sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Nuun agikoulutus ja Kepen tokoepikset

Viimenen viikko on ollut melko tympeetä aikaa. Sitä on pitänyt sairastella alkuviikosta lähtien, mutta eihän nuo koirat tajua käsitettä "saikku", joten ihan samaa tahtia ollaan täällä jatkettu.

Eli tiistaina treenattiin tokoa. Nuutin kanssa tehtiin tunnaria. Normaalisti ollaan treenattu tunnaria niin, että kapulat on kasassa lyhyen matkan päässä ja niitä on yli 10, ja Nuutti hakee oikeestaan joka kerta oman. Nyt tehtiin kokeenomaisesti, ja Nuutillapa olikin ongelmia. Ensimmäisellä kerralla Nuutti ei osannut edes päättää kahdesta (väärästä) kapulasta, ja tunki molemmat suuhunsa. Seuraavalla kerrallakin tuli väärä. Sitten otettiin matkaa lyhyemmäksi, ja laitettiin pitkään riviin monta kapulaa, oikea ihan perälle, ja sitten alkoi löytyä oikeatkin. Mutta siis paljon kisanomaista treeniä kaipaa näköjään meidän tunnari.

Kertunkin treenasin tiistaina, mutta mulla ei vaan ole mitään muistikuvaa mitä tehtiin. Ainoa, mikä on jäänyt mieleen, on että koiralla nenä tippui maahan.

Keskiviikkona oli vähän kisanomaisemmat pk-tottistreenit Kepsun kanssa. Tuomariin suhtautuminen oli ihan jees, eihän Kerttu tykännyt että tuomari tulee tutkimaan, mutta ei se mitään sanonutkaan. Näytti vaan niin piessyltä kuin pieni aussie vaan voi näyttää. Tottisosuus meni mun mielestä heikosti. Oli se sitten oma jännittäminen vai mikä, mutta musta tuntui että Kerttu ei pidä kontaktia ollenkaan. Kyllähän se kaiken teki mitä käskettiin, mutta en vaan tykännyt siitä tyylistä millä se sen teki. Koira oli koko ajan sen oloinen, että lähtee huitelemaan. Noudossakin se teki jonkun ihan ihme kunniakierroksen, ja hyppynoutoa se ei meinannut edes tehdä. Paikkamakuussa ei meinattu mennä maate, koska siellä oli jätetty agilityputken paino sitä varten, että jos halusi jättää koiransa kiinni. Kerttu oli sitä mieltä että se paino tulee pian päälle. Ei siinä, sitten kun sain sen maahan, niin siinä se oikeen kivasti makasi loppuajan. Hyppynoudossa varmasti osansa teki myös vieras este, mutta muuten koira varmaan otti tosissaan häiriötä omasta jännittämisestäni. Tuohan on siis niin herkkä tyttö ettei tosikaan, ja se hakee paljon tukea minusta. Ja jos mua jännittää, niin sitten ilmeisesti rupiaa koiraakin jännittämään.

No, tästä jotain kuitenkin oppineena ilmotin Kertun möllitokoihin, jotka oli tänään. Ajattelin, että lähdetään nyt sitten hakemaan sellaista mukavaa tekemisen meininkiä ilman turhia jännityksiä. Luotetaan koiraan ja niin pois päin, ei haeta pisteitä eikä sijoituksia vaan kerrotaan Kertulle, ettei näitä tilanteita tarvii jännittää (mutta kuka sen kertoisi ohjaajalle?).

Eilen kuitenkin treenattiin aamu Reetta Rounajan opissa agilityä Nuutin kanssa. Rata oli joku kolmosluokille suunnattu, mutta tehtiin sitä sitten osissa. Uusia ohjauskuvioita harjoteltiin, ihan uusinpana tuli helikopteri, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Se oli kuitenkin kohtuullisen helppo kuvio, jonka Nuutti osasi lukea heti. Koulutus oli kyllä ihan mukava, ja Reetta kyllä väänsi hyvin rautalangasta myös mulle (jolla on koordinaatiokyky kolmevuotiaan luokkaa) että miten sitä kättä ja jalkaa kannattaa tässä laittaa. Nuutilla ei ihan hirveästi vauhtia ollut, tai siis se himmaili, ja saatiinkin ehsotus siirtyä lelupalkkaan ja käyttää etupalkkaa enemmän. Voihan se olla että Nuutti leluista agikentällä voisi innostuakin, kyllähän tuota kannattaa yrittää. Mutta tosi tyytyväinen olin taas koulutukseen (ja koiraan), on ihana aina saada tuoretta näkökulmaa asioihin.

Iltapäivä meni tokojaoston kokouksessa. Tulipa taas laskettua kuinka monta tuntia kesällä menee kentällä, jos ryhmäjaot saadaan niin mukavasti ettei tule koirien treeneihin päällekäisyyksiä. Kamala kun ei voi muka esim. Nuuttia eläköittää tokosta, vaikkei sille enää kisatavotteita pahemmin ole.

Kuva: Nuutilla oli kylpypäivä.
Meillä Nuutti kylpee käsienpesualtaassa.

Mutta siis tosiaan, tänään tokoiltiin Kepen kanssa. Kehääntulotarkastus meni kivasti. Kerttu tykkäsi (nais)tuomarista, ja antoi tehdä juoksutarkastuksen ilman sen kummempia vänkäilyjä. Muuten pisterivi näytti tältä:

Luoksepäästävyys: 10
Kerttu normaaliin tapaansa painautui täysin mua vasten, ja antoi kilttinä tyttönä tuomarille tassua.

Paikkamakuu: 10
Ei mitään ongelmaa. Siinä kahden minuutin aikana kuitenkin ehdin ajatella paljon, ja tajusin ettei olla otettu paikkista ilman piiloa herran aikoihin. Sitä siis äkkiä treenaamaan, ettei se tilanne ole kisoissa Kertulle uusi. Ja ettei se ota häiriötä siitä, että mua siellä muutaman metrin päässä jännittää.

Seuraaminen hihnassa: 9½
Alussa hömppäilyä, muuten ihan kivasti.

Seuraaminen vapaana: 9
Aukesi oikeelle käännöksissä.

Liikkeestä maahanmeno: 0
Silmäkulmasta katsoin, että kyllä se kyykkäsi, mutta maahan asti ei mennyt. Tuomarin ja liikkurin mukaan otti niistä selkeesti häiriötä.

Luoksetulo: 10
Se oli oikeesti kiva, tuli hyvällä vauhdilla ja tiivisti eteen.

Liikkeestä seisominen: 9
Väisti kun tulin sivulle. Ku äsken ku äiskä tuli sivulle niin se oli vihanen.

Hyppy: 10
Ei mitään, hyvin meni. Meinasi kyllä varastaa, mutta onneksi ei varastanut.

Kokonaisvaikutus: 10
Koira teki ihan hyvällä asenteella. Välillä kyllä se nokka lähestyi uhkaavasti maata.

Yhteispisteet siis ykköstulokseen oikeuttavat 173. Jäi harmittamaan tuo nolla, koska Kerttu ei juuri ikinä nollaa liikkeitään. Tavotteessa kuitenkin onnistuttiin, mulla ei jännittänyt (oliskohan kuumeella jotain tekemistä asian kanssa? Tästä lähtien vain kipeänä kokeisiin) eikä Kerttu ihan lukittautunut. Kovasti kuitenkin toivon, että iän myötä Kertun varmuus karttuu ja tämä häiriöherkkyys helpottaa. Se on kuitenkin ihan selkeesti häiriöt mitkä tulee kaatamaan meidän kokeet. Ensimmäisiin kokeisiin kuitenkin pyritään menemään samalla asenteella mitä näihin epiksiinkin, että ei haittaa vaikkei menestystä tule, kunhan meillä (tai edes Kertulla) on kivaa.

Mutta Kertun kehän ulkopuolisesta käytöksestä 10+. Ja kyllä sitä tuli vieraatkin kehumaan, kun se on niin ihana. Ja onhan se. Kun muistelee Kerttua vuosi sitten ja mitä se on nyt, niin on ainakin jotain sen kanssa oikeenkin tehty.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Pikkasen treeniä, paljon kuvia

Tällä viikolla on taas jäänyt koirien treenaaminen ohjattujen treenien varaan, kiitos iltavuorojen. Onneksi se tästä helpottaa ainakin hetkeksi, kun kolme seuraavaa viikkoa saa tehdä puolikkaalla töitä. :) Voi olla että alkaa löytymään aikaa myös siihen omaan elämään.

Kerttu ja maailman paras isoveli
Kerttu on taas tällä viikolla käytetty lääkärissä kontrollissa. Pissa näyttää jo paremmalta, kiteitä jonkun verran, ei kuitenkaan kiviä. Ja viimeksi se pissa oli kuulemma aika paha kiteidenkin osalta, mutta nyt tilanne ei ollut ollenkaan järkyttävä. Saatiin lääkäriltä siunaus harrastaa ja kisata vapaasti, myös fyysisesti saa koiraa rasittaa. Jatketaan Urinary-ruualla, ja parin kuukauden päähän seuraava kontrolli. Toivottavasti ei takapakkeja tule, edelleen kuitenkin bakteeritulehduksen riski on koholla. 

Kun kerta saatiin lupa treenata normaalisti, niin tiistaina lähdettiin treeneihin. Ensin oli Nuutin vuoro. Nuutin kanssa jatkettiin häiriöteemalla. Ensin otettiin seuraamista pareittain liikkuroituna. Eli siis kaksi koirakkoa, yksi liikkuri ja lähdettiin vierekkäin seurauttamaan. Vähän piti myös siis katsoa toisen koirakon perään, että käännökset tapahtuu samalla aikaa. Nuutti oli alussa vähän hämillään, mutta kokosi kuitenkin itsensä aika mukavasti.

Sitten tehtiin ryhmäliikkeenä jääviä ja luoksetulon pysäytyksiä. Eli siis jakaannuttiin kahteen kahden koirakon ryhmään, ja lähdettiin liikkeelle eri puolilta hallia. Kun oltiin kaikki keskellä suunnilleen rivissä, liikkuri huusi käskyn ja jätettiin käskettiin koirat liikkeestä maahan. Itse jatkettiin matkaa, ja tehtiin avoimen luokan luoksetulo. Nuutti pysähty ihan yllättävän hyvin. Sehän osaa tehdä tosi terävät pysäytykset, mutta se tykkää valua. Sitten otettiin sama mutta liikkeestä seisomisella, ja luoksetulossa maahanmeno. Nuutti taas teki tosi terävän maahanmenon, suorastaan yllättävän hyvän koska maahanmenoissa se normaalisti valuu vielä pahemmin mitä stopeissa.

Vielä viimeiseksi tehtiin seuruukaavio. Seurautettiin koiraa merkiltä merkille liikkurin käskyjen mukaisesti. Loppukaaviosta hitaasta käynnistä maahanmeno. Sen jälkeen sitten hypylle, ja nakattiin kapula hypyn toiselle puolelle, tehtiin koiran kanssa täyskäännös, koira maahan, siitä kaukot, kaukojen jälkeen täyskäännös takaisin hypylle ja hyppynouto. Nuutti teki kaikki aika pätevästi niin häiriöherkäksi koiraksi. Oli hyvin kuulolla eikä välittänyt merkeistä eikä kaukoissa liikkurista. 

Ihan loppuun vielä piilopaikkis, jossa Nuulla etupalkka. Nuutti makasi tosi rauhassa koko ajan ilman mitään ongelmaa. Nyt pitäisi vähän lähteä viemään etupalkkaa kohti kentän reunaa.

Sitten treenattiin Kerttu. Kepellä oli EVL-tyyppiset treenit. Paikkis otettiin niin, että jätettiin koirat yksi kerrallaan ja nostettiin ne yksi kerrallaan. Kerttu ei välittänyt vieruskaverin käskyistä, mutta nostaessa sitä sivulle ei se kyllä noussut edes mun käskystä. Parilla lisäkäskyllä se sitten nousi istumaan. 

Varsinaisena treeninä oli zeta ja ruutu. Seurautin ensin Kertun ihan normaalisti zetan läpi, ja se vähän ihmetteli paria ensimmäistä merkkiä, mutta ei pahasti. Jäävät se teki kaikki tosi mukavasti ja lähti hyvin mukaan. Pikkusen vielä pitäisi istumista vahvistaa, niin hyvä on.

Ruutu oli Kepelle alussa vähän vaikeampi, kun tehtiin sitä treenien teemaan liittyen vähän EVL tyyppisesti. Eli koira merkin kautta ruutuun. Mitään kisavalmista liikettä ei vaadittukaan, vaan vein Kepen merkin kohdalle ja menin itse ruudun lähelle lähettämään koiran. Toisesta suunnasta onnistui oikeen hyvin, toinen suunta oli selkeesti vaikeampi.

Kertun tottikset keskiviikolta jäi töiden takia väliin, joten torstaina yritettiin touhuta enemmän. Kepe pääsi mukaan työpaikalle piristämään työntekijöitä ja potilaita. Potilaiden kanssa se on kyllä ihan äärettömän nätisti, mutta kun omainen tuli juttelemaan, Kerttu piti ottaa käskyn alle. Eihän se mitään tehnyt, mutta oli vähän epäileväisen oloinen. Kauheasti se kuitenkin ottaa musta tukea noissa epäilyttävissä tilanteissa, eikä se enää kiinnitä sen jälkeen ulkomaailmaan huomiota. Paikkistakin vähän treenattiin, kun Kerttu meni ja oksensi hissiin. Jätin Kertun kansliaan makoilemaan siksi ajaksi, että sain hissin siivottua, ja siellä se sievästi odotteli että valmista tulee. 

Illasta otin vielä Kertun mukaan Nuutin agitreeneihin. Otettiin myös Kertun kanssa vähäsen agilityä, koska meidän ryhmästä oli niin moni pois. Nuutin kanssa agilityt meni ihan suht mukavasti. Alussa oli ongelmia erotella putkea ja A:ta, ja meidän oikealla puolella olevat kepit tuottivat alkuun ongelmaa. Vasemman puolen kepeissä ei ollut ongelmia. Lisäksi sitten radalla oli kohta, missä suoran putken jälkeen oli takaa kierrettävä hyppy, ja se oli meille ongelma, koska olin aina niin myöhässä. Onneksi se saattaa tuurilla kiertää käskysanallakin. 

Kepen kanssa otettiin vähän A:ta (mikä oli kamala) ja puomia (mikä oli melkeempä huippu). Sitten Kerttu sai vähän mennä hyppy-putki-rallia, ja se meni sitä semmosta vauhtia, etten halua edes kuvitella miten myöhässä minä olen sitten kun Kerttua joudun ohjaamaan. Sitten otettiin vähän takaakiertoja ja välistävetoja, ja loppuaika treenattiinkin tokoa. 

Tokosta otettiin tunnaria (kolmen metrin päässä agilitaavista koirista), ja Kerttu teki kamalan hyvin töitä. Mulla oli siinä kymmenen tunnarikapulaa, ja oikeaa se merkkasi. Olin tosi tyytyväinen miten se pystyi keskittymään, vaikka häiriötä kyllä oli. Tehtiin myös kaukoja, ja kun oltiin saatu esteet pois kentältä, otettiin vähän myös seuraamista, hyppyä ja hyppynoutoa. Välillä meinaa Kertun nenä painua maahan, mutta muuten kyllä koira toimii mukavasti. Sitten vaan jännäämään ensimmäisä kisoja ja sitä, että tipahtaako se nenä sielläkin maahan.

Mutta hei, niitä kuvia, kun kerta tuli ulkoilutettua koirien lisäksi myös kameraa:



Kun toinen on niin pieni aussie ettei iso kieli mahdu suuhun



Kertulla vissiin vähän pahat mielessä...
Lentävä shetlantilainen vol. 1

Lentävä shetlantilainen vol. 2







Kielikuva Nuutista





Hyi joku narupallo.
Jes! Narupallo!


torstai 13. maaliskuuta 2014

Vähäsen treeniäki vaihteeksi

Nonni, Kerttu on saikkunsa kärsinyt, ja treenikentille palailtiin maanantaina. Koiran voinnin mukaan yritetään mennä, mutta Kepen kanssa se on melko vaikeaa, koska se ei pahemmin kivuistansa kerro. Koitetaan tehdä siis sellaista pikkutreeniä, ettei Kepsu ala näyttämään mitään vireen laskun merkkejä.

Pikku-sheltti ja maailman pienin aussie
Maanantaina alotettiin päivä jäljestämällä. Kävin tallomasa jäljet, ja sen jälkeen sitten tehtiin keppien ilmaisua jäljen ulkopuolella. Molemmat nostivat oikeen kivasti keppejä. Sitten mentiin Nuun kanssa jäljelle. Nuutti teki oikeen ahkerasti töitä, mutta vaikeitten tuuliolosuhteiden takia oltiin jatkuvasti noin metrin jäljen sivussa. Keppejä ei siis noussut yhtään. Kertulla oli myös vaikeuksia, tuuli pyöritteli hajuja miten sattuu ja keskittymiskykyä koetteli myös pari varista, jotka pörräsivät vieressä ja joita Kerttu olisi mielellään vähän jahdannut. Jälki päästiin kuitenkin loppuun, mutta se ainoa keppi jäi Kertultakin nostamatta.

Tiistaina oli molempien tokot. Nuutin kanssa tehtiin ryhmäharjoituksena jääviä häiriöillä. Ensin tehtiin niin, että laitettiin viisi törppöä (yksi per koirakko) ympyrään, ja me kierrettiin niitä. Jokaisen törpön kohdalla käskettiin koira maahan, ja sitten käytiin kiertämässä edellä olevan törpön kohdalla koira, sitten takana olevan törpön kohdalla oleva koira. Oma koira otettiin vauhdista matkaan ja lähdettiin kohti seuraavaa törppöä. Samanlailla tehtiin istuminen ja seisominenkin. Nuutilla meni muuten mukavasti, paitsi että törpöistä se otti hirveesti häiriöö. Nuutin mielestä kaikki tokokentällä olevat törpöt pitäisi kiertää, eikä vaan kävellä ohi. Sen jälkeen otettiin liikkurointi mukaan, eli liikkuri huusi käskyn aina, kun oltiin törppöjen puolivälissä, mutta vaan joka toisella kerralla oma käsky. Otettiin taas kaikki jäävät, ja koira vauhdista mukaan. Tämä oli nyt koirien ohjaajille vaikeampaa käsittää mitä koirille, mutta saatiimpa tehtyä.

"Moi oon Kerttu ja oon ehkä maailman nätein aussie"
Sitten tehtiin paikkamakuu. Laitoin Nuutille etupalkan, ja johan koira rauhottui. Ei yhtään piippiä kuulunut, vaikka meninkin lähelle hallin ovea piiloon. Paluu koirien luokse tehtiin EVL-tyylillä, eli ensin koirien taakse, sitten koirat yksitellen ylös. Nuutille tuo yksitellen nouseminen on tosi vaikeaa, se tykkää hypätä jo silloin kun naapuri sanoo käskyn tai viimeistään silloin, kun liikkuri tulee kohdalle. Sen jälkeen vielä jätettiin koirat taas yksitellen paikkamakuuseen ja nostettiin uudelleen sivulle. Sitten jatkui taas jäävien treenaaminen, tällä kertaa yksittäin. Tarkotus oli siis saada koira katsomaan eteen silloinkin, kun ohjaaja on takana. Nuutille tämä oli melko vaikiaa, vaikka oli etupalkkakin. Onneksi oli naksu, niin ehti palkata sen siitä hetkestä kun se nassu osoitti eteen. Sen jälkeen jääviä juostessa, tai käskyn jälkeen juoksemaan lähtö. Viimesenä vielä tehtiin parityöskentelyä, eli kaksi törppöä oli vastakkain. Toinen lähtee toiselta törpöltä ja toinen toiselta, ja törpön kohdalla liikkeestä maahan, kierretään parin koira, kierretään oma koira takaa ja otetaan koira vauhdista mukaan. Tällä tavalla käytiin kaikki jäävät läpi. Oli oikeen kivat treenit, ja Nuutille hyvinkin tarpeelliset. Se on niin häiriöherkkä koira, että tämmönen treeni on hyvinkin tervetullutta.

Sitten vaihtui koira ja oli Kepsun vuoro treenata. Kertun kanssa tehtiin vähän kisanomaisempaa treeniä. Otettiin kehääntulotarkastus, luoksepäästävyys ja paikkis, seuraaminen, luoksari ja liikkeestä pysähtyminen kisanomaisesti. Kehääntulotarkastuksessa mulla oli nami kädessä, koska muuten se pyrkii hyppimään "tuomarin" päälle. Luoksepäästävyydessä se jo tietää, ettei saa hyppiä, joten se painautuu ihan kiinni minuun. Piilopaikkiksessa ei mitään ongelmaa, vaikka viereinen koira lähti ilottelemaan. Seuraaminen meni pääasiassa hyvin, mutta juoksun jälkeen oli vähän irtoamista. Oikealle käännöksern jälkeen koira myös irtosi, koska odotti jo palkkaa (ollaan siis treenattu oikeelle käännöksiä tiiviimmäksi, ja lelu on lentänyt heti käännöksen jälkeen). Muuten meni hyvin. Luoksetulossa ei ongelmaa, eikä oikeen liikkeestä pysähtymisessäkään. Kertunkin kanssa toki olisi hyvä tehdä sitä treeniä, että jäävissä opetetaan koira katsomaan eteen, koska se vaan vahtaa mua, ja aika herkästi ottaa askeleita mun mennessä koiran taakse tai joskus ihan jopa mun tullessa sivulle.

Pelkäsin etukäteen tuota Kertun palkkaamista, koska lelu ei ole sille kuitenkaan se THE juttu, ja namina saa käyttää enää omaa nappulaa. Loppupalkaksi ostin saman sarjan märkäruokaa. Ensimmäiset namit Kerttu sylki suustaan, mutta rupesi se niitä kuitenkin syömään kun vähän sitä kannustin. Saa kuitenkin nähdä, mitä se on parin kuukauden päästä, kun sille on jo selvää ettei sitä nakkia tipukaan.

Keskiviikkona tottistreeneissä kuitenkin namit maistui jo paremmin, ja Kerttu muutenkin oli tosi kivaa treeniseuraa (mutta millon se ei olis?). Otettiin BH-kokeeseen ilmottautumista. Ensimmäisellä kerralla Kerttu lähti tuomarin kanssa tekemään tuttavuutta, mutta sen jälkeen meni paremmin. Otettiin myös henkilöryhmää, mikä meni yllättävän hyvin. Henkilöryhmässä oli tuntemattomat mies ja lapsi, ja Kerttu kyllä oli tosi hyvin kuulolla. Miestä kierrettäessä olisi halunnut selkeesti hypätä rapsutettavaksi, mutta ihan hyvin hillitsi itsensä lisäkäskyn saatuaan. Lopuksi vielä tehtiin liikkeestä istuminen, maahanmeno ja luoksari. Muuten toimi hyvin, mutta tällä kertaa eteentulo oli melko huono. Siihen päälle otettiin vielä suunnilleen neljän minuutin paikkis seuraavan treenatessa, ja sitten lähettiin kotia. Hyvät treenit taas, on se vaan niin huippu elukka ettei toista. :) Namit maistui paremmin mitä eilen, mutta iltaruoka meinasi jäädä kuppiin.

Tämä päivä oli tarkotus alottaa jäljellä, mutta koska olen laiska ja paha ihminen, käytiin vaan kiertämässä pieni metsälenkki. Illemmalla oli kuitenkin agitreenit, joten edes jotain aktiviteettia oli kuitenkin koirille luvassa. Agitreenin aiheena oli tänään vippaus, mikä jonkun ihmeen kautta alkoi meillä melkeen sujuakin. Muuten rata oli mukavan suora ja vaati paljon irtoamista, mikä Nuulla ei kamalan vaikeaa ole. Nuutti vaan väsähti ihan totaalisesti, sille piti antaa parikin käskyä että treenien lopussa se lähti liikkeelle. Mutta kivat treenit oli, ei pahemmin possuilua kepeillä (kerran juoksi puomille keppejen sijaan) ja kontaktitkin onnistui. Jos Nuutti nyt alkaa tähän malliin menemään treeneissä, me ruvetaan miettimään toukokuun kisoja. Nuuttihan olisi ihan valmis menemäänkin kisoihin, mutta kun ohjaajalle pitäisi vääntää rautalangasta että miten tämä rata kannattaisi mennä, koska olen huono soveltamaan radalla. Sitä paitsi nykyään radat on epäloogisia, toisin kun sillon muutama vuosi sitten kun kisattiin Wäinön kanssa. Sillon agilitykin oli helppoo. Kerttu harjotteli kentän laidalla vähän itsensä hillitsemistä ja kaukoja. Varsinkin avon kaket sujuvat kivasti, ja ylempien luokkien kaukot menee kans mukavasti kunhan oon itse tarpeeksi lähellä. Vielä ei kestä matkaa lisätä.

Kepen lääkärikäynnistä on nyt reilu viikko aikaa, ja jos tähän malliin jatkuu niin mennään jo ensi viikolla kontrolliin. Kepellä on nyt tapahtunut vahinko sisälle kahdesti, tänään ja eilen, ja ihan muutaman tunnin sisällä ulkoilusta. Pirtsakkahan tuo on, mutta niin se on ollut koko ajan. Niin pirteä jopa, että mietin vieväni sen lauantaina tokon epiksiin, mutta sitten se meni ja pissasi lattialle mun silmieni edessä, ja muistutti mua että se on kipeä. Epikset siis jää taas väliin. Kuukauden päästä olisi taas viralliset, viimeset viralliset tuossa hallissa (ikinä, koska tuo kuplahalli laitetaan myyntiin ja me saadaan ensi talveksi ihan oikea halli), joten olishan se kiva käydä siellä, mutta koiran voinnin mukaan mennään. Ilmottautuminen kestää ensi viikon perjantaihin, joten sitä ennen pitää käydä lääkärireissu. Jos ei ole muutosta parempaan tapahtunut, niin pakko kai nekin karkelot on skipata.

Ainahan se on tiedetty ettei Nuutti ihan täysillä käy

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Voihan virtapiirit

Kerttuki joutuu vaan köllöttelemään, raukka
Pystyisiköhän nykytekniikalla kehittämään laitteen, jolta saisi ylivirtaisilta koirilta enimmät energiat pois? Plussaa vielä, jos sen ylimääräisen energian pystyisi tarvittaessa siirtämään laamakoiralle.

Meillä siis saikkuilu sittenkin jatkuu. Kelit ovat niin liukkaat, ettei lampaita voida turvallisesti paimentaa, joten se homma siirtyy keväämmälle. Kunnon treeniäkään ei olla tehty, pelkkää pikkuviilausta, eikä lenkkeilykään suju vielä niin hyvin mitä haluaisin. 3-4 kilometriä on se maksimi mun keuhkoille, eikä sekään onnistu ilman lääkkeitä, ja sehän ei riitä edes alkuverryttelyksi koirille. Onneksi tuossa meidän vieressä on metsä, missä elukat saavat keskenään painia, mutta sekin on paikoitellen ihan peilijäässä. Jälkikauttakin vasta odotellaan innolla, ei täällä vielä pääse kunnon jälkeäkään tekemään. Meillä siis on piskeillä pikkusen virtaa nykysin, ja sehän näkyy käikkena kivana touhuiluna yksin ollessa.

Virtaa olisi myös omistajalla. Ei siis tietenkään mihinkään järkevään tekemiseen kuten siivoomiseen, vaan ihan hirvittävästi tekisi mieli lähteä juoksemaan. Toisaalta tekisi mieli testata Kertun juoksukamppeita, toisaalta tekisi mieli lähteä ihan yksin ja juosta pitempi lenkki. Mutta ei auta, meidän koko porukan on nyt tyydyttävä lyhyeen käpyttelyyn.


Onneksi sentäs lyhyen agiradan juokseminen onnistuu. Se onnistui viimeksi myös vallan mainiosti Nuutiltakin. En tiedä sitten auttoiko edellisviikon keskustelut, mutta nyt Nuutilla oli heti alusta ihan tekemisen meininki päällä. Sitä ei melkeen edes tarvinnut ohjata, se meni niin sujuvasti. Kepeillä eikä kontakteilla ollut mitään ongelmaa, ainoa ongelma tuli pimeän putken kanssa. Me ollaan kyllä niin vähän pimeetä putkea treenattukin, ettei ihmekään.

Kerttu pääsi mukaan Nuutin agitreeneihin katsojaksi, ja olipa tyttösellä vähäsen menohaluja itselläänkin. Kerttu ei kuitenkaan ärähtänyt yhdellekään ihmiselle eikä koiralle, vaikka vieraita olivatkin, vaan häntä pyöri koko ajan ja kovasti se olisi kaikkia rakastanut. Se sai mut miettimään Kertun viimeaikaista käytöstä, ja näin tarkemmin ajatellen se ei ole hetkeen ärähdellytkään. Lääkärissäkin oli niin kilttiä tyttöä, vaikka sitä kunnolla siellä kiusattiinkin. Myöskään vastaantuleville koirille se ei ärähtele, vaikka Nuutti ärähtäisikin. Ehkä siitä vielä käyttäytyvä koira saadaan. :) Vielä kun joku sen viitsisi opettaa olemaan vetämättä hihnassa niin hyvä tullee.

Tiistaina kuitenkin jatkuu treenit. Silloin myös selviää se, että riittääkö nuo Kertun nappulat koiraa motivoimaan. Vähän on kyllä jännää että miten käy. Kerttua ei ole kauhean helppo palkata lelulla. Se monesti kyllä lähtee pallon perään, mutta saattaakin matkalla löytää jonkun hajun, ja pallo unohtuu. Se kyllä taistelee mun kanssa, mutta kun se voittaa lelun, se lelu menettää täysin merkityksensä. Eli lelupalkka ei aina ihan riitä, nakeilla se taas on aina tehnyt hyvin. Nuo nappulat tuntuu kuitenkin maistuvan tosi hyvin Kepelle, mutta nähtäväksi jää että maistuuko tarpeeksi.

Lääkärin kanssa juteltiin puhelimessa, ja tuomiona oli että ruokinta tuolla ruualla jatkuu toistaiseksi, kuitenkin ehdoton minimi on 2 kuukautta. 2-4 viikon päästä viedään kontrollipissa lääkäriin (aiemmin jos herää epäilyt tulehduksesta), ja katsotaan onko tilanne muuttunut. Sterkkaus tulee kyseeseen jos seuraavienkin juoksujen jälkeen tulee kiviä, mutta luultavasti ei kuitenkaan ole hormonaalinen ongelma. Raakaruualle ei kannata kuulemma siirtää ihan pian, joten pakastinta ei tarviikaan laittaa ostoslistalle. Muutenkin varsinkin punaista lihaa annetaan jatkossakin maltillisesti. Mitään c-vitamiinilisää ei tarvii antaa ainakaan niin pitkään aikaan, kun S/O-ruoka menee. Paljon nestettä ja mahdollisimman vähän pidättelyä. Olenkin laittanut taas pissa-alustat lattialle, parempi ehkä että se niille pissaa mitä pidättelee jalat ristissä. Lisäksi kun sitä sisälle pissaamista tapahtuu muutenkin, niin saa luvan pissata edes alustalle. Toivotaan, että näillä keinoilla lähtee toinen paranemaan.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Sairastuvalla

Meillä täällä sairastelut jatkuu. Kertulla loppu pari viikkoa sitten Kefavet-kuuri, ja kun sisälle pissaaminen alkoi uudestaan, päätin raahata koiran vielä kerran lääkärille. Mulla vähän epäilytti, että sisäsiisteysmoraali olisi heikentynyt pitkän tulehduksen ja juoksujen seurauksena, mutta kyllä sieltä löytyi sittenkin parempi syy. Virtsakiviä löytyi, ja ilmeisesti ihan riittävästi.

Pikku-potilas. Hirveän fiksusti se käyttäyty.
Harmittaa muuten ihan hemmetisti. Nuutin virtsakiteistä päästiin eroon vuosi sitten, sitä ennen niiden kanssa tapeltiin pari vuotta. Nyt sitten Kerttu. Harrastuspuolellekin tämä vaikuttaa negatiivisesti. Kisat oli pakko perua, ja treeneissäkään ei saa enää palkata muulla namilla muuta kun omilla raksuillaan. Raksut on Royal Caninin S/O:ta, samaa mitä Nuu söi aikanaan. Nuutille koulutin näillä raksuilla TK1:sen, saa nähdä pystytäänkö Kertun kanssa samaan. Tai siis, meille riittää ihan se yksi ALO1, en jaksa lähteä ALO-koularia hakemaan.


Kerttu on siis saanut tämän viikon sairauslomailla. Lauantaina työt kuitenkin jo jatkuu lampaiden paimennuksen merkeissä. Nuutti pääsee myös mukaan tämän kerran, pitää katsoa sitten kevään mittaan että aletaanko käymään ihan Kepen kanssa kahdestaan. Ainakin ankkojen paimennus jätetään Nuulta pois.

Nuutti on tällä viikolla treenannut. Koska Nuutin oma treeniaika meni Kertun kanssa lääkärissä viettäen, otin Nuutin mukaan Kertun treeniajalle. Jotenkin nyt huomasi niin selkeästi ne Nuutin ongelmat ja sen, miten vaikea se Kerttuun verrattuna on. Ihan paikkamakuusta lähtien sen kanssa saa tehdä ainakin kymmenkertaisen työn Kepeen verrattuna. Nuutilla vieläkin avoimen paikkamakuu kusee sen verran, ettei sen kanssa kannata kisoihin mennä edes yrittämään. Ensimmäisestä avoimen startista on kuitenkin yli 2 vuotta, eli sitä liikettä on treenattu kauan. Kertun taas voi jättää ihan huoletta paikkikseen vaikka kuinka pitkäksi ajaksi, ja piilossa olen ollut ainakin viimeiset puoli vuotta, eikä Kertulla ole mitään ongelmaa.

Tämmöset päikkärikaverit mulla on
Nuutin kanssa treenattiin seuraamista, ja yritin nyt kiinnittää huomiota paikkaan. Palkka tuli heittämällä taakse tai polvien takaa, eli yritettiin siis hillitä edistämistä. Kyllä se alkoi vähän hakea paikkaa, mutta se myös alkoi seilaamaan ees-taas. Kun tekisi mieli edistää, mutta palkka tulee takaa. Pitäisi kaivaa jostain naksu esille ja naksutella sitä paikkaa, jos se sillä selkiintyisi. Edistäminen kuitenkin on myös ongelmana sivuaskelissa vasemmallekin, ja mun askeleet menee etuviistoon. Oikealle askelissa ei ole mitään ongelmaa, jos muistan kääntää rintamasuuntaa vähän vasemmalle. Muuten Nuutti alkaa poikittaa. Peruuttamisessa menee ihan hyvin niin kauan, kun en tallo sen karvoja. Tyhmät karvat.

Agilityssä Nuutin kanssa otettiin viimeksi pieni tahtojen taistelu. Tylsistynyt ja hirveän virtaisa Nuutti ja agilitykenttä ei oikeen sovi yhteen. Nuutti ei alkuradasta edes vilkaissut mua päinkään, vaan meni ihan mihin tykkäsi. Puoli rataa sitä katsoin, ja sitten muistuttelin vähän Nuutille että kumpi päättää reitin, ja sen jälkeen sitten lopputreenit meni ihan mukavasti. Pitää yrittää muistaa tulevaisuudessa ottaa koira heti ihan kunnon hallintaan, ettei tule tuollaista possuilua. Parempi toki olisi, jos siltä saisi vähän energiaa purettua ennen treenejä. Mutta nyt Nuutti kuitenkin haki kepit hyvin ja meni kontaktit ongelmitta. Eli kyllä se osaa, kunhan malttaa keskittyä.

Hirveästi on vaan molemmilla koirilla energiaa, kun ei olla voitu käydä pitkiä lenkkejä. Onkohan se sitten oma flunssa vai astma mikä vetää hengen niin ahtaalle rasituksessa, että pari kilsaa pitemmälle ei päästä, paitsi ehkä tosi hyvänä päivänä. Onneksi tuossa vieressä on metsä, missä saavat sitten juosta keskenänsä ja vähän purkaa patojaan.