torstai 27. huhtikuuta 2017

Pentupäivitystä

Sunnuntaina käytiin tutustumassa uuteen perheenjäseneen. Perillä meitä odotteli 13 aussienpentua, yksi vähän vanhempi (9-viikkoinen) ja loput olivat 5-viikkoisia ja 5½-viikkoisia. Monta naskalihammasta oli siis nilkassa kiinni heti kun sisälle päästiin.

Pennut olivat jotenkin ihan erilaisia mitä Kertun pentue samassa iässä. Kerttu sisaruksineen oli ensinnäkin huomattavasti pienempiä, ja toiseksi rauhallisempia. Nämä jättiläislapset olivat melkoisia riiviöitä, yksikään ei ujostellut ja taistelutahto tuntui olevan kohdillaan jokaisella.

Suosikkeja sieltä löytyi pari kappaletta: bluemerle uros ja musta uros. Kumpikin olivat reippaita lapsia, ei kuitenkaan ihan riiviöimmästä päästä. Molemmat myös leikkivät tosi hyvin. Tämän pentueen molemmat merlet ovat äänekkäitä, mikä tietenkin kerrostaloasumista ajatellen on vähän vaikea, mutta toisaalta jos sieltä äänekäs merle meille muuttaa, niin tietääpä puuttua ääntelyyn heti.

Pari viikkoa pitäisi vielä odotella pentua saapuvaksi. Näillä näkymin pentu kotiutuu mahdollisesti 12.5. Ikää sillä silloin on vähän vajaa 8 viikkoa. Toki tuo kotiutuminen riippuu myös paljon työtilanteesta, jos siihen mennessä pystyn olemaan töissä, niin mulla olisi näillä näkymin se perjantai vapaa mutta viikonloppu töitä. Toisaalta, todennäköisesti rupean tekemään puolikasta (jos siis olen ollenkaan työkykyinen), ja silloin voisin saadakin tuon viikonlopun vapaaksi. Mutta viikon päästä tiedän taas enemmän kun olen käynyt lääkärillä.

Pennulle on vähän tavaraakin ostettu. Ostin pentupannan ja -hihnan ennen kuin olin pentuja edes nähnyt, mutta pennut tosiaan olivat jo niin isoja rötkäleitä että taitaa olla panta heti alkuun liian pieni. Pitää kaivaa shelttejen vanhoja pantoja esille, sieltä voisi löytyä pennulle sopiva. Ostin vähän vahvemman talutusvyön mitä tuo nykyinen on, että siinä voi sitten kuljettaa kahta koiraa. Vasemmassa kädessä kun ei se hihna edelleenkään pysy. Pentuaitaus on laitettu tilaukseen, kongi on odottamassa jo ja uudet ruokakupitkin on hankittuna. Pissa-alustoja löytyy myös, samoin kuin puhdistusaine. Pakastimessa on muutama pötkö Maukkaan penturuokaa. Enää ei taida puuttua kun kuivaruoka ja luita järsittäväksi. Järsittävää pitää ostaakin ihan reilusti, kun nämä tuntui olevan melkoisia termiittejä. Vakuutus on ottamatta, mutta sen suhteen olen vähän kahden vaiheilla että otanko ollenkaan. Toisaalta aussien pentu on just niin reikäpää, että voi satuttaa itsensä pahastikin. Toisaalta Kertun vakuutusta olen maksanut vuosia turhaan.

Nyt pitäisi taas oppia pitämään kuria ja järjestystä yllä. Kerttuhan on mennyt hyvin vapaalla kasvatuksella viime ajat. Se on saanut mennä ja possuilla miten tykkää, ainoa mihin olen joutunut puuttumaan (kerran) on vastaantulevalle rähinöinti ja välillä pitää muistuttaa että koiratkin pitäisi ohittaa ilman ääntä. Kerttu on perusarjessa niin helppo koira ettei tosikaan, ja nyt minä menen ja otan uuden pennun ja sitten meillä on taas arki sekaisin.

Kertun kanssa meidän talvikausi alkaa olla paketissa viimeisiä rally-tokotreenejä lukuunottamatta. Tokon viimeisellä kerralla tehtiin "ryhmätehtävää", eli kolme koiraa teki yhtä aikaa. Kertulle tuommonen olisi oikeastaan aika hyödyllistä, koska se noissa treeneissä aina tavallaan voittaa itsensä. Se on tosi epävarma kun rikotaan kaavoja, mutta sitten se taas on tosi onnellinen kun se selvisi siitä tehtävästä.

Loppuun tehtiin kiertonouto. Kerttu lähtee nykyään tosi hyvin kiertämään, mutta nyt sitten ei malttanutkaan kierron jälkeen pysähtyä. Hetkeksi pysähtyi, mutta lähti valumaan sitten vasemmalla ollutta kapulaa kohti. Käskin sen oikealle kapulalle, ja sinne se lähtikin tosi hyvin, mutta vähän ärsyttää tuo kun se bongaa jo valmiiksi sen kapulan minkä se aikoo hakea. Kerttu on sitä mieltä että kyllä hän osaa, ei häntä tarvii neuvoa.

Agilityn viimeisellä kerralla Kertulla oli sama asenne päällä. Kerttu osasi itse radan, ei sitä tarvinnut ohjata. Kertun rataan vaan kuului huomattavasti enemmän putkia mitä ratapiirrokseen, kun se sujahti aina putkeen kun vaan jossain sellaisen näki. Vauhtia oli taas hurjasti, mutta keskittymiskyky oli jäänyt kotiin.

Ensi viikko on treeneistä taukoa ja sitten alkaa kesäkausi. Ulkona vaan tulee koko ajan lisää lunta, joten saa nähdä että päästäänkö ulkokentille koko kesänä. Kertullehan on kesän lukukalenterissa rally-tokoa ja agilityä, kun tokoon ei saada EVL-ryhmää koska ei ole kouluttajia. Pentu puolestaan ei saa kesäksi ryhmäpaikkaa koska ei ole vielä rokotuksia, mutta eiköhän me saada opeteltua alkeet ihan keskenämmekin.



lauantai 22. huhtikuuta 2017

Lisää treenivideoita

Kertun kanssa käytiin tänään vähän tokoa treenaamassa, ja pari videotakin piti ottaa. 

Alotettiin tekemällä kokeenomaisesti zetaa, luoksaria ja ruutua. Zetassa Kerttu ei istunut, luoksarissa soppi valui, ruutu meni ihan hyvin. Kerttu pääsi ruudusta palkalle. Toisessa erässä korjailtiin sitä mikä ensimmäisessä pätkässä meni pieleen. Tehtiin zeta, mikä nyt onnistui, ja palkkasin joka vaihdon jälkeen. Luoksarin stoppia tehtiin takapalkalla, ja saatiinkin muutama hyvä stoppi. Sitten naksuttelin ruudun eteenmenon virittelyä, eli kyselin Kertulta että missä eteen on, ja aina kun Kerttu vilkaisi eteen niin naksautin ja palkkasin. Sitten tehtiin vielä pari eteenmenoa alustalle. 

Sitten tehtiin taas ruutua kokonaisena, ja tältä se näytti:


Ihan siis tarpeeksi hyvä. Menee hyvällä vauhdilla eteen, ruutuun menee tarpeeksi perille (se vähän aikaa sitten jäi aika ruudun etureunaan) eikä tassutellut ruudussa käskyn jälkeen. Ruudun paikka vaan saisi olla vielä parempi, joten sitä sitten naksuteltiin vähän keskemmäksi. 

Sitten taas otettiin luoksetuloa. 


Tällä kertaa siis stoppi onnistui mutta maahanmeno tarvitsi toisen käskyn. Onneksi tuo maahanmenon ongelma on vain hyvin satunnainen, yleensä se toimii kun taas stoppi ei toimi ollenkaan. Mutta treenit jatkuu tämän liikkeen kanssa.

Sitten otettiin vielä kiertohyppynoutoa. 


Pitäisikö tuolle kaarrattamiselle jo tehdä jotain? Kertulla on näitä kropankokoamisongelmia, ja se kyllä näkyy tässä hirveän selvästi. Mutta jos ensin plussat: ruutu on vieressä, mutta ei ottanut häiriötä. Malttoi kuunnella että kumpi kapula haetaan, ja stopit toimii. Vauhtikin on hyvä, ja palautuksetkin kohtalaisia (pyysin tänään ensimmäistä kertaa Kerttua tuomaan myös vasemmalta haettavan kapulan mun selän takaa, ja aika nopeasti hoksasi). Mutta tuo kaarratus kiertäessä on kyllä melkoista. Ollaan tehty lyhyellä matkalla sitä että palkan suunnan takia ei voi kaarrattaa, mutta näin pitkällä matkalla tarviisin siihen apparin. Mutta seuraavana tosiaan aletaan tuohon kaareen keskittymään, jos sitä saisi vähän pienennettyä.

Treenien jälkeen Kerttu pääsi vielä tunniksi metsään, ja sen jälkeen se onkin sohvalla vetänyt hirsiä koivet kohti kattoa. Nämä olikin vasta toiset treenit tälle viikolle, kun Kerttu on sitä mahaansa parannellut. Keskiviikkona Kerttu kävi aksaamassa, ja oli sitä vauhtia vaikka muillekin jakaa, mutta keskittymiskykyä ei ollut sitten tippaakaan. Jos sen vauhdin saisi pidettyä, mutta lisättyä siihen vielä vähän keskittymiskykyä, niin voi olla että Kerttu juoksisi aika nopeita ratoja. Nyt ei malttanut himmailla edes kontakteilla, kun normaalisti ne hitaat kontaktit vähän aiheuttaa harmaita hiuksia...

Huomenna pentuja katsomaan! Toivottavasti on hirveen ällöttäviä aussievauvoja. :) Kertun sterkkaushan siirtyy nyt vähän eteenpäin, kun neiti päätti että nyt olisi hyvä hetki olla valeraskaana. Kerttu on siitä puolesta kiva tyttö, ettei sitä käytöksestä huomaisi, mutta nisistä tulee maitoa. Ja kuulemma ei kannata valeraskauden aikana sterkata, niin odottelemme nyt vähän aikaa. Jos ei ehditä toukokuun aikana leikkaukseen, niin sitten voi olla seuraava vaihtoehdo heinäkuun alku, kun sillon olen lomalla. Tai kesäkuu, jos teen kesäkuunkin puolikasta. Katsellaan.


keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

KAS:n agilitykisat

Kertulla oli tarkotus olla aktiivipääsiäinen. Lauantaille suunniteltiin agiepikset, sunnuntaille agikisat ja maanantaille tokokoulutus. Mikään muu ei sitten kuitenkaan toteutunut kun sunnuntain kisat. Lauantaina tosiaan ohjaaja oli kipeä, maanantaina taas koira.


Sunnuntaina Kerttu oli ilmotettu kahteen agilitystarttiin. Ensimmäiseltä radalta tuli 5 virhepistettä muurin kiellosta, muuten säästyttiin virheiltä. Tältä näytti Kertun meno:


Seuraavalta radalta tulos oli kymppi, keppejen alku oli huono ja puomilta tuli kontaktivirhe. Mietittiin ennen rataa että kummaltako puolelta tuo keppejen alku kannattaa Kertun kanssa ohjata, ja päädyttiin sitten tähän kun mietittiin että kieltääköhän se taas muurin jos ohjataan toiselta puolelta. 




Mutta Kerttu siis ensimmäistä kertaa aksasi vieraassa hallissa vierailla esteillä, eikä se näköjään häiriötä ottanut. Lähdöissä sille tuli selvästi äiskää ikävä, mutta radalla se ei enää mun perään haikaillut.

Kisapäivänähän Kerttu meni sitten sairastumaan, mahahan tuossa kisajännityksessä meni sekaisin. Tai tuskimpa kisajännityksellä asian kanssa oli paljoakaan tekemistä, koska olin juuri vaihtanut Kertun takasin raakaruualle pahenevan närästyksen takia. Oletin että koska Kerttu on pari vuotta jo raakaruokittu ja vain pari kuukautta ollut nappulalla, että vatsa kestäisi vaihdon mutta olin väärässä. Sunnuntai-ilta ja maanantai menikin ripuloidessa, joten maanantain tokokoulutus ja tiistain tokoryhmä jäi väliin. Maanantai-iltana vatsa oli jo ihan hyvässä kunnossa, mutten vielä tiistaina sitä hallille uskaltanut viedä. Mutta kivasti Kerttu muistutti että mitä se on sitten pennun kanssa, kun pitää parin tunnin välein ulkoilla. Pennun kanssa vaan en yleensä ulkoile öisin, mutta kipeälle koiralle ei oikeen voi sanoa että nyt nukutaan. Vaikka kyllä Kerttu ovelasti vielä parannuttuaankin alkoi pyytämään yöllä ulos, kun huomasi että tämä taktiikka toimii. Kyllä vähän ärsytti aamulla neljän aikaan seisoa ulkona kun Kertulla ei mitään hätää ollutkaan, vaan yritti tuoda mulle keppiä heitettäväksi. Ilmeisesti tytär oli ehtinyt yön aikana pitkästyä...

Tänä aamuna käytiin Kirpun kanssa puistoilemassa, ja iltasella on agilityt, sinne meinattiin jo lähteä. Ruoka tulee Kertulle edelleen kypsennettynä ja pieninä annoksina, mutta muuten tuo on ihan oma itsensä.

Sunnuntaina olisi sitten suunniteltuna reissu pentua katsomaan. :) Mielenkiinnolla jo odotan että minkälaisia aussienalkuja sieltä löytyy. Kuulemma reipasta porukkaa ne on. Olen nyt sairauslomalla ainakin sinne pentujen luovutusikään asti, ja toukokuussa jos töihin pääsen niin lääkäri ja toimintaterapeutti molemmat suosittelivat osasairauspäivärahaa, eli tarkottaisi sitä että kolmen viikon listassa mulla olisi kahdeksan päivää töitä. Kesäkuuksi toivottavasti pääsen jo ihan normaalisti töihin, mikäli tuo käsi ehtii kuntoutua, mutta heinäkuu onkin lomaa. Paljon olisi siis aikaa värkkäillä pennun kanssa ja opettaa maalaispennusta kaupunkilaista (vaikka todennäköisesti tuo vasemman käden vammaaminen aiheuttaa vähän ongelmaakin, jos se ei nyt ota sellaista loppukiriä kuntoutumisen suhteen). Ja vähän pitää katsoa ettei Kerttu sitä syö.

Suunnittelin Kertun sterkkaamista ennen pennun tuloa, mutta se taitaa jäädä vaan haaveeksi. Tänään nimittäin huomasin että nisistä tulee maitoa, eli Keeku on valeraskaana. Eipä sitä sitten sterkatakaan. Ja kaksiin agilitykisoihin on jäänyt Kerttu ilmoittamatta siitä syystä, että se tässä kuussa leikattaisiin. Edelleen tämä Kertun hormonaalinen toiminta estää kisaamisen, vaikka vähän ajattelin että alkuvuoden juoksujen takia perutut kisat olisivat viimeiset joihin juoksukierto vaikuttaa. Pitää miettiä että jos Kertun sterkkaisin heinäkuun alussa, laittaisin sen toipumaan porukoille ja ottaisin Nuutin kaupunkiin. Nuutti pärjäisi täällä kyllä mun loman aikana, koska ei tule yksinoloa. Ja Wäinö ei varmasti leikitä Kerttua, eli haava saisi rauhassa parantua.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Tämän päivän tokot

Kalenterin mukaan tänään olisi Kertulla ollut agiepikset, mutta koska Idalle iski migreeni, niin päätettiin Kertun kanssa lähteä Jennin ja Fiiun seuraksi tokokentille. Kertulla on ollut aika vähän treeniä tälle viikolle, ja se näkyy kyllä käytöksessäkin. Lisäksi huomisilla agilityradoilla se ei olisi pysynyt hanskassa mikäli tänään olisi ollut vapaata.

Koska halli oli meitä lukuunottamatta tyhjä, päätettiin ottaa kenttien välistä mellakka-aitoja pois ja treenata oikeilla matkoilla.

Kerttu sai luvan aloittaa. Aloitettiin ruudulla. Sen lisäksi että eteenmeno tuntuu olevan vähän tuuristaan kiinni, on Kerttu myös alkanut itse ruudun kanssa höpöttämään. Ei siis välttämättä mene ruutuun, vaan kääntyy ennen ruutua. Tätä ongelmaa on todennäköisesti edesauttanut hallikausi, jossa matkat on aina liian lyhyitä. Nyt otettiin kuitenkin koko matkalla, ja vein targetit ruudun takaosaan ja eteenmenoympyrän taakse. Aluksi tehtiin ihan vaan sitä treeniä, että kysyin Kertulta että missä eteen, ja kun Kerttu katsoi eteen se sai palkan. Eteen se lähti tosi hyvällä vauhdilla ja tosi suoraan, pysähtyi hyvin, ja lähti hyvällä vauhdilla myös ruutuun. Ennen ruutua hidasti aika paljon, mutta meni kuitenkin loppuun asti. Palkkasin Kertun ruutuun, otin eteenmenotargetin pois ja otettiin toinen eteenmeno. Se oli ainakin yhtä hyvä mitä ensimmäinenkin, joten Kerttu pääsi välipalkalle ja levähtämään.

Iltalenkilläkin alkaa olla jo valoisaa
Seuraavassa pätkässä oli vuorossa luoksetulo. Tällä kertaa tehtiin sitä takapalkalla. Ensimmäisellä ja toisella kerralla vähän ennakoi stoppia, mutta loput toistot oli hyviä. Tehtiin pari-kolme onnistunutta ja päästettiin sitten Kerttu taas palkalle.

Kolmannella pätkällä tehtiin zetaa. Jennin tutut olivat tehneet zetaa peruuttaen, joten mekin haluttiin kokeilla että miten se onnistuu. Hirveen kivasti Kerttu tajusi tehdä jäävät myös peruutuksesta, mutta se itse peruuttaminen oli vähän vinoa. Eipä sitä ole huomannutkaan kun ilman tötteröitä on peruutellut, mutta suunta oli aika reilusti takaoikealle. Siihen siis pitää alkaa kiinnittämään huomiota.

Viimeisellä pätkällä oli kiertohässäkkä. Otettiin tahallaan vähän pidemmällä estevälillä. Kerttu lähti tosi hyvin kiertoon, istuminen kierron jälkeen hyvä, mutta sitten se taas päätti että kumman kapulan se haluaa hakea eikä se enää siinä vaiheessa mua kuuntele. Kyllä se pysähtyy kun käsketään ja ohjautuu toiselle kapulalle, mutta turhia virhepisteitä ne semmoset. En tiedä mitä mun pitäisi tehdä, että se pysähdyttyään malttaisi kuunnella käskyt eikä vaan päättää että tällä kertaa taidankin hakea oikean kapulan.

Mutta siis onnistuneet treenit oli, ja koiran vire oli koko ajan hyvä. Käytiin Kertun kanssa vielä puolitoista tuntia metsikössä, ja Kerttu yritti melkeen koko lenkin tarjota mulle keppiä mitä heittää. On se jännä, niin monta sataa euroa mulla on hukkunut koirien leluihin, ja silti parhaat lelut ikinä on mahdollisimman iso (ja vaarallinen) keppi tai mun hanskat.

Kerttu on nyt tähän asti ollut nappularuualla siitä lähtien, kun jouduin sairaalaan. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että se on pakko siirtää takaisin raa'alle, Kerttu nuolee tosi paljon omia jalkojaan ja sohvaa, joten vähän veikkaisin että sitä närästää. Lisäksi se on paskonut noin neljä kertaa päivässä edelliseen kerran päivässä -tahtiin verrattuna. Myös nestettä menee nappularuualla huonosti, koska Kerttu ei suostu syömään napuja jos seassa on vettä tai jos ne on turvotettu, vaan siinä tapauksessa Kerttu alkaa hautaamaan kuppiaan. Aloin vähän jo huolestumaan tummasta virtsasta, joten päätin että se on vaan siirryttävä takasin raakaruokintaan. Sinkkitablettejen murskaaminen on vielä vähän vaikeaa kun tuo vasen käsi ei toimi, pitää katsoa että saisikohan jostain jauhemaista sinkkiä. Kaikki muut pakolliset lisät on onneksi joko nesteenä tai jauheena.

Kerttu on myös alkanut taas läähättämään paljon. En tiedä että johtuuko mahaongelmista vai alkaako jo olla sen verran lämpimät ilmat että Kertulla on jo vähän vaikeaa. Kyllä se ison osan ajasta kotona viettää viilennyspatjan päällä. Nyt se pitäisi sterkata, aika pitää varata kunhan tiedän taas että mihin asti olen saikulla, mutta voi olla että tänä kesänä vilkaistaan myös sydämen tilanne. Wäinön sydänlääkäri oli kyllä viime syksynä sitä mieltä, ettei tuo Kertun läähättely sydänperäiseltä kuulosta, mutta alkaahan se vähän huolettaa kun toisella on jo nyt vaikea olla eikä kesä ole vielä alkanutkaan. Ulkona ja hallissa treeneissä ei Kertulla ole mitään ongelmaa, jaksaa juosta vaikka tunteja putkeen, mutta sisällä välillä on vaikeaa. Jospa tuo nyt vähän tasottuisi kun saadaan viljat ja muut hiilarit pois sisuksista.

Kerttu ja Kertun viilennyspatja

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Tämän viikon treenejä ja MyDogDNA-tulokset

Kisojen jälkeen ollaan treenattu aika kevyesti. Agilityä kertaalleen, samoin rally-tokoa, ja tokoa pari kertaa, eli Kertulle on myös jäänyt vapaapäiviä ihan mukavasti.

Viime sunnuntaina oli rally-tokotreenit. Tehtiin ratapätkiä ja aika paljon taas keskityttiin oikeaan puoleen. Haastetreeninä oli laitettu hyppy ja putki lähelle toisiaan, ja niiden edessä piti tehdä erilaisia täyskäännöksiä ilman, että koira menee hypylle tai putkeen. Varsinkin valkovuokko oli hitusen haastava tuossa hypyn edessä tehdä, koira oli lähteä hyvin nopeasti käsimerkistä hypylle.

Agilityssä oli tämmönen rata:


Pituus vaihdettiin hyppyyn, ettei koirat olisi pamahtaneet putkea päin. Kerttu meni lainaohjaajan kanssa ja sujuvalta menolta se näytti. Niisto 7. esteellä tuotti Kertulle vähän hankaluuksia. Pitää siis treenata sitä lisää.

Tokossa otettiin luoksarin pysäytystä ja zetaa. Pysäytys toimii, jos Kerttu lähtee rauhallisella laukalla kohti, mutta jos se tulee täysillä, niin en saa sitä pysähtymään. Kokeessa se on kuitenkin sen verran paiseessa, että se mielellään tulee äkkiä mun luo. Tähänkin siis paljon treeniä.

Zetassa tehtiin niin, että liikkuroituna aina käskyn kohdalla pyysin Kerttua tekemään rally-tokon pyörähdyksen. Kertun mielestä oli kivaa, ja seuraaminen parani heti. 

Perjantaina käytiin taas tokoa treenaamassa. Otettiin ensin seuraamista ensin. Ongelmana siis on poikittaminen. Ilmeisesti Kerttu kuitenkin häiriintyy vähän tuosta mun vasemman käden vammaamisesta, koska se tuijottaa sitä ja sen takia poikittaa. Liikkuroidessa on pahempi mitä ilman liikkuria. Jos laitan kädet selän taakse piiloon, niin seuraa kohtalaisen hyvin. Hidas käynti on huonoa. Ajateltiin lähteä tästä jatkamaan niin, että ikinä ei tule enää palkaa vasemmasta kädestä, ja pitää ottaa käyttöön joku palkkasana, ja vain palkkasanan jälkeen Kertulle karkki. Pitää seurauttaa sitä paljon ilman käsiä, että se muistaa miten seurataan. Pikkuhiljaa sitten otetaan kädet mukaan, kunhan seuraaminen alkaa onnistumaan.

Sitten tehtiin taas zetaa. Ensimmäisenä tein normaalin zetan ilman liikkurointia, sitten taas liikkuroituna niin, että joka käskyn kohdalla Kerttu sai tehdä pyörähdyksen. 

Sitten luoksetuloa. Liikkuroituna ei taaskaan onnistunut, ilman liikkurointia onnistui. Toisaalta vähän ollaan eteenpäin päästy, koska alkuvuodesta ei onnistunut ilmankaan liikkurointia. 

Viimeisenä ruutu. Eteenmeno oli tosi hyvä heti ekalla kerralla, mutta jostain syystä itse ruutu on alkanut olemaan huono. Kerttu jää liian eteen. Nyt tehdään jonkin aikaa ruutua niin, että siellä on kosketusalusta ihan takalaidassa. 




Tänään oli taas rally-tokotreenit. Aika kivasti on Kerttu oppinut toimimaan myös oikealla puolella. Tehtiin ratatreenit, MES-luokan rata jossa oli ihan kivasti haastetta. Oli sarjahypyn jälkeen liikkeestä seisominen, houkutuksen jälkeen liikkeestä maahanmeno niin, että linjaus oli vähän vaikeaa, molemmat oikeaan täyskäännöksen jälkeen 360 astetta vasemmalle, liikkeestä istuminen niin että koiran mukaan ottaminen oli niin, että putken suu oli suoraan edessä ynnä muuta mukavaa. Selvittiin kuitenkin mukavasti, pari uusintaa ja yksi ohjaajan moka (kun unohdin että pitääkö koiran istahtaa yhdellä kyltillä). Eiköhän se alkaisi Kerttu olla aika kisavalmis sinne voittaja-luokkaan, mutta en tiedä että millon me kisoihin lähdettäisiin. Jos me ei kesällä tokoa kisata, niin voitaisiin kisata vaikka rally-tokoa.

Kertultahan otettiin helmikuussa silmäpeilin yhteydessä MyDogDNA-näyte, ja joku aika sitten ne tuloksetkin tuli. Ehkä se tärkein asia mikä sieltä löytyi on se, että Kerttu on MDR1-kantaja. Tuon halusinkin testata, koska me lenkkeillään jonkun verran samoilla poluilla mitä hevosetkin. MDR1-kantaja on kuitenkin esim. ivermektiinille herkempi mitä terve koira, joten tietääpä pitää koiran lyhyellä remmillä. Muita testattavia sairauksia ei Kertulla ollut eikä Kerttu niitä edes kantanut, joten terve tyttö näiden osalta. :)

Värin osalta Kerttu on genotyyppiä 
Em/E (geneettisesti musta maski)
B/B tai B/bd (pohjaväri musta)
ky/ky (ilmentää A-lokuksen määrittämää väriä)
at/at (tan-merkit)
S/S (yksivärinen tai vain vähän valkoista)
h/h (ei harlekiini)
dup/dup (tan-merkkiväritys, mikäli A-lokukseltaan at/at tai at/a)
C/C (ei ole albiino)
M/m tai Mc/m (merle tai kryptinen merle)

Harmi sinänsä, että MyDogDNA ei pysty erottelemaan kryptistä merleä normimerlestä, koska mun mielestä olisi ollut tosi mielenkiintoista tietää että kumpi Kerttu on. Uskoisin kyllä Kertun olevan ihan normaali merle, koska pentuna siitä näki että merlehän tuo on. Nyt enää aikuisena sitä ei heti merleksi uskoisi (sitä luullaan monesti trikiksi bc:ksi...) mutta lyhyeen turkkiin ajeltuna sieltä taas löytää pari sinistä länttiä. 
Kertun tummempi kylki
Ja sinisempi kylki

Mun mielestä oli tosi jännä että Kertun S-lokus on genotyyppiä S/S, koska S/S-koirat on monesti yksivärisiä tai niissä on ihan pientä valkoista pilkkua. Kertussahan on ihan reilusti valkoista. Ilmeisesti Kertun valkoiset merkit aiheuttaa SINE insertion läheisyys MIFT-geeniin, jos olen asian oikein ymmärtänyt. Pitää joskus perehtyä asiaan vähän tarkemmin.

Turkin puolesta Kerttu on geneettisesti pitkäkarvainen, ei ilmennä partaisuutta ja on suorakarvainen.

Kertun kokomarkkerit näyttää tältä:





Ihan mielenkiintoinen testi siis. Saa nähdä että teetänkö shelteille tätä ikinä, mutta ainakin pennulle sitten joskus tulevaisuudessa.

Meillä on nyt viikolla ollut Kirppu useamman kerran hoidossa. Aluksi Kerttu vahti sitä tosi tarkkaan, ja oli tosi tarkkana siitä että mihin Kirppu sai mennä ja mitä Kirppu sai tutkia. Hammasrivistö tuli nopeasti esiin, jos Kirppu vähänkään väärään paikkaan oli menossa. Eilen kuitenkin Kerttu oli jo tottunut Kirpun läsnäoloon, ja Kirppukin sai olla vapaasti kämpässä. Lupaa ihan hyvää pentua ajatellen, että Kerttukin tottuu koirakavereihin myös täällä sen omassa kotona. 

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Oulun tokokoe

Kolmen viikonlopun mittainen kisaputki päättyi tänään, kun käytiin Kertun kanssa vihdoinkin tokokisoissa. Siitä onkin melkeen vuosi kun ollaan edellisen kerran tokoa kisattu.

Kisoihin tavoitteeksi otettiin hyvä fiilis. Mulle oli ihan sama että nollaako Kerttu kaikki liikkeet, kunhan se tekee sen häntä heiluen. Ja hyvällä fiiliksellä me saatiinkin liikkeet tehtyä, eikä edes kaikki menneet nollille.

Alkuun oli paikkikset. Ennen niitä kuitenkin juoksutarkistus, ja Kerttu kökötti tosi sievästi paikallaan. Kauheen kivaa huomata että nämä meidän ongelmakohdat ei enää ole ongelmia ollenkaan. Kerttu on tainnut vähän aikuistua.

Istuminen: 10
- Ei mitään valittamista. Istui koko ajan ryhdikkäänä, tassukaan ei liikahtanut. Tässä vaiheessa sai jo huokaista, koska istuminen on Kertulle välillä aika ahdistavaa. Nyt kun se istui hyvin, niin pahin oli tavallaan jo ohi.

Makuu: 8
- Kaksoiskäsky maahan, muuten hyvä. Eikä karkaillut liikkurin alta.

Sitten Kerttu palkalle ja odottelemaan omaa vuoroa. Yksilöliikkeet oli jaettu kolmeen satsiin, ensimmäisessä osassa oli zeta ja ohjattu.

Zeta: 9
- Järjestys i-m-s. Maahanmeno oli hidas, muuten hyvä.

Ohjattu: 8,5
- Haisteli maata liikkurin viedessä kapuloita, ja perusasento lopussa hieman vajaa. Muuten hyvä, ja kuunteli tällä kertaa että kumpi kapula haetaan.

Sitten taas palkkaa suuhun ja jännitettiin vähän treenikavereiden puolesta ennen toista osiota. 

Seuraaminen: 7
- Kaaviossa oli tosi paljon hidasta seuraamista, jolloin Kerttu poikittaa paljon. Oikealle käännökset oli huonoja, ja ohjaaja otti sivuaskeleet turhan etuviistoon. Vire pysyi kuitenkin hyvänä koko ajan.

Ruutu: 7
- Eteenmenoa ei kyllä eteenmenoksi voinut sanoa, kun koira katseli yleisöä ja lähti käskyn saatuaan ihan vinoon. Se kuitenkin löysi ympyrään lisäkäskyllä, ja loppuliike meni ihan kivasti.

Luoksari: 0
- Kaksoiskäsky heti alkuun, stoppi valui tosi paljon, kaksoiskäskyllä maahan. Eipä siinä paljoa pisteitä enää jäänyt.

Tässä välissä Kerttu kävi taas syömässä. Treenattiin myös ahkerasti perusasennosta maahanmenoa, koska se on jostain syystä vaikeaa kisakehässä. Kehän laidalla ei tosin ongelmia ollut. Viimeiseen osioon onneksi jäi ne helpot liikkeet.

Kiertonoutohässäkkä: 9
- Muuten tosi hyvä, mutta vähän turhan kaukaa kiersi törpön. Asentona oli maahanmeno ja oikealta puolelta haettiin kapula. 

Tunnari: 9,5
- En nyt muista mistä lähti puolikas, mutta siis hyvä oli.

Kaukot: 7
- Järjestys oli i-s-m-s-i-m. Sivulla tarvitsi kaksoiskäskyn maahanmenoon, ja ekaan istumiseen kaksi käsimerkkiä. Tuomarihan ei nähnyt sitä toista käsimerkkiä, mutta pisteen pudotti hitaasta istumisesta. Muuten tuomarin kommentti oli, että takajalat oli liimattuna lattiaan, senttiäkään ei liikkunut. Harmittaa sinänsä nuo "turhat" pistemenetykset, kun kuitenkin koiralla on kympin kaukot. 

Yhteensä pisteitä kertyi 230 eli EVL2 tuli tällä kertaa. Sijoitus oli 2/3, palkinnoksi Kerttu sai hyvin kelvanneen lelun ja lihatikkuja. Vissiin siis Kertunkin mielestä hyvä päivä. Kisakehässä Kertun vire säilyi koko ajan. Pikkusen sitä paineistumista näkyy noissa maahanmenoissa, kun niihin tarvittiin tänään neljä kaksoiskäskyä. Jos me nyt tuo luoksari saataisiin sille mallille, että siitä vitonen tulisi, ja ne turhat kaksoiskäskyt pois, niin sitten ne pisteet riittäisivät sinne ykköseen asti. Ei me nyt kuitenkaan aleta niistä tuloksista stressaamaan, yritetään pitää vire ja mielentila hyvänä ja tulokset tulee sitten kun tulee. 

Tulevaisuuden kisasuunnitelmia ei olla vielä päätetty, mutta mikään kiire kisaamaan ei ole. Sen näki jo silloin pari vuotta sitten, että mitä tiheä kisatahti tekee Kertulle, joten kisaillaan edelleen vaan silloin tällöin. Kesällä voitaisiin ehkä kisata jos on hallikisoja, mutta muuten voi olla että meitä nähdään tokokehässä vasta syksyllä. Näistä kisoista jäi kuitenkin hyvä fiilis, molemmat oltiin rentoja kehässä eikä kumpikaan hölmöillyt ihan älyttömästi. Nyt on taas semmonen olo että ei tää ihan niin toivotonta hommaa olekaan. Etukäteen nimittäin vähän pelotti, että jos Kerttu nyt siellä kisoissa jäätyy niin mulla alkaa olla keinot vähissä.