maanantai 24. marraskuuta 2014

Kerttu 2 vuotta!

Mihin nämä vuodet oikeen katoaa? Tuntuu, ettei siitä ole minkään vertaa aikaa, kun minä itselleni aussieta etsin, mutta kalenteri väittää että se etsintä loppui jo kaksi vuotta sitten.

Kaksi vuotta sitten tosiaan tuli kännykkään viesti, että 6 urosta ja 3 narttua on syntynyt, ja yksi niistä nartuista tulisi meille. Kolmen viikon päästä siitä lähdin ensimmäistä kertaa pentuja, ja siitä eteenpäin kävin kasvua katsomassa viikoittain. Mitään selkeetä suosikkia sieltä ei erottunut, mutta kasvattaja alkoi jo melko aikasessa vaiheessa puhumaan Kerttua mulle.

6-viikkosina oli pentutestaus, ja samana päivänä menin itsekin vielä katsomaan viimeistä kertaa ennen luovutusta pentuja. Kerttu oli pentueesta ainoa, joka ei saanut testistä avoimen papereita. Se ei mulle hirveänä yllätyksenä tullut, koska Kerttu ei samanlailla tehnyt tuttavuutta mitä muut pentueen pennut. Mutta kaikkien kaveria en hakenutkaan, joten sillä reissulla sovittiin että viikon päästä haen sen tumman merlenartun kotiin (koska nimenhän Kerttu sai vasta kotimatkalla).


Kerttu ei todellakaan ollut sosiaalinen pentu. Mulle on jäänyt mieleen, miten se pentutreeneissä sai kohtauksen, kun treenikaveri tuli pitämään Kertusta kiinni luoksetulotreenissä. Pentujen ollessa ehkä 3-kuisia emän omistaja tuli käymään paikkakunnalla, joten järkättiin pentutreffit. Kaikki muut pennut juoksivat vieraan jalkoihin, paitsi Kerttu, joka juoksi toiseen suuntaan. Kertun ollessa nelikuinen mietin jo että tuleeko tästä yhtään mitään, kun jouduin kaksin käsin pitämään Kerttua itseäni vasten, että eläinlääkäri sai katsottua korvan ja laitettua rokotukset. Mutta niin se siitä lähti meidänkin arki sujumaan. Lapset olivat Kertulle paha paikka, koska vaikka me kuinka pikkupentuaikana lapsia tavattiin, niin muuton jälkeen (Kerttu ~4-kuinen) naapurissa ei enää ollutkaan lapsia. Lapsia kohtaan Kerttu alkoi olla tosi epäluotettava, se pyrki tekemään valehyökkäyksiä, ja olikin saada itselleen kopan päähän aina junamatkoille, koska olin itsekin tosi kireänä sen kanssa matkustaessa, kun koko ajan piti vahtia koiraa.
Kerttu 4 viikkoa, kaikkensa antaneena

Nykyään Kertusta on kuitenkin kasvanut älyttömän fiksu tapaus. Vielä alkuvuodesta se saattoi rähädellä, mutta nykyään ei juurikaan. Kaikista se ei tykkää, lähinnä siksi että kokee joidenkin olevan uhkia, mutta enää ei juurikaan tarvii miettiä että mitenhän Kerttu tuohon suhtautuu. Ja vaikken kaikkien kaveria hakenutkaan, niin varsinkin hallilla kiinni ollessaan (ja välillä myös lenkkeillessä) tuo pyrkii halaamaan ja pussaamaan jokaisen, joka vaan sitä vilkaseekin. Vaikken vieläkään antaisi vieraiden lasten lähestyä sitä, mun ei myöskään tarvii enää pelätä että Kerttu tekisi jotain tyhmää. Nykyään lapset ohitetaan ihan samanlailla häntä heiluen mitä aikuisetkin.

Näiden kahden vuoden aikana Kerttu on päässyt harrastamaankin. Se käy kesäaikaan paimentamassa lampaita, ja me vähän toivotaankin että ensi kesänä päästäisiin ainakin paimennuksen esikokeeseen. Kerttu on hyvä paimen, mutta treeniä ei ole ihan hirveästi takana.

Kerttu on myös jäljestämisen alkeita opetellut, vaikkakin hyvin laiskasti. Koirasta olisi siihenkin, mutta ajokortittomuuden takia maastotreenit ei ole meille itsestäänselvyys.

Agilityä Kerttu on harjoitellut nyt puolisen vuotta. Kertun mielestä agility on ihan huippua, mutta välillä Kerttu unohtaa, että agilityradalla pitäisi tehdä muutakin kuin juosta päättömänä. Välillä agitreeneissä ihan hävettää, että miten huonossa hallinnassa tuo on radalla. Nopea se on kun mikä, ja jos tuo mitataan medi-kokoiseksi niin melko lujaa saa ohjaajakin juosta. Mutta hyvä siitä tulee, kunhan hallinta alkaa pelaamaan ja esteille tulee varmuutta.

Tokokoirahan tuo kuitenkin on. Pätevä semmoinen. Kyllä meillä omat haasteet siinäkin lajissa on, mutta eiköhän Kertusta kuitenkin valio joskus leivota. Toko on ainoa laji missä Kerttu on kisannut, ja Nuutin jälkeen arvostan suuresti Kerttua kisakoirana. Sillä on niin hyvin pakka kasassa, vaikka tekeekin välillä jotain tyhmää mistä tippuu pisteitä. Se on kisannut neljät kisat, saanut niistä neljä ykköstulosta, voittanut luokkansa kolmesti ja kerran tullut toiseksi. Se ei ole ikinä nollannut yhtään liikettä. Videossa 7-kuinen Kerttu harjottelee seuraamista:



Vähän on ehditty kaiken muun touhun lomassa myös sairastamaan. Pentuna sairastettiin korvatulehdus ja päälle vuotiaana pissatulehdus. Pissiitti ei kuitenkaan tahtonut parantua, joten koko kevät meni virtsakiviä liottaen. Puolivuotiaana Kerttu joutui toisen aussien purukalustoihin, ja sillon oli hyvin lähellä ettei näkö mennyt. Koska Kertun sosiaalisuus oli vasta lähtenyt parantumaan, niin hitusen kauhistutti että mitähän seurauksia kyseisellä tapahtumalla on. Suuria koiria kohtaan Kertusta tuli pelkoaggressiivinen (joka sekin on jo jonkin verran helpottanut), mutta muuten ei jääty asiaa sen kummemmin murehtimaan. Mikään koirapuistokoira Kerttu ei kuitenkaan ole, siitä löytyy sen verran dominanssia, että varsinkaan narttujen kanssa ei aina tulla toimeen.

Mutta on se vaan kaikin puolin mukava, tasapainoinen ja kiva elukka, johon olen tosi tyytyväinen. Se sopii mun omaan käteen tosi hyvin, paremmin mitä kumpikaan mun shelteistä. Se on vaan ihan mun koira, ja oon tosi ilonen että kasvattaja sen näki, vaikken minä sitä sillon pikkupennusta tajunnutkaan. Onhan siinä huonotkin puolensa, mutta kukapa meistä olisi täydellinen?

(Pitääköhän mun keksiä uusi tekosyy mitä käyttää sillon kun mikään ei toimi? Tähän asti oon tyytynyt toteamaan että Kerttu on vielä niin kakara ettei aina voi onnistua, mutta nythän se alkaa olla aikuinen. Siis iän puolesta, käytöksestä vaan ei ikinä uskoisi.)

Tämän näkönen se oli kun meille muutti


Ja tämännäköisenä se odotti synttärikakkuaan illalla




sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Nuutti agilitykisoissa ja ensimmäinen nolla!

Sunnuntaina Nuutti kävi pitkästä aikaa juoksemassa virallisissa kisoissa. Se juoksi kaksi rataa, hyppyradan ja agiradan, ja ihan hyvin juoksikin. Nämä oli Nuutille ensimmäiset kisat puoleentoista vuoteen, ja ensimmäiset kisat uudella ohjaajalla.

Nuuttihan huomasi heti aamusta, että tänään ei olekaan ihan tavallinen sunnuntai. Rutiineita rikottiin heti aamusta, kun aamupissatusten jälkeen Kerttu sai luun nokan eteen, ja Nuutti lähtikin hallille mukaan. Tässä vaiheessa Nuutti oli jo aika vallaton.

Ekana oli hyppyrata. Vaikka lähtö oli (onneksi) mahdollisimman kaukana yleisöstä, oli Nuutilla vähän ongelmia. Sitä jännitti hirveästi, eikä se keskittynyt ohjaajaansa vaan vilkuili vaan ympärilleen, eikä meinannut lähteä radalle ollenkaan. Näissä tilanteissa se on ihan toimintakyvytön, eikä oikeen pysty ajattelemaan muuta kun pelkoaan. Se kuitenkin saatiin radalle, ja sen jälkeen ei oikein ongelmia ollut. Hiukkasen kipsissä se oli kepeille asti, sitten alkoi rentoutua. Vauhti ei mitenkään päätä huimannut, mutta pääasia että eteni. Ja vauhtikin kuitenkin riitti Nuutin ensimmäiseen nollarataan. Nuu maalissa reilut seitsemän sekuntia ennen ihanneajan ylittymistä, ja aika riitti 3. sijaan. Video tästä radasta (alku jäänyt pois) löytyy tuosta:


Toiselle radalle mennessä Nuutti ei niin säikkynyt kaikkea, ja ennen rataa suoritti temppujakin. Viime radalta otettiin opiksi sen verran, ettei lähdössäkään jätetty Nuuttia yksin, vaan lähdettiin yhtä matkaa. Nyt Nuutilla oli paljon parempi vire ja vauhti, ja teki tosi kivasti ja tarkasti töitä. A:n kontaktille stoppasi, koska se ei oikeen kestä vedättämistä, muuten eteni tosi hyvin. Siis loppusuoralle asti. Kaksi estettä ennen maalia Nuutti kuitenkin jostain syystä tajusi yleisön, ja tekeminen kerta kaikkiaan loppui siihen. Koira pisti takapuolensa maahan, korvat luimuun ja siitähän se ei lähtenyt kuin kantamalla liikenteeseen, menetti siis totaalisesti toimintakykynsä. Se kannettiin yhden esteen yli, ja laitettiin hyppäämään viimenen este, ja se oli sitten siinä. Hirveän hyvä rata siihen asti, mutta tosiaan hylyksi meni. Siitä video löytyy myös:


No mutta yhteenkin nollaan on oltava tyytyväinen, vaikka harmittaahan tuo toinen rata, kun se oli niin lähellä. Mutta ehtii niitä nollia kyllä kerätä, ja ihan hyvä vaan ettei Nuutti nouse heti kakkosiin, vaan saadaan harjotella kisaamista ja Nuutti saa kasvattaa egoaan ykkösissä. Mikään kiire nousuun ei ole, koska Nuutilla on kuitenkin nuo omat ongelmansa, joiden yli pääseminen on paljon tärkeämpää mitä nopea nousu kolmosiin. Eikä ihan hirveän pettynyt voi olla senkään takia, kun Nuutti kuitenkin suoriutui näinkin hyvin lainaohjaajalla. Yhteistä harjoittelua ei kuitenkaan ole kovin paljoa takana. Kyllä näistä vielä hyvä pari tulee. :) Eiköhän tästä jatketa tammikuussa, toivottavasti sitä ennen päästään harjoittelemaan vielä epävirallisestikin.

Pieni agilitykoira oli niin poikki päivän jälkeen, ettei oikeen jaksanut poseeratakaan
Mulla on kuitenkin ihan täysi usko siihen, että Nuutti pystyy tulevaisuudessa kisaamaan agilityssä ilman näitä paineistumisongelmia. Se kuitenkin tykkää tosi paljon tästä lajista, joten eiköhän se joskus huomaa, että nämä tilanteet tarkottaa vaan ja ainoastaan sitä, että pääsee radalle juoksemaan. Ja olihan sillä tänäänkin toinen rata rennompaa suoritusta mitä ensimmäinen.

Välillä tokotreeneissä, kun Nuutti tekee älyttömän hienoja EVL-suorituksia sitä huomaa ajattelevansa, että kyllä tämä vielä kisoihin menee. Nyt taas kuitenkin muistaa, että ei se taida mennäkään. Agilityssä nuo lähdöt on Nuutille tosi vaikeita, mutta radalle päästyään se pystyy suoriutumaan. Tokossa kuitenkin se koko kisasuoritus on sille yhtä vaikeaa, mitä agilityn lähtötilanteet. Vaikka sillä on treeneissä tosi hyvä vire ja se nauttii siitä hommasta paljon, niin kisoissa on sitten ihan eri juttu. Toki tokossa on vähemmän yleisöä, ja yleisö Nuutille on se ehdottomasti vaikein asia. Vähän meinaa kuitenkin usko loppua, koira kun on kumminkin jo 5-vuotias, ja se on viimeksi kisannut tokossa 3 vuotta sitten. Kisatilanne ei näytä nyt juurikaan paremmalta mitä sillon (toki agi on helpompi kisattava, jos Nuu olisi joutunut tokoja tekemään, niin olisi varmasti jäätynyt paikoilleen), vaikka arkiongelmat onkin huomattavasti pienentyneet. Ehkä agilityn kisaaminen voisi tehdä hyvää, kun Nuutti kovasti kasvattaa sillä egoaan, ja Nuu huomaa, että vaikka onkin ihmisiä ympärillä, niin Nuutilla voi silti olla kivaa.

Eka merkintä kisakirjaan, jee!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Kertun rally-tokokoulutus

Käytiin viikonloppuna Kertun kanssa rally-tokon alokasluokan koulutuksessa. Kertulle tämä oli ihan ensimmäinen kosketus uuteen lajiin, ja itsellekin kyseinen laji on jäänyt melko vieraaksi, vaikka Nuutin kanssa ollaan yksi kurssi käytykin. En ole sen kummemmin ajatellut Kertunkaan kanssa lajia harrastaa, mutta nyt tuo koulutus tuli niin sopivaan kohtaan, että päätettiin kokeilla välillä muutakin kuin kaukoja.

Aloteltiin hommaa helpoilla kylteillä, eli käännöksillä. Kertulle ei ongelmia tuottaneet 90 tai 270 asteen käännökset, mutta 360:ssä vasemmalle oli jotenkin jäykkä eikä kääntynyt tarpeeksi nopeasti (rintamasuunta meillä siis eri). Ei oltu muutamaan päivään jumpattu, eli tässä vaiheessa tehtiin Kepelle muutama venyttely ja jatkettiin, jolloin koirakin oli paremmin käännössä mukana. Saksalainen täyskäännös oli myös Kertulle uusi juttu, mutta aika nopeesti se sen omaksui.

Käännösten jälkeen käytiin läpi eri versiot näistä "koira eteen ja siitä sivulle"-kylteistä. Eteenhän Kerttu osaa tulla, kun se tarvitsee sitä käskyä tokossa. Mun takaa sivulle tuleminen oli taas uusi juttu, mutta onneksi sekään ei mikään vaikea juttu ollut oppia.

Askeleet eteen ja taakse ei tuottaneet ongelmia, mutta askel sivulle oli mun mielestä huono. Kerttuhan kyllä osaa ottaa askelia sivuille voittajan seuraamiskaaviossa, mutta ilmeisesti se on ihan eri juttu mitä ottaa se askel vauhdista oikealle. Rintamasuunta kääntyi kuitenkin vähäsen, kun normaaleissa askelsarjoissa se ei käänny.

Sitten tehtiin vielä spiraalia molempiin suuntiin eri vauhdeissa, ja enemmän vaikeuksia tuotti omistajalle mitä koiralle. Itellä tuntui menevän ennemmin pää sekaisin, kun piti pyöriä. Normaalitahdissa oikealle Kepe myös pikkusen edisti.

Pujottelut ei myöskään Kertulle olleet vaikeita, mutta ohjaajalle oli. En oikeen pysynyt jatkuvasti mukana siitä, että kuinka monta törppöä on vielä pujottelematta ja missä vaiheessa saa lähteä takasin radalle. Hirveen hienoo seuraamista kuitenkin tuli Kertulta, varsinkin pujottelu edestakaisin hitaassa temmossa oli tosi hienosti seurattu.

Ongelmakohtiakin toki oli, vaikka ison osan niistä voi pistää ohjaajan piikkiin. Suurin osa ongelmista kuitenkin liittyi jotenkin hihnaan. Se häiritsi niin minua kuin koiraakin. Koiran kiertämiset ilman hihnaa ei olleet ongelma ollenkaan, mutta kun sen hihnan laittoi kaulapantaan, niin koirakin pyrki nousemaan. Ehkä kevyempi hihna voisi tässä auttaa?

Koulutuksen lopuksi tehtiin vielä pieni rata. Kerttu teki aika kivasti, ja sai 97 pistettä ja näin ollen oli kurssinsa priimus. :) Talutin kiristy kertaalleen ja saksalaisessa täyskäännöksessä vähän hidasteli, ja jostain muustakin meni piste mutta en yhtään muista mistä. Ihan kiva päivä tuo oli, ja voi olla että keväällä käydään vähän treenailemassa ratoja. Kyllä sitä välillä pitää tehdä muutakin kun vaan tokoa, muuten ainakin ohjaaja kyllästyy (Kerttu ei varmaan välitä, pääasia että TEHDÄÄN).

Ratatreeniä tehtiin myös agilityssä. Kuulemma Kerttu on jopa kehittynyt tässä syksyn aikana. Edelleen siellä on kuitenkin ylimääräistä häslää, ja esteitä saattaa jäädä välistä. Positiivisena juttuna se, että kepit ja keinu menee radalla hyvin, ja Kerttu on tajunnut vastakäden jarruna.

Nuuttikin on agilityä treenannut. Sillähän on kisatkin tulossa nyt viikonloppuna. Muuten kuulemma on treeneissä mennyt tosi hienosti, mutta treenien lopussa ohjaajan ottaessa Nuuttia syliin oli Nuutti kiljassut, ja sen jälkeen vältellyt ohjaajaansa. Minä sen vielä kopeloin että löytyykö sieltä kipupistettä, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Nuutilla tuommoinen käytös ei ole mitenkään outoa, se on vuosien ajan aina silloin tällöin syliin nostettaessa kiljaissut, mutta lääkärinkään avulla ultraa ja rtg:tä käyttäen ei ole syytä sille löytynyt. Harmittaa vaan, että se säikähti ohjaajaansa justiin ennen kisoja, kun tietää kuitenkin että sille nuo kisat ihmismassoineen on muutenkin varmasti jännä juttu. Toivottavasti Nuu on unohtanut tuon pienen välikohtauksen, ainakin treenien jälkeen lenkillä tuntui jo ihan palautuvan.

Kerttu ja Kertun tv-ohjelmat
Nuutti on tällä viikolla tosi ahkerasti treenannut tokoakin. Me ollaan edelleen keskitytty EVL:ään, paitsi että kaukot ollaan jätetty nyt hetkeksi pois. Ruudusta se tykkää kamalasti, joten sitä ollaan tehty oikeastaan joka treeneissä. Tänään tehtiin vierailla nauhoilla ja merkeillä, ja oikeaan osoitteeseen se juoksi. Aina se ei ihan osu ruutuun (menee siis suoraa vauhdista maahan), mutta me ei niin siitä niuhoteta vaan palkan se saa joka tapauksessa. Ja lähes aina se nauhojen sisäpuolelle löytää. Targettia ei käytetä joka treeneissä, lähinnä vaan sillon tällön.

Ohjattu nykyään onnistuu Nuutilta kisamatkoilla ja kolmella kapulalla. Pikkasen sitä paineistaa lähteä merkille, joten yleensä ensimmäisen merkille menon avitan. Hyvin kuitenkin odottaa käskyä, ja yleensä vielä kuunteleekin että kumpaan suuntaan pitää mennä.

Luoksarin stoppi on Nuutilla parantunut ihan yhtäkkiä. Maahanmeno toki valuu hirvittävän pitkän matkan, mutta me ei tosiaan Nuun kanssa tommosista pikkujutuista välitetä. Valukoot.

Metallinoudossa ei ole ongelmaa, Nuutti hakee jopa aika vinotkin heitot. Tunnari ilman liikkurointia menee kanssa kivasti. Seuraamisessa edistää, mutta kaikki askelsarjat ja temponvaihdot ynnä muut menee hyvin. Zeta on muten hyvä, mutta välillä seisomisessa kääntyy katsomaan mua, kun menen taakse. Jäävät ei kuitenkaan sekoitu.

Kaikista parastahan on se, että meillä on kivaa treenatessa. Ei ole mitään paineita, eikä haittaa vaikkei sujuisi, mutta Nuu ainakin kaikkensa yrittää ja sillä on kivaa.

Kerttukin jatkaa tokoilujaan. Tällä viikolla ollaan jouduttu treenaamaan "yövuorossa", eli siinä kympin jälkeen illalla, kun on muuten illat menneet töissä. Kerttua ei näköjään haittaa, koska se ei ole varmaan ikinä tehnyt näin hyvää työtä mitä tällä viikolla.

Kaukoista on taas videota:


Eli nyt alkaa näyttää vähän siltä miltä pitääkin. Matkaa on suunnilleen kisamatkan verran. Kaikista parhaiten Kerttu tekee, jos itse en kauhean korkealta kirkase käskyjä. Se kiinnittää tosi hyvin huomion käsimerkkeihin, ja käsimerkitkin saa olla aika pienet. Rima pitäisi jossain vaiheessa häivyttää pois, mutta ensin väännetään tuolle kaukot vähän syvemmälle lihasmuistiin.

Ruudussa on jopa pari kertaa mennyt takaraja ohi, mitä en nyt kauheen pahana pidä (koska ongelmana oli eturajalle hilautuminen). Ollaan tehty ruutua myös ihan superpitkältä matkalta (meidän hallin päästä päähän, ja tuo halli on iso kun se on normisti jaettu kolmeen kenttään). Välillä tehdään myös ruudun paikkaa, jota oikeasti pitäisi tehdä paljon enemmän. Vieras ruutunauha ei ollut ongelma, ja ollaan vähän koitettu treenailla ilman nauhoja, koska eihän niitä nauhoja joka kentällä näe. Kokonaisuutena ruutu on kuitenkin parantunut, vaikka pitäisi saada ruudun paikkaan vielä varmuutta.

Kaikissa noudoissa on vähän samaa ongelmaa, eli palautuksessa tosi löysä ote ja takapuoli nousee maasta heti, kun olen ottanut kapulan. Tunnarissa on edelleen ongelmaa vieraiden liikkureiden kanssa. Kepe tuntuu etsivän oman kapulan ihan hyvin, vaikka muita kapuloita on vieraat ihmiset käpälöineet, mutta jos joku vieras liikkuroi, niin hakee väärän. Tutulla liikkurilla hakee oikean. Ärsyttävää, kun ei voi oikeen kisojakaan valikoida pelkän liikkurin mukaan, eli tässä on vielä työmaata edessä. Alkuvuodelle olen vähän katsellut kisoja, mutta saapa nähdä. Kuitenkin toivottavasti ennen kesää on voittajaluokkakin korkattu.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Nuutti 5 vuotta!

Tänään on Nuutti viettänyt viidensiä syntymäpäiviään. Nuutin synttäreitä ei olla sen kummemmin noteerattu, ei ole ollut lahjoja (koska se ei oikeesti tarvii mitään), ei kakkua (mahaongelmien takia en uskalla vieläkään antaa sille mitään ylimääräistä) eikä edes treeneihin päässyt mukaan (kun oli eilen treeneissä).

Nuutin ensimmäinen junamatka, ikää 9 vk

Tämmönen nyrkillä tapettava tuholaisongelma kotiutui Kannukseen alkuvuodesta -10




























Ja tältä se näytti tänään, eli viidessä vuodessa ei ihan hirveesti kasvua ole tapahtunut 
Vaikka Nuutti on puoli vuosikymmentä jo meidän kanssa viettänyt, niin suurta henkistä kasvua ei ole vielä havaittavissa. Toisaalta, Wäinölle tulee kohta 9 vuotta mittariin, ja sekin luulee vielä olevansa hyvin nuori eläin...

Mutta paljon onnea pienelle rakkaalle rääpäleelle! Terveyttä ja pitkää ikää ja niin pois päin.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Nuutin agiepikset ja Kepen tokopäivitykset

Nuutti oli tänään agilitypäivä, kun kotiseura järjesti epikset vielä kerran ennen ensi viikon kisoja. Ratoja oli kaksi, möllit ja kisaavat, ja Nuutti osallistui molempiin. Kerttu ei tänään päässyt agilityilemään, vaikka möllirata näytti siltä, että sen olisi ehkä voinut Kertun kanssa loppuun asti päästä. Hallinta agikentillä on kuitenkin niin surkeaa, etten lähtenyt kokeilemaan ihmis- ja koiramassassa.

Nuutti oli aika reipas agilitaaja. Vähäsen oli kuulemma lähdössä stressannut, mutta radalla kulki kuitenkin hyvin. Kisaavien radalla jumitti vähän kontakteilla, mutta muuten Nuutti teki tosi kivaa ja tarkkaa työtä. Molemmilta radoilta tuli nollat, mölleisä ei sijoitusta koska Nuulla on pari virallista starttia takana, mutta kisaavien radoilta tuli kolmanneksi. Ei yhtään huonosti, minejä oli siinä yhteensä 24, ja samassa luokassa tosiaan myös ne kolmosissa kisaavat. Ensi viikonloppuna sitten katsellaan, tulisiko sieltä tuplanollaa ihan virallisestikin. :) Nuuttihan tosiaan sunnuntaina tekee paluun virallisille kisaradoille, ja juoksee pari ykkösluokan starttia.

Nuutin mölliluokan rata:


Ja kisaavien rata (joka kannattaa klikata auki YouTubeen jos aikoo nähdä jotain):



Ja ohjaajana toimii tosiaan Nuutin lainaohjaaja, itehän en tuota vauhtia juokse.

Pitkästä aikaa Nuutistakin palkintopose
Kertun kanssa harjoteltiin tällä viikolla agilitya vaan kerran. Otettiin välistävetoja ja työntöjä, ja loppuun radanpätkä. Kohtuullisesti oli kuulolla, varsinkin lopputuntia kohti alkoi sujumaan.


Tokoakin ollaan yllättäen treenailtu. Keskiviikkona otettiin luokkatreeniä, eli liikkuroituna ja palkatta luoksetulo, tunnari ja hyppynouto. Luoksetulon stoppi valui, mutta on kuitenkin vähän parantunut, tunnarissa ei muuta ongelmaa kun palautus, kun Kepe tykkäisi sylkästä kapulan suustaan turhan aikasin, ja hyppynouto ihan hyvä. Siinäkin palautus voisi olla varmempi. Kuitenkin siis ihan hyvin menneet treenit. Torstaina sitten käytiin tutustumassa uuteen halliin, kun treenattiin nuorten koirien ringin kanssa. Tunnarin liikkuroi Kertulle vähän vieraampi treenikaveri, ja Kepehän ei vaan osannut. Se toi muistaakseni 2 tai 3 väärää, ennen kun haki oikean. Halusin ottaa uusiksi, niin että kapulat on ympyrässä, ja siinä alkoi sähläys jo ohjaajan täyskäännöksen kohdalla (kun Kerttu epäonnistui, eikä se oikeen siedä epäonnistumisia ja oli ihan hämillään). Taas se haki väärän, toisella oikean. Uskon, että se otti vieraasta liikkurista häiriötä, koska muuten treeneissä ei ihan yhtä kauheita epäonnistumisia ollut. Sillä on kuitenkin normitreeneissä tunnari tosi vahva, mutta normitreeneissä onkin tutut liikkurit. Pitää vissiin ottaa tunnareita mukaan kaikkialle ja pyytää porukkaa käpälöimään niitä, että tulee Kertulle vierasta hajua.

Nuutin uusi villapaita
Muutenkaan ei ihan putkeen menneet treenit, ruutuun lähettäessä oli niin hirveästi vauhtia, että ensin meni takarajasta ohi, ja sen jälkeen jäi turhan eteen. Oli se ruudun sisällä, mutta on vähän tuuripeliä että pysyykö varpaatkin ruudussa kun menee maahan. Osittain (tai oikeestaan aika täysin) mun vika, kun olen opettanut sen pysähtymään heti kun ohittaa eturajan.

Perjantaina sitten korjailtiin torstain treeniä. Samoilla kapuloilla tehtiin tunnari, ja nyt ei taas mitään ongelmaa. Ruutua otettiin niin, että lelu oli ruudun takana, että koira juoksee kunnolla perille asti. Sen jälkeen sitten targetin kanssa pysäytykset keskelle. Otetaan varmaan askelta taaksepäin ja tehdään kuuriluontoisesti pelkästään targetilla ruutua. Otettiin myös kaukoja (joita ollaan otettu taas tällä viikolla joka päivä), ja edelleen pientä edistystä on näkyvillä. Ei ne kuitenkaan läheskään valmiit ole edelleenkään.

Tänään Kerttu on viettänyt vapaata. Kävi se vähän katselemassa agilityä, ja teki häiriöseuraamista (ja hyvin tekikin!) kentän vieressä. Huomenna harjoitukset taas jatkuu, tällä kertaa rallytokon parissa.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Vaihteeksi tokotreeniä

Kertun kanssa ollaan jatkettu tokottelua ja Nuutin kanssa agilityä, ja välillä vähän toisinkin päin. Kertun tokoihin kuitenkin ollaan panostettu eniten, vaikka välillä tuntuu ettei sitä mistään näe. Edelleen samat ongelmat, ja hirveen hidas edistymistahti.

Suurimmat ongelmat on siis kaukoissa, ruudussa ja luoksarissa. Metallinoutokaan ei mikään kamalan hieno ole ravipalautuksineen, mutta se saa olla mitä on, kun Kerttu ei oikeen arvosta sen liikkeen korjausyrityksiä. Pääasia että noutaa.

Kaukoissa on ehkä ihan pientä valonkajoa näkyvissä. Ongelmana kun on edelleen se sama vaihto, m-s-i. Siihen siis ollaan kiinnitetty nyt isoin huomio, mutta jotenkin musta alkoi tuntumaan, että sen hinkkaus jatkuvasti vaan vahvistaa sitä huonoa liikerataa, mikä siinä vaihdossa on. Ollaankin nyt alettu hinkkaamaan enemmän i-s-i- ja m-s-m-vaihtoja. Ne kuitenkin sujuu ja onnistuu, niin vähän nyt toivon, että tämä vahvistaa niitä oikeita liikeratoja, ja saataisiin tämän kautta siirrettyä ne oikeat liikeradat myös tuohon m-s-i-vaihtoon. Ja nyt onkin tullut muutama onnistunut toisto myös siihen, mutta mun vaan pitää muistaa lopettaa siihen onistuneeseen, eikä jäädä hinkkaamaan niin kauan, että menee taas huonosti.

Ruudun ongelmat ei ole mitään sellaisia, joita ei saataisi treenillä kuntoon. Kertulla alkaa ruudun paikka heikkenemään, jos tehdään useempi toisto ilman targettia. Pitäisi tehdä aina vaan se yksi tai kaksi toistoa, ja lopettaa kun vielä onnistuu. Ja tehdään ihan vaan paikan hakemista läheltä. Nyt Kerttu pysyy ihan kivasti ruudussa, ei siis lähde varastamaan sivulle.

Luoksarissa yritetään saada pysähtymiseen enemmän kroppaa mukaan. Varsinkin kisamatkalta stoppi valuu, mitä se ei saisi tehdä, varsinkaan kun Kertun luoksarin vauhti on aika rauhallinen. Siitä vauhdista pitäisi pystyä pysähtymään terävästi. Ollaankin tehty taas teräviä pysähdyksiä lyhyeltä matkalta, että Kerttu oppisi siihen(kin) oikean taktiikan. Maahanmeno on ihan kohtalainen, ei niin hyvä mitä haluaisin, mutta tuo nyt vielä menee.

Muuten voittajan liikkeet on hyvällä mallilla. Kerttu kuitenkin ottaa häiriöitä aika paljon, joten niitä pitäisi treenata enemmän. Esim. tehdään kaukoja agilityriman päällä, ja Kerttu tietää että sen pitää olla riman päällä niin, että se rima on takajalkojen edessä. Rima oli muutaman metrin päässä ruudusta, ja lähetin Kertun ruutuun, joten Kepe juoksi riman päälle ja tälläsi takasensa kivasti riman taakse. Tunnari on toinen liike, missä Kerttu lähtee helposti häiriöiden perään, ja saattaa tuoda jotain ihan muuta kun tunnarikapulan, esim. mun lapaset, vaikka tunnari on Kepelle normaalisti tosi helppo.

Ollaan me ehditty vähän EVL:ääkin treenailla. Ohjattua ollaan tehty kahdella kapulalla, ja Kerttuki pysähtyy nykyään hyvin merkille. Merkille se pysähtyy myös ruutuun lähetettäessä.

Nuutti puolestaan ei ole mitään muuta kuin EVL:ää treenannutkaan. Nuutin kanssa tehdään lähinnä Nuutille helppoja ja kivoja juttuja, ja ollaan tehty ehkä vähän liikaakin vauhtijuttuja (ruutua, ohjattua, luoksaria), koska olen taas parina kertana kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon Nuutti itseään hallilla rapsuttelee. Sillä on kuitenkin ongelmana ollut aina vireen hallitseminen, joten en nyt tiedä onko ollut kamalan järkevää tehdä sen kanssa vaan korkean vireen liikkeitä. Olen vaan aina ajatellut, että Nuutti tykkää niistä kamalasti, sen mielestä on huippua päästä juoksemaan, ja sille ne on helppoja liikkeitä. Ehkä mun pitäisi kuitenkin miettiä Nuutin treenisuunnitelmaa uusiksi. Nuuttia ei kuitenkaan treenata tavotteet mielessä, vaan se lähtee hallille ehkä kerran tai pari viikossa (Kerttu puolestaan 5-6 kertaa viikossa), ja siltä vaan treenataan virtoja sen verran pois, että pystyn treenaamaan Kertun ilman että Nuutti huutaa koko aikaa. Nuutin kanssa on ollut kivaa treenata, koska sen kanssa saa tehdä vaan niitä juttuja, missä Nuutti on hyvä, eikä tarvii käydä läpi ongelmaliikkeitä.

Agility sitä ei onneksi kuitenkaan paineista. Se sai oman ohjaajansa takaisin, ja päätettiin viedä se kisoihin vielä tässä kuussa. Viikon päästä olisi epikset, ja siitä viikko niin Nuuttikin pääsee palaamaan pitkästä aikaa virallisille kisakentille. Saa nähdä kuinka käy. Se on treeneissä toiminut tosi hyvin, ja se on tosi helppo ohjata, mutta jännitystä tähän tuo se, että miten Nuutti suhtautuu kisatilanteeseen, kun ollaan hallissa. Ihmisiä on kuitenkin aika paljon, ja lapsiakin jokunen.



Koko porukka, Papi, Wäinö, Nuutti, Kerttu, Julius ja Uno