Näytetään tekstit, joissa on tunniste kisat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kisat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Kertusta RTVA

Onpa jäänyt blogin päivittäminen vähälle. Kuitenkin aika paljon on tapahtunut. Pitää kirjoittaa jossain vaiheessa vähän muistakin aiheista, kun tämä on nyt rally-postaus. (Instasta voi kurkkia kuulumisia ajankohtaisemmin.)

Kertusta tuli rallyvalio! Tarvittiin siihen 5 MES-kisaa, joista yksi oli harmittavat 94 pistettä ja joista yhden mokasin ihan itse.

Tuolla syyskuun 94 pisteen radalla kuitenkin voitettiin piirinmestaruus viime vuonna. Rata oli haastava, koiria vajaa 40 ja alle puolet saivat tuloksen. Mysteeriksi jäi että mistä menetettiin yksi piste (houkutuksen kontr, kun itse en huomannut siinä yhtään mitään), mutta vaikkei siitä valiotulosta saatukaan niin luokkavoitolla irtosi mestaruus silti.
Seuraavana kisattiin seuranmestaruudesta marraskuussa. Olin itse tosi huono. Jotenkin jännitti ja olin liian epäselvä, ja pyörähdykseen olin lähettää liian myöhään (siitä -3tvä). Siinä kuitenkin jännitys laantui kun kämmäsin ja hyvää tulosta ei kannattanut odotella, joten sen kummemmin virheitä ei tehty. Pisteitä 96, RTK4 ja ensimmäinen valiotulos. Kisoissa jäätiin kuitenkin neljänneksi. 

Joulukuussa lähdettiin ensimmäistä kertaa Tornioon kisaamaan. Tuplakisat oli tarjolla, valitettavasti toiseen kisaan jäätiin varasijalle. Kisarata meni kuitenkin mukavasti. Fiilis oli molemmilla hyvä, ja rata sujui kivasti. Yksi -1 kun tuli vähän huonosti eteen istumaan, joten 99 pistettä ja toinen valiotulos plakkariin. Harmitti että toiselle radalle ei mahduttu, koska se näytti myös sellaiselta jossa Kertulla olisi ollut hyvät mahdollisuudet pärjätä.

Valioituminen kuitenkin jäi tälle vuodelle. Kisoihin ilmottautuessa mietin, että mennäänkö riskillä ja kertalisenssillä, vai otetaanko kalliimpi lisenssi. Arverin kuitenkin että valioitumiseen on paremmat mahdollisuudet vuosilisenssillä, koska mun tuurilla kertalisenssejä olisi saanut ostaa useammankin.

Kotikisat oli kuitenkin kyseessä, tuomarin radoilla en ollut ennen käynyt joten vähän jännitti. "Vähän". Ja loppuun asti sai jännittää, kun huomasin hihnaa ottaessani että namikippo on samassa taskussa, joten tietenkin säikähdin että nyt se tippuu sieltä hihnan mukana. 

Rata näytti alkuun vaikealta, mutta tutustumisessa huomasin että ei se mahdoton ole. Lämmitellessä Kerttu ei lähtenyt kiertämään mua kummaltakaan puolelta, ja molemmat kierrot olivat radalla joten niitäkin sai vähän jännittää. Kerttu oli kuitenkin radalla hieno mun jännittämisestä huolimatta, ja veti puhtaan radan. Itsekään en pisteitä menettänyt, joten 100 pistettä, luokkavoitto ja kolmas valiotulos, eli Kee on nyt sitten FI RTVA Ghosteye's Ice Fern. Tosi hieno tyttö. 

Kertulla on nyt neljältä eri tuomarilta SM:iä ajatellen 389 pistettä. Neljän parhaan keskiarvo on 97,25. En tiedä että ollaanko lähdössä SM:iin koska ne on niin kaukana, mutta todennäköisesti pisteet riittää jos päätänkin lähteä. Ja onhan meillä aikaa vielä kisailla ennen SM:iä, ja pitääkin kisata kun menin sen lisenssin ostamaan. Pitää ainakin yrittää kerätä niin hyvät pisteet, että jos lähdetään, niin päästään seuran joukkueeseen.

Ei se huonolta näytä :)

tiistai 20. elokuuta 2019

Kisa-, treeni- ja terveyskuulumisia

Kesä on mennyt nopeasti. Paljon ollaan koirien kanssa touhuttu, mutta lähinnä treenirintamalla. Kerttu kävi kuitenkin kesäkuussa korkkaamassa rally-tokon MES-luokan 84 pisteellä. Kerttu teki hyvin, kaikki pistevähennykset lähti ihan mun omista toilailuista. Jostain syystä hidastin liikkeestä istumisen, josta lähti -3, ja yhden kyltin uusin turhaan ja uusin väärin, joten siitä -13. Seuraavana kisataan piirimestiksissä, joten nyt pitäisi mun ottaa sääntökirja käteen ja opetella laji, etten ihan noin pahasti kämmäile seuraavissa kisoissa. Olin ehkä vähän liian treenimoodissa, enkä ihan keskittynyt radalla.

Toiset viralliset "kisat" tälle kesälle oli Kertun näyttelyt. Kerttu kävi Kemin näyttelyissä pyörähtämässä. Käytiin parit nätöharkat ja yritin opetella seisottamaan Kerttua niin, ettei takakorkeus pistä kovin vahvasti silmään. Myös turkin kanssa tehtiin viikon verran töitä, että saatiin kaikki kiharat takapuolen päältä siliämään. Mutta hyvä siitä tuli, ja Ketekin sai sen harrastus-H:n plakkariin. :) Itse esitin koiraa kehässä ensimmäistä kertaa, mutta ei se niin paha nakki ollutkaan mitä pelkäsin. Tuomarina oli Jari Partanen. Kerttu käyttäytyi niin kiltisti kun vaan koira pystyy, ja kun odoteltiin kentän laidalla niin Kerttu köllötteli koivet taivasta kohti. Kyllä vaan hyväpäisen koiran kanssa kaikki on helppoa. :)

Arvostelu oli tällainen: "Hyvä kokonaisuus. Varsin hyvät pään mittasuhteet. Hyvä ilme, ruusukorvat, hyvä kuono-osa, riittävän vahva kaula, hyvä eturinta, riittävä raajavahvuus, löysät välikämmenet, hyvä rungon tilavuus, tiivis lanne, liian jyrkkä lantio. Väri vaikea arvioida. Viitteitä merle-väriin päässä ja muutamia pisteitä rungossa. Kokomusta runko, valkoiset tassut. Hyvä askelpituus."

Mietin että olisi varmaan pitänyt sittenkin esittää Kerttu "sinisempi" puoli tuomariin päin, sillä taitaa toisella puolella olla yksi sininen läntti enemmän, mutta eipä tuolla käytännön merkitystä olisi ollut. H:ta lähdettiin hakemaan ja se myös saatiin. Tuomari oli mukava ja käsitteli koiraa nätisti. Kertun ei siis enää näyttelyihin tarvii mennä. :)

Nyt Kertulla on loppukuusta tokokisat, syyskuussa rallyn piirimestikset ja lokakuussa taas tokoillaan.

Hannun meinasin ilmoittaa myös rally-tokokisoihin, mutta päätin odottaa sittenkin hallikautta. Olisihan Hannu tietenkin hihnassa, mutta ehkä parempi että ensimmäisissä kisoissa saan keskittyä pelkästään Hannuun eikä tarvii olla silmät selässä että mihinkähän Hannu voisi reagoida.

Hannun kanssa käytiin yksi kurssi rally-tokoa, ja Hannu oli hirveän pätevä. Kohtalaisen hiljaakin se pysyy, kun sitä saa kehua. Hannulle seuraaminen on melkein lempihommaa ja rallyn alemmat luokat on käytännössä pelkkää seuraamista, joten Hannun mielestä rally on kivaa.

Tokossakin Hannu on kehittynyt. Nyt alkaa olla voittajaluokan yksilöliikkeet kasassa, ja EVL:stäkin se osaa paljon.

Tulevalle talvikaudelle otin molemmille koirille vain tokopaikat. Piti ajatella vähän rahaakin, ja rallya kuitenkin pystyy itsekseenkin treenaamaan. Agilityyn minusta ei enää ole, ja Kerttuakaan en enää niin uskalla hyppyyttää.

Terveysongelmaa on ollut niin Kertulla kuin Wäinölläkin. Kerttu heräsi kesän aikana pari kertaa jalattomana. Kertullahan on ollut kulumaa kyynärissä jo pian kaksi vuotta, joten sen kuluman muuttuminen rikoksi oli kauhukuvana. Lähdettiin siis lääkäriin ja lääkäri oli sitä mieltä, että ongelma on selässä. Mentiin sen jälkeen fyssarille ja fyssari oli taas sitä mieltä, ettei selän jäykkyys tuota aiheuta, ja löysikin vian hauisjänteestä. Nyt on taas Kerttu liikkunut hyvin, joten toivottavasti tämä ongelma on takana.

Wäinöllä lisääntyi yskiminen lyhyen hellejakson jälkeen, joten vanha herra pääsi lääkäriin. Keuhkoista löytyi nestettä, joten aloitettiin nesteenpoistolääke ja verenpainelääke. Ennestäänhän Wäinöllä on mennyt jo yksi sydänlääke vajaatoiminnan takia. Wäinö pärjäsi sillä lääkkeellä kolme vuotta, ja nyt toivotaan että vielä olisi vuosia jäljellä näillä lääkkeillä. Wäinö täyttää loppuvuonna 14, mutta on pirteä koira ja ikäisekseen hyvässä kunnossa, joten toivottavasti elo jatkuu samanlaisena.

Suruakin on ollut, kun lauman vanhin, siskon 14½-vuotias shelttivanhus Papi jouduttiin lopettamaan kuun alussa. Papilla alkoi liikkuminen mennä huonoksi, ja muutakin vaivaa oli jo ikä ehtinyt tuomaan.

Papi, ikää 14 v 6 kk
Papi oli hauska persoona. Toisaalta hyvin kovapäinen, ja teki mitä halusi, toisaalta taas kiltein koira ikinä. Mua Papi ei totellut oikeastaan koskaan. Pari viikkoa ennen Papin lopetusta yritin ottaa yhteiskuvaa meidän shelteistä. Papi ei enää kuullut mitään, niin yritin sille viittoa että pysyhän nyt paikallaan niin otetaan kuva. Papi kääntää katseensa pois käsimerkistä, koska jos et näe niin et voi totella, ja tulee mun luokse häntää heiluttaen.

Viimeiseksi jäänyt kuva tästä porukasta
Papi tuli siskolle silloin kun oltiin kaikki vielä nuoria, kun meidän ensimmäinen Ryyni-sheltti vietti viimeistä kevättään. Ja olihan Papi ärsyttävä pentu, ja kun yritettiin laittaa Ryyni hetkeksi turvaan kiusaavalta pennulta portin taakse, niin Papi meni portin välistä härkkimään Ryyniä, ja juoksi äkkiä portin toiselle puolelle turvaan ettei Ryyni ehtisi antaa takaisin.

Ryyni lopetettiin, ja tilalle tuli Wäinö. Wäinö sitten taas otti luulot pois Papilta heti ensimmäisenä. Ikinä en ole nähnyt niin vihaista pentua, mitä Wäinö silloin puolivuotiaana kun se Papin päälle kävi. Kumma kyllä, nopeasti niistä tuli kaverit. Uno muutti siskon luokse, mutta Unosta ja Papista ei meinannut tulla kavereita ollenkaan, joten Uno vaihtoi kotia ja muutti äidille. Juliukselle ja Kirpulle Papi oli hirveän hyvä isoveli. Aikanaan Kirppu tuli ihan siitä syystä, ettei Julius jäisi yksin kun Papi lähtee.

Kolme jäljellä.

Nopeasti kuluivat vuodet. Vaikka koiran lopetus ei ikinä kivaa olekaan, niin toivoisin kuitenkin että muutkin meidän koirat yltää samaan ikään mitä Papi.








sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

RTK3 ja EVL2

Kertun kanssa ollaan taas vähän kisailtu. Ensin oli tokokisat, joissa harmillisesti pisteet ei ihan riittäneet sinne valioitumiseen.

Paikkiksissa jo tapahtui jotain hassua: Kerttu valui maahan ennen käskyä. Pari koiraa meni maahan ennen aikojaan, ja kun niitä sieltä nosteltiin, päätti Kerttukin että nyt tässä on istuttu jo tarpeeksi kauan. Jännä ongelma, koska pelkäsin että se koomaa liikkuriin eikä mene maahan ollenkaan. Mutta taas löytyi asia mitä ei olla treenattu, eli pitkä istuminen sen jälkeen, kun ohjaajat on jo tulleet takaisin. Istuminen oli 10, mutta makaaminen 6½.

Yksilökehät alkoivat tunnarilla. Ensin vähän mietitytti että miten käy kun ensimmäinen liike on matalan vireen liike. Kerttu haisteli kovasti, löysi kapuloiden seasta namin, jatkoi haistelua ja toi oikean kapulan. Siitä tuli 9.

Seuraavana oli ruutu. Tiesin jo kehän rakentamista katsoessani, että tuohon se ykkönen kaatuu, ja siihen se kaatuikin. Eteenlähetys oli suoraa kohti sihteeripöytää, ja Kerttuhan ei halua ihmisiä kohti yksin juosta. Kaksi korjausta vaadittiin ennen kuin koira oli ympyrässä. Loppuliike meni hyvin, mutta pisteitä paloi liikaa, plakkariin jäi vain 5½ pistettä.

Seuraaminen meni yllättävänkin hyvin. Taustaa sen verran, että mulla on tämä keskuhermostosairaus, jonka vuoksi tulee halvausoireita. Kolme päivää ennen koetta meni vasen jalka. Jalka oli aika hyödytön, pysyin pystyssä mutta jalka vaan roikkui perässä. Kävin kerran treenaamassa pätkän seuraamista, katsoin että Kerttua ei haitannut huono liikkuminen, ja kokeessa tuli sitten se ensimmäinen pitkä seuraamiskaavio huonolla jalalla. Ja Kerttu oli hieno! Kerttu esitti ehkä parasta seuraamistaan ikinä. Itse vaan varmistelin liikaa, mistä lähti pistettä pois. Pisteitä jäi 8.

Inhokkimme zeta meni myös hyvin. Kerttua varmasti auttoi se, että kävelin tosi hitaasti. Kaikki asennot löytyi, paras zeta ikinä. Pisteitäkin hurjat 9½, ikinä ei olla näin hyviä pisteitä tästä saatu.

Ohjattuun noutoon loppui ensimmäinen osa. Vasen piti hakea, ja vasen sieltä tuotiinkin. 9 pistettä, varmaan vähän noottia tuli kaadetusta merkistä.

Hässäkkä oli taas iso kysymysmerkki sen suhteen, että malttaako Kerttu kuunnella. No ei malta ei. Omatoimisena tyttönä Kerttu valitsi asennon ihan itse, ja kyllä huokasin helpotuksesta kun kuulin että sain ohjata Kertun oikeanpuoleiselle esteelle, kun jo Kertun pysähtyessä näin että sen se lukitsi tällä kertaa. Tämä liike on vähän tuuripeliä, kun Kepe ei vaan kuuntele, enkä tiedä mitä mun pitää tehdä että saan sen kuuntelemaan. Pisteitä tuli 7.

Kaukoissa ei sen suurempaa, niistä 9.

Ja se luoksetulo. Se hemmetin luoksetulo. Käytiin ennen kehää ulkona vähän pysähtelemässä, ja Kerttu pysähtyi hyvin. Mutta pysähtyikö se kisakehässä? No eipä tietenkään. Tai siis pysähtyi joo, mutta valui runsaasti. Maahanmenossa koomasi. TAAS. Pisteitä 5,5, ja se viimeinen naula ykkösen arkkuun.

Yhteensä siis 247,5 pistettä, kakkostulos, ja valioituminen oli 8,5 pisteen (ja sen typerän ruudun) päässä. Toisaalta olen tosi tyytyväinen, että ruutuun tarvittiin juuri se 2 lisäkäskyä, koska yhdellä lisäkäskyllä oltaisiin saatu 255,5 pistettä, ja sitä en olisi ehkä kestänyt. 8,5 pistettä on jo ihan siedettävä, mutta 0,5 pistettä valioitumisesta koettelisi huumorintajua vähän turhan reippaasti.




Niin lähellä ja silti niin kaukana. 🙈 Tänään jäätiin ärsyttävät 8,5 pistettä siitä kolmannesta ykkösestä. Paikallaoloissa Kertulla kävi vähän kämmi, kun se ehti valua maahan ennen käskyä, kun piti odottaa että pari koiraa nostetaan uudestaan istumaan. Ruudussa oli merkitön hukassa, koska olisi pitänyt ihmisiä kohti juosta. Loppuosa oli kuitenkin hyvä. Hässäkässä ei taaskaan kuunnellut, mutta onneksi valitsi edes sen oikean kapulan, vaikka asento väärä olikin. 😂 Ja se luoksetulo. 🙈🙈🙈 Lähdetään ihan kohta uhraamaan vuohia ja lampaita pakanajumalille, koska ei me muuten saada sitä kisoissa ikinä toimimaan. Treeneissä jo sujuu, mutta kisoissa ei ollenkaan. Muuten Kerttu oli hieno ja pätevä. 😍😍 Se on kolme päivää ehtinyt mun tönkköjalkaan totutella, eikä sitä kehässä häirinnyt mun huono käveleminen yhtään. Itse varmistelin turhan paljon seuraamisessa, josta sitten vähän rokotettiin, mutta vissiin itseäni hermostutti kun oli ensimmäinen kokonainen kaavio tuon jalan menemisen jälkeen. Zeta oli hieno! 🎉 Noudot oli hyviä, vaikka palautukset saisi olla parempia. Ykköseen olisi riittänyt ihan vaan omalla tasolla tehty ruutu. Nyt jää Kete kesälomille tokokisoista, ja katsellaan syksyllä että ollaanko vielä kisakunnossa. Mutta hyvä koe oli, akka oli pätevänä. 😍 #australianpaimenkoira #aussie #australianshepherd #aussiesofinstagram #australianshepherdsofinstagram #australianshepherdworld #aussiesoftheworld #aussiesdoingthings #auspai #aussiegram #aussie_images #obediencedog #obedienceaussie #obediencetrial #toko #tokokisat #tokoaussie #pätevätyttö #tokokoira #instaaussie #instadog #dog #dogtrials #dogsports #dogsofinstagram #dogstagram
Henkilön Heidi Lukkarila (@heidilu_) jakama julkaisu
Kokeessa oli paljon hyvää. Oikeasti. Se, että Kerttu vetää näinkin hyvin puolikuntoisen ohjaajan kanssa on jo tosi hieno asia. Kerttu olisi saanut lähteä vahvemmin sosiaaliseen palkkaan mukaan, mutta vire ei laskenut missään vaiheessa. Sivulla maahanmenot oli kauan iso ongelma, nykyään ne onnistuu ilman lisäkäskyjä. Periaatteessa se jäi nyt kiinni siitä, että Kerttu ei halunnut juosta kohti vieraita ihmisiä. Jos ruutu olisi ollut toisin päin, olisi pisteitäkin ollut riittävästi. Mutta tämä on lajin henki, näillä mennään ja syksyllä katsellaan hommaa uudestaan. Toivottavasti ollaan syksylläkin molemmat vielä kisakunnossa.


Viikko tokokokeesta oli rally-tokokisat. Päästiin varasijalta mukaan, ja pakkohan se oli käydä yrittämässä. Kerttu oli aika pätevää tyttöä, sai täydet 100 pistettä ja voitti luokkansa. Se oli se kolmas tulos voittajasta, joten saatiin RTK3 ja noustiin sinne mestariin. Kete veti hienosti voittajaluokan, ainoat pistemenetykset koko luokassa oli se edellisten kisojen -3, kun jouduin uusimaan spiraalin kun lähdin kävelemään väärään suuntaan. Pätevä Keete.




Akkaeläin. 💕 Päästiin varasijalta rally-tokokisoihin, joten tänään viikon loman jälkeen oli kisahommia. Kerttua ei huono valmistautuminen haitannut, eikä sitä haitannut mun klenkkasu, vieras nurmikenttä tai lämpö (no okei, lämpö haittasi vähän), vaan Kerttu veti taas 100 pistettä ja sai koularin RTK3. 😍 Harmittaa se yksi spiraalin väärään suuntaan kiertäminen edellisissä kisoissa, koska muutenhan Kerttu veti koko voittajaluokan ilman yhtä ainutta virhettä. Pätevä akka, seuraavana sitten mestariluokkaan. 😁 #australianpaimenkoira #aussie #australianshepherd #aussiesofinstagram #australianshepherdsofinstagram #australianshepherdworld #aussiesdoingthings #aussiesoftheworld #auspai #aussiegram #aussie_images #rallytoko #rallyobedience #rallyo #dogsports #dogtrials #dogtraining #koiraurheilu #koiraurheilunilo #koiraharrastus #dogsofinstagram #instaaussie #instadog #dogstagram
Henkilön Heidi Lukkarila (@heidilu_) jakama julkaisu
Kerttu on varasijalla kesäkuun lopun tuplakisoihin. Vähän veikkaan ettei ehditä tälle vuodelle enää hakea SM-tuloksia. Pitäisi saada kuitenkin ensi kuun loppuun mennessä 4 tulosta, ja kaikkien pitäisi olla varmaan lähemmäs 100 pistettä. En jaksa uskoa että onnistuu. Ensinnäkään ei varmasti edes ehditä kisaamaan neljää kertaa.

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Pitkästä aikaa kisajuttuja

Kertun ja mun kisatauko kesti aika tasan 2 vuotta. Itselläni ei huvittanut kisata ja kun Kertullakin on ollut omat ongelmansa, niin ei sitten kisattu. Viikko sitten kuitenkin tuli kisatauko päätökseen, kun ilmoitin Kertun korkkaamaan rally-tokon voittajaluokan tuplakisoissa.

Palkintopossu. :) Lelu kyllä kuoli jo samana iltana
Tietenkin ensimmäiset kisat kahteen vuoteen jännitti, mutta ihan turhaan. Kepe veti hienosti. Itse vähemmän hienosti.

Ensimmäisellä radalla tehtiin molemmat kaikki oikein, saatiin 100 pistettä ja TP. Tuomari on ennenkin tykännyt Kertun tekemisestä, ja aikanaan nollakoirana Kee on saanut samalta tuomarilta MES-radalta 99 pistettä. Nytkin tuomari sanoi että Kertun tekemistä voisi katsella koko päivän. Palautteeksi oli lappuseen kirjoittanut, että "Aivan mahtava! Herttainen pari, ilo katsoa. :)" Itseänihän jännitti ihan kunnolla, siis polvet tärräsivät joka pysähdyksessä, mutta Kepe veti kyllä homman kotiin.


Seuraavalle radalle Kerttu lähti taas sillä fiiliksellä, että tehdään toinen puhdas rata. Valitettavasti itse olin vähän pihalla, ja lähdin kiertämään spiraalia väärään suuntaan. Huomasin kuitenkin että hetkonen, rataantutustumisessa en tähän suuntaan kävellyt, joten uusittiin se. Muuten sitten virheetöntä menoa, joten 97 pistettä siltä radalta. Harmitti, koska olisihan se ollut hienoa korkata voittaja kahdella 100 pisteen radalla. Toisaalta se harmitus on jo vähän väistynyt, koska omasta kämmistä huolimatta olihan tuo siistiä tekemistä, ja se on se pääasia. Toisesta radasta tuomari kommentoi että "Nätti ohjaajankierto ja eteentulo. Nätti seuruu kummallakin puolen, hieno peruutus". Kiva saada positiivista palautetta seuraamisesta, koska se on aina ollut Kertulle vaikeaa. Nyt sitten vielä kolmatta tulosta hakemaan, ja sitten Keetu pääseekin isojen tyttöjen luokkaan. :)


Tokokisat olivat tänään. Menin tienkin itse saamaan alkuviikosta sairauskohtauksen, ja puhuminen on taas vähän epäselvää. Kävin siis alkuviikosta vähän treenailemassa, ja katsomassa miten epäselvä puhe vaikuttaa koiriin. Eipä tuo juuri vaikuttanut, joten en lähtenyt kisaa perumaan. Ketehän piti kyllä mua viimeiseen asti jännityksessä, kun edellispäivänä haisteli 3-4 kertaa omaa tunnaria ja toi sitten väärän. Ei ole ihan tuo hajuaisti palautunut kennelyskän jälkeen.

Mutta itse kisat meni näppärästi. Paikkiksista 9½ ja 9. Istuessa oli kerran nuuskassut maata. Kerttu meni vähän korppiasentoon ennen maahan-käskyä, kun sitä jännittää se liikkuri siellä takana. Vähän hidas maahanmeno, muttei siinä tainnut muuta olla.

Ruudulla aloitettiin yksilöliikkeet. Hyvä eteenmeno, hyvin meni ruutuun, mutta siellä pikkuisen haisteli. Hyvin maahan, hyvin sivulle, siitä 9.

Seuraamisessa samaa ongelmaa mitä aina, eli poikittamista. Hidas oli hyvä. Siitä tuli aluksi seiska, mutta nostettiin myöhemmin kasiin.

Seuraavana ohjattu, siinä ei ollut kummempaa. Aluksi 9, nostettiin 10:iin.

Tunnari oli ensimmäisen kehän viimeinen liike. Perusasento vino, siitä ensin 8, mutta sekin nousi 9:iin.

Seuraava kehä alkoi kaukoilla. Kaksoiskäsky s-i -välillä, siitä siis 8. Muuten hyvä, mutta yksi seisominen oli vähän vajaa.

Inhokkimme zeta oli seuraavana. Ei istunut, ennakoi mukaanlähdöt ja viimeinen perusasento oli siinä ja siinä että lasketaanko sitä edes perusasennoksi. Omasta mielestäni ei oltaisi ansaittu siitä yhtään pistettä, mutta tuomari oli kiva ja antoi 7.

Kiertonoudossa Kerttu taas koomasi maahanmenon, siitä siis 8.

Luoksetulossa stoppi vähän valui, ja taas koomattiin maahanmeno, eli pisteitä tuli hurjat 6.

Loppupalautteessa tuomari sanoi, että mun vasen käsi häiritsi, ja sen takia lähti pisteitä. Sanoin sitten että kun se käsi on osittain halvaantunut, että en oikein asialle voi mitään, joten sen takia tuomari päätti että kädestä ei voi rokottaa, ja nosti ne kolme numeroa. Ilman sitäkin pisteet olisivat riittäneet ykköseen, mutta pisteiden noston seurauksena tuli vielä luokkavoitto.

Mutta kyllähän tuo käsi tätä hommaa vähän vaikeuttaa. Seuraamisessa se tuntuu olevan aina huonosti, ja Kerttu tietenkin luulee että siellä on nami kun sormet on koukussa. Lisäksi se näyttää siltä että imutan. Jokainen kapulan otto on vaikeaa, ja on ihan tuuristaan kiinni tippuuko se kapula. Varsinkin tunnari on vaikea saada pudottamatta, kun siinä ei edes ole laippaa. Mutta näillä mennään, ja tuomari oli sitä mieltä että kunhan muistaa kertoa tästä tuomarille ennen kehää, niin tuomarin on pakko ottaa se arvostelussa huomioon.

Kerttu teki aika omalla tasollaan hommia. Paljon oli hyvää, mutta toki niitä parannuskohteitakin löytyi. Zetaa ja luoksaria pitää treenata ihan extrapaljon, että saadaan ne toimimaan. Maahanmenon koomauksille pitää keksiä jotain. Muuten Kee teki niin kivasti, että ei siltä parempaa voi vaatia. Ja tämä taso riittää valioitumiseen, ja Kertun tavoitteet ei sitä korkeammalla ole. Kerttu teki pirtsakkana töitä, eikä kisaaminen ahdistanut. Kerttu myös sai noin 400 grammaa nakkia, kolme kissanruokapussia ja yhden hampurilaisen palkaksi, että se jaksaisi vielä yhden samanlaisen suorituksen jossain vaiheessa. Vielä en tiedä, että yritetäänkö sitä viimeistä ykköstä tänä keväänä vai jätetäänkö syksyyn, Kerttu kuitenkin tarvii aikaa palautua.

Mutta kaikin puolin hieno lopetus pitkälle kisatauolle, kun ensin tuli tosi hyvät pisteet rallykisoista ja sitten vielä EVL1. Joskus tauko tekee hyvää, ja Kertulle tauko teki tosi hyvää.

Muut kuulumiset sitten eriin postaukseen, ettei tästä tule ihan kilometrin mittaista.

Rane-veli sai myös ykköstuloksen, ja tuli toiseksi

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Hannun ensimmäinen kerta lampailla

Olen jo jonkun aikaa miettinyt, että pitäisi käyttää juniorikin lampailla ihan sen takia, että näkee miten se niihin suhtautuu. Mietin sen viemistä jo keväällä, mutta vähän pelkäsin että kellään muulla ei olisi hauskaa paitsi Hannulla, joten en sitten uskaltanutkaan. Jännitti lähinnä se, että jos Hannu siirtyy täysin saalisvietille, ja mulla on liina vasemmassa kädessä, niin en saa sitä pideltyä. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni, pakkasin koirat autoon ja lahjoin meille kuskin, ja lähdettiin lampaille.

Sukunsa puolestahan Hannun pitäisi osata paimentaa. Emä on saksantuonti, käyttölinjainen koira joka kotonaan paimentaa niin nautoja, lampaita kun ankkojakin. Isä, myöskin käyttölinjainen, Amerikasta aikanaan haettu koira paimentaa ainakin lampaita. Hannu on kuitenkin luonteeltaan niin impulsiivinen ja herkästi kuumuva, ja kun sen arkihallinta ei ole niin hyvää mitä toivoisin, niin vähän valmistauduin siihen, että ei välttämättä mene hyvin. Oma mielikuva oli lähinnä se, että Hannu huutaa ja kiskoo lampailla ihan saalisvietin vallassa, ja näkee lampaat paistina ennemmin mitä paimennettavina eläiminä.


Mutta Hannupa yllätti. Ei minkäänlaista kuumumista, ei ääntelyä, ei saalistamista, jahtaamista tai muutakaan hörsköttämistä, vaan nättiä työntekoa oikeassa vireessä. Häntä ei kertaakaan noussut tötterölle, välillä nousi ehkä turhan korkealle mutta koira korjasi itse vireensä tasaisemmaksi. Hannu paimensi tosiaan aivan hiljaa, ei pihaustakaan kuulunut. Välillä meni aika lähelle lampaita, välillä piti hyvin etäisyyttä. Tosi hyvin käytti silmää, oli rauhallinen ja lammasystävällinen tapaus. Hannu oli koko ajan viiden metrin liinassa, mutta mun ei tarvinnut juuri liinalla puuttua sen työskentelyyn. Se kuskaili lampaita tosi sievästi. Kyllä taas näki että mihin työhön on herra jalostettu.


Kerttu oli myös mukana. Kertulla on takana pitkä tauko, mutta teki siitä huolimatta hyvää työtä. Kerttu on maailman kiltein eläin myös lampailla, sen kanssa ei hirveästi tarvii huolehtia. Kerttu pitää sen etäisyyden minkä pystyy, ei turhaan tule lähelle lampaita. Kaarta siltä löytyy ihan hyvin, pitäisi vaan saada vähän rohkeutta lisää, Kepe nimittäin mielellään tulee mun lähelle hakeamaan tukea. Kaikissa muissa lajeissa se tykkää irrota, joten eiköhän se ala irtoamaan lampaillakin kun saa vähän treeniä ja varmuutta alle.

Tehtiin molempien koirien kanssa pari pätkää, ja Kertun toisen pätkän alussa iski kunnon ukkoskuuro. Kerttu herkkänä tyttönä vähän säikähti, kun yhtäkkiä rämähtää kunnon vesisade päälle, mutta kokosi itsensä ja teki työt. Molemmat paimenet oli tosi hienoja, molemmissa olisi varmasti potentiaalia tähänkin hommaan. Hannuhan olisi alle parivuotias, joten sen voisi syksyllä käyttää paimentaippareissa, mutta en kyllä tiedä miten me Kuopioon asti päästään, joten voi olla että jää väliin.


Ollaan me muitakin lajeja harrasteltu. Kerttu on jatkanut rally-tokouraansa nollakoirana ja kävi yhdet epiksetkin. Epiksissä kisattiin VOI-luokassa, 97 pistettä ja luokkavoitto. Kolme pistettä meni molemmat oikeaan -käännöksessä. En ymmärrä miten ne aina radalla on ihan yhtäkkiä ihan edessä. Nuo on Kertulle sinällään helppoja käännöksiä, mutta itse olen niissä aina myöhässä. Nytkin olin, joten siitä lähti se kolmonen. Virallisissa kisoissa käytiin nollakoirana MES- ja VOI-luokat. MES-luokasta jäi käteen 85 pistettä. Olin ottanut liian ison askeleen istu, käännös oikeaan, istu -kyltillä, joten siitä -10. Sitten oli joku kukkaiskäännös jonka kanssa olin taas myöhässä ja jouduin uusimaan, lisäksi pari OV:tä, todennäköisesti siitä kun mulla on paha tapa naputtaa jalkaa kun odotan että Kee istuu. VOI-radalta pisteitä jäi 93. Istumiset niin sivulle, eteen kun oikeallekin oli vaikeita. Jotenkin ärsyttää, että kun Kerttu on oikeasti tosi taitava, ja sitten se menee kisatilanteessa kipsiin eikä yllä omalle tasolleen. Pitää vaan alkaa omassa päässä erottelemaan treeni-Kerttu ja kisa-Kerttu, ettei oli kisa-Kerttuun pettynyt kun se ei vaan yllä sinne treeni-Kertun tasolle. Mutta kuulemma nuo radat oli ulkopuolisen silmään hyvältä näyttäneet, ja tuomarikin oli sitä mieltä ettei Kerttua enää nollakoiraksi vaan kisakoiraksi tästä lähtien.

Tokoja ollaan myös treenattu. Ei mitenkään vakvasti tai suunnitelmallisesti. Tarkoitushan oli käydä kisoissa, mutta en sitten uskaltanutkaan ilmottaa Kerttua niin ei mentykään. Todennäköisesti en enää tälle vuodelle ota lisenssiä, joten ensi vuonna sitten kahden koiran kanssa.


Hannukin on tokoillut. Seuraaminen on aika kivaa, mutta välillä alkaa edistää kun kuumuu. Jäävät tekee hyvin jos saa heti vahvistuksen oikeasta asennosta, jos ei saa, niin pomppaa mun perään. Pitää alkaa siihen kiinnittämään enemmän huomiota, että saadaan liikkeet kokonaisiksi. Nouto sujuu jo ihan kivasti, ja hässäkän palautuksiakin ollaan alettu ottamaan. Ruutua ollaan treenattu, ja vähän EVL-tyyliäkin niin, että vien koiran eteenmenopaikalle ja itse lähetän sen sieltä lähtöpaikalta. Se toimii, mutta eteenmeno ja ruutuunlähettäminen peräkkäin ei vielä toimi. Eteenmeno Hannulla on hyvällä mallilla muuten.


Muuten ollaan vietetty rauhallista kesää. Pahimimpia helteitä paettiin mun vanhempieni luo, kun onhan se koirien kannalta helpompi olla maalla mitä kaupungissa, ei tarvii kun päästää koirat ovesta ulos. Ja mielelläänhän nuo ulkona ovatkin, varsinkin Hannu. Hannu itse asiassa jopa karkasi tuuletusikkunasta useampaan kertaan, kun ovet oli kiinni. Siitä se repi hyttysverkon ja kömpi ikkunasta ulos, että saa viettää nättiä kesäpäivää pihalla... Uimassa nuo ovat myös käyneet. Varsinkin merlekolmikko, Wäinö ei vettä arvosta joten se on jätetty kotiin.

Nuutti ja Wäinö voivat myös hyvin. Nuutti ui paljon, mutta sen turkin kanssa on vähän hankala kun sitä on niin paljon. Jos se asuisi mulla täällä kotona niin sitä turkkia olisi huomattavasti vähemmän... Wäinö, tuo 12,5-vuotias sydänsairas koira vetää kolmenkympin helteillä ihan kun vuosikymmenen nuoremmatkin. Viihtyy ulkona ja touhuaa, jopa vähän temppujakin tehtiin. Ei se ole yhtään nuutuneen oloinen. Hannua se ei vaan enää valitettavasti juurikaan siedä, vaan heidät pitää erottaa niin sisällä kuin ulkonakin. Wäinölle riittää että se näkee Hannun, ja se lähtee sitä jahtaamaan ja kunhan pääsee tarpeeksi lähelle niin tulee päälle. Hannu toki pelkää Wäinöä, kun Wäinö on sen päälle muistaakseni kolmisen kertaa päässyt, ja yrittää väistellä sen minkä kerkeää. Onneksi ei ole takaisin antanut vielä. Sinällään Wäinö ei muutamine hampaineen saa Hannuun minkäänlaista reikää, mutta jos Hannu päättää antaa takaisin niin Wäinöstä tulee entinen. Siispä nämä kaksi ei samassa tilassa aikaansa vietä. Harmi. Wäinö ja Nuutti olivat siis kahdestaan portin toisella puolen ja Hannu ja Kerttu toisella. Wäinö on kyllä tosi jännä, kun se ei yski juuri lainkaan silloin kun olen siellä käymässä. Nytkin olin siellä kolme yötä, eikä yhtään yskimistä. Sitten kun lähden, niin kuulemma se yskiminen alkaa. En käsitä. Ehkä sillä on niin kivaa Hannua jahdatessa ettei se muista yskiä, ja kun Hannu lähtee kotiin, niin sitten pitää yskiä urakalla.















keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kertun treeniä

Koska Hannun treenit sai ihan oman postauksen, niin pitäähän niitä Kertunkin treenejä vähän tarkemmin katsella.

Kertulla on nyt ollut tosi kiva draivi tekemisessä. Sillä on selkeesti tosi hauskaa treeneissä, eikä sitä haittaa mitkään ulkoiset tekijät tai palkan puuttuminen, pääasia että pääsee tekemään. Tämmöisenä kun sen saisi pidettyä, niin jopa olisi harrastaminen helppoa.



Kertun kanssa ollaan treenattu kohtalaisen paljon rallya viime aikoina. Tai siis rallyn ratatreenejä. Muistaakseni viime kuussa (tai helmikuussa) käytiin pitkästä aikaa epiksissä, Kerttu voittajassa. Sillon Kerttu teki tosi huonossa vireessä, ja jouduin sitä sitten radalla herättelemään. Pisteitä radalta jäi surkeat 69, osan pisteistä itse sain sabotoitua, mutta osa meni puhtaasti Kertun piikkiin. Saatiin sentään TP.

Ilmoitin sitten Kertun sekä ratatreeniin että seuraaviin epiksiin, tällä kertaa nollakoiran rooliin niin voittajaan kuin mestariinkin. Ratatreenissä Kerttu oli jo paremmalla fiiliksellä. Yksi tempovirhe, kun Kerttu jäi katsomaan kouluttajaa ja itse ehdin jo lähteä liikkeelle, muuten puhdas rata.

Epiksissä meni sitten jo ihan mukavasti, varsinkin ensimmäisellä radalla. Voittajan radalla Kerttu ei tehnyt yhtään virhettä, enkä minäkään, joten täydet 100 pistettä ja TP. Mestarissa Kerttu oli jo selkeästi aika väsynyt ja jäykkä. Oikean puolen käännökset oli tosi työläitä, ja peruuttaminen oikealla oli aika huonoa. Pisteitä tuli kuitenkin 89.

Myös treeneissä Kerttu toimi mukavasti. En kuitenkaan sitä vielä kisoihin ilmoittanut, mutta lupauduin taas nollakoirakoksi voittajaan ja mestariin. Voittajaluokassa Kerttu heti ensimmäisessä pujottelussa oli huonosti mukana, ja tuplasaksalaisessa Kerttu tulkitsi että tää on nyt se puolenvaihto jalkojen välistä ja törmäsi mun jalkoihin. Pisteitä radalta jäi kätösiin 92, tuomarin kommentti radasta oli että "tyylikäs ohjaus, kuuliainen koira". Kuuliainenhan tuo tyttö kyllä on. Käytösruudussa istui kiltisti.

Pitkän päivän viimeinen rata oli sitten Kertun MES-rata. Kerttu oli välillä häkissä lepäämässä, välillä kävi mun kanssa vähän jumppailemassa että olisi mahdollisimman levännyt, mutta silti vetreä. Itse kuitenkin vähän ennen radan suorittamista mietin, että mitenköhän tämä onnistuu, koska mun huono käsi alkoi olla jo tosi väsynyt. Sormia en tuntenut enää ollenkaan, ja kaikki käden liikuttelu vaati lisäapuja selästä asti, ja koko käsi ei tuntunut edes kädeltä vaan tuntui lähinnä siltä, että olkapäästä roikkui kymmenen kiloinen puupalkki johon ei saa mitään kontrollia. Mietin että mitähän Kerttu sanoo herkkänä tyttönä siihen, että omistaja taas ohjaa vähän oudosti. Katsoin kuitenkin radan läpi, ja siellä ei ollut juuri mitään mitä olisi vasemmalla kädellä pitänyt ohjata, joten ajattelin että ehkä tämä sittenkin onnistuu. Ja onnistuihan se. Kerttu oli heti alusta tosi hyvin mukana. Rata tuntui sujuvan helposti, ja kun oltiin maalissa, niin hetken mietin että olinkohan eksynyt radalla kun se tuntui niin helpolta ja nopealta. Ainoa virhe radalla oli yksi vino (-1), joten pisteitä jäi aika hienot 99, ja tuomarin sanojen mukaan päivän paras rata. Tuomarin kommentti oli "upea ohjaus, ihana koira" ja vielä sydän päälle. Vielä kun oltiin kotiin lähdössä, niin tuomari tuli kehumaan kuinka oli ollut hyvää ohjausta ja miten hieno koira mulla onkin ja kyseli että onko se jo valioitunut. Mua vähän nauratti nuo kehut tuosta ohjauksesta, koska en tosiaankaan pystynyt liikuttamaan vasenta kättä ollenkaan. Ehkä juuri siksi ohjaus oli onnistunutta, koska en pystynyt huitomaan kädellä ja sekoittamaan koiraa. Ja vähäeleistä ohjaaminen oli kyllä pakostakin. Mutta Kepe oli kyllä tosi hienon tuntuinen ohjata, ja näköjään se on jo tottunut siihen, että mulla ei välttämättä ihan joka raaja toimi.





Tokojenkin suhteen Kertulla menee mukavasti. Kertulla on yksittäiset liikkeet vahvat, ja niiden treenaaminen tuntuu vähän turhalta koska kyllähän se ne osaa, joten ollaan otettu nyt enemmän palkattomuutta. Pitkää seuraamispätkää palkatta, tai muutamaa liikettä putkeen. Ilman liikkuria on sujunut ihan mukavasti, liikkuroituna tulee vielä vähän tyhmiä virheitä. Kertulle erityisen vaikeaa on, jos seuraamisen jälkeen tehdään heti zeta (niin kuin monesti kisoissa tehdään), ja silloin saattaa ensimmäinen jäävä jäädä suorittamatta. Näin kävi myös sunnuntaina.

Aloitettiin seuraamisella. Kepellä seuraaminen oli Kertuksi tosi hyvää, olin kyllä näkevinäni muutaman oikealle käännöksen jälkeen hieman poikittamista. Tosi hyvä vire, hyvä paikka ja kontakti ei tippunut kertaakaan. Seuraamisesta tehtiin zeta, järjestys i-s-m. Istuminen jäi taas tekemättä, mutta otin sen siitä iloisella äänensävyllä mukaan, ja seisominen ja maahanmeno onnistui.

Zetasta seuraavana ohjattu. Kertulla ehti siinä sivulla istuessaan huomio jo herpaantua, ja tarvitsi kaksi käskyä merkille. Siitä lähetin oikealle kapulalle, lähti oikealle mutta näki keskimmäisen, ja alkoi mennä sitä kohti. Pysäytin ja lähetin uudelleen oikealle, ja siitä teki ihan normaalisti loppuun. Tämäkin on sellainen normaalisti kympin liike, mutta nyt taas näkyi että ei olla pitkään aikaan ohjattua treenattu ja tuli ihan typeriä virheitä. Virheistä huolimatta Kerttu sai ison sosiaalisen palkan, ja valmistauduttiin ruutuun.

Ruutu oli nyt kyllä ihan kympin liike. Tosi hieno eteenmeno, siitä ruutuun, pysähtyi hyvin, maahan ekalla käskyllä, tuli hyvin seuraamaan. Siitä sitten pääsi palkalle.

Otettiin vielä toinen lyhyt pätkä. Ensin kaukot, sitten luoksari niin, että stopista palkalle. Kaukot ihan ok, vähän takajalkoja korjasi s-i-vaihdossa. Luoksarin stoppi hyvä.

Koko ajan oli vire hyvä, yhtään ei ahdistanut missään vaiheessa. Tai no ehkä vähän saattoi ahdistaa, kun tuli vähän niitä typeriä virheitä, mutta ei näkynyt vireessä tai koiran ilmeessä yhtään.

Nyt kun alkaa ulkokausi, niin pitää oikeasti panostaa noihin matkoihin. Pitää tehdä luoksaria tosi pitkällä matkalla, ja ruutua ja eteenmenoa myös. Kertulla ei ole kesäksi ryhmäpaikkaa tokoon, joten treenataan keskenämme. Jos näyttää siltä, että syksyllä ei paikkikset niin ahdista, niin sitten olisi Kertunkin aika jo kisata tokossa ja kokeilla, että joko ne viimeiset ykköset sieltä tipahtaisivat. Kesän aikana keskitymme myös palkattomaan tekemiseen, tehdään siitä Kertulle niin normi juttu että se ei enää sitä hetkauta. Mutta tällä hetkellä voisin sanoa että ollaan ihan oikealla tiellä Kertun kanssa. Sillä on ihan älyttömän kivaa treeneissä, ja se saattaa jopa vähän possuilla (mikä on Kertulle vaan hyvä). Tätä mielentilaa olen hakenut sille edelliset kolme vuotta, nyt vaan toivotaan ettei se yhtäkkiä päätä ahdistua jostain.


Kerttu kävi myös pitkästä aikaa aksaamassa reilu viikko sitten. Kovaa kiirettä piti, kun oli niin kiva päästä esteille pitkästä aikaa. Minihyppyjä se hyppi, ei uskaltanut nostaa yhtään isommaksi kun ei tiennyt että mitä sen selkä sanoo. Selkä ei sanonut mitään, joten kävin sen kanssa perjantainakin vähän ottamassa tokotreenien jälkeen aksaa vielä matalammilla hypyillä. Hyvinhän se vetää. En kuitenkaan innostunut sille kesäksi ottamaan aksapaikkaa, kurja maksaa siitä jos Kertun selkä ei kuitenkaan kestäisi säännöllistä treeniä. Mietin että jos syksylle ottaisi koirille yhteisen paikan, mutta saa nähdä miten käy. Hannulla kun tuntuu olevan vähän liian kivaa radalla.


Kertulle pitäisi varata fyssari näin kesäkauden alkuun, että uskaltaisi sitten kunnolla treenata. Myös Hannun selkä tuntuu omaan käteen siltä, että sitä pitäisi käsitellä. Saa nähdä, kuka sitä saa kopeloitua sen verran että saadaan lihakset rennoiksi. Se kun ei ole mitenkään tottunut käsittelyyn.