sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Kisakuume kasvaa

Nuutti jaksaa kyllä aina yllättää. Välillä tuntuu, että junnataan ikuisuus jossain asiassa paikoillaan, välillä taas edistyminen on niin hurjaa ettei sitä uskokaan. Jälkimmäinen pätee tällä hetkellä ainakin tokoiluun. Reilussa kuukaudessa me ollaan saatu avoimen liikkeet kisavalmiiseen kuntoon. Enää pitää palkkaamattomuus saada kuntoon, mutta eiköhän me korkata avoin luokka tämän kevään aikana. Tähtäin olisi huhtikuulle, TK2 olisi tarkoitus saada kesän loppuun mennessä. Katsellaan kuitenkin miten meillä lähtee taas kisaura jatkumaan.

Nyt alkaa olla kuitenkin sellainen olo, että tämän kahden vuoden jälkeen olen vihdoinkin oppinut ohjaamaan pojua. Ohjaajan asenteenmuutos teki ihmeitä koiralle, nykyisin se on tosi innoissaan treeneissä. Nyt pitää vaan treenata energistä koiraa, ja koska Nuutin palautuminen on huono, treeniä vain joka toinen päivä. Se tarkoittaisi että huominen pidetään vapaata, kun tänään on treenattu ja eilenkin menin treenaamaan. Koirassa huomasi kyllä suuren eron, eilen sitä energiaa ja tekemisen intoa oli paljon enemmän kuin tänään. Silti se tänään teki hyvin, vaikka itse olisi pitänyt olla fiksu ja jättää treenit väliin. Huomenna ei treenata, vaikka haluaisin jo kovasti mennä kokeilemaan mitä Nuutti tykkää uusista leluista. :)

Ongelmana meillä on nykyisin koiran arkuus ja häirittävyys. Tiistaina hallilla oli treenamassa meidän kanssa yhtä aikaa poliisit, eli pitkiä miehiä riitti ja Nuuttia hiukkasen jänskätti. Hyvä puoli siinä oli toki se, että Nuutti pääsi syömään namia uusilta miehiltä, ja pystyi jatkamaan treeniä. Liikkeiden kanssa ei oikeastaan ole ongelmia, vaikka paikkamakuu ei vielä luotettava olekaan.

Seuraaminen on tällä hetkellä ihan kivaa. Koira kyllä edistää ja hitusen poikittaa, mutta koska me luodaan nyt motivaatiota, siihen ei aleta kovalla kädellä puuttumaan. Ollaan pyritty pitämään seuraamispätkät pääasiassa lyhyinä, että koiralla ei ehdi mielenkiinto loppua. Seuraaminen kuitenkin näyttää nyt iloiselta, eli aika kivasti ollaan eteenpäin menty. Kunhan saadaan motivaatio kohilleen niin aletaan hiomaan koiran paikkaa.
Jäävät ovat menneet myös hyvin. Nuutti ei käänny mun mennessä ohi ja varsinkin pysähtyminen on hieno. Ainoa vika tässä on se, että Nuu on alkanut ennakoimaan perusasentoa, vaikka ikinä en ole perusasennosta palkannut. Maahanmenossa tarvitaan joskus kaksoiskäsky, joten siihen on alettu kiinnittää huomiota.
Luoksetulo on parhaimmillaan aika priimaa. Se lähtee hitaalla laukalla, mutta laukalla kuitenkin. En varmaan ala hiomaan lisää vauhtia, että poika saa kuitenkin pysähdyttyä. Pääasia ettei pudota raville. Pysähtyminen on hieno, loppupätkä samoin. Pari kertaa on pysähtynyt väärään asentoon (kerran maahan, kerran istumaan).
Nouto on jotain ihan loistavaa. Nuutti juoksee vauhdilla kapulalle, ei pelaa sillä ja tulee nopeesti takasin. Palauttaessa mäklää, sitä siis karsimaan pois. Metallin noutaa yhtä hyvin kun puisenkin, muttei mäklää sitä ollenkaan.
Kaukoissakaan ei oikeen valitettavaa löydy. Tottelee ensimmäisiä käskyjä heti, ei ennakoi eikä liiku. Jotenkin on vaan itelläni sellainen olo, että kisoissa tämä liike ei toimi. Pitää siis saada tämä varmaksi.
Hypyssä ei ole ongelmia.
Ruutuun se juoksee lujaa, ei tarvii apuohjaajaa kuin ensimmäiselle kerralle, että herra muistaa mitä sen ruudun kanssa piti tehdä. Pitää varmaan kohta alkaa harjoittelemaan loppuliikettäkin.
Merkki on siitä ongelmallinen, etten ikinä muista oliko käskysana "merkki" vai "kierrä". Ollaan siis molemmat alussa vähän sekasin, mutta heti kun Nuutti tajuaa mitä pitää tehdä, se juoksee merkille ja jää ilman toista käskysanaa sinne odottamaan.
Tunnari menisi ihan hyvin, jos en sitä äitse väkisin pilaisi. Verkon avulla sain sen jättämään kapuloiden napsimisen, mutta kun ohjaaja ei vain osaa lopettaa ajoissa, niin ikinä ei mennä tässäkään eteenpäin. Pitää varmaan tehdä sama juttu kuin noudon kanssa, ja pakottaa itseni lopettamaan siihen yhteen hyvään kertaan. Kyllä sieltä siis nousee se oma kapula, mutta muitakin pitää välillä pyöritellä.

Palkkaamattomuutta ajattelin lähteä treenaamaan kaukopalkalla. Hallilla laitoin namin alustallle ja pyysin koiran sivulle, mutta tuohan oli ihan liikaa pienen pojan paineensietokyvylle, ja rapsuttelu alkoi jo siitä. Kokeillaan siis aloittaa ihan alusta, ja Nuu saa kotoa hakea namit alustalta jonkun pienen tempun jälkeen. Sitten kun ei kotona paineistu, siirrytään hallille yrittämään uudelleen. Jos ei onnistu niin pitää keksiä jotain muuta, eihän se nyt oikeen ole että koira paineistuu palkkauksesta.

Nuutti pääsi toissapäivänä katselemaan 5-viikkoisia auspain pentuja. Nuutti oli kyllä tosi hieno, vaikka säikäyttikin Jääkaappi-paran kimeällä haukulla. Kun käskin sitten pojan maahan että Jääkaappi pääsi uudestaan tutustumaan, Nuutti antoi pennun kiivetä selkään ja repiä karvoja. On se hieno pieni mies. <3

Wäinöstä ei ole oikeen mitään uutta. Herra viettää lokoisia eläkepäiviä, nytkin makaa selällään vieressä oikeen tyytyväisenä. Se on saanut juosta Nuutin kanssa leikkimässä, on syönyt rustoja ja kongeja kun ollaan Nuutin kanssa treenaamassa ja leikkii paljon. Näytin sitten uusia leluja (pari narupalloa ja uusi pallo) ja se ainakin tykkäsi. Voi kun sillä olisi pää kunnossa, tuolla taistelutahdolla ja saalistamisella se olisi niin helppo kouluttaa. Pentuja herra ei päässyt katsomaan, kun tämä on turhan aggre jopa pennuille. Wäinö myös nappasi palasen pois mun sormesta, kun kierrokset pääsi pikkusen nousemaan. Eipä siihen isoa haavaa tullut, mutta verta tuli ihan kiitettävästi. Pitäisi ehkä joskus uusia se tetanus-rokote, kun kerta omatkin koirat purevat. :D

maanantai 20. helmikuuta 2012

Käytiin tosiaan poikien kanssa viime viikolla Akuutissa,  ja molemmista tuli pitkästä aikaa hyviä uutisia. :) Wäinö oli potilas numero 1. Herra käyttäytyi oikeen mallikkaasti eläinlääkärillä, mutta odotustilaa ei pojan hermot kestäneet.
Ensin Wäinöltä kuunneltiin sydän, ja vähän ihmetystä herätti se, että pulssi oli vain 70, vaikka koira ihan selvästi stressasi. Seuraavaksi sitten laitettiin pöytä valmiiksi ja kumottiin koira siihen, ja alkoi itse ultraus. Samaan aikaan otettiin myös EKG-käyrä. Ultrauksessa löytyi vähän läppävikaa molemmilta puolilta, muttei kovin voimakasta. Ultrassa myös huomattiin, että vasen puoli sydämestä on pikkuisen laajentunut aorttaan nähden (normaalisti kammion ja aortan suhde on 1-1,5, Wäinöllä 1,58). Vasen kammio myös työskenteli melko laiskasti. Mitään tappavaa vikaa ei kuitenkaan löytynyt. :) Vuoden päästä sitten ultrataan uusiksi, siihen asti saamme viettää ihan normaalia elämää, paitsi jos oireita alkaa tulla, niin aiemmin lääkäriin. Wäinölle luultavasti on kehittymässä vajaatoiminta, mutta siitä ei vielä tarvitse huolehtia. Lääkäri myös sanoi että olisi hyvä ottaa maksa-, munuais- ja kilppariarvot, joten ne otetaan sitten ensi kuussa.

Nuutti oli potilas nro 2. Tällä kertaa ei ollut muuta asiaa lääkäriin kuin kyynär- ja lonkkakuvat. Ne näyttivät oikeen kivalta molemmat, ja kennelliitolle lähtivät lonkat A/B:nä ja kyynärät 0/0:na. Ei huono ollenkaan. Näillä kehtaa kyllä harrastaa agilityä, jos vaan mielenkiinto riittää. :)

Treenien puolesta ollaan oltu luvattoman laiskoja. Alkuviikosta korvattiin treenit pidemmillä lenkeillä, mutta Wäinö kipeytyi taas, joten lenkit lyhenivät. Tiistaina lupauduin pitämään ykkösille tokoilua, joten Nuutti lähti mukaan hallille. Nuutilla oli kuitenkin huono päivä, eikä ruoka maistunut ollenkaan. Hiljaakin se oli, joka on varmasti huono merkki, joten kotiin tultuamme mitattiin pojalta kuume, joka oli 37,6. Alilämmön lisäksi se oli tosi janoinen, joten otin varmuuden vuoksi siitä stixin. Muuten oli asiat kunnossa, mutta leukkareita löytyi edelleen, ja pH oli mennyt turhan matalalle. Loppuilta menikin minulla tokokokeessa toimitsijana, joten Nuu sai levätä. Illalla sitten ruokaakin meni hiukkasen alas, ja seuraavana päivänä lämpö oli noussut 38 asteeseen, mikä onkin Nuutin normaalilämpö.
Torstaina käytiin treenaamassa vähän paremmalla menestyksellä. Käytiin kaikki liikkeet läpi, ja ainoa missä on ongelmaa on paikkamakuu. Noudossa Nuutti laukkaa kapulalle, ottaa sen ja yleensä vielä laukkaa takaisin, ja jotenkin se itse oppi tulemaan sivulle ja antamaan kapulan käteeni. Se siis menee nykyisin hyvin. Luoksetulon pysäytys on hyvä, mutta liikkeessä voisi olla lisää vauhtia. Kyllähän tuo laukalla pysyy, mutta vähän laiskahkon näköinen se on. Jäävissä ei ole ongelmaa, kaukot menee hyvin ja Nuutti seuraakin paremmin kunhan opettelen katsomaan eteenpäin koiran sijasta. Hyppykin on valmis, joten ei tässä sinällään hätää ole. Keväällä ehkä kokeillaan avointa, jos saadaan koira tekemään kaukopalkalla.
Ensi kuun alussa poika menee taas lääkäriin, tutkitaan taas tuo pissa, että joko saataisiin siirtyä normiruualle. Alkaa pH olla jo niin alhaalla, että toivotaan ettei kalsiumoksalaattikiteitä tule seuraavaksi. Ollaan myös kasvattajan kanssa mietitty, että voisiko Nuutin ongelmia aiheuttaa maksashuntti, joten sappihappoarvot olisi varmaan hyvä napata.

Tässä viime aikoina onkin ollut monta karvakorvaa huollettavana. Viimeviikolla meillä oli pari päivää kyläilemässä Aatos ja Enya, seuraavana päivänä lähdin kennelille, jossa olin tähän aamuun saakka. Sieltä melkeenpä suoraan lähdin hoitamaan ja sossuttamaan 5-viikkosia australianpaimenkoiran pentuja, joita sitten hoidellaan sunnuntaihin asti. Ja ovathan ne ihania, tekisi mieli napata yksi (tai kaksi tai useampi :D) mukaan. <3

tiistai 7. helmikuuta 2012

Ohi on. :/

Nyt on sitten istuttu viimenenki päivä koulussa. Ei tuota ole vielä oikeen edes tajunnut, ettei enää tarvii mennä Kaunolle istumaan puoli yhdeksäksi. Haikee olohan tässä tulee, onneksi sentään ei vielä tarvii vaihtaa paikkakuntaa.

Koulun lopun kunniaksi oli tietenkin lopputasot. Mitäs niistä nyt sanomaan, kohtuullisen surkeasti meni kaikki. Esineitä löyty 1/3. Toinen jääneistä oli liian korkealla Nuutille, ei se tajunnut sitä etsiä, toisesta se taas selvästi sai hajun muttei paikallistanut sitä. Onneksi löytyi sentään sen yksi. :) Ja isot pisteet siitä ettei se ottanut häiriöä jatkuvasti ohi ramppaavista pojista, vaan teki tosi hyvin töitä. Välillä vaan tuntui ettei se tiennyt mitä se on etsimässä, mutta esineet onkin aina ollut meille vaikea laji. Ohjaaja kun ei osaa sitä opettaa, ja koiraa ei esineet kiinnosta.

Henkilöhaussa poika löysi kyllä molemmat maalimiehet, mutta työskentely oli astetta huonompaa. Oltiin sisätiloissa ja pimeässä, joten pisteet taas siitä että teki töitä. Paljon siinä tuli oltua henkisenä tukena. Ensimmäisen rullan kanssa oli häsläystä, toinen oli ihan ok.

Toko nyt meni penkin alle. Arvottiin kolme avon liikettä suoritettavaksi, ja mehän saimme seuraamisen, liikkeestä maahanmenon ja liikkeestä pysähtymisen. Seuraamisen surkeus ei enää jaksa yllättää. Välillä tuli nättiä pätkää, mutta sitten keskittyminen herpaantui. Liikkeestä maahanmeno ei mennyt sen paremmin. Seuraaminen oli huonoa ja maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä(!?). Kaksoiskäskyä ei ole tässä liikkeessä tarvinnut käyttää sitten viime syksyn alun, joten totta kai nyt piti jäädä seisomaan. Liikkeestä seisomisessa seuraaminen taas huonoa, jäi kyllä ensimmäisellä käskyllä, mutta jäi katselemaan kaikkea muuta. Liikehti siinä seisoessaan, kääntyi kun menin ohi ja ennakoi perusasennon. Taas jälleen kerran, en muista milloin viimeksi ennakoinut sen. Nuutti saa aina palkan seisoessaan, sitä ei pyydetä sivulle kuin kokeessa. Ehkä sen mielestä tämä sitten oli liian kokeenomainen tilanne, kun kehässä oli meidän lisäksi liikkuri ja tuomari.

Mutta ollaan me vähän tokossa edistytty, noin niinkuin normaaleissa treeneissä. Tunnaria ollaan tehty verkon avulla, kun Nuutti haistellessaan ottaa tunnareita suuhunsa. Nyt sitten Nuutti ilmaisee ne maahanmenolla, ja harvoin ilmaisee väärän. Ohjattua ollaan otettu kans hiukan, lähinnä merkiltä lähettämistä molempiin suuntiin ilman mitään häiriöitä. Merkkiä ollaan myös hiottu, ja se menee paremmin. Nuutti ei enää yritä keilata sitä, vaan jää aika kivasti siihen merkin viereen. Ja Nuutti noutaa! Se ei vieläkään hypi innosta kapulan nähdessään, muttei se myöskään paineistu toimintakyvyttömäksi.

Edelleen tarvitaan treeniä häiriöiden kanssa. Viime viikolla treeneissä herra otti vähän häiriötä, ja ei pystynyt enää edes ottamaan nameja. Kaiken lisäksi se vielä näki kolme ihan uutta ihmistä, haukkui ne joka kerta kun ne liikahteli ja monesti muutenkin. Sivulletulokaan ei onnistunut, vaan sen säikähdys verotti viimeisetkin rippeet aivokapasiteetista. Kunhan kotiin päästiin joskus puoli viiden aikaan, poika nukkui seuraavaan aamuun. Välillä olisi kiva omistaa edes yksi täyspäinen koira.

Mutta Nuutistapa on tullut ihan agilitysheltti. :) Tai no, jos kehitys jatkuu tähän suuntaan niin sitten ainakin on tulossa. Pojalla oli tänään niin hieno vauhti päällä, ettei tosikaan. Ja se ihan oikeasti palkkautuu pallolla paremmin kuin nameilla, tätä toivotaan nyt tokoonkin. Pallo taskuun niin että koira näkee, ja Nuutti suorittaa tehtävät ihan eri fiiliksellä. :) Tästä on hyvä jatkaa tätäkin lajia, kun nyt koirallakin on hauskaa.

Ylihuomenna on sitten Wäinöllä tuomiopäivä. Ihan vähän vaan jännittää mitä sieltä löytyy. Nuutin luusokuvat ei taas jännitä yhtään, sieltä ei voi tulla yhtä huonoja uutisia mitä Wäinöstä. Kovasti on peukut pystyssä, että Wäinöstä vielä eläjäksi on. Luin jostain, että ajoissa havaitulla, ennen oireilua lääkityllä kardiomyopatialla olisi jopa toiveita selvitä jokunen vuosi. Wäinöhän ei onneksi vielä oireile, mutta varsinkin nämä viimeiset kaksi päivää tulen varmaan vahtaamaan tuota koiraa oireiden varalta aika pakkomielteisesti. Onhan tuo koira väsynyt, mutta se on luultavasti enemmän tylsistymistä. Reppana ei ole päässyt tekemään oikeen mitään, kun olen ollut korviani myöten kouluhommissa. Sillon kun otan Wäinön jotain tekemään niin herrahan on aivan innoissaan. Ylihuomenna tähän aikaan tietää jo paljon enemmän, niin Wäinön sydämestä kuin Nuutin luustostakin. Toivottavasti molemmista tulee vain hyviä uutisia.