lauantai 28. tammikuuta 2012

Tokopäivitystä

Kukahan tuota minun junnua kouluttaa salaa? Sen oppimistahti tähän koulutukseen nähden on nimittäin aika hurja. Ollaan tämä viikko treenattu aika reippaanlaisesti, lähinnä tokoiltu mutta otettu myös pikkusen agilityn tekniikkatreeniä. Tokossa ollaan keskitytty avoimen liikkeisiin, ja ollaan harjoteltu vähän voittajaluokkaakin. Nuutti on ollut koko viikon tosi kiva, on tehnyt innolla ja ollu täysillä mukana. Turhan paineistuvaa sorttia se vaan on, joten oma ääni pitää pitää treenien ajan pari oktaavia korkeammalla mitä normisti. Mutta meilläpä alkaisi olla kohta avoimen liikkeet kasassa, pari liikettä kyllä tarvii vielä enemmän töitä, muut hiukkasen vähemmän.

Paikallamakuu näkösuojassa: Vaatii työtä, koira on alkanut pariin otteeseen piippaamaan kun menen piiloon, ja nousee pienestäkin häiriöstä. Nyt sitten ollaan lähdetty tätä korjaamaan lyhyemmillä piilossaolojaksoilla, eli käyn palkkaamassa melko useasti.
Seuraaminen: Ei ongelmaa treeneissä, kisoissa sitten eri juttu. Treeneissä seuraa tosi hienosti, pitää kohtuu hyvin kontakaktin vaikka se välillä putoaa, seuraa hyvässä paikassa ja myös voittajaluokan askeleet sivulle ja taakse onnistuu ilman ongelmaa. Palkattomuus on tässä ongelma.
Liikkeestä jäävät: Molemmat on ihan hyviä, seisomasta se vaan saattaa yrittää kääntyä kun kävelen ohi. Ei kuitenkaan mitään mitä ei pienellä hienosäännöllä saisi pois.
Luoksetulo: Aikalailla mahtava. Vauhti on hyvä ja pysähtyy heti. Muutaman toiston jälkeen alkaa vaan ennakoida pysähdystä, joten läpijuoksujakin pitää ottaa.
Nouto: Meidän ongelmaliike. Tuli ilmeisesti syksymmällä paineistettua koira pilalle, nyt noutaminen on sille aika vastenmielistä puuhaa. Nuutti tietää tasan miten liike suoritetaan, joten nyt vaan koitetaan tehdä noudosta maailman kivintä.
Kaukot: Avoimessa luokassa han hyvät, mutta liikerata s-m on huono, koira hiissautuu eteenpäin. Nyt sitten lähdetään opettamaan maahanmeno seisomisesta kokonaan uusiksi uudella käskysanalla.
Hyppy: Ei ongelmia. Pitää vaan hioa enemmän paluuhyppyä, ettei kierrä estettä aivan sama kuinka huonosti ja vinoon jää toiselle puolelle.
Voittajaluokasta ruutua ollaan treenattu vähäsen viimeaikoina. Nuutti kyllä juoksee innoissaan ruutuun, jossa joko on tai ei ole namialustaa ja/tai apupalkkaajaa. Muuten ei ongelmaa, mutta ruudusta pois kutsuminen ilmeisesti vakuutti koiran siitä, ettei siellä saa olla, ja pian sitten koira ei juossut ruutuun enää ollenkaan. Onneksi asia korjaantui nopeasti, mutta tästä lähtien pitää muistaa imuttaa namilla piski pois ruudusta.
Tunnarissa meillä on siitä puolesta hassu ongelma, että sillon kun kapulat on rivissä Nuutti löytää oikean, mutta ringistä ei. Nyt ei kyllä uskalleta tunnaria treenata kun nouto on surkeaa, ettei mene tämäkin liike pilalle.
Eikä meillä onneksi ole kiirekään. Metallinouto saman syyn takia tauolla.

Ongelma-alueena meillä tokossa ei oikeastaa ole mikään liike, vaan ohjaaja, jonka pitäisi muistaa että koira on niin pehmeä, että sen maailman pitäisi koostua hattarasta, kukkasista ja sateenkaarista. Pitää vaan yrittää itse olla niin kamalan kiva ja mielenkiintoinen siellä kehässä, että Nuuttia ei vaan kiinnosta muu, ettei sitä tarvitse komentaa. Lisäksi ohjaajan pitää muistaa, ettei paineistamisella tämän koiran kanssa pääse mihinkään, vaan koko homma on meille molemmille leikkiä. Tokoliikkeiden väliin kehässä täysin tarpeettomia temppuja, mistä Nuutti tykkää. Jollei sillä koiralla ole kehässä oikeasti kivaa, niin koko hommasta ei tule mitään, esimerkkinä viime koe.

Toisena ongelmana meillä on palkkaamattomuus. Onneksi se on asia, mitä voi treenata. Tähän kiinnitetään reilusti huomiota, koska kisoihin ei enää mennä ennen kuin asia on kunnossa.

Kolmas ongelma on häiriöt, varsinkin lasten muodossa. Nuuttihan on varma, että kaikki näköpiirissä olevat lapset yrittävät syödä pienen koira-paran. Tämä onkin sitten huomattavasti vaikeampi juttu treenata. Toinen häiriö on miehet tuomarina, lähinnä nyt kehään tulon kannalta. Viime kokeessa Nuutti haukkui lähes koko ajan tuomaria kehässäkin, joten miestuomareilla meitä ei luultavasti nähdä ihan hetkeen.

Loppuviikko lomaillaan tokon kannalta melkeen kokonaan. Sen verta tehdään, että puolet ruuasta Nuu saa kaukojen liikeradoista ja toisen puolikkaan noudolla..

Nuutti on treenannut ihan pikkuisen myös agilityä, lähinnä tekniikkatreeniä. Eipä ole mitenkään kamalasti valittaimisen aihetta, paremmin meni mitä kuvittelin. Hyppytekniikkaa pitää kyllä treenata jos aiotaan lajissa kisata, etupäähän pitäisi saada vielä vähän lisää joustoa.

Wäinöstä ihan vaan sen verran, että herra on voinut vallan mainiosti. Lenkeillä poju kulkee mukana, ruuat tulee rentoutumisharjotuksista tai aktivointileluista, ja muuten sitten Wee on sängyn/sohvanvaltaajana. Onpa se tullut pari kertaa ulos leikkimään Nuutin ja Enya-silkin kanssakin, ja vauhtia vielä riittää. :) Kotona sitten pidetään Nuutille tiukkaa kuria, kun Nuutti haluaisi kivuta arvoasteikolla Wäinön ohi. Vielä ainakin Wäinön kaunis hymy palauttaa Nuutin omalle paikalleen.


perjantai 20. tammikuuta 2012

Pieni koira suurella sydämellä

Tällä viikolla käväsytin molemmat pojat lääkärissä. Käynnin pääsyynä oli Nuutin pissavaivat, ne kun ei ole menneet ohi antibiooteillakaan. Wäiski pääsi mukaan terveystarkastukseen.

Nuutin pissavaivoihin löytyi taas syyksi struviittikiteet. Hoitona on RC:n Urinary-ruoka. Onneksi kyseinen ruoka on kohtuullisen maistuvaa, tänään maistui kyllä makupalanakin treenatessa. Virtsarakkoa ultrattiin, ja rakon seinämät näytti ihan hyvältä, joten tulehdusmuutokset aiheuttaa ilmeisesti pelkästään kiteet. Mitään bakteeria ei pitäisi siellä kasvaa. Antibioottikuuria ei onneksi tullut, tuo koira kun on niin väsy aina lääkkeiden takia.

Wäinö tosiaan piti käyttää terveystarkastuksessa, että poika olisi päässyt juoksemaan vesijuoksumatolle. Onneksi tosiaan piti, muuten koira olisi luultavasti saanut sydärin kyseisellä matolla. Sydänkuuntelussa sydän oli kuulostanut vähän hassulta, joten otettii röntgenkuvat. Röntgenissä näkyi sitten laajentunut sydän ja diagnoosina oli kardiomyopatia. Sydänvaivat tulivat ihan yllätyksenä, koska Wäinö on ollut viime aikoina tosi pirteä ja iloinen. Häntä heiluu melkeen koko ajan ilman mitään syytä. Ruoka on maistunut ja mitään yleisoireita ei muutenkaan ole ollut. Tuo kardiomyopatia on vähän inhottava sydänsairaus siitä syystä ettei siitä selviä hengissä. Kun oireilu alkaa, niin elinaikaa ei enää paljoa ole. Toisaalta se voi olla vuosiakin oireeton. Nyt on sitten peukut ja varpaat pystyssä, että sairaus on vasta tosi alussa ja meillä olisi Wäinön kanssa vielä ainakin muutama yhteinen vuosi jäljellä. Eihän vasta 6-vuotias koira voi kuolla sydänvikaan. Ensi kuussa lähdetään Ouluun sydänlääkärille, jossa toivottavasti tilanne hiukkasen valoittuu. Saadaan vähän selville missä kunnossa sydän on, ja toivottavasti saadaan jonkinlainen eliniänodote. Nyt saa poju ottaa ihan rauhassa, sen kanssa ei saisi edes juosta saati sitten agiliitää. Jos nuita rajoituksia tulee Oulussa vielä paljon lisää, tuleva kesä tulee luultavasti olemaan Wäinön viimeinen. Tämä syksy oli jo muutenkin vaikea selkävaivojen kanssa, eikä näin mahtava koira enää lisää terveysongelmia tarvitse.

Wäinöllä on nyt sitten hieronnatkin tauolla ainakin sinne sydänkontrolliin asti. Onneksi sentään selkä on ollut kohtuullisen kivuton. Pitää myös pirhautella meidän "oikealle" lääkärille ja kysellä kipulääkityksestä, että uskaltaako Rimadylia syöttää. Muuten me keskitymme Wäinön kanssa vaan siihen, että tämä loppuaika, oli se muutamasta viikosta muutamaan vuoteen, on mahdollisimman mukavaa. Pentusuunnitelmat lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen, uskoisin että Wäinön laumaan ei sen loppuikänä tule enää muutoksia, ellei sydän näytä yllättävän hyvältä.

Vähän iloisempiakin aiheita. Ollaan taas otettu Nuutin kanssa itteämme niskasta kiinni (kiitos koulun käytännöntuntejen) ja alettu treenaamaan. Pääpaino on ollut paikallaoloissa, ja niitä saadaankin ottaa ihan runsaasti. Näkösuoja on Nuutille vaikea juttu, joten treenata pitää. Seuraaminen näyttää taas kivalle. Nuutti näyttää jopa iloiselta, kun sen kanssa taas tokoillaan. Palkkaa on ja runsaasti, ja tällä kertaa harjoitellaan myös se palkkaamattomuus ennen kun mennään kokeisiin. Liikkeet me kyllä saadaan kuntoon, olen siitä ihan varma, mutta koiran motivaatio tehdä töitä pelkällä sanallisella kehulla/rapsuilla on ison työn takana. Otettiin tuossa alkuviikosta pari rullailmaisua, kyllä tuo kakara tietää mitä pitää tehdä. Hyvin se on sen oppinut, vaikka tosi vähän sitä on treenattu.

Tänään on ollut poikien kanssa tosi kiva päivä. Aamulla lähettiin Nuutin kanssa hallille käytännöntunneille. Alussa vähän tokoiltiin, sitten otettiin vähän agilitya ja sitten tokoiltiin vähän lisää. Poika toimi molemmissa tosi hyvin. Tokossa varsinkin kaukot alkaa mennä koko ajan vaan paremmin. Myös paikkamakuu häiriöiden alaisena menee hyvin. Otettiin ensimmäistä kertaa paikallaan istumista, kerran pääsi nousemaan mutta muuten istui tosi hyvin, ei kertaakaan edes yrittänyt maahan. Sitten pöljäiltiin temppujen kanssa, ja Nuutilla oli kivaa.

Kotiin päästyä Nuutti pääsi levähtämään ja lähdettiin Wäinön kanssa lenkkeilemään ihan kahdestaan. Wäinö sai kulkea vapaana omaa tahtiaan, joten vauhti ei kyllä päätä huumannut. Wäinö oli kyllä huomattavasti rennompi mitä Nuutin kanssa kulkiessa, ja tarkoitus olikin että kunhan tuo koulu (reilun kahden viikon päästä!!) loppuu, niin pojat lenkkeilee erikseen.

Nuutin päivän vielä kruunasi leikkihetki kaverin silkin, Enyan kanssa. Nämä pikkukoirat tulee ihan valtavan hyvin juttuun, ja koska molempien "isoveljet" ovat vähän tylsimyksiä niin pikkupiskit purkavat energiansa toisiinsa. Molemmat tykkäävät juosta, ja lujaa ne menevätkin. Wäinö ei enää pääse osallistumaan leikkeihin toistaiseksi voimassa olevan riehumiskiellon takia. Eipä siinä, ei Wäinöä tuo leikkiminen ihan älyttömästi kiinnostakaan, hajumaailma on paljon kivempi. :)

Huomenna olisi tarkoitus lähteä taas hallille tokoilemaan Nuutin kanssa. Pitää alkaa pikkuhiljaa niitä liikkeitä hiomaan paremmaksi. Varsinkin liikkeestä seisomisen kanssa on ongelmaa, kun koira on aina lähdössä mukaan kun kävelen ohi. Noutoon pitää myös saada enemmän intoa, ja kapulan mäklääminen pois. Luoksetulo on ihan kivalla mallilla. Koira tajuaa kyllä jutun, mutta Nuutilla on vähän tapana pysähtyä vinoon. Wäinö taitaa jäädä kotiin. Vaikkei se pidä yksinolosta yhtään, stressaa se varmaan kotona vähemmän mitä hallin häkissä.


Sunnuntaina saatetaan koittaa Nuutin kanssa jotain ihan uutta, nimittäin ajattelimme osallistua match showhun. Itseäni ei minkäänlaiset näyttelyhommat voisi vähempää kiinnostaa, joten tämä on melko uutta itsellenikin. Pari kertaa olen Unon kanssa mätsärikehässä pyörähtänyt, mutta siltikään en tiedä yhtään mitä siellä tehdään. Pääasia että joku vähän käpälöi Nuuttia ja Nuutti on nätisti, ei me sieltä muuta lähdetä hakemaan.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Pakollinen vuodenvaihdepäivitys

Vuodenvaihteen yli on selvitty hengissä, eikä pojatkaan juuri säikähdelleet paukkuja. Nuutin kanssa ei mitään olla tehty, vaan poika on jäänyt antibiootin aloittamisen jälkeen saikkua viettelemään. Reppana on kyllä kaikin puolin niin huonovointisen oloinen ja näköinen, että ei edes kehtaa yrittää saada sitä mitään tekemään. Suuri osa päivästä meneekin nukkuessa, eikä toinen ole yhtään menossa mukana. Vielä olisi pari päivää kuuria jäljellä, toivottavasti sen jälkeen Nuutti lähtee piristymään.

Mutta asiaan. Nyt olisi ilmeisesti aika kerrata viime vuosi, ja asettaa tavoitteet tälle vuodelle.

NUUTTI

Nuutin suurin ja ainoa tavoite edelliselle vuodelle oli hengissä pysyminen, joka onneksi täyttyikin. Terveys on jopa parantunut, nyt uskaltaa jo hitusen katsoa kisakalenteriakin huolehtimatta doping-rajoista. Edistystä on tullut muutenkin aika kivasti, nenän käyttö on tosi hyvää, Nuutti on oppinut ilmaisemaan jälkikepit, agility on taas kivaa eikä mitään pakkopullaa ja tokosta saatiin TK1. Ei voi kyllä valittaa.

Seuraavalle vuodelle tavotteita on hitusen vaikea asettaa, joten pitää muistaa vuoden päästä olla kauheasti pettymättä itselleni jos ne kaikki ei täytykään. Keväälle näyttäisi tulevan parin kuukauden paussi, kun näillä näkymin lähden kohti suurta maailmaa. Keväällä pistetään myös elämä uusiksi, kun palattuani Suomeen pitäisi löytyä uusi koti uudesta kaupungista ja uusi työ. Toivottavasti siinä ehtii hitusen treenatakin koiraa, ja toivottavasti tulevasta kaupungista löytyy myös seura, mihin päästään sisälle.

Näin alustavasti laitamme kuitenkin vuodelle 2012 tokoon tavoitteeksi TK2:n, mutta vähintään pitää AVO-luokasta löytyä yksi 1-tulos. Olisi tietenkin kiva jos voittajasta olisi muutama liike jo valmiina. Tämä tietenkin edellyttää sitä että koira löytää sen kadoksissa olevan treenausintonsa. Katotaan mitä tästä tulee. Agility riippuu paljoltikin harrastusmahdollisuuksista, mutta kesällä koira ja ohjaaja saisi olla mölleihin kisakunnossa. Suurin ongelmahan on ohjaaja, ei uskoisi että muutama vuosi takaperin ollaan Wäinön kanssa kisattu. Nykyisin olen ihan hukassa kun koira on oikealla puolella.
Pk-lajeista saa haku jäädä kokonaan pois, ensinnäkin on vaikea löytää porukkaa joka ottaa mukaan ei-pk-rotuisia, toinen syy on aika. Ei vaan pysty enää työpäivän jälkeen lähteä moneksi tunniksi metsään, kun kotona odottaa koira. Kuitenkin tuo rulla olisi kiva saada valmiiksi, pitää yrittää saada se ennen koulun loppua.
Jälkeä jatketaan mahdollisuuksien mukaan omaksi iloksi ja aktivoinniksi, tavoitteena olisi FH-jäljen 1. luokan jälki. Toki siihen pitäisi löytää peltoa, jos ei onnistu niin pitää jatkaa metsäjälkeä.
Mejä olisi tarkoitus aloittaa, koiratanssi taas taitaa omistajan kädettömyyden takia jäädä, jos ei löydetä ohjattuja tunteja. Olisi kiva päästä Nuutin kanssa lappiin vaeltamaan, Wäinöä ei sille reissulle huolita mukaan.
Päätavoitteena on kuitenkin edelleen sama mikä viime vuonna, eli terveys ja hengissä pysyminen. Niiden pohjalta lähdetään.

WÄINÖ

Wäinön päätavoite oli edellisen vuoden aikana saada päänsä kasaan, mikä onnistuikin aika hienosti. Herra pärjää kivasti, ja voi jopa lähteä treeneihin mukaan vaikka siellä olisi vieraita koiria. Hermorakennettahan ei paranneta, mutta nykysin sen kanssa voi elää.

Tälle vuodelle toivomme kovasti, että Wäinön selkä pysyy kunnossa, jos ei muuten niin ainakin särkylääkkeillä. Olisi myös loistavaa, että Wäinön pää ei hajoa taas tulevassa muuttorumbassa, ja että Wee voi asua edelleen meillä kun muutamme isoon kaupunkiin. Ortopedille olisi tarkoitus matkustaa jossain vaiheessa, ja säännölliset hieromiset saavat jatkoa. Virallinen luonnetesti olis kiva, varsinkin jos tuomarit olisivat naisia. Olisi tosi kiva nähdä se ero, minkä pelkät tuomarit voi aiheuttaa. Muita tavotteita ei Wäinölle aseteta. Herra saa jatkaa antoisaa elämää maailman parhaana sohvakoirana, ja silloin tällöin poju pääsee treeneihin mukaan.


Omat tavoitteetkin olisi ihan hyvä listata, että saa sitten katsoa ensi vuonna mitkä kaikki meni pieleen. ;)

Valmistuminen olisi ykkösenä listalla. Vaikkei niitä papereita ajallaan saisi menemään, mutta ainakin tämän vuoden aikana.
Sitten tulee nämä perinteiset koulujen loppuun liittyvät jutut, kuten uuden kodin ja työpaikan ynnämuiden hommaamiset. Pitäisi myös jaksaa treenata koiria, ja alkaa miettimään tarkemmin sitä seuraavaa pentua. Ylimääräiset rahat haluaisin edelleen tuhlata ratsastukseen, mutta ehdottomasti pitäisi löytää harrastus mikä ei liity eläimiin. Ihan kauhulla odotan, mitä tästä elämisestä tulee kun kaikki ei pian pyörikään karvakorvien ympärillä. :D