tiistai 27. maaliskuuta 2012

Terveyspäivitystä

Reilu viikko sitten löydettiin taas poikien kanssa itsemme Oulun Akuutista. Nuutti oli syönyt RC:n S/O:ta sen pari kuukautta, ja pissaoireita ei ollut, joten kävästiin katsomassa missä kunnossa pojan pissa ja munuaiset ovat. Samalle reissulle pääsi mukaan Wäinö, jolta otettiin kilppariarvot ja PVK. Nuutista napattiin samalla myös PVK ja sappihappotestin paastoarvo.

Wäinöllä oli pidemmän aikaa ontumista, johon ei Rimadyl auttanut, joten vilkastiin jalka ensimmäisenä. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt mitään selvää kipukohtaa joten päätettiin, ettei lähdetä kuvaamaan. Taivutukset antoi tehdä, eikä kuulemma tuntunut siltä, että edennyttä nivelrikkoa olisi. Diagnoosina oli revähdys, ja koska poju ei ole nyt yli viikkoon ontunut, näyttäisi siltä että se tosiaan oli vain lihasperäistä. Verikokeet napattiin, ja muuten kaikki normaalia mutta kalium oli pikkusen alakanttiin. Kilppariarvoista T4 oli alhaalla, mutta kilpirauhasta stimuloivat hormoonit normaalit. Vaihtoehtoina oli joko kokeilla lääkitystä, tai katsoa vähän eteenpäin ilman lääkkeitä. Päädyttiin jälkimmäiseen, koska Wäinö ei mitenkään hitaalla käy, ja lääkärin mukaan kova stressi voi aiheuttaa myös nuo muutokset. Uudet kilppariarvot napataan sitten reilun puolen vuoden päästä, jolloin otetaan myös uusi sydänultra. Tuon sydämen takia toivoisin kovasti, että Wäinöllä kilpirauhasen vajaatoiminta olisi, koska muuten sydänmuutokset viittaavat sydämen vajaatoimintaan.

Nuutti pääsi pöydälle Wäinön jälkeen. Ensin ultrattiin munuaiset, ja vasen näytti oikeen nätiltä ja selvärakenteiselta. Oikea, jonka kanssa sitä ongelmaa on ollut, piileskeli aika taitavasti, mutta mittojen mukaan sekin oli normaali, eikä rakenteessakaan näkynyt epäilyttävää. Pissakoe oli puhdas, ei ollut kiteitä eikä leukkareita. Mitään bakteeria ei myöskään kasvanut, eli siltä osalta poju on nyt kunnossa. Verikokeet muuten normaalit, mutta MCHC oli hitusen alakantissa. Sappihappokokeen paastoarvo oli matala, niin kun pitääkin, joten päätettiin ettei rasitusarvoa oteta ollenkaan, turhaa lähdettäisi parinsadan kilometrin päähän sitä ottamaan. Terve poika siis, ainakin tällä hetkellä. Ja lonkka- ja kyynärtuloksetkin tulivat, A/B ja 0/0, joten siltä osin ollaan myös terveinä. Kovasti eläinlääkäri suositteli kastraatiota. Piilokives tuolta lähtee joka tapauksessa, mutta pitäisi vaan nyt päättää lähteekö normaalikin. Käyttäytymismuutoksia siis pelkään, ja lähinnä siis arkuuden lisääntymistä. Jos siitä vielä arempi tulee, niin meidän harrastelut on harrasteltu.

Nuutti valmiina lähtemään lääkäriin

Erityismaininnan lääkärireissulta ansaitsee molempien poikien käyttäytyminen. Nuutilta hyvää käytöstä nyt odotetaankin, mutta Wäinö ja Wäinön rauhallisuus yllätti kyllä positiivisesti. Meillä oli useamman tunnin odottelu Oulun juna-asemalla, ja Wäinökin vain makasi jaloissa ja heilutti häntäänsä. Hienoja poikia. <3

Pojat myös pääsivät hoitoon Essille heti lääkärikäynnin jälkeen. Itse lähdin pyörähtämään Helsingissä, ja poikia en viitsinyt ottaa mukaan. Essin mukaan pojat käyttäyivät hienosti, mitä nyt Nuutti sikaili hihnassa. Hyvin olivat jääneet yksin eikä olleet turhia räkyttäneet.

Treeneissä ollaan keskitytty vaihteeksi tokoon. Nuutin kanssa ollaan otettu palkkaamattomuustreenejä, ja ollaankin menty koko avoin luokka yhdellä superpalkalla. Nyt pitäisi saada taas hallikortti toimimaan, niin pääsisi katsomaan meneekö vielä yhtä hyvin sisälläkin. Luoksetulosta Nuutti kehitti ongelman paineistumalla pysähdyskäskystä, mutta pienellä kompromissilla saatiin sekin sujumaan. Nuutilta ei siis vaadita enää vauhtia, riittää että se pysyy laukalla.

Juoksukausi avattiin myös. Ensimmäisellä lenkillä tuntui, että kuolema tulee jo kilometrin jälkeen, mutta toisellä lenkillä jaksoi juosta nelisen kilsaa. Eipä tuosta tirriäisestä (4,6 kg) paljoa apua ole, mutta hyvin se välillä vetää. Se on oppinut  "juokse"-käskyn, joten enää se ei kamalasti pysähtele. Haukkuminen pitäisi saada pois, Nuutti kun tykkää hoputtaa mua juoksemaan lujempaa. Kiva harrastus sekin, nyt sitä sitten ihmettelee miten me selvittiin talvi juoksematta. Asetettiin tavoitteeksi että toukokuun loppuun juostaan taas kymppiä, mutta voi olla että kunto on päässyt laskemaan sen verta että pidempäänkin voi mennä.


Ihanat kurakelit


Wäinökin on alkanut tokoilemaan. Sen kanssa ollaan käyty alon liikkeitä läpi. Välillä poju tekee tosi hyvin, välillä se taas menee siihen haukkumiseen. Jäävät (varsinkin maahanmeno) on hitaita, mutta niihin nyt on helppo saada vauhtia heti kun Ween pää kestää. Luoksetulo on hyvä, seuraaminen on parhaillaan hyvää, pahimmillaan surkeaa. Hyppyä ei olla oikeen otettu, voisihan sitäkin alkaa treenaamaan matalalla hypyllä.

Aarre!

Molemmat pojat ovat taas toistensa kurkuissa. Wäinö menettää hermonsa Nuuttiin, ärisee sille, saattaa hypätä kiinni ja pöllyyttää karvoja. Nuutti taas ei siinä vaiheessa enää yritäkään paeta, vaan nappaa Wäinöön kiinni. Ja Nuutti ei myöskään tyydy karvojen pöllyttämiseen, vaan tikkaa kunnolla kiinni, ja tuntuu oikeen tähtäävän Wäinö-paran ulkoneviin silmiin. Nyt Wäinöltä on löytynyt silmäkulmasta reikä, silmän yläluomi oli auki, samoin alahuuli. Verta oli myös Wäinön poskessa ja molmepien rinnuksissa. Kai se on pakko alkaa taas erottamaan poikia yksinolon ajaksi. Onneksi Nuutti voi viettää päivänsä ulkona rustoluun kanssa. Wäinöhän joutuu jossain vaiheessa muuttamaan mummolaan ainakin toistaiseksi, vaikka edelleen elättelen toivoa, että kunhan saadaan tilanne rauhoittumaan molemmat voisivat taas elää saman katon alla.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kuulumisia

Meillä on vietetty kohtuullisen kiireistä elämää. Suurin osa päivistä menee koirahoitolalla, jossa nyt olen topissa, ja ne vapaapäivät kuluu kivasti töissä. Koirien treenaus on jäänyt mahdottoman vähäiseksi, mutta sitäkin harrastetaan aina kun on sopiva pätkä vapaata. Pari-kolme kertaa viikossa olisi se minimi, plus siihen kotitreenit päälle. Kouluhommat on sitten ihan toinen juttu, ne jää roikkumaan sinne hamaan tulevaisuuteen. Onneksi sentäs tietokoneella ehtii istua. :D

Treeneissä ollaan painotettu edelleen tokoon, mutta yhdet hakutreenitkin ehdittiin pitää. Nuutti keskittyi ihan vaan ilmaisuun. Oltiin sen verran ilmaisua otettu, että Nuu haki rullan maalimieheltä, nyt sitten opeteltiin näyttöä. Siihen itse näyttämiseen olin tosi tyytyväinen, jo kolmannella toistolla Nuutti pinkaisi maalimiehelle siinä vaiheessa kun kuuli, että liinan lukko napsahtaa kiinni. Takapakkia tuli rullan otossa, nyt se jäi pelailemaan rullalla kun ei saanutkaan heti palkkaa. Eiköhän me tuosta treenillä saada kunnon ilmaisu aikaiseksi, jos hakua jatketaan. Uskoisin kuitenkin että ajankäytöllisistä syistä tämä laji jää meiltä kokonaan pois.

Tokossa taas välillä mennään huimasti eteenpäin, välillä taas taakse. Avoimen liikkeet alkaa näyttää paremmalta koko ajan, mutta aina jonkun pitää kusta niin, että tuntuu ettei ikinä päästä kisoihin. Hyvällä mallilla ollut seuraaminen on nyt se, mikä menee huonommin. Uskoisin että naksuttimella tämä saataisiin paljon paremmaksi. Noudossa ongelmana on vire. Jos vire pääsee tippumaan, Nuutti ei lähde ollenkaan kapulan perään. Tehdään tätä siis edelleen superpalkalla, ja aina iltaruuat tulee palkkana kunnollisesta noudosta. Aamuruuat taas saadaan nätillä seuraamisella. Seuraamiseen olen yrittänyt myös lelupalkkaa, joka toimii parin toiston ajan. Leluna toimii ainoan lapasparini toinen lapanen, siihen Nuutti on jotenkin kummasti tykästynyt.

Nuutti on tajunnut kaukopalkan! Se ei enää kamalasti paineistu, varsinkin jos "jätä"-käskyn sanoo hiljaisella, iloisella äänellä. Sivulletulo takapalkalla on edelleen vaikeaa, muuten toimii. Luoksetulo on saanut paljon vauhtia, kun ollaan otettu palkat molempiin päihin. Välillä Nuutti alkoi vaatia kaksoiskäskyä tulemiseen, mutta tuokin on jäänyt nyt pois. Kaukopalkalla ollaan otettu nyt myös palkkaamattomuustreeniä, tosin niin että uusi liike alkaa heti kun vanha loppuu. Hyvin on tähän mennessä mennyt.

Avoimen lisäksi ollaan treenattu vähän ylempiäkin luokkia. Ruutu menee muuten hyvin, mutta maahanmenoa se on alkanut ennakoimaan. Tästä lähtien sitä ei siis pyydetä maahan, vaan se saa seisoa ruudussa. Nuutti juoksee kyllä ruutuun 25 metrin päästä jos siellä on alusta, ilman alustaa käytetään lyhyempää matkaa. Aina pari ensimmäistä kertaa Nuutti käyttää alustaa, muuten se ei juokse suoraan vaan mutkittelee ja voi mennä sisään väärältä sivulta. Ruudusta se juoksee kivasti sivulle ja seuraa sen kävelyosuuden loppupätkän.
Ohjattua noutoa ollaan harjoiteltu namialustoilla, nyt ollaan sitten siinä vaiheessa että koira lähetetään merkille, ja siitä sitten alustalle. Hyvin se tajuaa kummalle puolelle pitää mennä, vaikka laiskana ihmisenä laitan molemmille puolille namit. Noutaminen kuitenkin hiotaan kuntoon ennen kuin otetaan kapulat tähän.

Kauheasti treeniähän tuo koira vielä vaatii, ja meillä olisi alle kuukausi aikaa kisoihin. Katsotaan miten se riittää. Toukokuun alussa kuitenkin mennään viimeistään kisoihin.

Wäinökin kävi vähän treenaamassa, kun olimme kolmestaan hallilla. Hienosti poju käyttäytyi, ja seurasi oikeen nättiä pätkää. Kokeiltiin alon liikkeitä, ja hyvin ne näytti olevan muistissa vaikkei kesän jälkeen olla treenattukaan. Haluttaisi vähän hakea tuollekin TK1, mutta eiköhän Wäinö ole kisansa kisannut. Turhaa sitä enää on kiusata, kun ei pää kestä.
Wäinö on ruvennut ontumaan. Ensin ontui aina levon jälkeen, sitten rasituksen. Eipä ole koira-parka pahemmin viikon aikana lenkkeillyt, kun aina lenkiltä on tullut kolmijalkainen koira kotiin. Ensi maanantaina lähetään taas lääkärille, Nuutti tutkitaan tarkasti ja Wäinöstä otetaan kilppari-, maksa- ja munuaisarvot, ja varmaan kuvataan tuo jalka. Välillä se ontuminen on niin pahaa, ettei Rimadylit vaikuta yhtään, mutta lepopäivinä voi olla ettei onnu yhtään. Toivottavasti on vaan reväyttänyt lihaksen tuolla liukkaalla, mikään nivelrikko ei ole kovin toivottu diagnoosi. Hyväntuulinen pikkumies se on, eikä yhtään vaikuta kipeältä muuten. Nuutinkin kanssa ovat niin parasta kaveria kunnes ruokaa on näkösällä.

Ehdimpäs käydä tekemässä yhden pentutestinkin viime viikolla. Volhardin testi tehtiin pienille paimenpennuille, ja niin törkeän suloisia harrastuskoiran alkuja ne ovat että teki mieli napata ainakin pari niistä kainaloon. Olisi kiva tietää minkälaisia aikuisia niistä tulee, tuleeko niistä yhtään testituloksen mukaisia.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Kevät! :)

Kauan ja hartaasti, ainakin syyskuusta lähtien odotettu kevät alkaa vihdoinkin tulla K-Pohjanmaalle. :) Sitä me ollaan poikien kanssa juhlistettu pitkillä lenkeillä ja muutenkin ulkoilemalla. Lumet on sulaneet sen verran nopeesti, että kohta ulkotarhojen ovetkin saa auki ja Nuutti pääsee taas osa-aikaiseksi tarhasiniketuksi. :) Kevään ensimmäiset ulkotreenitkin on takana, vaikka hallilta meidät vielä bongaa ainakin tämän kuukauden.

Treenit on menneet pääasiassa ihan kivasti. Tänään pidettiin vähän kokeenomaisemmat treenit, kaikki liikkeet liikkuroituna mutta palkata sai.
Paikkamakuussa on eniten tullut edistystä. Alettiin sen treenaaminen ihan alusta, ensin olin piilossa 15 sekuntia ja kävin palkkaamassa, sitten 20 sekuntia ja niin pois päin, kunnes tänään viimein päästiin kolmeen minuuttiin. Vieressä oli I-H-A-N-A labbistyttö ja ovesta pukkas sisään vähemmän ihanaa uroskoiraa, ja Nuutti silti pysyi, vaikkakin haukkui. Paljon tässä on toki vielä tehtävää, mutta pienetkin askeleet oikeaan suuntaan tuntuu ihan kivoilta. :) On meillä vielä reilu kuukausi aikaakin.
Seuraaminen menee nykyisellään aika kivasti. Nytkin meni, vaikka yhden täyskäännöksen jälkeen Nuutti löysi maahan kylvettyjä nameja, ja jäi niiden perään. Kontaktia siis pitää vahvistaa, joten nyt viimeistään olisi aika kaivaa se naksutin jostain treenirepun uumenista ja alkaa työstää tätä ongelmaa.
Liikkeestä maahanmeno on jotain kamalaa. Nuutti on tuntunut unohtavan kokonaan koko käskyn. Se jää seisomaan melkeen joka ikinen kerta. Missä tahansa muussa tilanteessa taas maahanmeno toimii, on jopa yksi vahvimmista käskyistä. Tässä otamme harppauksen taakse, ja alan palkkaamaan nopeista maahanmenoista.
Luoksetulo on siitä puolesta kiva, että koira pysyy koko ajan laukalla ja pysähtyy nopeasti. Tosin se ensimmäinen pätkä on niiiin hidasta, että siihen taidan sittenkin haluta vauhtia.
Liikkeestä seisominen on hyvä.
Nouto on vähän niin ja näin. Nuutti osaa sen, mutta tarvii sopivan mielentilan että tekee sen oikeesti hyvin. Lisäksi se mäklää kapulaa. Ajattelin sitten kokeilla painavammalla (hurjat 150 grammaa) kapulalla, mutta sen sivulletuonnissa on sitten selvästi ongelmaa. Taas naksu käteen ja hiomaan.
Kaukot on muuten hyvät, mutta Nuutti paineistuu liikkurista. Liikkuritreeniä siis. Ihmekään kun oli semmoinen olo, että tämä tulee kusemaan kokeessa. Lisäksi joskus Nuu ennakoi maahanmenon.
Hyppy on hyvä, ei mitään moitittavaa.

Tosi hyvät treenit siitä puolesta, että huomasi kyllä mitkä liikkeiden osat vaatii vielä työtä. Hiomista siis löytyy vielä useammasta liikkeestä, mutta ihan hyvällä mallilla ollaan. Palkattomuutta ollaan treenattu tällä viikolla jonkin verran, mutta sitä pitäisi treenata reippaasti enemmän. Ruutua ollaan treenattu, samoin merkkiä. Merkki on aika hyvä, ruutuun pitäisi koira saada menemään suoremmin. Kai se on palattava hetkeksi apuohjaajaan päivän pariin ensimmäiseen treenikertaan.


Wäinö on ilkeä pieni kuspää. Juuri kun olin päättänyt, että tästä jatkuvasta poikien tappelusta tule enää mitään ja Wäinö saa pakata kamansa ja muuttaa mummolaan, niin kaikki riitely loppui kuin seinään. Tässä on menty useampi päivä lähes ilman tappeluita. Nyt en sitten taas tiedä mitä sitä tekisi. Wäinölle voisi olla parempi pohjoisessa, siellä poikaa ei stressaisi eikä tarviisi olla yksin. Täällä voitaisiin taas vihdoin ja viimein keskittyä Nuutin käytökseen. Nuo tappelut olisi olleet oikeen hyvä syy lähettää Wee pois, mutta tälläkin hetkellä pojat nukkuvat vierekkäin. Oikeestihan en mitenkään haluaisi lähettää Wäinöä mihinkään, on se sellainen persoona että talo ilman sitä tuntuu tyhjältä. Toisaalta sen pois laittaminen helpottaisi meidän kaikkien elämää. Ween huono hermorakenne on tässä yksi pointti, pohjosessa sen elämä olisi hyvin tasaista eikä siellä ole mitään mikä sitä stressaa. Itse ei tarviisi enää miettiä mitä Wäinölle tekee treenien ajan, ja Nuutin ei tarviisi pelätä Wäinöä. Katotaan nyt mitä tehdään, kahden viikon kuluttua mennään pohjoseen ja varmaan päätös tehdään vasta siellä.

Kuva: Suvi A
Maanantaina loppuu sitten lomailu, ja pääsen vihdoinkin tekemään toppia pois alta. Jokakeväinen extreme-harrastus tämä hoitolan koirien ulkoiluttaminen peilijäällä, toivottavasti ei kauheen monia luita mene kaatuessa rikki. :D Tiistaina olisi taas treeniä, mikäli kentsulta ehtii. Siihen asti olisi tarkotus pitää Nuutti vapaalla. Juoksukausi Nuun kanssa pitäisi aloittaa, mutta sen ehtii hyvin sitten kunhan pysyy paremmin pystyssä.



Wäinön ohjelmaan kuuluu vain lenkkeily ja ruuan syöminen aktivointileluista. Senkin kanssa on siinä mielessä edistystä tapahtunut, että voin käskeä sen maahan ja sen jälkeen vielä istumaan eikä kuppi mene nurin. \o/ Poika osaa myös rauhoittua ihan kivasti ennen ulkoilua, kunhan itse vaan muistaisin sitä vaatia. Wäinö on myös päässyt yhteislenkeille kavereiden koirien kanssa, ja ollut tosi hienosti, eikä yhtään aggre. Välissä on jopa häntä heilunut. On se hieno poika. <3 Selkäpotilas on yllätetty nyt parikin kertaa noin metrin korkuisen lipaston päältä leluja hakemasta, että kyllä sillä vielä ponnua riittää. Ja sehän jaksaisi leikkiä vaikka vuorokaudet ympäri, ja useammin sitä näkeekin lelun kanssa mitä ilman. Wäinö on siis ollut äärimmäisen hyväntuulinen viimeaikoina, toivottavsti jatkuu samaan malliin.