keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Pyhäinhäväistys

Monet sheltti-ihmiset varmaan itkee verta kun näkevät tämän, mutta Nuutin kesätukka, olkaat hyvät:

Leijonamieli :)

Mulla jäi kyniminen hieman kesken agilitytreenien takia, ja nyt mie oon oikeestaan aika tykästynyt tuohon leijonanharjaan. Toisaalta tekisi mieli leikata tuokin pois, koska nyt pitää edelleen tuolta harjasta etsiä punkit ja korvakarvat selvitellä, toisaalta taas onhan tuo nyt melko koominen. En siis vielä osaa sanoa, että leikataanko loppuun vai saako Nuutti olla tämän kesän leijonana.

Sheltin turkin leikkaaminen jakaa hyvin vahvasti mielipiteitä (eräskin ihmisparka sai facebookiin laitetun ajellun sheltinkuvan seurauksena hirveiden haukkujen lisäksi nimettömän haukkumispuhelun. Kamoon ihmiset, valoja päälle, kiitos. Hitto miten verisenä loukkauksena jotkut ottavat sen, että täysin ventovieraalta koiralta ajetaan turkki pois). Monet on sitä mieltä, että se turkki on sheltin paras ominaisuus, ja ne, jotka haluaa siitä eroon, saisivat tyytyä kääpiöpinseriin (koska niillähän on ihan samanlaiset luonteet). Mullekin on jotkut kasvattajat ilmottaneet, etteivät myy mulle pentua siksi, kun leikkaan kesäksi turkin. Jännä, miten ne imartelee itseään, ja kuvittelevat että haluaisin pennun joltain sellaiselta kasvattajalta, joka palvoo sheltistä lähinnä turkkia. Suomeen muutenkaan ei tule kovin kovalla tahdilla semmoisia shelttipentueita, joista pennun voisin ottaa, eikä ne multitsämppioonit joilla on 50 pentuetta mua mitenkään kiinnosta. Ja eiköhän mulla muutenkin tule olemaan koirakanta aika aussiepainotteista tulevaisuudessa.

Mutta miksi minä sitten ajelen koirani? Syitä siihen on monta, ja vaikken koekaan olevani selvitysvelvollinen kenellekään (mun koira, omistusoikeus koskee myös turkkia), niin sanotaan nyt silti muutamia syitä. Ite en tykkää esim. siitä, että kytätään kelloa että millon on jo niin myöhä, ettei enää paista täysillä ja pystyy viemään koiran ulos. Mulla on kuitenkin vuorotyö ja mulla on harrastuksia, eli se on hirveen epäkäytännöllistä. Myös astmaatikolle, kuten esim. mulle, on helpompaa jos niitä karvoja ei koko ajan lennä ympäriinsä. Ei ne lennä, kun ne leikkaa pois. Punkkeja ei tarvii niin etsiä, kun ne näkyy paremmin ja kiinnittyy huonommin (mun koirilla on aina lyhyessä turkissa ollessaan ollut vähemmän punkkeja mitä pitkässä turkissa, vaikken minä niillä myrkkyjä pidäkään). Harrastaminen on kivempaa, kun ei tarvii miettiä että läkähtyykö koira. Jos mun pitää se kastella kuumuuden takia, niin vesi pääsee helpommin iholle. Me myös uidaan kesäisin paljon, ja hotspotteja ei vielä ajelluissa koirissa ole ollut, ja lyhyt turkki kuivaa paremmin. Eikä koiraa haittaa millään muotoa turkin puuttuminen. Tämä on nyt kolmas kesä kun sheltin ajelen, ja ihan oikeesti, jos ei ne tulokset olisi positiivisia, niin en minä sitä hommaa viittisi tehdä. Ja se turkki kasvaa aina takaisin. Nuutillakin viime kesän ajelun jälkeen kasvoi kohtuullisen nopeasti hyväkuntoinen turkki talveksi. Joten miksi ei?

Kerttu saa pitää nuo muutamat haivenensa. Sillä turkkia on niin vähän, etten usko ajelun sen olotilaa helpottavan yhtään. Ostin sille sitten viilennysliivin, tämmösen:


Tuo sillä on aina ulkoillessa päällä, ja otan sen vaan treenikentällä pois. Odotteluaikana Kerttu saa liivinsä pitää. Musta vähän tuntuu, että kyllä tuo Kertun oloa helpottaa, ja jaksaa paremmin tehdä töitä kun ei hirveän kuuma ole.

No mutta koska tämä on treniblogi, niin laitetaanpa vähäsen missä me ollaan Kepen kanssa tokossa menossa. Kohta on kesäkuun kisojen ilmo, ja taas jänskättää. Ykköstulos ei ole missään nimessä mahdoton, mutta ei kyllä itsestäänselvyyskään. Monessa liikkeessä on semmosia pikkujippoja, jotka helposti vievät liikkeet nollille. Suurimmaksi osaksi tekee melko virheettömästi, mutta ikinä ei tiedä mitä kisoissa tapahtuu kun on tuommonen turhankin ohjaajapehmeä koira ja hermoheikko ohjaaja.

Seuraaminen toimisi, jos ohjaaja osaisi kävellä. Liikkuroituna mulle tulee jostain syystä kauhee kiire, jolloin ite kävelen koiran päälle ja käännyn huonosti. Pitäisi vaan harjotella ilman koiraa. Myös vireen kanssa on välillä ongelmaa, välillä taas ei.

Liikkeestä maahanmeno ok, kunhan ei odota liikoja. Semmonen mikä kelpaa vielä avoimessa, mutta ei kelpaa enää EVL:ssä.

Luoksetulo ihan jees. Laukalla tulee, alkupätkän aika hitaasti mutta laukalla kuitenkin. Pysähdys voisi olla terävämpi, mutta kyllä tuo tuommosenakin kelpaa.

Liikkeestä seisominen on hyvä, mutta välillä Kerttu päättää kääntyä mun mukana kun menen taakse.

Noudossa saattaa varastaa ja palautuksessa jää välillä kauas. Suurimmaksi osaksi kuitenkin tekee hyviä noutoja. Ei ole nyt pariin viikkoon varastellut ollenkaan.

Kaukot on ruvenneet onnistumaan, mutta liikkurihäiriötä ollaan tehty tosi vähän.

Hypyssä ongelmana oli istuminen toisella puolella, joka nyt onnistuu. Ongelmissa saatetaan olla, jos pitää viiden laudan yli hypätä.

Eli siis jos tekee hyvin, niin on ihan hyvät mahdollisuudet hyviin pisteisiin, mutta jos tulee jotain hölmöilyjä niin sitten ei. Mutta toisaalta me oikeesti kaivataan sitä kisakokemusta, ja sitä ei saa muuten kuin kisaamalla. Eikä se yksi puihin mennyt koe ketään tapa, joten pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja kisata.

Kepe on myös agilityä opiskellut. Ollaan itseksemme opetelleet kontakteja ja keppejä, ja ohjattuna irtoamista. Kerttu on kyllä taitava tyttö, ja kun ollaan vielä näin alkuvaiheessa, sen edistymisen kyllä huomaa. Joka kerralla se on parempi mitä edellisellä.

Nuuttikin on saanut treenata. Tänään otettiin tokossa ruudun paikkaa ja seuraamista häiriöillä. Alotettiin kuitenkin paikkaistumisella ja -makuulla. Istumisen aikana olin näkyvillä, paikkamakuun aikana piilossa. Istui nätisti, mutta paikkiksen aikana levottomuutta. Voi johtua siitä, että piilossa juttelin, ja Nuutti kuuli. Seuraavan kerran kuitenkin helpotetaan makuuta, etupalkka lähemmäs (nyt oli kehän reunalla) ja käväsen näkyvillä jossain vaiheessa.

Ruututreenissä ei ollut mitään kummempaa ongelmaa, eikä seuraamisessakaan. Nakeltiin maahan kapuloita, leluja ja ruudun merkkejä, ja liikkuroituna siellä tavaran seassa seuruutettiin Nuuta. Nuutti teki tosi hyvää työtä, piti kontaktia ja paikkakin oli kohtalaisen hyvä. Sitten vähän vaikeutettiin, eli treenien vetäjä hetsasi Nuuttia leluilla seuraamisen aikana. Nuutti vähän vilkasi, mutta haki kontaktin heti takasin. Eli siis hyvät treenit, ja pirun hieno sheltti. Möllikisoihin tuon kanssa pitäisi lähteä, mutta varmaan odotellaan että saadaan Kertulle ensin se AVO1, ja keskitytään sitten Nuuttiin. Kuulin, että säännötkin vaihtuvat aikasintaan ensi kesän jälkeen, eli ehdittäisiin siis vielä ensi kesänä Nuutille kokeilla koularia. Toki Nuutin kanssa kaikki romahtaa siihen, että se näkee lapsen, mutta meillä taitaa oikeasti olla se tilanne, että ite olen liian kiinni näissä Nuutin luonnevioissa, kun taas Nuutti on jo päässyt eteenpäin. Se koira on ihan oikeesti kehittynyt niin paljon, ettei itse pysy enää perässä.

Aglityssä harjoteltiin Nuutinkin kanssa irtoamista. Taas samat jutut, ohjaaja on myöhässä, koira lukee tosi tarkkaan pikkujututkin. Tehtiin nyt kuitenkin treeniä vaan muutamalla esteellä, joten Nuuttikaan ei jumittanut huonon ohjauksen takia.

On ne molemmat vaan huippuja. Ja huomenna lähetään katsomaan sitä kolmattakin huippua elukkaa, jos vaan mitenkään ehditään.

Muutenpa meille ei mitään ihmeellistä kuulu. Kerttu sairasti viikonloppuna ripulin, joten perjantai ja lauantai saikkuiltiin. Sunnuntainakaan ei tehty mitään, koska itse vietin sen(kin) päivän näyttelytalkoissa. Maanantaista siis päästiin touhuilemaan, ja sitten ollaankin joka päivä vähän tehty ja yritetty nauttia kesästä.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Kesäkauden aloitus

Tällä viikolla on taas lähteneet ohjatut treenit pyörimään. Ajanpuutteen takia jouduttiin antamaan tottispaikka muille, eli nyt on "vaan" molempien tokot ja agit treenattavana plus yksi ryhmä koulutettavana (ja ehkä haetaan rally-tokoon, ja tuskaillaan taas ajankäyttöongelmien kanssa).

Maanantaina alotettiin Kertun tokolla. Otettiin seuraamista, luoksetulo ja nouto. Seuraaminen ihan jees, kättä nostamalla kerroin käännöksistä ja heti rupesi Kerttukin kääntymään paremmin. Luoksetulossa ihan hyvä vauhti ja kohtuullinen stoppi. Kyllähän se saisi olla nopeempi, mutta tuokin kelpaa. Nouto on ihan jees. Siinä meillä oli pikkusen sitä ongelmaa, että takapuoli nousi heti kapulasta luovuttaessa, mutta ilmeisesti nyt toistaiseksi näyttäisi siltä, että ollaan se ongelma saatu ratkottua.

Tiistaina oli molempien agilityt. Nuutti-raukka kyllä kärsii huonosta ohjaajasta. Se tekisi niin mielellään oikein, mutta kun ohjaaja on auttamatta myöhässä ja pahimmillaan blokkaa sen reitin, niin eipä siinä koira voi paljoa pelastaa. Nuutti siis teki ihan hyvää työtä, minä taas en. Tehtiin rata, missä 16 estettä, ja muuten selvittiin aika virheittä, mutta kepeille meno kusi. Siinä siis blokkasin koiraa ihan huolella, ettei se raukka vaan päässyt kepeille. Pitäisi vissiin itekin alkaa opettelemaan sitä ohjaamista.

Kertulla oli ihan ekat agitreenit koskaan. Ollaan me keskenämme sitä esteisiin opetettu, ja tyyliin kolmen esteen ratoja tehty. Talvella jäätiin siihen, että kontaktit kauhistutti eikä irtoamisesta mitään tietoa. Aussie kuitenkin hienosti on tehnyt työtä pienen päänsä sisällä tänä aikana, koska nyt se meni kontakteja tuosta vaan, ja putkille aika hienosti irtosikin. Puomilla oli ongelmana se, että mielellään hyppäisi sieltä kesken kaiken alas. Ei Kertulla mitenkään hirveästi hajua ole, että mitä siellä radalla pitää tehdä, mutta ei kai sitä kukaan ensimmäisen treenikerran jälkeen odotakaan.

Treenattiin me Kertun kanssa tokoakin. Otettiin liikkeiden välejä ja seuraamisen käännöksiä. Sitten otettiin voittajan luoksetuloa, ja mulla masentaa että se toimii Kertulla paljon paremmin mitä Nuutilla. Ja koska en osaa suunnitella treenejäni, niin otettiin vielä hyppyä, jonka kanssa törmättiinkin uuteen ongelmaan. Vielä kuukausi sitten Kerttu meni ihan kivasti avoimen hypyn, mutta nyt sitten kaukaa istumaan pyytäminen olikin sen mielestä ihan hepreaa. Tehtiin siis jokunen toisto istumista hypyn takana, ja sen jälkeen sitten seuraamispätkän ja loppupalkan jälkeen kotiin.

Tänään oli Nuutin tokovuoro, ja olihan Kerttukin pakko ottaa sinne matkaan. Treenasin Kertun ekana. Kokeiltiin tuota hyppyongelmaa, joka ei sitten nyt ollutkaan ongelma. En tiedä sitten mikä aivopieru sillä eilen oli. Sitten viilailtiin taas vähän lisää käännöksiä seuraamisessa, otettiin liikkeidenvälejä ja maahanmenoja. Maahanmenot on nyt se suurin ongelma. Mietin, että jos vielä tämän avoimen luokan pärjäisi tuolla huonolla maahanmenolla, ja opettaisi vasta EVL:ään uuden. Saisi sitä vääntää sitten koko voittajaluokan ajan, ja kun tuolla huonollakin voi saada sen ykkösen avoimesta. Musta tuntuu nimittäin nyt, että mitä enemmän me viilataan, sitä epävarmemmaksi se maahanmeno tulee. Eli jos nyt vaan varmistaisi että se menee sinne maahan, menkööt vaikka hissillä jos haluaa, ja sitten kun treenataan pääasiassa voittajaa aletaan hakemaan parempaa maahanmenoa. Luoksetulon maahanmeno sillä on aika hyvä, eli ongelma on periaatteessa vaan yhdessä liikkeessä. Kaukotkin on ruvenneet toimimaan.

Nuutin kanssa otettiin voittajan seuraamiskaavio, luoksetulo ja nouto. Seuraamiskaaviossa se piti paikkansa hyvin, mutta kontaktia ei ehkä ihan niin hyvin. Maassa oli käpyjä ja kaikkee, mitä piti vahdata ettei ne tule päälle. Sivuaskeleet ja peruutukset onnistui ihan kivasti. Luoksetulo on tosiaan huonompi mitä Kertulla. Se valuu vähän stopissa, ja pahimmillaan ihan kunnolla maahanmenossa. Nyt ei ollut niin paha mitä voisi olla, mutta ei ollut hyväkään. Pitäisi Nuutin kanssa ottaa ihan ohjelmistoon nämä stopit, ja treenata niitä vähän enemmän. Metallinoudossa ei sen kummempaa ongelmaa, paitsi palautuksessa vähän valuu puoli-istuvaan asentoon. Vähän nuo ohjaajat veikkasivat, että voi johtua siitäkin, että on niin iso kapula ja pieni koira.

Kävästiinpä äitienpäivänä porukoilla kylässä, ja lähdettiin metsälenkillä koko kuuden koiran lauman kanssa. Kerttu siellä sen pari tuntia ihan innoissaan hyppi ja pomppi, ja kun tultiin takaisin porukoille, niin se juoksi ensimmäisenä kiinni frisbeeseen. Sitten kun saatiin porukka sisälle, ja sheltit alkoivat yksi kerrallaan kaatua kanveesiin, alkoi Kerttu tuomaan leluja ihmisille, että jos sittenkin joku sen kanssa leikkisi. Kyllä se olisi niin maalaiskoira, osaisi kyllä ottaa ilon irti omasta pihasta. Ja vaikka sitä kyllä aktivoidaan ihan kaupungissakin, niin on se raukka riemuissaan kun se huomaa että mennään porukoille ja saa käyttää koko isoa pihaa.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Melakarin tokokoulutusta

Tänä viikonloppuna opiskelin lisää tokojuttuja Melakarin Tarjan koulutuksessa molempien koirien kanssa. Ensin eilen oltiin ilman koiraa

Jos joku viitis ihan vähän vaikka leikkiä..?
ja juteltiin teoriajuttuja. Se, mikä omalle kohdalle oli ehkä se isoin pointti, oli treenisuunnitelman tekeminen. Tarja oli sitä mieltä, että tokossa ei päästä kovin pitkälle ilman treenien kunnollista suunnittelua, mikä käy kyllä järkeen. Ite olen tosi huono suunnittelemaan mitään ja muutenkin luonteeltani tosi epäjärjestelmällinen fiiliksen mukaan menijä, ja aina välillä sitten koiran kanssa huomaakin, ettei ihmekään ettei onnistu, kun ei me olla tätä osaa ikinä treenattu (esim. Kertun paikkamakuu niin että itse olen näkyvillä). Nyt siis lähitulevaisuuden suunnitelma on ottaa kynää ja paperia käteen, ja alkaa suunnittelemaan vähän paremmin ensi viikon (ja vähän pidemmänkin ajan) treeniä.

Käytännön treenissä mulla oli ekana koirana Kerttu. Halusin käydä Kertun kanssa läpi maahanmenoja ja seuruuta. Sainkin tosi hyviä vinkkejä siihen, miten lähetään Kertun vammamaahanmenoja hiomaan niin, että se saa niihin oikean liikeradan. Kerttuhan pukkaa itsensä maahan etujaloillaan, ja ratkaisu tähän on niinkin yksinkertanen, että otan koiran sivulle, otan itse askeleen eteenpäin, käsken koiran maahan ja nakkaan namin koiran eteen. Saadaan sitä painoa ja fokusta enemmän eteenpäin, ja koiran takapuoli pysyy paikallaan. Sitten kunhan koira oppii, niin aletaan vaatimaan sitä oikeanlaista maahanmenoa sivulta ja sitten muistakin paikoista. Liikkeestä maahanmenoon ei ole muuta tehtävissä, kun kokonaan uuden liikeradan opettaminen. Käytännössä siis vedän sen nenästä maahan, että etupää menee ensin eikä koira mene hissillä.

Nuutti on sitä mieltä, että Kerttu on liian nuori kattomaan action-leffoja
Seuraamisessa Kertulla on ollut välillä vireongelmaa, joten se oli seuraavana ongelmana. Tällä kertaa vaan ei ollut vireongelmista mitään tietoa, Kerttu seurasi tosi hyvällä asenteella ja ihan justiinsa oikeassa paikassa. Käännökset varsinkin liikkuroituna on huonoja, koska mulle tulee muka liikkuroituna kiire kääntyä, enkä ehdi kiinnittämään huomiota omiin jalkoihin. Jos käännyn itse oikein, niin kääntyy Kerttukin. Pitäisi siis treenata liikkuroitua seuraamiskaaviota ilman koiraa ja keskittyä omiin askeleisiin. Lisäksi enemmän vaihtelua ja ylläreitä, ei saa kyllästyttää koiraa. Ei palkata lentävällä pallolla, mielummin sitten vaikka taistelemisella.

Sitten otettiin ryhmäliikkeenä paikallaan istuminen ja paikkamakuu EVL-tyyliin, eli yksitellen maahan ja yksitellen ylös. Nuo on Kertulla kuitenkin sellasia asioita, mitkä sujuvat, eikä niissä nytkään ollut ongelmia. Vähäsen sekaannusta oli siinä, kun olin piilossa, ja Tarja huusi että bc:tä palkkaamaan. Meni hetki että tajusin että bc:llä tarkotetaan Kerttua. Vissiin se sitten on ihan bortsun näkönen, kun kaikki sen bortsuun sekottavat, ihan siis aussie- ja bortsuihmisetkin (saati sitten muita rotuja harrastavat). :D

Kun aikaa vielä jäi, niin otettiin luoksetuloa läpijuoksuna. Yritettiin sitä, että palkkaan sen jalkojen välistä, mutta Kertulla on liian vahva fokus siihen eteentuloon, että se pisti takapuolensa maahan mun eteen, eikä lähtenyt lelulle.

Viimesenä otettiin vielä Kertun kanssa keskenämme noutojen palautusta, ja lyhyt seuraamiskaavio josta vapautus loppupalkalle. Ihan älyttömän tyytyväinen olin kyllä Kerttuun. Taas huomasi, että koira osaa, ja se on se ohjaaja jonka pitää oppia vielä lisää.

Seuraavana oli sitten Nuutin vuoro. Juteltiin siinä alkuun Nuutin taustoista, ja sitten lähettiin treenaamaan. Nuutti oli ihan superreipas, se ei ottanut yhtään painetta yleisöstä tai vieraasta kouluttajasta. Koko ajan työmotivaatio oli tosi hyvä. Ollaan tosiaan Nuun kanssa kauan keskitytty just siihen, että Nuulla on kivaa, minkä takia sitten on tekniikka jonkin verran kärsinyt. Lisäksi ollaan tosi vahvasti kiinni takapalkoissa, ja halusin vähän vinkkejä miten päästään niistä eroon. Otettiin voittajan luoksetulo ilman takapalkkaa, seisominen oli vielä kohtuullinen, maahanmeno valui varmaan viisi metriä. Vinkkinä saatiin se, että koira käy kiertämässä jonkun esineen, annan sille pysäytys- tai maahanmenokäskyn, peruutuskäskyn ja sitten nakkaan koiran taakse palkan. Tarkotus olisi siis saada sen fokusta sinne taaksepäin, ja valumiset loppumaan, vaikkei takapalkkaa olisikaan. Kaukoissa on nyt tarkotus opettaa takajalat alustalle, ja päästä siitä takapalkasta tätä kautta pois.

Ryhmäliikkeinä taas oli paikallaanolot. Ensin istuminen. Nuutilla etupalkka ja minä näkyvissä, ei siis ollut ongelmaa. Sitten EVL-tyyliin yksitellen koirat maahan, Nuutti ei ennakoinut viereisten koirakoiden tai liikkurin käskyjä. Paikallaan oli tosi sievästi, taas oli etupalkka käytössä. Nostettiin taas yksitellen sivulle, eikä taaskaan ennakointia. On se huippu eläin. :)

Nuutti sai paljon kehuja, ja siitä kuulemma näkee että sen kanssa on tehty töitä ihan helvetisti. Jotenkin omakin motivaatio paranee, kun huomaa että kaikki tämä aika ja vaiva mitä tuohon koiraan on käytetty, alkaa vihdoinkin tuottamaan tulosta. Ei sen kanssa vieläkään kisoihin mennä, mutta tietääpä että semmonenkin voi olla vielä mahdollista. Nuutin kanssa ollaan oikeasti rämmitty niin syvällä, että sen edistymiseen suhtautuu ihan erilailla mitä esim. Kertun edistymiseen. Kertulle sitä pitää lähinnä itsenstäänselvyytenä, sitä koulutetaan ja se oppii ja edistyy. Nuutilla se ei taas todellakaan ole itsenstäänselvyys, koska ne takapakit on todennäköisempiä.

Juuei, lelut ei vaan Nuuttia kiinnosta...
Omaan ohjaamiseen sen verran pitää Nuutin kanssa kiinnittää huomiota, että muistaa pysyä itse rentona. Nuutin kanssa ei kannata ruveta tappelemaan, eikä siihen kannata jatkuvasti kiinnittää huomiota (oma sählääminen siis minimiin). Katse eteen eikä koiraan, sitä ei tarvii paineistaa. Namit pois käsistä, ei enää palkata sitä suoraan kädestä. Pyritään saamaan se syttymään lelulle tokoillessakin, esim. joku pieni namirasia mitä sille voi sitten heittää. Yritetään myös unohtaa Nuutin menneisyys sillä tavalla, että sitä uskaltaa viedä eteenpäin. Kun ei se mene siitä rikki. Nuutille ei kuitenkaan kannata kertoa että se tekee väärin, vaan jos se tekee väärin, helpotetaan harjotusta niin että seuraava varmasti onnistuu. Sille kannattaa opettaa semmonen rauhottumiskäsky, jonka se yhdistää kierrosten laskuun. Häiriöitä pitää lähteä lisäämään helppojen liikkeiden kanssa, ja uudet ja vaikeat asiat opetellaan ihan rauhassa. Ja edelleen jatketaan samalla asenteella, eli tärkeintä on se, että Nuutilla on tosi kivaa.

Nätti poika
Muutenkin ollaan kyllä vähän treenailtu. Pikkusen ollaan tokoa väännetty oikeestaan päivittäin, ja jäljet tehty. Jäljistä sen verran, että ensimmäisen kerran tälle keväälle molemmat tekivät hyvää työtä. Kertulta odottaisi parempaakin, mutta ihan mukavasti se sitä jälkeä ajoi, vaikka linnut olivatkin käyneet namit syömässä. Kepit huomattiin, muttei vielä nouse. Sillä oli pitkä jälki, jossa kulmat molempiin suuntiin. Nuutilla taas useampi kulma, ja kaikki neljä keppiä nousi. Ja siis älyttömän hyvää nenätyötä pitkästä aikaa. Jos se nyt vaikka osaisi.

Terveysasioita sen verran, että Kerttu on nyt siirretty pois virtsakiviruualta. Edelleen vältellään punaisia lihoja, ja toivotaan parasta. Ruuan seassa välillä menee c-vitamiinia ja vettä. Pissanäyte alkuviikosta näytti tosi hyvältä, eikä vahinkoja sisälle ole tullut, mutta siis pienestä kuitenkin lähetään lääkäriin jos epäily tulehduksesta nousee.



Pikku-bortsu
"Pienet pomput, suuret pomput on ne hauskoja..."



perjantai 2. toukokuuta 2014

Vappua viettämässä

Meidän vappu on mennyt aika rauhallisissa merkeissä. Vähäsen treenattiin, ja sen jälkeen lähettiin käymään pohjosessa Wäinöäkin moikkaamassa.
Treenit sujuvat molemmilta koirilta hyvin. Nuutin kanssa otettiin ruutua, voittajan luoksetuloa ja jääviä. Ruudussa vaihdettiin namialusta kosketustargettiin, ja vähän piti pari kertaa muistutella Nuutille, että pitää mennä sinne ihan keskelle ruutua. Loput toistot sujui sitten paremmin. Luoksetulot menee ihan kivasti takapalkalla. Stoppi on parhaimmillaan aika kiva, maahanmeno valuu. Se valuu ehkä yhden koiranmitan, pahimmillaan kaksikin. Ei kuitenkaan vedetä tästä hirveää stressiä, koska todennäköisyys sille, että voittajassa kisataan on aika pieni. Jäävissä tehtiin vaan sitä, että pystyn vaikka kiertämään koiraa ympäri eikä Nuutti liiku. Seuraamispätkääkin tehtiin.

Pikkususi
Koko porukka koossa, Papi, Nuutti, Wäinö, Kerttu, Uno ja Julius
Kertun kanssa otettiin seuraamista, jääviä, ruutua, avoimen ja voittajan luoksetuloa ja avoimen kaukoja. Seuraaminen meni nyt tosi hyvin, koiralla oli vire ihan kohillaan eikä lähtenyt karkaamaan oikealle käännöksissäkään. Jäävissä ei ollut mitään ongelmaa. Ruutua piti Kertullekin vähän muistutella, mutta kun sai ensimmäisen kerran naksauttaa hyvästä ruutuunmenosta, niin loputkin alkoi onnistua. Edelleen ruudusta seuraamaan tuleminen vaatii treeniä, koska Kertun mielestä sillon saa painattaa täysillä ohi. Avoimen luoksetulo toimii, voittajankin yllättävän hyvin. Maahanmeno siinä ei ole yhtään niin pöljä mitä liikkeestä jäävässä. Voisi toki olla nopeampikin, ja parin toiston jälkeen alkaa tekemään vaan pysähdyksiä, kun odottaa palkkaa. Kaukoissa edelleen se takapuolenliikutusongelma, mutta sitä yritetään ratkoa nyt taas seinän vieressä.


Mutta siis hyvät treenit, ja näiden pohjalta ilmottaisin koiran vaikka heti avoimeen. Ehkä me kuitenkin käydään vielä viikonlopun aikana treenimässä ja katsomassa miten sillon menee, ja tehdään päätökset sitten sen jälkeen.

Muuten ei olla tehty mitään kummempia. Vähän juostu Kertun kanssa ja juoksutettu shelttejä. Wäinö onnistui itsensä jotenkin telomaan, tuloksena kiva ruhje ylähuulessa ja katkennut ylähammas. Uunokin leikki vähän turhan verenmaku suussa (kirjaimellisesti), mutta sillä oli vaan ikenessä pikkuinen haava. Tapaturma-alttiita näyttävät olevan nämä veljekset.

Kesän ryhmäpaikatkin selvisivät. Nuutti treenaa kesän VOI-EVL-ryhmässä tokoa ja agilityä 1-2-luokkalaisten kanssa. Kerttu treenaa tokoa AVO-VOI-ryhmässä, ja mölliryhmässä agilityä. Tottisryhmäänkin se pääsi, mutta katotaan nyt otetaanko paikkaa vastaan, kun se meni niin kurjasti tokoryhmän kanssa päällekäin.


Ulkonäöstä alkaa huomaamaan että ikää tulee. Käytöksestä onneksi ei. :)





Kertun aamujumppa