Näytetään tekstit, joissa on tunniste epikset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste epikset. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. toukokuuta 2019

Vihdoinkin niitä kuulumisia

Jestas miten blogi laahaa jäljessä. Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt pari kuukautta, ja onhan tässä nyt jotain tapahtunutkin. Instaan yleensä päivittyy tuoreemmat kuulumiset.

Ensin terveysjuttuja. Kertulle kasvoi toiseenkin etujalkaan patti, juuri ranteen kohdalle. Patti on vaalea, kiinteän oloinen eikä haittaa koiraa. Kokoa sillä on alle 5 mm. Semmoinen rauhallisen näköinen, tasainen pinta. Kuitenkin, koska ihokasvaimet voivat näyttää melkeen miltä vain, niin kovin kauaa ei oma hermo pitänyt tarkkailulinjalla, vaan kuskasin neitisen lääkäriin. Kerttu ei kovin arvostanut, ilmeisesti viime käynnin korvien sörkkiminen oli jäänyt mieleen (Kertulla on norsun muisti näissä asioissa...), ja Kete oli kovasti sitä mieltä, että häneen ei tarvii koskea. Yksikätinen omistaja sai tehdä ihan tosissaan töitä että sain Kertun pidettyä pöydällä. Patista napattiin ohutneulanäyte, ja tultiin siihen tulokseen että harmiton on. Nyt se patti saa olla ranteessa, otetaan se pois kyllä jos alkaa Kerttua häiritsemään.











Nuuttikin sairasti keväällä haimatulehduksen. Nuu oli tosi kipeä, ja porukat ehtivät jo miettiä että onko se Nuutin aika nyt tullut. Lääkkeillä kuitenkin olo parani nopeasti, ja kun itse ehdin muutaman päivän jälkeen Nuuttia katsomaan, niin vastassa oli jo ihan normaali Nuutti, josta ei hirveästi kyllä uskonut että oli ollut niinkin kipeä. Nuu ei ole vielä kontrollissa käynyt, mutta vointi on ihan sitä mitä pitää ollakin.

Papilla on kohta ikää 14½ vuotta. Vanhuuden vaivat ja jonkin asteinen dementia vaivaa, mutta toivottavasti Papi tämän kesän vielä näkee.
Wäinölle puolestaan on vaikea löytää sopivaa kipulääkettä, kun sillä maha menee niistä sekaisin. Onneksi Wäinö ei kipeä ole, mutta välillä sille joutuu parin päivän kuurin varmuudeksi antamaan. Onhan sillä ikää kohta 13½ vuotta, eli varmasti joitain kolotuksia välillä on. Wäinökin kävi senioritarkastuksessa, ja lääkäri oli sitä mieltä että harvoin näkee näin hyväkuntoisia tähän ikään ehtineitä koiria. Onni on pirteä vanhus. :)

Hannun vointi on ollut ihan hyvä. Sitä ei ole vieläkään luustokuvattu. Tätä se vähän on kun ei pysty autoa ajamaan, ja kun ei rauhoitettua Hannun kokoista eläintä oikeen bussissakaan voi kuljettaa. Pitää siis sumplia edelleen aikatauluja, että saataisiin Hannukin läpivalaistua. Eihän tuo ole kuin 26-kuinen, että ei sinällään paha, kun alle 2-vuotiaana en kuvaa. Ja kun ei tuo agilityeläin ole, niin ei sillä niin kiire ole.

Ja treenipäivitystäkin.

Talvikausi loppui ja kesäkausi alkoi. Hannulle en ottanut kesäkaudelle yhtään paikkaa, Kertulle vain yhden. Halvaksi tulee. :D

Hannuhan kävi tässä keväällä ensimmäisissä tokoepiksissäänkin. Olin ilmoittanut Kertun EVL:ään, joten ilmoitin Hannun ALO:on. Aikataulutusten vuoksi paikanpäällä siirsin kuitenkin Hannun avoimeen. Ja Hannuhan voitti luokkansa. Otti paljon häiriötä liikkurista, mutta teki silti mitä sanottiin. Plussana vielä että oltiin ihan ekaa kertaa kyseisessä hallissa.


Kerttukin voitti EVL:n, kun oli ainoa koira luokassaan. Ihan täysin tyytyväinen en ollut Keten suoritukseen, mutta ehkä ne epikset tulivat liian pian virallisten jälkeen.

Treeneissä Kete on vetänyt kuitenkin hyvin. Se on pirteä, tekee hyvällä vireellä ja joka kerta se pitää melkein väkisin raahata kotiin. Hässäkässä keittää yli, joten se on siinä ja siinä että saadaanko kisoissa pisteitä. Muuten Kepe tekee tasaisella vireellä.

Myös rallya ollaan jatkettu. Yritän nyt häivyttää Kertulta kaikki käsimerkit, koska se saattaa sormen heilahduksesta jo päätellä että mikä kyltti on kyseessä, ja yleensä Kerttu arvaa väärin. Ilman käsimerkkejä sen on pakko kuunnella. Radan ulkopuolella onnistuu jo kohtuudella, mutta radalla välillä Kerttu ennakoi. Pitäisi saada itseltäkin kaikki sormen nytkähdykset pois. Takapään käyttö on kehittynyt. Viimeksi oli rata lähes kokonaan oikealla, ja olin tosi tyytyväinen takapään käyttöön. Muutenkin Kepe on kiva rally-koira, tekee kyllä tarkasti kunhan malttaa kuunnella. Pitäisi sekin kisoihin kuskata, mutta niitä kisoja on täällä tos vähän.


Hannu se vaan kehittyy. Tokossa voittajan liikkeet alkaa olla hanskassa myös kisamatkoilla. Myös EVL:n liikkeet onnistuu kohtuudella, paitsi ohjattu, mitä en opeta näillä säännöillä ollenkaan. Todennäköisesti Hannu ei kuitenkaan ehdi EVL:ään ennen sääntömuutosta, ja jos ehtiikin, niin merkki on helppo opettaa. Kuitenkin näistä vanhenevista säännöistä esim. zetan olen opettanut, vaikka todennäköisesti Hannun ei tarvii sitä ikinä kokeessa tehdä. Myös luoksaria olen opettanut näiden sääntöjen mukaisesti. Pitää kuitenkin ehkä odottaa uusien sääntöjen virallista julkaisua ennen kun niitä alkaa opettamaan.

Hannu on myös hiljentynyt paljon, vaikka välillä sitä ääntä vuotaakin. Valitettavasti se ottaa häiriötä ympäristöstä niin paljon, ettei sen kanssa kokeeseen ole pitkään aikaan asiaa. Hannu on semmoinen hitaasti kypsyvä yksilö, Kerttu kun nousi tuossa iässä EVL:ään. Hannun kanssa ei kuitenkaan tehdä sitä virhettä, että liian aikaisin mennään kisaamaan, mielummin vaikka sitten ei kisata ollenkaan.

Arjessa Hannu on edelleen haastava. Se on impulsiivinen, terävä koira, joka ei hirveän hyvin muutoksiin suhtaudu. Kuitenkin meidän perusarki rullaa mukavasti, niin kauan kun ollaan täällä kaupungissa niin siinä se Hannu menee missä Kerttukin. Helppo se ei ole, muttei missään nimessä mahdotonkaan. Mua vähän jännittää että miten käy, jos tämän sairauden takia menetän jalan. Mulla on toinen jalka aika huono, kyllä sillä kävelee ja vähän hölkkääkin, mutta refleksit on ylivilkkaat, ei se ihan hallinnassa ole ja tasapaino meinaa heittää. Kertun kanssahan pärjää vaikka päällään seisten, ja olen miettinyt että Ketestä voisi tarvittaessa avustajakoirankin kouluttaa. Hannun kanssa kuitenkin voi mennä arki vaikeaksi. Sillä kuitenkin mennään mitä on, ja Hannusta en meinaa luopuakaan. Eiköhän me jotain sumplita, ja voihan se olla ettei jalka tuosta huononekaan.

Hannun treenivideoita, kun siitä on tullut niin pätevä poika:

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Alkuvuotta

Tämä vuosi on jo pitkällä, joten jotain pitäisi varmaan muistiinkin kirjoittaa. Aloitetaan vaikka tokoilla.

Hannun kanssa ollaan itseasiassa edistytty. Välillä toki mennään taakse päin, kun Hannu jostain syystä hermostuu. Ohjatuista treeneistä Hannu ei tykkää yhtään, yleensä siellä ottaa hirveästi häiriötä. En tiedä onko sen mielestä silloin liikaa porukkaa kentällä vai mikä on. Ollaan Hannun kanssa käyty normitreenien lisäksi myös kurssilla, siellä Hannu ei mun mielestä ole yhtä hermostunut mitä viikkotreeneissä. Mutta sitten taas kun käydään omalla porukalla treeneissä, Hannu on melko rento ja vapautunut.

Seuraaminen on Hannulla ihan siistiä. Häiriönkestoa pitää parantaa, mutta muuten ei suurempaa vikaa. Liikkeellelähdötkin ollaan saatu hiljaiseksi. Takajalatkin alkaa löytymään.



Jäävät on muuten ok, mutta välillä istuminen ja seisominen menee sekaisin. Hannu saattaa tehdä ensin ihan hyvin jääviä, ja yhtäkkiä unohtaa mitä istuminen tarkoittaa. Pitäisi ehkä tehdä kuurina istumista enemmän.


Luoksetulossa välillä tekee turhan pitkän lenkin sivulle tullessa. Vauhti on kuitenkin hyvä eikä himmaile. Stopit on pääasiassa ihan hyviä, mutta tehdään edelleen niitä naminheitolla.

Kapulanpito on vähän ongelma. Hannu nostaa itsensä turhan korkeaan vireeseen, ja sitten kapula pyörii. Treenaillaan tätä ruokakupin ääressä, ja silloin kyllä onnistuu, mutta treenikentällä pääosin on vielä liian korkea vire nättiin pitoon.

Kaukoissa alokkaan ja avoimen kaukot sujuvat ihan hyvin. Seisominen on vielä kesken. Mietin että pitäisikö ottaa joku takajalkatargetti avuksi.



Hypyn kanssa ei ole mitään ongelmaa.

Kierto on muuten OK, mutta lähdössä tulee ääni. Mitenkään täysillä Hannu ei mene, mutta kuitenkin ihan hyvää vauhtia, ja Hannu on oppinut tykkäämään kierrosta. Hannullehan nämä irtoamiset on olleet vaikeita. Jos kierron takana odottaa lelu, niin Hannu lähtee hiljaisesti. Mun mielestä tuo kertoo siitä, että vaikka Hannu osaa, niin se ei luota osaavansa.

Ruutuun lähtö on yleensä vähän hiljaisempi, ehkä siksi että siellä on targetti. Stoppi ei meinaa pelata, vaan Hannu lähtee valumaan. Pitää miettiä että hinkataanko stoppi kuntoon vai mennäänkö suoraa maahan.

Nouto on parantunut huomattavasti. Siinä ei oikein ole mitään kummempaa ongelmaa. Saisi toki olla nopeampi, mutta laukalla menee ja tulee ja tuo kapulan nätisti viereen.

Voittajan ohjattu alkaa olla valmis. Hannu kaipaa vielä varmuutta, mutta pystyy tekemään kokonaisena ja oikeilla matkoilla. EVL:n merkkiä ollaan aloiteltu.

Tunnari on hyvä. Vähän pyörittelee kapulaa palauttaessa, muuten ei mitään.






Hyppynoutoa ollaan tehty lähinnä puukapulalla, eikä siinä ole ongelmaa. Pitäisi alkaa ottamaan noutoa myös metallilla.

EVL:n liikkeistä ollaan treenailtu eteenmenoa ja hässäkkää. Eteenmenoa pitäisi treenata paljon enemmän, mutta on Hannulla jo joku käry hommasta. Hässäkässä palautukset on OK, ja ollaan kierron pysäytyksiä alettu treenailemaan. Pitkällä matkallahan ne ei onnistu, mutta lyhyellä matkalla menee ihan hyvin. Pitää vaan muistaa ottaa myös läpijuoksuja, ettei ala ennakoimaan.

Koirat olivat useamman viikon sairauslomalla kennelyskän takia. Kerttu ei ole oikein ollut omalla tasollaan sairausloman jälkeen. Saikun jälkeen on tullut yllättävän paljon virheitä. Jopa eteenmenot on epäonnistuneet, vaikka ne on yleensä olleet Kertun bravuureita. Käytiin kuitenkin epiksissä tarkistamassa tasoa, kun tuohon kävelyetäisyydelle avattiin uusi halli. Jokainen sai valita kuusi liikettä mitä tekee, ja Kertulle valkkasin seuraamisen, ruudun, hässäkän, kaukot, tunnarin ja ohjatun.

Yksilöliikkeet alkoivat hässäkästä. Menin lähetyspaikalle ja kysyin Kertulta ett missä merkki, ja Kerttu oli lähdössä saman tien. Luvan saatuaan lähti kuin tykin suusta, kaarros meni tosi pitkäksi (Kete ei varmaan oikeen osannut arvioida alustan pitoa), vasta kolmannella käskyllä maahan, mutta nätisti lähti ihan oikealle esteelle (sehän välillä ennakoi).

Seuraava osio alkoi ruudulla. Siinä ei oikeen ollut mitään vikaa. Hyvä eteenmeno, hyvin meni ruutuun, vähän tahmea maahanmeno ja loppuliike hyvä. Ruudun jälkeen seuraaminen. Se oli semmoinen Kertun perusseuraaminen, ei huono muttei kyllä hyväkään. Välillä erkaantui, välillä oikealle käännösten jälkeen kontakti tippui ja niin pois päin. Ei huonointa Kerttua, semmoinen perusesitys tästä liikkeestä. Mun mielestä on niin jännää, että Hannu seuraa noin miljoona kertaa paremmin mitä Keetu. Seuraamisen jälkeen kaukot. Ensimmäinen maahanmeno kaksoiskäskyllä (TAAS! Eikö me päästä ikinä tästä ongelmasta eroon? Tätä se teki ensimmäisen kerran kokeessa muistaakseni kolme vuotta sitten.) mutta muuten meni tosi hyvin, ei hievahtanut takajalat. Loppuun vielä tunnari. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, ihan taattua Kerttu-laatua. :)

Viimeiseen osioon jäi vain ohjattu. Sekin meni ihan kuten piti. Loppuun liikkuroitiin Kertulle vielä yksi sivulta maahanmeno, jossa sitten autoin paljon että sain sen ekasta maahan. Sitten loppupalkalle.

Hyvin siis meni, ja voitto tuli kotiin. Keten vire oli koko ajan sitä, mitä sen pitää ollakin. Se oli rento ja tyytyväinen kehässä, se tiesi osaavansa ja oli tosi hyvällä tuulella. Ainoa miinus oli se kaksoiskäsky maahanmenoon, muuten teki niin kuin treeneissä yleensäkin. Kisailmo virallisiin alkaa maanantaina, joten tässä on nyt pähkäiltävää, että ilmottaakko vai ei. Kertun kanssa harrastamisessa ehdottomasti turhauttavinta on juuri tämä, että kun se ei jää osaamisesta kiinni. Toisaalta vähän veikkaisin, että jos itse pystyisin kisakehässä rentoutumaan, niin niin pystyisi Kerttukin, ainakin vähän.

Rally-tokon kisoihin sen sijaan jo ilmoitin. Käytiin epiksissä hakemassa 87 pistettä. Kerttu lähti huonosti radalle, joten piti heti ensimmäinen pysäyttävä kyltti uusia. Siitä se lähti Kerttukin rentoutumaan ja teki loppuradan hienosti, mutta itse nappasin sieltä kympin kun en askelia osannut oikein laskea.

Kertun kanssa ollaan treeneissä panostettu lähinnä kuunteluhommiin. Se nimittäin välillä meinaa tehdä itse päätökset, eikä meinaa odotella että minä kerron mitä tehdään seuraavana.






Wäinö kävi viime viikolla lääkärissä. Ihan tämmöinen lääkelakilääkärikäynti, eli piti vain käydä näyttäytymässä että elossa ollaan että saadaan lisää sydänlääkettä. Vaihdettiin myös kipulääke, kun Rimadylistä tulee maha kipeäksi. Kaikki oli tarkastuksessa hyvin. Viimeksi sivuääni oli 4/6, nyt 3-4/6 eli eipä ole ainakaan pahentunut. :)






keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kertun treeniä

Koska Hannun treenit sai ihan oman postauksen, niin pitäähän niitä Kertunkin treenejä vähän tarkemmin katsella.

Kertulla on nyt ollut tosi kiva draivi tekemisessä. Sillä on selkeesti tosi hauskaa treeneissä, eikä sitä haittaa mitkään ulkoiset tekijät tai palkan puuttuminen, pääasia että pääsee tekemään. Tämmöisenä kun sen saisi pidettyä, niin jopa olisi harrastaminen helppoa.



Kertun kanssa ollaan treenattu kohtalaisen paljon rallya viime aikoina. Tai siis rallyn ratatreenejä. Muistaakseni viime kuussa (tai helmikuussa) käytiin pitkästä aikaa epiksissä, Kerttu voittajassa. Sillon Kerttu teki tosi huonossa vireessä, ja jouduin sitä sitten radalla herättelemään. Pisteitä radalta jäi surkeat 69, osan pisteistä itse sain sabotoitua, mutta osa meni puhtaasti Kertun piikkiin. Saatiin sentään TP.

Ilmoitin sitten Kertun sekä ratatreeniin että seuraaviin epiksiin, tällä kertaa nollakoiran rooliin niin voittajaan kuin mestariinkin. Ratatreenissä Kerttu oli jo paremmalla fiiliksellä. Yksi tempovirhe, kun Kerttu jäi katsomaan kouluttajaa ja itse ehdin jo lähteä liikkeelle, muuten puhdas rata.

Epiksissä meni sitten jo ihan mukavasti, varsinkin ensimmäisellä radalla. Voittajan radalla Kerttu ei tehnyt yhtään virhettä, enkä minäkään, joten täydet 100 pistettä ja TP. Mestarissa Kerttu oli jo selkeästi aika väsynyt ja jäykkä. Oikean puolen käännökset oli tosi työläitä, ja peruuttaminen oikealla oli aika huonoa. Pisteitä tuli kuitenkin 89.

Myös treeneissä Kerttu toimi mukavasti. En kuitenkaan sitä vielä kisoihin ilmoittanut, mutta lupauduin taas nollakoirakoksi voittajaan ja mestariin. Voittajaluokassa Kerttu heti ensimmäisessä pujottelussa oli huonosti mukana, ja tuplasaksalaisessa Kerttu tulkitsi että tää on nyt se puolenvaihto jalkojen välistä ja törmäsi mun jalkoihin. Pisteitä radalta jäi kätösiin 92, tuomarin kommentti radasta oli että "tyylikäs ohjaus, kuuliainen koira". Kuuliainenhan tuo tyttö kyllä on. Käytösruudussa istui kiltisti.

Pitkän päivän viimeinen rata oli sitten Kertun MES-rata. Kerttu oli välillä häkissä lepäämässä, välillä kävi mun kanssa vähän jumppailemassa että olisi mahdollisimman levännyt, mutta silti vetreä. Itse kuitenkin vähän ennen radan suorittamista mietin, että mitenköhän tämä onnistuu, koska mun huono käsi alkoi olla jo tosi väsynyt. Sormia en tuntenut enää ollenkaan, ja kaikki käden liikuttelu vaati lisäapuja selästä asti, ja koko käsi ei tuntunut edes kädeltä vaan tuntui lähinnä siltä, että olkapäästä roikkui kymmenen kiloinen puupalkki johon ei saa mitään kontrollia. Mietin että mitähän Kerttu sanoo herkkänä tyttönä siihen, että omistaja taas ohjaa vähän oudosti. Katsoin kuitenkin radan läpi, ja siellä ei ollut juuri mitään mitä olisi vasemmalla kädellä pitänyt ohjata, joten ajattelin että ehkä tämä sittenkin onnistuu. Ja onnistuihan se. Kerttu oli heti alusta tosi hyvin mukana. Rata tuntui sujuvan helposti, ja kun oltiin maalissa, niin hetken mietin että olinkohan eksynyt radalla kun se tuntui niin helpolta ja nopealta. Ainoa virhe radalla oli yksi vino (-1), joten pisteitä jäi aika hienot 99, ja tuomarin sanojen mukaan päivän paras rata. Tuomarin kommentti oli "upea ohjaus, ihana koira" ja vielä sydän päälle. Vielä kun oltiin kotiin lähdössä, niin tuomari tuli kehumaan kuinka oli ollut hyvää ohjausta ja miten hieno koira mulla onkin ja kyseli että onko se jo valioitunut. Mua vähän nauratti nuo kehut tuosta ohjauksesta, koska en tosiaankaan pystynyt liikuttamaan vasenta kättä ollenkaan. Ehkä juuri siksi ohjaus oli onnistunutta, koska en pystynyt huitomaan kädellä ja sekoittamaan koiraa. Ja vähäeleistä ohjaaminen oli kyllä pakostakin. Mutta Kepe oli kyllä tosi hienon tuntuinen ohjata, ja näköjään se on jo tottunut siihen, että mulla ei välttämättä ihan joka raaja toimi.





Tokojenkin suhteen Kertulla menee mukavasti. Kertulla on yksittäiset liikkeet vahvat, ja niiden treenaaminen tuntuu vähän turhalta koska kyllähän se ne osaa, joten ollaan otettu nyt enemmän palkattomuutta. Pitkää seuraamispätkää palkatta, tai muutamaa liikettä putkeen. Ilman liikkuria on sujunut ihan mukavasti, liikkuroituna tulee vielä vähän tyhmiä virheitä. Kertulle erityisen vaikeaa on, jos seuraamisen jälkeen tehdään heti zeta (niin kuin monesti kisoissa tehdään), ja silloin saattaa ensimmäinen jäävä jäädä suorittamatta. Näin kävi myös sunnuntaina.

Aloitettiin seuraamisella. Kepellä seuraaminen oli Kertuksi tosi hyvää, olin kyllä näkevinäni muutaman oikealle käännöksen jälkeen hieman poikittamista. Tosi hyvä vire, hyvä paikka ja kontakti ei tippunut kertaakaan. Seuraamisesta tehtiin zeta, järjestys i-s-m. Istuminen jäi taas tekemättä, mutta otin sen siitä iloisella äänensävyllä mukaan, ja seisominen ja maahanmeno onnistui.

Zetasta seuraavana ohjattu. Kertulla ehti siinä sivulla istuessaan huomio jo herpaantua, ja tarvitsi kaksi käskyä merkille. Siitä lähetin oikealle kapulalle, lähti oikealle mutta näki keskimmäisen, ja alkoi mennä sitä kohti. Pysäytin ja lähetin uudelleen oikealle, ja siitä teki ihan normaalisti loppuun. Tämäkin on sellainen normaalisti kympin liike, mutta nyt taas näkyi että ei olla pitkään aikaan ohjattua treenattu ja tuli ihan typeriä virheitä. Virheistä huolimatta Kerttu sai ison sosiaalisen palkan, ja valmistauduttiin ruutuun.

Ruutu oli nyt kyllä ihan kympin liike. Tosi hieno eteenmeno, siitä ruutuun, pysähtyi hyvin, maahan ekalla käskyllä, tuli hyvin seuraamaan. Siitä sitten pääsi palkalle.

Otettiin vielä toinen lyhyt pätkä. Ensin kaukot, sitten luoksari niin, että stopista palkalle. Kaukot ihan ok, vähän takajalkoja korjasi s-i-vaihdossa. Luoksarin stoppi hyvä.

Koko ajan oli vire hyvä, yhtään ei ahdistanut missään vaiheessa. Tai no ehkä vähän saattoi ahdistaa, kun tuli vähän niitä typeriä virheitä, mutta ei näkynyt vireessä tai koiran ilmeessä yhtään.

Nyt kun alkaa ulkokausi, niin pitää oikeasti panostaa noihin matkoihin. Pitää tehdä luoksaria tosi pitkällä matkalla, ja ruutua ja eteenmenoa myös. Kertulla ei ole kesäksi ryhmäpaikkaa tokoon, joten treenataan keskenämme. Jos näyttää siltä, että syksyllä ei paikkikset niin ahdista, niin sitten olisi Kertunkin aika jo kisata tokossa ja kokeilla, että joko ne viimeiset ykköset sieltä tipahtaisivat. Kesän aikana keskitymme myös palkattomaan tekemiseen, tehdään siitä Kertulle niin normi juttu että se ei enää sitä hetkauta. Mutta tällä hetkellä voisin sanoa että ollaan ihan oikealla tiellä Kertun kanssa. Sillä on ihan älyttömän kivaa treeneissä, ja se saattaa jopa vähän possuilla (mikä on Kertulle vaan hyvä). Tätä mielentilaa olen hakenut sille edelliset kolme vuotta, nyt vaan toivotaan ettei se yhtäkkiä päätä ahdistua jostain.


Kerttu kävi myös pitkästä aikaa aksaamassa reilu viikko sitten. Kovaa kiirettä piti, kun oli niin kiva päästä esteille pitkästä aikaa. Minihyppyjä se hyppi, ei uskaltanut nostaa yhtään isommaksi kun ei tiennyt että mitä sen selkä sanoo. Selkä ei sanonut mitään, joten kävin sen kanssa perjantainakin vähän ottamassa tokotreenien jälkeen aksaa vielä matalammilla hypyillä. Hyvinhän se vetää. En kuitenkaan innostunut sille kesäksi ottamaan aksapaikkaa, kurja maksaa siitä jos Kertun selkä ei kuitenkaan kestäisi säännöllistä treeniä. Mietin että jos syksylle ottaisi koirille yhteisen paikan, mutta saa nähdä miten käy. Hannulla kun tuntuu olevan vähän liian kivaa radalla.


Kertulle pitäisi varata fyssari näin kesäkauden alkuun, että uskaltaisi sitten kunnolla treenata. Myös Hannun selkä tuntuu omaan käteen siltä, että sitä pitäisi käsitellä. Saa nähdä, kuka sitä saa kopeloitua sen verran että saadaan lihakset rennoiksi. Se kun ei ole mitenkään tottunut käsittelyyn.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Kertun ensimmäiset agikilpailut ja loppukesän kuulumiset

Alotellaan ensin muilla kuulumisilla. Melkeen pari kuukautta on taas ehtinyt vierähtää edellisestä päivityksestä. Laiskoja ollaan oltu, mutta vähän on kuitenkin ehtinyt tapahtua ja ihan pikkusen on tullut myös treenattua.

Toko:
Ihan luvattoman laiska olen ollut tokon suhteen. Ensinnäkin kesällä ei juuri tullut treenattua kun Kerttu ei lämmintä ilmaa kestä, ja nyt loppukesäkin ollaan pidetty taukoa. Elokuussa treenattiin kerran, mutta jos vaikka laatu korvaisi määrän? Vähän piti merkin kiertoa muistella, mutta muuten tosi hyvät treenit, ja mielettömän hyvä vire. Talveksi on tokopaikka, joten otan itseäni niskasta kiinni ja palataan treenikentille. Nuorten koirien tokoringistäkin kasvettiin yli, kun elokuussa valittiin uudet koirat rinkiin. Niin se kaksi vuotta meni nopeasti, ja Kertustakin tuli entinen nuori.

Rally-toko:
RT on ollut sellainen laji, jota ollaan läpi kesän treenattu. Ei kylläkään kovin useasti, maksimissaan sen kerran viikossa. Mutta Kerttu on tehnyt tosi hyvää työtä, vire pysyy ja meillä on ihan kivaa. Viime talvena homma maistui vähän puulta, mutta nyt ollaan opittu ehkä jopa tykkäämään lajista. Talvelle on ryhmäpaikka, vaikka meneekin vähän päällekäin agilityn kanssa.

Agility:
Agilityssä Kerttu sai heinäkuussa itselleen uuden ohjaajan, kun mut laitettiin juoksukieltoon. Uuden ohjaajan kanssa kävivät mölleistä juoksemassa nollaradan, kävivät toisissa mölleissä juoksemassa pari hylkyä ja kävivät jopa virallisissa kisoissakin. Agilityradalta hakivat hylyn, mutta hyppyradalta komeasti nollavoitto! Ei huono alku kisauralle. Hyppyradalla Kerttu oli jo selkeesti väsynyt, kun hänen oli pitänyt pari tuntia kisapaikalla odotella ja ympäristöään tarkkailla. Vauhti oli siis jo aika laiskanpuoleista, mutta ne nopeamman radan juosseet pudottelivat rimoja, joten vauhti riitti voittoon. Nyt sitten niitä aginollia metsästämään. :)

Ja ei se agiratakaan huono ollut, mutta pari rimaa tuli alas, keppejen sijasta mentiin putkeen ja renkaalle ponnisti huonosti, joten meni väärästä välistä.

Videoitakin löytyy, tässä se möllin nollarata:


Ja tässä se virallinen nolla:


Ja sitten se agiratakin:


PK:
Tokon sijaan tehtiin tottista (vähän). Opittiin uutta, ja Kerttu menee esteet ihan kivasti jo. Vähän pitää vielä auttaa, että muistetaan A tulla takaisinkin eikä kierretä. Suurin vaikeus taitaa olla oma huono heittokäsi, mulla aina pelottaa että nakkaan kapulan A:n kautta koiran päähän. Mutta Kepe tykkää tosi paljon varsinkin näistä esteistä, eikä edes ottanut itseensä kun kerran kaatoi hypyn kun hyppäsi niin huonosti. Normaalistihan tuo juoksee toiseen huoneeseen jos kotona kaadan/pudotan jotain, joten oletin että Kerttu ei enää ikinä hyppää mitään esteen kaatumisen jälkeen. Tyttöpä ei ollut millänsäkään, ja hyppäsi heti perään uudestaan ja tällä kertaa paremmin. On myös menty henkilöryhmää (ei ongelmaa), eteenmenoa (jestas miten se pinkoo kun on ruokaa tiedossa...) ja on ammuttu seuratessa (ei ongelmaa). Ihan harmittaa, kun ei kisoihin tähdätä, koska tälle saisi tosi hyvät tottikset.

Nuutti:
Nuutista ei mitään uutta sanottavaa. Hyvin voi ja viettää edelleen eläkepäiviään. Se on mulle ehkä vähän möksähtänyt, ei tule tervehtimään pitkään aikaan kun menen käymään siellä. Pitkävihainen pikkukoira, se silloin mun Saksan reissun jälkeen mulle suuttui, eikä ole vieläkään leppynyt.

Wäinö:
Wäinöä on vähän yskittänyt viime aikoina, joten lähdemme ensi viikolla sydänultraan. Toivottavasti sieltä ei mitään löydy. Muuten Wäinö on erittäin pirteä tyyppi, mutta innostuessaan rupeaa kakomaan.

Ja tämmöinen otus on etälaumaamme liittynyt:




Vuodesta -94 on meidän perheessä ollut koiria, nyt tuli ensimmäinen joka ei ole paimen. Hän on Kirppu, siskon uusi galgo (tai no on vielä koeajalla, mutta todennäköisesti se niille jää). Kirppu on nuori, 1½-vuotias kastroitu uros. Oikea herrasmies, mitä nyt kotiaan vahtii. Kerttu on käynyt Kirppua leikittämässä koirapuistossa, vähän muka ujostelee kun yhdessä juoksevat, koska Kirppu on sen verran isompi, mutta sitten jos Kirppu ei Kerttuun kiinnitä huomiota niin Kerttu menee ja tökkii Kirppua nenällään niin kauan, että taas juostaan. Sheltitkin on ottaneet kohtalaisen hyvin uuden tulokkaan vastaan. Vähän jännittää, kun toinen on niin iso ja vauhdikas, mutta varsinkin sisätiloissa tuo menee osana laumaa niin kuin väärä raha.

Kuva: Sari Eskelinen
Kuva: Sari Eskelinen
Kuva: Sari Eskelinen
Kuva: Sari Eskelinen

Kuva: Sari Eskelinen

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Rally-epikset ja tokotreeniä


Kertun kanssa käytiin lauantaina kokeilemassa rally-tokoepiksiä. ALO-luokkalaisia oli yhteensä yli 10, tarkkaa määrää en muista. Rata oli ihan kohtalaisen helpon tuntuinen, ehkä vaikeimmat osat oli se askel oikeaan ja pujottelu juosten. Me ollaan tosi vähän treenattu pujottelua tai spiraalia muuten kuin kävellen, joten niitä pitäisi harjoitella enemmän.

Alkuun oli operaatio Kertun väsyttäminen, koska Kepen pitää olla melko rauhallisessa mielentilassa, että sen voin radalle viedä. Muuten se ei jaksa alkaa kuuntelemaan ohjeita, vaan tekee niin kuin itse tahtoo. Kertun kanssa oltiin lähtövuorossa seitsemänsiä, ja koko odotusaika touhuiltiin omiamme.

Radalle Kerttu lähti jostain syystä tosi huonosti. Ei suostunut kakkoskyltillä ottamaan heti perusasentoa, mistä tulikin -1. Siitä se sitten lähti kuitenkin sujumaan, ja lisää virhepisteitä ei enää tullut. Kokonaispistemääräksi jäi siis 99, ja sillä yllettiin toiselle sijalle. Pisteitä oli yhtä paljon mitä voittajalla, mutta aika oli vähän huonompi.



Kerttu teki ihan hyvin. Kuunteli että mitä sanon, ei lähtenyt arpomaan että mitähän sitä seuraavaksi keksisi. Seuraaminen ei ollut hyvää, mutta lupasin itselleni etten sitä Kertulta vaadikaan rally-tokon puolella. Pääasia että kulkee mukana. Se vähän itseä ihmetytti, että mua ihan jännitti lähteä epiksiin. Jostain syystä jännitän tätä lajia enemmän mitä tokoa. Ja tämä kuitenkin on meille se "paineeton humputtelulaji"... Mulla on hirveät sisäiset ristiriidat kisaamisen suhteen, koska olen hirveä kisajännittäjä, mutta silti niin kisahenkinen ihminen, että mun on tosi vaikea mitään treenata jos en kisaamaan ole lähdössä.

Tokojakin ollaan treenailtu. Sunnuntaina treenattiin rinkiläisten kanssa, ja Kerttu teki merkitöntä merkkiä ja tunnaria. Merkittömässä otti taas vähän häiriötä teipeistä. Tunnarissa hairahtui haistelemaan noin metrin päähän kapuloista jotain hajua, mutta ilman lisäkäskyä palasi kapuloille ja toi oikean. Tiistaina otettiin lisää merkitöntä, jolloin meni vähän paremmin. Ruutuun lähtö oli heikko. Jääviäkin tehtiin ja tosi hyvin tuli oikeita vaihtoja. Melakarin Tarja vähän yrittää katsella meidän rinkiläisten perään, ja laittoikin viestiä että haluaa nähdä seuraamisvideon koirakoista, joten kuvattiin tiistaina sellainenkin. Koira vaan tuntui koko tiistain treenin ajan niin tahmealta, että sen jälkeen ei ollakaan treenattu. Tänään on Kertulla agilityt, ja huomenna olisi tarkoitus taas ottaa vähän kokeenomaisempaa treeniä.



Ei mahduttu Kertun kanssa huhtikuun kokeeseen, joten ilmottauduin samana viikonloppuna järjestettäviin rally-tokokisoihin. Saapa nähdä kuinka käy. Toukokuussa olisi sitten tarkoitus tunkea Kerttu myös tokokisoihin.

Tuossa on tosiaan tuo Kertun seuraamispätkä. Moitetta tuli vasemmasa kädestä ja hitaista perusasennoista, muuten palaute oli yllättävänkin positiivista, eli kai tässä on eteenpäin menty. Itseä vähän häiritsee edelleen juoksun täyskäännös. Tyytyväinen olen kuitenkin Kertun ilmeeseen, on hyvin matkassa ja häntä heiluu, ja peruuttaminen on pääosin myös hyvää. Kunnolla päästään seuraamistakin taas treenaamaan kunhan Kerttu on hierottu. Aika sillä on ensi torstaina, saapa nähdä kuinka jumiin se on jo ehtinyt itsensä vääntää.


Kerttu on ollut jo aika päivälleen puoli vuotta ainoana koirana. Nuuttia ei olla tälle vuodelle vieläkään ehditty näkemään, mutta voi olla että viikonloppuna tulee sekin kyläilemään täällä päin. Hyvin on kuulemma Nuutilla mennyt. Kuvaterveisiä tuli, Nuutti on kuulemma melko tyytyväinen kun on lunta.


torstai 25. helmikuuta 2016

Epiksiä toisensa perään

Taitaa olla vihdoin ja viimein taas aika katkaista blogihiljaisuus. Onhan tässä viimeisen blogipäivityksen jälkeen tapahtunutkin jotain.

Me ollaan Kertun kanssa palattu kisakentille epävirallisten kisojen muodossa. Takana on parit tokoepikset, ja Kerttu on lainaohjaajansa kanssa käynyt myös mölliagissa.

Mutta aloitellaanpa sillä tokolla. Ongelmanahan on ollut koiran huono tunnetila kisakehässä, joten sitä lähdettiin ratkomaan. Ekoissa tokoepiksissä tammikuun alussa tuo huono tunnetila näkyi jo ensimmäisessä liikkeessä, joka olikin meidän inhokkilistalla ykköspaikan ottanut zeta. Tuntui että heti kun Kerttu näki zetan merkit, vire lässähti ja vedin perässä kovasti luimistelevaa matkalaukkua. Ei tainneet edes jäävät osua ihan kohdilleen, muistaakseni seisoi pari kertaa. Mutta epiksissä kun oltiin, niin palkkaa koiralle ja kovasti kehuja, että niinkin epämukavasta kokemuksesta selvittiin hengissä, ja seuraaviin liikkeisiin mennessä Kerttu oli ihan oma itsensä. Muuten epikset taisi mennä ihan kohtuullisen mukavasti, mitä nyt merkitön merkki ei onnistunut.

Tokat epikset olivat sitten viime viikolla. Rikottiin kisarutiineja sen verran, että jätettiin paikkikset pois. Kehässä ei paljoa juoksuhousut hidastaneet, ja Kerttu tuntuikin tosi kivalta, se teki hyvällä vireellä kehät läpi ja teki ihan mitä pyysinkin. Kiertonoudossa oli lähdössä väärälle, mutta korjasi hyvin. Zetalle lähti hyvässä vireessä. Olin jo ennen kehää päättänyt, että zeta vaan seurautetaan läpi, ettei tule paineistumista turhaan. Normaalisti zetassa seuraaminenkin on heti alusta lähtien huonoa, mutta nyt Kepe oli kivasti mukana eikä kontakti pudonnut. Taas oli merkittömällä merkillä ongelmaa, mutta lisäkäskyillä meni ympyrään.

Tuo merkittömän merkin ongelma on siitä turhauttava, että kun tehdään eteenmenoa ilman että ympyrää merkataan, niin Kerttu lähtee täysillä eteen. Sitten, kun laitetaan teipit lattiaan, niin Kepe on sitä mieltä, että noiden yli hän ei astu. En haluaisi opettaa eteenmenoa niinkään, että mene sinne ympyrään, vaan niin, että mene eteen ympyrästä välittämättä ja pysähdy sitten kun käsky tulee. Treeniä se vielä vaatii.

Zetaa ollaan lähdetty korjaamaan tekemällä yksittäiset jäävät tosi kivoiksi. Yksittäisten jäävien erottelutreeniä tehdään myös, ja 90% toistoista menee ihan oikein. Että ei se ongelma oli siinä, etteikö koira osaisi niitä erotella.

Sitten on vielä ongelma nimeltä paikallaolot. Kerttua paineistaa hirveästi se, että liikkuri on takana, jopa silloin kun on tuttu liikkuri. Jos se pelkästään treeneissä ahdistuu näin paljon, niin kisoissa se varmaan lähtee karkuun. Teknisesti paikallaolot ei ole ongelma, mutta tuo ahdistuminen on vaikea tässäkin liikkeessä purkaa.

Muuten tokot menee kivasti. Vireen eteen ollaan tehty töitä se 8 kuukautta, ja selkeää edistystä on tapahtunut. Kertulla on taas tosi kivaa treeneissä, eikä se haluaisi lähteä ollenkaan kotiin. Vähän saattaa tulla työtapaturmia kun Kepellä on niin tosi kivaa, mutta ne ei niin haittaa. Kuitenkin se, että koira on hyvällä fiiliksellä mukana on tärkeämpää mitä sitten ne tulokset. Ja kunhan koiralla on oikea fiilis, niin tulee ne tuloksetkin sieltä aikanaan.

Itsekin olen ehkä nyt asennoitunut tähän lajiin toisella tavalla. Olen ollut Kertulle siitä puolesta vähän huono ohjaaja, etten ole selkeästi sille kertonut, että mitä nyt haetaan. Se saa palkkaa semmosista "ihan ok"-suorituksista, esim. jos se on ruutunauhojen sisällä eikä siinä paikassa, mitä ollaan harjoiteltu. Kuitenkin uskon, että mustavalkoisuus tälle koiralle on vaan hyväksi, kun se oikeasti tietäisi mitä siltä odotetaan. Muutenkin ollaan nyt lähdetty pilkuttamaan niitä liikkeitä täsmällisemmiksi (eikä semmosiksi "kyllä se tuolla valioksi saadaan"-liikkeiksi). Luoksarin stoppi on nyt työn alla, samoin ruudun paikka. Luoksarin stopiksi haetaan nyt ihan sellaista liinat kiinni -stoppia, ja ruudun keskikohta pitäisi löytää.

Vireen parannuttua esim. noutojen palautukset tulee hyvällä vauhdilla, jopa tunnarissa. Toki välillä Kerttu menee tunnareille suu auki ja nenä kiinni ja ottaa sen mikä eteen sattuu, mutta sillon kun tekee töitä kapuloilla, niin tekee sitä tosi hyvin. Ja silloinkin kun se menee kaahottamalla kapuloille, niin pieni "shh"-äänne saa sen rauhoittumaan sen verran, että tekee rauhassa työt ja tulee kuitenkin hyvällä vauhdilla takaisin. Kertun tunnarityöskentelyä on kuitenkin kokeessakin kehuttu esimerkilliseksi, eli kyllä se sen osaa. Nyt vähän muistutellaan neidille että ne työt pitäisi muistaa tehdä vaikka kivaa olisikin. Mutta pitkästä aikaa on sellainen toiveikas olo tämän tokouran kannalta. Ei siitä arvokisakoiraa tule, mutta toivottavasti sen karsintoihin kehtaisi ensi vuoden puolella viedä,

Epiksissä Kerttu kävi tosiaan agilitynkin puolelta. Kerttu menee nykyään agilityä lainaohjaajalla, koska mun jalat ei kestä sitä lajia. Tai siis kestää, mutta sitten ne ei kestä seuraavaa työpäivää, joten päätin jättää agilityt nyt ainakin toistaiseksi muille.

Kerttu ilmotettiin episten mölliluokkaan, missä on vain putkia ja hyppyjä. Kyllä se varmaan olisi kisaavienkin luokan handlannut, mutta ajateltiin että parempi aloittaa helpoilla jutuilla. Ja olihan nämä Kertun elämän ekat mölliagit. Tuolta se meno näytti:


Ja sen verran nopeaa Kerttu juoksi, että aika riitti 2. sijaan ja saatiin Kertusta pitkästä aikaa palkintoposeeraus. 

Töistä Kerttu on pitänyt juoksutaukoa. Juoksut sillä alkoi 11. päivä, ja kestivät vajaa pari viikkoa. Juoksujen aikaan Kerttu toimii tosi kivasti treenikentillä (koska sille on kerrottu että vain hyvät käyttökoirat saavat lisääntyä), mutta on arjessa sitten haastavampi. Pörinää tulee tosi helposti, eikä se oikeen tykkää kenestäkään paitsi treenikavereista. Töistäkin se on tämän takia ollut viimeiset viikot vapaalla. Nyt on juoksut kuitenkin juostu, ja kunhan tytär saa hormoninsa taas kuriin, niin eiköhän se taas työpaikallekin joudu. 

Influenssa-aika, joten töissä on henkilökunnalla maskipakko
Ai niin, onhan meillä sairastettukin. Viime vuoden puolella Kerttu alkoi oksentelemaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Myös ruokahalu huononi. Oksentelua ei välttämättä ollut edes viikottain, mutta kuitenkin useammin mitä terveellä koiralla normaalisti, ja koska Unon kohtalo on vielä niin tuoreessa muistissa, niin tammikuussa päätin viedä Kertun lääkäriin. Koska Kerttu on muuten hyvissä voinneissa, niin lääkäri antoi kaksi mahdollisuutta: joko lähdetään laajoihin tutkimuksiin, tai kokeillaan ensin lääkkeitä. Tarkemmin sanottuna happosalpaajaa (Zitac Vet) ja närästyslääkettä (Antepsin). Päätin että ensin kokeillaan lääkkeitä, ja jos lääkkeistä huolimatta oksentelee, niin sitten tutkitaan tarkemmin. Seuraavat pari viikkoa olikin sitten melkoista univajetta: Antepsinia piti antaa kahdesti vuorokaudessa, Zitacia kolmesti. Antepsinin ja Zitacin välillä piti olla pari tuntia, muuten Antepsin vaikuttaa Zitacin imeytymiseen. Käytännössähän tämä tarkoitti sitä, että aamuvuoropäivinä piti herätä viimeistään klo 4.30 antamaan Kertulle Antepsinia, että töihin lähtiessä klo 6.30 sain antaa Zitacin. Iltavuoropäivinäkään en saanut nukkua kauaa, koska ennen töihin lähtöä piti ehtiä antaa myös Zitacin päivätabletti. Ja entistä kivempaa tästä teki se, että Kerttu oli ihan kauhuissaan Antepsinista. Kun se näki ruiskun, se kirjaimellisesti juoksi sängyn alle piiloon. Kyllähän se lääkkeen anto helpotti päivien myötä, mutta eka viikko oli melkoista tappelua.

Kertun mielipide lääkkeiden otosta
Kuurin aikana Kerttu oksensi vielä kahdesti, mutta kuurin jälkeen on onneksi ruoka pysynyt sisällä ja ruokahalukin alkaa olla normaali. Toivottavasti ne tämän vuoden sairastamiset oli sitten tässä.

Seuraavana kalenterissa meillä on Salme Mujusen tokokoulutus, mikä on edessä viikonloppuna. Seuraavana viikonloppuna jatketaan epis-teemalla, tällä kertaa lajina on rally-toko.