perjantai 17. tammikuuta 2014

Kannusta ja viime aikojen treenejä

Viime viikonloppu meillä koirien kanssa menikin reissatessa, kun lähdettiin pitkästä aikaa käymään Kannuksessa. Koirista mukaan pääsi Kepe ja Nuutti. Wäinökin kyllä viihtyi aikanaan siellä, mutta kolme koiraa ja julkisilla matkustaminen ei oikeen sovi yhteen, joten Wäinö jätettiin matkasta pois.

Kertusta voisi vaikka sanoa sen verran, ettei se tarvinnut yhtään pahoinvointitablettia koko viikonloppuna. Lyhyet linja-automatkat ja pidemmät henkilöautomatkat siis menee ihan kivasti nykyään. Pitkiä reissuja ei vielä uskalleta yrittää ilman lääkitystä, mutta toivottavasti joskus nekin onnistuu. Kertusta voisi sanoa myös sen verran, ettei se yrittänyt syödä ketään aikuista. Lapsiakaan se ei syönyt, mutta en tiedä miten olisi käynyt jos niitä olisi ihan nenän eteen tuotu. Alkaa olla jo melkeen ongelmallista tämä lapsiin suhtautuminen, enkä edes tiedä missä vaiheessa se on näin pahaksi päässyt. Loppusyksystä, siis alle pari kuukautta sitten se vielä yhteislenkkeili lapsen kanssa ilman ongelmia. Ärsyttävää, ja ärsyttää myös se, ettei lähipiiristä oikeen löydy sellaisia lapsia, joiden kanssa Kepe voisi harjoitella käyttäytymistä.

Mutta muuten Kepe oli siis ihan kivaa matkaseuraa. Hallilla käytiin pariin otteeseen treenaamassa, ja ihan hyvin Kerttu suurimmaksi osaksi tekikin. Ensimmäisellä kerralla halli on sen verta täysi, ettei siellä oikeen päässyt mitään tekemään, toisella kerralla oltiin siellä kaverin kanssa kahdestaan. Kerttuhan yllätti ihan täysin, ja vielä negatiivisesti, kun se päätti alkaa vahtimaan kaverin koiralta hallilla ämpäriä, joka ei meidän treeneihin mitenkään edes liittynyt. Se karkasi siis kesken treenien toisen koiran päälle, mutta onneksi kummallekaan ei mitenkään käynyt, eikä kumpikaan ollut mitenkään tappomielellä hommassa mukana. Välikohtauksen jälkeen Kepe keskittyi taas treeneihin, eikä yhtään yrittänytkään karkailla mihinkään. Kertulla on ollut sellaista pientä resurssien vahtimista toisilta koirilta, muttei se aggressiiviseksi ole käynyt. Ja kotona tuollaista hommaa on ihan älyttömän vähän. Meillä siis on luut lattialla ja ruokitaan samaan aikaan jne, eli mihinkään erikoistoimenpiteisiin ei ole tarvinnut ikinä ryhtyä. Ärinöitä tulee vaan siinä tapauksessa, että Nuutilla kiehuu yli. Ja kotihallilla Kerttu ei ole ikinä mitään vahtinut, ei edes treenireppua, vaikka hallilla onkin vieraita koiria. Sen takia tuo hyökkääminen tuli ihan puun takaa.

Mutta sillon kun treenattiin niin Kerttu teki ihan kivasti töitä. Otettiin vähän seuraamisia, luoksetulon pysäytyksiä, hyppynoutoa ja tunnaria. Luoksetulossa maahanmeno on hidas, mutta toisaalta sillä on kaikki maahanmenot hitaita. Pitäisi vissiin ruveta kiinnittämään siihen vauhtiin huomiota. Tunnari menee ihan kivasti, se osaa nyt ilmaista oikean seitsemästä kapulasta.

Nuutin kanssa ei ensimmäisellä treenikerralla tehty juuri mitään, koska Nuutti ei pystynyt keskittymään. Toisella kerralla Nuutti taas teki ihan älyttömän hienosti töitä. Otettiin sen kanssa ruutua kokonaisena liikkeenä ilman namialustaa, ja se juoksee kyllä hyvin sinne keskelle asti. Se pysähtyy käskystä, eikä ennakoi maahanmenoa, vaan hyvin odottaa maahanmenokäskyä. Seuraamaan tullessa se etsii aika hyvin oikean paikan, mitä nyt vähän edistää, mutta se nyt tekee sitä muutenkin, ja minä olen sen sille sallinut. Nuuttikin sai tehdä hyppynoutoja. Tehtiin niin että seisoin pari metriä oikealle hypystä, nakkasin kapulan ja Nuutin piti mennä ja tulla hypyn kautta. Nuutin kanssa otettiin myös seuraamispätkää, luoksetuloja ja pääsi se tekemään vähän agilityäkin. Aksassa keskityttiin lähinnä kontakteihin (toimi) ja keppeihin. Kepeissä Nuutti kyllä menee, vaikka seison siellä alussa paikallaan, mutta jos yritän leikata toiselle puolelle niin ei varmasti onnistu. En tiedä mikä siinäkin on ongelmana. Mutta hyvin Nuutti veti koko tunnin. Muutenkin se oli superreipas koko Kannus-reissun ajan, ei edes miehet pelottaneet.

"Pääsiskö syliin?"
Ouluun palattiin maanantaina, ja tiistaina jatkui sitten omat treenit. Ensin oli Nuutin vuoro, ja tehtiin avoin luokka kokeenomaisesti. Paikkamakuu meni vituroilleen taas vaihteeksi. Sekin liike on aloitettu alusta ties kuinka monta kertaa, se pelaa sen jälkeen ehkä jonkun kuukauden ja hajoaa taas. Nyt Nuutti piippas koko kolme minuuttia, vaikken edes mennyt piiloon. Tosi ärsyttävää. Seuraaminen sillä menee kivasti, mitä nyt sitä edistämistä on vähän. Liikkeestä maahanmenossa sillä on pitkät piuhat, sillä menee hetki ennen kun se tajuaa, että sai käskyn, mutta sitten pamahtaa kyllä nopeesti maahan. Sama meininki luoksetulossa. Käskyllä menee aikaa että se menee aivoihin asti. Liikkeestä seisominen jätettiin väliin, koska Nuu sotkee sitä istumisen kanssa. Nouto meni muuten hyvin, mutta pudotti kapulan mun varpaille, kaukoissa ei pysynyt istumassa kun oli taas niin paljon painetta pienelle koiralle, hyppy taisi mennä hyvin. Ei siis tällä kyllä ykköstulosta olisi luvassa. Paikkamakuusta ei varmaan kannata edes haaveilla mitään vitosta isompaa numeroa, ja nollille olisi mennyt myös seisominen ja kaket. Saapa nähdä, kouluttaja on kyllä sitä mieltä, että sille saa sen TK2:sen jos vaan koiralla pysyy pää kasassa, mutta kun musta tuntuu hyvin todennäköiseltä että sen pää hajoaa. En siis tiedä että yritetäänkö edes ollenkaan, vai suunnataanko suosiolla rally-tokoon. Mutta jos jotain positiivista pitää repiä, niin ei Nuuttia haitannut vaikkei sitä namia tullut. Sillä nyt vaan oli niitä isompia henkimaailman asioita ressattavana.

No, onneksi sentäs Kepellä meni paremmin. Sen kanssa tehtiin alokasluokka kokeenomaisesti. Kehääntulotarkastuksessa se sai vielä namin, mutta nyt alkaa sekin sujua. Paikkamakuussa väänsi itseään vähän vinoon, ja teki jonkun ihme hypyn sivulle. Kuitenkin hirveän rauhallisena makasi sen pari minuuttia paikallaan. Seuraaminen meni mukavasti, paitsi että viimeisen perusasennon jätti tekemättä, jäi kuulemma vaan jousille. Liikkeestä maahanmenossa reagoi heti, mutta maahanmeno hidas. Luoksetulossa tuli vauhdilla, mutta jäi kauas. Uskoisin että johtuu minusta, koska aloin valmistautumaan törmäykseen ja siinä vaiheessa Kepe iskikin nopeesti takapuolen maahan. Olisi varmaan tullut paremmin, jos olisin vaan antanut olla. Liikkeestä seisomisessa väisti jostain kumman syystä, kun tulin takaisin. Vapaana seuraaminen oli hyvää, paitsi että taas meinasi jäädä viimeinen perusasento tekemättä. Hypyssä meinasi hypätä takaisin, varmaan sen takia kun ollaan tehty viime aikana hyppynoutoa. Liikkeiden väleissä oli turhaa ilottelua, että varmaan olisi hyvä pitää niissäkin koira käskyn alla. Mutta ihan hyvältä sen liikkeet nyt näyttää, kyllä nuilla pitäisi ykköstulos irrota. Nyt vaan jännäämään, että riittääkö virta seuraamisiin jos ne on peräkkäin, ja että kestääkö Kerttu vierasta tuomaria. Video treeneistä löytyy:



Noh, keskiviikkona pidettiin vapaata ja torstaina oli Nuutin agilityt. Nuutti veti taas ihan hyvin, ohjaaja olisi voinut olla taas tarkempana. Tuota on niin jännä ohjata, kun ei se juuri tarvitse merkkejä, se lukee niin pienestä että mitä tehdään ja mihin mennään. Väliajoilla en sitten kehdannut heittää koiraa kylmään muovihäkkiin, eli tehtiin sen kanssa sitten jotain pientä. En esim. tiennyt että se osaa ylempien luokkien kaukot, mutta niin vaan näytti osaavaan pelkästä käskysanasta. Koira oli tuolilla, että kamalasti ei liikkumisen mahdollisuutta ollut. Tehtiin myös esine-etsintää pitkästä aikaa (niin pitkästä aikaa, että meillä meni hetki ihan käskysanan muisteluun), ja Nuutti työskenteli tosi hyvin. Ei sitä kiinnostanut edes lähteä agiradoille muiden koirien sekaan, koska sillä oli työt kesken. Etsittiin pariin otteeseen kolmea lelua, joista yksi oli levyn alla piilossa, ja kaikki löytyi.

Kepe taas teki eilen ihan pientä palauttavaa tokotreeniä, helppoja juttuja paljolla palkalla. Tämän päivän saavat molemmat huilia, vaikka Kepen kanssa on vähän tehty ylempien luokkien kaukoja ja tunnaria. Muuten ollaan vaan vähäsen juostu tuolla kylmässä metsässä, Nuutti-parka ei oikeen siellä tarkene. Semmonen 45 minuuttia putkeen tuntuu olevan Nuutille nyt se kipuraja, että sitä pidemmälle ei viitsitä lähteä.

Kertun antibiootti loppui eilen, ja kaipa tuo on nyt parantunut. Ei se enää sisälle tee, mutta ulkona välillä pissailee useemmin, välillä taas ihan normaalisti. Stiksissä sillä on kuitenkin proteiinit yhdellä plussalla. Voi olla että pitää käydä vielä ensi viikolla katsomassa että on kai se varmasti terve. Minä oon varmaan vaan harhaluulonen näiden pissatautien kanssa, mutta syytetään siitä ihan Nuuttia. Sen sitä saa kun viet koiranpennun pissatulehduksen takia lääkäriin, ja huomaat ettei sen toinen munuainen toimi.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Aika surkia alku vuodelle

Meillä on vuosi alkanut kohtuullisen kurjasti, kun molemmat, Kerttu ja Nuutti, sairastavat. Lisäksi muista koirista Wäinö, Uno ja Papikin ovat joutumassa tällä viikolla lääkäriin. Wäinöltä napataan kilppariarvot ja maksakokeet, mahdollisesti PVK ja munuaisetkin katotaan. Uno on ollut vähän kärttynen (oiskohan huonoissa lonkissa nivelrikkoa), ja Papilla on ilmeisesti furunkuloosi, mikä näyttäisi tarvitsevan antibiootit. Että hyvin menee. Julius taitaa olla ainoa, joka on säästynyt sairasteluilta.

Kerttu sai VTI-oireita heti keskiviikkona, kun tultiin takaisin kaupunkiin. Torstaina varasin sille lääkäriajan, ja perjantaina mentiin lääkärille. Kepe käyttäytyi ihan hyvin, jos ei oteta huomioon sitä ensireaktiota lääkäriin. Kerttumaiseen tapaan se kuitenkin tutustui nopeasti, ja päätti että kyseinen lääkäri on kohtuullisen harmiton tyyppi, ja antoi kopeloida ja kiltisti retkotti pöydällä loppuajan. Pissassa oli leukkarit ja proteiinit plussalla, mutta pH oli hyvä. Sedimentissä näkyi jonkin verran tulehdussoluja, muttei mitenkään kamalasti, eikä kiteitä ollut, joten päätettiin odottaa viljelyvastausta, mikä menee vielä huomiselle. Oireet kun ei kuitenkaan kamalan pahoja olleet, ei pissaillut sisälle tms. Lääkäri kuitenkin sanoi, että jos viikonlopun aikana pahenee, niin laittaa vaan viestiä ja se soittaa antibioottireseptin.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä sitten Kerttu sai päälle vielä ripulinkin, mikä tarkoittaa sitä, että juostiin se yö ja seuraavakin ulkona muutaman tunnin välein. Onneksi se kuitenkin osaa pyytää ulos, ettei sisälle ripuloi. Tänään vielä Nuuttikin rupesi ripuloimaan. Me siis jatketaan joululomaa ja jätetään huomisen treenit väliin, ihan turhaan noita vie tartuttamaan toisia, kun tuo ripuli näyttää tarttuvaa laatua olevan.

Toivottavasti sitten kaikki vuoden sairastelut sairastellaan nyt, ja loppuvuosi pysytään terveinä. Hirveen tylsää, kun muka itsellänikin olisi hirveä treeni-into. Jännää vaan että se treeni-into iski juuri silloin, kun huomasin Kertun sairastelevan...

torstai 2. tammikuuta 2014

Tavotteita

No niin, jonkunlaista tavoitetta on mietitty ensi vuodelle. Sheltit taitaa päästä melko vähällä, kun aussikka-paran niskaan on ne isoimmat tavoitteet ladattu.

Eli Kerttu:
-Kertulle olisi tarkoitus hakea nyt keväällä tokosta ALO1 ja sen perään AVO1. Saa nyt nähdä miten käy, kun täällä ei kamalasti kokeita näytä alkuvuodesta olevan. Jos tuon AVO1:sen saa ennen kesää, niin kesäksi VOI-ryhmään treenaamaan, jos AVO1 tulee kesällä, niin syksyksi voittajaryhmään. Voittajan liikkeet loppuvuodesta ainakin jollekin mallille.
-Pk-lajeista tottikset BH-valmiiksi, ja jäljen tekoa enemmän mitä edellisenä kesänä. Ei kuitenkaan kisatavotteita.
-Agility aloitetaan, ja loppuvuodesta tavoitteena olisi pystyä menemään rataa. Ei kisatavotteita tähänkään.
-Canicrossaaminen olisi tarkoitus aloittaa, kunhan saan sopivat kamppeet ostettua.
-Paimennetaan kesällä ainakin jonkin verran.
-Luustokuvat, ainakin kyynärät ja lonkat. Mahdollisesti selkä, jos kuvaaminen venyy syksyyn. Muussa tapauksessa selkä otetaan myöhemmin (haluan sen spondarilausunnon).

Nuutti:
-Tokossa ei välttämättä kisatavotteita. Ehkä kokeillaan avointa kesällä, jos koiran pää on kunnossa.
-Rallytokoa olisi tarkoitus ainakin kokeilla kesällä.
-Agilityssä kontaktit varmemmiksi ja keppejen sisäänmenoaukon parempi hahmottaminen. Kisaamista aktiivisemmin. Nousu kakkosiin olisi ihan kiva juttu, mutta voi olla ettei tuon sähikäisen kanssa pahemmin nollia saada tällä ohjaamisella.
-Jälkeä aktivoinniksi.
-Mahdollisesti kesällä paimennusta.
-Terveenä pysyminen olisi huippu juttu.

Wäinö:
-Lepposia, kivuttomia ja mukavia eläkepäiviä koko vuoden edestä.
-Lihaskuntoon satsataan paremmin, muistetaan soitella sitä hierojaa vähän useammin.
-Kilppariarvojen tarkistus.

Omistaja:
-Kehitystä agilityssä.
-Olisi kiva keksiä, että mitä sitä tekisi isona.
-Ahkerampaa mutta maltillista treenaamista. Ei oleteta että aussie osaa kaiken vaan siksi, kun se sattuu olemaan aussie, eikä vaadita Nuutilta liikaa silloin, kun se ei selkeesti pysty suoriutumaan.
-Hermot Nuutin kanssa.

Ja vuoden päästä taas katsotaan, että osuiko mikään kohdalleen. :)

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vuosikatsaus

Taas on vuosi mennyt ja uusi alkanut. On siis vuoden 2013 koostepostauksen aika. :)

Vuosi 2013 alkoi ihan mukavasti, kun ravasin kasvattajan luona pentuja katsomassa. Oman pennun valinta oli kamalan vaikeaa, mutta kasvattajaa kuunnellen tammikuun puolessavälissä meille kotiutui pieni, tumma merlenarttu. Tämä kyseinen merlenarttu ei ollut pentueen helpoimmasta päästä, mutta aika nopeasti sen kotiuduttua huomasin, että se sopii sittenkin tosi hyvin mulle. Samaa mieltä olen edelleen, en kyllä Kerttua pois vaihtaisi, vaikka aina meillä ei kovin helppoa ole ollutkaan.


Helmikuussa treenailtiin Nuutin kanssa tokoa ja agilityä, agitreenit oli Kertun tultua pudonneet yhteen kertaan viikossa. Nuutti söi Clomicalmia omiin ahdistuksiinsa, ja helmikuussa alkoikin eroa jo näkyä.Kertun kanssa harjoteltiin jo tokoa, mutta harjoteltiin myös ihan perusjuttuja. Eroahdistuksia ei ikinä ollut, ja kun "äitiysloma" loppui helmikuun alussa, Kertulla ei ollut mitään ongelmia jäädä kotiin työpäivien ajaksi. Kerttu sai myös ensimmäiset rokotukset, ja rokotusten aikana treffattiinkin viittä muuta sisarusta. Muutenkin pentutreffailtiin säännöllisesti vieraitakin pentuja, koska Kerttu oli tosi ujo pentu. Ei tykännyt vieraista ihmisistä, ei koirista, eikä tiloista.

Maaliskuussa myös Nuutin tokotreenit vähenivät, koska Kertun treenit tulivat samalle päivälle, ja jouduin siis olemaan sen päivän illat töissä, jolloin olisi ollut Nuutin treenivuoro. Nuutti ei kuitenkaan pahakseen pistänyt, ja agilitejähän me jatkettiin, ja käytiin möllikisoissakin. Kertun kanssa oli ongelmia sosiaalisuuden kanssa, se ei päästänyt vieraita lähellekään. Rokotuksilla ei olisi antanut millään lääkärin koskea, ja varsinkin tulehtuneen korvan katsominen oli työlästä. Kertulle tuli tässä vaiheessa siis Canofite-kuuri, joka ei tulehdukseen auttanut, mutta onneksi korva parani itsestään eikä sen jälkeen ole oireillut. Nuutin lääkeannosta pienennettiin aika hurjasti. Me myös muutettiin uuteen kämppään.

Huhtikuussa sitten Nuutin lääkitys lopetettiin, ja tilalla syötettiin hetki Zylkeneä. Lääkityksen jälkeen vein Nuutin kastroitavaksi, jonka jälkeen Nuu meni hetkeksi hoitoon haavojaan parantelemaan. Kertun sosiaalisuus rupesi pikkusen paranemaan, vaikkei se vieläkään kamalasti ihmisistä tykännyt. Huhtikuun lopussa loppui Kertullakin pentutokot, ja muutenkin harrastusrintamalla jäätiin tauolle.

Toukokuussa tuli kesä, ja kesäryhmätkin alkoivat pyörimään. Kerttu treenaili mölli-ALOa, ja Nuu AVOa. Kertulla alkoi olla ALO:n alkeet ihan kivasti jo hanskassa. Nuutti kävi virallisissa agikisoissa hakien sieltä kolme hylkyä, kaikki hylyt kepeiltä. Käytiin Nuutin kanssa myös agivalkussa, mistä tykkäsin kovasti, ja Kerttu valmentautui tokossa Hiturin opeissa. Puolivuotias Kerttu-parka joutui toisen aussien suuhun, mutta säikähdyksellä selvittiin. Onneksi kallon kasvu oli vielä siinä vaiheessa, että oikea silmä pääsi "pakenemaan" hammasta silmäkuoppaan, eli Kerttu näkee edelleen molemmilla silmillään. Lääkärireissu tuli kuitenkin, ja armoton sossutus toisia koiria kohtaan.

Kesäkuussa meillä oli taas muutto edessä, ja koirat sopeutuivat taas hyvin uuteen asuntoon. Vähän treenailtiin, paljon uitiin, ja muuten koirat saivat aika paljon vaan olla, koska itsellä oli kiirettä töissä. Kerttu paranteli haavojaan, eikä siitä kuitenkaan tullut mitään pelkoaggrea toisia koiria (paitsi jättirotuja) kohtaan. Kertun kasvu jämähti, eli pieneksi se jäi. Loppukuusta oli Ghosteye's-leiri, eli Kepe pääsi ekaa kertaa paimentamaan, ja hyvin paimensikin. Jäljestettiinkin jonkin verran.

Heinäkuussa jatkettiin samaa tahtia, uitiin ja treenattiin ja tehtiin töitä. Uimakaveriksi saatiin Kertun Riimi-sisko, ja shelttikin ihan pärjäsi kahden aussien vauhdissa mukana. Loppukuusta Kerttu aloittikin ensimmäiset juoksunsa, ikää silloin oli 8 kk ja 2 pv. Muutenkin Kepe alkoi olla jo iso tyttö, vahtivietti selkeesti heräsi ja murkkuilu hitusen vähentyi.

Elokuussa Kerttu meni ensimmäistä kertaa hoitoon Riimin kaveriksi, kun itse lähdin vahtimaan Wäinöä ja Unoa kesälomalla. Kepen matkapahoinvointiin aloin kokeilemaan Vet's Best-sarjan Travel Calmia, mikä tuntuu toimivan.

Syyskuussa meillä loppuikin kesäkausi treeneissä, ja lokakuussa alkoi hallikausi. Nuutille hallikauden alkaminen oli tosi paha paikka, ensimmäiset treenit meni ihan panikoidessa. Kepe ei niin välittänyt. Kepe kävi myös ensimmäisissä möllitokoissaan tullen toiseksi. Kertun käytös alkoi kuitenkin enteillä juoksuja, joten marraskuun viralliset jäi välistä. Muutenkin tässä vaiheessa vireongelmat alkoivat kasvaa. Lokakuussa saatiin hetkeksi Riimi meille Kerttua väsyttämään, ja samoihin aikoihin myös omista MRI-kuvista löytyi jotain ylimääräistä, joka sitten asetti pientä kysymysmerkkiä jatkon kohdalle. Marraskuussa myös juhlittiin niin Nuutin kuin Kertunkin synttäreitä, ja Kepe kävi moikkaamassa kasvattajaa ja sisaruksiaankin.

Joulukuu nyt meni vähän koirien lomaillessa. Nuu pääsi lääkäriin jatkuvan väsymyksen ja äreyden takia, mutta mitään suurta ei löytynyt. Mentiin loppuvuodeksi pohjoiseen, jossa sitten joulun ja uuden vuoden vietti 6 koiraa, jotka onneksi tulivat hyvin keskenään toimeen. Kerttu ja Wäinökin alkaa olla melkeen kavereita, tai ainakaan toisia ei enää niin paljoa pelätä. Wäinökin vietti synttäreitään ihan pari päivää sitten.




Tavotteitahan en viime vuodelle muistanut/ehtinyt/jaksanut asettaa. Tänä vuonna en yhtä laiska ole, joten tavotteiden pitäisi myös selvitä tässä lähipäivinä.