkään sattuu. Vähän on kyllä nyt mysteeritapaus, mutta seurataan.
Wäinön selän köyristelyä puolitoista vuotta sitten ja vuosi sitten.


Tässä lomailun lomassa ollaan käyty koirien kanssa metsälenkeilläkin. Nuutin kanssa se on melkosen hidasta, koska Nuutti syö kaikki marjat. Ihan oikeasti, kastroidun koiran ahneudella ei ole rajoja. Metsässä tuo mussuttaa kaikki tielleen osuvat mustikat, ja tänäänkin kun kävin katsomassa että missä se koira on, se kurkotteli takajaloillaan seisten vadelmapusikossa. Pihalla kun se on muka mennyt hukkaan niin se löytyy viinimarjapensailta. Melkonen kasvissyöjä siitäkin on tullut. :)

 Mutta kuvia ei tule tämän enempää, koska en osaa käyttää Ubuntua. Tyhmä käyttöjärjestelmä.