Näytetään tekstit, joissa on tunniste paimennus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paimennus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Hannun ensimmäinen kerta lampailla

Olen jo jonkun aikaa miettinyt, että pitäisi käyttää juniorikin lampailla ihan sen takia, että näkee miten se niihin suhtautuu. Mietin sen viemistä jo keväällä, mutta vähän pelkäsin että kellään muulla ei olisi hauskaa paitsi Hannulla, joten en sitten uskaltanutkaan. Jännitti lähinnä se, että jos Hannu siirtyy täysin saalisvietille, ja mulla on liina vasemmassa kädessä, niin en saa sitä pideltyä. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni, pakkasin koirat autoon ja lahjoin meille kuskin, ja lähdettiin lampaille.

Sukunsa puolestahan Hannun pitäisi osata paimentaa. Emä on saksantuonti, käyttölinjainen koira joka kotonaan paimentaa niin nautoja, lampaita kun ankkojakin. Isä, myöskin käyttölinjainen, Amerikasta aikanaan haettu koira paimentaa ainakin lampaita. Hannu on kuitenkin luonteeltaan niin impulsiivinen ja herkästi kuumuva, ja kun sen arkihallinta ei ole niin hyvää mitä toivoisin, niin vähän valmistauduin siihen, että ei välttämättä mene hyvin. Oma mielikuva oli lähinnä se, että Hannu huutaa ja kiskoo lampailla ihan saalisvietin vallassa, ja näkee lampaat paistina ennemmin mitä paimennettavina eläiminä.


Mutta Hannupa yllätti. Ei minkäänlaista kuumumista, ei ääntelyä, ei saalistamista, jahtaamista tai muutakaan hörsköttämistä, vaan nättiä työntekoa oikeassa vireessä. Häntä ei kertaakaan noussut tötterölle, välillä nousi ehkä turhan korkealle mutta koira korjasi itse vireensä tasaisemmaksi. Hannu paimensi tosiaan aivan hiljaa, ei pihaustakaan kuulunut. Välillä meni aika lähelle lampaita, välillä piti hyvin etäisyyttä. Tosi hyvin käytti silmää, oli rauhallinen ja lammasystävällinen tapaus. Hannu oli koko ajan viiden metrin liinassa, mutta mun ei tarvinnut juuri liinalla puuttua sen työskentelyyn. Se kuskaili lampaita tosi sievästi. Kyllä taas näki että mihin työhön on herra jalostettu.


Kerttu oli myös mukana. Kertulla on takana pitkä tauko, mutta teki siitä huolimatta hyvää työtä. Kerttu on maailman kiltein eläin myös lampailla, sen kanssa ei hirveästi tarvii huolehtia. Kerttu pitää sen etäisyyden minkä pystyy, ei turhaan tule lähelle lampaita. Kaarta siltä löytyy ihan hyvin, pitäisi vaan saada vähän rohkeutta lisää, Kepe nimittäin mielellään tulee mun lähelle hakeamaan tukea. Kaikissa muissa lajeissa se tykkää irrota, joten eiköhän se ala irtoamaan lampaillakin kun saa vähän treeniä ja varmuutta alle.

Tehtiin molempien koirien kanssa pari pätkää, ja Kertun toisen pätkän alussa iski kunnon ukkoskuuro. Kerttu herkkänä tyttönä vähän säikähti, kun yhtäkkiä rämähtää kunnon vesisade päälle, mutta kokosi itsensä ja teki työt. Molemmat paimenet oli tosi hienoja, molemmissa olisi varmasti potentiaalia tähänkin hommaan. Hannuhan olisi alle parivuotias, joten sen voisi syksyllä käyttää paimentaippareissa, mutta en kyllä tiedä miten me Kuopioon asti päästään, joten voi olla että jää väliin.


Ollaan me muitakin lajeja harrasteltu. Kerttu on jatkanut rally-tokouraansa nollakoirana ja kävi yhdet epiksetkin. Epiksissä kisattiin VOI-luokassa, 97 pistettä ja luokkavoitto. Kolme pistettä meni molemmat oikeaan -käännöksessä. En ymmärrä miten ne aina radalla on ihan yhtäkkiä ihan edessä. Nuo on Kertulle sinällään helppoja käännöksiä, mutta itse olen niissä aina myöhässä. Nytkin olin, joten siitä lähti se kolmonen. Virallisissa kisoissa käytiin nollakoirana MES- ja VOI-luokat. MES-luokasta jäi käteen 85 pistettä. Olin ottanut liian ison askeleen istu, käännös oikeaan, istu -kyltillä, joten siitä -10. Sitten oli joku kukkaiskäännös jonka kanssa olin taas myöhässä ja jouduin uusimaan, lisäksi pari OV:tä, todennäköisesti siitä kun mulla on paha tapa naputtaa jalkaa kun odotan että Kee istuu. VOI-radalta pisteitä jäi 93. Istumiset niin sivulle, eteen kun oikeallekin oli vaikeita. Jotenkin ärsyttää, että kun Kerttu on oikeasti tosi taitava, ja sitten se menee kisatilanteessa kipsiin eikä yllä omalle tasolleen. Pitää vaan alkaa omassa päässä erottelemaan treeni-Kerttu ja kisa-Kerttu, ettei oli kisa-Kerttuun pettynyt kun se ei vaan yllä sinne treeni-Kertun tasolle. Mutta kuulemma nuo radat oli ulkopuolisen silmään hyvältä näyttäneet, ja tuomarikin oli sitä mieltä ettei Kerttua enää nollakoiraksi vaan kisakoiraksi tästä lähtien.

Tokoja ollaan myös treenattu. Ei mitenkään vakvasti tai suunnitelmallisesti. Tarkoitushan oli käydä kisoissa, mutta en sitten uskaltanutkaan ilmottaa Kerttua niin ei mentykään. Todennäköisesti en enää tälle vuodelle ota lisenssiä, joten ensi vuonna sitten kahden koiran kanssa.


Hannukin on tokoillut. Seuraaminen on aika kivaa, mutta välillä alkaa edistää kun kuumuu. Jäävät tekee hyvin jos saa heti vahvistuksen oikeasta asennosta, jos ei saa, niin pomppaa mun perään. Pitää alkaa siihen kiinnittämään enemmän huomiota, että saadaan liikkeet kokonaisiksi. Nouto sujuu jo ihan kivasti, ja hässäkän palautuksiakin ollaan alettu ottamaan. Ruutua ollaan treenattu, ja vähän EVL-tyyliäkin niin, että vien koiran eteenmenopaikalle ja itse lähetän sen sieltä lähtöpaikalta. Se toimii, mutta eteenmeno ja ruutuunlähettäminen peräkkäin ei vielä toimi. Eteenmeno Hannulla on hyvällä mallilla muuten.


Muuten ollaan vietetty rauhallista kesää. Pahimimpia helteitä paettiin mun vanhempieni luo, kun onhan se koirien kannalta helpompi olla maalla mitä kaupungissa, ei tarvii kun päästää koirat ovesta ulos. Ja mielelläänhän nuo ulkona ovatkin, varsinkin Hannu. Hannu itse asiassa jopa karkasi tuuletusikkunasta useampaan kertaan, kun ovet oli kiinni. Siitä se repi hyttysverkon ja kömpi ikkunasta ulos, että saa viettää nättiä kesäpäivää pihalla... Uimassa nuo ovat myös käyneet. Varsinkin merlekolmikko, Wäinö ei vettä arvosta joten se on jätetty kotiin.

Nuutti ja Wäinö voivat myös hyvin. Nuutti ui paljon, mutta sen turkin kanssa on vähän hankala kun sitä on niin paljon. Jos se asuisi mulla täällä kotona niin sitä turkkia olisi huomattavasti vähemmän... Wäinö, tuo 12,5-vuotias sydänsairas koira vetää kolmenkympin helteillä ihan kun vuosikymmenen nuoremmatkin. Viihtyy ulkona ja touhuaa, jopa vähän temppujakin tehtiin. Ei se ole yhtään nuutuneen oloinen. Hannua se ei vaan enää valitettavasti juurikaan siedä, vaan heidät pitää erottaa niin sisällä kuin ulkonakin. Wäinölle riittää että se näkee Hannun, ja se lähtee sitä jahtaamaan ja kunhan pääsee tarpeeksi lähelle niin tulee päälle. Hannu toki pelkää Wäinöä, kun Wäinö on sen päälle muistaakseni kolmisen kertaa päässyt, ja yrittää väistellä sen minkä kerkeää. Onneksi ei ole takaisin antanut vielä. Sinällään Wäinö ei muutamine hampaineen saa Hannuun minkäänlaista reikää, mutta jos Hannu päättää antaa takaisin niin Wäinöstä tulee entinen. Siispä nämä kaksi ei samassa tilassa aikaansa vietä. Harmi. Wäinö ja Nuutti olivat siis kahdestaan portin toisella puolen ja Hannu ja Kerttu toisella. Wäinö on kyllä tosi jännä, kun se ei yski juuri lainkaan silloin kun olen siellä käymässä. Nytkin olin siellä kolme yötä, eikä yhtään yskimistä. Sitten kun lähden, niin kuulemma se yskiminen alkaa. En käsitä. Ehkä sillä on niin kivaa Hannua jahdatessa ettei se muista yskiä, ja kun Hannu lähtee kotiin, niin sitten pitää yskiä urakalla.















perjantai 17. huhtikuuta 2015

Paimenhommia

Torstaina kävästiin taas Kertun ja Nuutin kanssa mutka lampailla. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt kolmisen kuukautta, mutta oli taas jännää nähdä miten nuo kehittyy kerta kerralta.
Alotettiin Kertun kanssa. Kerttu sai käydä nostamassa lampaat karsinasta ja kuljetti ne laitumelle. Laitumella tehtiin kuljetuksia portilta pois ja portille. Kerttu teki töitä tosi kivasti, se on rauhottunut viime kerrasta selvästi. Enää sitä vauhtia ei ole ylipaljon, vaan se paimentaa pääasiassa aika asiallisella tahdilla. Portilta poispäin mennessä piti hyvin lampaat liikkeellä, ja portille päin mennessä oli edessä stoppina. Kuljetusten jälkeen laitettiin lampaat häkkiin, ja Kerttu taas toimi tosi nätisti. Se jäi häkin ovelle tosi nätisti odottelemaan, että saan portin kiinni. Hallinta lampailla alkaa olla aika loistavaa. Kerttu kuuntelee käskyjä ja noudattaa niitä hyvin. Kertaakaan ei tarvinnut sanoa että nätimmin pitäisi tehdä. "Kierrä"-käsky vaan pitää luultavasti vaihtaa uuteen, koska se on meillä tokossa merkin kierron käskynä.

Sitten otettiin Nuutti töihin. Nuutti oli alusta asti ihan elementissään. Se meni nostamaan lampaat häkistä ihan ilman ongelmaa, ja kun lampaat menivät portille, niin Nuutti hyvin itsevarmasti kävi hakemassa ne sieltä pois. Nuutinkin kanssa kuljeteltiin lampaita eri suuntiin, ja mun ei ihan hirveesti tarvinnut pyytää Nuuttia kiertämään, koska se piti omatoimisesti tosi hyvin huolta siitä, että lampaat kulkee mun mukana. Stoppina toimiminen on Nuutille selvästi vaikeempaa mitä Kertulle, kun Nuutti ei malttaisi. Loppuun ensin häkitettiin lampaat (Nuutti hoiti homman hienosti, ja oli hyvä portinvahti), ja sitten vietiin lampaat talliin. Talliin viedessä Nuutti malttoi hyvin kulkea mun kanssa lampaiden edessä, ja tallin ovella vähän väisti että lampaat pääsee sisälle. Jos jotain huonoa pitäisi Nuutin tästä pätkästä sanoa, niin haukkui jatkuvasti ja ajoi lampaat vähän liian lähelle mua. Mun oli välillä tosi vaikea kävellä mihinkään suuntaan, kun lampaat tuli päälle. Hallinta on myös huomattavasti huonompaa mitä Kertulla. Siinä, missä Kertulle voin vaan huikata käskyt, Nuutin kanssa pitää ihan tosissaan varmistaa että käskyt menee perille.

Toisessa pätkässä oli vähän vaikeemmat lampaat. Lauma oli vähän isompi mitä ensimmäinen, olisikohan siinä ollut ehkä kymmenen lammasta. Nämä lampaat oli edellisiä huonommin laumassa kulkevia, ja koira sai kyllä tehdä töitä ettei lammaslauma hajoa. Tästä laumasta löytyi myös iso pässi, mikä oli Kertulle vähän vaikee juttu.

Kerttu teki muuten tosi kivasti taas hommia. Nyt se näyttääkin jo paimennukselta, kun Kerttu hiippailee nätisti lampaiden perässä eikä juokse itseään ensimmäisen viiden minuutin aikana loppuun. Pässi vaan oli Kertusta hitusen pelottava eläin, joten sen komentamiseen Kerttu tarvitsi multa aika paljon tukea. Muuten Kertun kanssa paimentaminen alkaa olla mulle aika vaivatonta, koska koira on hyvässä hallinnassa eikä aja lampaita ihan mun jaloille. Kerttu on tosi kiltti lampaille, se kyllä vilauttaa hampaitaan jos aletaan vastaan sanomaan (minkä se saa tehdäkin), mutta muuten se on aika lammasystävällinen paimen eikä turhaan stressaa lampaita.

Nuutilla ei ollut mitään ongelmaa pässin kanssa. Nuutti oli hirveän itsevarma, ja laittoi pässiinkin liikettä, ja uskalsi komentaa vaikka vähän pässi kuopikin etujalallaan. Vielä viime kesänä Nuutti hajoitti tämänkokoista laumaa, mutta nyt piti kyllä tosi hyvin lampaat yhdessä sumpussa. Kuljettaminen onnistui, ja Nuutti teki taas melko omatoimisesti töitä. Hyvin se sai porukan häkkiin, ja talliin kuljetus onnistui yllättävän mukavasti.

Edistystä on tapahtunut molempien koirien kanssa. Kerttu alkaisi olla jo tosi hyvä, jos sillä olisi vähän enemmän rohkeutta ja itsevarmuutta lampailla. Nuutti on niin hyvä, etten olisi mitenkään uskonut että mikään sheltti osaisi noin hyvin paimentaa. Kunhan laitumet saadaan kunnolla sulamaan, lähdetään molempien kanssa treenaamaan kisaratoja. Paimennuksen esikokeet olisi syyskyyn alussa, sinne olisi tarkoitus mennä molempien koirien kanssa.

Löysin netistä videonpätkät Nuutin ja minun ensimmäiseltä paimennuskerralta, josta on aikaa kulunut jo melkeen viisi vuotta. Nuutti oli tuolloin alle vuoden ikäinen. Tämmöistä oli meno silloin:




Meillähän oli tässä välissä monen vuoden paussi, mutta edistystä on aika hurjasti tapahtunut. Onneksi. Enää meillä ei paimennus ole ihan tuommoista päättömästi lampaiden seassa juokemista, vaan alkaapa jo muistuttaa työntekoa. Jopa itse olen vähäsen oppinut jo hengaamaan tuolla lampaiden keskellä, ihan yhtä ulapalla en ole enää mitä nuissa videoissa.

Huomisesta lähtien aletaan taas stressaamaan tokokisoja. Niihinkin on enää vain pari viikkoa aikaa. Pitäisköhän ehkä alkaa treenaamaan?

tiistai 20. tammikuuta 2015

Paimennuskausi korkattu (ja muuta treeniä)

Tokomasistelun iskiessä ajattelin, että nyt voisi olla hyvä paikka tehdä vähän jotain muutakin. Meillä menee viikot kuitenkin niin tokopainotteisesti, että masentaa vähemmästäkin, varsinkin koiria. Sunnuntaina sitten lähettiin käymään paimenessa kokoonpanolla Kerttu ja Nuutti.

Koska Nuutilla oli viime vuonna vireongelmia lampailla, vein sen aluksi lampolaan odottelemaan vuoroaan ja keräämään kierroksia, ja Kertun kanssa lähdettiin töihin. Kerttu oli pikkasen turhan innoissaan omasta työtehtävästä, joten vauhtia oli vähän turhan paljon.

Otettiin ensin ihan vaan kuljetuksia molempiin suuntiin. Sitten alettiinkin vaatimaan lampolalta poispäin kuljettaessa sitä, että Kerttu pysyy koko ajan lauman takana, eikä lähde kiertämään. Tuon sähikäisen kanssa oli helpommin sanottu mitä tehty, mutta jonkinlaista edistymistä oli muutaman toiston jälkeen havaittavissa. Lammasporukkaan kuului yksi kohtuu uusi hankinta, aikuinen pässi jota ei olla hirveesti vielä koirilla paimennettu. Tämä yksilö laittoi jonkun verran vastaankin, ja Kerttu sitä sitten vähäsen jännäsi. Hyvin se saattiin silti liikkeelle. Isona häiriönä oli lamapiden kuivaneet leivänpalat, jotka kyllä katosi parempiin suihin. Olihan tuo vähän huvittava näky, kun Kerttu kokoaa laumaa ruisleipä suunpielessä.

Sitten oli vuoronvaihto, Kerttu lampolaan ja Nuutti töihin. Nuutti tuli tosi hyvällä asenteella laitumelle. Hyvällä asenteella teki töitäkin, ei väistänyt kiukuttelevaa pässiä ja muutenkin teki lammaslaumalle selväksi että ketä totellaan. Nuutti vaan oli niin intensiivisesti hommassa mukana, että ajoi lampaat aivan liian lähelle mua. Yritäpä siinä kävellä, kun yksi lammas on jalkojen välissä, toinen edessä, pari löytyy molemmin puolin sivusta ja takanakin on lampaita. Ja Nuutti vaan ajaa niitä vielä lähemmäksi. Kovasti sai tehdä töitä että pystyssä pysyi.

Seuraavalla pätkällä haettiin vähän hallintaa. Lähetin Kertun kiertämään, ja kun oli lampaiden takana, niin tuli maahanmenokäsky. Hyvin oli neiti kuulolla. Tehtiin myös lauman hakemista, eli lähetin Kertun kauempaa hakemaan lauman mun luokse. Nuutin kanssa tehtiin samoja juttuja. Nuutti on tosi vaikee saada pysymään paikoillaan ihan normitilanteessakin, se juoksee jatkuvasti ympyrää. Sama juttu tietenkin lampaillakin, sitä sai rauhotella hetken verran että Nuutti saatiin maahan. Muuten sitten teki Nuuttikin hyvää työtä, irtautui hyvin lampaille ja toi niitä mulle. Miinuksena se, että kävi ensimmäisellä kerralla hakemassa vaan pari lammasta, sitten kun lähetin uudestaan niin haki jo koko porukkaa.

Lampolassakin tehtiin töitä. Kerttu taas alotti, ja tehtiin ihan lampaiden nostamista karsinasta ja käytävältä laittamista takasin karsinaan. Laitoin Kertun hihnaan, koska kierrokset oli aivan liian korkealla ahtaassa tilassa työskentelyyn, mikä näkyi ihan yleisenä vallattomuutena ja lisäksi Kerttu ensimmäistä kertaa ikinä yritti näpsiä lampaita. Muutaman toiston jälkeen kuitenkin alkoi mukavasti Kerttukin rauhoittua. Kerttua selkeesti paineisti ahdas tila, ja se tarvitsi reilusti apuja, että meni sinne lampaiden taakse. Mutta on se vaan mielenkiintoista, miten tuo koira osaa lukea lampaiden elekieltä. Joka kerta kun lammas alkoi uhkailemaan iskemällä etujalkaa maahan ja laittamalla päätä alas, Kerttu ärähti heti. Se ei purrut, mutta rähähti ja vilautteli hyvin selvästi hampaitaan, ja teki valehyökkäyksen lammasta kohti. Sitten kun lampaat oli rauhassa, niin Kerttukin vaan tyytyi haistelemaan niitä.

Nuutin pieni koko tuntui olevan edukseen sisätyöskentelyssä. Nuuttia ei ahtaat tilat yhtään ahdistaneet, se meni reippaasti lampaiden taakse ja ajoi ne eteenpäin. Se oli itsevarmemman oloinen mitä Kerttu (ja jossain varmaan Helvetti jäätyi), eikä lampaatkaan laittaneet samanlailla vastaan mitä ne tekivät Kertulle.

Tehtiin vielä viimeset pätkät ulkona. Kerttu oli edelleen vähän paineessa, joten tarvitsi taas paljon apua että sai lampaat portilta pois. Sen jälkeen sai taas itseluottamuksen takasin, joten tehtiin pikkuhetki helppoa hommaa ja vaihdettiin taas koiraa. Nuutin kanssa tehtiin hetki, sitten laitettiin lampaat sisälle.

Nuutti varsinkin yllätti positiivisesti, kun sitä edistystä on viime vuoteen verrattuna tullut. Se on hirveän rohkea paimen, eikä anna lampaiden hyppiä nenille. Miinusta Nuutti saa haukkumisesta, koska se haukkuu ihan koko ajan. Se tosiaan ajaa lampaita koko ajan lähemmäs mua, mikä tekee mulle lampaiden kuljetuksen vaikeaksi. Se ei ymmärrä, että kun lampaat on mun ympärillä kasassa, niin voisi ottaa vähän väliä. Nuutti hajottaa lauman useasti, ja se pitää käskeä kokoamaan se uudelleen. Se ei onnistu, jos lampaita on 15 tai enemmän. Nuutilla on myös turhan paljon vauhtia. En lampaista juurikaan tiedä, mutta tuntuu että tuommosella vauhdilla ja räksytyksellä paimentava aiheuttaa turhaa stressiä lampaille. Asenne oli kuitenkin nyt niin hyvä, että ei enää parempaa voi toivoa. Pitää tehdä Nuun kanssa vaan sellaisia pätkiä, joissa se ei ehdi väsähtää. Nythän Nuutti oli koiraa vaihtaessa aina sitä mieltä, että hän ei enää lampolaan tule, kun joutuu kuitenkin kiinni. Mun piti hakea se lumihangesta kantamalla tauolle, ja se on oikeestaan sitä mihin pyritään.

Kertulle huonoiksi puoliksi luen vireenhallinnan. Se kiehuu yli. Tosiaan sisätiloissa saatiin vähän virettä alas, mutta sekin vaati jo useamman toiston. Lisäksi Kerttu tarvitsee lisää itseluottamusta tähänkin hommaan. Pitää edelleen muistaa tehdä sille välillä näitä vaikeitakin paikkoja, jotka se sitten selvittää ja se tuntee itsensä taas maailman parhaaksi aussieksi. Mutta on Kertussa paljon hyvääkin, se on jotenkin mulle paljon helpompi mitä Nuutti, kun se osaa ottaa ehkä vähän etäisyyttä lapaisiin. Se oppii nopeesti käskysanat, ja se kuuntelee mitä sille puhutaan. Vauhtia saisi vaan vähäsen ottaa pois Kertultakin.

Kun saatii käydä tuhjentämässä päitämme lammaslaitumella, niin eilen käytiin taas tokoa treenaamassa. Kertun osalta treeni meni paremmin mitä perjantaina. Seuraamisessa poikittaa, ja treenikaveri sanoi että poikittaa ihan samanlailla mitä syksyllä, kun oli ihan jumissa koko koira. Ihan hyvä siis että hieroja on varattuna. Ruudussa meinaa ennakoida maahanmenon, ja jää aika etureunaan. Pitää vielä yrittää, että jos sen saisi vähän syvemmälle ruutuun menemään. Luoksarissa maahanmeno edelleen takkuaa, mutta se on ihan ymmärrettävää jos niitä lihasjumeja on. Kaikki noudot oli muuten hyviä (tunnarin jopa palautti laukalla), mutta ennakoi perusasennon ja perusasento jää kaikenlisäksi vajaaksi. Ei kuitenkaan mitään kamaluuksia tapahtunut, mutta jos nuita perusasentoja en saa kuntoon, niin ykköstä on turha tavoitella. Pistemenetykset tulee olemaan kuitenkin sen verran tuntuvia.

Ja ettei elämä käy tylsäksi, niin iltasella oli vielä agilitytreenit. Kertun kanssa vaikeaksi kävi rengas radan alussa. Se olisi vaan niin mielellään touhottanut menemään, ettei viitsinyt yhtään keskittyä, ja pamautti renkaan hajalle varmaan ainakin viitisen kertaa. Miksi mennä rengas, kun sen läpi pääsee paljon nopeempaa? Sitten taas sama rengas keskellä rataa ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Kepit oli tosi hyvät, ja muutenkin Kerttu teki rengasta lukuunottamatta hyvää työtä. Itse olin taas useammassa paikassa myöhässä.

Nuutilla taas meni kesken radan pupu pöksyyn, ja se karkasi viereiselle kentälle. Taas radan alku meni hyvin, ja ilmeisesti ohjausvirheestä Nuutti veti herneet nenään ja päätti että se touhu loppuu nyt, ja otti jalat alle. Itseäni alkoi jo mietityttää että onko nyt ongelma Nuutin fyysisessä terveydessä, kun niin yhtäkkiä lähti karkuun ja näytti niin piestyltä kuin pieni sheltti vaan voi näyttää, mutta mun kanssa se meni radan ihan hyvin loppuun asti. Ilmeisesti se nyt on sitä mieltä, että mun kanssa epäonnistuminen ei ole niin vakavaa (korjasin kepit eikä Nuu ollut milläsäkään), mutta sitten tämän oman ohjaajan kanssa ei saa epäonnistua. Katsellaan nyt vielä, että miten tämä homma lähtee menemään. Lupailin kyllä jo Kerttua lainakoiraksi, jos ei Nuutti lähde tuosta tokenemaan. En minä kuitenkaan ole vielä pyyhettä heittämässä kehään, mutta on tuo koira melko omalaatusensa tapaus.

Tänään jatkui taas Kertun tokotreenit. Nyt onnistui treenit jo paremmin. Tehtiin liikkeestä istumista liikkuroituna, mutta palkka tuli heti istumisesta. Hyvät istumiset, ei ongelmaa. Sitten tein lyhyellä matkalla luoksarin maahanmenoja. Hitaathan ne on, muttei mitenkään toivottomat. Ja tosiaan meni maahan, kun loppuviikosta oli siinä ongelmaa. Luoksarin stoppeja tehtiin juoksuttamalla mun ja treenikaverin väliä, ja ihan hyviä stoppeja sieltä alkoi tullakin. Otettiin vielä noudon palautuksia liikkuroituna, että perusasentoon ennakointiin voisi puuttua. Toisella pätkällä tehtiin ruutua niin, että lelu oli ruudun takana, kun Kerttu jää niin herkästi etureunaan. Liikkuroitiin sille luoksari, mikä oli ihan jees, uudestaan liikkeestä istuminen, mikä oli myös hyvä, ja liikkuroitiin muutamat maahanmenot sivulta, mitkä on välillä olleet hitaita. Kepe oli kyllä tosi kiva treenattava, oli hyvä vire ja teki niinkuin pyydettiinkin. Eteentuloista ja perusasennoista lähtee varmasti pisteitä kuitenkin sen verran, että jos tunnari nollataan niin ykköseen ei ole mahdollisuuksia. Mutta jos ei kisoissa vire laske, ja Kerttu tekee edes vähän sinne päin mitä treeneissä, niin ihan tyytyväinen saa olla.

Ohan meillä vielä toki treeniä ennen koetta (eikä se koepaikkakaan ole varma), joten vielä ehtii hyvin hajottaa jonkin liikkeen. Jos me ei mitään nollata, niin uskoisin että ykkönen on ihan realistinen tavoite. Ei me mitään huippupisteitä saada, on tuossa vielä sen verran kauneusvirheitä.

lauantai 23. elokuuta 2014

Lammaspaimenet työssään

Tänään pääsivät taas paimenkoirat oikeisiin töihin, kun vein ne taas lammaslaumaa paimentamaan. Kyllä taas pitää sanoa, että näkyi taas aussien ja sheltin ero, vaikka molemmat tekivät tosi kivasti töitä taitoihinsa nähden vesisateesta sen kummemmin piittaamatta.

Alotettiin Kertun kanssa, ensin lauman ajoa laidenta ees taas, jonka jälkeen siirrettiin lampaat toiselle laitumelle. Pätkä kesti ehkä 20 minsaa, ja Kepe teki kyllä tosi kivasti töitä. Välillä pikkasen oli liikaa vauhtia omaan makuun (en tykkää siitä että se stressaa turhaan lampaita), mutta muuten oli tosi ystävällinen lampaita kohtaan. Hienosti kävi aina kasaamassa laumaa jos tuntui että joku lähtee karkaamaan.



Nuutin vuoro oli seuraavana. Toisin kun Kerttu, Nuutti ei meinannut suostua ollenkaan irtoamaan, vaan pyrki koko ajan olemaan mun kanssa samalla puolella (Kerttu taas hakee kivasti tasapainoa lampailla). Nuutti oli muutenkin jotenkin vaisu, vähän tuntui että se ei edes yritä kunnolla. Otettiin sitten pikkupätkä missä Nuu sai laumaa liikenteeseen, ja sitten Nuutti meni talliin odottamaan ja Kerttu pääsi jatkamaan.



Kertun kanssa sitten tehtiin pieni rata. Ensin Kertun piti malttaa odotella että sain lampaiden tarhan portin auki. Kerttu haki lampaat neliön mallisesta, ehkä 3x3 metrisestä tarhasta niin, että itse odottelin portinpielessä. Sen jälkeen ajettiin lampaat toiselle laitumella, ja taas Kerttu maahan ja vahtimaan lampaita siksi ajaksi, että saan portin kiinni. Sitten lähdettiin ajamaan lampaita laitumen toiseen päähän, missä kierrettiin kaksi valkoista porttia ulkokautta. Ensimmäinen portti jouduttiin uusimaan, toinen  meni tosi hyvin. Sitten taas toiseen päähän laidunta, ja koko parikymmenpäinen lauma ajettiin porttien välistä. Sitten taas koira vahtimaan lampaita, laitumen porttia auki ja lampaat ulos. Vietiin lampaat taas samaan neliöön mistä ne haettiinkin, ja Kerttu taas vahti lampaita sen ajan, että sain portin iskettyä kiinni.

Kerttu ja Kertun oma yksiö
Sitten otettiin taas Nuutti vuoroon, ja tällä kertaa oli taas sheltin asenne kohdillaan. Mentiin jo sillä asenteella pellolle, että tein Nuutille selväksi sen että se on tosi hieno ja reipas sheltti, joka varmasti pystyy liikuttamaan pariakymmentä lammasta. Otettiin ne neliöstä ulos ulkokautta, etten edes lähettänyt koiraa sinne lampaiden keskelle, ja kun Nuutti sai ne liikkeelle, niin tuli tosi isot kehut ja Nuutilla vire nousi tosi kivasti. Siirrettiin taas lampaita toiselle laitumelle, ja kuljetettiin niitä jonkin aikaa siinä. Nyt sitten Nuuttikin lähti hyvin irtoamaan, ja sillä oli hyvä vire ja se oli tosi itsevarmana, kävi vaan hakemassa lampaat ja piti sitä ihan itsestäänselvyytenä, että ne lampaat kuuntelee. Jonkin aikaa se jaksoi hyvin koko laumaa, mutta loppua kohti Nuutti laittoi lauman kahtia ja jätti toisen puolen rauhaan, kun väsähti. Tosi reippaana se kyllä oli, traikkuunkin tutustui ilman mitään ongelmaa. Nuutti on ihana kun se on niin alustavarma, vaikka sillä välillä kaikenlaisia epävarmuuksia onkin (ja alustat oli ihan kamala juttu sillon pikkusena). Nuutti sai myös kehuja, että on hirveästi reipastunut noin niinkuin yleisesti.

Nuutin tämän kesän paimennukset saattaa olla tässä, mutta Kertun kanssa on tarkotus jatkaa myöhälle syksyyn. Tarkotus olisi ensi kesänä viedä esikokeeseen. Pitää nyt katsella että onnistuuko ensi kuussa reissu taippareihin, vai jätetäänkö väliin. Mielenkiintoista kuitenkin tutustua vähän paremmin tähän paimennusmaailmaan, tämä on kuitenkin ollut aika vieras laji. En usko että Nuutin kanssa pyritään tässä kisaamaan ollenkaan, jos ei ihan ihmeitä tapahdu. Nuutti tuntuu kyllä tykkäävän, mutta Nuu on jotenkin työläs ohjattava. Voihan se olla, että kun itse oppii  tajuamaan jotain lampaiden päälle, niin rupeaa Nuutinkin kanssa touhuaminen tuntua helpommalta.



Tokoja ei olla pahemmin nyt otettu kummankaan kanssa, vähän vaan pientä treeniä. Kerttu joutuu kyllä taas vähän tehotreenattavaksi ennen piirinmestaruuksia. Yritetään silti mennä kisaamaan ilman tulostavotteita, vaikka nyt on kyllä taas sen mittanen kisatauko alla, että väkisinkin jännittää.

Kerttu sai muuten itelleen dobo-pallon. Nuutille semmosen hankin jotain 3-4 vuotta sitten, ja ajattelin että nyt on Kertunkin aika saada oma. Talvella uidaan kuitenkin niin vähän, että ihan kiva olisi lihaskuntoa hoitaa muutenkin. Käyttöön pallo ei ole vielä päässyt, koska jollain pitäisi olla riittävästi kärsivällisyyttä, että saisi siihen ilmat sisälle.

Kepsu on myös saanut itselleen kuukausi sitten uuden ruokavalion, kun kyllästyin siihen että sen vatsa on jatkuvasti löysällä, ja siirsin sen raa'alle ruualle. Tämä ei nyt niin vaikeaa ollutkaan mitä alunperin ajattelin, ja Kepen vatsa on paljon paremmassa kunnossa. Edelleen sen maha reagoi kyllä siihen, jos se jotain hiilaripitoista syö (eli varastaa), mutta pääasiassa sen pakki on ollut kunnossa eikä karvakaan huonolta näytä. Pääasiassa Kepe syö vaaleita lihoja (broikku, kalkkuna ja kala), mutta jonkin verran menee punaisiakin. Punaista lihaa vältellään keväisen virtsakiviongelmien takia, niitä ei nyt haluttaisi takaisin. Punaisena lihana menee yleensä heppaa ja jonkun verran nautaa. Vähäsen sikaakin ostin puolivahingossa. Aina välillä nakataan lihojen joukkoon kanamunaa ja lusikan verran kasvissosetta kuiduksi. Sisäelimistä menee lähinnä maksaa (naudan tai broikun), ja luitakin tulee jyrsittyä. Vastikään saatiin iso säkki hevosen ja naudan luita, niistä riittää järsittävää vielä pitkäksi ajaksi. Purkista menee merilevää, kalkkia ja c-vitamiinia. Pitää katsella, että tuleeko tarvetta monivitamiinille. Meillä koirat syö vain iltasin, joten aamusin saattavat saada lorauksen piimää tms. Nuutti on edelleen HHC:n perusruualla, kun kaikki sillä toimii niin ei ole mitään syytä vaihtaa.



Paimennuskuvista kiitos Runtin Sannille.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Paimenessa ja vähän kenraaliharkkojakin

Päästiin vihdoinkin alottamaan tämän kesän paimenkausi, ja alotettiinkin se sitten kokoonpanolla Nuutti ja Kerttu. Ensin vuorossa oli Nuutti, koska kenenkään hermot ei kestä sitä huutoa, mikä pääsee jos Kerttu saa tehdä ekana.

Oisko jo Kertun vuoro?
Lähettiin siis laitumelle Nuutin kanssa, ja Nuutti oli aluksi hihnassa, että näkee miten se niihin lampaisiin reagoi. Aika nopeesti sen uskalsi sitten päästää irti, kun ei se mitään pahaa niillee tahtonut. Nuutilla oli kyllä mahottoman hyvä asenne heti alusta lähtien. Se teki lampaille selväksi, että vaikka se onkin niin mahdottoman pieni, niin se nyt määrää tässä hommassa.

Nuutilla oli myös tosi hyviä pätkiä, millon sai pidettyä koko lauman koossa. Laumassa oli kuitenkin parisenkymmentä lammasta, eli ihan kunnon kokoinen porukka. Välillä sitten aina luikki joku lammas jostain karkuun, mutta Nuutin kanssa pyrittiin pitämään iso porukka aisoissa. Vaikeuksia Nuutilla oli myös irtoamisessa, se piti melkeen saattaa lampaiden taakse tarvittaessa.

Nuutilla on iso lauma huolehdittavana
Nuutin jälkeen oli Kertun vuoro. Kerttu oli sitten astetta parempi pitämään suuren porukan koossa. Kuljetuksissa se vähän saattoi huidella omilla teillä jos porukka oli kasassa, mutta jos joku lammas lähti omille teilleen, Kerttu kävi sen tosi nopeesti hakemassa takasin. Kertun irtoamiset ja hakukaaret olivat tosi hienoja, ja Kertun kanssa mun ei tarvinnut tehdä niin paljoa töitä. Riitti, että lähetin Kertun lampaiden taakse, niin Kepe kävi kokoamassa koko lauman. Oli tosi jännä nähdä miten sillä on selkeesti siellä päässä se, mitä niille lampaille tehdään. Se oli jopa niin pätevä, että sitä luultiin bortsuksi (ja myös koiran ulkonäöllä voi olla sen kanssa jotain tekemistä). Sillon kun käveltiin tallia kohti, ja lampailla oli veto sinne, niin Kerttu kivasti jarrutteli, ja taas toiseen suuntaan mentäessä oli Kerttu lampaiden takana antamassa lisää vauhtia. Kertun ongelmana oli liiallinen vauhti, ja sitä piti välillä hättyyttää lampailta kauemmaksi. Vähän oli taas sen näköinen, mitä Nuutin kanssa ulkoillessaan, että olisi tosi kiva tulla täysillä päälle, mutta ketään se ei jyrännyt eikä hampaitaan käyttänyt. Haukahteli pari kertaa, Nuu haukahteli enemmänkin.



Aussie lammasten vaatteissa, melkeen.

Voi ällötys!
Molempien kanssa tehtiin kolme eri harjoitusta, ja molemmat oli aika päteviä. Kerttu oli joo pätevämpi, mutta se onkin tehty tuohon hommaan. Nuutin käyttötarkotukseksi riittäisi nykypäivänä kainalossa makoilu ja nätiltä näyttäminen (jotka molemmat se hoitaa oikeen mallikkaasti), kun taas versatileaussielta vaaditaan vähän enempi. Huomasi myös että vaikka näitä aktivoidaan ja lenkitetään ihan samanlailla molempia, niin Nuutti väsähti lampailla, kun taas Kepe oli sitä mieltä että voidaanksme vielä jatkaa. Tarkotus olis jatkaa tässä vielä kuukauden sisään, ja sitten ens kuussa mahdollisesti Kuopiossa käymään taippareissa. Katsellaan.

Aussie lammasten vaatteissa osa 2




Reissun päätteeksi käytiin vielä katsomassa 6-viikkoisia pikkuaussieita, jotka oli ihan törkeen söpöjä, mutta pentukuumetta ei nostaneet, kiitos Kertun. Yksi aussiekakara kerrallaan riittää mulle, ja sittenkin kun Kerttu on aikuiseksi kasvanut, tarviin jonkun hermoloman ennen uutta pentua.

Äiti oli mulla seurana, ja se oli sitä mieltä ettei tiedä näiden tulevat omistajat mihin nokkansa pistävät. :D

Tokossa ollaan treenattu vähän kenraaliharkkoja. Kerttu on nyt viikon verran tehnyt tosi hyvää työtä, mutta eiköhän tämä putki viimestään kisoissa katkea. Huomasin myös että liikkuroituna ei olla tehty juuri mitään, joten ennakointia odotettavissa. Muutenkin ollaan valmistauduttu kisoihin tosi surkeesti. Ei häiriötreeniä, ei liikkuritreeniä, ei palkattomuustreeniä eikä seuraamisen kestoa. Tätä se Melakari varmaan tarkotti kun sanoi, kuinka tärkeää se treenien suunnittelu on. Jos ja kun menee kisat pipariksi, niin saapahan katsoa peiliin ja miettiä, että jos sitä seuraaviin vaikka kokeilis valmistautua.

Agilitystä sen verran, että Kepe on mennyt oppimaan kepit. Ei se vieläkään ihan omatoimisesti mene vaan tarvii vähän apuja, mutta kun vertaa mitä se oli kuukausi sitten, niin älyttömän paljon on menty eteenpäin.


Kuvat on huonoja, mutta järkkäri odottelee tällä hetkellä tohtoria.