keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Talvikautta

Talvikausi on alkanut jo yli kuukausi sitten, joten taitaa olla jo aikakin jotain kirjoittaa. 

Kertulle kuuluu hyvää. Valeraskaana se on ollut jo jonkin aikaa, mutta koska se on olevinaan uraäiti, niin mua ei haittaa yhtään. Valeraskauden aikana sillä on ollut ihan mielettömän hyvä vire treenatessa, ja jos Kertulta kysyttäisiin, niin se olisi koko ajan töissä. Hirveästi hoivakäyttäytymistä ei ole, koska lelut mielummin tapetaan mitä hoivataan, mutta maitoa tulee nisistä. 

Kertun kanssa ollaan treenattu tokoa, aksaa ja rally-tokoa. Toko meillä näyttää nykyään tältä:

Paikallaolot
- hyvä istuminen
- ottaa edelleen painetta liikkurista, ja liikkurin mennessä Kertun taakse Kepe alkaa katselemaan ympärilleen ja saattaa missata maahanmenokäskyn
- ei kuitenkaan ole vähään aikaan karannut liikkurin alta

Seuraaminen
- käännöksiä oikealle pitäisi treenata
- tökkii kättä
- kontakti välillä tippuu hetkeksi

Zeta
- hyvät ja varmat jäävät
- seuraamiseen saisi kiinnittää huomiota

Luoksari
- parempi pysähtyminen mitä kesällä, muttei vieläkään ihan tosi hyvä
- maahanmeno sivulta hidas
- maahanmenostoppi ihan ok

Ohjattu
- normaalisti tosi kiva, mutta aina ei malta odottaa käskyä ja saattaa päättä itse kumpaan suuntaan lähtee
- vasenta pitäisi muistaa treenata

Tunnari
- hyvä kapulatyöskentely
- palautukset edelleen vähän rumia

Kiertohyppyhärdelli
- pitää treenata sitä, että Kerttu lähtisi hakemaan katseellaan törppöä. Lähtee nimittäin vähän huonosti
- sama mitä ohjatussa, ei välttämättä malta odottaa käskyä kapulalle
- vielä saisi istua paremmin ja varmemmin kierron jälkeen

Kaukot
- parantuneet, mutta edelleen saattaa seiso-istu-vaihdossa takasiaan liikauttaa

Ruutu
- ulkona saatiin eteenmeno hyväksi, mutta nyt taas hallissa ei lähde suoraan eteen
- ruudussa stoppi-käskyn jälkeen tassuttelua

Olikohan siinä kaikki? Joka tapauksessa, ihan on vielä tekemistä, mutta jos tekee parhaan osaamisensa mukaan, niin ykkönen on ihan mahdollinen. Kokeeseen ei kuitenkaan olla menossa varmaan enää tämän vuoden puolella. Kokeenomaista treeniä ei olla tehty oikeastaan yhtään.


Rally-toko menee ihan mukavasti. Treeneissä tekee tosi tarkkaa työtä, mutta ei hirveästi kuitenkaan huvittaisi kisaamaan lähteä. Ilmotin sen kuitenkin kahteen starttiin marraskuun alkuun. Toisessa startissa on miestuomari, joten sitä saa sitten jännittää vielä enemmän että mitä tapahtuu. 

Agilityä Kerttu on treenannut lainaohjaajansa kanssa, ja olen välillä itsekin pientä tekniikkatreeniä tehnyt. Meillä on hallilla nykyään valmis agilityrata yhdellä kentällä keskiviikosta perjantaihin, joten käydään Kepen kanssa treenaamassa jos ehditään. Pääasiassa treenaillaan irtoamisjuttuja, koska itsehän en oikeen voi juosta. Hienosti se irtoaa, tosi hyvin hakee esteet. 

Shelttejäkin ollaan käyty katsomassa nyt vähän tiheempään tahtiin. Wäinö yskii edelleen. Mulla meni tosi kauan että sain puhelimen käteen ja soitettua sille kontrolliajan thorax-kuviin, koska jännittää kovasti että mitä sieltä löytyy. Pakkohan se aika oli kuitenkin varata, ajattelin että jos se onkin syöpä ja jos sen kunto sitten yhtäkkiä romahtaa ennen lääkäriaikaa, niin se olisi hirveän vaikea antaa itselle anteeksi. Perjantaina on siis tuomionpäivä. Syöpädiagnoosista Wäinö todennäköisesti lopetetaan samantien, koska mun mielestä on vähän turhaa alkaa odottamaan huonoja päiviä. Nythän Wäinö voi pääasiassa hyvin ja on pirteä, mutta innostuessaan yskittää kovasti. Alkuun se yskä oli kuivaa yskää, mutta nyt se yskii limaa ylös. Toivottavasti olisi jotain hoidettavissa olevaa, mutta olen nyt yrittänyt varautua siihen, että uutiset voi olla huonoja. Ylihuomennahan tuo selviää.





torstai 8. syyskuuta 2016

Sydänultrassa

Eilen tuli eteen se jännittävä päivä, kun oli aika viedä Wäinö sydäntutkimuksiin. Wäinöllä oireilu alkoi kesän lopulla, ja äiti mulle puhelimessa kertoikin että Wäinöä on alkanut yskittää aina välillä. Muuten oli kuulemma reipas poika, kävi pitkiä n. 10 kilometrin lenkkejä eikä lämpimästäkään hyytynyt. En siis ihan hirveästi huolestunut, ennen kuin elokuun puolessa välissä menin Wäinöä ja Nuuttia katsomaan. Wäinö tietenkin innostui minut nähdessään, ja yski ja köhi varmaan puoli tuntia. Yskä oli niin kovaa, että Wäinön piti laittaa lattialle makaamaan, että sai yskittyä kunnolla. Mitään limaysköksiä ei kuitenkaan ulos tullut.

Heti alkuviikosta Wäinö pääsi lääkäriin, kun aloin epäillä että yskimisen takana voi olla sydänvaivaa tai ongelmaa jossain nielun seudulla. Wäinö vietiin kunnalliselle, joka ei juuri mitään muuta sydäntutkimusta voi tehdä kuin kuuntelun, mutta pystyy kuitenkin nielun tsekkaamaan. Omasta mielestä yskä kuulosti siltä, että siellä voisi olla tulehdusta. Nielu oli kuitenkin puhdas, ja lääkäri suositteli tarkempaa sydäntutkimusta. Varasin siis ajan entiseen Akuuttiin, nykyiseen Evidensiaan, Niemelän Outille joka on Wäinön sydämen ennenkin ultrannut.

Kolmisen viikkoa jouduttiin aikaa odottelemaan. Välillä mietittiin koko ajan perumista, koska yskiminen selvästi vähentyi, mutta tulin kuitenkin siihen päätökseen, että parempi se on omankin mielenterveyden kannalta tutkia. Ja hyvä että tutkittiin.

Ensin kuunneltiin sydänäänet, ja sivuäänihän sieltä kuului, voimakkuudelta 3/6. Pulssi oli 80, syke tasainen. Wäinö pistettiin kyljelleen, ja sydäntä ultrattiin. Olin kyllä tosi tyytyväinen että Wäinöstä on ultra otettu aiemminkin, koska nyt oli niin helppo verrata näitä tuloksia kolmen vuoden takaisiin. Selvästi muutosta on tullut, vasen kammio on turhan iso ja vasemman puolen eteis-kammioläpät ei toimi ihan kunnolla. Vasemman kammion läpimitta diastolessa oli nyt 32 mm, kun edellisellä kerralla se oli 27. Systolessa vasen kammio oli läpimitaltaan 20 mm, kun kolmen vuoden takainen luku oli 17 mm. Sydämen vasen eteinen on siis suurentunut. Aortan läpimitta oli pysynyt kohtalaisen samana (nyt 14 mm, viimeksi 13,5 mm). Vasemman eteisen ja aortan suhde oli nyt 1,65, kun terveellä koiralla se on maksimissaan 1,5. Yleensä se on kuitenkin jo paljon suurempi (tyyliin 1,9) siinä vaiheessa, kun sairaus todetaan.  Diagnoosina mitraaliläpän endokardoosi. Sairaus löydettiin aikaisessa vaiheessa, mutta päätettiin kuitenkin aloittaa sydänlääkityksenä Medvedin. Nestekertymiä ei löytynyt, joten nesteenpoistolääkitystä ei tarvitse ainakaan vielä aloittaa.

Seuraneidillä oli tylsää, kun kerrankin ei ollut huomion keskipisteenä
Ja sydämen oikea puoli toimii kuten pitääkin. Sillä puolen kaikki läpät toimii, eikä läppävuotoja löytynyt. Mutta niinhän se läppävian kanssa yleensä meneekin, että vasen puoli reistaa ensin. Sillä on kuitenkin raskaampi työtaakka.

Lääkäri oli kuitenkin vähän sitä mieltä, ettei Wäinön oireet ihan selity tällä, joten napattiin thorax-röntgen. Henkitorvi oli yhdestä kohtaa vähän matalampi, mutta ei kuitenkaan mitään minkä pitäisi aiheuttaa ongelmia. Se mikä mua näissä kuvissa huolestuttaa, oli yhdessä kuvassa sydämen päällä näkyvä vaalea laikku. Periaatteessa voi olla ettei se ole mitään. Voi olla jotain kuvausteknistä, tai voi olla jotain arpikudosta. Yksi mahdollisuus oli myös pneumoniamuutos, ja sen takia otettiin CRP ja PVK. Arvot oli kuitenkin kaikki ihan kohdillaan. Huonoin vaihtoehtohan olisi kasvain keuhkoissa. Kuukauden päästä otetaan kontrollikuvat, samalla hoidetaan hampaat kuntoon siinä tapauksessa, ettei se tiivistymä ole kasvain. Wäinöstä otettiin yhteensä neljä kuvaa, joista vaan yhdessä näkyi tuo muutos. Toivottavasti on siis vaan jotain harmitonta.

Wäinöhän on sitä mieltä että hän on varsin terve nuori mies. Mustakin tuntui vähän hassulta, kun lääkäri puhui Wäinöstä vanhana koirana, kun itse en sitä vanhukseksi miellä ollenkaan. Se on kuitenkin se, jota aina luullaan porukan nuorimmaksi. Täysi kakara, vaikka ikää on yli 10 vuotta.

Nuutti on sitä mieltä, että onneksi on edes maailman paras isoveli, kun on maailman
raivostuttavin pikkusiskokin.


Nyt Wäinö saa kuitenkin rauhassa nauttia syksystä. Se tykkää kamalasti, kun pääsevät Nuutin kanssa joka päivä moneksi tunniksi metsään. Nuuttikin on tyytyväinen, kun on taas syksy ja saa syödä vaikka kuinka paljon marjoja. Itse olen tyytyväinen, että ne molemmat saavat viettää rauhallisia eläkepäiviä siellä jossain keskellä ei-mitään. Ei niistä kaupunkikoiriksi ole.

On ne molemmat (tai siis kaikki kolme) vaan semmosia kullanmurusia. Onhan niissä kaikissa omat puutteensa, mutta hirveän onnellinen olen että juuri nämä kolme ääliötä satuin itselleni ostamaan.


lauantai 3. syyskuuta 2016

Kertun ensimmäiset agikilpailut ja loppukesän kuulumiset

Alotellaan ensin muilla kuulumisilla. Melkeen pari kuukautta on taas ehtinyt vierähtää edellisestä päivityksestä. Laiskoja ollaan oltu, mutta vähän on kuitenkin ehtinyt tapahtua ja ihan pikkusen on tullut myös treenattua.

Toko:
Ihan luvattoman laiska olen ollut tokon suhteen. Ensinnäkin kesällä ei juuri tullut treenattua kun Kerttu ei lämmintä ilmaa kestä, ja nyt loppukesäkin ollaan pidetty taukoa. Elokuussa treenattiin kerran, mutta jos vaikka laatu korvaisi määrän? Vähän piti merkin kiertoa muistella, mutta muuten tosi hyvät treenit, ja mielettömän hyvä vire. Talveksi on tokopaikka, joten otan itseäni niskasta kiinni ja palataan treenikentille. Nuorten koirien tokoringistäkin kasvettiin yli, kun elokuussa valittiin uudet koirat rinkiin. Niin se kaksi vuotta meni nopeasti, ja Kertustakin tuli entinen nuori.

Rally-toko:
RT on ollut sellainen laji, jota ollaan läpi kesän treenattu. Ei kylläkään kovin useasti, maksimissaan sen kerran viikossa. Mutta Kerttu on tehnyt tosi hyvää työtä, vire pysyy ja meillä on ihan kivaa. Viime talvena homma maistui vähän puulta, mutta nyt ollaan opittu ehkä jopa tykkäämään lajista. Talvelle on ryhmäpaikka, vaikka meneekin vähän päällekäin agilityn kanssa.

Agility:
Agilityssä Kerttu sai heinäkuussa itselleen uuden ohjaajan, kun mut laitettiin juoksukieltoon. Uuden ohjaajan kanssa kävivät mölleistä juoksemassa nollaradan, kävivät toisissa mölleissä juoksemassa pari hylkyä ja kävivät jopa virallisissa kisoissakin. Agilityradalta hakivat hylyn, mutta hyppyradalta komeasti nollavoitto! Ei huono alku kisauralle. Hyppyradalla Kerttu oli jo selkeesti väsynyt, kun hänen oli pitänyt pari tuntia kisapaikalla odotella ja ympäristöään tarkkailla. Vauhti oli siis jo aika laiskanpuoleista, mutta ne nopeamman radan juosseet pudottelivat rimoja, joten vauhti riitti voittoon. Nyt sitten niitä aginollia metsästämään. :)

Ja ei se agiratakaan huono ollut, mutta pari rimaa tuli alas, keppejen sijasta mentiin putkeen ja renkaalle ponnisti huonosti, joten meni väärästä välistä.

Videoitakin löytyy, tässä se möllin nollarata:


Ja tässä se virallinen nolla:


Ja sitten se agiratakin:


PK:
Tokon sijaan tehtiin tottista (vähän). Opittiin uutta, ja Kerttu menee esteet ihan kivasti jo. Vähän pitää vielä auttaa, että muistetaan A tulla takaisinkin eikä kierretä. Suurin vaikeus taitaa olla oma huono heittokäsi, mulla aina pelottaa että nakkaan kapulan A:n kautta koiran päähän. Mutta Kepe tykkää tosi paljon varsinkin näistä esteistä, eikä edes ottanut itseensä kun kerran kaatoi hypyn kun hyppäsi niin huonosti. Normaalistihan tuo juoksee toiseen huoneeseen jos kotona kaadan/pudotan jotain, joten oletin että Kerttu ei enää ikinä hyppää mitään esteen kaatumisen jälkeen. Tyttöpä ei ollut millänsäkään, ja hyppäsi heti perään uudestaan ja tällä kertaa paremmin. On myös menty henkilöryhmää (ei ongelmaa), eteenmenoa (jestas miten se pinkoo kun on ruokaa tiedossa...) ja on ammuttu seuratessa (ei ongelmaa). Ihan harmittaa, kun ei kisoihin tähdätä, koska tälle saisi tosi hyvät tottikset.

Nuutti:
Nuutista ei mitään uutta sanottavaa. Hyvin voi ja viettää edelleen eläkepäiviään. Se on mulle ehkä vähän möksähtänyt, ei tule tervehtimään pitkään aikaan kun menen käymään siellä. Pitkävihainen pikkukoira, se silloin mun Saksan reissun jälkeen mulle suuttui, eikä ole vieläkään leppynyt.

Wäinö:
Wäinöä on vähän yskittänyt viime aikoina, joten lähdemme ensi viikolla sydänultraan. Toivottavasti sieltä ei mitään löydy. Muuten Wäinö on erittäin pirteä tyyppi, mutta innostuessaan rupeaa kakomaan.

Ja tämmöinen otus on etälaumaamme liittynyt:




Vuodesta -94 on meidän perheessä ollut koiria, nyt tuli ensimmäinen joka ei ole paimen. Hän on Kirppu, siskon uusi galgo (tai no on vielä koeajalla, mutta todennäköisesti se niille jää). Kirppu on nuori, 1½-vuotias kastroitu uros. Oikea herrasmies, mitä nyt kotiaan vahtii. Kerttu on käynyt Kirppua leikittämässä koirapuistossa, vähän muka ujostelee kun yhdessä juoksevat, koska Kirppu on sen verran isompi, mutta sitten jos Kirppu ei Kerttuun kiinnitä huomiota niin Kerttu menee ja tökkii Kirppua nenällään niin kauan, että taas juostaan. Sheltitkin on ottaneet kohtalaisen hyvin uuden tulokkaan vastaan. Vähän jännittää, kun toinen on niin iso ja vauhdikas, mutta varsinkin sisätiloissa tuo menee osana laumaa niin kuin väärä raha.

Kuva: Sari Eskelinen
Kuva: Sari Eskelinen
Kuva: Sari Eskelinen
Kuva: Sari Eskelinen

Kuva: Sari Eskelinen

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Ja taas on kuukausi vierähtänyt

Edellisestä päivityksestä siis. Tarkottaa siis sitä, että lomat on lusittu ja töihin on palattu. Nuuttikin lähti takaisin maalle, eli Kerttu elää taas ainoan koiran arkea.

Kotona ei ihan hirveästi ehditty lomalla olla, vaan piti viettää lähes koko neliviikkoinen reissussa, koska muuten vuoden aikana ei paljoa Oulusta pääse poistumaan. Kerttu (ja Nuutti) kulki matkassa Suomen rajojen sisäpuolella, ja Keski-Euroopan reissun ajan olivat hoidossa porukoilla.

Tehtiin vajaan viikon mittainen reissu vanhoille kotikonnuille Kannukseen. Mukana oli myös Nuutti, joka ensimmäiset elinvuotensa asui samoilla seuduilla. Kepehän mulle tuli vasta Kannuksesta muuton jälkeen, mutta sekin on jokusen kerran Kansasissa vieraillut.

Kaveri, jonka luona majoituttiin, asuu ehkä kilometrin päässä yhdestä kämpästä, missä aikanaan Nuutin ja Wäinön kanssa asuttiin. Käytiin siis kävelemässä (ja juoksemassa) samoja lenkkimaastoja mitä silloin viitisen vuotta sittenkin. Nuutti selkeesti muisti että missä ollaan, koska rähisi samalle pihalle missä aikanaan asui koira, joka Nuutille ja Wäinölle rähisi kun kuljettiin pihan ohi. Itsekään en olisi tuota enää muistanut, mutta ilmeisesti Nuutti on astetta pitkävihaisempi koira.

Kannuksessa treenattiin aika ahkerasti, ja taidettiin treenata viimeiset treenit entisessä kotihallissa, kun kuulemma syyskuun lopussa loppuu Dognessin vuokrasopimus. Ei siis kisata siellä enää ensi talvena, mutta ehkä meidän pitää käydä sitten katsomassa että millaisen hallin ne saavat tilalle. Itse treeneissä molemmat koirat pelasivat tosi kivasti. Nuutin kanssa kertailtiin yhdeksän kuukauden tauon jälkeen tokoa. Kertailtiin että miten ne jäävät eroteltiin (hyvin ne erottui), ja että mitä eroa olikaan ruudulla ja merkillä. Aloitettiin Nuutinkin kanssa merkittömän merkin opiskelut, ja hyvin näytti menevän perille. Luoksarin stopit oli paremmat mitä Kepellä, ja seuraamisen paikkakaan ei ollut yhtään niin edessä mitä viime syksynä. Ohjattua otettiin vähän vauva-matkoilla, koska irtoaminen on Nuutin mielestä suorastaan vaarallista.

Treenattiin me ulkonakin pariinkin otteeseen. Toisella kerralla otettiin Kepen kanssa ruutua kahdella ruudulla, siis niin että kentän pitkän sivun molemmissa päissä oli ruudut. Lähetin eteen keskelle, ja siitä sitten jompaan kumpaan ruutuun. Hienoja eteenmenoja tuli. Nuutin kanssa jatkettiin humputtelulinjalla, ja Nuutti myös opetteli vähän erottelemaan kiertoa ja noutoa (kapula ja tötsä lähekkäin, joka toisella kerralla nouto ja joka toisella kerralla kierto).

Toisella kerralla ulkona treenatessa otettiin paikallaoloja, mitkä ovat siis Kertulle vähän vaikeita. Se kun tykkää karata liikkurin alta luoksetulovaiheessa, niin nyt tehtiin niin etten ota ollenkaan luokse, vaan käyn palkkaamassa sitten kun liikkuri oli sanonut käskyn. Ekalla kerralla Kerttu karkasi, sen jälkeen pysyi.

Muuten reissun ajan koirat käyttäytyivät molemmat ihan kivasti. Nuuttia ei hirveesti ahdistanut ja Kerttu ei ihan täysi sika ollut. Vähän kyllä, kun joutui käymään hihnalenkeillä, koska on sika eikä suostu tulemaan toimeen muiden narttujen kanssa.

Mitäs sitä muuta? Kerttu kävi EVL:n paikkamakuun tekemässä kokeessa häiriökoirana. Itse en olisi halunnut sitä sinne viedä, koska se on meidän ongelmaliike, mutta koska ketään muita ei saatu, ja koska Kerttu ei ikinä koskaan milloinkaan lähde muiden koirien luo, niin suostuttiin sitten kuitenkin. Istuminen oli hyvä, makuusta lähti siinä vaiheessa, kun liikkuri tuli Kertun taakse. Nollaksi siis olisi mennyt, jos oltaisiin kisaamassa oltu. Samalla reissulla Nuutti pääsi poseeraamaan Koiramme-lehteen, ja poseerasi Kerttukin osiin kuvista.

Meinaa ottaa voimille labradoorejen ja aussien
kanssa juokseminen
Agilityssäkin käytiin, ja Nuuttikin pääsi parina kertana mukaan. Ekalla kerralla pelotti, mutta sitten Nuu taisi muistaa että tää olikin ihan kiva laji. Ei se irronnut kyllä yhtään, ihan jalan vieressä juoksi, mutta vaikutti vähän siltä että saattoi sillä kivaakin olla. Kerttuki on agilitannut. Välillä treenit menee ihan hirveän hyvin ja koira toimii kuin ajatus, ja välillä taas sitä ei kiinnosta tippaakaan mihin sitä ohjataan, pääasia että pääsee juoksemaan. Esim. viime kerralla en saanut sitä takaakiertoon muuta kuin kirjaimellisesti nenästä viemällä. Ja sittenhän sitä oltiin myöhässä seuraavalta esteeltä, kun edellisellä esteellä meni liian kauan, kun piti saatella koiraa nenästä pitäen.

Lopun lomasta koirat viettikin porukoiden luona, kun itse matkustelin Euroopassa. Ajattelin että kotiintullessa lentokentällä on odottelemassa eräs aussikka, mutta niin vaan jaksoivat katsoa Kertun perään koko reissun ajan, eikä edes ongelmista mulle raportoitu. Kertulla oli tosi kivaa, kun sai juosta isolla pihalla ja leikkiä kahdella sheltillä, ja ihmisseuraakin oli tarjolla jatkuvasti. Mitä sitä muuta voi pieni aussie toivoa? Kun viime perjantaina vietin 12 tuntia (tai 13?) kotimatkalla, niin lauantaina matka sitten jatkui hakemaan Kerttua kotiin. Maanantaina päästiin sitten vihdoin omaan sänkyyn nukkumaan, ja tiistaina olikin taas töihin meno.

Maanantaina ehdittiin ottaa kyllä vielä loman viimeiset treenit, tällä kertaa tottista. Otettiin esteitä ja noutoja. 650-grammaista kapulaa Kerttu haki (hyvin!) ihan vaan tasamaannoutona, kun A-esteellä ja matalalla hypyllä käytettiin vähän pienempää kapulaa. Metristä estettä mentiin ilman kapulaa, ja mennään ilman kapulaa niin kauan, kunnes Kertu hyppää sen hyvin. Pienellä koiralla tuntuu olevan vähän ongelmaa siinä, kyllä se yrittää mulla kolauttelee. Uskoisin kuitenkin että kunhan saa varmuutta, niin hyppääkin paremmin. Muutenhan Kertulla oli tosi huiput treenit, kun sai juosta ja noutaa ja hypätä ja mennä A:ta. Melkeen kun olisi ollut agilityssä! Siitä kyllä kertoi myös ryöstöyritykset, kun ei Kerttu olisi millään malttanut odottaa lupaa lähteä.

Muuten Kepellä on ollut tosi tylsä viikko. Lauantaina käytiin vähän treenaamassa, muuten on Kepe viettänyt vapaata. Toissapäivänä otettiin vähän ruutua. Eteenmenot hyviä, mutta ruudun paikka huono. Pitäisi taas ottaa kosketusalusta käyttöön. Luoksariakin otettiin, ja edistystä on tapahtunut. Ei niin hyvä mitä toivoisin, muttei ihan hirveän huonokaan. Zeta oli hyvä, kaikki vaihdot tuli eikä seuruukaan ollut huonoa. Kuuma sille tuli, vaikka ihan hirveän lämmin keli ei ollutkaan (max. +15). Oonkin nyt vähän ajatellut, että Kepe kisaisi vaan hallikokeissa, kun tämän lämmönkeston kanssa on vähän niin ja näin. Ylihuomenna pitäisi ilmota piirimestiksiin, mutta saatetaanpa jättää nekin kinkerit välistä. Ensinnäkin olen iltavuorossa, ja toiseksikin en tiedä saanko paikkamakuuta siihen mennessä kuntoon ja kolmanneksi kisataan ulkona elokuun alussa, eli voi olla aika kuuma (ja neljänneksi juoksujakin odotellaan). Näiden kisojen väliinjättäminen tarkottaisi sitä, että seuraavan kerran kisataan näillä näkymin vasta ensi vuonna. Mulla ei ole kyllä mikään hirveä hinkukaan kisaamaan, joten jos nyt loppuvuodelle ei ilmaannu hallikoetta naistuomarilla niin kyllä me voidaan odotella sinne tammikuulle.

Pentukuumekin vaivaa, mutten osaa päättää rotua. Jostain syystä olen alkanut miettimään shelttiä, vaikka Nuutin jälkeen itselleni lupasin ettei enää ikinä. Mutta mitä jos jostain löytyisikin hyvä sheltti? Toisaalta mulla on jo vaikeuksia Kertun herkkyyden suhteen (se kyllä on herkkis aussieksi), niin mitä se sitten on sheltin kanssa? Kuitenkin haluaisin sellaisen koiran, jonka kanssa voi kisata vähintään siellä TVA-tasolla. Sheltin kanssa saa käydä astetta parempi tuuri, että sillä pää kestää. Aussie olisi varmempi valinta, mutta vielä en ole päätöstä tehnyt. Toki on listalla muitakin rotuja (esim. bc ja käy-kultsu/-labbis), mutta päätin etten edes vilkuile niiden pentueita. Helpommalla pääsee kun tappelee itsensä kanssa vain kahden rodun välillä. Ensi keväänä tai kesänä voisi olla hyvä aika pentu ottaa, jos joku hyvä pentue löytyy. Jospa siihen mennessä oltaisiin Kertunkin kanssa kisattu sen verran, että valioitumiseen tarvittavat käyttötulokset olisi kasassa.

Mutta hei, videoita! Ja vielä Nuutista! Kolmesta ekasta kannattaa melkeen laittaa äänet pois, jos ei hyttysten ininää halua kuunnella.

















tiistai 14. kesäkuuta 2016

LOMA!

Eihän tätä ole odotettukaan kuin joulukuusta. Viikko sitten lauantaina tuli eteen se kauan odotettu päivä, kun neliviikkoinen kesäloma pääsi alkamaan. Luulin vielä loman alkaessa etten tee mitään koko lomalla, paitsi jos tosi ahkeraksi oloni tunnen niin saatan kylkeä vaihtaa. Nopeasti kyllä huomasin kuinka naiivia olikaan noin ajatella, kun tuntuu että kalenteri on vähintään yhtä täynnä mitä normaalistikin.


Blogin päivittäminenkin on kaikessa kiireessä ja hopussa jäänyt. Tässä reilun kuukauden aikana on ehtinyt jo kesäkausi hyvinkin käynnistyä. Kerttu treenaa kesäisin tottista, rallya ja agilitya ryhmässä, ja tokoa ihan omin päin. Tokolle ei siis edes haettu ryhmäpaikkaa, mikä tietenkin alkoi kaduttaa heti kun tajusin että paikkikset ei toimi.

Eli ensin tokot. Kokeen jälkeen ollaan oltu aika vähällä treenillä, mutta kävästiin kyllä kollegiossa vetämässä luokkatreenit, kaikki liikkeet putkeen mutta liikkeiden välillä palkka. Alotettiin paikallaoloilla. Istuminen siisti, ei mitään ongelmaa. Makaamaan ekasta käskystä, mutta luoksetuloa ennakoi hyvin vahvasti. Takamus nousi ylös jo ensimmäisen koiran käskystä. Ilman liikkuria tehtynä ei ole ongelmaa, eli Kepe vissiin tahtoo liikkuria karkuun.

Seuraaminen oli kuraa, mutta sitä se on nyt vähän aikaa ollutkin. Oikealle käännökset ei toimi (huomasin tänään ettei se osaa käyttää takaosaansa kun toiseen suuntaan), ja kontakti tippuu. Oli myös turhan väljää. Vire oli huono, mutta se menee osittain myös äärettömän kuuman ilman piikkiin. Itsellekin tuli hiki pelkästään seuruukaaviota kävellessä, eli Kerttu huonosti lämpöä sietävänä oli ihan poikki.

Zeta oli jees, kaikki vaihdot tuli. Seuraaminen taas huonoa, ja vaihdot hitaita. En kyllä usko että meidän zetasta paljon tätä parempaa ikinä tulee. Se on jo saavutus että Kepe tekee kaikki vaihdot.

Luoksari huono. Ekalla maahan, mutta valui molemmat stopit.

Ruutu myös huono, jostain syystä ei löytänyt ruutuun. Tai ei vaan raukka jaksanut. Piti näyttää missä ruutu oli, niin sitten teki hyvin. Eteenmeno hitusen vino.

Ohjattu hyvä, samoin tunnari. Kaukot muistaakseni myös ihan jees. Taisi olla joku kaksoiskäsky?

Kiertohärdellissä lähti yllättävänkin hyvin kiertämään (ajattelin oikeasti että se ei sinne asti jaksa juosta, oli jo niin puhki). Taas unohdin käskysanan millä lähettää kapulalle, joten nyt pitäisi itseä ottaa tämän suhteen niskasta kiinni.

Nyt vaan luoksari ja seuruu kuntoon, niin kyllä tuosta ihan hyvä tulee. Toivottavasti syksyllä/talvella päästäisiin niitä ykkösiäkin taas hakemaan.

Käytiin me Jalosen Mikan tokokoulutuksessakin. Kerttu teki ehkä parasta tunnaria ikinä. Tunnarit (ehkä 25 kpl) oli aika pienessä kasassa ja osittain päällekäin, Mika vieraana miehenä istuu vieressä ja lähetän Kertun 20 metrin päästä. Kepe ei ottanut painetta yhtään, vaan teki loistavaa työtä kapuloilla ja löysi oikean. Muutenkin oli aika pätevänä tyttönä, ja sosiaalisena. Ei tosiaan yhtään vierastanut Mikaa, vaan meni tosi reippaasti tekemään tuttavuutta.


Tottista ei olla vielä ihan hirveästi ehditty treenaamaan. Se vähä mitä ollaan tehty, niin lähinnä leikkimistä ja esteitä. Ja kyllähän tuo vihdoinkin noutaa 650 grammasta, mihin se ei ole viimeiseen kolmeen vuoteen oikeen suostunut koskemaankaan.


Rally-toko. Mitähän siitä nyt sanoisi? Mulla ei ihan hirveästi nappaa tämä laji, ja mietinkin että olikohan järkeä ottaa edes koko ryhmäpaikkaa. En tiedä mikä tässä mättää, koira tekee kyllä hyvin ja oikein mutta ei vaan jotenkin tunnu hyvältä. Joku on vähän pielessä, en tiedä mikä. Oma motivaatio varmaan.

Agilityssä taas olen Kerttua itse juoksuttanut. Välillä jalat kestää paremmin, välillä huonommin, mutta kestävät kuitenkin. Kivaa meillä on Kertun kanssa ollut, ja Kerttu on ollut aika pätevä. A:n kanssa Kepe jostain syystä pelleilee, eli jää sinne A:n huipulle. Muuten se kulkee aika mukavasti.

Nuutti tuli takaisin kotiin! Ei pysyvästi, mutta nyt vähäksi ajaksi aktiivilomaa viettämään. Treeneihin joutui jo heti ekana päivänä, ja aika kivasti tekikin. Ruutu oli vähän hukassa, mutta eteenmenot hyvät. Merkin kierto hyvä, seuraaminen hyvää ja kaukojumppa hyvää. Jäävät sekottuivat, mutta ne on sillä sekoittunut jo kauan aikaa. Mutta hyvin oli asiat muistissa, vaikkei 9 kuukauteen ole treenannut mitään. Kävipä se kuunteluoppilaana Jalosen koulutuksessa, ja hienosti kuuntelikin eikä värkännyt ylimääräisiä.

Terveyshuolia on ollut vähän kaikilla koirilla. Wäinö ontui toista takastaan aika kauan. Diagnoosina oli revähdys, joka on nyt jo huomattavasti parempana. Wäinö käy jo vajaan kymmenen kilometrin lenkkejä, ja jalka on hyvin kestänyt alla. Wäinö on myös kovasti jo piristynyt, keväällä se oli aika masentunut tuon jalkaongelman takia. Onneksi kuitenkin alkaa näyttää jo hyvältä, sitä vaan aina meinaa säikähtää kun 10½-vuotias koira alkaa ontumaan. Wäinöltä kuvattiin selkä puolesta välistä, lonkat ja takajalat, ja luusto näytti vielä tässä iässä oikeen nätiltä.

Nuutti puolestaan on välillä vinkassut, kun sen on sylistä laskenut. Se teki sitä kyllä joskus nuorenakin, mutta toisaalta se oli nuorena useasti kipeä. Mitään kipukohtaa siitä ei tunnustelemalla eikä vääntelemällä löydy, eli tämä vikinän syy on siis vielä mysteeri. Muuten se ei hirveän kipeältä vaikuta. On se kyllä huomattavasti väsyneempi mitä syksyllä, mutta se on kuulemma ollut tuommoinen jo pidempään. Vähän olen miettinyt että kävisin siitä perusverikokeet otattamassa, jos se ei piristymään ala. Rasituksessakin väsähtää aika nopeesti.

Kertulta taas löytyi nisän vierestä pieni kova patti. Itsehän jo meinasin säikähtää että nyt se kuolee syöpään, mutta treenikaverit sai puhuttua vähän järkeä päähän. Patti on tosi pieni, niin pieni ettei siitä saisi edes koepalaa, ja Kerttu on niin nuori ettei tuon ikäisillä ole juuri ikinä pahanlaatuista nisäkasvainta. Seurantalinjalla kuitenkin ollaan, katsellaan mihin suuntaan se lähtee kehittymään vai lähteekö mihinkään. Mun mielestä se on jo pienentynyt vähän, tai ainakaan ei ole yhtä kovareunainen mitä viikko sitten.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Oikeesti hyvä kolmonen

Sellasiakin on näköjään olemassa, hyviä kolmostuloksia. Live and learn.


Tokosta siis puhutaan. Käytiin Kertun kanssa tänään (ehkä lievästi pakotettuina) tokokokeessa, ensimmäistä kertaa sitten edellisvuoden kesäkuun. Pitkä taukohan johtui Kertun paineistumisongelmasta, jota ollaan edellinen vuosi yritetty ratkoa. Ilmeisesti jotain on tehty oikein, koska tänäänpä ei paineistuttukaan.

Oma seura siis järjesti 10 koirakon kisat, joihin etusija oli VOI-EVL-koirakoilla. Ilmotin sitten Kertunkin mukaan, koska kisataukohan on joskus pakko katkaista, mikäli meinaa elukastaan valion saada. Sitä paitsi tuomari ja tuomariharjoittelija oli molemmat tuttuja, eikä liikkurikaan ihan vieras ollut, eli hyvä paikka siis aloittaa taas kisaaminen.

Paikallaolot mua jännitti ehkä eniten, koska Kepe saattaa liikkurista ottaa häiriötä. No, otti se nytkin, mutta aika vähän.

Paikallaistuminen: 10
Paikkamakuu: 9
- Eli ennakoi liikkurin käskystä, ja tuli rumasti sivulle.

Muuten mentiin aika perinteisellä liikejärjestyksellä, aloitettiin siis seuraamisella.

Seuraaminen: 7
- Poikitti, tökki käteen ja suurin osa oikealle kääntymisistä oli huonoja. Häntä kuitenkin heilui ja vire oli hyvä, se on pääasia.

Zeta: 8
- Se teki kaikki vaihdot! Seurasi joo huonosti, ja vaihdot ei nopeita ollut. Vähän tuli myös noottia siitä, että otin mukaan sanalla "jes". Mutta siis Kertuksi tosi hyvä zeta!

Luoksari: 0
- Lisäkäskyiksi meni molemmat maahanmenot, ja stoppi valui. Ai pitikö tätäkin liikettä treenata täydellä matkalla joskus?

Ruutu: 8½
- Merkitön löytyi ihan mukavasti, ruutuun meni ensin takareunan ohi, mutta korjasi itsensä takaisin ruutuun. Hidas maahanmeno.

Ja sitten välipalkalle, pallottelemaan ja levähtämään.

Ohjattu nouto: 8½
- En tiedä mistä lähti pisteitä, ihan perussiisti suoritus. Palautuksessa varmaan vinoutta?

Tunnari: 8½
- Sama kommentti mitä edelliseen.

Kaukot: 5½
- Kaksoiskäskyjä. Itse menin vähän hämilleen kun järjestys oli i-s-m-i-s-m, muistelin että se on mahdollista vain voittajassa.

Kiertohyppynouto: 6
- Asento olisi ollut istuminen, ja Kerttu seisoi, en alkanut korjaamaan. Unohdin käskysanan, ja liikkuri joutui pariin otteeseen sanomaan että avohyppy, ennen kuin lähetin Kertun jollain epämääräisellä muminalla. Oikean kapulan silti haki. :)

Pisteitä siis 214 ja EVL3. Sijoitus oli 2/4. Kivelän Päivi oli tuomarina.

Mutta vire oli äärettömän hyvä koko kisan ajan. Häntä heilui, ja jotenkin onnistuttiin Kertun kanssa pysymään omassa kuplassa, eikä keskitytty mihinkään muuhun. Kepe kuunteli että kummalle ohjatulle lähetän, mitä ei tehnyt viime viikolla, se malttoi odottaa vierellä esim. ohjattujen liikkuroinnin ynnä muuta pikkujuttua, mitkä ei Kertun kohdalla ole ihan itsestäänselvyyksiä. Paineistumisesta ei ollut nyt tietoakaan. Nyt tähdätään siihen, että tämä mielentila pysyy tästä lähtienkin kisoissa. Kyllä ne ykköset sieltä tulee, jos saadaan pidettyä hyvä fiilis. Nyt on taas vähän semmonen olo, että ehkä tämän koiran tokourasta sittenkin jotain tulee.

Miinuksena kokeesta sivulta maahanmenot, jotka tökkivät. Muutenkin kaikki maahanmenot oli semmosia nihkeitä ja huonoja. Muuten hirveen kivaa tekemistä, ja tästä on taas hyvä jatkaa.


maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kuulumisia

Talvikausi alkaa lähestyä loppuaan, eikä treenejä ole enää kuin kahdet jäjellä. Kesäkauden ryhmäpaikoistakin on jo tiedot tulleet, eli Kerttu treenaa ohjatusti kesällä agilitya, rallya ja pk-tottista. Tokopaikkaa en edes hakenut, mikä nyt vähän rupesi harmittamaan. Neljään ohjattuun treenin per viikko ei mitenkään aika riittäisi, mutta pk-tottiksen olisi ihan hyvin voinut jättää poiskin. Sinne kun ei ole kisatavotteita, koska miestuomarit. Kesäkausi on tosiaan Kertun ensimmäinen ilman tokotreenipaikkaa, ja lisäksi ensimmäinen kesä kolmeen vuoteen kun itse kieltäydyin kouluttamasta. Tässä on kuitenkin kolme vuotta putkeen koulutettu, joten pidetään tämä kesä väliä ja syksyllä sitten uudestaan.

Jos syksyllä olisi kysytty talvikauden tavotteista, olisi ne olleet tokon puolelta TVA ja agin ja rallyn puolelta kisaaminen. Näistä täyttyi vain rally-tokon tavoite. Syksyllä en vielä osannut arvatakaan että kuinka isoja ne meidän tokopuolen ongelmat olikaan. En mitenkään olisi uskonut, että niitä vuoden verran selvitellään, ja mahdollisesti pitempäänkin. 

Mutta suunta on sentään oikea. Kertulla on treenatessa hyvä vire, mutta se tietynlainen varmuus edelleen puuttuu. Kerttu haluaa hirveästi tehdä oikein, ja jos se edes epäilee että väärin meni, niin sen mielestä on turha enää edes yrittää. Mun mielestä on siis ihan positiivista, että Kertulle on sattunut työtapaturmia välillä ja se välillä jatkaa yrittämistä. 

Ollaan tehty nyt viime aikoina paljon kisanomaista treeniä ja palkkaamattomuutta. Vähän tuntuu että paras terä siitä puuttuu kun ei palkkaa tule, mutta siitä huolimatta tekee tasaisesti töitä eikä lamaannu. Pari viikkoa sitten alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, ettei Kerttu fyysisesti jaksa EVL-kehää, vaan se oikeasti väsähtää. Mietin että Kertulla on varmaan tosi surkea kunto (me ollaan liikuttu liian vähän siitä lähtien kun polveni rikoin), koska myös agilitytreeneissä se oli ihan puhki yhden radan jälkeen. Jopa rally-tokotreenejen jälkeen se ei jaksanut enää palloa hakea. 

Pikkupotilas
Syy tuohon taisi selvitä viime tiistaina. Aamulla juoksin nopeasti Kertun kanssa pikapissalle, koska oli hirveä kiire töihin. Olin katsovinani, ettei Kerttu kyykkäämisestä huolimatta pissannut. Töiden jälkeen päätin ottaa Kertun mukaan treenien vetoon, että ehditään ennen Kertun omia treenejä käydä kunnolla kävelemässä. Kerttu ei pissannut matkalla treeneihinkään, vaikka kyykki. Lähdettiin Kertun kanssa katsomaan että löytyisikö työpaikalta lainaksi virtsastiksejä, ja taaskaan matkalla ei tullut kuin muutama tippa pissaa. Stiksejä en löytänyt, joten lähdettiin päivystävälle. Päivystävä antoi Kertulle lihakseen antibioottia, ja käski aloittaa seuraavana päivänä suun kautta kuurin ajatuksella, että pissatulehdus vaivaa. Ohjeeksi tuli, että jos ei seuraavana päivänäkään pissaa, niin tullaan takaisin. Keskiviikkona iltapäivälläkään ei tullut kuin muutamaa pisaraa, joten lähdettiin takaisin lääkäriin tarkistamaan ettei vika vaan ole munuaisissa. Mahaa ultrattiin ja verikokeita ja pissakokeita otettiin. Tulokset näyttivät sinänsä normaalilta (ultrassa ei mitään kummaa, pissanäytteessä paljon sauvasoluja, pissa väkevää, tulehdusmuutoksia, munuaisarvot viitearvoissa, mutta ihan ylärajalla, muuten arvot ok), joten lääkäri kirjoitti kipulääkereseptin ja jatkettiin ab-kuuria. Sovittiin, että jos ei seuraavaan päivään mennessä tilanne normalisoidu, niin takaisin lääkäriin ja ab:n vaihto. Onneksi kuitenkin keskiviikkona iltalenkillä alkoi taas pissaa tulla, joten uudestaan ei tarvinnut lääkäriin lähteä. Yhteensä 10 päivää pitää kuitenkin lääkkeitä syödä, eli lauataina loppuu kuuri. Toivottavasti koira nyt tästä piristyy, kunhan kuuri loppuu. Nyt on vielä ollut vähän tavallista nuutuneempi.

Ekat ulkotreenit, ja toki piti sataa
Sairauslomaa vietettiin lauantaihin asti, jolloin lähdettiin taas tokoa treenaamaan. Otettiin kevyttä treeniä, ettei Kepe turhaan itseään rasita. Treenin aiheena oli ruutu, merkinkierto luoksarin stopit ja jäävät. Hetsattuna teki tosi kivoja eteenmenoja. Kun oltiin otettu pari kertaa ruutua, tehtiin merkinkiertoa ruudun lähellä, koska oli kisanomaisissa treeneissä vastaavassa tilanteessa juossut suoraan ruutuun. Nytkin yritti ensin ruutuun, mutta kun lähdettiin tarpeeksi lyhyeltä matkalta, niin hoksasi mitä haettiin. Jäävät on tosi jännä juttu. Erottelutreeni on Kertun lempparia ja jäävät onnistuu peräkkäin suoralla matkalla, mutta sitten kun tulee ne zetan tolpat niin koira on kuin ei olisi ikinä mitään jäävistä kuullutkaan. Ajattelin kokeilla seuraavan kerran sellaista variaatiota, että jätetään käännökset pois ja laitetaan tolpat suoralle matkalle ja kokeillaan niin. Ollaan myös tehty sitä, että tolpan takana odottaa nami, ihan että saadaan tätä tolppa-ahdistusta purettua. Kisoissa varmaan teen niin, että pyydän siltä vaan istumisen ja kaksi seisomista. Mitä sitä turhaan paineistaa koiraa sillä, että vaatii siltä jotain sellaista, mihin se ei pysty. 

Kisoista puheenollen, tänään alkoi seuraaviin kisoihin ilmottautumisaika. Vielä en Kerttua mukaan ilmoittanut. Doping-kielto loppuu kyllä ajoissa, mutta kun vähän mietityttää silti. En ole ihan satavarma paikallaoloista, että pysyykö siellä paineessa. Muiden koirien luo se ei lähde, mutta voi joko nousta tai mennä maahan. Zeta on nyt ikuisuusongelma, mutten tiedä kannattaako sen takia jättää kisoja välistä. Jos siihen mennään, niin voi olla ettei kisata ennen eläkeikää. Eteenmeno on myös vähän kysymysmerkki, että onnistuuko. Sitten vielä hyppykiertohärdelli. Kyllähän se treeneissä onnistuu, mutta onnistuuko se sitten kisajännityksessä? Isoin ongelma tässä on kuitenkin minä itse ja oma kisajännitys. Jossain vaiheessa se on kisoihin ilmotettava, ja nythän se olisi hyvä kun kisat on omassa hallissa ja tuomarikin on tuttu. Ehkä jos huomiset treenit menee hyvin, ja jos on vielä tilaa. 

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Ekat rally-tokokisat

Kertun kanssa startattiin tänään ensimmäistä kertaa virallisissa rally-tokokisoissa. Ja kun samana päivänä oli kahdet kisat, niin samahan se oli molempiin osallistua.

Ensimmäinen rata näytti tältä (en kyllä tiedä että saako tuosta mitään selvää, hirveän huono kännykkäkuva):


Ei siis mitenkään hirveän vaikean näköinen. Siinä vuoroa odotellessa sanoin treenikaverille, että mistä vetoa Kerttu kämmää tuon kakkoskyltin, eli istumisen. Treenikaveri meinasi, ettei semmoinen ole edes mahdollista, mutta meinasin että kyllähän me Kertun kanssa pystytään mihin vaan. Ja niinhän siinä kävi, että kun pysähdyin kakkoskyltin kohdalla, niin Kerttu jatkoi matkaa (olisikohan ennakoinut eteentuloa), eli kaikista mahdollisista kylteistä se helpoin piti uusia. Muita virheitä ei sitten tullut radalla, joten loppupistemäärä oli 97 pistettä ja sijoituttiin toisiksi.


Seuraava rata oli tämmöinen:



 Nyt mua sitten rupesi jännittämään tuo ensimmäinen kyltti, että ottaako Kerttu siinäkään perusasentoa, muttei siinä ollut mitään ongelmaa. Pelasin vähän varman päälle ja annoin aika reippaasti apuja, kun se kerta alokasluokassa on mahdollista. Kerttu teki virheettömän radan, ja kun näin että pistemäärä oli 90, ajattelin että se oli joko istunut kerran liikaa (esim. jossain käännöksessä) tai istunut jossain huonosti ja jäänyt jousille, mistä olisi 10 pistettä mennyt. Palkintojen jaossa kuitenkin tuomari kehui meidän rataa, ja kysyi multa että huomasinko että viitoskyltillä olin ohjannut Kertun väärältä puolelta sivulle. Ups. Enpä huomannut. Jäi vähän harmittamaan tuo tosi tyhmä virhe, jota ilman oltaisiin saatu täydet pisteet, mutta eihän tuolla oikeasti ole mitään väliä. Pääasia, että saatiin molemmilta radoilta hyväksytyt tulokset, ja enää ei tarvita kun yksi tulos ja saa nakata hihnalla vesilintuja. Vaikka toisaalta tuohon hihnaan ollaan molemmat ehkä jo totuttu.



Kymmenen kuudauden pituiseksi venähtänyt kisatauko on nyt kuitenkin ohi. Jospa sitä seuraavana taas kisattaisiin sitä perinteistä tokoa.


Molemmat väsähdettiin kisaamisesta

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Missä ollaan nyt menossa - tokon tilannekatsaus

Se on taas tilannekatsauksen paikka. Meidän EVL-liikkeet, plussat ja miinukset, olkaa hyvä.

Paikkallaolot:
+ Melko varmat, ei istumisessa mene maate tai päinvastoin, eikä ihan pienestä nouse
+ Ei ole pitkään aikaan kuunnellut viereisten ohjaajien käskyjä
- Saattaa ottaa painetta liikkurista
- Kaipaa vielä tukea ohjaajalta

Seuraaminen:
+ Hyvä vire, jaksaa useamman minuutin seuruupätkät
+ Peruutus melko hyvää, samoin askelsarjat ja paikallaan kääntymiset
+ Hyvät temponmuutokset
+ Pitää paikkansa hyvin
- Takaosa välillä auraa
- Kontakti saattaa pudota oikealle kääntyessä, saattaa myös aueta
- Istumiset saisi olla nopeampia

Zeta:
+ Edistystä tullut, tekee välillä hyviä toistoja
+ Erottelutreenistä tykkää, silloin tekee oikeita toistoja n. 99-prosenttisesti
- Edelleen saattaa ahdistua
- Seuraaminen heikkoa
- Jos käsken väärällä äänensävyllä niin tekee väärin


Ruutu:
+ Eteenmeno normaalisti hyvä, joskaan ei ihan 100-prossanen
+ Vauhti ruutuun hyvä
+ Lähtee hyvin seuraamaan, ei ennakoi
- Ei uudelleenohjaannu eteenmenossa, eli jos menee vikaan niin en saa sitä rinkiin
- Vauhdissa ero eteenmenon ja ruutuunmenon välillä
- Tassuttelee ruudussa toppi-käskyn jälkeen
- Ei välttämättä mene ensimmäisellä käskyllä maahan


Ohjattu:
+ Hyvä
+ Suunnat varmoja
+ Vauhti hyvä
- Merkillä saisi pysähtyä paremmin
- Palautus vino, pitää siirtää sivulle
(- Ohjaajan pitää kiinnittää huomiota vartaloapuihin)

Tunnari:
+ Hyvä vauhti kapuloille ja takaisin
+ Paljon onnistumisia tullut
+ Pääosin tekee hyvää työtä kapuloilla
+/- Hyvä (ehkä välillä jopa liian korkea) vire
- Menee kapuloille monesti suu auki -> kapula saattaa kolahtaa alahampaisiin -> tuomari voi tulkita nollaksi
- Liian korkealla vireellä ei keskity tarpeeksi hyvin


Kiertohyppynoutohässäkkä:
+ Lähtee hyvin kierrolle
+ Asennoissa edistystä
+ Helposti uudelleenohjattavissa jos lähtee väärälle kapulalle
+ Tulee hyvin hypyn kautta
- Ei aina malta kuunnella kummalle kapulalle lähetetään
- Istuminen vielä epävarma
(- Ohjaajalla tulee vahingossa liian vahva vartaloapu)


Luoksari:
+ Pystyy tekemään tosi napakan stopin
+ Maahanmeno hyvä
+ Vauhti hyvä
- Hyvä stoppi ei vielä toimi kisamatkalla

Kaukot:
+ Kuuntelee mitä sanotaan
+ Lähes kaikki vaihdot hyviä, myös s-i on mennyt paljon eteenpäin
- S-i vaatii vielä vahvistamistä
- Liian korkeassa vireessä saattaa liikahtaa
- Ei kestä liikkuria takana

Kaupunkilaiskoira kaupunkibussissa. Matkapahoinvointia ei enää ole esiintynyt
edes busseissa
Eli siis yleisongelmina vireen säätely, paineistuminen, huonot stopit ja malttamattomuus odottaessa. Ylivireisyyteen en aio puuttua, tuskin tulee yleisongelmaksi. Ei haittaa vaikka tulee jotain työtapaturmia korkean vireen takia. Matala vire on isompi ongelma. Stoppeihin pitäisi jotain keksiä. Ruutuun kosketusalusta takaisin, jotta tietää missä pysähtyä. Luoksarin stoppi menossa parempaan suuntaan, eikä merkin stoppi ole mitenkään kamala. Kyläkisoissa tuskin tippuu paljon pisteitä.

Seuraamisen auraaminen on tosi ärsyttävää, ja hidasta korjata. Nyt kun tuo on taas hierottu, niin pitää alkaa ihan tosissaan pilkuttamaan sitä suoraksi. Zetan seuraaminen varsinkin oikealle kääntyessä on huonoa. Sillon kun tehdään zetaa ilman jääviä, niin seuraa paremmin, joten vissiin nämä huonot käännökset kertovat paineistumisesta.

Kaukoissa ollaan tehty tosi paljon s-i-jumppaa, mikä on alkanut näkymään. Välillä tekee tosi hyviä vaihtoja, välillä kyllä takanen liikkuu. Muut vaihdot tosi hyviä.

Vartaloapuihin mun pitää ihan tosissaan alkaa kiinnittää huomiota ohjatuissa noudoissa. Meidän ryhmän koutsi on tuomariharjoittelija, ja lupasi ottaa meiltä ihan periaatteesta maksimimäärän pisteitä aina kokeissa, jos tulee vartaloapua. Ja kun koira ei niitä tarvitse, niin niistä pitäisi päästä eroon. On muuten yllättävän vaikeaa seisoa suorassa käskyä antaessa.

Mutta siis paljon on hyvää liikkeissä, ja jos koira ei paineistu, niin liikkeiden puolesta ykköseen on hyvinkin mahdollisuus. Sitten vaan pitäisi uskaltautua sinne kisoihin... Toukokuun alussa olisi koe, katsellaan ollaanko siihen valmiita.

Tästä jatketaan eteenpäin lisäämällä palkattomuustreenin määrää. Seuraamisessa tehdään edelleen erikseen tekniikkaa ja virettä. Semmoisia pilkutusliikkeitä mitä ei vielä kovin kokeenomaisesti aleta tekemään, on ruutu (eteenmeno), zeta ja luoksari. Luoksariin haluan ensin sen kunnon stopin, kun tiedän että koirasta on siihen.

Mutta ei me olla muitakaan lajeja unohdettu. Rally-tokossa ei mitään mainitsemisen arvoista, mutta on me agiakin menty. Perjantaina ohjasin pitkästä aikaa itse ratatreeneissä. Oli vähän kisanomaisempi meno, oltiin yhdistetty kaksi kenttää että saadaan pitkät estevälit. Kertun kanssa meillä meni tosi hyvin, ainoastaan vaikea keppikulma tuotti vaikeuksia. A:lla vähän himmaili, mutta pääosin kontaktit oli hyviä. Tosi hyvät treenit, mutta heti treenien jälkeen polvi muistutteli, ettei kannata ottaa tuollaista spurttailua tavaksi. Mutta kivaa oli pitkästä aikaa olla puikoissa, ja meidän edellinen kouluttaja kehui että ollaan hirmuisesti tultu eteenpäin siitä mitä se oli vuosi sitten.

Pääsiäisenä käytiin moikkaamassa myös Nuuttia ja Wäinöä. Kertaalleen piti Kerttua puhutella siitä, että miten Wäinöä kohdellaan, mutta muuten noiden yhteiselo oli aika kivutonta. Edelleen Wäinö mulkoilee Kerttua eikä halua tulla lähelle, mutta suoranaista vihamielisyyttä ei niiden välillä kuitenkaan ole. Nuuttia Kerttu rakastaa edelleen hirveästi. Siitä kertoo paljon se, että Kertun syödessä lihojaan kupista Nuutti söi roippeita kupin vierestä. Kerttu on kohtuullisen resurssiaggre, mutta Nuutilla on ihan omat etuoikeudet.

Wäinö 10-vee on edelleen ihan ikinuori. Se jaksaa juosta nuorempien perässä, ja sen jälkeen touhuaa vielä sisälläkin. Mun siskolla on 11-vuotias sheltti, ja siitä jo huomaa että nuorison vauhdissa pysyminen ei ole enää ihan niin itsestäänselvyys. Kyllähän se pysyy, mutta sen jälkeen tarvii runsaasti lepoa. Wäinölle on vissiin vaan unohdettu kertoa, että koiratkin vanhenee.


perjantai 11. maaliskuuta 2016

Rally-epikset ja tokotreeniä


Kertun kanssa käytiin lauantaina kokeilemassa rally-tokoepiksiä. ALO-luokkalaisia oli yhteensä yli 10, tarkkaa määrää en muista. Rata oli ihan kohtalaisen helpon tuntuinen, ehkä vaikeimmat osat oli se askel oikeaan ja pujottelu juosten. Me ollaan tosi vähän treenattu pujottelua tai spiraalia muuten kuin kävellen, joten niitä pitäisi harjoitella enemmän.

Alkuun oli operaatio Kertun väsyttäminen, koska Kepen pitää olla melko rauhallisessa mielentilassa, että sen voin radalle viedä. Muuten se ei jaksa alkaa kuuntelemaan ohjeita, vaan tekee niin kuin itse tahtoo. Kertun kanssa oltiin lähtövuorossa seitsemänsiä, ja koko odotusaika touhuiltiin omiamme.

Radalle Kerttu lähti jostain syystä tosi huonosti. Ei suostunut kakkoskyltillä ottamaan heti perusasentoa, mistä tulikin -1. Siitä se sitten lähti kuitenkin sujumaan, ja lisää virhepisteitä ei enää tullut. Kokonaispistemääräksi jäi siis 99, ja sillä yllettiin toiselle sijalle. Pisteitä oli yhtä paljon mitä voittajalla, mutta aika oli vähän huonompi.



Kerttu teki ihan hyvin. Kuunteli että mitä sanon, ei lähtenyt arpomaan että mitähän sitä seuraavaksi keksisi. Seuraaminen ei ollut hyvää, mutta lupasin itselleni etten sitä Kertulta vaadikaan rally-tokon puolella. Pääasia että kulkee mukana. Se vähän itseä ihmetytti, että mua ihan jännitti lähteä epiksiin. Jostain syystä jännitän tätä lajia enemmän mitä tokoa. Ja tämä kuitenkin on meille se "paineeton humputtelulaji"... Mulla on hirveät sisäiset ristiriidat kisaamisen suhteen, koska olen hirveä kisajännittäjä, mutta silti niin kisahenkinen ihminen, että mun on tosi vaikea mitään treenata jos en kisaamaan ole lähdössä.

Tokojakin ollaan treenailtu. Sunnuntaina treenattiin rinkiläisten kanssa, ja Kerttu teki merkitöntä merkkiä ja tunnaria. Merkittömässä otti taas vähän häiriötä teipeistä. Tunnarissa hairahtui haistelemaan noin metrin päähän kapuloista jotain hajua, mutta ilman lisäkäskyä palasi kapuloille ja toi oikean. Tiistaina otettiin lisää merkitöntä, jolloin meni vähän paremmin. Ruutuun lähtö oli heikko. Jääviäkin tehtiin ja tosi hyvin tuli oikeita vaihtoja. Melakarin Tarja vähän yrittää katsella meidän rinkiläisten perään, ja laittoikin viestiä että haluaa nähdä seuraamisvideon koirakoista, joten kuvattiin tiistaina sellainenkin. Koira vaan tuntui koko tiistain treenin ajan niin tahmealta, että sen jälkeen ei ollakaan treenattu. Tänään on Kertulla agilityt, ja huomenna olisi tarkoitus taas ottaa vähän kokeenomaisempaa treeniä.



Ei mahduttu Kertun kanssa huhtikuun kokeeseen, joten ilmottauduin samana viikonloppuna järjestettäviin rally-tokokisoihin. Saapa nähdä kuinka käy. Toukokuussa olisi sitten tarkoitus tunkea Kerttu myös tokokisoihin.

Tuossa on tosiaan tuo Kertun seuraamispätkä. Moitetta tuli vasemmasa kädestä ja hitaista perusasennoista, muuten palaute oli yllättävänkin positiivista, eli kai tässä on eteenpäin menty. Itseä vähän häiritsee edelleen juoksun täyskäännös. Tyytyväinen olen kuitenkin Kertun ilmeeseen, on hyvin matkassa ja häntä heiluu, ja peruuttaminen on pääosin myös hyvää. Kunnolla päästään seuraamistakin taas treenaamaan kunhan Kerttu on hierottu. Aika sillä on ensi torstaina, saapa nähdä kuinka jumiin se on jo ehtinyt itsensä vääntää.


Kerttu on ollut jo aika päivälleen puoli vuotta ainoana koirana. Nuuttia ei olla tälle vuodelle vieläkään ehditty näkemään, mutta voi olla että viikonloppuna tulee sekin kyläilemään täällä päin. Hyvin on kuulemma Nuutilla mennyt. Kuvaterveisiä tuli, Nuutti on kuulemma melko tyytyväinen kun on lunta.


perjantai 4. maaliskuuta 2016

Mujusen tokokoulutus ja agitreeniä

Tänään meillä oli Kertun kanssa vuorossa Mujusen Salmen tokokoulutusta. Ongelma-alueiksi valitsin zetan, merkittömän merkin, seuraamisen ja kaukot. Treeniaikaa oli tunti, joten helposti ehdittiin kaikki katsoa.

Aloiteltiin merkittömällä merkillä. Kertun ongelmahan on se, että se merkkaa teipit ja luulee niitä kosketusalustoiksi. Me ollaan Kertun kanssa tehty sitä niin, että lelu on ympyrän takana, ja tehdään ylipitkältä matkalta. Mujunen oli sitä mieltä, että jos tehdään aina oikealta matkalta, niin koira oppii laukka-askeleet. Lisäksi Mujusen mielestä kannattaa jättää nami ympyrän keskelle, eikä välttämättä näkyvää palkkaa ympyrän taakse. Tehtiin myös kokonaista ruutua. Kuunteluoppilaat oli heti merkittömän merkin takana, joten Kertun oli vähän vaikea lähteä ruutuun, mutta lisäkäskystä lähti ihan hyvällä vauhdilla ja haki ruudusta hyvän paikan. Ruudusta meinasti karata, joten otettiin toinen kiekka kävelyä ennen kuin otin koiran seuraamaan. Itse sain noottia siitä, että en kävele koiraa kohti, kun olen tottunut kävelemään ruudun keskikohtaa kohti.

Seuraavana tehtävänä oli seuraaminen, joka poikittaa. Salme yritti katsoa takaapäin meidän menoa, jolloin Kerttu ei oikein alkanut seuraamaan ollenkaan, koska liikkuri takana ahdisti niin paljon. Tätä siis pitää treenata. Sitten haettiin suoraa seuraamisasentoa, ja kun muutaman kerran palkka tuli oikealla hetkellä, niin koira alkoi suoristumaan paremmin. Enemmän vaan pitäisi treenata tätä apparin kanssa, koska mun on vaikea nähdä että millon on suorassa ja millon poikittaa.

Sitten oli zetan vuoro. Me ollaan nyt viime aikana tehty oikeesti paljon työtä zetan eteen. Ollaan tehty hirveästi erottelutreeniä, ja erottelut onnistuukin 95-prosenttisesti. Ollaan tehty ihan sellaisia, että koira saa palkan heti oikeasta asennosta, ja sellaisia että kierrän koiran, otan sen mukaan seuraamaan ja palkkaan sitten. Paljon ollaan myös liikkuroituna seurautettu zetaa ilman että ollaan tehty yhtään jäävää. Nyt tehtiin alkuun erottelua, jonka jälkeen tehtiin kokonainen zeta liikkuroituna. Ja Kerttu teki jokaisen vaihdon oikein! Ja jopa kohtuu nopeasti, eikä tippaakaan paineistuneena. Samalla saatiin kuitenkin tietää että mikä tässä mätti, koska ilmeisesti mun käskyt tulee ihan erillä äänenpainolla zetassa mitä erottelutreenissä. Vaikka yritän käskeä niin, että istumiskäsky tulee korkealla äänellä, maahan-käsky matalalla ja seiso-käsky neutraalilla äänellä, niin zetassa ne kuulosti kuulemma kuitenkin eriltä. Joten tätäkin pitää itse treenata.







Sitten oli vielä kaukot. Muutenhan ne on aika täydelliset (myös Mujusen sanojen mukaan), mutta s-i-vaihdossa takaset steppaa. Lisää siis liikeratatreeniä. Lisäksi mun käskyt on kuulemma huonoja, ja käsimerkit liian teräviä liikkeeseen, missä ei tarvita kovin korkeaa virettä.

Saatiin siis ihan ajattelemisen aiheita. Kerttu oli kyllä älyttömän hieno. Kuunteluoppilaistakin tulttin sanomaan, että huomaa kyllä että iso työ ollaan Kertun kanssa tehty, että tuo on kyllä ihan eri koira mitä se kesällä oli. Toivotaan näin, mutta tämä asiahan selviää viimeistään kokeessa. Sen kanssa on nyt treenit sujuneet tosi mukavasti, koira tekee iloisesti ja hyvällä vireellä, joten toivotaan että pitkä kisatauko on tehnyt tehtävänsä.


Samana iltana oli vielä rally-treenit. Ratatreeniä mentiin, ja Kerttu olisi kuulemma tehnyt 99 pisteen radan. Kerran tipahti nenä. Olen taas ollut huono koiranohjaaja jopa rally-treeneissä, koska Kertun seuraamisen takia en ole ikinä tyytyväinen rataan, vaikka ne ihan virheettömiä olisivatkin. Tein siis sellaisen päätöksen, etten seuruuta Kerttua ollenkaan vaan pidän sitä vaan mukana. Rallytokossa ei kuitenkaan vaadita täydellistä seuraamista, joten ihan turhaan minäkään sitä koiralta vaadin. Se, että pidän sitä mukana ja kannustan kovasti tuntuu olevan Kertulle kivempaa mitä se, että seuruutan ja olen tyytymätön sen seuraamiseen.

Muuten ollaan vietetty aika treeniköyhää viikkoa. Eilen ja tänän Kerttu kävi treenaamassa agilityä. Eilen Kerttu meni vaatimattomasti kolmosluokan rataa (Kertun torstain ryhmä on kolmosluokkalaisille tarkoitettu), ja hienosti tuo möllikoira sitä menikin. Vaikeaa oli mennä suorasta putkesta kepeille, kun keppejen molemmilta puolilta löytyi putket. Takaaleikkaukset, mitkä ennen on olleet Kertulle vähän vaikeita, meni tosi hyvin. Tänään puolestaan vaikeuksia tuottivat takaaleikkaus puomille ja varsinkin keinun kontakti (kertaalleen otti lentokeinunkin). Se on ilmeisesti melko tottunut lainaohjaajaan, kun ei se yhtään ikävöi mun perään radalla, eikä oikeestaan sen jälkeenkään. Katsellaan jospa sen saisi ensi kuussa kisoihin. :)


Tuossa videonpätkää lentokeinulle asti:


Kovin kauaa Kerttu ei nyt ehdi levähtämään, huomenna olisi suunnitelmissa rallyepikset ja sunnuntaina taas treenataan nuorten tokoringin kanssa. Jospa sitten maanantaina olisi taas vapaata.

perjantai 26. helmikuuta 2016

Liebster award


Essi Coston blogista heitti meitä haasteella. Homman nimihän on vastata 11 kysymykseen, ja keksiä itse sama määrä kysymyksiä muille.

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.



Essi keksi meillä tämmöisiä kysymyksiä:

1. Hauskin kommellus, joka sinulle on koirasi kanssa sattunut esim. kokeissa?
- Hmm, Kertun kanssa ei ole oikeastaan mitään ihmeempiä kisoissa sattunut. Nuutti sai kerran kisajännityksestä huolimatta mut vähän hymähtämään, kun sivulle pyydettäessä Nuutti lähti kiertämään mua peruuttaen. Pari kiekkaa se teki mun ympärillä, sitten tuli kiltisti sivulle. Teki tämän onneksi ennen liikkeen alkua, joten siitä ei pisteitä mennyt.

2. Milloin olit erityisen ylpeä koirastasi?
- Kertusta olin kovin ylpeä silloin, kun se voitti tokossa rotumestaruuden. Nuutista silloin kun se paimentaa, ja siitä nössöstä ja arasta pikkukoirasta kuoriutuu niin itsevarma paimen. Wäinöstä nyt aina, koska se vaan on aina niin ihana elukka.

3. Jos voisit ottaa minkä tahansa koirarodun maailmassa riippumatta rodun haastavuudesta/vaatimuksista, minkä ottaisit?
- Tätä onkin mietitty viime aikoina. Jossain vaiheessa lähitulevaisuutta kun on uuden pennun aika. Tähän mennessä kuuden kärki on aussie, bc, labbis, kultsu, mali ja tervu. Kaikista edellämainituista roduista käyttölinjaan painottuva koira. Jos pikkukoiraa etsisin niin varmaan perhoskoira tai sheltti.


4. Minkälaisia kriteereitä sinulla on pentua hankkiessa kasvattajan/pennun vanhempien suhteen?

- Kasvattajan pitää olla mahdollisimman rehellinen pentueen hyvistä ja huonoista puolista, ja lisäksi sellainen ihminen jonka kanssa tulen toimeen. Rotu pitää tuntea hyvin. Harrastustausta on plussaa. Vanhempien puolestaan pitää olla avoimia ja hyvähermoisia koiria hyvällä moottorilla varustettuna. Kisatulokset plussaa, koska on ihan eri asia että koira toimii treeneissä mitä sitten että koira toimii kisoissa. Työkoiralta en kyllä kisatuloksia vaadi, kertoo mun mielestä esim. aussiesta aika paljon että saa nautoja liikutettua (esim. Kepe ei varmasti pystyisi siihen). Terveitä niiden pitää toki olla, ja jos on edellistä jälkikasvua, niin myös niiden pitää olla mahdollisimman tervettä porukkaa.

5. Mitkä asiat koet tärkeimmiksi opettaa koiralle?
- Aina sanon tähän että arkikäyttäytyminen, ja sitten en kuitenkaan pennun kanssa kiinnitä siihen tarpeeksi huomiota.

6. Voisitko ottaa rescue -koiran? Miksi, miksi ei?
- En. Mielummin autan niitä jollain muilla tavoin. Kuusi vuotta Nuutin käytösongelmien kanssa painineena en vaan jaksa ottaa koiraa, jolla on todennäköisesti jonkunlaista ongelmakäyttäytymistä. Lisäksi koiran kanssa tavoitteellisesti harrastaminen on mulle tärkeää, ja koiria voi ottaa vain rajoitetun määrän. Jos mulle sattuu sellainen koira kohdalle, jonka kanssa ei voi harrastaa niin sitten voi voi, mutta ihan ehdoin tahdoin en kuitenkaan pelkkää kotikoiraa halua.

7. Oletko joutunut koskaan arvostelun kohteeksi koiria koskevien valintojesi takia?

- Juu, viimeksi Nuutin muuttaessa pois.

8. Koetko usein huonoa omatuntoa koiriesi takia?
- Tähän sama vastaus mitä edelliseen (vaikka huonompi omatunto mulla olisi, jos Nuutti edelleen stressaisi täällä). Myös raskaat työputket tuottaa huonoa omatuntoa, kun ei jaksa Kertun kanssa touhuta.

9. Mikä on koirasi/koiriesi lempilelu?

- Kerttu rakastaa patukoita ja palloja, ja frisbeet on myös huippuja. Nuutti rakastaa kaikkea mikä lentää. Wäinö rakastaa kaikkia mitä saa hoitaa, tai mitä toisilla koirilla on ja Wäinöllä ei.

10. Onko sinulla pentukuume? Onko talouteen lähiaikoina kenties saapumassa uusi nelijalkainen asukas? ;)
- Pentukuumetta kyllä on. En nyt tiedä että onko lähiaikoina pentua tulossa, mutta kyllä se uusi tulokas on mietinnässä. Vielä ei kyllä ole edes rotua lyöty lukkoon, mutta aussikka on kuitenkin ykkössijalla. Pari hyvinkin mielenkiintoista aussiepentuetta olisi lähiaikoina tulossa. Mulla vaan ei ole aikaa leipoa Kertusta valioa ja tehdä samalla pennulle pohjia, joten Kepe saa valioitua ekana tokosta ja sitten vasta mietitään pentuasioita tarkemmin. Kuitenkin tarkotus olisi ottaa uusi pentu viimestään Kertun ollessa 6-vuotias.

11. Mitä koiraharrastus sinulle merkitsee?

- Onhan se iso osa elämää. Vähän sama juttu mitä ratsastus aikoinaan, treeneissä ei ehdi oikeastaan ajatella muuta, ja painottaa se kivasti raskasta työtä. Vaikka eläintenhoitajaksi kennellinjalta itseni olen aikanaan lukenut, niin en kuitenkaan näe itseäni tekemässä koirajuttuja työkseni. Pidetään tämä homma vain harrastuksena.

Koska olen hirveän laiska ja mielikuvitukseton ihminen, en mitenkään jaksa alkaa keksimään uusia kysymyksiä. Sitä paitsi aksatreenitkin kutsuu ihan kohta, joten mielummin lähden treenireppua pakkaamaan. :)

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Epiksiä toisensa perään

Taitaa olla vihdoin ja viimein taas aika katkaista blogihiljaisuus. Onhan tässä viimeisen blogipäivityksen jälkeen tapahtunutkin jotain.

Me ollaan Kertun kanssa palattu kisakentille epävirallisten kisojen muodossa. Takana on parit tokoepikset, ja Kerttu on lainaohjaajansa kanssa käynyt myös mölliagissa.

Mutta aloitellaanpa sillä tokolla. Ongelmanahan on ollut koiran huono tunnetila kisakehässä, joten sitä lähdettiin ratkomaan. Ekoissa tokoepiksissä tammikuun alussa tuo huono tunnetila näkyi jo ensimmäisessä liikkeessä, joka olikin meidän inhokkilistalla ykköspaikan ottanut zeta. Tuntui että heti kun Kerttu näki zetan merkit, vire lässähti ja vedin perässä kovasti luimistelevaa matkalaukkua. Ei tainneet edes jäävät osua ihan kohdilleen, muistaakseni seisoi pari kertaa. Mutta epiksissä kun oltiin, niin palkkaa koiralle ja kovasti kehuja, että niinkin epämukavasta kokemuksesta selvittiin hengissä, ja seuraaviin liikkeisiin mennessä Kerttu oli ihan oma itsensä. Muuten epikset taisi mennä ihan kohtuullisen mukavasti, mitä nyt merkitön merkki ei onnistunut.

Tokat epikset olivat sitten viime viikolla. Rikottiin kisarutiineja sen verran, että jätettiin paikkikset pois. Kehässä ei paljoa juoksuhousut hidastaneet, ja Kerttu tuntuikin tosi kivalta, se teki hyvällä vireellä kehät läpi ja teki ihan mitä pyysinkin. Kiertonoudossa oli lähdössä väärälle, mutta korjasi hyvin. Zetalle lähti hyvässä vireessä. Olin jo ennen kehää päättänyt, että zeta vaan seurautetaan läpi, ettei tule paineistumista turhaan. Normaalisti zetassa seuraaminenkin on heti alusta lähtien huonoa, mutta nyt Kepe oli kivasti mukana eikä kontakti pudonnut. Taas oli merkittömällä merkillä ongelmaa, mutta lisäkäskyillä meni ympyrään.

Tuo merkittömän merkin ongelma on siitä turhauttava, että kun tehdään eteenmenoa ilman että ympyrää merkataan, niin Kerttu lähtee täysillä eteen. Sitten, kun laitetaan teipit lattiaan, niin Kepe on sitä mieltä, että noiden yli hän ei astu. En haluaisi opettaa eteenmenoa niinkään, että mene sinne ympyrään, vaan niin, että mene eteen ympyrästä välittämättä ja pysähdy sitten kun käsky tulee. Treeniä se vielä vaatii.

Zetaa ollaan lähdetty korjaamaan tekemällä yksittäiset jäävät tosi kivoiksi. Yksittäisten jäävien erottelutreeniä tehdään myös, ja 90% toistoista menee ihan oikein. Että ei se ongelma oli siinä, etteikö koira osaisi niitä erotella.

Sitten on vielä ongelma nimeltä paikallaolot. Kerttua paineistaa hirveästi se, että liikkuri on takana, jopa silloin kun on tuttu liikkuri. Jos se pelkästään treeneissä ahdistuu näin paljon, niin kisoissa se varmaan lähtee karkuun. Teknisesti paikallaolot ei ole ongelma, mutta tuo ahdistuminen on vaikea tässäkin liikkeessä purkaa.

Muuten tokot menee kivasti. Vireen eteen ollaan tehty töitä se 8 kuukautta, ja selkeää edistystä on tapahtunut. Kertulla on taas tosi kivaa treeneissä, eikä se haluaisi lähteä ollenkaan kotiin. Vähän saattaa tulla työtapaturmia kun Kepellä on niin tosi kivaa, mutta ne ei niin haittaa. Kuitenkin se, että koira on hyvällä fiiliksellä mukana on tärkeämpää mitä sitten ne tulokset. Ja kunhan koiralla on oikea fiilis, niin tulee ne tuloksetkin sieltä aikanaan.

Itsekin olen ehkä nyt asennoitunut tähän lajiin toisella tavalla. Olen ollut Kertulle siitä puolesta vähän huono ohjaaja, etten ole selkeästi sille kertonut, että mitä nyt haetaan. Se saa palkkaa semmosista "ihan ok"-suorituksista, esim. jos se on ruutunauhojen sisällä eikä siinä paikassa, mitä ollaan harjoiteltu. Kuitenkin uskon, että mustavalkoisuus tälle koiralle on vaan hyväksi, kun se oikeasti tietäisi mitä siltä odotetaan. Muutenkin ollaan nyt lähdetty pilkuttamaan niitä liikkeitä täsmällisemmiksi (eikä semmosiksi "kyllä se tuolla valioksi saadaan"-liikkeiksi). Luoksarin stoppi on nyt työn alla, samoin ruudun paikka. Luoksarin stopiksi haetaan nyt ihan sellaista liinat kiinni -stoppia, ja ruudun keskikohta pitäisi löytää.

Vireen parannuttua esim. noutojen palautukset tulee hyvällä vauhdilla, jopa tunnarissa. Toki välillä Kerttu menee tunnareille suu auki ja nenä kiinni ja ottaa sen mikä eteen sattuu, mutta sillon kun tekee töitä kapuloilla, niin tekee sitä tosi hyvin. Ja silloinkin kun se menee kaahottamalla kapuloille, niin pieni "shh"-äänne saa sen rauhoittumaan sen verran, että tekee rauhassa työt ja tulee kuitenkin hyvällä vauhdilla takaisin. Kertun tunnarityöskentelyä on kuitenkin kokeessakin kehuttu esimerkilliseksi, eli kyllä se sen osaa. Nyt vähän muistutellaan neidille että ne työt pitäisi muistaa tehdä vaikka kivaa olisikin. Mutta pitkästä aikaa on sellainen toiveikas olo tämän tokouran kannalta. Ei siitä arvokisakoiraa tule, mutta toivottavasti sen karsintoihin kehtaisi ensi vuoden puolella viedä,

Epiksissä Kerttu kävi tosiaan agilitynkin puolelta. Kerttu menee nykyään agilityä lainaohjaajalla, koska mun jalat ei kestä sitä lajia. Tai siis kestää, mutta sitten ne ei kestä seuraavaa työpäivää, joten päätin jättää agilityt nyt ainakin toistaiseksi muille.

Kerttu ilmotettiin episten mölliluokkaan, missä on vain putkia ja hyppyjä. Kyllä se varmaan olisi kisaavienkin luokan handlannut, mutta ajateltiin että parempi aloittaa helpoilla jutuilla. Ja olihan nämä Kertun elämän ekat mölliagit. Tuolta se meno näytti:


Ja sen verran nopeaa Kerttu juoksi, että aika riitti 2. sijaan ja saatiin Kertusta pitkästä aikaa palkintoposeeraus. 

Töistä Kerttu on pitänyt juoksutaukoa. Juoksut sillä alkoi 11. päivä, ja kestivät vajaa pari viikkoa. Juoksujen aikaan Kerttu toimii tosi kivasti treenikentillä (koska sille on kerrottu että vain hyvät käyttökoirat saavat lisääntyä), mutta on arjessa sitten haastavampi. Pörinää tulee tosi helposti, eikä se oikeen tykkää kenestäkään paitsi treenikavereista. Töistäkin se on tämän takia ollut viimeiset viikot vapaalla. Nyt on juoksut kuitenkin juostu, ja kunhan tytär saa hormoninsa taas kuriin, niin eiköhän se taas työpaikallekin joudu. 

Influenssa-aika, joten töissä on henkilökunnalla maskipakko
Ai niin, onhan meillä sairastettukin. Viime vuoden puolella Kerttu alkoi oksentelemaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Myös ruokahalu huononi. Oksentelua ei välttämättä ollut edes viikottain, mutta kuitenkin useammin mitä terveellä koiralla normaalisti, ja koska Unon kohtalo on vielä niin tuoreessa muistissa, niin tammikuussa päätin viedä Kertun lääkäriin. Koska Kerttu on muuten hyvissä voinneissa, niin lääkäri antoi kaksi mahdollisuutta: joko lähdetään laajoihin tutkimuksiin, tai kokeillaan ensin lääkkeitä. Tarkemmin sanottuna happosalpaajaa (Zitac Vet) ja närästyslääkettä (Antepsin). Päätin että ensin kokeillaan lääkkeitä, ja jos lääkkeistä huolimatta oksentelee, niin sitten tutkitaan tarkemmin. Seuraavat pari viikkoa olikin sitten melkoista univajetta: Antepsinia piti antaa kahdesti vuorokaudessa, Zitacia kolmesti. Antepsinin ja Zitacin välillä piti olla pari tuntia, muuten Antepsin vaikuttaa Zitacin imeytymiseen. Käytännössähän tämä tarkoitti sitä, että aamuvuoropäivinä piti herätä viimeistään klo 4.30 antamaan Kertulle Antepsinia, että töihin lähtiessä klo 6.30 sain antaa Zitacin. Iltavuoropäivinäkään en saanut nukkua kauaa, koska ennen töihin lähtöä piti ehtiä antaa myös Zitacin päivätabletti. Ja entistä kivempaa tästä teki se, että Kerttu oli ihan kauhuissaan Antepsinista. Kun se näki ruiskun, se kirjaimellisesti juoksi sängyn alle piiloon. Kyllähän se lääkkeen anto helpotti päivien myötä, mutta eka viikko oli melkoista tappelua.

Kertun mielipide lääkkeiden otosta
Kuurin aikana Kerttu oksensi vielä kahdesti, mutta kuurin jälkeen on onneksi ruoka pysynyt sisällä ja ruokahalukin alkaa olla normaali. Toivottavasti ne tämän vuoden sairastamiset oli sitten tässä.

Seuraavana kalenterissa meillä on Salme Mujusen tokokoulutus, mikä on edessä viikonloppuna. Seuraavana viikonloppuna jatketaan epis-teemalla, tällä kertaa lajina on rally-toko.