Kerttu luustokuvissa

Maanantaina tuli se jännä päivä eteen, että Kertulla oli lääkäriaika selkäoireiden vuoksi. Selkäoireet ei Kertulla ole sinänsä pahoja olleet (hyppii sängylle, sohvalle, autoon yms., painii ja leikkii Hannun kanssa  kuin nuoret tytöt ja niin pois päin), mutta kuitenkin sen verran se on sitä selkäänsä oireillut, että on minut onnistunut huolestuttamaan. Ja kun fyssari ja osteopaattikin olivat sitä mieltä, että ei ihan normaali ole, niin ei muuta kun aikaa varaamaan.

Ensin Kerttu kopeloitiin hereillä. Kopeloinnissa aristi ristiselkää, oikeaa polvea ja jäykkä oli vähän kyynäristäkin. Sovittiin, että kuvataan selän lisäksi myös lonkat, kyynäret ja polvet. Lonkat, kyynäret ja polvet oli kaikki siistejä. Tai no, kyllähän niissä lonkissa ja kyynärissä näkyi käytön jäljet, mutta kai ne näkyy jo kaikilla tuon ikäisillä aktiivisilla käyttökoirilla. Lääkäri vähän varoitteli että todennäköisesti kehittää jossain vaiheessa rikkoa kyynäriin, mutta siitäkään en huolestunut, koska hyvin monella vanhalla koiralla on rikkoa vähän siellä sun täällä. Jos Kertulla alkaa vaivata etupää joskus vanhemmiten, niin eipä sille mitään voi. Nivelaineita annan sille tästä lähtien joka päivä, kun ennen se on saanut niitä aina silloin tällöin.

Sitten se selkä. Itsehän pelkäsin eniten spondyloosia, mutta sitä ei onneksi löytynyt. Oikein sieviä nikamia oli. Ristiselästä löytyi muutosta, mikä voisi selittää oireilun ja ristiselän kipuilun. Kertullahan on kuvattu LTV1, se "harmiton ja vaaraton" muutos. Kertulta siis puuttuu ristiselän harjannetta pätkä. Lisäksi samalla alueella on SI-nivelissä epäsymmetrisyyttä. Nämä muutokset nyt ilmeisesti vaikuttaa Kertun selän käyttämiseen, ja siihen miksi se jatkuvasti jumiutuu. Epäsymmetrisyys selässä on aina aika ikävä juttu, ja se tietää helposti lihasjumeja (terveisin skolioosipotilas). Toinen vaihtoehto on välilevytyrä, joka ei näy röntgenissä, mutta näkyisi magneetissa. Magneettiin Kerttu ei kuitenkaan pääse, jos selkä ei enempäänsä vaivaa. Jos sille jotain äkillistä huononemista tulee, niin sittenhän se on kuvattava.

Kerttu sai mukaansa parin viikon lääkekuurin ja vuosisadan krapulan. Nyt syötellään kipulääkkeet pois ja sen jälkeen varaillaan taas aikaa fyssarille. Kyllä taas tili tyhjenee mukavasti... Jatkoista lääkäri sanoi että toko olisi nyt fiksumpi harrastus mitä agility. Agilityäkin saa tehdä, mutta järki pitää pysyä päässä eikä Kertun kanssa kannata edes yrittää tähdätä mihinkään SM:iin. Alaselän rasitusta pitää välttää. Ei sitä tarvitse kuitenkaan pumpuliin kääriä ja hyllylle nostaa, saa jatkaa rymyleikkejä Hannun kanssa ja muutenkin elellä elämäänsä onnellisena eteenpäin. Agilityä max. kerta viikkoon, ja rinnalle hyppytekniikkatreeniä. Kertulla on tällä hetkellä niin huono hyppytyyli, että varmasti sekin rasittaa. Onneksi tuli pikkumaksiluokka, koska oikeita maksiesteitä en enää Kertulle uskalla laittaa. Myöskään tottishyppyä ei enää hypätä.

Mutta Kertulle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki käytöksestä! Se oli taas niin kilttiä tyttöä, vaikka kopelointi olikin vähän kurjaa. Rtg-pöydällä se oli vähän nostanut päätään vaikka rauhoitettu olikin, mutta oli heti jatkanut unia kun oli kehoitettu niin tekemään. Kuulin odotustilaan, kun lääkäri puhui hoitajalle, että on tämä vaan tosi kiltti koira, ja niinhän se Kerttu onkin. Ihana tyttö siitä pienestä ärripurrista kasvoi. Kehuja tuli myös Kertun lihaskunnosta, vaikka itsestä tuntuu että sterkan jälkeen on lihakset vähentyneet. Mutta kuulemma selkä ja takaosa on oikeenkin hyvässä lihassa. Hyvä niin. Muuten tuntuu että joka kerta kun vien Kertun puntarille, se näyttää aina enemmän kun edellisellä kerralla. Nyt painoa oli 21, kun sitä voisi olla mun mielestä 18 kiloa. Toisaalta lääkäri ei kyllä maininnut mitään että olisi liian lihava, ettei se vielä mikään syöttöporsas ole ja ne kylkiluut kuitenkin tuntuu. Mutta paljon se on vuoden aikana lihonut, ei siitä pääse mihinkään.

Monesti olen taas viime aikana huokaillut että onneksi mulla on Kerttu. Hannu nimittäin taas on ollut niin teinimulk... murkkua kun vaan nuori uros voi olla. Sitten kun joudun sitä arjessa komentamaan, niin se näkyy myös treenikentällä kun Hannu ei halua tulla mun lähellekään. Mun on sitä kuitenkin arjessa pakko komentaa, koska en vaan ehdi ennakoida kaikkeen ennen Hannua. Välillä Hannun kanssa kaikki sujuu tosi mukavasti ja Hannu on maailman herttaisin pieni poika, välillä taas tuntuu etten ymmärrä tuota koiraa yhtään. Esim. viikonloppuna tuntui ettei tuosta koirasta tule yhtään mitään, ja nyt se on taas sitten äärettömän söpö ja herttainen. Kantoluodon seminaaria odotan kyllä kovasti, jospa sieltä saisi vinkkiä että miten tuon kanssa kannattaa jatkaa. En esim. tiedä että kannattaisko mun jättää kaikki treenit pois silloin kun tuo possuilee ihan urakalla, koska ei voi tehdä hyvää sekään että se ei treeneissä halua mun lähellekään. Että jos sitä veisi vaan hallille leikkimään silloin kun tuntuu että nyt on taas napit vastakkain.

Hannu löysi itselleen oman lajin. Ilmoitin sen agilityn alkeiskurssille, ja Hannun mielestä se oli parasta ikinä. Tarkoitus tuolla kurssilla on tehdä pohjat hyvin irtoavalle koiralle, eli tavoitteena olisi siis saada koira joka ei roiku lahkeessa kiinni (Hannun tapauksessa hampaillaan...). Rallytreeneissä puolestaan Hannu haahuili, joten joutui nopeasti kentän laidalle.


Kertun kanssa ollaan vähän treenailtu. Tokossa tehdään Kertun kanssa nykyään niin, että joka viikko kokeenomaisesti pari liikettä liikkuroituna ja palkatta. Nyt tehtiin luoksari ja kaukot. Luoksarin maahanmeno oli hidas, kaukoissa liikautti takajalkaansa i-s-vaihdossa. Muuten hyvä.

Rallyssä tehtiin tämmöistä rataa:

Kertulla ei ollut juuri ongelmia tuon kanssa, pari vinoa sieltä tuli. Tosi hyvällä fiiliksellä oli mukana ja teki tarkkaa työtä. Käytiin aamulla jokunen tunti juoksemassa merenjäällä, mutta ei väsy painanut. Mietin että onko nyt kipulääkkeellä vaikutusta asiaan, vai oliko Kertulla vaan hyvä päivä.

Ja Hannu on muuten jo 11 kuukautta vanha! Iso pentu. Ensi kuussa vietetään ensimmäisiä syntymäpäiviä. Nopeasti mennyt kyllä aika.

Viikonlopun treenejä

Koska viikolla treenit jäi tosi vähiin, niin yritettiin nyt viikonloppuna ottaa vähän kiinni. Kotiseuralla oli agilitykisat, eli tarkoittaa siis sitä, että lauantai-iltana pääsee treenaamaan täysillä matkoilla.

Lähdettiin siis eilen treenaamaan, ja löydettiin hallilta myös treenikaveri bortsunsa kanssa, eli saatiin myös liikkurointia. Koko iltahan siellä hallilla sitten meni.

Kerttu aloitti, ja Hannu odotteli häkissään. Käytettiin iso tila hyväksemme, ja aloitettiin kiertohäkkärällä. Laitoin ensin Kertun kiertämään, ja sen jälkeen liikkuroituna koko liike. Kierto edelleen aika laaja, mutten uskalla pilkutta sitä kun en tiedä missä kunnossa se Kertun selkä on. Hyvä istuminen, ei ennakointia, haki hyvin oikean kapulan ja hyvällä vauhdilla sivulle. Siitä Kerttu pääsi sitten palkalle, mitäpä tuota enää tekemään kun kerralla meni hyvin.

Hannukin teki vähän kiertoja. Vähän saisi olla vielä vauhtia, kun on muuten niin vauhdikas koira, mutta ihan hyvin tuo tekee.

Sen jälkeen tehtiin ruutua. Taas ensin laitoin Kertun ilman liikkurointia eteen, meni ihan hyvin, joten sitten tehtiin liikkuroituna koko liike. Hyvin meni, mitä nyt ruudussa jäi aika eteen. Tehtiin vielä ruudun paikan hakemista, ensin alustalla ja sitten ilman. Hyvin alkoi löytyä oikea paikka kunhan sitä vähän naksuteltiin.

Hannukin pääsi tekemään ruutua. Tehtiin alustalla, ja Hannu teki tosi hienosti. Hyvin juoksi keskelle ruutua, pysähtyi napakasti, hyvä maahanmeno. Vähän pitäisi paremmin malttaa maata kuitenkin paikallaan, kun ponnahti ylös vähän ennen kuin ehdin ruutuun, ja ruudun hakemista pitäisi vielä treenata. Mutta siellä ruudun takana kentän ulkopuolella touhusi vieras koira, eikä Hannu ottanut häiriötä tai lähtenyt huutamaan, joten siltäkin osin kivasti meni.

Seuraavana Kerttu pääsi tekemään ensin zetan ja sitten ohjatun. Molemmat meni hyvin, mitä nyt zetan käännöksessä oikeen irtosi. Hannun kanssa tehtiin kapulajuttuja, ja vähän ohjattua yhdellä kapulalla. Alkuun meinasi kapula vähän pyöriä suussa, mutta kunhan löytyi oikea vire, niin ei ollut enää ongelmaa. Tasamaan noudonkin se teki. Noutoon pitäisi saada vähän lisää potkua. Laukalla se noutaa, mutta kun se on noin tulinen tapaus muuten, niin toivoisi että se näkyy myös vauhtiliikkeissä.

Viimeisessä pätkässä Kete teki kaukot ja luoksarin. Kaukot oli hyvät, ja niin oli luoksarikin. Vähän valui, mutta kyllä se on tässä vuodessa huomattavasti parantunut. Hannu teki luoksetulon liikkuroituna pariin otteeseen, ja hyvin tekikin. Sivulle tuli vähän kaaren kautta, mutta sivulle asti ei yleensä otetakaan.

Molemmilta siis tosi hyvät treenit. Hannu teki innokkaasti ja jaksoi vaikka tehtiin aika paljon. Kerttu teki tosi kivalla fiiliksellä, ja sille teki varmasti hyvää tehdä treenit isolla kentällä liikkuroituna, mutta kuitenkin sai palkkaa ja oli kivaa. Fiksut karvakorvat.

Tänään jatkettiin treenejä. Hannu treenasi rally-tokoa, Kertulla taas oli tokotreenit. Hannun kanssa tehtiin eilen Torniossa ollut ALO-rata. Alussa mulla oli hihna väärässä kädessä, mutta kun sain sen siirrettyä takaisin oikeaan käteen niin alkoi sujua. Hannu oli hyvin kuulolla ja innokkaasti teki mitä pyydettiin. Palkkasin vain kahdella kyltillä, eikä Hannua haitannut palkan puuttuminen. Yhdessä vaiheessa Hannu vähän vilkaisi meidän kouluttajia sillä silmällä, että olisipa ihana käydä rapsutettavana, mutta luopui siitä häiriöstä ja teki loppuradan hyvin ja keskittyi tekemiseen. Ja mikä ehkä parasta, ääntä ei kuulunut. En tiedä uskaltaako tätä edes kirjoittaa saatika ääneen sanoa, mutta musta tuntuu että Hannu on alkanut hakemaan parempaa viretasoa nyt ihan itse. Vaikka se on lentoon lähdössä, niin se yleensä laskee vireen sinne sopivalle tasolle, missä ei ääntä kuulu (ja mistä vetoa seuraavissa treeneissä se vaan piippaa kun nyt menin kehumaan...). Hannullehan ei ole opetettu seuraamiskäskyä, mutta ihan kivasti se kulkee mukana rallyradalla. Mietin etten välttämättä sille tuon vakavampaa seuraamista rallyyn opetakaan. Tokoon toki opetan.

Tehtiin myös hyppyä ensimmäistä kertaa. Ajattelin ettänyt lähtee poika käsistä niin että pölähtää, vaan eipä lähtenyt. Tosi hienosti pysyi hanskassa. Hannun kanssa on kyllä ilo treenata kun se on tällä päällä. Sillä on kivaa ja se keskittyy siihen mitä tehdään ja kuuntelee jopa ohjeet. Hyvät treenit siis taas.

Ketun kanssa otettiin tokossa ohjattua ja ruutua. Ohjatussa lähetettiin ruudun vierestä merkille, ja ruudun puoleinen kapula piti hakea. Kerttuhan meni lankaan ja ensimmäisellä kerralla lähti merkiltä ruutua kohti, mutta toisella kerralla sitten jo kuunteli paremmin ja haki ihan oikean kapulan. Ruutuun oli tosi hieno eteenmeno, hyvin lähti myös ruutuun ja meni ihan keskelle. Maahan käskin väärällä käskyllä, joten tarvitsi kaksoiskäskyn. Ennakoi seuraamaan lähtemisen. Ilmekin oli kyllä tytöllä sellainen, että ups, tuli mokattua. Vein sitten Kertun uudelleen eteenlähetysympyrään, ja lähetin uudelleen ruutuun. Olisi nyt jäänyt etureunaan, joten kaksoiskäskyn sai että meni keskelle. Ekalla käskyllä alas, ja kävelin pari kertaa kolmion, eikä Kertulla käynyt mielessäkään nousta ilman käskyä. Joku ajatuskatkos sillä varmaan kävi, tai sitten se ei kunnolla kuullut hälyn läpi että se oli liikkuri joka puhui, enkä minä. Palkan se sai ruutuun.

Loppuun vielä paikallaolot. Ajattelin pysyä koko ajan näkyvissä, ja lähdin alkuun aika kauas, ja kun katsoin Kerttua niin se roikotti päätään oikeen hakatun näköisenä. Yritin sille sanoa että piristyhän vähän, mutta Kerttu nousi ja lähti mua kohti. Vein Kertun takaisin riviin, ja jätin ensin sitä vain muutaman metrin päähän, palkkasin, kävelin vähän kauemmaksi, palkkasin jne. kunnes olin toisella puolella kenttää. Tällä kertaa Kerttu istui ryhdikkäänä hyvässä mielentilassa. Nyt kun se on ihan kiltisti jos olen lähellä piilossa, niin pitää alkaa treenaamaan tuota kauemmaksi jättämistä niin että olen näkyvillä. Jospa me saataisiin paikallaolot joskus kuntoon ja päästäisiin kisoihin.

Kerttu ostepaatilla

Kertun kanssa käytiin lauantaina pyörähtämässä osteopaatilla. Kertullahan on ollut selän kanssa ongelmaa jo aika kauan. Se lähti ihan vaan siitä, että jumiutui tosi nopeesti hieronnan jälkeen, ja nyt sitten syksyllä Kete hyppäsi agilityssä renkaaseen, fyssarilla ei saatu selkärankaan liikkuvuutta ja Kerttu venyttelee tosi paljon, ja makoilee sammakkoasennossa niin että takapää on etupäätä korkeammalla. Nyt on sitten pari kertaa tokotreeneissä päässyt ärähdykset. Ensimmäisellä kerralla Kee ärähti treenikaverin miehelle, mikä nyt ei ole ihan uutta Kerttua, vaikka edellisestä kerrasta onkin vuosia aikaa. Toisella kerralla se kuitenkin ärähti treenien vetäjälle, jonka Kerttu on tuntenut jo kauan, eikä Kepe ole ikinä ollut aggressiivinen tutuille ihmisille. Jotain siis siellä selässä on vialla, mutta sitten että onko se luustossa vai missä niin se selviää keväämmällä kun mennään kuviin. Kerttu on parivuotiaana kuvattu selästään puhtaaksi, mutta voihan siellä jo tässä iässä spondaria olla.

Joten varasin ajan osteopaatille. Osteopaatti käsitteli rankaa ja availi lukkoja, ja sanoi että hän on kyllä sitä mieltä, että kannattaa uusintakuvata. Periaatteessa koko ranka oli ihan tukossa. Kun kysyin Kertun painosta, niin se sanoi myös että voi olla että Kerttu on ihan sopivassa painossa, mutta se "läski" on kerääntynyttä nestettä, kun mikään ei virtaa. Osteopaatti myös ehdotti että jos ei selästä löydy vikaa, niin voisi olla hyvä tsekata aineenvaihduntasairaudet että jos se vika löytyisi sieltä.

Nyt kuitenkin Kerttu on vähän aikaa levossa. Ei riehuntaa Hannun kanssa, mutta on saanut käydä rallytreeneissä ja lenkkeillä ilman hihnaa. Liikkuminen näyttää jo aika hyvältä, ja kovasti olisi menohaluja. Hannun kanssahan ne saattaa sisällä painia, mutta onneksi eivät sisätiloissa saa vauhtia leikkeihin. Hierontaan se pitäisi viedä pian, ja lääkäriaikaa varaan varmaan ensi viikolla että kuvataan selkä. Varmaan tassujakin pitää vähän katsoa, Kertulla kun on nykyään ollut tapana ärähtää mulle kun kynsiä leikkaan. Ihan siis uusi tapa tämäkin. Muuten on kuitenkin Kerttu ollut oma itsensä ja hyväntuulinen tapaus.

Ollaan me treenattukin. Hannulla on mennyt treenit pääasiassa ihan kivasti. Viime viikolla vaan itseltäni taas halvaantui puolet kasvoista, minkä takia puhe on hieman epäselvää. Muutaman päivän pidin sairauslomaa treeneistä, mutta eilen sitten otin Hannun ja lähdin treenaamaan. Ei olisi kannattanut. Hannu ei kirjaimellisesti tehnyt mitään oikein, mutta äänteli sitten senkin edestä. Toki itsekin turhauduin, mikä taas lisäsi Hannun epävarmuusääntelyä, mikä taas lisäsi omaa turhautumista. Yritin vielä loppuun helppoa merkin kiertoa, mutta kun sekään ei onnistunut niin lähdettiin kotiin, ja molemmilla jäi yhtä huonot fiilikset treeneistä. Mietin, että kävikö tässä sitten niin, että Hannu ei yksinkertaisesti saanut selvää mun käskyistä. Että se ei ihan oikeasti tiennyt että mitä siltä haetaan, ja itse vaan vaadin sitä tekemään jotain mikä mun mielestä olisi pitänyt olla Hannulle ihan itsestäänselvyys. Ihmekään jos piipityttää, kun äiskä on tosi epäselvä ja vaativa.

Tänään oli ohjatut tottistreenit, ja mietin hetken että lähdetäänkö me ollenkaan, kannattaako mun treenata tuota eläintä jos se ei yhtään tiedä mitä yritän sille sanoa. Päätin kuitenkin että jotenkin nuo eiliset treenit on nollattava, ja lähdettiin treenaamaan ihan vaan leikkimistä. Ja Hannulla oli ehkä parhaat tottistreenit ikinä. Se oli aivan vallattomalla tuulella, kun sai vaan leikkiä ja mitään ei vaadittu. Kävi halimassa vähän treenikavereitakin ja annoin sen olla vähän löysemmässä kurissa tänään. Ja mikä nyt oli tosi isona edistyksenä, että meidän kentälle tuli pari ihmistä ja yksi koira sen jälkeen kun aloin Hannua leikittämään, mutta Hannu ei luopunut lelustaan että olisi lähtenyt huutamaan ja vahtimaan, vaan jatkoi leikkiä. Vähän saattoi silmäkulmastaan vilkaista, mutta sitten puri uudelleen leluun.

Mutta siis treenithän nuo oli, ja tultiin siihen mielipiteeseen että Hannulle pitäisi vahvistaa huomattavasti saalista. Se taistelee lelusta tosi hyvin, mutta ei saalista. Tai siis jos hetsaan lelulla niin lähtee hyvin saalistamaan, ja sitten jos nappaan pannasta kiinni ja nakkaan lelun, niin se saalis ei enää niin kiinnostakaan. Joten pitää nyt alkaa saalisleikkiinkin kiinnittämään huomiota. Nyt siis tiedän mitä tehdään Hannun kanssa niin kauan, että alkaa taas puhuminen kuulostamaan normaalilta. Kaikki muu treeni jätetään pois, ja me vaan leikitään. Saa nähdä mennäänkö sunnuntaina ollenkaan rallytreeniin vai jätetäänkö kokonaan välistä, koska siellä kylttejen keskellä on vähän vaikeaa leikkiä.

Kerttua ei sen sijaan haittaa vaikka äiskän puhe vähän sammaltaakin, mutta toki Kertulla on paljon enemmän kokemusta mitä Hannulla. Kertun kanssa käytiin rally-tokotreeneissä, ja Kertulla oli tosi kivaa. Jätettiin nimittäin Hannu kotiin, kun normaalisti treenaan Hannun Kertun jälkeen. Treenit oli vähän vapaammat mitä normaalisti, pari radanpätkää joita sai suorittaa omaa tahtia. Kertulla tämmöiset treenit sopii hyvin, ja se teki tosi hyvällä fiiliksellä. Eka merkille lähetys oli vähän huono, Kepe yritti mennä eteen sen sijaan että olisi lähtenyt viistoon, mutta muisti sitten että kumpi laji tässä olikaan kyseessä ja teki sitten hienoa merkkiä. Toisella radalla oli käännöksiä, jotka onnistui kivasti molemmin puolin. Käytösruudussa tehtiin vasemmalla seisomista, ja siitä Kepe pääsi palkalle.

Arjessa meillä on ollut nyt pientä muutosta, kun olen alkanut päiväsellään lenkittämään koirat erikseen. Meillä on remontti rappukäytävässä, ja Kerttu suojelee muuten Hannua niin paljon, että on vaikea päästä remppamiehien ohi. Jos mulla on vaan yksi koira, niin ei mitään ongelmaa, kummallakaan. Ja nyt kun lenkitetään koira kerrallaan, niin olen myös alkanut työstää Hannun irtipito-ongelmaa. Aloitettiin metsässä, missä ei ole häiriöitä, pelkästään minä ja Hannu ja karkkia kasa. Aina kun Hannu tulee vapaaehtoisesti mun luokse, se saa karkkia. Aina kun Hannu lähtee kauas, lähden karkuun. Eli ihan näitä perusasioita. Nyt ollaan päästy jo hakemaan vähän häiriötä. Meillä on tuossa lähellä kenttä, missä treenaan koirien kanssa kesäisin. Se on tien vieressä, mutta siinä on verkkoaita tienpuoleisella sivulla. Siitä kuitenkin hyvin näkee tielle ja kävelytielle. Ollaan nyt sitten siellä käyty harjoittelemassa eikä Hannu mitään uhkia ole bongaillut, eikä suuremmin kiinnitä huomiota ohi käveleviin ihmisiin. Ongelmahan on se, kun mulla on molemmat koirat vapaana, niin Hannu alkaa heti hakea jotain mihin reagoida. Jotain miltä meitä voi puolustaa, ja jotain mille saa räyhätä. Ja Hannun korvat kokee jonkun äkkikuoleman, eikä äiskän olemassaolo kiinnosta enää tippaakaan. Mutta kun ollaan Hannun kanssa kahdestaan, niin tuosta käytöksestä ei ole mitään näkyvissä. Se keskittyy minuun eikä mihinkään muuhun. Hihnassakin ottaa halukkaasti minuun kontaktia ohitustilanteissa, ja muutenkin on niin kilttiä poikaa kun vaan ikinä pystyy.

Myös Kertun kanssa elämä on helppoa kun kuljetan sitä yksin lenkillä. Ei sinällään yllätä, koska Kerttu oli kauan ainoana koirana ennen Hannua, eikä sen kanssa ollut mitään ongelmaa. Kerttu tulee kiltisti ohituksissa kävelemään vasemmalle puolelle, Kerttu ei vahdi rappukäytävää yksin, Kerttua on helppo pitää irti kun se tekee kaiken mitä siltä pyytää. Ainoa ongelma on Kertun nemesis, meidän kadulla asuva bordercollie. Sen Kerttu mielellään teurastaisi, oli se sitten yksin tai oli sillä taustatukea Hannusta. Muutenkin molemmat koirat lenkkeille rennommin yksin, ja toki helpottaa myös yksikätisen taluttajan asemaa. Lisäksi varsinkin Hannulle tekee hyvää olla ihan yksin kotona. Ainoa miinuspuoli on se, että väkisinkin koirien lenkkimäärä pienenee.

Shelttejä käytiin katsomassa loppuviikosta. Wäinö on ihan mahdoton. Se on niin onnellinen pieni eläin ettei mitään rajaa. Mietin jo että onko sillä joku dementia, kun kaikki on niin mahdottoman ihanaa sen mielestä (paitsi Hannu), mutta hyvähän se on että vanhus on pirteä. Nuutti ei ole ihan yhtä iloista luonteenlaatua, mutta hyvin silläkin menee. Huomasin että sekin on alkanut harmaantumaan, vaikka ikää on vasta 8 vuotta.