perjantai 25. huhtikuuta 2014

Talvikauden treenit pakettiin

Nyt on sitten talvikauden treenit treenattu, ja kovasti odotellaan kesäkautta alkavaksi. Viimeset aksat jäi ikävästi väliin, kun aina sillon tällön työt haittaa harrastuksia.

Hallikauden viimeset treenit sujuvat vallan mukavasti. Tiistaina otettiin molempien koirien kanssa luokkatreenit. Nuutin kanssa sekotettiin avointa ja voittajaa, ja Kertun kanssa tehtiin ihan vaan avointa.

Nuutti oli aika fiksuna poikana. Seuraaminen ihan jees, jäävissä pikkusen viivettä reaktionopeudessa, voittajan luoksetulo ei onnistunut ilman takapalkkaa, metallinouto ja metallihyppynouto onnistui tosi hyvin (paremmin mitä puisella) ja ruutu oli ihan jees alkusählingin jälkeen (ei meinannut etsiä sitä katseellaan ennen lähetystä, oli paljon kiinnostuneempi merkistä). Ruudusta seuraamaan tuloon Nuutti tarvitsi kaksoiskäskyn, mutta koutsi oli sitä mieltä, ettei koira vaan kuullut sitä ensimmäistä. Kaukot jätin väliin, ja niitä viilailtiin sitten kentän laidalla. Laitoin Nuutin takajalkojen eteen agilityhypyn riman, ja sen kanssa olikin helppo treenata, koska näin paremmin liikkumiset. Ihan hyvin Nuutti veti muuten kaukotkin, mutta seisomasta maahanmeno oli vaikeaa. Isoin plussa ja edistysaskel on kuitenkin se, että Nuutti ei reagoinut liikkurin käskytyksiin mitenkään. Isoin ongelma taas on liikkeiden välit, koska sitä ylimääräistä touhuamista on, ja sen kitkeminen on vaikeaa. Jotenkin varmasti näkyy tässä ne huonot hermot, niin koiran kuin ohjaajankin. Itehän minä olen sitä tuohon touhottamiseen vahingossa opettanut. Loppuun tehtiin paikkamakuu. Palkan vein treenirepulle, ja oltiin selkä palkkaa kohti. Nuutilla ei kuitenkaan mitään hätää siellä paikkamakuussa ollut, vaikka palkkaa ei nähnyt ja minä olin piilossa. Selkeä edistysaskel siis tässäkin.

Kertun treeneissä olin ihan hämmästynyt, että miten tuo pieni aussie voikaan olla niin pätevä. Sillä on avoin luokka lähes kisavalmis liikkeiden puolesta. Seuraaminen meni mukavasti. Alku meni hyvin ja loppu meni hyvin, mutta keskellä kaaviota hieman edisti ja sen takia vino perusasento. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä (paitsi se hemmetin hitaus, reagoi käskyyn heti mutta itse maahanmeno on edelleen hidas), luoksetulon stoppi oli hyvä ja terävä (voisi olla ehkä hitusen nopeempi ajatellen ylempiä luokkia), liikkeestä seisominen oli loistava, noudossa nakkasin kapulan vinoon, joten palautusasento oli pikkusen vino, muuten tosi hyvä nouto, hyppy oli hyvä heti kun muistin oikean käskysanan takasintullessa (sivu-käskyllä kiertää esteen, tänne-käskyllä hyppää), ja kaukot on heikot. Se kyllä tekee kaikki vaihdot, mutta se istumasta maahanmeno on huono. Se tavallaan pukkaa itsensä etujaloilla maahan, eli takapää liikkuu 10-15 senttiä per vaihto. Pisteitähän tuollakin tulisi varmaan se 7-8, mutta olisihan se kiva saada kuntoon. Ei kai tuo auta kun alottaa alusta, mutta hitto kun kärsivällisyys ei ole se mun vahvin piirre, ja ärsyttää alottaa mitään liikettä alusta. Paikkis otettiin vielä loppuun, kaksoiskäskyllä maahan mutta siinä se makasi hirveän rauhallisesti.

Kyllä meilläki osataan ottaa rennosti
Keskiviikkona
kävin vielä treenaamassa molemmat. Ensin otettiin Nuun kanssa voittajan luoksetuloa, seuraamista ja jääviä. Zetassa sillä on tapana lähteä mukaan, kun menen sen seisoessa sen taakse, joten etupalkalla treenattiin sitä. Kolmisen toistoa se vaati, sen jälkeen pysyi paikallaan. Sitten treenattiin vähän agiltiyn keppejä, ja yksittäisenä esteenä Nuutti irtoaa vaikka kuinka kaukaa, ja pujottelee kaikki. Toisaalta onhan ne menneet radallakin paremmin. Lopuksi otettiin pikkusen hyppynoutoa, jossa ei sen kummempaa ongelmaa ollut, paitti etten ilmeisesti osaa heittää kapulaa.

Nätti poika
Kertun kanssa otettiin ensin hyppyä niin, että sen piti irrota sinne kauempaa. Laitoin namialustan hypyn toiselle puolelle, että saadaan hyppyyn lisää intoa. On vähän vaikiaa löytää tasapainoa, että Kerttu ei ryöstä esteelle, mutta menee kuitenkin käskyn jälkeen innokkaasti. Sen jälkeen otettiin hyppyä takasinpäin, eli niin että vaikka hyppäisikin hypyn reunaan, niin tulee kuitenkin hypyn kautta takasin. Tottistreeneissä harjoteltiin kapulan palauttamista suoraan vinoista noudoista. Kerttu hakee hyvin suoran eteentulon ilman kapulaa, joten annoin sille apukäskyn kapulan kanssa, jolloin toi sen suoraan. Tuota pitää kuitenkin vielä harjotella. 

Kepsuttimen kanssa siis alettiin vähän miettimään sitä avoimen korkkausta. Se voisi tapahtua jo ensi kuussa. Eihän tässä mitään muuta ongelmaa ole, kun ohjaajan rakoileva psyyke ja heikko hermorakenne. Kun niitä kisoja ajattelee, niin väkisinkin miettii että Kerttu ei varmasti lähde mukaan seuraamiseen, ei mene liikkeestä maahan, tekee luoksetulon läpijuoksuna, liikkeestä seisomisessa lähtee mun mukaan kun kierrän koiran, ryöstää kapulalle, ei tee kaukoja eikä hyppää hyppyä takasin. Aika epätodennäköistä että näin kävisi, mutta jostain syystä on hirveän vaikea kuvitella, että kisat menisi hyvin vaikka koira osaakin. Ohjaaja vaan ei osaa. Kerttua vähän kyseltiin SM-joukkueeseen, mutta ainakin toistaiseksi ei olla menossa. Ensinnäkin tarvittaisiin se AVO1, eli ens kuun kisoihin tulisi vielä enemmän paineita. Aloonhan me päästäisiin, jos ei startattaisi ensi kuun kisoissa ollenkaan, mutta nääh. Tavallisetkin kisat jännittää ihan tarpeeksi, ja lisäksi Poriin on pirun pitkä matka, joten me taidetaan jäädä ihan kotiin.

Jotkut aussiet vaan jäävät niin pieniksi, ettei iso kieli mahdu mitenkään suuhun
Mutta on ne ihania, molemmat. Oon tosi tyytyväinen tähän edistykseen, mitä Nuutissa on viimesen vuoden sisään näkynyt. Sen kanssa eläminen alkaa olla sellasta, mitä sen koiran kanssa pitäisi ollakin. Ja Kerttu on maailman paras aussikka. Siitä on kuoriutunut niin ihana nuori koira, etten kyllä osannut sellaisesta edes haaveilla. Onhan meillä omat haaseteemme, mutta ne tuntuvat pienenevän sitä mukaa, kun koiralle tulee ikää ja järkeä päähän. Mie olen kyllä niin tyytyväinen kaikkiin mun kolmeen koiraan, ettei ole tosikaan. :)


Fiksuja eläimiä nämä aussiet. Ja kuvauksellisia.


Me kyllästyttiin tokoon, joten Nuutti harjotteli lentämistä. Oli kuulemma jännempää.
...Ja pitihän Kertunkin sitä yrittää.

...Samoin kuin muitakin uusia temppuja, esim. tasapainottelua takajalalla narupallo nenän päällä.
On ne nättejä :)
Turkis melkeen vasta harjattuna. Ei uskois.

Porukat olivat käymässä, joten Kertun piti esittää nälkään kuolevaa koiraparkaa.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kertun ekat tokokisat

Tänään Kerttu debytoi ihan virallisena kisakoirana, kun päätettiin mennä kokeilemaan miten käy kotikisoissa. Itteäni jännitti paljon (vaikka ihan vähän vähemmän mitä olin kuvitellut), ja Kerttuakin jännitti kun se lukee ohjaajaansa turhan tarkkaan. Tuomarin toimi Kivelän Päivi, ja tuomarilinja oli sen tyyppinen, ettei sieltä kyllä tipahtanut säälistä edes puolikasta pistettä. Mutta itse tykkäsin, osaapa arvostaa jokaista pistettä mitä sieltä tulee, ja kehässä oli kohtalaisen rento meininki.

Kerttu oli aivan älyttömän ylisosiaalisella tuulella. Se halusi rakastaa kaikkia, ja oli sitä mieltä että kaikki rakastaa Kerttua. Luoksepäästävyydestä tuli 8,5 pistettä, koska koira taas kovasti antoi tuomarille tassua ja lopulta nousikin vastaanottamaan rapsutukset. En muista millon se olisi viimeksi siitä sivulta noussut.

Paikkamakuu jännitti aluksi, koska ollaan tehty niin vähän paikkiksia, missä olen näkyvillä. Yksi rivissä ollut koira huusi koko kaksiminuuttisen, ja lopulta nousi ja lähti ohjaajaansa vastaan. Kerttu kuitenkin kesti hyvin häiriön, ja sai pisteitä 10. Palautetta tuli siitä, että koira menee vinoon maahan. Sanoi, että kunhan tästä luokasta noustaan pois, niin pisteet alkaa siitä ropisemaan.

Kytkettynä seuraaminen oli alussa ihan järkyttävää, mutta ensimmäisen käännöksen jälkeen Kerttu taisi muistaa että ollaan muuten töissä. Siitä arvosanaksi tuli 8.

Taluttimetta seuraaminen oli parempaa, mutta käännöksissä aukeili. Siitä 8½.

Liikkeestä maahanmeno oli liike, mitä jännitin valmiiksi kaikista eniten. Kerttu on nimittäin tässä parisen viikkoa vammaillut sen kanssa ihan urakalla. Annoin siis varmuuden vuoksi kaksoiskäskyn, vaikka tuomari oli sitä mieltä että olisi mennyt maahan ilmankin. Maahanmeno oli kuitenkin hidasta, ja pisteitä siitä 7.

Luoksetulossa Kerttu kyllä yllätti ja melko negatiivisesti. Ensimmäistä kertaa ikinä se pamahti suoraa mun ohi. Kaksoiskäskyllä siis koira sivulle, ja pisteitä tästäkin 7. Tämä oli vähän pettymys, koska odotin että olisi semmoinen melko varma 9-10 liike.

Liikkeestä pysähtyminen oli hyvä, mutta puolikas piste putosi kun sivulle istuessa Kerttu tepasteli takajaloillaan. Pisteitä siis 9,5.

Hyppy oli ihan kiva, mutta hyppäsi vähän laiskasti (lautoja 5, ollaan treenattu neljällä). Reagoi kyllä käskyyn heti, mutta vähän epävarman oloisesti. Siitä pisteitä 9.

Kokonaisvaikutus oli 9, koira tekee hyvin mutta hiukan on tekeminen epävarmaa.

Itseäni pitää sen verran kritisoida, että olisi pitänyt pistää pystyyn isommat bileet kun päästiin kehästä pois. Nyt päästin koiran vähän turhan laimeasti loppupalkalle, mutta kun jännittää niin ei pää pelaa.

Pisteitä siis yhteensä 169,5, mitkä riitti siihen ykköstulokseen ja sijoitukseen 2/6. Ei siis mikään huippusuoritus Kertunkaan tasoon verrattuna, mutta riittävän hyvä silti. Luultavasti noustaan tästä avoimeen, mutta ihan varma en vielä asiasta ole. Kun toisaalta tuntuisi, että sitä kisakokemusta pitäisi hakea, mutta sitähän tulee kyllä sieltä avostakin. Ja onpahan koiralle mielenkiintoisempi luokka mitä alo, kun tämä alo on jotenkin puuduttava. 
Kerttu ja Kertun ensimmäinen virallinen pokaali


No mutta ollaan me treenattukin, varsinkin Nuutin kanssa. Ja Nuutti on ollut superpätevää pikkushelttiä. Ylempien luokkien kaukot pelaa tosi hyvin takapalkalla. Mulla voi olla etäisyyttä koiraan viitisenki metriä, ja Nuutti suorittaa kaikki vaihdot. Välillä menee sekasin, mutta pääasiassa tulee vaan oikeet vaihdot eikä koira siitä mihkään liiku. Oikeestaan nämä ylempien luokkien kaukot menee paremmin mitä avoimen, koska avoimen kaukoissa se tepsuttelee ja liikuttelee takapuoltaan. Jostain syystä ylempien kaukoissa se ei sitä tee.

Nuutti on myös harjotellut hyppynoutoa. Ollaan sitä vähän vaikeutettu niin, että ollaan pari metriä hypyn vieressä, heitän kapulan ja Nuutti joutuu hakemaan sen koukkaamalla hypyn kautta. Hienosti se sen hakee.

Tunnarissa meillä on ilmaantunut mielenkiintonen ongelma. Sehän hakee tunnaria normaalisti tosi hienosti, ja käyttää tosi hyvin nenäänsä, mutta kisanomaisena liikkeenä liikuroituna Nuutti ei jostain syystä vaan oikeen osaa. Tai siis sillä menee hetki ennen kun se tajuaa että mitä tehdään. Muutaman toiston jälkeen alkaa usein toimia, mutta varsinkin eka on vaikea.

Ohjattua otettiin pitkästä aikaa Nuutin kanssa. Nuutilla hirveesti vetäis veri sinne oikealla olevalle kapulalle, ja sinne vasemmalle on vaikeempi mennä. Ollaan siis sitä treenattu, ja ollaan nyt helpotettu ottamalla vasenta kapulaa lähemmäksi.

Ruutukin Nuutilla toimii, mutta yleensä se toimii kaikista parhaiten sillon, kun treenataan omatoimisesti. Jotenkin se heti vaikeutuu, jos joku meitä ohjaa. Muita ihmisiä voi olla hallilla ja Nuutti tekee ihan hyvin, mutta tosiaan ohjatuissa treeneissä menee hetki ruutua hakiessa. Olen nyt yrittänyt alkaa vähentämään käsiapua, koska uusissa säännöissä muistaakseni käsiapu poistuu.

Suurin ongelma Nuutin kanssa on tällä hetkellä liikkuroinnin ennakointi. Se siis jo liikkurin käskyistä ennakoi tosi paljon, vähintään sivulle nousemiset ja maahanmenot sivulla. Mahdollisesti voitaisiin yrittää kertaalleen vielä kisoja, jos sen ennakoinnin saan pois, koska Nuutilla on mahottoman hyvä asenne nyt tokoiluun. Toisaalta meillä on ollut viimeset kaksi vuotta tavotteena saada hyvä asenne toikoiluun, ja ollaan aiankin nyt se saavutettu.

Meillä olisi tässä lähiaikoina melkoinen turkinhoitoprojekti tulossa. Nuu pitää puunata kuntoon, ja Kertunkin vähät karvat pitäisi laittaa osoittamaan oikeaan suuntaan. Sitten Julius haluaa kuulemma karvoistaan eroon, eli sekin pitäisi joku nätti päivä ajella. Tänään me ei kuitenkaan tehdä mitään (paitsi vähän lenkkeillään), vaan syödään pizzaa (Nuutti saa reunat, Kerttuki ehkä vähän) Kertun kunniaksi. On mulla huippu aussie. :)

torstai 3. huhtikuuta 2014

Vaihteeksi tokoa

Tiistaina treenattiin taas kolmituntinen tokoa. Tunti per koira, ja yksi tunti meni kouluttaessa. Välillä tuntu että olisi voinut tietenkin jäädä flunssaa potemaan peiton alle, mutta loppujen lopuksi ihan mukavasti toimi molemmat koirat. Tai sitten ei itse niin jaksa pikkujuttuihin takertua, kun kuumetta on 38, ja jää semonen mukava illuusio hyvin tokoilevista koirista.

Nuutin kanssa treenattiin ensin liikkeestä jääviä, luoksetuloja, kaukoja, noutoa puisella ja metallisella kapulalla ja sitten otettiin liikkuroituna avoimesta kolme liiketta. Jäävät meni kaikki tosi kivasti. Enää Nuu ei näytä sekottelevan istumista ja seisomista, kun seisominen on ihan uudella käskysanalla. Käskyyn se ei ihan salamannopeasti reagoi, mutta Nuutista ei mitään valioa olla leipomassakaan, joten se saa vähän vapauksia liikkeiden suorittamisessa.

Noudotkin oli hyviä, vaikka se joutuikin sorvattua kapulaa noutamaan. Ihan samanlailla se sitä noutaa, mitä laipallistakin. Metallikapulassakaan ei ollut mitään ongelmaa, vaikka se kapula on Nuutille tosi iso.

Luoksetulossa treenattiin pysäytyksiä ja maahanmenoja. Molemmat on pienessä ajassa parantuneet tosi paljon, varsinkin maahanmeno. Tosi kivasti teki, maahanmenot vähän valui mutta ei enää sitä kolmea metriä. Ehkä niistäkin saadaan vielä hyvät.

Kaukoja joku on selkeesti opettanut tuolle mun selän takana. Ylempien luokkien kaukot onnistuu pari vaihtoa kerrallaan niin, että olen parin metrin päässä. Avoimen kaukoissa taas on pientä sähläystä, mutta koska Nuutti on Nuutti, niin sitä sählinkiä ei siltä tulla saamaan pois. Nuutiksi siis nuokin onnistui vallan kivasti.

On siinä keväässä ne huonotki puolet
Liikkuroituna otettiin liikkeestä seisominen, luoksetulo ja nouto. Liikkeestä seisomisessa hidas reagointi käskyyn, "pitkä piuhat", mutta sitten kun käsky menee perille niin pysähtyminen on terävä. Luoksetulo muuten hyvä, mutta itse annoin pysähtymiskäskyn liian myöhään. Noudossa palautus on edelleen vähän huono, koska Nuutin pitää saada jotain sählätä. Palautus on kuitenkin parantunut, ja ehkä siitä saadaan vielä kohtalaisen hyvä. Muu nouto on oikeen sievä.

Kertun kanssa treeniaiheena oli luokkatreeni. Koska oltiin justiinsa pari päivää sitten treenattu alo läpi epiksissä, otettiin nyt avoin vähän sovellettuna. Ensinnäkin jätettiin seuraaminen kokonaan pois, koska en halua ennen kokeita pitkää seuraamista tehdä.

Paikkamakuu tehtiin alon tyyliin, eli ohjaaja näkyvillä. Ja kyllä se on täpäkän oloinen, olisi pitänyt tajuta tehdä näitä peruspaikkiksia paljon aiemminkin. Viime syksystä lähtien ollaan tehty vain piilopaikkamakuuta, joten onhan tämä nyt sille vähän uusi tilanne. Ei se kuitenkaan mihinkään sieltä ollut nousemassa, toivotaan ettei nouse kisoissakaan.

Liikkeestä maahanmeno oli hyvin Kerttumainen, eli täysin päinvastainen mitä Nuutilla. Nopea reagoiminen, mutta hidas hissi-maahanmeno. Mulla ärsyttää hirveesti etten saa sitä vaan pamahtamaan nopeesti maahan, mutta kai tuo tuommoisenakin menee. Voihan se olla ettei alemmissa luokissa hirveästi siitä rokoteta, ja ylemmissäkin se tulee vastaan pelkästään zetassa ja maahanmenossa. Ärsyttää silti.

Luoksetulo oli hyvä alun säätämisen jälkeen, Kerttu nimittäin valui alussa pari kertaa maahan, kun otti takaansa häiriötä. Itse luoksetulossa Kerttu lähti niin nopealla vauhdilla, että olin olla taas vähän myöhässä pysäytyskäskyn kanssa. Hyvin se kuitenkin pysähtyi. Eteentulo oli myös aika hyvä.

Liikkeestä seisominen muuten hyvä, mutta lähti vähän mukaan kun menin taakse. Sitä siis pitää treeniä lisää.

Nouto muuten hyvä, mutta palauttamisessa jäi turhan kauaksi. Lisäksi Kerttu hoppuilee tosi paljon noudossa, se on koko ajan sen oloinen että lähtee varastamaan. Pitää siis noutoon treenata lisää varmuutta.

Kaukoissa se liikuttaa takapuoltaan taaksepäin aina maahanmennessä. Sillä on nämä omat jipot noissa maahanmenoissa, koska se siirtää persaustaan myös sivulta maahan käskiessä. Pitää vaan tehdä paljon liikerataa, jos se oppisi. Tai sitten opettaa pysymään etujalat paikallaan.

Hyppy otettiin alon mukaan. Hyvin hyppäsi, mutta ensimmäisellä kerralla ennakoi sivulle istumisen. Kuulemma annoin itse sille käsimerkin siihen. Toisella kerralla pysyi hyvin seisomassa. Hypylle se vaan meinaa varastaa, pitää olla tosi tarkkana ettei se pääse sitä hyppäämään.

Eilen kävin treenaamassa taas molemmat elukat. Nuutin otin ensin, ja nyt sitten kokeiltiin metallilla hyppynoutoa. Pikkumetallin kanssa ei hyppynoudossa ole ikinä ollut ongelmaa, eikä näyttänyt olevan isommankaan kapulan kanssa.

Ruutua otettiin Nuutin kanssa, ja koska olin laiska, en laittanut targettia ruutuun. Pari kertaa piti antaa lisäkäsky, että Nuutti meni perille asti, mutta sen jälkeen meni mukavasti. Tehtiin sitten EVL-tyyliin lyhyeltä matkalta, eikä tällä kertaa mennyt pieni sheltti sekaisin.

Muutenkin Nuutti oli eilen (ja muutenkin ollut viime aikoina) tosi kivaa treeniseuraa. Se on täpäkkänä mukana, ja pää pysyy kasassa. Kyllähän se sählää, mutta se on niin pieni ongelma kun vertaa siihen, mitä tämä meidän touhuaminen on pahimmillaan ollut. Nyt on sentään koiralla ja ohjaajalla kivaa treenata. Ja Nuuttihan on sitä mieltä, että meidän treenit loppuu aina liian lyhyeen, kovasti se yritti eilenkin protestoida vuoron vaihtoa.

Kepe on kyllä kanssa kiva treenikoira. Tänäänkin häntä heilui koko ajan, paitsi ihan alussa kun teki mieli haistella maata ja siitä annettiin palautetta. Alotettiin siis hypyllä, ja hypyn toisella puolella Kertun olisi niin tehnyt mieli haistella. Huomautin sitten siitä, ja Kerttu pisti maate. Otettiin uudestaan hyppy, ja taas Kerttu pisti maate. Kolmannella kerralla pysyi seisomassa, ja neljännellä oli taas kohtalaisen ryhdikäs asento. Mutta kyllä ne osaa vaikka minkälaisia uusia ongelmia keksiä.

Kerttukin pääsi tekemään ruutua, ja se teki kyllä tosi hyvällä motivaatiolla. Kerttu sai kosketusalustan targetiksi, ja sinne se juoksi joka kerta. Seuraamaan tuleminen ruudusta on vähän vielä vaiheessa, mutta sen nyt opettaa nopeesti jos ruutu on muuten kunnossa.

Kepen kanssa kuitenkin keskityttiin jääviin. Otin treenien vetäjän häiriöksi kävelemään ihan Kertun vierellä liikkeestä maahanmenoissa, ja selkeesti Kerttu otti siitä häiriötä. Kolmannella kerralla vasta uskalsi mennä maahan, ja silloinkin se vilkuili Saraa. Liikkeestä seisomisessa ei ollut tällä kertaa ongelmaa. Paikkamakuuseen jättämisen jälkeen Kerttu nousi puolittain istumaan, ja sen jälkeen pariin kertaan jätti menemättä maate. Aina kun ennen koetta alkaa tulla tämmösiä uusia ongelmia varmoissa liikkeissä, niin kyllähän se rupiaa jännittämään. Pitää vielä ennen koetta ottaa siis paikkista ja jääviä.

Mutta Kertulla oli kyllä niin hyvä fiilis tehdessä, että jos se sen pitää niin tyytyväinen pitää olla, vaikka nollaisi kaikki liikkeet. Pääasiahan sen tässä harrastamisessa pitäisi olla, että molemmilla on kivaa, eikä se, että ekasta kokeesta pakko saada 200 pistettä.

Tänään koirat pääsivät ensimmäistä kertaa tälle viikolle vähän paremmin ulkoilemaan, kun tuo oma ruumiinlämpö on ensimmäistä kertaa tälle viikkoa siellä 37 asteen tuntumassa. Koirat pääsivät vähän oikaisemaan jalkojaan metsään, ja sitten saivat vähän riehua narupallon kanssa. Illemmalla Nuutti pääsee oikomaan jalkojaan agilityyn, ja Kepe taitaa taas lähteä mukaan tokoilemaan häiriössä. Tarkotus olis viedä Kerttu tässä viikonlopun aikana keskustaankin katsomaan vähän ihmisvilinää. Ens viikolla pitää kuitenkin taas olla töissä, niin sillon ei taas aika riitä muuhun kun ohjattuihin treeneihin.

Se on niin sievä