keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Treeniä treeniä

Molempien piskien kanssa ollaan reenattu ainakin vähäsen. Nuutin kanssa edelleen suurin osa treenistä tehdään ohjatuissa, Kertun kanssa ollaan tottikset alotettu ihan omin päin. Kunhan se tuosta vähäsen kasvaa, niin hypätään pentukurssille mukaan. :)

Nuutin kanssa ohjatut tokot meni tällä viikolla ihan suorastaan älyttömän hyvin, mikä oli kauheen piristävää kun edelliset treenit meni niin persiilleen. Nuutti teki oikeestaan kaiken mitä siltä pyydettiin, ja ihan suorastaan hyvin. Alussa otettiin paikkamakuuta. Ensin Nuuppu vähäsen keikutti itteään lonkalta lonkalle, mutta rauhottu kyllä nopeesti. Siinä se sitten odotteli loppuajan ihan paikallaan ja hiljaa. Ei mikään kympin suoritus, mutta parempi mitä viimeksi se piipittäminen. Treeneissä pääpointtina otettiin tunnaria. Otin Nuun kans sitä ekaa kertaa niin, että joku muu asettelee palikat maahan (nakkisilla käsillä kaiken lisäksi), eli niissä on vieras haju. Kun palikat oli suorassa rivissä Nuutti meni laukalla palikoille, haisteli kaikki hyvin läpi ennen kun otti oikeen kapulan suuhunsa. Ympyrässä olleista palikoista Nuu nappas kerran väärän, tajus mitä teki ja vaihtoi sen oikeaan. Otin vielä uusiksi, jolloin se napsiminen jäi pois. Tosi tyytyväinen oon kyllä meidän tämänhetkiseen tunnariin, askellaji on laukka, mutta kapuloilla Nuutti ei pidä turhaa kiirettä. Oli kuulema treenien vetäjäkin kateellinen. ;) Nyt pitää vaan alkaa jättää kehua pois heti kun Nuutti nappaa kapulan, ettei se jää sille päälle. Jos me enää ikinä kisataan, niin kisatilanteessa sitä ei voikaan kehua.

Otin Nupun kanssa vähäsen ohjattuakin. Sinällään meni ihan hyvin, että ensimmäisestä käskystä lähdettiin hakemaan kapuloita, mutta vauhti oli huono. Koska otettiin noutoja, niin Nuutti harjotteli metallihyppynoutoa. Siinä ei nyt ole ollut ongelmaa, ja olin kauheen tyytyväinen että Nuutti palautti hypyn kautta, vaikka heitin sen kapulan tosi vinoon.

Sitten tehtiin vähän luoksetuloa. Pitää alkaa tekemään enemmän läpijuoksua. Nuutilla on vähäsen tapana kuitenkin ennakoida pysähdystä.

Agilityssä käsiteltiin nyt sitä putkiongelmaa. Rata oli lähinnä putkia, ja lähetyksiä niille eri kulmista. Nuutti itse asiassa meni joka ikiseen putkeen ilman pyörähdystä. Mutta jonkunhan pitää kusta, ja tällä kertaa se oli A:n kontaktit. Jännää, miten puomilla ja keinulla kontaktit kuitenkin piti. Otettiin pientä radanpätkää, mihin kuulu kepitkin. Nuutti meni ihan jopa hyvin, vaikka vähäsen sähläsi kun kiekat pääsi nousemaan. Ei se enää tarvii keppeihin ohjausta oikeelta puolelta, vasemmalta puolelta pikkusen. Keinua otettiin myös radalla. Nuutti rakastaa sitä estettä, se on sen mielestä ihan kaikkein paras koskaan. Hyvät treenit siis taas. :)

Kerttu on päässyt treenaamaan vähäsen tokoa. Seuraamista ollaan otettu muutaman askeleen pätkissä, ja eteentuloa ollaan treenattu myös. Sitten vähän liikkeestä maahanmenoa ja paikallaan oloa. Tähän mennessä on ollut tosi kiva sen kanssa tokoilla, se on innolla mukana ja oppii helposti. Kerttu pääsi mukaan myös toko/agi-penturyhmään. Astetta vaativampi ryhmä tuntuu olevan, kun lukujärjestykseen kuuluu ruudut ja kaukot. :D Tää penturyhmä on sillä tavalla vähän tyhmään aikaan, että meillä jää Nuutin kans melkeen joka tokot väliin sinne huhtikuun lopulle. Mutta Kerttu tuota ryhmätreeniä tarvii enemmän, sen pitää oppia tokon ja agin lisäksi olemaan sosiaalinen ja työskentelemään häiriössä. Nuutti osaa nuo molemmat, vaikkakin tuon
sosiaalisuuden vaan treeneissä. Nuutin kans pystytään kuitenkin treenaamaan ihan kahestammakin, kunhan vaan viittittäis.

Kerttu on päässyt myös kaupungille mun mukaan asioita hoiteleen. Fiksusti se on käyttäytynyt, eikä se tuolla rotuaarilla ota painetta vieraista ihmisistä. Pihalla se kuitenkin pikkasen arastelee.

Kerttu vaan kasvaa ja sen tekemisen tarve myös. Koko ajan pitäisi olla jotain ohjelmaa, tai vähintään jotain pureskeltavaa. Hyvin on pureskellut tähän mennessä vaan sallittua tavaraa, plus vähän puuvärejä ja paperia. Seinät on kuitenkin pystyssä ja lattia on ehjä (vaikkakin kumman värinen, kiitos värikynät), joten ihan tyytyväinen oon  edelleen koiran käytökseen. Ylihuomenna Kerttu käy ottamassa taas Wäinöltä turpiin. Rumaa jälkeä tulee olemaan, Kerttu on tuommonen rymy-roope ja Wäinö ei sitä sietäisi vaikka Kerttu istuisi sievästi nurkassa. Lauantaina Kerttu pääsee taas painimaan sisarusten kanssa, sunnuntaina on pentukerho, keskiviikkona rokotusaika ja sisarustenkanssapainimisaika ja sunnuntaina sitten alkaakin tokot. Niin ne lapset kasvaa. :)


Wäinöä tosiaan päästään moikkaamaan taas kuukauden tauon jälkeen. :) Kovin kauaa ei ehditä siellä olla, mutta saanpahan hoidettua Wäinön madotuksen pois alta. Tyhmä, tyhmä työ kun ei ehdi Wäinöäkään koskaan kattomaan. Välillä tuntuu siltä, että säännöllinen päivätyö olisi ihanaa. Luultavasti kuitenkin ehtisin tehdä sitä ehkä kuukauden ennen kun pää leviäisi siihen tylsyyteen...

lauantai 9. helmikuuta 2013

Helppo elämä

https://mail-attachment.googleusercontent.com/attachment/?ui=2&ik=a8086f4a19&view=att&th=13cbe062ea342d48&attid=0.6&disp=inline&realattid=f_hcyh998c5&safe=1&zw&saduie=AG9B_P_OURD_OXm5jk-9VpvTkQHm&sadet=1360437821326&sads=V62Wkz8T5jHecDBMJE-WG-Dei9s&sadssc=1
© Tiina Ahvenlampi
Kerttu on nyt asustellut meillä hippasta vaille kuukauden. Tähän mennessä tuhot on kohtuullisen pienet: villasukasta lähti tupsu, ruokapussista sulkija, ja yksi puuvärikynä (semmonen halppis, ei ees mikään hyvä) silputtiin viime yönä lattialle. Ei siis paha vielä. Sisarukset on kuulemma jo aloitelleet tuhoamisharrastusta vähän enempi. Noh, Kerttu on tasan 11 viikkoa, joten on sillä vielä kovasti aikaa petrata. Hampaiden vaihtumista odottelen kauhulla, sillon varmasti on kiva järsiä vaikka seiniä ja lattioita.

Muutenkin meidän yhteiselo on tähän asti ollut kivutonta. Kerttu on tosi nätisti yksin, ei pure käsiä, ei tuhoile, antaa leikellä kynnet ja harjata ja on muutenkin kamalan kiva ja helppo. Ainoastaan toivoisin pikkasen avoimempaa asennetta vieraita ihmisiä kohtaan. Eihän tuo arka ole, se on semmonen yhden ihmisen koira, ettei se vieraista piittaa pätkääkään. Eikä se mua haittaa, kunhan ei aran puolelle kallistu.

https://mail-attachment.googleusercontent.com/attachment/?ui=2&ik=a8086f4a19&view=att&th=13cbe062ea342d48&attid=0.1&disp=inline&realattid=f_hcyh61vy0&safe=1&zw&saduie=AG9B_P_OURD_OXm5jk-9VpvTkQHm&sadet=1360438060662&sads=G0Mc_4xa8VYcdPuAi7pnPVjcvYc
© Tiina Ahvenlampi
Kertun kanssa ollaan yritetty vähäsen käydä jossain muuallakin mitä omassa pihassa. Ollaan pyörähdetty Mustissa ja Mirrissä, VVO:n toimistolla, kaupungilla, pentukerhossa ja niin pois päin. Linja-autossa matkustellaan jo hirveen hyvin, penikka vaan nukkuu sylissä eikä stressaa yhtään. VVO:lla pentu oli hirmu sievästi, nukkui vaan jaloissa. Pentukerhossa vähän toiset haukkuvat koirat pelottivat, mutta kyllä tuo kakara rohkaistui ja rupesi leikkimään. Varsinkin shelttiä se yritti saada kaveriksi, mutta antoi periksi ja otti kaverikseen pienen mäykynpennun.

Eilen käytiin painimassa pentuesisarusten Mörön ja Riimin kans. Hyvin tulivat lapset edelleen toimeen keskenään, ja viikon päästä pitääkin ottaa painit uusiksi. :) Pentujen välillä näkyi kyllä luonne-eroja, suurimpina ehkä Kertun rahallisuus verrattuna sisaruksiin ja sisarten avoimuus verrattuna Kerttuun. Kyllä Kerttukin kävi sisarusten omistajien jaloissa, mutta Mörkö ja Riimi rakastavat kyllä ihmisiä selkeesti enemmän.

https://mail-attachment.googleusercontent.com/attachment/?ui=2&ik=a8086f4a19&view=att&th=13cbe062ea342d48&attid=0.4&disp=inline&realattid=f_hcyh7gu73&safe=1&zw&saduie=AG9B_P_OURD_OXm5jk-9VpvTkQHm&sadet=1360438146113&sads=bmoN4ca-twQM55Bl2KtpMmQQ5vU
© Tiina Ahvenlampi
Kertun kanssa ei sen kummemmin olla mitään tokonpuolta tehty. Osaa se sivulle tulla, ja aika hyvin se tulee eteen. Maahan se osaa myös mennä. Ihan pieniä askeleen seuraamispätkiä ollaan muka otettu, lähinnä imuuttamalla. Innolla odottelen että penikka tuosta kasvaa ja sen kanssa päästään tekemään ihan kunnolla. Ja lumien katoaminen ei voi tulla tarpeeks nopeeta. Tahon jo tekemään jälkee. Ja oishan se kiva päästä lapsen kanssa jollekin pentukurssille. Pitääpä kattoa. :)

Nuutin kanssa ollaan jotakin tehty. Tokoa ollaan treenattu, ja viime treeneissä molemmilla oli kyllä niin tiukalla hermot ettei tosikaan. Nuutti näki taas mörköjä kaikkialla, piippaili paikkamakuussa eikä edes avoimen kaket meinanneet onnistua koska ou mai gaad, liikkuri saattais vaikka syödä Nuutin. Luoksetulo oli ihan hirvee, tarvitti kaks käskyä että lähti ja hyvä että laukalla pysyi, ja pysähdyskin valui. Nenä oli maassa suurimman osan tunnista. En nyt osaa sanoa johtuiko siitä, että hallissa saa nykysellään treenata myös juoksunartut vai oliko ihan puhdasta sijaistoimintoa kun niin pelotti kaikki. Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi. Hallin ainoa mies haukuttiin kyllä niin hyväksi, vaikka viime näkemällä Nuutti kiipes kyseisen tapauksen syliin. No, ei ne treenit ollu ihan persiistä, esim. ruutu meni yllättävänkin hyvin. Nuuttihan on alkanut kiertämään niitä ruudun merkkejä, mutta nyt se taas meni ihan suoraan ilman namialustaa. Ehkä se siitä.

Agitreenit puolestaan menee paremmin mitä hyvin. Jos Nuutin saa oikeaan mielentilaan, kaikki tuntuu onnistuvan. Kepit se menee ilman mitään ohjureita tai mun apuja. Saan lähettää sen kepeille ja pysähtyä oottelemaan niin se kyllä pujottelee joka ainoan kepin. Toinen puoli on pikkasen heikompi, ei varmaan olis huono idea käydä sitä läpi ohjureiden kanssa. Kontaktit sujuu myös. Nuutti töksähtää 2on2off-asentoon vaikka itse jatkankin juoksemista. Radatkin on viime aikoina onnistuneet hyvin. Ainoa, mihin kaipaisi parannusta on putket. Putket ei vedä tarpeeksi, mikä aiheuttaa sen että Nuutti pyörähtää ennen putkeen menoa, mikä lasketaan kielloksi. Putkeen meno on vaikeaa myös silloin, kun olen itse koiran vasemmalla puolella ja putki kääntyy oikealle. Pitää ottaa ihan oikeasti tämä putkiasia käsittelyyn, koska kunhan se saadaan kuntoon Nuutti on kisakunnossa. Onneksi meillä on aikaa, koska Nuutti on nyt doupattu, ja kunhan lääkekuuri joskus loppuu, Nuutti menee kastraatioon eli douppaus jatkuu. Katotaan sitten alkukesästä jos saataisiin ostettua lisenssi. :)

Terveydestä ihan vaan sen verran, että Nuutti on nyt syönyt normiruokaa, eikä virtsakiteet ole palanneet. :) Normiruualle se siirtyi pennun takia, ettei pentu vaan varastelisi virtsakiviruokaa. Nykyisin pentu kyllä odottelee niin kauan, että saa luvan mennä kupille eikä varastele, mutta jos Nuu pysyy kunnossa halvemmalla ruualla niin en valita. :)