torstai 29. joulukuuta 2011

Voi lapset kun ne kasvaa

Pienenpieni Wäinökin meni ja täytti 6 vuotta tänään. :) Kakara se on edelleen, niin ulkonäöltään kuin käytökseltäänkin. Paljon onnea pienelle elämäni koiralle. <3










keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Koiranpentu sairastaa (taas)

Tänään käytiin eläinlääkärillä kokoonpanolla Nuutti ja Uno. Unon hampaat olivat sen verran huonossa kunnossa, että ne piti käydä putsaamassa, ja Nuutin pissastixit eivät ole viime aikoina ihan puhtaita olleet, joten ajattelin sen asian hoitaa nyt samalla. Pissatulehdushan sieltä löytyi, ja taas ties kuinka mones Synulox-kuuri aloitettiin. Toivottavasti tällä kertaa riittäisi tuo yksi kuuri, niitä kun on mennyt yhden pissatulehduksen hoitoon parhaimmillaan kolme. Kohtuullisen terveen oloinen tuo kakara on kuitenkin ollut, mitä nyt väsähtää normaalia nopeammin. Kuitenkin on innoissaan touhuamassa kaikkea, ja ensimmäisenä matkassa mukana kun näkee naksuttimen. Ruokakin maistuu ainakin tarpeeksi hyvin, ja vapaapäivinä koira kiikkuu pitkin seiniä.

Wäinökin on ollut kipeä, ja purkanut sen tietenkin muihin koiriin. Viiden päivän kipulääkekuuri on ilmeisesti auttanut, koska tänään ei ole tarvinnut irroitella kiukkuista "vanhaa herraa" kenestäkään. Samalla eläinlääkärireissulla Wäinökin sai uudet lääkkeet, ja nyt niidenkin pitäisi hetkeksi riittää. Tässä kuitenkin näytetään menevän siihen suuntaan, että poju tarvii lähes joka päivä lääkettä. Kunhan päästään joulun vietosta kotiin saadaankin soittaa hierojalle.

Nuutin kanssa ollaan pidetty nyt taukoa tokoilusta sitten kunnolla. Hyvin vähän ollaan otettu avoimen liikkeitä, ja ihan pikkusen voittajaa. Avoimesta ollaan otettu lähinnä luoksetuloa, kakeja, paikkamakuuta näkösuojassa ja vähän noutoja. Luoksetulot on hyvällä mallilla, vauhtia on kivasti mutta pysäytyskäskyyn reagoidaan heti. Kaket on meille ongelma. Se takapää vaan ei pysy paikallaan. Ollaan me siinä edetty, enää ei liikkuminen ole yhtä reilua mitä ennen, mutta eipä tuo hyvä ole. Pitää varmaan lähteä taas alusta, hyvin lyhyellä matkalla. Noutaa tuo sentään osaa, mutta on sellainen kumileuka että yritetään nyt saada se paremmin kapulaan kiinni. Hallilla se on melko haluton tokoilemaan, joten ollaan yritetty pitää treenit niin mahdollisimman kivana kuin mahdollista. Voittajasta ollaan otettu tunnaria ja ruutua, ja ainaki ruutu on Nuutin mielestä ylikiva. Seuraamista ei olla juurikaan otettu, vähäsen vaan pilkutettu käännöksiä ja paria askelta kerrallaan. Ollaan kyllä varottu pitkiä seuraamisia ettei koira vaan pääse kyllästymään.

Uutena harrastuksena Nuutti on päässyt aloittamaan koiratanssin. Nuutin kanssa on tosi kiva temputella kaikkia typeriä ja hyödyttömiä temppuja, koska koiralla on niin kivaa. Temput koiratanssiesitykseen alkaisivat olla jo kasassa, mutta ohjaaja ei ymmärrä lajista tuon taivaallista saatikka sitten osaa miettiä koreografiaa. Mielenkiinnolla odotamme päästäänkö ikinä kisakentille, mutta koira kyllä tykkää enemmän tästä lajista mitä tokoilusta. Syynä on ilmeisesti ohjaajan asenne, joten ennen asenneremppaa kisakuntoon ei koiraa yritetäkään saada.

Toinen uusi juttu mitä ollaan Nuutin kanssa kokeiltu on rahan etsintä. Nyt meillä on kolme lasipurkkia, joista yhdessä on rahaa ja kahdessa muussa lahjapaperia. Nuutin tehtävänä on ilmaista rahapurkki, ja hienosti se sen tekeekin. Päätin ottaa ilmaisuksi saman mikä meillä on jäljellä keppejen kanssa, eli koira menee maate niin että purkki on etujalkojen välissä. Tavoitteena olisi, että ajan kanssa tuo koira osaa hakea vitosen setelin vaikka sohvatyynyjen välistä. Katotaan miten tässä edistytään.

Wäinökin pääsi kokeilemaan rahan etsintää. Huomaa kyllä niin hyvin, kumpi on opetettu pennusta lähtien nenää käyttämään. Vaikka Wäinö muuten on Nuuttia fiksumpi, sillä meni kyllä hetki ennen kuin se tajusi aukaista nenänsä. Tuo on kuitenkin Wäinöllekin sopiva aktivointimuoto, se saa pääkopalleen tekemistä mutta kierrokset pysyvät alhaalla.

Wäinökin täyttää huomenna jo 6 vuotta. Rakas pieni taskusheltti, hän on jo kypsässä miehen iässä. :)

perjantai 25. marraskuuta 2011

TK1 Susadan Worton Blue

Nonni, nyt se sitten tuli, se viimenen alokasluokan ykkönen. Aika hilkulle meni, pisteitä 160,5 ja surkea esitys.

Luoksepäästävyys olikin se ainoa positiivinen ylläri. Ennen koetta Nuu oli taas sillä päällä, että haukuttiin kaikki, tutut ja tuntemattomat kokoon, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tuomarinki se ehti haukkua ennen koetta, joten olin melko varma että hylkyyn menee. Noh, Nuuhan tosiaan yllätti, kun luoksepäästävyydessä se meni iloisesti vastaan, häntä heiluen. En sitten tiedä mikä hetkellinen mielenhäiriö koiralle tuli.

Paikkamakuu meni siihen normaaliin tyyliin. Siinä se pysyy, vaikka pää pyöriikin. Jos vaan omistajalta löytyisi energiaa ja mielenkiintoa, Nuutti opettelisi pitämään pään maassa paikkamakuun ajan. Varsinkin nyt, kun aika pitenee ja ohjaaja menee piiloon, pelottaa hitusen ettei Nuutti siinä enää pysykään.

Seuraamiset oli molemmat ihan hirveät. Vielä pahemmat itseasiassa. Ensinnäkin piti pelätä ja räkyttää kehän laidalla olevat lapset. Sitten kun päästiin matkaan, Nuutti vaan kulki mukana muttei se seuraamista ollut. Molemmat seuraamiset meni yhtä huonosti.

Liikkeestä maahanmenon alussa olin jo lähteä kävelemään kehästä. Meni pieni ikuisuus että sain koiran sivulle, taas räkytettiin yleisö. Seuraaminen oli vaihteeksi surkeaa, ja maahan-käsky piti antaa melko lujalla äänellä. No, sentäs se onnistui.

Luoksetulossa ei juurikaan ongelmaa, vauhti oli hyvä, mutta piti vähän kiertää yleisöstä pois päin.

Liikkeestä seisomisessa yllättäen seuraaminen surkeaa, muuten ihan jees.

Hyppy sitten taas onnistui, mutta se on meillä melko vahva kympin liike joka ei edes sisällä sitä seuraamista.

Kokonaisvaikutus taisi olla vitonen. Kertoo varmaan miten loistavasti tämä koe meni. :D


Noh, tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Avoimeen ei tarvitse mennä ihan hetkeen, ja taitaa jäädä sittenkin tammikuun koe väliin. Pitää saada pojalle ensin tuo palkkaamattomuus kuntoon, koska palkan kanssa kyllä tehdään. Pitäisi kulkea möllitokoissa, mutta niitä ei harmi vaan kamalasti ole. Tästä kuitenkin lähdetään etenemään lomailulla, nyt ei hetkeen tokoilla. Aletaan treenaamaan jotain muuta, varmaan koiratanssia tai rahanetsintää. Vähän agilityäkin saatetaan harrastella. Harmi, että maastokausi loppuu. Nyt olisi ollut hyvin aikaa keskittyä jälkeen. Sitten kun molemmat ollaan tyhjätty päät kokonaan tokosta, aletaan treenaamaan superpalkoilla ja useampaa liikettä putkeen. Avoimen liikkeet on sinänsä kohtuu hyvällä mallilla, mutta tuo koira ei vaan toimi kisakehässä, ilmeisesti se tietää ettei sieltä tule palkkaa. Sitä siis harjoittelemaan. Nyt viikonlopulle on kuitenkin suunnitelmissa ihan vain metsälenkkiä, jälkeä ja agilityä. Naksutin vetäisi kyllä puoleensa, mutta siihen ei nyt kosketa. Sitä pään maahan laittamista olisi kyllä ihana alkaa naksuttelemaan, mutta molemmat ollaan loman tarpeessa siitä hommasta ja sen ehtii hyvin myöhemminkin.

Wäinö on taas kipeä. Särkylääkettä se on saanut nyt parina päivänä, mutta asento on koiralla ihan lytyssä. Sen näkee ihan siitä miten se makaakin. Seisoessa on etu- ja takajalat lähellä toisiaan, ja selkä on kyyryssä. Istuessaankin se kyyhöttää. Ja hyvänen aika kun se on taas kiukkuinen, Nuuttikin pysyy vapaaehtoisesti kauempana. Tavoite oli päästä ilman hierontaa Helsingin reissun yli, mutta pitää ilmeisesti pirhauttaa hieroja käymään ensi viikolla. Inhottavaa miten nopeasti se menee huonoksi, eihän siitä ole kuin reilu pari viikkoa kun se on hierottu. Selkärangan vierestä tunnustellessa se aristaa selvästi lannerangan lisäksi myös rintarankaa, toivottavasti olisi vain lihasjumia. Selän uusintakuvaukset olisi tarkoitus tehdä keväällä, ja viimeistään silloin lähtee poika käymään ortopedillä. Jollain rahalla pitäisi tietenkin maksaa myös juniorinkin luustokuvat, mutta se on varmaan sen ajan murhe. Mutta hei, Nuutti ei sentään ole käynyt lääkärissä kahteen kuukauteen! Tällä viikolla se on kyllä alkanut pissailemaan tiheämpään, mutta ainakin vielä se vaikuttaa enemmän äijäilyltä mitä sairastelulta. Jos se vielä menee pahemmaksi, niin eihän se auta kuin stixata, mutta toivotaan parasta.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Nuutin 2-vuotissynttärit ja muuta päivitystä

Meidän nuorin herrakin on jo kohta aikuinen, tänään tuli ikää 2 vuotta. Tuo pieni rääpäle, jonka selviytymistä vuotiaaksikin alettiin kovasti epäillä, voi nykyään paremmin mitä luultavasti koskaan. Kyllä siitä eläjä taidettiin saada. :) Syntymäpäivälahjaksi poika sai hieronnan samalla kun Wäinö käytiin hieromassa.





Ja iän myötähän sitä laumanjohtajan paikkaa pitää yrittää havitella. Wäinö saakin pistää välillä tosissaan kampoihin. Toissapäivänä koulusta tullessani oli Wäinön silmäkulma auki, onneksi kuitenkin itse silmä on kunnossa. Muutenkin sitä murinaa kuuluu nykyisin kohtuullisen paljon, ja tästä lähtien varmaan erotan pojat kun jäävät kahdestaan.

Tässä on ollut pieni ikuisuus päivittämättä, ja onhan tässä ehtinyt jotain tapahtuakin. Wäinö luonnetestattiin epävirallisesti, ja herra sai hurrrjat 44 pistettä. Testaajana oli Seppo Hursti Harmaahurstin kennelistä. Pisteitä tuli näin paljon:

Toimintakyky: +2
Pimeässä huoneessa toimi ihan hyvin, eikä juurikaan pelännyt kelkkaa (tuomaria, joka veti kelkkaa, pelättiin sitten huomattavasti enemmän)
Terävyys: +3
Kuulemma häntä ei laskenut hetkeksikään.
Puolustushalu +3
Taisteluhalu +2
Ei suostunut taistelemaan tuomarin kanssa, mutta mun kanssa taisteli hyvin.
Hermorakenne -1
Ei mitään yllätystä, huono on hermorakenne.
Temperamentti +2
Kovuus +1
Luoksepäästävyys -1
Miehethän ovat petoja.

Wäinöllä tulee ens vuoden lopussa ikä vastaan, mutta olisi kyllä kiva saada tälle ihan virallinen luonnetestitulos. Olisi melko mielenkiintoista kokeilla, mitkä pisteet se saisi naistuomareilta. Wäinö palautui testistä tosi hyvin, parin minuutin jälkeen ei ollut enää mitään hätää. Nuuttia en ainakaan ihan pian luonnetestaa, mutta MH-kuvaus voisi sopia sille. Harmi, että ne on niin kalliita, muuten Wäinö pääsisi molempiin.





Nuutti on ehtinyt käydä vielä kahdesti toko-kokeessa. Viime kuun lopussa käytiin hakemassa kakkostulos (158) Kannuksesta, jossa tuomarina oli Veijo Kinnunen.

Luoksepäästävyys: 6
Hyvä että tuomari sai koskettua. Mikä näissä mun koirissa ja miesvihassa oikeen on?
Paikkamakuu: 8
Ei noussut ensimmäisellä käskyllä
Seuraaminen kytkettynä: 8½
Seuraaminen taluttimetta: 9
Liikkeestä maahanmeno: 8
Ei taaskaan noussut ensimmäisellä käskyllä
Luoksetulo: 10
Liikkeestä seisomaanjäänti: 0
Meni maahan.
Hyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 9

Kokkolasta käytiin hakemassa viime viikonloppuna toinen ykköstulos (169 pistettä). Tuomarina toimi Allan Aula.

Luoksepäästävyys: 8
Paljon huonommat pisteet oltais ansaittu. Tuomari ei saanut koskettua koiraan.
Paikkamakuu: 10
Molemmat seuraamiset: 8½
Surkeaa seuraamista Nuutilta, ihan jotain kamalaa.
Liikkeestä maahanmeno: 10
Luoksetulo: 10
Liikkeestä seisomaanjäänti: 10
Hyppy: 0
Oma moka, annoin käskyn sillon kun koira kattoi liikkuria > koira juoksi liikkurin luo. Tuomarin pyynnöstä otettiin toinen, joka oli sitten ihan kympin liike. Harmitti ihan kivasti.
Kokonaisvaikutus: 10

Mikä nyt jäi päälimmäisenä mieleen on se, että luoksepäästävyys vaan huononee. Ensi viikolla on seuraava Veijon koe, täytyy vaan toivoa että hylkyä ei tulisi luoksepäästävyyden perusteella, nollaa parempaa ei varmaan saada. Jos nyt sieltä saataisiin se viimeinen ykkönen, niin ei tarviisi enää ikinä miettiäkään luoksepäästävyyksiä... Viime koe oli myös ihan hirveetä laamailua (oiskohan siitä Laama-agilitysta myös toko-versiota?), mutta annettakoon se nyt anteeksi, oltiin ensimmäistä kertaa vieraassa hallissa.

Nuutti kävi tänään ajamassa metsäjäljen. Pituutta oli vajaa 100 metriä, kulmia oli neljä ja purkkeja kolme. Viimeisen purkin poika ilmaisi oma-alotteisesti, muihin tarvitsi vielä käskysanan. Nuutti tekee normaalisti vain peltojälkeä, mutta meni tuo metsäjälkikin hyvin. Pitäisi vaan jättää enemmän makupaloja pois, Nuu ajaa tyhjät kohdat aina paljon paremmin. Tokoa otettiin vähän, mutta itelläni oli kiinnostus sen verran lähellä nollaa, ettei alettu mitään pilkutuksia tekemään. Huomenna ehkä voisi treenata tokoa hitusen paremmin.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Kisailua ja treenailua

Eilen päästiin vihdoinkin aloittamaan Nuutin kanssa kisaura tokon saralta. Hyvinhän tuo lähti ainakin käyntiin, herra sai 182 pistettä, ensimmäisen ykköstuloksen ja sijoitus oli 2/10. Eipä voi olla kuin ylpeä. :) Liikkeet meni kaikki koiran osalta tosi hienosti, mitä nyt hieman laamailua oli seuraamisissa. Ohjaaja sitten kämmi hieman enemmänkin. ;) Hieno rivi tuli siitä huolimatta:


Luoksepäästävyys: 10
Naistuomari, ei mitään ongelmaa.

Paikalla makaaminen: 9
Sarjassamme ohjaajan mokaamia. Piste lähti, koska käsky oli liian vahva.

Seuraaminen kytkettynä: 9
Ihan nättiä seuraamista, perusasennoissa taisi olla jotain häikkää.

Seuraaminen taluttimetta: 8½
Hitusen laamailua, koira sähelsi jotain omaa.


Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9
En kuollaksenikaan muista mistä se piste lähti, luultavasti vino maahanmeno.


Luoksetulo: 9½
Taas näitä ohjaajan mokia. Nuutti taisi alkaa esittämään ennen liikettä nättejä koiratanssitemppuja, joten koira jäi perusasentoon vinoon.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9½
Seuraamisessa laamailua.


Estehyppy: 9
Liian vahva paikka-käsky, koira jäi vinoon.

Kokonaisvaikutus: 9½

Pakkohan tuohon tulokseen on tyytyväinen olla. :) Mutta jos sitä vaikka ennen seuraavia kisoja ohjaaja treenaisi, että tuommoiset typerät pisteiden menetykset jäisi pois. Kuvia ja videoita pitäisi saada myöhemmin.

Tänään oltiin Nuutin kanssa maastossa treenaamassa. Nuutti teki parisataametrisen metsäjäljen, ensimmäisessä kulmassa jälki hetkeksi hukattiin eikä työskentely muutenkaan ollut ihan yhtä nättiä mitä peltojäljellä. Kaikki esineet kuitenkin löytyi ja ilmaistiin ja loppuun asti löydettiin, vaikka välillä tuntu että hieman tuurilla mennään. Ei missään nimessä kuitenkaan huonosti, varsinkin kun ajatellaan kuinka vähän metsäjälkeä koira on ajanut. Peltojälki taitaa kuitenkin olla se "meidän juttu".

Harjoiteltiin myös rullailmaisua. Kyllä se poika on tainnut tajuta että mitä sen pitää tehdä. Jos vaikka tämän syksyn aikana saisi sen hakuun liitettyä, niin olisin tyytyväinen. Nyt siis hakee rullan maalimieheltä, ja ilman erillistä käskyä tuo sen minulle. Nuutti pitää rullaa hienosti suussa koko matkan, ja tuo käteen asti.

Esineitä treenattiin myös hieman. Tämä on sellainen laji, jota Nuu ei ole vielä ymmärtänyt. Onneksi saatiin hyviä vinkkejä miten tästä lähdetään etenemään, joten eiköhän tätäkin saada parannettua. :)

Huomenna toko-treenit, jee!