sunnuntai 30. elokuuta 2015

Iina Asunnan agilitykoulutus

Käytiin tänään heti aamusta opiskelemaas agilitya, kun Pohjois-Suomen Sheltit oli järjestäneet Iina Asunnan agikoulutuksen. Kun sain aamuvuoron vaihdettua iltavuoroksi, niin ilmotin Kertun mukaan ja Nuutin otin mukaan ihan siltä varalta, että jos Kerttu ei jaksa koko puolta tuntia tehdä.

Rata oli tämännäköinen:


...eli ei siis mitenkään liian helppo. Sen verran hienosäätöä tuohon piirrustukseen tehtiin, että 21-esteen tilalla oli kaksi estettä joiden välissä piti tehdä välistäveto.

Kertullehan välistävedot on olleet aina tosi vaikeita, se menee tosi helposti ohi ja ite jään helposti jälkeen. Saatiin siis heti alkua viilata kunnolla, mutta siihenkin löytyi toimiva ohjauskuvio. Kerttu on herkkä irtoamaan, joten siinä onnistui se, että itse menin kolmosesteelle ottamaan vastaan ja pukkasin koiran kakkoshypylle. Ei tarvinnut pahemmin ottaa juoksuaskelia, enkä ollut heti kolmannella esteellä myöhässä.

8-putken Kerttu haki kivasti niin, ettei mun tarvinnut lähtee näyttämään putken päätä sille. Riitti, että kun olin ohjannut sen seiskaan, niin lähdin ysiä kohti ja merkkasin kasin. Hyvin haki, ja ite ehdin ohjaamaan 11-hypyn.

Seuraava ongelmakohta oli 15-19. Palkkasin keppejen jälkeen ja otettiin tuo rypäs sitten erikseen, koira kun kuitenkin alkoi jo jonkinlaisia väsymisen merkkejä näyttää, enkä tiennyt että kestääkö se väsyneenä sitä, että lähden ottamaan kepeillä etumatkaa että ehdin valssata. Tuokin esterypäs alkoi sujumaan heti, kun uskalsin lähettää Kepen hypylle 16, ja lähteä sitten pinkomaan itse kohti kahdeksaatoista. Pitäisi vissiin vaan luottaa koiraan enemmän, se kun on oikeesti aika hyvä.

Viimesenä ratkottiin A:n jälkeistä välistävetohyppyä. Siinä ongelmana oli tuo takana oleva putki, mihin Kerttu meni oikeen mielellään. Jokusen toiston vaati, että Kerttu alkoi kuuntelemaan mitä siltä pyydettiin, ja jokunen toisto myös siihen että sain ohjauksen ajoituksen kohilleen, enkä pysäyttänyt sitä ennen estettä.

Siihen sitten lopetettiin, kun Kepellä alkoi väsy painaa ja keskittyminen herpaantua. Hyvät treenit oli, ja Kerttu oli tosi pätevänä.

Nuuttikin pääsi rallailemaan samaa rataa, ja ai että tuntui Kertun jälkeen Nuutin ohjaaminen helpolta. Sen kanssa päästiin A:lle asti ilman ongelmia, mutta sitten oli Nuu sitä mieltä, että hän on jo tehnyt tarpeeksi pitkän radan ja hänelle riittää. Mutta Nuu on alkanut irtoamaan tosi hyvin, ja se on saanut vauhtiaan takaisin. Eihän siitä kisakoiraa tule, kun se tosiaan saattaa jättää radan kesken kun ei pysty,ei kykene, mutta se on ihanan helppo ohjattava, välillä tuntuu että se osaa lukea numerot esteiden vierestä. Siitä olisi voinut tulla hirveen hyvä agilitykoira, jos sen pää kestäisi.

Kesäkauden agilityt saatiin myös päätökseen tällä viikolla. Kerttu ja Nuutti meni samaa rataa, ja molemmat sai hienot onnistumiset. Kertun ryhmän aikoja ei kellotettu, mutta Nuutti meni ja voitti oman ryhmänsä oikeen hienolla nollaradalla.

Ja tokomotivaatiokin alkaa nostaa päätään. Ollaan vähäsen eri liikkeitä värkkäilty, keskitytty kuitenkin siihen oikeaan fiilikseen. Kertun kiertohyppyhärdelli näyttää nykyään tältä:


Eli siis aika kivalla mallilla ollaan. Toki parantamisen varaa on, maahanmeno saisi olla nopeampi (ja pysähdyskin voisi olla terävämpi), istumiseen tarvii vielä kaksoiskäskyn ja kapulat palautetaan vinosti. Mutta kaikki semmosta viilailua, kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Muuten ollaan sitten viimeisiä kesäpäiviä vietetty rannalla, ja Kerttu on opetellut uimaan. Kauhean suurta menestystä sen uimisessa ei ole tapahtunut, mutta ainakin se vähän polskii oma-alotteisesti. Ehkä se ensi kesänä oppii tuon uimisenkin.

Talvikauden ryhmäpaikatkin kerrottiin. Kaikki paikat saatiin mitä haettiinkin, eli Nuutille agility ja Kertulle agility, toko ja rallytoko.








perjantai 21. elokuuta 2015

Kadonneen motivaation metsästystä

Nyt voisi ehkä jo sanoa, että meidän pari kuukautta kestänyt tokon treenitauko alkaa olla ohi. Edelleen on vähän vaikiaa lähteä treeneihin, mutta nykyään on jo treeneissä kuitenkin hyvä fiilis. Ajattelin että otettaisiin kuitenkin aika kevyesti vielä, eli kolmena päivänä treenit, ja paria eri juttua käytäisiin läpi ja vältetään turhia toistoja. Nuutin kanssa saa käydä useampaakin, se kun on meistä ainoa jolla ei mitään motivaatio-ongelmia ole.
Nuuttikin on siis saanut olla edelleen mukana treeneissä. Ei sen kanssa joka kerta treenata, mutta oon pikkuhiljaa lähtenyt senkin tokoliikkeitä hiomaan eteenpäin. Ollaan nyt sen kanssa otettu lähinnä jotain jäävien erottelua, merkin kiertoa, seuraamista, ruutua ja tunnaria. Kaukojen kanssa olen melkeen luovuttanut, ei Nuutille voi saada hyviä kaukoja. Se kun on tommonen ADHD-lapsi, ei se jaksa niin kauaa keskittyä. Ja kun itse tiedän ettei se ikinä edes voittajassa kisaa, niin ei mulla hirveästi ole sen kanssa hinkuakaan lähteä mitään Nuutille vaikeaa hiomaan. Pääasia että se saa paljon onnistumisia ja sillä on kivaa. Nuutin tämän päivän treenit tulivat videollekin, joten EVL-tunnaria ja -ruutua á la Nuutti:



Kepekin on päässyt töihin, vaikkei videolle päässytkään. Sen kanssa ollaan nyt keskitytty paljon kiertohyppyhärdelliin, ja se ollaankin saatu kivalle mallille. Erikseen ollaan otettu suuntia, ja erikseen sitten kiertoa, ja ollaanpa saatu koko liikekin onnistumaan. Enää tänään Kepe ei vilkaissutkaan kapulaa matkalla merkille, joten iso askel on otettu eteenpäin. Suuntien erottelu ei ollut Kertun kanssa vaikeaa, se melko nopeesti tajusi sen idean. Avohypyn meinaa välillä vielä kapulan kanssa kiertää, mutta umpihypystä tulee aina yli.

Merkitöntä ruutua ollaan myös otettu, ja pääasiassa ihan hyvin menee. Ajattelin opettaa sen merkittömälle merkille menon ihan eteenmenona, kun meillä ei kuitenkaan pk-lajeja niin harrasteta. Välillä Kerttu meinaa kääntyä mua kohti liian aikasin ilman käskyä, mutta pitää vaan tehdä eteenmenojakin pidemmällä matkalla.

Tunnaria ollaan otettu vähän erilaisilla muodostelmilla, ja meidän ikuista inhokkia (tai yhtä niistä) eli zetaa ollaan myös treenattu. Zeta alkaa sujumaan jo tosi hyvin ilman liikkurointia. Vielä kun saisi liikkuroinnin lisättyä tähän liikkeeseen ilman että se hajoaa, niin hyvä tulee. Ei se välttämättä tule ikinä olemaan kympin liike, mutta ainakaan enää se ei ahdistu siitä.

Seuraamista on myös hiottu naksun kanssa. Tässä on lähinnä pointtina kouluttaa ohjaajaa, että muistaisi pitää päänsä pystyssä eikä katsoisi kovin vahvasti koiraan.

Tämmösellä humputtelulla siis yritetään saada hommaa taas kivaksi. Kerttu alkaa olla jo sitä mieltä, että kivaa on, koska se ei suostu lähtemään kentältä kun vaihdan koiraa, pistää vaan maate kentälle eikä suostu tulemaan kutsustakaan. Hyvä tietenkin näin päin.

Mutta ehkä tämä taas tästä. Ei me olla vielä edes kepillä sohaistu niitä meidän oikeita ongelmia, mutta jos nyt hetken toko saisi olla vaan kivaa puuhailua yhdessä. Mietitään sitten taas niitä isoja kysymyksiä kun ollaan saatu homma taas pyörimään.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Agility - missä ollaan menossa

Tokoa treenataan edelleen aika laiskahkosti, niin ajattelinpa tehdä pitkästä aikaa aksapostauksen (koska aksahan oliki ihan kivaa). Agia treenaillaan kertaalleen viikossa molempien kanssa, omatoimitreeniä harrastetaan hirveän vähän.

Kerttu on tosi mukava ohjattava. Se irtoaa hyvin, sillä on vauhtia, ja se turha kaahotus on vähentynyt huomattavasti kun taas keskittyminen on lisääntynyt. Kerttu on tajunnut, että radalla voi tehdä muutakin kun vaan juosta, esim. mennä esteitä. Estehakuisuus alkaa siis olla sitä mitä pitääkin, eikä mun tarvii hirveesti varmistella että meneehän se varmasti. Kyllä se menee. Kepe on myös tosi kuuliainen, se kyllä tottelee ohjausta ja vetää vaikka liinat kiinni jos minä sitä siltä (vahingossa) pyydän. Kepit on hitusen hitaat, mutta eiköhän se vauhti sieltä tule kokemuksen myötä. Kerttu kuitenkin hakee tosi hyvin keppejä eri kulmista, ja kestää myös takaleikkuksen kepeille. Rengas on ehkä se, mikä tuottaa eniten ongelmia. Jos lähetän sen renkaalle niin, että olen itse koiran takana, ei renkaassakaan ole mitään ongelmaa, mutta jos olen koiran edessä renkaan toisella puolella, ei laukka-askeleet meinaa mitenkään sopia ja Kerttu tulee renkaan ali.

Suurimmat ongelmakohdat ovat kuitenkin kontaktit ja takaakierrot. Kontakteilla Keeps tarvii runsaasti apua, että malttaa pysähtyä ja takaakierrot on jostain syystä tosi vaikeita. Siis niin vaikeita, että Kerttu on pari kertaa tullut hypyn mielummin alitse mitä ylitse takaakierron jälkeen. Ja sitten jos mennään yli, niin rimat kolisee (muuten pysyy maksi-rimat aika hyvin ylhäällä). Lisäksi tietenkin takaakierron ohjaamisessa on omat vaikeutensa, kun koira on niin älyttömän nopea.





Nuutillakin menee agilityt hyvin. Vauhti on löytymässä, ja teknisestihän Nuu on ihan älyttömän pätevä. Irtoaminen ei kuitenkaan onnistu, vaan mielellään Nuu juoksisi tuossa mun jalan vieressä että saa henkistä tukea. Nuutin kanssa kuitenkin tietää, että aina kun radalla tulee virhe, se menee omaan piikkiin. Nuutti on tosi tarkka menijä, ja tekee niin kuin käsketään.

Kepit on Nuutilla ihan älyttömän hyvät. Se hakee oikean välin vaikka mistä kulmasta ja vaikka kuin lujasta vauhdista. Ongelma tulee vasta sitten jos itse en ehdi keppejen lähelle, koska sitten menee pasmat sekaisin kun pitää yksin olla. Rengas, mikä on ollut kauan Nuutille vaikea, on viime treeneissä sujunut ihan ongelmitta. Nuutillakin tuottaa kontaktit ongelmia, varsinkin kun ohjaaja ei malta niitä kunnolla opettaa.

Molempien kanssa siis treenit sujuu hyvin. Olen itse edelleen sitä mieltä, että Nuun kisat on kisattu, mutta Kerttu olisi tarkoitus saada vielä tälle vuodelle kisakentille. Tarkotus oli korkata kisaura rotumestiksissä, mutta työpäiväthän sillekin viikonlopulle osui, niin jää nyt korkkaamatta. Starttilahjakortit kuitenkin vanhenee tänä vuonna, joten ne pitäisi päästä käyttämään (tai myymään) pois.


Ollaanhan me tokoakin treenattu, vaikkakin tosi vähän. Tänään lähti taas uusi kausi nuorten tokoringissä pyörimään, joten ehkä me saadaan taas treenitkin käyntiin. Talvikausikin alkaa parin-kolmen viikon päästä, ja näillä näkymin Kerttu treenaa talven yli TVA-ryhmässä. Kertulle on myös laitettu hakemusta agilityyn ja rally-tokoon(!!), ja Nuutille agilityyn.

Kesälomakin tuli lusittua, ja töihin on palattu. Lomalla käytiin katsomassa Wäinöä, joka voi ihan yhtä hyvin mitä viimeksikin. Liikakiloista tuli noottia, mutta muuten on hyvinkin onnellinen ja hyvävointinen pappakoira. Kertusta se ei edelleenkään kamalasti tykkää, vaikka nythän Kerttu oli Wäinön mielestä huomattavasti normaalia mukavampi, koska sillä oli juoksut.