keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Lääkäriä ja reeniä



Sunnuntai-iltana lähettiin tosiaan Kerttusen haavoja näyttämään tohtorille. Päivystävänä toimi sama ell-asema jolla Nuuttikin kävi pari viikkoa takaperin.

Heti lääkärireissun jälkeen
Kun tultiin odotushuoneeseen, siellä oli istuskelemassa meidän lisäksi vain yksi nainen. Ensin Kerttu vispasi hyvin kerttumaiseen tapaansa häntää, mutta kun nainen rupesi Kertulle juttelemaan alkoi Kerttu huutaa ihan kunnon puolustushaukkua karvan pystyssä. Ja se ei ollut mitään pöhinää, vaan ihan suoraa huutoa. Siinä oli ensimmäinen negatiivinen suhtautuminen ihmiseen pariin kuukauteen. Tämän kuitenkin pistin kivun piikkiin, varmaan se omaa kroppaansa puolustikin, ja sen jälkeen se on suhtautunut ihan normaalisti ihmisiin. Lääkärin huoneessakaan Kerttu ei onneksi turhia pöhissyt. Se antoi tutkia pinnallisin puolin hereillä, ja sitten laitettiin pentu unille että saadaan vähän tarkemmin kattoa. Suurin pelkohan oli silmän kunto. Se kyllä vaikutti koko illan siltä, että se näkee, mutta loppuiltaa kohden silmä ei oikeen enää pysynyt auki, vaan se turposi kiinni. Ensin laitettiin silmään lääketippa, jonka jälkeen värjäävä tippa. Väriä ei näkynyt jäävän mihinkään, eli silmän pinta oli säilynyt ehjänä. Sitten napattiin pihit käteen ja ruvettiin tutkimaan vilkkuluomen sisäpintaa. Se näytti melko punaiselta ja turvonneelta, mutta lääkäri sanoi että se on ihan yleistä nuorilla koirilla. Viimesenä tiputettiin joku keltanen tippa, jonka tarkotusta en edes muista. Lopputuloksena kuitenkin oli se, että silmä on ehjä, mutta tippakuuri siihen piti aloittaa.

Maanantaina

Sitten hoidettiin muut haavat. Karvat ajeltiin haavojen päältä ja haavoja putsailtiin. Karvojen alta paljastui pari syvempää reikää ja muutama naarmu ja mustelma. Toinen syvä reikä oli otsassa, noin viitisen senttiä silmän yläpuolella ja toinen oli yläluomessa. Alaluomessakin pieni reikä oli, mutta siitä ei lähetty karvoja ajelemaan, kun ei ollut niin veressä. Koko silmän ympärillä oli iso mustelma, minkä takia silmäkin oli turvonnut kiinni. Ruvettiin huuhtomaan suolaliuoksella isoa, otsassa ollutta reikää. Se neste, mitä haavaan laitettiin, tulikin verisenä nesteenä silmästä ulos. Tämä kertoi sen, että hyökänneen koiran yläkulmuri oli mennyt siitä reiästä sisään, alakulmuri meni silmästä silmämunan ja yläluomen välistä sisään, ja ne hampaat purtiin yhteen, eli sinne ihon alle jäi noin viiden sentin onkalo. Melko hyvä tuuri siis oli siinä, ettei näkö mennyt. Lopuksi Kerttu sai vielä pari piikkiä, toisen antibioottia ja toisen kipulääkettä. Kotiintuomisiksi saatiin silmätippojen lisäksi myös Synulox-kuuri ja Norocarp-kipulääkettä. Tippoja ja antibiootteja annetaan noin kymmenen päivää, särkylääkettä tarpeen mukaan. Lääkäri kumminkin suositteli antamaan nyt ainakin muutamana päivänä, koska mustelmat oli aika komiat.

Tänään
Nyt haavat on hyvin lähteneet paranemaan ja mustelmat laskemaan. Silmä näyttää jo aika normaalilta. Eilen se vielä rähmi verta, mutta nyt näyttäisi paremmalta, eikä rähmi oikeestaan ollenkaan. Fyysinen puoli on siis kunnossa, ja nyt sitten pelätään sen psyykkisen puolen puolesta. Treeneissä Kerttu ei kiinnittänyt oikeestaan mitään huomiota toisiin koiriin, eikä lenkeilläkään ole ohitukset vaikeutuneet. Kuitenkin eilen illalla yksi iso, ruskea koira tuli turhan innokkaasti Kertun luokse, ja Kerttuhan sai melkeen paniikkikohtauksen. Onneksi ei oltu kovin kaukana kotoa, eikä autoteitä ollut välissä, koska Kerttu repasi itsensä vapaaksi ja lähti ihan täysillä kotiin huutaen suoraa kurkkua. Kun minä sitä kutsuin, se pysähty, näki sen toisen koiran ja lähti uudestaan karkuun jatkaen huutamista. Se juoksi meidän rapun eteen, ja kun vihdoin ehdin itse pihalle, se tuli sieltä vastaan häntä heiluen. Lähettiin siitä sitten vähäsen leikkimään, eikä Kerttu enää reagoinut mihinkään poikkeuksellisesti. Sitä toisen koiran omistajaa en kyllä hirveästi arvostanut, se ei edes yrittänyt ottaa koiraansa kiinni kun Kerttu lähti karkuun, ja loppujen lopuksi minä ite nappasin sen ettei se enää lähde Kertun perään säikyttelemään reppanaa lisää. Sitten se omistaja vielä kehtaa naureskella, kun Kerttu pinkoo täysillä autotietä kohti, enkä minä edes pääse sen perään kun pitelen sitä vierasta, itteäni painavampaa koiraa poskivilloista, ettei se lähde jahtaamaan Kerttua. Minen tiedä mikä tämän kaupunginosan koiraihmisiä vaivaa, kun niistä suurin osa on mitä on. Onneksi tuonkin tilanteen jälkeen Kerttu on ihan normaalisti ohittanut koirat (paitti räkyttäville pikkurakeille murisi), joita lähes kaikkia se on kyllä aiemminkin nähnyt lenkeillä. Jotenkin mie näen jo sieluni silmin, että mimmonen pelkoaggre tästä vielä kehittyy kunhan ikää tulee lisää ja vietitkin heräilee. Selkeesti vahtia alkaa olla enempi, ja Nuuttia kohtaan ollaan resurssiaggreja. Mitään luita tai vastaavia ei voi jättää lattialle, tai Kerttu vääntää sievän hymyn naamallensa. Muuten tulevat edelleen hyvin toimeen, Kerttu varsinkin tykkäis hirveesti Nuun kanssa leikkiä. On se kuitenki helppoo ku päästään sen kokoseen kämppään, että voi koiratki jättää erilleen.

(c)Henri L
No mutta ollaan me treeneissäki käyty. Eilen oli ensin tokotreenit Kertun kanssa, sitten oli Nuutin vuoro. Kerttu otti kehääntarkistuksen (missä yritetään iskeä persusta maahan) luoksepäästävyyden (mikä on ok), paikkamakuun (missä otetaan häiriötä KAIKESTA), seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja estettä. Seuraaminen oli ihan jees, ei kuitenkaan sitä mitä haetaan. Se oli ehkä vähän turhan väljää, eikä kontakti pysynyt ihan hirveen hyvin. Se ei kuitenkaan ottanut liikkurista häiriötä, pointsit siitä. Seuraamisessa pitäis pystyä palkkaamaan enempi lelulla, eli leikkiä pitää saada vahvemmaksi. Liikkeestä maahamenossa se meinasi alkaa ennakoimaan maahanmenoa jo sillon, kun sanoin "valmis". Ei se kuitenkaan maahan asti mennyt. Loppuliike meni sekin ihan jees, toivoisin vaan enemmän vauhtia maahanmenoon. Mutta ehkä nyt on niin kuumat ilmat ettei sitä vauhtia senkään takia ole. Hypyssä tehtiin vaan perusreeniä, eli koira hyppää parin laudan yli namialustalle.

Nuutti taas oli supertokosheltti. Sillä oli melkeen koko tunnin häntä ihan pystyssä. Paikkamakuussa se oli piipannut, mutta oli kuulemma ennemmin tylsistynyttä mitä ahdistunutta piippiä. Se seurasi ihan tosi nätisti, piti hyvin kontaktin ja oli oikeessa paikassa. Kaukoissa on tullut sellasta ongelmaa, että se hyppii eteenpäin. Kädestä annettavat palkat jää siis kokonaan pois, ja palkka tulee tästä lähtien joka kerta takaa. Ruudussa Nuu oli muuten tosi hyvä, mutta se jää seisomaan turhan lähelle ruudun etureunaa. Nyt lähdetään siis viemään sitä namialustalla taaemmas.

Maaliskuuta, (c) Henri L
Tänään oli ohjemassa Nuutin agilityt. Otettiin välistävetoja ja rytmitystä, ja loppuun lyhkänen radanpätkä. Välistävedot Nuutti teki hyvin jos ite ehdin ohjata ajoissa, rytmitykset oli vähän samoja mitä käytiin viikonlopun agivalmennuksessa läpi, joten ne meni kivasti, ja radanpätkä oli ihan kiva. Siinä oli pöytä, kepit ja rengas, jotka kaikki on sellasia mitä pitäis enempi radalla harjotella. Pöydälle Nuutti menikin väärältä sivulta ekalla yrittämällä. Kepit se otti hyvin ja renkaastaki meni läpi. Kontaktit kusi, niistä pitäis pitää oikeen tehotreeni.

Tarkotus oli viedä tänään Kerttu kattelemaan muita koiria, mutta oli niin kuuma ja Kerttu väsähti ihan pienestä lenkistäkin niin ei sitten lähetty. Huomennakaan ei päästä, koska iltavuoro, mutta perjantaista olis tarkotus tehdä taas Kerttuselle sosialistamispäivä.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Agi- ja tokovalmentautumiset

Tänä viikonloppuna meidän seura järjesti valmennukset agilityyn ja tokoon. Mukana olin Kertun kanssa tokossa, ja Nuutin kanssa agissa. Lauantaina oli tokot, ja tänään sitten agit.


Tokossa meidän kouluttajana toimi Marja-Leena Hituri, ja taso oli ALO/AVO. Otettiin heti alkuun kehääntulotarkastus, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Kehääntulotarkastus oli Kertulle ensimmäinen laatuaan, ja neitihän päätti iskeä takapuolensa maahan.  Luoksepäästävyydessä Kerttu nousi vastaan, mutta muuten oli hyvä. Antoi ihan kivasti rapsutella. Paikkamakuussa se on alkanut viime aikoina possustelemaan, joten otettiin se ihan lyhyellä matkalla ja palkkailin paljon. Se tarvitsi tuplakäskyn maahanmenolle, ja näytti ottavan pikkasenpainetta kun komennettiin, vaikka en etes kovasti komentanut. Pitäis ite nyt yrittää muistaa, että Kerttunen on vielä pentu, ja sitä ei ois hyvä pilata jo tässä iässä.

Kuva: Tiina A.
Seuraamiseen saatiin ihan hyvää neuvoa, samoin noutamiseen. Seuraamisessa on ollut ongelmana mun käsi, koska palkkaan sen jotenkin huonosti ja saan sen poikittamaan. Noutamisessa ongelmana on ohjaaja, joka ei sitä osaa opettaa, joten nyt saatiin rautalankamalli jota lähetään vääntämään. Luoksetulon Kerttu suoritti ihan hienosti, samoin liikkeestä seisomisen. Myöhemmin kun otettiin liikkeestä maahanmenoa, niin eipä onnistunut ihan yhtä kivasti, eli maahanmenoa pitää nyt vahvistaa.

Käytiin sitten vielä illemmalla velipoikien kanssa painimassa. Mukana oli Kertun lisäksi Valtsu ja Mörkö. Pikkusilla oli taas hirmusen kivaa, ja jaksovat kyllä painia. Kerttu oli taas porukan paimen, ja yritti kovasti paimentaa poikia juoksemalla ympyrää toisten ympärillä, ja pojilla oli omat leikkinsä. Vielä ainakin tullaan kaikki hyvin juttuun, saa nähä miten käy kun aikuistutaan.

Tänään sitten noustiin aamulla ennen sianpieremää Nuutin kanssa agivalmennukseen. Valmantajana toimi Juha Ruokonen, jolla on itelläänkin shelttejä. Ensimmäinen mainitsemisen arvoinen asia on se, että Nuutti ei miespuolista valmentajaa pelännyt, vaan ihan jopa kerran hyppäsi vasten. Toinen mainitsemisen arvoinen asia on se, että Nuutti on ihan sikahyvä. Kyllä sitä taas vaan huomasi, että jos jonkun ohjauskuvion sai kohilleen, niin Nuu kyllä suoritti tosi hyvin. Nuutti myös irtosi hirveän kivasti, sen sai lähettää ennen 6. estettä jo putkeen. Mitä me opittiin on se, että Nuuttiin pitää vaan luottaa enempi. Kyllä se osaa, mun ei tarvii olla koko aikaa oottelemassa. Lisäksi pitäisi muistaa oma juoksuvauhti, eikä jarrutella millon sattuu.
 

Agikoulutuksen jälkeen kävin Kertulle tekemässä jäljen. Kohtuullisen lyhyt, yhdellä kulmalla ja joka askeleelle nami. Aika perusteellisesti se sen jäljen tutki, jos aiemmin oli ongelmana läpikaahottaminen niin siitä ei kyllä ollut nyt jälkeäkään. Jäljen jälkeen otettiin vähäsen tokoa.

Kuva: Tiina A.
Illalla kävästiin vielä yhteislenkkiä Mörön, Vegan ja Friidan kans. Vekkua kyllä nyt ärsytti Kertun olemus huomattavan paljon, ja saipa napattua Kerttua hampailla ihan kunnolla, vaikka hihnoissa olivatkin. Vaikka Kerttu aluksi itkikin ihan reippaasti, niin itkun loputtua koko välikohtaus näytti unohtuvan. Niin se vaan viiletti Mörön ja Friidan kanssa pitkin mantuja, ja hihnassa lenkkeillyttä Vegaakin välillä hivuutteli turhankin läheltä. Normaalistihan nämä ovat tulleet toimeen, nyt vaan kävi näin. Toivotaan nyt ettei mitään takapakkeja koirasosiaalisuuteen tulisi.


Hampaasta Kerttu sai sen verran, että tässä illan päälle vielä mennään päivystävälle. Reiän se sai päähänsä (nyt on sitten ihan kirjaimellisesti reikäpää) ja silmä on turvoksissa. Silmää se yrittää myös rapata, eikä se kauheen hyvin pysy auki. Käydään näyttämässä haavat ja hakemassa antibioottikuuri, ettei haavat pääse tulehtumaan. Uskon kyllä että Kertun pää näyttää pahemmalta mitä on, koska Kerttu on ihan oma itsensä. Se yrittää saada Nuutista painikaveria ja kantelee leluja ja kiehnää sylissä. Jos se ei näyttäisi niin turpiinsa saaneelta, ei tuosta kyllä mitään tavallisesta poikkeavaa huomaisi. Saatiin me silti aika kauhistuneita katseita osaksemme kotimatkalla, kun toisella oli puoli naamaa ihan veressä. Alla olevissa kuvissa sitä on kuitenkin jo pikkusen putsailtu.





perjantai 24. toukokuuta 2013

Kerttu 6kk

Niin se vaan aika menee. Meidän nuorimmainenkin on jo puolivuotias pikkuteini. Merkkipäiväänsä Kerttu on viettänyt vapaapäivän merkeissä, tänään ei ole tehty muuta kuin lenkkeilty ja Nuutin kanssa leikitty. Huomenaamuna Kerttu pääsee kyllä tokovalmennukseen, ja tarkoitus olisi ajaa jälkikin iltapäivästä.

Kertusta piti toki käydä ottamassa myös viralliset 6-kuukautiskuvat. Hermoja raastavaa hommaa yrittää saada ensin ikiliikkuja pysymään paikallaan, ja sitten vielä napsasta kuvakin. Laatu siis on mitä on.





Ja tämmönen sheltinpentukin meiltä nykysellään löytyy:


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kuulumisia

Onpa vaan viime päivityksestä kulunut taas aikaa. Viime kuukausi on ollut niin hirvittävän kiireinen, etten pahemmin ole ehtinyt tietokoneella näpytellä. Työpäivinä energiaa ei riitä muutenkaan, ja vapaatkin on olleet jotenkin hirveän hektisiä. Jatkuvasti pitäisi olla liikkeellä ja koko ajan tehdään uusia suunnitelmia seuraavien vapaiden varalle ja kohta sitä huomaakin, ettei vapaa-aikaa oikeastaan edes ole.

No, jotain ollaan kuitenkin ehditty koirien kanssa värkätä. Kerttu on aloittanut mölli-ALO-ryhmän, ja on kyllä niin pätevää tokotyttöä että. Sillä alkaa olla liikkeet ihan hanskassa. Tästä päästäänkin omaan moraaliseen dilemmaan: tuo on vielä niin kakara, onko tuon kanssa nyt tehty liikaa ja hajoaako sen pää ja onko nyt koko pentu ihan pilalla. Se ei ole vielä puolta vuotta täyttänyt, mutta se varmaan saisi alokkaasta jo jonkunlaisen tuloksen. Palkattomuutta ei olla vielä kyllä harjoteltu, eikä ihan heti sitä harjoitellakaan, mutta uskoisin että seuraamisten jälkeen se ei mitään palkkaa edes kaipailisi, se vaan tekee mitä sille sanotaan, ja hyvin tekeekin. Jäävät sillä on tosi hyvät. Luoksetulossa tulee laukalla ja tulee viereen ("sivu"-käsky on ollut tokossa käytössä, "tänne"-käskyllä tulee eteen). Seuraaminen on siis vielä kesken. Kontakti meinaa välillä kadota, joten sitä me varmaan lähemmä seuraavana työstämään. Pitää varmaan kaivaa naksutin jostain esiin ja alkaa naksuttelemaan.

Kerttu on pari jälkeäkin päässyt taas ajamaan. Nyt se homma alkaa jo näyttää joltakin. Hirveä hinku sillä on jäljelle, ja kunnolla sitä saa pidättää ettei se vaan kaahota jäljen loppuun. Mutta ehkä siitä jotain tulee, katellaan.

Nuutin kanssa ei olla pahemmin tokoiltu, vaikka mukana ryhmässä edelleen ollaan. Kerran yritettiin, mutta sekin reissu päättyi päivystävälle, ja sen jälkeen ei olla treenattu kun aksaa. Nuutti oli tosiaan treeneissä tosi lapanen eikä oikeen ruvennut millekään. Namit se sylki suustaan ja joi ihan hirveesti. Seuraavana päivänä oli ihan samanlainen, lisäyksenä vielä takapäästä tippuva veri, joten paineltiin vaihteeksi lääkäriin myrkytysepäilynä. Ei ollut onneksi myrkytys, mutta ei saatu kiputilaa kummempaa diagnoosia. Tarkotus oli viedä seuraavalla viikolla tarkempiin tutkimuksiin, mutta koska oireita ei oikeen enää ollut niin jätettiin välistä. Ohan se joo huonosti palautuva, väsyy herkästi ja vähän tommonen nuutunut, mutta samanlainen se on ollut ennenkin eikä testeistä ole mitään selittävää syytä löytynyt. Tietenkin se pääsee lääkäriin jos tilanne menee pahemmaksi tai tuo muutaman viikon takainen tapaus uusii, mutta siihen asti katellaan ja tarkkaillaan. Ja onhan se kastroidulle ihan normaaliakin rauhoittua. Ja vähän se lääkärikin oli sitä mieltä, että nyt tuon tutkiminen olisi vähän hakuammuntaa. Viime kuussa otettiin perusveriarvot, ja kaikki oli ok. Jotain sisäelinongelmaa voi olla, mutta kun ei tiedä mitä eikä tiedä missä, ja jos kaikki mahdolliset lähtee tutkimaan niin kalliiksi kävisi. Eli tutkitaan sitten kun tiedetään mitä tutkia.

Agilityssä Nuun kanssa käytiin vähän kisailemassa. Käytiin hakemassa kolme hylkyä, mutta oli meillä kuitenkin ihan kivaa ja koira osasi. Kepeiltä ne kaikki hylyt tuli, ja viimesellä radalla oli ohjaajakin jo niin sekasten että ohjasi kepeille jotenkin ihan oudosti. Mutta sentäs Nuutti oli fiksu, ei vetänyt kamalaa häiriötä ja pysty ihan kivasti suoriutumaan. Ens kuussa sitten uusiksi. :)

Suurimmaksi osaksi me ollaan molempien koirien kans vaan oltu. Ulkoiltu ja leikitty ja uitu, eikä niin verenmaku suussa vedetty treenejä. Jotenkin työpäivän jälkeen (tai sitä ennen) ei hirmusesti huvittaisi treenailla varsinkaan mitään uutta juttua. Jotain vanhoja helppoja juttuja tulee sitten enempi tehtyä. Kertun kanssa ollaan käyty myös kisapaikoilla hengaamassa. Kertun murkkuikä tulee vähän aaltoillen, ja nyt se on pari kertaa oikeen kunnolla karvat pystyssä pörissyt ihmisille, jotka ei Kertun mielestä vaan saisi olla siinä missä ne on. Ollaan sen takia sitten pyritty pyörimään vielä ihmisten ja koirien ilmoilla, ja kisapaikat toimii siihen tarkotukseen oikeen hyvin. Ensin käytiin agikisoja kattomassa, ja sen jälkeen oli tokokisojen vuoro. Molemmilla kisapaikoilla Kerttu käyttäytyi tosi hienosti, ihan ylpeä sain olla.


Nuutti on ihan auttamatta liian pieni leikkikaveri Kertulle. Kerttu on niin raju leikkijä, ettei Nuutti ennää rupia millekään jos Kerttu on irti. Onneksi Kertun sisaruksia asuu samoilla seuduilla, ja eilenkin sitten kävästiin leikityttämässä pentuja. Mukana oli neljä kappaletta pentuja, Kertun lisäksi Riimi, Rane ja Valtsu. Hyvin tulivat kaikki kyllä toimeen. Viikkoa aikasemmin käytiin Mörkö-veljen kanssa kasvattajaa moikkaamassa, ja valehtelematta pennut painivat pari tuntia siinä ulkosalla. Kerttu pääsi myös talliin moikkaamaan hevosten lisäksi lampaita ja possuja. Kesällä sitten tehdään lampaisiin vähän lähemmin tuttavuutta. :) Mielenkiinnolla odotellaan minkälaiset ominaisuudet paimenhommiin tältä löytyy, koska paimeneleitä näkyy kyllä joka paikassa.

Nuppu-parka on nyt sitten kesätukassa. Aika lyhyenlainen tuosta tuli, kun sakset oli kädessä lätkämatsin aikaan. Eihän siinä nyt sen tarkemmnin alettu kattelemaan mistä leikkaa ja kuinka paljon. Kuvia tästä trimmauksen mestariteoksesta ei tähän hätään ole, mutta eiköhän niitä tule laitettua seuraavaan tekstiin - jos kehtaan. :D